VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen tutustumaan nurmipienryhmätoimintaa. Ilmoittaudu mukaan VarmaNurmi-hankkeen opintomatkalle! Lisätietoja alla olevasta matkaesitteestä:

Kuvassa Anu Ellä
Kuvassa Anu Ellä tutkii oman tilansa nurmia.

Matka on suunniteltu yhdessä ProAgria Etelä-Suomen nurmentuotannon, johtamisen ja pienryhmätoiminnan valtakunnallinen huippuosaaja Anu Ellän kanssa. Hänellä on kokemusta pienryhmien vetämisestä jo kuudentoista vuoden ajalta. Hän on vetänyt nurmituotantoon ja johtamiseen liittyviä pienryhmiä. Pienryhmätoiminnan ydin on se, että jaetaan hyviä käytänteitä ja hallitaan muutostilanteita ryhmän tuella. 

Nurmipienryhmissä tulosten kerääminen ei ole itsetarkoitus vaan niiden avulla osoitetaan muutos ja sen havaitseminen säilyttää innon kehittää tuotantoa, tarkkailla ja tehdä havaintoja omalla tilalla. Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin. 

”Esimerkiksi, mitä tarkoittaa julmettu sato, jos sitä ei ole mitattu! Numerojen avulla voidaan tehdä vertailua tilan aiempiin tuloksiin, mutta myös valtakunnallisiin ja kansainvälisiin tuloksiin.”

Anu Ellän mukaan pienryhmätilojen nurmisadoissa on tapahtunut selvä muutos. Vuodesta 2010, jolloin satotasoja alettiin mitata, tähän päivään ne ovat tuplaantuneet. Nykyisin tiloilla on 8000-10000 kuiva-ainekilon satotasoja vuoden kasvuolosuhteista riippuen. Enää ei haluta korkeampia satotasoja vaan viime vuosina on keskitytty ravinteisiin. Korkeasta satotasosta johtuen paljon ravinteita poistuu maasta. Millainen vaikutus tällä on ravinnetasapainoon ja toisaalta nurmea käyttäviin eläimiin? Vuonna 2018 Varsinais-Suomen savikkopeltoja vaivanneen kuivuuskriisin myötä on mietitty maan rakennetta ja kasvukuntoa. Mitä pitäisi tehdä, että oltaisiin valmiimpia seuraavaan kuivuuskriisiin? 

Pienryhmätiloilla ei ole tehty mitään mullistavia asioita satotason tuplaantumiseen, vaan perustekemistä on tarkennettu. Ensin kyseenalaistettiin nurmen perustamistapa. Perustaminen oli ollut vajavaista ja nurmet olivat sen vuoksi aukkoisia. Syitä aukkoisuuteen olivat useimmiten harva perustiheys kylvössä, suojakasvi oli tuhonnut nurmen tai kylvö oli tehty liian syvään. Kun saatiin perustamisjälki tilakohtaisilla ratkaisuilla kuntoon ja nurmi oli ensimmäisenä vuonna täystiheää, saatiin sato pelastettua kolmeksi vuodeksi. Silloin riittää, kun lannoitetaan ja korjataan sato.  

Kasvilajivalintojen vaikutus nurmen kiertonopeuteen

Nurmen kiertonopeus riippuu Anu Ellän mukaan kasvilajivalinnoista. Monilajiseoksilla se on kolme vuotta. Jos seoksessa on pelkkiä nurmikasveja, kasvu voi olla hyvä neljäntenä jopa viidentenäkin vuonna.  Nurmen kasvukunnon varmistamiseksi pienryhmissä tarkkaillaan erityisesti ensimmäisen vuoden nurmia ja tilan vanhimpia nurmia. 

Nurmen tuotannossa pätee edelleenkin 50 vuotta vanhat opit ojituksesta ja maan rakenteesta. Nykyisin puhutaan enemmän maasta ja juuristosta. Juuristo vaikuttaa siihen, miten maa toimii. 

Nurmiseokset ovat muuttuneet Anu Ellän uran alkuajoista, jolloin timotei-nurminata oli yleisin seos. Varsinais-Suomen savimailla kuivuus on yleinen ongelma ja siksi seosten monipuolistaminen on ollut tarpeellista. Naapurimaissa vieraillessa selvisi, että heillä oli käytössä jopa kahdeksan lajin seoksia. Seosten monipuolistamiseen lähdettiin kunkin tilan tarpeista. Timotei-nurminata on edelleenkin pohjalla lähes kaikilla tiloilla, mutta niiden lisäksi valtaosalla on mukana englannin raiheinää ja ruokonataa, josta on ollut kokeilussa myös uusia pehmeämpilehtisiä lajikkeita. Niiden maittavuus on parempi kuin aiempien lajikkeiden. 

Useimmilla tiloilla vähintään osalla lohkoista on mukana useampi apilalaji tai sinimailanen ja rehumailanen apilan lisäksi. Nurmipalkokasvien osuus seoksessa tavanomaisesti viljellyillä tiloilla on kuitenkin alle 30 %. Luomutiloilla niiden osuus on luonnollisesti suurempi. 

Koiranheinä on ollut viime aikoina mukana seoskokeiluissa kuivuudenkestävyytensä takia. Se vaikuttaa myös rehun kuitupitoisuuteen, koska vanhenee nopeasti eikä sen vuoksi sovellu kahden niiton strategiaan. Rehukattaraa on kokeiltu useilla tiloilla, mutta se ei ole ollut vielä laajamittaisesti käytössä. Sen on todettu olevan timotein laatuista ruokinnassa rehuarvoiltaan ja maittavuudeltaan. 

Keskikesän kuivuus aiheuttaa ongelmia

Varsinais-Suomessa korjataan yleensä kolme säilörehusatoa kesässä. Neljä korjuuta olisi mahdollista, mutta keskikesän kuivuus on ongelmana. Siksi kakkossato on aika vaatimaton, ykkös- ja kolmossato ovat pääsatoja. Ykkössato on yleensä määrältään ja laadultaan hyvä ja siksi sen korjuun aikaistaminen ei kannata. Kolmossadon aikaan yökosteus auttaa sadon tuottamisessa. 

Anu Ellän mukaan kuivuusongelman takia nurmituotantoa on pitänyt miettiä laaja-alaisesti Varsinais-Suomessa. Keskikesän kuivuudessa ja syksyn märkyydessä on pärjättävä. Lumi ei ole talvella suojaamassa nurmia, joten talvituhoja tulee paljon. Näihin ongelmiin käytännön ratkaisuja nurmipienryhmäläiset hakevat seuraavalta vyöhykkeeltä etelään päin. Pohjoissavolaisten viljelijöiden kannattaa tulla ottamaan oppia Suomen eteläkärjestä, koska kymmenen vuoden sisällä ilmasto-olosuhteet ovat saman tyyppiset kuin heillä nyt.

 

Kirjoittajat: 

Leena Kärkkäinen, TKI-asiantuntija ja Henna Hyttinen, kasvitalouden lehtori

VarmaNurmi-hanke 

VarmaNurmi-hanke järjestää opintomatkan Etelä-Suomeen elokuussa 2020 tutustumaan nurmipienryhmätoimintaan, blogi 2
Merkitty:                

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.