Tuuli Niiranen

Olen Tuuli, kuopiolainen, ensimmäisen vuoden restonomiopiskelija.

Pidän elokuvista, erityisesti suomi-filmeistä ja kotieläimiksi lukeutuvista eläimistä, joihin ei kuulu käärmeet, hämähäkit ja muut ötökät. Pidän myös leipomisesta, vaikka en ole siinä kovin hyvä. Lempivuodenaikani on talvi ja mielestäni muussi on parasta, mitä perunasta voi valmistaa.

Minulla on kaski nuorempaa sisarusta ja ole asunut maalla puolet tähänastisesta elämästäni. Mainitsen esitellessäni itseäni nämä asiat, sillä ne ovat minulle tärkeitä asioita ja ne ovat tekijöitä, jotka ovat olleet muokkaamassa minua tähän, mitä olen nyt.

Olen ollut töissä pienessä päivittäistavarakaupassa hieman päälle kolme vuotta. Aloitin lukion loppupuolella ja työt ovat jatkuneet koulun ja muun ohella. Asiakaspalvelukokemusta on myös kertynyt parin kesän ajalta, kun työskentelin jäätelönmyyjänä ja konduktöörinä katujunassa.

Restonomiopinnot ovat sujuneet hyvin ja koen olevani oikealla alalla. Tästä on kuitenkin ollut viitteitä, sillä olen hakenut tälle alalle useamman kerran. Ensin yläkoulun jälkeen, mutta ensisijainen hakukohde oli kuitenkin lukio. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hain taas, mutta lähetin hakemuksen myös Puolustusvoimille. Vuoden kestäneen vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen päädyin hakemaan agrologiopintoihin, koulu alkoi ja se ei ollut minua varten. Välivuoden jälkeen hain restonomiksi Savoniaan ilman aikomusta päästä sisään, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Valmistua täytyisi noin 2,5 vuoden päästä ja paljon on opintojen ajalle vielä suunnitelmia. Harjoittelua ja mahdollista vaihtoa odotan innolla.