N\u00e4ist\u00e4 otsikon sanoista on puhuttu opiskelijoiden kanssa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. Manifestaatio on yksi suosikkisanani, sill\u00e4 se nostaa ilment\u00e4misen merkityksen viel\u00e4 korkeammalle – l\u00e4hes julistavalle tasolle.<\/p>\n
Taiteissa ja siten my\u00f6s arkkitehtuurissa oleellista on, ett\u00e4 suunnittelijalla on ensinn\u00e4kin ajatus – idea, joka antaa omalla tavalla vastauksen k\u00e4sill\u00e4 olevaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ilman ideaa tai ajatusta vastauksesta tulee mekaaninen suoritus tai kopio – toisinto jostain aiemmasta. Intohimo ja henkil\u00f6kohtaisuus j\u00e4\u00e4 puuttumaan. Olen varma, ett\u00e4 kokija voi my\u00f6s tunnistaa t\u00e4m\u00e4n puutteen teosta katsoessaan tai esim. rakennusta k\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Idea on v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 sidoksissa aikaan ja tilanteeseen. Ideat pannukakkumaisesta maapallosta tai kilpikonnan sel\u00e4ssa matkaavasta maailmankaikkeudesta eiv\u00e4t osu t\u00e4h\u00e4n meid\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 ja nyt kokemaamme aikaikkunaan. Siksi ne eiv\u00e4t toimi. Joskus aikoinaan ne ovat ehk\u00e4 toimineet ja siksi niit\u00e4 ilment\u00e4m\u00e4\u00e4n on piirretty vakaassa uskossa fantastisen kauniita\u00a0kuvia. Ajatus, joka huomioi tilanteen – hetken ajassa ja useat siihen vaikuttavat vuorovaikutussuhteet on monesti vahva ja siihen on osallisten helppo tarttua. Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vastakaikua ja ymm\u00e4rryst\u00e4. Se saa tukea ja se vahvistuu entisest\u00e4\u00e4n. Miten ajattelua voi oppia? Harjoittamalla ajattelua. Lukemalla. Olemalla avoin. Kysym\u00e4ll\u00e4, n\u00e4kem\u00e4ll\u00e4, kokemalla, asettumalla alttiiksi, herkistym\u00e4ll\u00e4…<\/p>\n
Manifestaatiota tarvitaan, jotta ajatus saa jonkun olevaisen muodon. Ajatusta sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n ei ole olemassa ennen kuin se on jollakin tavalla manifestoitu. Arkkitehtuuri on paljolti juuri t\u00e4t\u00e4. Pelkk\u00e4 ajatus tai idea ei riit\u00e4. On osattava ilment\u00e4\u00e4 se sopivalla tavalla. Se on viestin kirjoittamista kivell\u00e4, puulla, betonilla, ter\u00e4ksell\u00e4 ja lasilla. Se on muodon antamista ihmisen\u00e4 olemiselle, olemiselle osana ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ja osana yhteis\u00f6j\u00e4. Parhaassa tapauksessa suunnittelijan idean manifestaatio viestii siten, ett\u00e4 kokija esim. rakennuksen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 tai asukas saa kiinni alkuper\u00e4isest\u00e4 ajatuksesta. Viel\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 on jos h\u00e4n kykenee jatkamaan ajatusta ja lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n siihen itsens\u00e4 ja omat ajatuksensa mukaan. Ideasta ja sen manifestaatiosta tulee osa ihmisten, yhteis\u00f6jen ja ymp\u00e4rist\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Manifestaatiokin on riippuvainen ajasta. Rakennustaiteen historialliset tyylit muistuttavat t\u00e4st\u00e4 meit\u00e4 ja siksi onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 vanhoja rakennuksia suojellaan. Ne s\u00e4il\u00f6v\u00e4t itseens\u00e4 kulttuurimme muistia. Muodot ja materiaalit ilment\u00e4v\u00e4t aikaa. Vaatii tarkkaa silm\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ajasta sille ominaisia ilmenemismuotoja. V\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 niit\u00e4 on. Niit\u00e4 syntyy eri puolilla maailmaa koko ajan. Jotkut muodot vahvistuvat ja voimistuvat ja niit\u00e4 seurataan pidemp\u00e4\u00e4n. Toisten muotojen elinkaari on lyhyt – vain hetken erikoisuus. Minusta suunnittelijana ei ole oleellista itsepintaisesti vain hakea ajasta muodikkaita muotoja tai ilment\u00e4mistapoja. Kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 on etsi\u00e4 muotoja, jotka vastaavat tilanteeseen, tutkia niit\u00e4 avoimin mielin ennakkoluulottomasti ja pyrki\u00e4 vapautumaan omaa mielt\u00e4 kuormittavista patenttiratkaisuista, joita omat silm\u00e4t ovat aiemmin n\u00e4hneet. T\u00e4t\u00e4kin voi opetella. Se vaatii tekemist\u00e4 ja tunnustelua, rohkeita kokeiluja, muotoon ihastumista ja siit\u00e4 humaltumista, et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4mist\u00e4 ja tietoista analyysi\u00e4 sek\u00e4 tarkkailua – yrityksi\u00e4 ja erehdyksi\u00e4. Onneksi koulu on t\u00e4t\u00e4 varten. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4t\u00e4 voi opetella. Oppimiseen menee kyll\u00e4 koko elinik\u00e4, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sille saa hyv\u00e4n alun.<\/p>\n
Avoimin mielin idea voi huolellisesti ty\u00f6stettyn\u00e4 suunnittelijan omaksi yll\u00e4tykseksi saada muodon, jota h\u00e4n ei olisi alkuun edes itse osannut odottaa. Muodon joka vastaa ja my\u00f6t\u00e4ilee v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti ideaa. Muodon, joka materiaaliseksi todellisuudeksi oikein manifestoiduttuaan kykenee v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n\u00a0ajatuksen kokijan itsens\u00e4 omaksuttavaksi ja siit\u00e4 edelleen jatkettavaksi ja elett\u00e4v\u00e4ksi. Voiko el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olla mit\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kiinnostavampaa\u00a0teht\u00e4v\u00e4\u00e4?<\/p>\n
Janne Repo, arkkitehti SaFa\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Yliopettaja, rakennusarkkitehtikoulutuksen vastuuopettaja, Savonia AMK<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
N\u00e4ist\u00e4 otsikon sanoista on puhuttu opiskelijoiden kanssa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017. Manifestaatio on yksi suosikkisanani, sill\u00e4 se nostaa ilment\u00e4misen merkityksen viel\u00e4 korkeammalle – l\u00e4hes julistavalle tasolle. Taiteissa ja siten my\u00f6s arkkitehtuurissa oleellista on, ett\u00e4 suunnittelijalla on ensinn\u00e4kin ajatus – idea, joka antaa omalla tavalla vastauksen k\u00e4sill\u00e4 olevaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Ilman ideaa tai ajatusta vastauksesta tulee mekaaninen suoritus tai […]<\/p>\n","protected":false},"author":3180,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-22","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-arkkitehtuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/22","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3180"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=22"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":62,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/22\/revisions\/62"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=22"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=22"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=22"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}