Minä – Tulevaisuuden mentaalivalmentaja.

Vihdoin uskalsin tehdä päätöksen, jota olen pohtinut, punninnut ja miettinyt monelta kantilta ja jota olin suunnitellut myöhemmin toteutettavaksi. Mutta toisaalta, jos voin tehdä tänään jotain, jonka olin suunnitellut tehtäväksi huomenna, miksen sitä tekisi? En vielä tiedä, oliko päätös hyvä, mutta ainakin se oli päätös. Mielestäni huonokin päätös on parempi kuin päättämättömyys, jota harmittelee myöhemmin.

Olen viime vuosina ollut erittäin kiinnostunut psykologiasta ja mentaalivalmennuksesta urheilussa ja tavoitteellisessa liikkumisessa. Olen lukenut aiheesta paljon, ainakin suhteessa siihen, minkä verran elämäni aikana olen kirjoja lukenut. Ja yksi unelmistani, olla mentaalivalmentaja, toteutuu ensi talvena, jos niin on tarkoitettu, sillä aloitan kesällä mentaalivalmentaja koulutuksen muun opiskelun ohessa ja olen siitä erittäin täpinöissäni. Syy siihen, että jouduin tätä erittäin tarkkaan miettimään on se, että syksyyn mahtuu paljon muutakin ohjelmaa: viimeisen vuoden fysioterapiaopinnot, opinnäytetyön teko, avoimen yliopiston urheiluravitsemuksen perusopinnot, työt PT:nä sekä valmentaminen jalkapallossa. Treenaaminen ja harjoittelu on minulle myös tärkeää, enkä siitä voi tinkiä, joten jatkossakin siihen on löydyttävä aikaa vähintään 3-5x viikossa. Ohjelmaa on paljon, mutta tiedän tarkkaan mitä haluan ja olen erittäin motivoitunut, joten uskon selviytyväni syksystä kuivin jaloin mm. hyvän tukiverkon, riittävien yöunien, rennon asenteen ja olkapäällä istuvan suojelusenkelin voimin 😉

On todella jännää päästä oppimaan uusia työkaluja mentaalivalmennukseen ja siirtää opitut asiat omille PT valmennettaville sekä pelaajille jalkapallossa. Lähtökohtaisesti kaikki, esimerkiksi painonpudotuksessa, uusien elämäntapojen opettelussa ja kilpaurheilussa lähtee korvien välistä. Mentaalipuoli on niin peruspilari, että tuntuu ihmeelliseltä, miksi esimerkiksi PT koulutuksessa sitä puolta ei enempää korosteta. Myöskään lukiossa tai ammattikorkeakoulussa ei psykologiaan paljoa kiinnitetä huomiota, joka on mielestäni käsittämätöntä. Jokainen ihminen pienelläkin vaivautumisella ja psykologian tietämyksellä voi omaa elämänlaatuaan parantaa huimasti.

Joka tapauksessa, olen itse todella pähkinöinä mentaalipuolen asioista ja siitä mitä sillä voi saada aikaan ja on mahtavaa päästä oppimaan uutta ja jakamaan oppejani myös asiakkailleni. Toivottavasti jonain päivänä, paljon luettuani ja kouluttauduttuani, olen todella guru näissä asioissa ja voin auttaa mahdollisimman monia pääsemään henkisistä lukoistaan ja parantamaan suoritustaan😊

Ja lopuksi… Vaikkakin välillä tuntuu, että olen todella epäonnekas vammojeni suhteen, olen väärässä. Rakastan treenaamista ja treenaan mielelläni 8-10x viikossa, mutta viimeisen 9kk aikana on joutunut opettelemaan toisenlaista Mindsettiä. Syksystä asti vaivanneet olkapää ja nivuskivut ovat toisinaan estäneet harjoittelun kokonaan ja välillä olen voinut harjoitella varovasti. Mutta kun mietin, olenko todellakin epäonnekas vai kenties sittenkin onnekas, on vastaus melko helppo. Ihan jo hetken pohdinnalla mieleen tulee tusina asiaa, josta voin olla kiitollinen, ja uusia asioita tulee mieleen jatkuvasti, mitä enemmän pohtii: saan olla terve, minulla on hieno ja kannustava perhe, mitä parhaimmat kaverit, unelma opiskelupaikka ja saan sen ohella tehdä työtä josta todella tykkään, saan oppia ja kehittyä jatkuvasti ja kulkea kohti unelmiani – kaiken tämän rinnalla se, etten voi treenata salilla normaalisti, on pientä💎

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *