Viikko 8

Pääsin harjoitteluun Omat Avaimet 4you- toimintaan. Olen ollut toiminnassa mukana jo alusta alkaen, silloin, kun Omat Avaimet oli projekti. Aloitin kokemustoimijana Hevari- henkilökeskeinen voimavaravalmennus- ryhmässä vuonna 2018. Teen edelleen satunnaisesti kokemustoimijan tehtäviä, nyt on tulossa esimerkiksi ADHD- liiton kanssa yhdessä järjestettävä Onko ok olla ADHD- webinaari, missä olen pitämässä puheenvuoroa yhdessä toisen kokemustoimijan kanssa. Olen jo pitkään kieltäytynyt useimmista kokemustoimijan puheenvuoroista, koska haluan keskittyä ammatti- identiteetin vahvistamiseen. Kokemustoimijuus jää siis yhdeksi isoksi rakennuspalikaksi, osaksi minun ammattiminääni. Viimeinen harjoittelu tuntuu kieltämättä omituiselta. Aika on mennyt todella nopeasti; tuntuu, kuin ensimmäisen vuoden uupumuksesta ja ylikuormittumisesta olisi useita vuosia aikaa. Epävarmuus omasta osaamisesta on väistynyt ja tilalle on tullut varmuus.

OA4you- ei yleensä ota harjoittelijoita, mutta he saivat tehdä kohdallani poikkeuksen. Tämä viimeinen harjoittelu tavallaan sulkee ovia, mutta myös aukoo niitä. Ympyrä sulkeutuu. Teen Hevarista luovaa ryhmämenetelmää opinnäytetyönä yhdessä parin kanssa. Kokemustoimijuus jää yhä enemmän taka- alalle ja keskityn ammattilaisena toimimiseen. Katselen Omia Avaimia uusin silmin. On ihanaa huomata, miten luottavaisesti minuun ja työpanokseeni suhtaudutaan. Ensin jännitin sitä, onko paikka liian tuttu minulle, ottaen huomioon, että projektikoordinaattori on minun ystäväni. Tätä huolta ei kuitenkaan ole ollut. Olen saanut jo muutaman päivän aikana paljon uutta oppia ja näkökulmaa. Pää pursuaa ideoita ja sain todella mieluisen kehittämistyön harjoittelun aikana työstettäväksi.

Alkuviikon olin sairaana, mutta pääsin jo keskiviikkona hommiin. Torstaina toimistolla oli tiimipäivä ja iltapäivästä olinkin jo pitämässä Instaliveä Omien Avaimien Instagram- tilillä. Perjantaina osallistuin Valoa pimeyteen- tapaamiseen Teamsissa, missä kuka tahansa pystyi tulemaan paikalle keskustelemaan. Aiheena oli kodin siivous ja siisteyden ylläpitäminen. Teamsista hyppäsin suoraan iltapäiväkahveille, missä kahvittelimme rupatellen nuorten aikuisten kanssa.

Odotan harjoittelun jatkoa innolla. Odotan luovuutta, innostusta, uusia kokemuksia, uusia kohtaamisia, haasteita ja kiirettä, mutta myös yhteistä keskustelua ja ideointia.

Viikko 9

Tällä viikolla olen tuntenut jostain syystä itseni tosi epävarmaksi. En luota omiin taitoihini ja kykyihini ja epäilen niitä jatkuvasti. Minulla taitaa olla melkoinen huijarisyndrooma. Aloin jo epäillä, onko minusta sosionomiksi. Huomaan, että henkilökohtainen elämä on tällä hetkellä tosi kuormittavaa, kun se valuu väkisin työhön, opintoihin ja kaikkeen muuhun. Onneksi harjoitteluun lähteminen tuntuu välillä kuin lomalta. Saan upottaa ajatukseni täysin työhön ja muuhun, kuin pohtia kodin ja oman elämän asioita. Ilmapiiri harjoittelussa on tosi kannustava ja keskusteleva, mistä nautin suuresti. Oma rooli kokemustoimijana kummittelee kyllä melko vahvasti taustalla ja se selkeästi hakee vielä paikkaansa niin minun kuin työntekijöiden silmissä. Vaatii aktiivista keskittymistä esimerkiksi nuoria asiakkaita kohdatessa muistaa, että olen nyt opiskelijan ja tulevan ammattilaisen roolissa, en pelkästään kokemustoimija. En sitä tietenkään kenenkään kanssa sitä nosta puheeksi ja ns. hiero kasvoihin, vaan se on omaa, pään sisäistä pohdintaa ja reflektiota.

Toisaalta, ohjaajana ja työntekijänä teen työtä todella vahvasti omana itsenäni ja omalla persoonalla. En minä oikein muunlaista osaa. Jaan melko avoimesti asioita ja pidän itseäni saman arvoisena kaikkien kanssa. Omaa ohjaajuutta on tullut pohdittua paljon, erityisesti opinnäytetyön kautta. Työstämme parin kanssa luovaa ryhmämenetelmää juurikin Omille Avaimille.

Tällä viikolla on ollut palaveria, ryhmää, yhteistä ideointia, yhteistyökuvioita ja perehdytystä. Tiimissä on neljä ihmistä töissä, joista yksi on Keuruulla ja muut Iisalmen toimistolla. Toiminnan toiminta- aluetta on nykyisin Itä-Suomi. Kasvokkain tehtävää työtä saa tehdä rahoittajan, eli STEAn mukaan vain Itä- Suomessa. Keuruulta käsin tehdään enemmän verkkovälitteistä toimintaa, mikä on sitten tietysti valtakunnallista. Yhteistyötä tehdään ympäri Suomen. Saa olla tiiviisti yhteydessä tiimin kanssa ja katsella muiden kalentereita ja pitää niitä jatkuvasti ajan tasalla.

Tällä hetkellä järjestetään kokemustoimijuutta juhlivaa tapahtumaa Joensuussa, Kajaanissa ja Mikkelissä. Alkuviikosta kohtasimme Ikkunatarina- taiteilijoiden kanssa yhteisen kahvitteluhetken merkeissä, suunnittelimme ADHD- webinaaria, jossa olen pitämässä kokemuspuheenvuoroa yhdessä toisen kokemustoimijan kanssa. Kaksi eri ryhmää eri toteutunut, koska paikalle ei tullut lainkaan osallistujia. Yhteistyökuvioita hierottiin paikallisten toimijoiden kanssa, kun OA4you on järjestämässä tapahtuman Mental Health Art Weekin aikaan. Perehdytystä sain molemmista organisaatioista, eli Mielenterveyden keskusliitolta ja Aspa- säätiöltä. Loppuviikosta kävimme purkamassa Ylä- Savoa kiertävän taidenäyttelyn ja lastasimme auton jo seuraavaa paikkaa varten.

Olen luonnostaan kehittämismyönteinen ja kova ideoimaan. Keksin tosi kivan, voimauttavan luovan ryhmän ja olen sen nyt kirjoittanut itselleni auki, sopinut kahdesta eri luovasta työpajasta ja aloittanut markkinoinnin. Eikös se tämäkin ole kehittämistyötä? Nautin tästä suuresti, kun tekemistä riittää ja saan työntää niin sanotusti kädet saveen. Ja mikä parasta, kaikki kehkeytymässä olevat projektit ovat luovia, joten voin poimia sieltä sun täältä asioita, yhdistellä ja hyödyntää! Ei pyörää tarvitse kuitenkaan joka kerta keksiä uudelleen. En voi kuin iloita tiimistä, joka on todella kannustava ja rohkaiseva. Kerroin idean julistetyöpajasta, ja vastaus oli että sovitaan päivä ja saat pitää sen.

Kävimme harkkaohjaajan kanssa hyvän keskustelun omista kehittämiskohteista, koskien lähinnä aikatauluttamista. Olen myös huomannut, että minun on vaikea kieltäytyä asioista. Lähden mielelläni kaikkeen kivaan mukaan, vaikka aikaa ei olisikaan. Ohjaaja loi tiedoston, jonne koko tiimi pääsi näkemään minun aikataulut harkan aikana. Sinne kirjaillaan tarkkaan kaikki, mitä milloinkin teen. Erityisesti kehittämistyön auki kirjoittamiseen varasin aikaa useammalle päivälle. Tarkoitus on kuitenkin ehdottomasti saada kehittämistyö valmiiksi, eikä niin, että kymmenen viikon lopuksi minulla on keskeneräinen tynkä, koska en ole ehtinyt tehdä itse kehittämistyötä.

Täytyy myöntää, että melkoinen kuhina käy päässä nyt tänä keväänä. Opinnäytetyö, harjoittelu, kehittämistyö, osa- aikatöiden etsiminen, miehen opinnot ja muu henkilökohtainen elämä muodostavat ihan mehevän sopan.

Viikko 10

Olimme koko viikon etänä Kiuruveden kirjaston etätyöpisteellä toiminnan koordinaattorin kanssa. Viikko koostui aikalailla koneella istumisesta ja tapaamisista etäyhteyksin. Nautin suunnattomasti siitä, että minuun ja tekemisiini luotetaan täysin. Kukapa siitä ei nauttisi. Minua ei tarvitse vahtia tai tekemisistäni pitää kirjaa, koska huolehdin siitä itse ja toimin omatoimisesti. Tarvittaessa kysyn ja pyydän neuvoja.

Maanantaina kasasimme kiertävän taidenäyttelyn Kiuruveden kirjastolle yhteistyössä Kiuruveden Varapäreen kanssa. Tiistai oli otettava vapaaksi, koska pojallamme oli silmälääkäriaika KYSissä. Ajoimme Kuopioon, istuimme varttitunnin hoitajan vastaanotolla ja ajoimme kotiin. Erittäin turhauttavaa ja kallista, mutta onneksi näitä kontrollikäyntejä ei ole kuin pari kertaa vuodessa. Muuten tuollainen lyhyt piipahtaminen sairaalassa voisi tympäistä enemmän.

Keskiviikko meni kokonaan palavereissa. Aspa- säätiön viestinnän työntekijän kanssa pohdimme myös minun kehittämistehtävääni harkan aikana ja sainkin sieltä hyviä ideoita työskentelyn tueksi. Päivällä kokoustimme Mikkelin perehdytyspäivän tiimoilta. Yllättävää on se, miten vähän perehdytyspäivään on tullut ilmoittautumisia. Tätä kirjoittaessa vain 13 ihmistä on tulossa Hevarin ja muiden toiminnassa kehitettyjen menetelmien perehdytykseen. Päivään saisi osallistua niin ammattilaiset kuin opiskelijat, mutta harmillisesti osallistumismäärä näyttäisi jäävän melko pieneksi. Toisaalta intiimimpi, pienemmän ihmismäärän perehdyttäminen ja kohtaaminen voi olla miellyttävämpää, kuin isoille, täysille saleille puhuminen. Olen Mikkelissä siis kokemustoimijan sekä opiskelijan roolissa perehdyttämässä Hevari- henkilökeskeistä voimavaravalmennusta, Narrakortteja, sekä Ilmiömenetelmää.

Iltapäivällä keli oli mitä mainioin, joten vedimme työkaverin kanssa ulkoiluvaatteet niskaan ja lähdimme metsään lenkille. Kuulokkeet korvilla seurasimme eri kolmannen sektorin yhdistysten ideointia siitä, millaista luontotoimintaa voisi tarjota kävijöille. Lenkin jälkeen ideoimme, miten Omat Avaimet 4you- kehittämistoiminnassa voisi tukea kävijöiden suhdetta luontoon ja millaista ryhmätoimintaa luontoon voisi järjestää.

Viikon aikana pääsin myös näkemään, miten kokemustoimijoiden kanssa kootaan ryhmää ja rupattelin erään kokemustoimijan kanssa kehittämistyöstäni. Kehittämistyö edistyykin kivasti ja olen saanut mukaan itseni mukaan lukien kolme pitkään toiminutta kokemustoimijaa, joiden kanssa testaan työmenetelmää. Olen saanut vapaat kädet kehittämistyön suhteen ja siitä alkaakin muovautua aika miellyttävä kokonaisuus. Odotan kokemustoimijoiden näkemyksiä ja oivalluksia ja sitä, millaisia teoksia he saavat aikaan.

Itse suhtaudun oman tarinan työstämiseen työpajan menetelmän keinoin eräänlaisena oven sulkevana elementtinä. Siihen aion tiivistää kokemustoimijan matkan, kerrassaan vuodattaa siihen liittyviä tunteita ja ajatuksia, ja sitten sulkea oven takanani. Ehkä ovi jää hieman raolleen, tuskin se sulkeutuu ja lukkiutuu perässään täysin. On kuitenkin aika katsoa eteenpäin, kohti ammattia ja ammattilaisen roolia. Eihän se rooli ole sen parempi, kuin kokemustoimija tai tee minusta mitenkään supersankaria. En nouse näkymättömälle pallille tai lakkaa välittömästi puhumasta ihmisille, jotka eivät ole ammattilaispiireissä. Edelleen olen samalla tasolla muiden kanssa, saman arvoinen. Pikemminkin kokemustoimijuus jää ponnistusalustaksi, tukipilariksi, jonka kautta olen tullut sellaiseksi, mitä nyt olen. Sieltä kumpuaa rohkeus, halu murskata oletuksia ja ennakkoluuloja, mitä mielenterveyden haasteisiin liittyy. Sieltä olen oppinut, miten tärkeää on, että jokainen meistä kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Kokemustoimijuus on antanut minulle kohtaamisia, tukea ja turvaa, paikan mihin hakeutua. Voimaa ja näkyvyyttä sekä halua puhua asioista suoraan. Siksi en koskaan voi sulkea sitä ovea täysin.

Sain myös kesätöitä! Tuntui erittäin hyvälle, kun rekrytoija kehui minua ja sitä, miten kuvailin omia arvojani ja tapaani työskennellä. Esihenkilö sanoi haastattelun jälkeen, miten sai minusta heti ”huipputyypin” kuvan. Kesätöissä pääsen tekemään uusia asioita ja kehittämään itseäni uudenlaisen työn parissa. Kesätyön tuomasta hyvästä fiiliksestä seuraavana onkin sitten kohdattava epävarmuus siitä, ettei töitä välttämättä tulevaisuudessa ole niin, että voi vain valikoida, mihin paikkaan kävelee sisälle.

Viikko 11

Osallistuimme Talentian järjestämiin sosiaalialan asiantuntijapäiviin tiistaina ja keskiviikkona. Täytyy sanoa, että alun paneelikeskustelu, jossa oli edustaja lähes jokaisesta puolueesta, nosti verenpaineita melko korkealle. On järkyttävää, miten hallituspuolueiden arvovalinnat ja oikeistolainen politiikka näkyvät jo nyt ihmisten pahoinvointina ja esimerkiksi häätöjen nousussa. Poliitikot puhuvat kaunista sanahelinää ja antavat ympäripyöreitä vastauksia, mutta hallituspuolueiden edustajien puheenvuorot herättivät lähinnä kauhua ja pelkoa siitä, mihin pisteeseen suomalaisten ihmisten tilanteet ollaan valmiita vielä ajamaan. Lähtiessäni opiskelemaan sosionomiksi olin varma, että tällä alalla töitä riittää.

Olen edelleen samaa mieltä, töitä riittää ihan varmasti, mutta en ole enää lainkaan varma, että työpaikka löytyy valmistumisen jälkeen. Jos jo lastensuojelun työntekijöistä lomautetaan ja irtisanotaan, vaikka lastensuojelun piiriin päätyviä lapsia on yhä enemmän. Kyllä, pahoinvointi ja ihmisten ahdinko tulee lisääntymään vielä hurjasti, mutta työntekijöitä ei pystytä palkkaamaan hallituksen säästötavoitteiden vuoksi. Sen vuoksi on yhä tärkeämpää, että tulevina ammattilaisina osaamme esiintyä, kehua itseämme ja osaamistamme rekrytointitilaisuuksissa. Verkostoja ja hyvän päivän tuttuja eri työpaikoissa on hyvä hankkia runsaasti jo opiskeluaikana, jotta saisi jalkaa oven väliin. Hyvät tyypit ovat työmarkkinoilla kovaa kamaa, mutta enää ei riitä se, että on vain hyvä tyyppi. On oltava moninaista osaamista, kykyä ja halua oppia uutta, kehitysmieltä, joustavuutta ja ymmärrystä yhteiskunnan ja maailman muutoksista.

Minua pyydettiin ehdokkaaksi Kokoomuksen riveihin. Melkein puuskahdin kyselijälle, että on niin väärä puolue, kuin vain voi olla, mutta sain pidettyä kieleni kurissa. Vetosin kiireeseen ja elämäni yleiseen kaaokseen, mikä on totta. Ei tarvitse varmaan avata sitä, etten kannata nykyisen hallituksen puolueista mitään enkä näe oikeastaan mitään hyviä seurauksia heidän päätöksissään. En halua sotkea liikaa politiikkaa tähän oppimispäiväkirjaan, mutta kyllä minusta sosionomilla täytyy olla käsitystä poliittisista päätöksistä ja vallitsevasta ilmapiiristä, jotka vaikuttavat suoraan niin asiakaskuntaan kuin työntekijöihin. Uutisia on seurattava, pysyttävä pinnalla maailman, Suomen ja Euroopan tapahtumista. Politiikkaan sotkeutuminen ei ole tarpeen, jokaisella ei ole oltava selkeänä se, mitä puoluetta kannattaa, mutta päätöksistä on tiedettävä.

Perjantaina saimme taas mukavia kohtaamisia Aamuhetken parissa. Aamuhetkessä, aiemmin Aamiaishetki- nimellä kulkenut avoin aika tarjoaa kävijöille ilmaisen ja terveellisen aamupalan. Aamiaisesta ei vaan enää saa puhua toiminnan rahoittajan, eri STEAn ohjeistuksen mukaan. Nimi viittasi liikaa siihen, että hetkessä ei tehdä muuta kuin syödään ja pääosassa on vain ilmainen ruoka. Yllätyn yhä edelleen, miten tarkkaa rahoituskuvioiden selvitykset ovat ja kuinka pieniin asioihin tulee kiinnittää huomiota. Ja se merkitsee myös, kuka STEAn käsittelijä sattuu hakemuksen tarkastamaan.

Aamuhetki tavoitti uusia kävijöitä, mikä oli tosi kiva nähdä. OA4you- toiminnassa käyvät nuoret ja aikuiset kärsivät monenlaisista haasteista elämässään ja usein keskustelut käyvät läpi aiheet yhden ihmisen kissasta omaan jaksamiseen ja huonosti voivaan parisuhteeseen. Olen tuntenut suuren osan kävijöistä vuodesta 2018 asti, kun aloitin toiminnassa kokemustoimijana. Kävijöistä oikeastaan kumpusi ajatus siitä, että kehittämistyössä olisi hyvä käsitellä ihmisen omaa identiteettiä ja minuutta ja sitä, miten esimerkiksi vakava sairastuminen muovaa identiteettiä. En vähättele kenenkään sairauden kokemuksia, itsekin olen ollut samassa tilanteessa. Tilanteessa, kun ahdistus valtaa koko olemuksen eikä anna tilaa edes hengittää kunnolla. On vain surullista, miten pitkään jatkunut mielenterveyden haaste alkaa ottaa tilaa ihmisen kokemuksista, minuudesta, tavasta toimia ja kohdata ihmisiä. Aivan kaikesta. Joskus voi käydä niin, että sairaus tulee pysyväksi osaksi ihmisen identiteettiä. Ahdistus määrää silloin kaikesta; mihin voi osallistua, minne voi lähteä. Se myrkyttää mielen ja saa tuntemaan, ettei ole hyvä mihinkään eikä näin ollen kannata edes yrittää.

Olemme käyneet ohjaajani kanssa myös tästä aiheesta todella hyviä keskusteluja.

Viikko 12

Tämä viikko oli tosi kiva, opettavainen harjoitteluviikko! Olimme kaksi päivää Mikkelissä perehdyttämässä Hevari- henkilökeskeinen voimavaravalmennus- menetelmää ammattilaisille ja opiskelijoille XAMK- ammattikorkeakoulun tiloissa. Rakastuin Mikkeliin ja sen toimijoihin, joiden kanssa OA4you järjestää tapahtuman ensi syksynä. Ihan mahtava tekemisen meininki, innostusta ja heittäytymistä!

Olin perehdytyksessä opiskelijan ja kokemustoimijan yhteisroolissa. Kerroin, miten itse olen aikoinaan aloittanut Omilla Avaimilla juurikin Hevarin merkeissä ja kuinka matkani on seitsemän vuoden takaa tuonut minut tänne asti. Opiskelijana perehdytin heidät Narrakorttien käyttöön (myös OAyou- toiminnassa kehitetyt) ja ohjeistin pari harjoitusta. Oli itselle todella tärkeää kuulla kiitosta omasta esiintymisestä ja ilmaisusta, sekä siitä, miten ammattimainen olen. Mikkelissä sote-alan toimijat painivat samanlaisten haasteiden kanssa, kuin me täällä alueella. Asiakkaita olisi, tavoitettavia ja kohdattavia ihmisiä pilvin pimein. Mutta heitä on vaikea saada tulemaan toimintoihin mukaan, vielä haastavampaa sitouttaa. Ryhmistä ja sovituista tapaamisista on helppo jättäytyä pois.

Torstaina olin taas aivan uuden äärellä, kun osallistuin Mielenterveyden keskusliiton ja Amazement- elokuvayhtiön yhteiseen Elämäni ensi- ilta- työpajaan. Pajan aikana suunnittelimme ja kuvasimme lyhytelokuvan yhdessä kahdeksan muun osallistujan sekä ammattilaiskuvaajan kanssa. Ihan mahtava työpaja, josta sain aivan valtavasti inspiraatiota. Paja kannustaa osallistua ohjaamaan omassa yhdistyksessä/ toiminnassa samankaltaisia pajoja menetelmää hyödyntäen. Olenkin itse jo tämän prosessin aloittanut, sillä se on kehitystyöni harjoittelun aikana.

Joskus huomaan toivovani, että harjoittelu jatkuisi pidempään ja pidempään, sillä asioiden suunnittelu, kehittäminen ja ideoiden pallottelu tiimissä on jotain ihan mahtavaa. Olen päässyt tosi tiiviiksi osaksi työryhmää ja nautin siitä suuresti. On ihanaa, kun minuun luotetaan täysin. Tätä samaa asiaa olen tainnut tuoda tässä päiväkirjassa ennenkin esille, mutta voiko sitä hehkuttaa liikaa? Olen myös rohkaistunut puhumaan asioista suoraan, esimerkiksi pyytämällä yhä useammin ohjausta, palautetta ja yhteisiä keskusteluja. Ryhmien ja ohjausten purku sujuu tiimissä hyvin luontevasti ja jouhevasti.

Oli kiva nähdä koulukavereita pienryhmätapaamisessa. Sai itselle uusia ideoita ja jaettua omia ajatuksia muille. Olen myös aika ylpeä meidän luokasta, kun ollaan jo tässä vaiheessa opintoja. On hienoa nähdä, miten ammatti- identiteetin kasvu näkyy.

Viikko 13

Kehittämistyö on pyörähtänyt kivasti käyntiin. Sain muutaman kokemustoimijan mukaan videon työstämiseen. Jokaisen kohdalla pohdimme, millaista videota he haluaisivat lähteä työstämään. Mitä videolla haluaa kertoa, mitä asioita, hetkiä tai kohtaamisia haluaisi nostaa esille omassa videossa? Tämän kehittämistyön kannalta on tärkeää, että ohjaaja tukee prosessin ajan ja pitää yhteyttä osallistujan kanssa. Lähetin kokemustoimijoille apukysymyksiä, mitä he pystyivät halutessaan hyödyntämään videota pohtiessa. Odotan innolla, millaisia videoita saamme aikaan!

Keskiviikkona pidin julistetyöpajan toimistolla. Tapasimme harjoittelun alussa muiden kokemustoimijoiden kanssa, ja sieltä sain idean julistetyöpajasta, jossa jokainen luo itseään voimaannuttavan julisteen. Loin pohjaksi diaesityksen, jossa käsittelimme sitä, mitä juliste oikeastaan tarkoittaa ja millaisia erilaisia julisteita on olemassa.

Diaesitys oli ehdottomasti tarpeen; pelkkä kertominen pöydän ääressä olisi vaikeuttanut ideasta tarttumista. Visuaalinen esitys ja konkreettiset mallit siitä, millaisia julisteita voi olla, auttoivat osallistujia hahmottamaan pajan ideaa. Alkuun monella oli vaikeaa lähteä päättämään, haluaako itselleen ”muistutusjulisteen” asioista, mistä tulee hyvä mieli, vai haluaako julistaa jotain ulospäin muille tai ottaa esimerkiksi kantaa johonkin asiaan. Tykkään osallistua itse luoviin pajoihin, vaikka olisin ohjaaja. Minä en osaa istua paikoillaan tekemättä mitään tai seisomaan pöydän äärellä, kun muut tekee. Menen istumaan muiden sekaan ja ohjaan sieltä, teen samalla itsekin. Mielestäni tämä tekee minusta helpommin lähestyttävän ja korostaa sitä, että olemme tasavertaisia. Toki joissain tilanteissa ohjaaminen vaatii seisomista ja hieman erillään olemista, mutta tällaisessa vapaamuotoisessa, rennossa kertaluontoisessa ryhmässä sellainen ohjaaminen ei mielestäni ole tarpeen. Eikä se ole oikein minun tapaani ohjata. Julisteista tuli ihan mahtavia! Lisäisin tähän kuvan jos voisin, mutta minulla on jo tämän alustan tila kuville täynnä. Ehkä kerään Drive- kansioon kuvia harjoittelun ajalta.

Samanlainen paja toteutuu myös parin viikon päästä INTRYllä.

Viikko 14

Olen huomannut harjoittelun aikana, että olen oppinut asettamaan voimakkaampia rajoja itseni ja työminän välille. Tämä on varmasti nyt sitä ammatillisuutta. Opintojen ja muutenkin työuran alussa halusin venyä ja vanua, auttaa kaikkia parhaani mukaan. Mukana on ollut varmasti tietynlaista pelkoa siitä, että ei kelpaa ellei tee kaikkia työtehtäviä sata prosenttia lasissa. Olen ollut kiltti tyttö ja kova miellyttämään. Nyt osaan jo sen verran olla itsekäs, että ymmärrän, missä omat rajani ja voimavarat menevät. Se onkin vaatinut niiden yli menemisen useampaan otteeseen. Tällä alalla työskennellessä vaan ei pitäisi niitä rajoja ainakaan jatkuvasti ylittää, muuten ollaan matkalla kohti väsymistä tai kyynistymistä.

Ammatillisuus tarkoittaakin omien rajojen tunnistamista ja niiden ylläpitämistä. Tunteellinen, liiallinen sitoutuminen asiakkaiden ongelmiin ja tilanteisiin kuluttaa voimavaroja. Tällainen tilanne sattui kohdalle, kun eräs asiakas menehtyi itsemurhan seurauksena. Tiimin kesken surimme häntä, minä itkin ja koin valtavaa surua siitä, että elämässään ja toipumisessaan eteenpäin päässyt henkilö päätyikin lopulta tällaiseen ratkaisuun. Kilttinä ja tunnollisena ajatus olisi aiemmin lähtenyt herkästi kohti sitä, mitä itse olisi voinut tehdä enemmän. Miksen minä huomannut mitään? Olisiko hän vielä tässä, jos olisin toiminut niin ja näin? Tiedän sen, että ei mikään ryhmä, ei mikään työntekijä tai terapia kykene pelastamaan kaikkia. Kun ihminen on päättänyt kuolla, on häntä hyvin vaikea käännyttää pois ajatuksesta. Ammattilainen ei voi ottaa ihmisten henkiä vastuulleen. On oltava järkevä, hieman kovakin. Me surimme menehtynyttä henkilöä tiimissä ja jatkoimme eteenpäin. Mitä muutakaan voi? Ei ole meidän tehtävämme tietää ja kokea toisten puolesta. Lopulta kuitenkin ammattilainen voi olla ihmisen elämässä mukana vain hetken.

Itsekin olen melkoisissa syvissä vesissä uiskennellut, mutta omalla kohdalla pelastukseni oli tuen oikea- aikaisuus ja oikeanlaiset ammattilaiset sekä valtava määrä tuuria. Joskus nopean puuttumisen ja ratkaisujen tekemisen sijaan on luottamuksen vahvistaminen ja voimavarojen kasaaminen sekä yhteinen ihmettely ja eri näkökulmien heittely asiakkaan ja ammattilaisen välillä.

Minä olen kyllä ylpeä itsestäni. Olen ylpeä siitä, mitä olen tähän asti saavuttanut ja mitä olen elämälläni saanut aikaan. Erityisen ylpeä olen siitä, millainen ammattilainen minusta on tullut ja millaisilla eväillä lähden kohti työelämää. Minä tiedän, että olen hyvä. Tiedän, että kohtaan ihmisiä hyvin ja minulla on alalle paljon annettavaa. Nyt itsensä kehuminen alkaa tuntua jo hieman helpommalta. Sitä on vain pitänyt opetella! Epävarmuus iskee aina välillä, mutta kuten eilen ryhmässä puhuin eräälle osallistujalle, voi viedä paljon aikaa päästä irti haitallisista uskomuksista, mitkä koskevat itseä tai omaa elämää. Jos on ollut koko elämänsä itselleen ankara ja vaativa, voi olla vaikeaa alkaa opettelemaan lempeyttä ja itsemyötätuntoa. Se kuitenkin on jo iso askel, kun tilanteen tiedostaa ja haluaa siihen muutosta.

Blogiteksti Omat Avaimet 4you- toiminnan blogiin harjoittelusta: https://avoimetikkunat.blogspot.com

Viikko 15

Perehdytin tiimin harjoittelun aikana toteutettuun kehittämistyöhön, eli tarinalliseen luovaan työmenetelmään. Kehittämistyö ja itse esitys saivat kivaa palautetta, sekä jokaisella tiimin jäsenellä lähti heti ajatus juoksemaan siitä, miten työtä voisi hyödyntää ja missä eri toiminnoissa. Oli ihanaa kuulla kehuja kehittämistyöstä. Mielestäni se on oikein onnistunut kokonaisuus, jonka suhteen pallo on niin sanotusti heitetty organisaatioille. He ottavat videoon käyttöön, jos ottavat. Ajatuksia ja ideoita videotyöpajasta oli jo heitelty Aspa- säätiön suuntaan. Liitän tähän pohdinnan kehittämistyön etenemisestä, koska se kuvaa parhaiten ajatuksiani siitä, miten kehittämistyö eteni ja millainen prosessi se kaiken kaikkiaan oli.

Kehittämistyö oli itselleni erittäin mieluista. Kehittämistyö on ollut tänä keväänä iso osa opintoja, joten olen koko ajan opetellut esimerkiksi oman osuuden rajaamista kehittämistyössä ja ymmärrystä siitä, millainen pitkäjänteinen prosessi kehittämistyö on. Työmenetelmää kehittäessä en tiennyt tarkalleen, millaisia tarinoita saisin kerättyä. Omasta kokemuksestani tiedän, että ihmisissä on paljon enemmän kuin se, mitä pinnalla näkyy. Usein mielenterveyden haasteita kokeneet tai kokevat ihmiset kaipaavat mahdollisuuden ja ajan kertoa oman tarinansa, omilla ehdoillaan. Ei toisten vuoksi, vaan itseään varten.

Kehittämistyön työstäminen ei olisi onnistunut, jos en olisi itse kuvannut ja editoinut omaa videota. Videon tekemisen kautta minulle konkretisoitui se, millainen prosessi on, mitä asioita pitää ottaa huomioon ja millaisia käytännön seikkoja videon työstämiseen liittyy. Olen kuvannut ja editoinut videoita ennenkin, joten sovellusten käyttämistä minun ei tarvinnut opetella. Pian huomasin, miten suunnitelmien ja todellisuuden kohtaaminen määrittävät videon työstämistä. Omassa mielessä video voi näyttää upealta ja hienosti koostetulta kokonaisuudelta, mutta todellisuus on usein eri. Tärkeää on rajata videon sisältöä. Prosessi voi viedä kauankin aikaa, mutta hyvä on pitää mielessä, että video olisi noin 1–3 minuuttia pitkä. Liian pitkää ja monimutkaista videota ei tässä työmenetelmässä ole tarkoitus työstää. Voi olla, että videota tehdessä joutuu tekemään nopeita ja isoja päätöksiä ottaen huomioon resurssit, kuten aikataulut.

Työstämistä helpottaa erittäin paljon se, että ennen kuvausta tietää, mitä haluaa omalla videollaan kertoa, millaista videomateriaalia haluaa tuottaa ja miten videossa tulee esille toivon merkitys. Ohjaajalta tärkeintä on osallistujan tukeminen, kuunteleminen, yhdessä ideointi ja pohtiminen sekä tarpeen mukaan rajaaminen. Ohjaajalla on myös hyvä olla käsitystä sovellusten käytöstä ja perustaidot hallussa esimerkiksi videoiden editoimisesta. Tärkeintä kuitenkin on saada tehtyä osallistujan näköinen video, jossa tulee esille oma tarina, sen yksilöllisyys ja toivo. Tällainen ideoiden pallottelu ja ajatusten vaihto on ollut oleellisessa osassa koko kehittämistyön työstämisen ajan. Ohjaajana olen kokenut tärkeäksi ottaa vastaan kaikenlainen ideointi ja ehdotukset, mitä videota työstävät henkilöt ovat omasta videostaan minulle heitelleet.

Esitellessäni kehittämistyön Aspa- säätiön viestintään nousi esille se, miten työntekijät eivät osaa tai jännittävät videon tekemistä. Ymmärrän, mistä epävarmuus kumpuaa, mutta näen tässä myös ammattilaisille tilan oppia ja opetella uutta. Tärkeintä kuitenkin on, että videon tekee ja kokeilee, heittäytyy avoimin mielin uuteen. Videolla ei ole pakko esiintyä omilla kasvoilla, vaan oman tarinan kerronta voi koostua omista maalauksista, valokuvista tai vaikka runoista. Voiko ohjaaja pyytää osallistujaa tekemään videon omasta tarinastaan, jos ohjaaja itse suhtautuu videon työstämiseen niin, että se on hankalaa tai hänellä ei ole innostusta opetella uutta.

Videoiden tuottaminen osana sosiaalisen median sisältöä on nykyaikana yhä useammassa toiminnassa tarpeen. Sosiaalisessa mediassa näkyvyyttä ei tule, jos sisältö ei ole kiinnostavaa tai visuaalisesti miellyttävää. Voisiko ohjaaja oppia jotain uutta videon tekemisestä? Saisiko sosiaalinen media erilaista sisältöä, jos videoita tehtäisiin matalammalla kynnyksellä? Entä voisiko osallistuja hyötyä editoinnin opettelemisesta tai käyttää tehtyä videota esimerkiksi työnhaussa tai visuaalisen portfolion kokoamisessa? Mahdollisuuksia videon käyttötarkoituksiin on useita, toki niin, että osallistuja suostuu videon luovuttamaan niin sanotusti yleiseen käyttöön. Pääasiassa videon kuitenkin on osallistujalle itselleen. Ohjaajan on hyvä keskustella videon tekemisen prosessista osallistujan kanssa ja käsitellä sitä, miten videon tekemisen taustalla ei ole tarkoitusta tehdä mahdollisimman ammattimaista lyhytvideota, vaan osallistujan näköinen video, joka on pääasiassa häntä itseään varten. Minulle sattui testaamiseen kaksi erittäin luovaa ja innokasta osallistujaa. Videon työstäminen voisi olla hyvin erilaista, mutta myös eri tavalla hedelmällistä vähemmän luovia menetelmiä hyödyntäneen osallistujan kanssa.

Tarinan ei tarvitse olla ehkä tai valmis ollakseen merkityksellinen. Usein keskeneräisyys tekee siitä rehellisen, helpommin ymmärrettävän ja yksilöllisen. Tämä menetelmä ei tähtää täydellisyyteen tai tiettyyn lopputulokseen. Menetelmä tähtää siihen, että ihminen voi kohdata oman kokemuksensa, kenties uudella, rohkeammalla tavalla.

Kehittämistyön luonteeseen kuuluen prosessi on ollut kerrostunut ja jatkuvasti muotoutuva. Nyt luovutan tähän asti tehdyn menetelmän kehittämisen Omat Avaimet 4you- toiminnan ja taustaorganisaatioiden käyttöön, eli kehittämistyö toivottavasti jatkuu. Näen, että tästä voi syntyä jotain, joka elää ja mukautuu eri ihmisten ja tilanteiden mukaan, aina tekijän näköiseksi tuotokseksi. Siinä varmasti on tämän työmenetelmän kauneus ja viehätys- se ei yritä sanoa, millainen tarina kuuluu kertoa. Se kysyy, mitä juuri sinä haluat sanoa.

Viikko 16 ja viikko 17

Pääsin pitämään itse kehittämäni julistetyöpajan INTRYllä Iisalmessa. Pajassa oli mukavasti osallistujia, ja nuoret tekivät aivan mahtavia julisteita. Huomasin jo ensimmäisessä julistepajassa, että visuaalinen esitys siitä, mikä juliste on ja mitä eri vaihtoehtoja julisteille on, oli tarpeen. Osallistujien oli helpompi tarttua ajatukseen siitä, mitä pajalla haetaan. Toimivia olivat myös apukysymykset, joiden avulla omaa julistetta pystyi lähteä pohtimaan. Pajassa oli kiva tekemisen meininki. Muutama nuorista teki jopa useamman eri julisteen, mikä oli hienoa. Oma ohjaajuus tuntui varmalta ja selkeältä.

Torstaina oli todella mielenkiintoinen päivä. Kävimme ensin ohjaajani Tuijan kanssa Perheentalolla vauvaryhmässä puhumassa voimavaroista ja jaksamisesta. Paikalla oli todella paljon äitejä ja vauvoja, ihan muutaman viikon ikäisestä melkein vuoden ikäisiin. Keskustelussa nousivat esille työhön paluu vanhempainvapaiden jälkeen sekä opiskelujen, työn ja vauvan yhdistäminen. Oli hauskaa huomata, miten mielellään äidit käyvät keskustelevassa ryhmässä. Ryhmä on ilmeisesti erittäin suosittu. Iltapäivällä lähdimme kohti Siilinjärveä, jossa Tuija on pitänyt Hevari- ryhmää Ingman Edulla. Ryhmässä oli alaikäisiä opiskelijoita eri aloilta. Pidin ryhmässä kokemuspuheenvuoron omista opinnoista, työelämästä ja nepsy-haasteista. Nuoret olivat kipuilleet paljon sitä, miten diagnoosit tuntuvat lopullisilta tuomioilta ja miten ahdistuneisuus hallitsee heidän arkeaan.

Pääsin mukaan kahteen eri Savonialla pidettyyn perehdytykseen, jossa Omat Avaimet 4you- perehdytti opiskelijoita Hevari- henkilökeskeinen voimavaravalmennus- työmenetelmään. Nyyti RYn opiskelijoiden mielenterveysviikko järjestettiin tänä vuonna aiheella mitä kuuluu opiskelija. Julkaisin viiden päivän ajan OA4you- Instagram-profiilissa viisi vinkkiä siitä, miten opinnot ja ADHD:n voi yhdistää. Jaoin vinkkejä, mitkä minulle itselleni ovat toimineet ja sopineet. Omat Avaimet 4you- instagramissa on nyt useampi minun julkaisu minun harjoittelun ajalta ja kokemustoimijan polusta, ihan alusta asti. Profiili löytyy @omatavaimet4you.

Linkki kuvakansioon, jossa on kuvia harjoittelun ajalta. https://drive.google.com/drive/folders/1U39dwkze7f1mp5wQUsjgx0dhJh6aktSX?usp=sharing

Harjoittelun itsearviointi

Suoritin sosionomin opintojen viimeisen harjoittelujakson, eli syventävän kehittämistyön harjoittelun Mielenterveyden keskusliiton ja Aspa- säätiön yhteisessä kehittämistoiminnassa, eli Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Omat Avaimet 4you kehittää valmennusmenetelmiä ja työvälineitä sotealan ammattilaisten käyttöön yhteiskehittämisen keinoin. Omat Avaimet 4you on suunnattu arjessa tukea tarvitseville, noin 16–40-vuotiaille henkilöille. Toimintaan osallistujille tarjotaan heidän omiin voimavaroihinsa perustuvaa toimintaa ja vertaistukea sekä nuorten aikuisten kanssa työskenteleville ammattilaisille kohderyhmän tarpeisiin vastaavia työmenetelmiä. Omat Avaimet 4you- toiminnassa aktiivisessa roolissa on kokemustoimijuus. Tiimi koostuu kahdesta Aspa- säätiön työntekijästä sekä kahdesta Mielenterveyden keskusliiton työntekijästä.

Harjoittelun työtehtävät koostuivat mm. verkostojen kanssa työskentelystä, ryhmien suunnittelemisesta ja toteuttamisesta, tiimin ja yhteistyökumppaneiden välisestä yhteistyöstä ja kohtaamistyöstä toimintaan osallistuvien ihmisten kanssa. Suunnittelin julkaisuja sosiaalisen median kanaviin ja osallistuin toimintaa koordinoivien organisaatioiden etätapaamisiin. Syventävä kehittämistyön harjoittelu on tukenut niin ammatillista identiteettiäni kuin tukenut urasuunnitelmiani. Kolmannella sektorilla työskentely kiinnostaa minua yhä enemmän, erityisesti aikuisten parissa tehtävä sosiaaliohjaus ja kohtaamistyö.

Harjoittelu on ollut itselleni varsin mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus, kun olen aloittanut aikoinaan kokemustoimijan urani Omat Avaimet- projektissa. Harjoittelun myötä eräänlainen ympyrä sulkeutuu. Halun ja kannustuksen hakea sosiaalialalle töihin sain nimenomaan kokemustoimijuuden kautta, joten pian valmistuvana olen niin sanotusti ottanut kaiken irti viimeisestä harjoittelusta ja kokemustoimijuuden roolista ammatti- identiteetissäni.

Syventävä kehittämistyön harjoittelu sisälsi kahdeksan erilaista osaamistavoitetta. Harjoittelun aikana opiskelija syventää käsitystään muuttuvista palvelutarpeista harjoittelupaikkansa toimintaympäristössä. Opiskelija tunnistaa, miten asiakkaiden tarpeet muuttuvat ja kuinka palveluita tulisi kehittää, jotta ne vastaisivat asiakkaiden tarpeisiin. On tärkeää ymmärtää sosiaalialan palvelujärjestelmää ja esimerkiksi kolmannen sektorin palveluiden tärkeys, erityisesti tässä maailman ajassa, kun palveluita supistetaan.

Harjoittelun aikana opiskelija vahvistaa osallisuutta yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Opiskelija toimii yhteistyössä moniammatillisesti eri toimijoiden ja verkostojen kanssa, pyrkien eettiseen, laadukkaaseen työhön asiakkaan parhaaksi. Opiskelija pyrkii luomaan kansalaisuutta tukevaa yhteisöllisyyttä. Opiskelija tukee asiakkaan osallisuutta ja kokemusta siitä, että he kuuluvat johonkin yhteisöön ja että heillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä.

Opiskelijan tulee osata analysoida kriittisesti omaa ammatillista toimintaansa sosiaalialan työntekijänä. Opiskelija tarkastelee omaa toimintaansa rehellisesti. Hän reflektoi omia kokemuksiaan jatkuvasti ja tarpeen mukaan, huomioiden kehittämiskohteet ja hyvin menneet asiat. Mielestäni on tarpeen opetella kehumaan ja arvostamaan itseään työntekijänä, jotta ei keskittyisi liikaa kehittämiskohteisiin. Opiskelija arvioi omaa työskentelyään ammattieettisyyden, asiakasturvallisuuden ja vastuullisuuden näkökulmasta. Koko harjoittelun ajan opiskelija toimii sosiaalialan eettisten periaatteiden mukaisesti. Hän huomioi asiakkaiden turvallisuuden ja toimii luotettavasti. Opiskelija huolehtii, että asiakkaiden yksityisyys ja luottamus säilyvät myös ryhmätilanteissa.

Opiskelija syventää näkemystään asiakastyön laatutekijöistä, laadunarvioinnista ja kehittämisestä. Opiskelija ymmärtää, mitkä seikat tekevät asiakastyöstä vaikuttavaa. Hän osallistuu aktiivisesti toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Osallistuin harjoittelun aikana useaan otteeseen palautteen keräämiseen ja kehitin myös näiden palautteiden pohjalta ryhmätoimintaa.

Opiskelija perehtyy erilaisiin vaikuttamiskeinoihin epätasa-arvoisuuden ja huono-osaisuuden ehkäisemiseksi sekä suvaitsevaisuuden vahvistamiseksi. Opiskelija tunnistaa sosiaalialan yhteiskunnallisen roolin ja pystyy toimimaan sen mukaisesti. Vaikuttamistyötä voi tehdä arjen kohtaamisissa sekä sisällöntuotannon avulla. Itse koin tärkeäksi koko harjoittelun ajan nostaa asioita esille myös sosiaalisessa mediassa ja visuaalisia, luovia keinoja hyödyntäen. Vaikuttamistyötä voi tehdä myös nostamalla esiin stigmaa

Kuvata ja reflektoida osaamistaan sosiaalialan asiantuntijatehtävissä sosionomina toimiessaan. Opiskelija hahmottaa omaa, kehittyvää asiantuntijuuttaan ja osaa kuvata omia vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Harjoittelun aikana käsitys siitä, että minulla on hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky kohdata ihmisiä vahvistui. Kehittämisen kohteina tunnistin aikatauluttamisen ja kokonaisuuksien hallinnassa, johon aion kiinnittää huomiota jatkossa.

Harjoittelun aikana olen saanut syventää osaamistani sosiaalialan keskeisillä osa- alueilla. Olen päässyt vahvistamaan omaa ammatillista identiteettiäni sekä tarkastelemaan sitä eri näkökulmista. Harjoittelujakson keskeisimmiksi oppimistavoitteiksi asetin mielestäni itselleni sopivat ja tarpeeksi haastavat oppimistavoitteet. Ensimmäinen tavoite koski muuttuvien palvelutarpeiden ymmärtämistä ja kehittämistä. Halusin ymmärtää sosiaalialan muuttuvia palvelutarpeita ja niiden vaikutuksia erityisesti matalan kynnyksen asiakastyössä. Pohdin harjoittelun aikana sitä, millaista palveluohjausta Omat Avaimet 4you- toiminnassa voidaan tarjota ja millaista tukea asiakkaat kaipaavat jatkossa?

Toinen tavoitteeni oli yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Tavoitteeni koski sitä, miten eri toimijat voivat edistää tasa- arvoa ja omalta osaltaan ehkäistä huono- osaisuutta sekä vahvistaa ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta sosiaalialan työssä? Kolmannen tavoitteen asetin koskemaan ammatillista kasvua ja reflektointia. Harjoittelun ajan pyrin kehittämään ja arvioimaan omaa asiantuntijuuttani. Halusin kehittää ammattiaitoa käytännön työssä, esimerkiksi ohjaamalla erilaisia ryhmiä hyödyntäen eri menetelmiä. Tavoitteeksi tähän asetin myös sen, miten kohtaan asiakkaita ja ammattilaisia kunnioittavasti ja ilman ennakkoluuloja.

Harjoittelussa pääsin osittain tarkastelemaan palvelujärjestelmää Omat Avaimet 4you -toiminnan kautta. Opin, kuinka tärkeää on tunnistaa nuorten ja aikuisten yksilölliset tuen tarpeet matalan kynnyksen palveluissa ja kuinka palveluohjauksella voidaan vastata muuttuviin elämäntilanteisiin. Osallistumalla arjen toimintaan ja keskusteluihin sain hahmotettua, millaista tukea asiakkaat kaipaavat ja millaiseksi palvelut nykyään asiakkaiden toimesta koetaan.

Yhteistyön ja moniammatillisuuden seikat nousivat esille uudestaan ja uudestaan, korostaen sitä, miten tärkeää erityisesti pienillä paikkakunnilla yhteistyö eri toimijoiden välillä on. Yhteistyön kehittäminen vaatii valtavasti ponnistuksia tehdä sitä jatkuvasti ja niin moneen suuntaan, kuin vain resursseilta on mahdollista. Ymmärrettävästi useat eri toimijat kärsivät varojen tiukentumisesta, jolloin mahdollisuuksia yhteistyöhön ei välttämättä ole. Pääsin tarkastelemaan lähietäisyydeltä, miten oleellista on pysyä ajan hermolla seuraamalla yhteiskunnan tapahtumia ja opiskelemalla uutta.

Harjoittelun aikana ymmärrykseni sosiaalialan yhteiskunnallisesta roolista vahvistui. Pääsin tarkastelemaan eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden ilmiöitä käytännön tasolla ja pohtimaan, millaisia keinoja eri toimijoilla on niiden ehkäisemiseksi. Erityisesti sosiaalialan asiantuntijapäiville osallistuminen oli itselleni silmiä avaavaa ja tarpeellista. Oli tärkeää nähdä sosiaalialan työtä laajemmassa mittakaavassa ja erilaisista näkökulmista. Keskustelut työyhteisössä ja osallistuminen ryhmätoimintaan herättivät ajatuksia siitä, kuinka tärkeää on edistää arvostavaa kohtaamista, suvaitsevaisuutta ja osallisuutta kaikessa, mitä työssä tekee.

Harjoittelu tarjosi monipuolisia mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen. Ohjasin ryhmiä ja osallistuin asiakastyöhön hyödyntäen erilaisia luovia ja toiminnallisia menetelmiä, ja sain rakentavaa palautetta ohjaustyylistäni. Omia vahvuuksiani ovat selkeästi kuunteleminen, empaattisuus ja turvallisen ilmapiirin luominen ja mielestäni pääsin myös edistämään omia kehittämisen kohteitani, kuten aikatauluttamista ja Reflektoin kokemuksiani säännöllisesti ja huomasin, että minusta on tullut entistä tietoisempi omasta asiantuntijuudestani ja vastuustani sosiaalialan työntekijänä.

Harjoittelujakso on vahvistanut osaamistani kokonaisvaltaisesti ja lisännyt luottamustani siihen, että minulla on valmiudet toimia sosionomina erilaisissa työtehtävissä. Olen erityisen kiitollinen siitä, että sain kehittyä aidossa ja arvostavassa työympäristössä, jossa omaa pohdintaa, reflektiota ja ideointia Ihmisten palvelutarpeet muuttuvat yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten eriarvioisuuden ja yksinäisyyden lisääntymisen myötä. Nämä yhä moninaistuvat haasteet näkyvät erityisesti kolmannen sektorin työssä, kun julkisen puolen palveluja supistetaan ja ihmisiä ohjataan yhä etenevissä määrin yhdistysten ja järjestöjen järjestämien palveluiden piiriin. Koko harjoittelun ajan matalan kynnyksen, ennaltaehkäisevä työ ja sen merkitys ja tarve korostuivat, sekä haastavuus tavoittaa asiakkaita. Ihmisiä on vaikea tavoittaa ja sitouttaa ryhmiin. Syitä näihin on varmasti useita eikä ongelma ole vain Pohjois- Savon hyvinvointialueella, vaan myös muualla Suomessa. Ymmärrykseni palveluiden jatkuvan kehittämisen tarpeesta ja asiakaslähtöisen työskentelyn keskeisestä roolista on syventynyt.

Yhteistyö monien eri toimijoiden kanssa on tärkeää, jotta palveluita voidaan tarjota niitä tarvitseville. Koska asiakkaita on yhä haastavampaa tavoittaa, olisi tärkeää tehdä yhteistyötä, jotta toimijat eivät yrittäisi haalia samoja asiakkaita, kun heitä ei tahdo riittää oikein mihinkään. Harjoittelun aikana pääsin osallistumaan yhteistyöhön useiden eri toimijoiden kanssa. Mielestäni toimin aktiivisesti ja kunnioittavasti niin asiakastyössä kuin erilaisten ryhmien ohjaamisessa. Tavoitteenani harjoittelussa on ollut luoda osallistavaa ja luottamuksellista ilmapiiriä. Kehittämistyönä toteutettava opinnäytetyöprosessi on ollut samaan aikaan käynnissä, joten kehittäminen, toimijuuden vahvistaminen ja osallisuuden kokemuksen tukeminen ovat näkyneet vahvasti koko harjoittelun ajan.

Viimeinen harjoittelu sosionomin opinnoissa on ollut merkittävä vaihe itselleni ja ammatilliselle kasvulle. Harjoittelun aikana olen syventänyt osaamistani sosiaalialan tehtävissä sekä tarkastellut omaa ammatillista identiteettiäni uudesta näkökulmasta.
Omat Avaimet 4you- toiminnassa yhteisöllisyys, kehittämistoiminta ja yksilön kokemus kuulumisesta ja osallisuudesta ovat tärkeitä elementtejä. Pohdin useaan otteeseen omaa toimintaani ja reflektoin oppimiani asioita. Mielestäni vahvuuksiani ovat edelleen kohtaamistilanteet sekä tiimityöskentely. Minulla on rauhallinen, kuunteleva ja empaattinen työote. Kehittämiskohteiksi sanoisin aikatauluttamisen ja kokonaisuuksien hahmottamisen sekä arvioimisen. Reflektiivisyys on ollut vahvasti mukana omaa työskentelytapaani harjoittelun ajan ja tunnistan reflektoinnin merkityksen osana ammatillista kehitystä.
Kaikki harjoittelun aikana tehty työ perustuu sosiaalialan eettisiin periaatteisiin, asiakaslähtöisyyteen ja luottamuksellisuuteen. Huomasin kiinnittäväni huomiota esimerkiksi siihen, miten ryhmätilasta saadaan mahdollisimman turvallinen ja luottamusta herättävä eikä tietoturva vaarannu ryhmän aikana. Olen päässyt osallistumaan kehittämistyöhön, jonka tavoitteena on ollut tarjota asiakkaille uudenlaista ryhmätoimintaa luovia menetelmiä hyödyntäen. Olen oppinut arvioimaan toimintaa ja sen vaikuttavuutta niin asiakkaiden palautteen sekä oman havainnoinnin kautta. Ohjaajan roolin merkitys on korostunut jatkuvasti, sen miten, pienilläkin teoilla ohjaaja voi vaikuttaa palveluiden saavutettavuuteen ja näin ollen asiakaskokemukseen. Laadun kehittäminen ja sen tarkkailu on jatkuva prosessi.
Harjoitteluni on vahvistanut ymmärrystäni sosiaalialan merkityksestä yhteiskunnalle erittäin voimakkaasti. Olen päässyt osallistumaan sosiaalialan ammattilaisten päiviin sekä päivittäin reflektoimaan keskustellen muiden tiimin jäsenten kanssa. Omat Avaimet 4you- toiminnassa yhdenvertaisuus ja saavutettavuus sekä osallistujan toimijuuden vahvistaminen ovat tärkeitä arvoja. Rakenteellinen eriarvoisuus voi näkyä voimakkaasti toimintaan osallistuvien asiakkaiden elämässä, mutta myös asiakkaan identiteetin muodostuminen sairauden ympärille. Ohjaajana ja kohtaamistyötä tehdessä olen pohtinut paljon sitä, miten ihmisen, joka ”piiloutuu” sairauden taakse, saisi sieltä pois ja eteenpäin, niin, että hän näkisi itsensä kokonaisena ihmisenä, sairaudesta huolimatta?
Sosiaalialan asiantuntijuus ja siihen liittyvät vaatimukset syvenevät ja moninaistuvat resurssien supistuessa. Kehittämistarpeita on useita erilaisia ja jatkuva fokus tulisi pysyä asiakkaissa ja heidän äänensä kuulumisessa. On kuitenkin ristiriitaista, miten laadukasta työtä vaaditaan tekemään ja hallitsemaan yhä useampia eri osa- alueita, mutta resurssit on ajettu erittäin ahtaalle tai niitä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi.
Koen, että ammatillinen identiteettini on vahvistunut harjoittelun aikana. Tulevana sosionomina haluan tehdä työtä, joka tukee osallisuutta ja hyvinvointia. Haluan päästä vaikuttamaan työssä ja tukea asiakkaita, saada heidän äänensä kuuluviin. Harjoittelun aikana olen saanut erittäin paljon varmuutta omaan osaamiseeni. Osaan perustella toimintaani asiakaslähtöisesti ja eettisesti. Uskallan tuoda esiin kehittämiskohteita.
Tunnistan omat kehityksen kohteeni ja haluan oppia koko ajan uutta, kehittäen itseäni mahdollisimman paljon. Huomaan, että epävarmuus ja kokeneempien työntekijöiden joukkoon kuuluminen tuntui välillä vaikealta ja vaikutti osallistumisen aktiivisuuteen. Huomaan, että epävarmuus omaa asiantuntijuutta kohtaan lievittyy palautteen ja rohkean oma- aloitteisuuden kautta. Itselleni on tärkeää muistaa, että ammatillinen näkökulmani on arvokas osa tiimiä.
Työpäivien ja tehtävien rytmittäminen ovat minulle edelleen haastavia, joten ajanhallinnan ja työtehtävien konkreettista aikatauluttamista ja asioiden pilkkomista tein paljon. Saatan käyttää liikaa aikaa yksittäisiin tehtäviin. Pyrin kiinnittämään jatkuvasti huomiota ajankäyttöön ja sen suunnitteluun, sekä asioiden priorisointiin. Kehittämiskohteet eivät kuitenkaan ole esteitä, vaan luonnollisia osia ammatillista kasvua. Positiivista on myös se, että huomaan, miten paljon olen tullut eteenpäin näiden kehittämiskohteiden kanssa. Harjoittelujakson aikana olen pystynyt tunnistamaan näitä tilanteita ja näin työstämään niitä. Kokemuksen ja reflektoinnin kautta varmuus ja suunnitelmallisuus lisääntyy.
Harjoittelu Omat Avaimet 4you- toiminnassa on ollut minulle jollain tapaa jopa haikea. Se on ollut antoisa, monipuolinen ja opettavainen kymmenen viikkoa, jonka aikana olen syventänyt osaamistani ja kehittynyt tulevana ammattilaisena. Olen saanut varmuutta siitä, miksi tätä työtä haluan tehdä ja mihin arvoihin pohjautuen sitä teen.