Hevostaloudessa yrittäjän nimi vaikuttaa paljon, niin hyvässä kuin huonossa. Hevosala on hyvin asiakaspalvelupainotteista ja yrittäjän töppäykset leviävät kauaksikin, sillä hevospiireissä niin sanottu puskaradio kulkee nopeasti. Yrittäjän oma nimi ja maine saattaa joissain tapauksissa olla paras markkinointikeino, eikä mainostamista tarvita. Palveluihin halutaan panostaa hevosten hyvinvoinnista tinkimättä.
Eri tuotantosuuntien asiakkaat arvostavat erilaisia asioita. Mielikuva, joka jää asiakkaille ensimmäisenä mieleen jo tallin pihaan tullessa on yrityksen käyntikortti ja vaikuttaa yrityksen ja yrittäjän maineeseen tulevaisuudessa. Valmennettavien ravi- ja ratsuhevosten omistajat arvostavat valmentajan kilpailu- ja valmennustuloksia. Kun taas täysihoitohevosen omistajalle hyvät puitteet, tallin siisteys ja yrittäjän asiakaspalvelutaidot ovat tärkeitä. Ratsastuskouluissa ratsastuksen opettajan ammattitaito, opetushevosten koulutustaso ja toimivuus ovat avain asemassa.
Hevostalouden tuottoihin vaikuttavat palveluiden hinta ja niiden määrä. Tuottoa voidaan lisätä nostamalla hevosten määrää, mutta silloin vastaavasti työmäärä kasvaa ja työkustannukset lisääntyvät. Tuotantotoiminnassa täytyy löytää aina kultainen keskitie, jolloin kustannukset ovat tasapainossa tuottojen kanssa.
Palveluiden oikein hinnoittelu on tärkeää. On hyvä tiedostaa palvelun tuottamat kustannukset, jotta voi antaa palvelulle hinnan. Yrittäjän pitää uskoa oman yrityksensä palvelun hintaan, eikä sitä tulisi verrata kilpaileviin yrityksiin. Palvelun hinta voi vaihdella suurestikin saman alueen yrityksien kesken, sillä jokaisella hevostalousyrityksellä on omanlaisensa kustannusrakenne.
Hintaa voi aina kokeilla nostaa, jos asiakkaita on tulossa jonoksi asti. Pienellä hinnan korotuksella niin sanotut huonot asiakkaat lähtevät pois ja paikalle on koko ajan tulossa uusia asiakkaita, jotka haluavat maksaa yrityksen palveluista. Hinnan laskemisessa pitää aina miettiä, että kattaako tuotot kustannukset, jottei tuotantotoiminnasta aiheudu tappiota.
Tuotoksen aleneminen ei ole milloinkaan hyvä asia, koska tuotanto pyritään pitämään koko ajan melkein maksimissa. Tuotosta alentaa esimerkiksi täysihoitopalveluja tarjoavassa yrityksessä, kilpailevan ravi- ja ratsuhevosen valmennuksessa tyhjä karsinapaikka. Jolloin siitä karsina- tai valmennuspaikasta ei tule tuottoja niin pitkään aikaan kun se on tyhjänä. Myös valmennustallien hevosten suuri vaihtuvuus aiheuttaa saman ongelman, jos hevonen ei olekaan valmennuspaikalla koko vuotta ja toista ei ole tulossa tilalle. Usein ei tulla ajatelleeksi, että yrittäjän oma hevonenkin syö tuotosta, koska se aiheuttaa kustannuksia eikä tuota mitään, vaan vie maksavan asiakkaan paikan tallissa. Tärkeintä olisi, että koko ajan paikoille olisi kysyntää ja uusia hevosia olisi tulossa jonoksi asti. Sillä taattaisiin, että tuotannon notkahduksia ei pääsisi syntymään.
Ratsastuskoulun tuntihevosen tuotosta alentaa opetushevosten sairaslomat ja asiakkaiden puute. Huolehtimalla hevosten hyvästä hoidosta ja riittävästä markkinoinnista pyritään pitämään tuotos suhteellisen tasaisena ilman suuria notkahduksia. Myös Suomen huono taloustilanne vaikuttaa ratsastuskoulujen asiakasmääriin, tunnit eivät täyty ja mikäli asiakas peruu tunnin, sen tilalle ei oteta uutta. Kun taloudellinen tilanne on huono, ensimmäisenä karsitaan harrastustoimintaan liittyvistä kustannuksista. Ratsastuskoulujen asiakasmäärissä näkyy myös tuntiratsastajien siirtyminen yksityishevosten omistajiksi.
Varsan kasvatuksen tuotos laskee, mikäli tammaa ei saada kantavaksi. Myös varsan pitkittynyt myynti vaikuttaa tuotokseen. Jos varsaa ei saada myytyä, ei tule tuottoakaan. Varsan kasvatus tuotantosuuntana on hyvin haastava, sillä varsasta tulisi saada vähintään 10 000 euroa, jotta toiminta olisi kannattavaa. Varsan myynti voi huonossa taloustilanteessa takkuilla, jonka seurauksena varsasta aiheutuu kustannuksia niin pitkältä ajalta, kunnes se saadaan lopulta myytyä.
Muuttuvat kustannukset syntyvät tuotantotoiminnasta. Muuttuvien kustannusten osalta suurimpia kustannuseriä tuotantokustannuslaskelmissa olivat kuivike-, kengitys- ja eläinlääkärikustannukset. Hevosten ruokinta haluttiin pitää esimerkkitapauksissamme yksinkertaisena, koska tuotantokustannuslaskelmista haluttiin keskenään vertailukelpoiset. Ruokintakustannuksia nostavat huomattavasti ylimääräiset lisärehut. Rehujen hintoina käytimme markkinahintoja. Mikäli tilalla tuotetaan omia rehuja, voi rehun tilahinta olla edullisempi kuin yleinen markkinahinta. Rehun tilahinnan selvittäminen olisi vaatinut enemmän työtä. Käyttäessämme markkinahintoja voidaan rehukustannuksia vertailla tuotantosuunnittain.
Muuttuvissa kustannuksissa ei huomioitu eläinpääomaa täysihoitotallin, ravi- ja ratsuhevosen valmennuksen kohdalla, koska hevoset eivät olleet yrityksen omistuksessa. Kun eläimiä ei omisteta, niihin ei tarvitse sitoa suuria määriä pääomaa. Kuitenkin edellä mainituissa tuotantosuunnissa hoidetaan vieraiden hevosia, silloin on vastuu suuri ja tuo mukanaan omat ongelmansa. Asiakkaiden hevoset ovat yleensä lemmikkihevosia, joiden hoitamiselta vaaditaan liikaa. Täysihoitohevosten omistajat osaavat olla tiukkoja ja kaikki tietäviä hevostensa hoidossa, mutta yrittäjä tietää kuitenkin mikä hevoselle olisi parhaaksi. Omistajat eivät tahdo ymmärtää, että heidän hevosensa pärjäisi vähemmälläkin.
Suurin kustannus hevostaloudessa on työkustannus suurimmassa osassa tuotantokustannuslaskelmista. Suuri työkustannus johtuu hevostalousyritysten heikosta automatisoinnista ja teknologian puutteesta verrattuna muihin maatalouden tuotantosuuntiin. Hevosalan yrityksissä tyydytään kottikärryihin ja talikkoon, eikä ajatella työajan lyhenemistä pienillä arjen helpotuksilla. Työmäärä vaihteli paljon tuotantosuuntien välillä. Huomasimme, että ravi- ja ratsuhevosen valmennus vie paljon työaikaa, koska perushoitotoimenpiteiden lisäksi yrittäjä tai työntekijä valmentaa hevosen.
Tuotantokustannuslaskelmissa yrittäjän työtuntiansiona käytettiin 15,00 euroa ja työntekijälle 9,00 euroa ilman sivukuluja (sivukulut huomioitu yleiskustannuksissa). Opinnäytetyömme yhteistyöyritysten esimerkkitapauksissa työkustannus vaihteli suurestikin. Esimerkiksi kymmenen minuutin työajansäästö jostain päivittäisestä rutiinitehtävästä säästää vuodessa noin kuusikymmentä tuntia. Viidentoista euron työtuntiansiolla säästö on noin 900 euroa vuodessa.
Tuotantokustannuslaskelmien työajan vaihteluun vaikuttavat muun muassa erilaiset ruokintakäytännöt, karsinoiden kuivitus ja ruokinta-aikojen vaihtelut. Tallin siivoukseen käytettävään aikaan vaikuttaa suuresti, onko karsinaan tehty kuivikepatja vai käännetäänkö kuivikkeet ympäri joka karsinan siivouksen yhteydessä. Ruokintakäytäntöihin on olemassa erilaisia helpotuksia, kuten pumppukärry ja trukkilava. Kuitenkin monessa paikassa on käytössä kottikärryt heinien jakamiseen. Väkirehujen jakamisessa voi säästää aikaa, kun jakaa kaikille hevosille rehut samasta isosta kärrystä, eikä tee jokaiselle hevoselle omia mössöjä.
Kiinteiden kustannusten määrä vaihteli tuotantokustannuslaskelmissa suuresti tuotantosuunnittain. Esimerkiksi ratsastuskoulussa ja täysihoitotallissa suuri osa pääomasta on sitoutunut hintaviin rakennuksiin. Hevostalouden rakennusinvestoinnit ovat suuria, koska yleensä tilalla on talli, maneesi ja ratsastuskenttä. Se tarkoittaa sitä, että yritykset ovat sijoittaneet paljon pääomaa rakennuksiin ja koneisiin. Koneiden ja rakennusten kiinteät kustannukset koostuvat niiden kunnossapidosta, poistosta ja korosta.
Muuttuvat kustannukset tulisi pitää mahdollisimman matalina ja kiinteiden kustannusten aiheuttajia hyödyntää mahdollisimman hyvin. Rakennuksia tulisi hyödyntää tehokkaasti ja välttää tyhjiä karsinapaikkoja, jotka eivät tuota mitään. Niin sanotut tallikanille pyhitetyt karsinat ja yrittäjän omat harrastehevoset voivat viedä kannattavuutta roimasti alas, jos niiden aiheuttamia kustannuksia ei osata katsoa realistisesti haittaavan yritystoimintaa. Karsinapaikan hinta kuukaudessa täysihoitohevosen tuotantokustannuslaskelmassa on 448 euroa (alv 0 %). Jos yhdessä tallin karsinassa asuu yrittäjän oma hevonen vuoden ajan, vähentää se tuotosta 5 371 eurolla.
Saimme tehtyä viisi hevostalouden tuotantokustannuslaskelmaa, joista kolme on kannattavia. Kaksi muuta tuotantosuuntaa varsan kasvatus ja ratsuhevosen valmentaminen jäivät nettotappion puolelle, mikä tarkoittaa, että tuotantotoiminnasta aiheutuva tappio otetaan käytännössä pois yrittäjän palkasta. Mutta meidän Case-malleissa varsan kasvatus ja ratsuhevosen valmentaminen olivat sivutuotantosuuntia, eli elävän päätuotantosuunnan siivellä. Voitollinen tuotantosuunta korjaa huonomman tuotantokustannuksen tilanteen.
Oman yrityksensä taloutta ja kustannusrakenteita kannattaa tutkia, esimerkiksi tekemällä erilaisia laskelmia. Tuotantokustannuslaskelmalla voi tehdä vaihtoehtoisia laskelmia, sillä voi laskea muun muassa hinnan ja kustannusten nousun vaikutukset kannattavuuteen. Talouden suunnittelu lisää yrittäjän kykyä varautua ja ennakoida suhdanteiden vaihteluun.
Varpu Asukas ja Jaana Sahlström