Osallistuin OSAaValo-hankkeeseen liittyen valaistussuunnittelijoille tarkoitettuun konferenssiin, joka j\u00e4rjestettiin Rotterdamissa lokakuun 2019 lopulla. En ole oman arkkitehdin ty\u00f6urani aikana milloinkaan perehtynyt erityisesti valaistukseen tai valaisinteknologiaan sen kummemmin, vaikka valon k\u00e4ytt\u00f6 ja tilojen valaistus arkkitehdin suunnitteluty\u00f6h\u00f6n toki erottamattomasti aina\u00a0liittyv\u00e4tkin. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta, valoturistin roolissa, osallistuin mukaan konferenssin yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestettyyn kaksip\u00e4iv\u00e4iseen\u00a0ty\u00f6pajaan nimelt\u00e4 ”Get smart session”.<\/p>\n
Ty\u00f6pajan aiheena oli valaistus ja kaupunkitila. Aihe sopi itselleni siin\u00e4 mieless\u00e4 eritt\u00e4in hyvin, ett\u00e4 Suomessa arkkitehdin ty\u00f6kentt\u00e4\u00e4n\u00a0sis\u00e4ltyy rakennussuunnittelun lis\u00e4ksi my\u00f6s kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6jen ja miksei my\u00f6s yleisemminkin ymp\u00e4rist\u00f6jen suunnittelu.\u00a0Kahden maailman, kaupungin ja rakennuksen, v\u00e4linen\u00a0suhde ja vuorovaikutus\u00a0on kiinnostanut minua arkkitehtuuriopintojen alusta l\u00e4htien ja se kiinnostaa minua edelleen. Nyt\u00a0PLDC2019 yhteydess\u00e4 oli mahdollisuus laajentaa aiempaa ymm\u00e4rryst\u00e4 aiheesta erityisesti valaistuksen\u00a0osalta.<\/p>\n
Ty\u00f6pajan ohjelmaan kuului useita alustusluentoja, joita esittiv\u00e4t ihmiset eri puolilta maailmaa, l\u00e4hinn\u00e4 Euroopasta. Osa\u00a0luennoista oli hyvin paikkasidonnaisia\u00a0ja tapauskohtaisia, kuten esim. Jyv\u00e4skyl\u00e4n ja\u00a0italialaisen L’Aquilan kaupunkien esitykset.\u00a0Niiden avulla toki p\u00e4\u00e4si kiinni erilaisiin toteutusmaleihin, mit\u00e4 kaupungeissa on k\u00e4ytetty julkisen tilan valaisemiseksi.\u00a0Oli karmaisevan valaisevaa huomata, ett\u00e4\u00a0valon merkityksen ymm\u00e4rrys yleisell\u00e4 tasolla vaikuttaa melkein kaikkialla olevan viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin\u00a0p\u00e4iv\u00e4n\u00e4\u00a0hyvin vaatimattomalla tasolla. Valo ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n monesti vain numerona valotehotaulukossa ilman mit\u00e4\u00e4n muuta merkityst\u00e4. T\u00e4st\u00e4 alimman asteen ymm\u00e4rryksest\u00e4 pidemm\u00e4lle kurottaminen vaatii erityist\u00e4 ponnistelua, tietoutta ja tahtoa kaupungeilta, p\u00e4\u00e4tt\u00e4jilt\u00e4, virkamiehilt\u00e4 ja suunnittelijoilta. T\u00e4m\u00e4 meill\u00e4 on edess\u00e4 my\u00f6s Kuopiossa mik\u00e4li haluamme korottaa omaa tasoamme valaistusasioissa. Samalla mahdollistuu my\u00f6s kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6n laadun koheneminen, tai ainakin se voisi tulla n\u00e4hdyksi ja sit\u00e4 kautta my\u00f6s koetuksi.<\/p>\n
Osa ja mielest\u00e4ni kiinnostavin osuus ty\u00f6pajan luennoista\u00a0k\u00e4sitteli ihmist\u00e4 biologisena ja sosiaalisena olentona ja sit\u00e4, miten ihminen kokee ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n ja miten valo vaikuttaa tuohon kokemukseen. Tilaisuuden kuraattori, Ricardo Marini, puhui\u00a0paljolti samoista asioista kuin t\u00e4n\u00e4 aikana paljon lainattu kaupunkiteoreetikko Jan Gehl ja osin asiasis\u00e4lt\u00f6 vaikutti olevan linjassa my\u00f6s kotimaisen filosofian tohtori, arkkitehti Kaj Nymanin kirjojen ”Talojen kieli” ja ”Arkkitehtuurin kadotettu kieli” ajatusten kanssa. Esimerkiksi toteamukset:\u00a0”ihminen on k\u00e4velev\u00e4 el\u00e4in”, ”valo vaikuttaa ihmisen biologiaan ja sit\u00e4 kautta k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen” ja kysymys: ”mik\u00e4 on ihmisolennon lajityypillinen elinymp\u00e4rist\u00f6”\u00a0johdattelevat ajatukset valon merkityksen syvemm\u00e4lle tasolle ja antavat hyvi\u00e4 perusteluja, miksi valo ja valaistus tulee huomioida ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme paljon nykyist\u00e4 paremmin.\u00a0Me mittaamme nykyisin l\u00e4hes kaikkea, mutta mittaaminen on toistaiseksi kohdennettua vain helposti mitattaviin asioihin, kuten liikenteen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n, katuleveyksiin ja valon voimakkuuteen katuymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Kokemisen tai fysiologisten vaikutusten mittaamiseen ei ole viel\u00e4 paneuduttu lainkaan. Olisi jatkossa ehk\u00e4 syyt\u00e4 keskitty\u00e4 juuri n\u00e4ihin mittauksiin, sill\u00e4 mittaaminen ja numerot tuntuvat perustelevan meille t\u00e4ss\u00e4 ajassa kaiken arvokkaan ja vaikuttavan – p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon kannalta merkityksellisen.<\/p>\n
Valovoimaisin esiintyj\u00e4 ty\u00f6pajan luennoitsijoista oli nuori Israelilainen ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen sivuopinnoissaan\u00a0perehtynyt arkkitehti Itai Palti. H\u00e4n vei mittaamisideaa pidemm\u00e4lle kuin ehk\u00e4 kukaan viel\u00e4 toistaiseksi. Nuoren miehen idealismista kertoo vankka usko tietotekniikan avulla\u00a0hankittavaan dataan ihmisen ymp\u00e4rist\u00f6kokemuksesta hormonitasolla. Kun\u00a0p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n syvyyteen, voidaan ehk\u00e4 karistaa pois kaikki asioiden tolaan v\u00e4lillisesti vaikuttavat tekij\u00e4t, vai voidaanko sittenk\u00e4\u00e4n. Mielest\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 unohdetaan se, ett\u00e4 ihmisen kokemus ja el\u00e4mysten kokeminen on aina moniaistillista. Lis\u00e4ksi kokemiseen vaikuttaa aiemmat kokemukset, mit\u00e4 tapahtui esim. aamiaisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4\u00a0tai kokemukset joita odotamme tapahtuvan ennakkotietojen perusteella. Paltin viestiss\u00e4 oli kuitenkin my\u00f6s humaani puolensa, vaikka esitys vannoikin kaiken tieteen nimiin. Tiede ei suunnittele, mutta tiede voi auttaa suunnittelemaan tehokkaasta vaikuttavaa. Se on mielest\u00e4ni\u00a0hyvin sanottu.<\/p>\n
Paltin mukaan kaiken tekemisen keski\u00f6ss\u00e4 tulisi olla ”wellbeing” ja sen tieteellinen m\u00e4\u00e4rittely mittaamalla. N\u00e4in kaupungit voisivat kehitty\u00e4 tietoisiksi ihmisen hyvinvointia edist\u00e4viksi\u00a0ja mukautuviksi elinymp\u00e4rist\u00f6iksi. Palti haluaa luoda keh\u00e4n, miss\u00e4 ihmisen ymp\u00e4rist\u00f6hyvinvointi lis\u00e4\u00e4 ihmisyksil\u00f6n tuottavuutta, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 yhteis\u00f6n yhdess\u00e4 aikaansaamaa tuottoa, mik\u00e4 on kanavoitavissa uudelleen yhteisen hyvinvoinnin luomiseen. Jotenkin t\u00e4st\u00e4 tulee mieleen, ett\u00e4 Haririn kirjat on luettu ja oma\u00a0p\u00e4\u00e4n sis\u00e4inen prosessori\u00a0on\u00a0kellotettu\u00a0siit\u00e4 aivan uusille taajuuksille. Onko asiat n\u00e4in yksinkertaisia? Miten\u00a0muuntaa el\u00e4mys,\u00a0tunne\u00a0ja kokemus puhtaaksi arvosis\u00e4ll\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi dataksi? Ennustan Paltille rajua keski-i\u00e4n kriisi\u00e4 ellei kriisi tule sitten jo aiemmin.\u00a0Mit\u00e4 pikemmin sen parempi, vaikka selv\u00e4sti \u00e4lyk\u00e4s ja ihailtava ihminen h\u00e4n onkin.<\/p>\n
Luennoissa oli mukana my\u00f6s esitys, joka\u00a0k\u00e4sitteli valoa\u00a0puhtaasti taiteen ja teknologian\u00a0avulla. Valotaiteilija valaistussuunnittelija Thorsten Bauer keskittyi ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n digitaalisten ymp\u00e4rist\u00f6jen mahdollisuuksiin. Osaa h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n voi pit\u00e4\u00e4 ainoastaan ymp\u00e4rist\u00f6estetiikkaa palvelevina, sin\u00e4ns\u00e4 kiinnostavina ja komeina\u00a0taideteoksina, osassa teoksia oli mukana my\u00f6s jonkinlainen sosiaalinen aspekti, mik\u00e4 ilmeni\u00a0ihmisyhteis\u00f6jen kommunikaatiota ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta\u00a0edist\u00e4v\u00e4n\u00e4 ulottuvuutena – useimmiten jonkun aplikaation avulla. Minuun t\u00e4llainen ei vaikuta muutoin kuin vieraannuttavalla tavalla. En halua, ett\u00e4 el\u00e4myksen ja muodostuvan tunteen todentamiseksi tarvitaan teknologiaa. Joillekin toimii, joillekin ei.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen ty\u00f6pajap\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi arkkitehti Elettra Bordinaro ja sosiologi Don Slater vei osallistujat k\u00e4velykierrokselle Rotterdamin Zuidpleinin kaupunginosan metroaseman ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Tarkoituksena oli tehd\u00e4 havaintoja kaupunkiymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja k\u00e4yd\u00e4 niist\u00e4 keskustelua ja ehk\u00e4 my\u00f6s peilata kokemaansa p\u00e4iv\u00e4n aikana kuultuihin esityksiin. Itselleni kaupunkikierros ja ymp\u00e4rist\u00f6n havainnointi oli helppoa, joskin huomasin, ett\u00e4 kun k\u00e4dess\u00e4 on vasara, kaikki ongelmat muuttuvat nauloiksi. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitan tietenkin sit\u00e4, ett\u00e4 meist\u00e4 jokainen tekee havaintonsa ja muuttaa ne merkityksellisiksi oman el\u00e4m\u00e4nkokemuksensa ja erityisesti oman ammattialansa kautta. Onneksi arkkitehtuurikoulutus on kyennyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n humaanin ja moniarvoisen ulottuvuutensa, jotta t\u00e4m\u00e4n yksinkertaistavan yksioikoisuuden uhan saattoi omasta prosessoinnistaan suodattaa nopeasti pois.<\/p>\n
Rotterdam on minulle tuttu kaupunki, sill\u00e4 tein sinne arkkitehtuurin diplomity\u00f6ni viime vuosituhannen taitteessa. Jo silloin huomasin kaupungin ominaispiirteen, mit\u00e4 voisi kuvailla sanoilla karkea, brutaali hippihenkisyys. Toisen maailmansodan tuhovoiman aikaansaannokset on Rotterdamissa paikkailtu niin kuin on parhaaksi katsottu, kiireell\u00e4 ja sen suurempia ajattelematta. Tulos on monin paikoin absurdi kooste hullunkuristen perheiden j\u00e4seni\u00e4 sulassa sovussa kesken\u00e4\u00e4n.\u00a0Rakennusten v\u00e4liin j\u00e4\u00e4 monessa kohtaa tilaa, joka on negatiivista ”ei kenenk\u00e4\u00e4n maata”. T\u00e4t\u00e4 ep\u00e4kohtaa ei paikata pelk\u00e4ll\u00e4 valaistuksella. Ei vaikka teoriat tai tekniset apuv\u00e4lineet olisivat mit\u00e4 tahansa.<\/p>\n
Ihmisten onnellisuus ja hyvinvointi ei muuten aina riipukaan edes ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, vaikka n\u00e4in meille ty\u00f6pajassa nimenomaan painotettiin. T\u00e4m\u00e4n saattoi\u00a0todeta, kun kaupunkikierroksella sattumalta p\u00e4\u00e4simme haastattelemaan muutamaa todella rujon parkkialueen ymp\u00e4rysmuurilla\u00a0istuskelevaa ja olutta t\u00f6lkeist\u00e4\u00e4n siemailevaa\u00a0nuorta neitoa. He v\u00e4ittiv\u00e4t olevansa onnellisia ja tyytyv\u00e4isi\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, vaikka ymp\u00e4rist\u00f6n laadun tai valaistuksen laadun suhteen sen ei mitenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4isi olla mahdollista. T\u00e4ss\u00e4 se mitattavuus nyt tuli testattua. Osa ty\u00f6pajan osallistujista halusi j\u00e4\u00e4d\u00e4 istumaan muurille ja nauttimaan olutta hollannin leppe\u00e4ss\u00e4 illassa. Inhimillist\u00e4 emootiota tai tuntemusta on vaikea saada pihteihin, koepulloon tai mikroskoopin linssin alle tutkittavaksi.<\/p>\n
Toisena ty\u00f6pajap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaupunkikierroskokemuksia ei yll\u00e4tt\u00e4en purettu lainkaan yhteisesti. Niist\u00e4 ei k\u00e4yty edes keskusteluja. T\u00e4m\u00e4 oli mielest\u00e4ni j\u00e4rjest\u00e4jien moka. Muutoin ty\u00f6pajaty\u00f6skentely havainnointikierroksineen ja keskusteluineen soveltuisi mainiosti my\u00f6s OSAaValon koulutusohjelmaan etenkin opintojaksojen alustukseksi. Itse\u00e4ni miellytti tilaisuudessa luotu matala kynnys ammattilaisaiheen pariin jopa niin, ett\u00e4 t\u00e4llainen valoturistikin p\u00e4\u00e4si mukaan ja sai jollakin tavoin kiinni juonesta. Oppiminen saattoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 hyvin alkuun.<\/p>\n
Toiselle ty\u00f6pajap\u00e4iv\u00e4lle oli j\u00e4rjestetty nelj\u00e4 eri ”leiritulta”. Niiss\u00e4 jokaisessa oli oma aiheensa ja oma vet\u00e4j\u00e4ns\u00e4, joka johdattelu ja johti leiritulen ymp\u00e4rill\u00e4 olevia keskustelijoita. T\u00e4m\u00e4n ty\u00f6skentelytavan ottaisin mukaani ehdottomasti, sill\u00e4 se tuotti verrattain lyhyess\u00e4 ajassa runsaasti ideoita ja erilaisia n\u00e4kemyksi\u00e4 samoista kysymyksist\u00e4. ”Leirituli”-metodi kannattaa ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n OSAaValon koulutustapahtumiin, sill\u00e4 sen avulla saa osallistujat helposti osallistumaan ja jakamaan ajatuksiaan pienemmiss\u00e4 porukoissa ja jotenkin vapautuneesti ja anonyymisti.<\/p>\n
Seuraavina p\u00e4ivin\u00e4 PLDC2019 muuttui isoksi valaistusmessutapahtumaksi lukuisine n\u00e4ytteille asettajineen, miss\u00e4 kolmen eri luentopaikan v\u00e4lill\u00e4 saattoi k\u00e4yd\u00e4 kuuntelemassa itse\u00e4\u00e4n kiinnostavia luennoitsijoita. Itse hain turvaa jo kertaalleen n\u00e4htyjen Ricardo Marinin ja Itai Paltin esityksist\u00e4. Ne toistivat samaa kaavaa, nyt vain\u00a0isommalle yleis\u00f6lle viritettyn\u00e4.\u00a0Molemmat ovat eritt\u00e4in\u00a0karismaattisia esiintyji\u00e4, joilla on taito saada yleis\u00f6 haltuun. Muista hyvist\u00e4 esityksist\u00e4 voisin mainita Jonathan Rushin ”Are we lighting designers?” -esityksen sek\u00e4\u00a0valotaiteilija Janet Echelmanin suvereenin esityksen siit\u00e4, kuinka h\u00e4nest\u00e4 tuli kosmopoliitti valotaiteilija sattuman ja pakon kautta. H\u00e4nen teoksiaan\u00a0l\u00f6yt\u00e4\u00e4 netist\u00e4 https:\/\/www.echelman.com\/. Teokset ovat el\u00e4vyydess\u00e4\u00e4n ja\u00a0tuulen liikkeet esteettisesti n\u00e4kyv\u00e4ksi tehdess\u00e4\u00e4n kerrassaan\u00a0lumoavia.<\/p>\n
Viimeisen opintop\u00e4iv\u00e4n\u00e4ni p\u00e4\u00e4sin viel\u00e4 kuuntelemaan hollantilaista Iris Dijkstraa, joka esitteli toimistonsa (RASA = Rotterdam Academy for Urban Astronauts) projekteja. Heill\u00e4 keskeinen sanoma tuntui olevan se, ett\u00e4 kaupungeissa on liikaa huonolaatuista valoa ja ett\u00e4 valon n\u00e4hd\u00e4kseen pit\u00e4\u00e4 osata luoda tai vaalia\u00a0my\u00f6s pimeytt\u00e4. Kiehtova ajatus.\u00a0RASA on kehitellyt mm. dark city toolbox -nimell\u00e4 kulkevan metodin, mill\u00e4 voidaan luoda kaupunkeihin pimeytt\u00e4, jotta siell\u00e4 voisi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s laadukkaampaa valoa. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4kee helposti urbaaniuden ja kehityksen aste-eron eri kulttuurien v\u00e4lill\u00e4. Meill\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 pohjolassa roikutaan viel\u00e4kin oksilla.<\/p>\n
The Great Performer! Luki muistiinpanoissani ruotsalaisen Jim Collinin kohdalla. H\u00e4nen esityksens\u00e4 oli lumoava ja vauhdikas. Esityksen sanoma oli, ettei pid\u00e4 luottaa vain numeroihin. Jos luottaa vain numeroihin ei saa milloinkaan kiinni halutusta mielikuvasta ja sen seurauksena joutuu aina pahasti pettym\u00e4\u00e4n.\u00a0T\u00e4m\u00e4n h\u00e4n toi hyvin konkreettisesti esille pyyt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 yleis\u00f6\u00e4 sulkemaan silm\u00e4ns\u00e4 ja luomaan itselleen mielikuvan.aurinkosaaren hiekkarannasta ja riippumatosta palmupuiden v\u00e4liss\u00e4. Valo mielikuvassa on tietynlainen. Kun Jim sitten esitteli yleis\u00f6lle valokuvan hiekkarannasta, miss\u00e4 valo on\u00a0kaikkien mitattavien arvojen osalta teoreettisesti t\u00e4ydellinen, ei kuva en\u00e4\u00e4 vastaakaan mielikuvaamme ja siit\u00e4 seurasi – no tietenkin armoton pettymys. Mik\u00e4 loistava tapa tuoda asiansa esille! Jim puhui sensaation (eng. sensation) tekemisest\u00e4 valolla. Sanan voisi ehk\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 tunne-el\u00e4mykseksi tai liikutukseksi. Meid\u00e4n suunnittelijoiden teht\u00e4v\u00e4 on yksinkertaisesti luoda tuosta sensaatiosta positiivinen. Rakennus ei tarvitse valoa – ihminen tarvitsee sit\u00e4 toiminnoilleen tai tunteelleen. Hyv\u00e4n\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkkin\u00e4 Jim esitteli oman toimistotilansa valaistusratkaisun, miss\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 valaisimia on saavutettu positiivisempi sensaatio ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 ja samalla s\u00e4\u00e4stet\u00e4\u00e4n rahaa sek\u00e4 energiaa. Saavutetaan win-win-win,\u00a0mik\u00e4 muuten sattuu olemaan my\u00f6s oma suosikkifraasini muissa yhteyksiss\u00e4 tosin.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4ni Rotterdamissa valoturistina olivat kaikkiaan antoisat ja jotain tuli samalla my\u00f6s opittua, ellei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n valosta, niin ymp\u00e4rist\u00f6jen suunnittelun merkityksest\u00e4. Valolla tuo merkitys saadaan kuitenkin lopulta esille – hyv\u00e4ss\u00e4 tai pahassa – positiivisena tai negatiivisena sensaationa.\u00a0Voin vain kuvitella, mik\u00e4 anti t\u00e4llaisesta ammattilaisten kokoontumisesta on henkil\u00f6lle, jolla on pohjalla henkil\u00f6kohtaisten tunne-el\u00e4mysten lis\u00e4ksi my\u00f6s itse omaksuttua, analysoitua ja syntetisoitua teoriaa\u00a0sek\u00e4 kokemuspohjaista tietoa ja osaamista valaistussuunnittelun alalta.<\/p>\n
Janne Repo, arkkitehti SaFa\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 \u00a0\u00a0 Yliopettaja, rakennusarkkitehtikoulutuksen vastuuopettaja, Savonia AMK<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Osallistuin OSAaValo-hankkeeseen liittyen valaistussuunnittelijoille tarkoitettuun konferenssiin, joka j\u00e4rjestettiin Rotterdamissa lokakuun 2019 lopulla. En ole oman arkkitehdin ty\u00f6urani aikana milloinkaan perehtynyt erityisesti valaistukseen tai valaisinteknologiaan sen kummemmin, vaikka valon k\u00e4ytt\u00f6 ja tilojen valaistus arkkitehdin suunnitteluty\u00f6h\u00f6n toki erottamattomasti aina\u00a0liittyv\u00e4tkin. T\u00e4lt\u00e4 pohjalta, valoturistin roolissa, osallistuin mukaan konferenssin yhteydess\u00e4 j\u00e4rjestettyyn kaksip\u00e4iv\u00e4iseen\u00a0ty\u00f6pajaan nimelt\u00e4 ”Get smart session”. Ty\u00f6pajan aiheena oli valaistus […]<\/p>\n","protected":false},"author":3180,"featured_media":76,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-71","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arkkitehtuuri"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3180"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=71"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":79,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/71\/revisions\/79"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/media\/76"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=71"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=71"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/ajatuksiaarkkitehtuurista\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=71"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}