Escherichia coli on gramnegatiivinen sauvabakteeri, joka kuuluu ihmisen suoliston normaaliflooraan. E. colin patogeenisia lajeja tunnetaan kahdeksan, jotka voidaan jakaa suoliston ulkopuolisia infektioita aiheuttaviin ja suolistoinfektioita aiheuttaviin E. coleihin. Nämä jaetaan virulenssitekijöidensä perusteella patogeenisuusryhmiin, joista merkittävimpiä ovat virtsatieifektioita aiheuttavat kannat VTI ja UPEC (uropathogenic Escherichia coli) sekä ripulitauteja aiheuttava ETEC (enterotoxigenic Escherichia Coli). E. coli bakteereilla on kyky hankkia muilta bakteereilta liikkuvia geneettisiä elementtejä, esimerkiksi plasmideja, jotka voivat muuttaa suoliston normaaliflooraan kuuluvan E. coli-bakteerin moniresistentiksi ja sopeutuvaiseksi taudinaiheuttajaksi. (Hakanen, Kantele ja Salmenlinna 2020.)
E. colin tunnistaminen steriileistä näytteistä viljelemällä on helppoa, koska sillä on kyky hapattaa eli fermentoida laktoosia ja useita sokereita. Fermentointikyvyn vuoksi pesäkkeet saavat maljalla aikaan värireaktion. Suurin osa ihmisen mikrobiston E. coli -bakteereista ei aiheuta infektioita, mutta niillä on kyky ulkoisen tekijän, kuten virtsakatetrin vaikutuksesta muuttua opportunistiseksi taudinaiheuttajaksi, jolla on kyky aiheuttaa infektio heikentyneen vastustuskyvyn seurauksena tai jos kehon luontaiset suojamekanismit on voitu ohittaa. Virtsatieinfektiot ovat ripulitautien ohella yleisimpiä E. colin aiheuttamia tauteja. Yleisimmin E. colista johtuva virtsatieinfektio on peräisin oman suoliston ja välilihan ihon bakteereista. (Hakanen, Kantele ja Salmenlinna 2020.)
E. coli on luonnostaan herkkä gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamien infektion hoitoon tarkoitetuille lääkkeille. Kuitenkin sairaalaympäristössä E. coli kykenee kehittämään plasmidiperäisesti moniresistenssin mikrobilääkitystä vastaan, minkä takia infektiota aiheuttavan kannan herkkyyden määrittäminen on usein tarpeen. (Hakanen, Kantele ja Salmenlinna 2020.) Sairaalan ulkopuolelta saatua E. coli -infektiota voidaan hoitaa onnistuneesti käyttäen esimerkiksi pivmesillinaamia, trimetopriimia tai kefaleksiinia. Infektion kehittyessä septiseksi on käytettävä mahdollisimman tehokasta mikrobilääkettä, kuten 2. tai 3. polven kefalosporiinia. (Hakanen, Kantele ja Salmenlinna 2020.)
E. colin vastustuskykyiset ESBL-kannat (extended spectrum beta-lactamase) ovat yleistyneet Suomessa ja Euroopassa huomattavasti viime vuosina. ESBL-kannat vaikeuttavat hoitoa, koska ne ovat usein resistenttejä myös fluorokinoloneille, tobramysiinille ja sulfatrimetopriimille eikä infektion hoitoon voida käyttää kefalosporiineja tai penisilliinien ja beetalaktamaasi-inhibiittorien yhdistelmiä. Yleisesti ESBL-kantojen aiheuttamaa kystiittiä voidaan hoitaa nitrofurantoiinilla, mutta karbapeneemit ovat tehokkaimpia antibiootteja vaikeiden tautimuotojen hoidossa. (Hakanen, Kantele ja Salmenlinna 2020.)
HAKANEN, A; KANTELE; A ja SALMENLINNA, S. 2020. Escherichia Coli. Julkaisussa: HEIKKINEN, T; JÄRVINEN, A; MERI, S; VAPALAHTI, O ja VUOPIO, J. (toim.) Mikrobiologia, immunologia ja infektiosairaudet: kirja 1, Mikrobiologia. Helsinki: Duodecim. Saatavilla: https://www.oppiportti.fi/op/mbg00140/do