Minulla on sairaanhoitajan ja terveydenhuollon opettajan paperit takataskussani. Olleet jo yli 30 vuotta. Muita todistuksia ei sitten paljon olekaan. En ole liioin käynyt täydennyskoulutuksissa enkä suorittanut jatko-opintoja. Mutta osaamista, sitä minulla on, vaikka muille jakaa. Ja niin jaankin, olenhan mm. opettaja, työyhteisökouluttaja, digimentori, simulaatio-ohjaaja ja mentorivalmentaja. Osaamistani arvostetaan myös organisaationi ulkopuolella.

Olen pitänyt osaamiseni kilpailukykyisenä 30 vuoden ajan. Olen työssäoppinut.

Tämän horisontaalisen urakehitykseni ja osaamisen kehittymisen on mahdollistanut kaikki ne kymmenet hankkeet ja kehittämisprojektit, joihin olen vuosien varrella osallistunut joko projektipäällikkönä tai projektityöntekijänä. Jatkuvaa oppimista 2–3 vuoden rupeamissa koko työurani ajan. Aiheet vain ovat vaihdelleet ja kun kysymys on kehittämishankkeista, niin katsehan on aina ollut tulevaisuudessa. Kehityksen kärjessä on ollut helppo pysyä.

Analytiikkaa ja vetovoimaa

Toimin tällä hetkellä projektipäällikkönä APOA – avain parempaan oppimiseen amk:eissa -hankkeessa (OKM). Tähän TAMK:n koordinoimaan hankkeeseen lähdimme mukaan, koska emme tienneet riittävästi oppimisanalytiikasta ja sen mahdollisuuksista parantaa opetuksen laatua. Siis puhtaasti oppimisen vuoksi! Verkostoiduimme, tutkimme, reflektoimme, erehdyimme, löysimme, rakensimme ja lopuksi levitimme ja jalkautimme. 2,5 vuotta. Tämä olkoon yksi esimerkki, miten jatkuvaa oppimista tarjoava organisaatio oppii jatkuvasti itse. Hankkeissa.

Myös työelämä oppii kanssamme. Ja me heidän kanssaan. Savonian koordinoimassa Vetovoimainen vanhustyö -hankkeessa (ESR) on mukana 10 pohjoissavolaista sote-alan organisaatiota tai yritystä, suurimpina Kuopion kaupunki ja ylä-Savon Sote. Hanke kestää 2,5 vuotta. Tänä aikana työyksiköiden työntekijät osallistuvat hankkeen järjestämiin valmennuksiin, koulutuksiin ja webinaareihin. He kehittävät omaa työtään, opettelevat käyttämään eri viestintäkanavia ja brändäämään omaa osaamistaan, työtään ja työpaikkojaan. Tämän lisäksi, siinä sivussa, he oppivat digitaalisten työvälineiden, sovellusten ja videoneuvotteluiden käyttöä. He oppivat työssään ja hankkeessa.

Hankkeissa opittua ei tunnisteta eikä tunnusteta

Savonia-ammattikorkeakoulussa on tällä hetkellä 108 käynnissä olevaa TKI-hanketta. TKI-toiminnan yhtenä keskeisenä tavoitteena on ympäröivän elinkeinoelämän kehittäminen. Onnistuneen kehittämistyön edellytyksenä on uuden oppiminen ja tuloksena osaamisen kasvu. Tämä merkitsee, että hankkeiden myötä jatkuvaa oppimista tapahtuu sadoissa työpaikoissa ja tuhansissa työntekijöissä.

Mielestäni hanketoiminta on merkittävä jatkuvan oppimisen väline ja menetelmä. Sitä ei kuitenkaan mielletä sellaiseksi. Hanketoiminnassa ei puhuta opetuksesta, ei ole opetussuunnitelmaa eikä mietittyjä pedagogisia ratkaisuja. Näiden lisäksi oppimista ei tunnisteta eikä tunnusteta. Siitä ei myönnetä todistusta. Kuitenkin hanketoiminnassa käytettävät oppimisen menetelmät ovat usein jopa tehokkaampia kuin muodollisessa koulutuksessa käytetyt.

Hanketoiminnassa opitaan yhteisöllisesti ja yhdessä tekemällä, muodostetaan täysin uusia verkostoja ja hyödynnetään niiden kautta saatua monialaista asiantuntijuutta. Lisäksi oppimista tehostaa kontekstuaalisuus. Oppiminen voidaan aina liittää oppijan todelliseen ympäristöön, työhön.

Itselläni ei ole työuraa enää niin paljon jäljellä, että hyötyisin osaamiseni tunnistamisesta ja sen tunnustamisesta. Sairaanhoitajan ja opettajan paperit takataskussa jäävät siis ainoiksi. Mutta sen verran sitä kuitenkin on, että voisin vielä osallistua hankkeeseen, jossa kehitettäisiin hankkeissa ja työssä opitun tunnistamista ja tunnustamista.

Aija Hietanen
Lehtori
Jatkuvan oppimisen tulosyksikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Osaamista on, mutta ei todistuksia. Onko jatkuva oppiminen pelkkää koulutusta?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *