Opiskelijapalautetta

Kolmannen opintojakson toisen lähipäivän lopuksi keräsimme opiskelijoilta palautetta ja ehdotuksia koko Design Making -koulutusohjelmasta sekä viimeisimmästä opintojaksosta Kokeileva materiaalilähtöinen muotoilu. Alla tulkintaani saamistani palautemuistiinpanoista:

Opintojen alkuu kaivataan  hyvä ryhmäyttäminen  / tutustuminen. Ryhmiä voisi myös vaihtaa tai sekoittaa ohjelman aikana. Harjoitukset toivotaan tehtävän ryhmänä, tehtävät yksilösuorituksina. Pienemmät ryhmät toimisivat paremmin. Opparipäivien ohjelmaan toivotaan myös pienryhmiä, ei koko porukkaa. Ryhmätöitä kuitenkin pidettiin antoisina ja parhaana sisältönä. Omien kokemusten jakamista toisten kanssa toivottiin enemmän.

Opiskelijat kaipaavat jaksoilta vaativuutta syksyn ensimmäisten jaksojen tapaan – nyt meno on ”löpsähtänyt”. Tekemistä enemmän, tehtävät ensiksi, jotta ajatus kypsyy. Myös enemmän pohjatöitä tehtävänantojen suhteen toivottiin, kuten oikeita projekteja, asiakastöitä. Nyt oppiminen ja sen osoittaminen on jäänyt ”ohueksi”, opinnäyte jää ainoaksi ”kurssiksi”, jossa voi näyttää osaamistaan. Vaatimustaso korkeammaksi, kurssien sisältö tanakammaksi!

Konkreettinen tekemistä toivottiin enemmän – design makinga – ei ole toteutunut odotetulla tavalla. Toivottiin enemmän tekemisen kautta oppimista.

Lähipäiville kaivataan tehokkuutta, ”tehopakkauksia” niin, ettei enää mietitä mitä tehdään (lue Kokeileva mat. läh…).

Omaan erityisosaamiseen (esim. vaatetussuunnittelu) liittyvää lähipäivää pidettiin toivottavana.

Selkeitä tietoja, ohjeita ja aikatauluja kaivataan ajoissa nettiin – tekemiselle raameja ja ohjeita, järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta enemmän koko tekemiseen. Sekä verkko-opiskelun hyödyntämistä. ”Heti kurssin alussa pitäisi selkeästi sanoa mitä pitää syntyä kurssisuorituksena”.

Opparille kaivataan aikataulua tai aikataulutusta, enemmän ohjeistusta. Lähipäiviä syksyllä 3, keväällä 5kpl (ei 4+4).

Selkeämpää ja järjestelmällistä palautetta kaivattiin, esim. kirjallisessa muodossa (sähköpostiin vastaaminen!). Miten olen kehittynyt, olenko hyvä vai keskinkertainen?

Onnistunutta on ollut: työpajapäivät, jolloin voinut tehdä jotain konkreettista, keskustelut, monialaisuus, laaja-alainen osaaminen, tiimiytyminen ja ryhmäytyminen (enemmän heterogeeneja ryhmiä). Hyvää ollut ettei ole raportointeja vaadittu liikaa.

Reflektoin palautetta suodattimen kautta…

Asiallista ja yhtenäistä palautetta, jossa voi korostua meneillä olevan opintojakson tilanne. Minua myös ihmetyttänyt tuon Design Making -hengen / tavoitteen vähäinen ilmentyminen, se miten helppoa on ollut pudota ”akateemiseen” muottiin yksittäisillä opintojaksoilla. Idea on, mutta toteutus laahaa.

Selkeän ohjeistuksen tarpeeseen on helppo jatkossa vastata, etenkin kun on pilot-vuodesta kokemusta.

Toisaalta, ohjeistuksen ja projektilähtöisen tekemisen toiveen välillä on mielestäni vähän ristiriitaa, koska kukin (asiakas)projekti on omanlaisensa ja projektin suunnittelun tulisi jotenkin olla osa opintoja. Toisaalla on improvisaatio uuden ongelman edessä ja opiskelijoiden kasvaminen projektin toteutuksen vastuunkantajiksi, toisaalla ohjeistaminen ja etukäteisuunnittelu ”ylhäältä” päin.

Palautteessa toivottiin mahdollisuutta yksilösuoritukseen ainaisen ryhmätyön sijasta. Tuosta olisi hyvä keskustella – muotoilu on kuitenkin ryhmätyötä, vai onko?

Lähipäivät ovat arvokasta aikaa, monet tulevat matkojen taka. Mihin lähipäivät tulisi käyttää? Ei varmaan tiedonjakoon tai luentoihin… Ehkä ideaali olisi, että lähipäivää varten on pitänyt ponnistella, ja lähipäivänä pitäisi vielä ponnistella lisää, mutta ryhmän tukemana tällöin kenties.

Palutteen puute tietenkin korjattava asia.

Ensi syksynä jo ensimmäinen päivä on Opistotiellä ja ”ryhmäytymään” päästään jo iltapäivällä (ja illalla!)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *