Kolmas työviikko alkamassa poikkeustilanteen uudelleen määrittelemässä maailmassa.
Mikä mahtava tilaisuus oppia uutta ja tarkastella omaa opetusainettaan tanssipedagogiikkaa taas erilaisesta näkökulmasta sekä jälleen kerran paneutua sen ydinainesanalyysiin. Mikä todella on kullekin ryhmälle ja kuhunkin opintojaksoon sitä kaikkein tärkeintä tavoiteltavaa, mikä täydentävää, mikä erityisainesta. Mihin kannattaa käyttää aikaa, mikä jättää vähemmälle ja ennen kaikkea tässä tilanteessa: Mikä väline tai lähestymistapa mihinkin tarpeeseen? Mikä on se toimintamalli, jolla varmimmin päästään asetettuihin oppimistavoitteisiin? Miten säilytetään se kaikkein tärkein, kohtaaminen ja vuorovaikutus?

tanssijoita salissa
Koska pedagogisen osaamisen ytimessä on kyky toimia dialogisesti erilaisissa konteksteissa, vaatii sen ylläpitäminen ja kehittyminen luonnollisesti määrätietoista hakeutumista erilaisten toimintakulttuurien pariin. Henkilökohtaisesti olen kokenut tämän äärimmäisen tärkeäksi koko opettajanurani ajan ja niinpä työni tanssipedagogina on sisältänyt toimintaympäristöjä laajasti erilaisilla yhteiskunnan sektoreilla.

Noin 10 vuotta sitten minulle alkoi tarjoutua tilaisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja juuri edellä mainitusta syystä tartuin niihin innokkaasti. Aloitin varovasti Pohjoismaissa ja Baltiassa sijaitsevista vaihtokouluistamme, joissa kulttuurin samankaltaisuuden vuoksi pystyin keskittymään pääasiassa oman oppiaineen täydelliseen uudelleen analysointiin. Sillä voi veljet, sitä tarvittiin. Kun opettaa vieraalla kielellä ja kielellisen ilmaisun moninaisuus supistuu merkittävästi, täytyy todellakin keskittyä juuri siihen oleellisimpaan ja perustella itselleen tarkasti kaikki valinnat. Koska opetusmenetelmäni, myös teoriaopetuksessa, on aina ollut pääasiassa käytännön toimintaa, niin tämä olikin yllättävän helppoa ja pian uskaltauduin vähän haastavammille vesille.

Erilaisten kulttuurien ja toimintamallien tarjoamat mahdollisuudet pedagogina kehittymiseen astuivat maailmaani toden teolla, kun aloitin vaihto-opettajana toimimisen Etelä-Euroopan maissa. Portugali, Espanja, Italia, kaikki ovat tarjonneet täysin toisistaan poikkeavan pelikentän ja mahtavan paljon opittavaa.

Italian ja tarkemmin sanottuna Rooman Kansallinen Tanssiakatemia (Accademia Nazionale di Danza-Roma) on muodostunut näistä poikkeuksellisen antoisaksi kokemukseksi koska heille olen alusta asti ollut vähän enemmän kuin vieraileva opettaja, enemminkin jos epävirallisesti todetaan, sivutoiminen vakituinen opettaja. Näin siksi, että vastuullani ainoana opettaja tuossa oppilaitoksessa Tanssipedagogiikan opetus. Käytännössä siis kaikki kyseisen opintojakson opetus ja kolmiosaiset loppukokeet. Tämän lisäksi tutkintoon kuuluu toki oman tanssiteknisen aineen metodologiaopinnot. Yleinen tanssipedagogiikka on italialaisessa tanssikoulutuskulttuurissa uutta ja nyt kun sen merkityksellisyys on vuodesta 2014 jatkuneen työni myötä tunnustettu, neuvotellaan Akatemian opettajien täydennyskoulutusperiodeista.

Ja nyt päästään otsikon asiaan!!

Työni on lähtökohtaisesti monimuotoista ja sen vuoksi myös etäopetusvälineet tuttuja. Niiden rinnalla tarpeen mukaan mm. yksilökohtaamisia, pienryhmäohjausta, lukujärjestykseen merkattuja kontaktitunteja isommille ryhmille. Tarvittaessa on aina löydetty Savonian tanssiopettajaopiskelijoiden kanssa toimintatapa riippumatta siitä missä päin maailma itse kukin on.

italiankielinen kylttiVaan nyt on aika astua uuteen seikkailuun, niin kiinnostavaa, jännää ja antoisaa. Opiskelijaryhmäni Roomassa odottaa lokakuussa 2019 alkaneen kurssin jatkumista ja sen jälkeen loppukokeita. Alun perin minun piti matkustaa paikan päälle maaliskuun alussa, mutta luonnollisesti tämä peruuntui. Akatemialla etäopetus on uusi lähestymistapa, mutta pakon edessä koulu on lähtenyt tähän mukaan ja selvää oivallusten tuottamaa innostusta on havaittavissa.

Koska aloitimme yhteistyömme ryhmä kanssa jo syksyllä, en näe minkäänlaisia ongelmia siinä, että kurssin loppuun viemisessä hyödynnetään tätä mahdollisuutta. Yhteinen konkreettinen kohtaaminen ja turvallisen oppimisilmapiirin rakentaminen lähikontaktissa on ehdoton edellytys pedagogisten opintojen hedelmälliselle oppimis-opetusprosessille etänä. Yhteinen ymmärrys, luottamus ja dialoginen toimintamalli on luotu, tästä jatkamme matkaa kohti yhteistä maalia.

Ja mikä on tuo maali? Mitä oikeastaan tarkoitetaan kun puhutaan pedagogisista taidoista juuri tanssinopettajan osaamiskapasiteetissa? Mitä kehityspsykologian lainalalaisuuksia tanssinopettajan tulee huomioida eri ikäkausien opetuksessa? Mistä opetussuunnitelmatyön perusteissa on kysymys, entä miksi arviointi on arvokas työväline opetus-oppimisprosessissa? Muun muassa näihin asioihin perehdyttiin jo syksyllä Rooman Aventinon kukkuloilla sijaitsevalla kampuksella auringonvalosta ja erinomaisen hyvästä kahvista nauttien.

kannettava tietokone

Kun henkinen yhteys on luotu, voimme huoletta jatkaa kurssin loppuun fyysisestä etäisyydestä huolimatta. Etäopetuksen työvälineeksi ovat valikoituneet Moodle ja Zoom. Moodleen rakensin oppimisympäristön, joka on opiskelijoiden saavutettavissa verkko-opetuksen perusteiden mukaisesti aikaan ja paikkaan sitomatta. Tämän rinnalla toteutetaan säännöllisesti kaksi kertaa viikossa huhtikuun ajan Zoomin avulla onlinetunnit, joissa pääsemme konkreettisesti kohtaamaan ja yhteisen asian äärelle.

Loppukokeisiin valmistautumisen ohella tavoitellaan ammatillisen osaamiskapasiteetin täydennystä mm. lisäämällä ymmärrystä tanssipedagogiikan merkityksellisyydestä yleisen kehityksen ja elämänlaadun tukena sekä tietoisuutta omista henkilökohtaisista pedagogisista arvoista ja elinikäisen oppimisen tarjoamista mahdollisuuksista.

Opintokokonaisuus päättyi Italialaisen protokollan mukaisesti loppukokeiden käytännön osuuteen 4.5. 2020 ja arviointikomissio myönsi erittäin hyviä pisteitä suorituksista. Opiskelijat kokivat itselleen uuden oppimisympäristön, Moodlen, erinomaiseksi työskentelyvälineeksi. Kurssilla käytettiin pienryhmätyöskentelyä kunkin aihealueen prosessoinnissa ja opiskelijoilla oli melkoisen vapaat kädet tuotosten toteutusten suhteen. Tämä tuotti hienoja oivalluksia asiasisällön suhteen, mutta myös riemua uudenlaisten ilmaisukeinojen löytymisestä. Tässä esimerkkinä kolmen hengen ryhmän (Angela Perrino,  Elisabeth Casuccio, Beatrice  Gaudenzi) yhteenveto ja jaettu ymmärrys aiheesta “tanssi ja erityisen tuen tarve”

Paula Niemi
Lehtori
Kulttuuriala, Musiikki ja tanssi
Savonia-ammattikorkeakoulu

Buongiorno Roma!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *