Johdossa

Millainen olisi korkeakoulu ilman opettajia tai kampuksia? Ajatus, joka vielä joitakin vuosia sitten olisi tuntunut absurdilta mutta on nyt alustatalouden voittokulun myötä tullut ainakin ajatustasolla mahdolliseksi.  Voisiko Überin tai Airbnb:n kaltainen malli toimia myös koulutuspalveluissa?

Alustataloudessa toiminta perustuu nimensä mukaisesti alustaan eli verkossa luotuun sähköiseen infrastruktuuriin. Alustaan on kyetty liittämään edistyksellistä teknologiaa, jonka myötä asiakkaalle tarjotaan uudenlaisia palveluratkaisuja ja erinomaisia käyttäjäkokemuksia. Mitä tahansa verkkosivustoa tai kauppapaikkaa ei siis tässä mielessä voida nähdä alustatalouden osana. Yksi alustatalouden keskeinen tunnusmerkki on myös tehokas datan hallinta. Kasaantuvaa asiakas- ja markkinatietoa hyödynnetään tehokkaasti prosessien kehittämiseen.

Miten sitten edellä kuvattu alustamalli olisi liitettävissä korkeakoulutukseen? Tarkastellaan sitten asiaa globaalilla tasolla tai vaikkapa Suomen mittakaavassa niin vastaus on varsin yksinkertainen, edellytyksenä on ainoastaan neljän tekijän toteutuminen. Ensimmäinen ja varmasti helpoin näistä on teknisen alustan toteuttaminen.

Toiseksi alustan kautta tarjottavien koulutustuotteiden tulee olla keskenään verrannollisia ja arvotettavissa suhteessa toisiinsa, jolloin esimerkiksi käytettävän terminologian, sovellettavan logiikan ja rakenteiden tulee olla yhtenäisiä. Kolmanneksi alustaan tulee kytkeä relevantti asiakastieto eli tiedot oppijan aikaisemmista opinnoista, opintomenestyksestä, työhistoriasta, harrastuksista, mielenkiinnon kohteista jne. Neljäs edellytys kuvatun kaltaisen koulutusalustan syntymiselle onkin sitten se haastavin kysymys, tarvitaan nimittäin korkeakoulujen yhteisen tahtotilan syntyminen.

Digivision lupaukset

Tässä yhteydessä kannattaakin palauttaa mieliin millaisia tavoitteita korkeakoulujen Digivisioon on liitetty.

Miten tällainen alusta sitten toimisi? Ensinnäkin tarvitsemme palvelulle nimen, perustimme juuri Edubotti.fi–oppimiskeskuksen. Opiskelijan siirtyessä ensimmäistä kertaa Edubottiin, on hänestä jo tiedossa aiempi koulutushistoria. Pohjatietojaan opiskelija rikastaa mm. kuvauksilla työtehtävistään, harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan.

Opiskelijan asetettua henkilökohtaiset oppimistavoitteensa, Edubotti suosittelee vaihtoehtoisia oppimissuunnitelmia, laatii tavoiteaikataulut, huolehtia ilmoittautumisista, kirjautumisista ja tarvittavista materiaaleista. Matkan aika botti kannustaa, analysoi, antaa palautetta ja tarpeen tulleen muistuttaa oppijaa lähestyvistä deadlineista. Samalla kerääntyvää tietoa hyödynnetään alustan sisältöjen kehittämiseen, jolloin valikoitunut tarjonta edustaa oppijan kannalta laadukkainta mahdollista kokonaisuutta. Etenkin Suomen kaltaisen pienen kielialueen rajallisten resurssien näkökulmasta tämä olisi helppo nähdä erittäin rationaalisena ratkaisuna.

Palataan vielä lopuksi alkuperäiseen kysymykseen, tarvitaanko tulevaisuudessa opettajia ja korkeakoulukampuksia? Mikäli oppiminen nähdään vain kapeasti tavoitellun tietoperustan haltuun ottamisena niin ei tarvita. Väsymätön bottimme hoitaa prosessin mallikkaasti loppuun asti, allekirjoittaa tarvittaessa tutkintotodistuksen ja listaa osaajamme profiilin mukaiset avoimet työpaikat. Jos oppiminen olisi lineaarinen tietopainotteinen prosessi niin kaikki olisivat varmasti tyytyväisiä. Tehokkuus ja mitattava laatu lisääntyisi läpi koko prosessin. Oppiminen on kuitenkin monitahoisempi ilmiö.

Tiedon lisäksi tarvitaan monitasoisia taitoja.  Niin konkreettisia käden taitoja kuin sosiaalisia taitoja, ymmärrystä ja osaamista ryhmässä toimimisesta, eri kulttuurien tuntemusta vain joitakin mainitakseni. Usein myös merkitykselliseen oppimiseen liittyy ennakoimattomia muuttujia, jollaisia saattaa syntyä vaikkapa toimimalla monilaisissa ryhmissä tai varsinaisten oppimistilanteiden ulkopuolella.

Ei tule kuitenkaan unohtaa sitä, että opiskelussa on kyse myös yksilötasoisesta kasvuprosessista.  Omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistaminen, oman ammatillisen identiteetin luominen, sivistyksellisen pohjan vahvistaminen ovat tekijöitä jotka tukevat paitsi opiskelua ja tulevaa työuraa myös merkityksellistä elämää kokonaisuutena.

Alustataloudesta tuttu toimintamalli on tulossa merkittäväksi osaksi myös korkeakoulutusta, tämä lienee vääjäämätöntä. Koulutuksen toteutustavat muuttuvat ja moninaistuvat. Samalla tulee kuitenkin enenevässä määrin pohtia sitä, mikä fyysisten kampusten, opettajien ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys on osana oppimista, opiskelua ja opiskelijan kasvuprosessia.

Esa Viklund
koulutusjohtaja

Koulutuspoliittisessa keskustelussa on viime aikoina korostettu tavoitetta, jonka mukaan korkeakouluopinnot tulisi aloittaa entistä aiemmin. Myös opintojen parempaa läpäisyyn pitäisi kiinnittää huomiota ja tätä myötä työmarkkinoille siirtymisen tavoitellaan tapahtuvan mahdollisimman nopeasti.

Tässä yhteydessä onkin hyvä tarkastella viimeisen kuuden vuoden ajalta sitä, miten ammattikorkeakoulututkintojen määrät ovat alakohtaisesti kehittyneet, onko opintojen aloitusiässä tapahtunut kehitystä johonkin suuntaan ja kuinka tyypillisesti AMK-tutkintoon opiskelevalla on jo aiemmin suoritettu saman tasoinen tutkinto. Samalla voidaan myös arvioida sitä, millaisia vaikutuksia aiemmilla korkeakoulujen hakumenettelyihin kohdistuneilla päätöksillä on ollut.

AMK-tutkintojen määrässä vain pieniä vaihteluja

Kun tarkastellaan AMK-tutkinnon suorittaneiden määrää vuosina 2015-2020, voidaan huomata, että tutkintojen kokonaismäärän vaihtelut ovat varsin pieniä.

Merkittävin tutkintomäärän kasvu nähdään vuonna 2018, jonka jälkeen kahtena seuraava vuonna tutkintojen kokonaismäärä on pysynyt samalla tasolla. Vuoden 2018 nousua selittää 2016-2020 rahoitusmalliin liittyneet tutkintokatot, joiden mukaisiin tavoitteisiin ammattikorkeakoulut ehtivät reagoida aloituspaikkamäärissä hieman viiveellä. Vastaava ilmiö tullaan näkemään nykyisen rahoitusmallin tutkintotavoitteisiin liittyen vuosina 2022 ja 2023.

Koulualakohtaisessa tarkastelussa voidaan selvästi huomata aiempien koulutuspoliittisen linjausten vaikutukset. Humanististen ja taidealojen koulutuspaikkoja on valtakunnallisesti leikattu laajasti ja tämä näkyy vuonna 2020 noin 25 prosenttia alhaisempana tutkintomääränä vuoteen 2015 verrattuna.

Vastaava ilmiö havaitaan tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alalla, missä alan koulutusta äärimmäisen lyhytnäköisesti leikattiin.

Uudelleen kasvatettujen aloituspaikkamäärien myötä alan tutkintomäärät ovatkin lähteneet uudelleen kasvuun vuodesta 2018 alkaen. Etenkin terveys-ja hyvinvointialalla on useaan otteeseen kohdistettu eri muodossa lisäaloituspaikkoja, mikä näkyy selvästi vuosien 2017 ja 2018 tutkintomäärissä. Samalla alan opiskelijamäärät ovat olleet nousussa kautta koko AMK-sektorin. Tilastollisesti ehkä mielenkiintoisin muutos nähdään vuoden 2020 kaupan, hallinnon ja oikeustieteen tutkintomäärissä.

Kasvua näyttäisi selittävän erityisesti alan monimuotokoulutusten määrän kasvu ja niiden suosio.

Yhä useammalla aiempi korkeakoulututkinto

Vuosina 2015-2020 AMK-tutkinnon suorittaneista keskimäärin seitsemän prosenttia oli aiempi vastaavan tasoinen tutkinto. Huomattavaa kuitenkin on se, että aiemman tutkinnon suorittaneiden osuus on ollut tarkasteluajanjaksona tasaisessa nousussa. Vuonna 2020 AMK-tutkinnon suorittaneista jo lähes 2000 oli suorittanut aiemmin vastaavan tasoisen tutkinnon. Kehitystä voidaan selittää monimuoto- ja verkko-opiskelumahdollisuuksien lisääntymisellä, jolloin etenkin työssä käyvän aikuisopiskelijan on helpompi mahdollistaa opiskelu osana muuta elämää.

Aiemman tutkinnon suorittaneiden määrän tasainen kasvu korostaa joustavien AHOT-käytänteiden tarvetta ja merkitystä, jotta aiemman tutkinnon ja kokemuksen tuottama osaaminen kyettäisiin täysimääräisesti hyödyntämään osana uutta opiskeltavaa tutkintoa. Toisaalta ilmiö haastaa jatkuvan oppimisen tuotteiden kehittämiseen siten, että yhä useammassa tapauksessa tutkintokoulutuksen sijaan osaamistarve voitaisiin tyydyttää nopeammalla, joustavammalla ja opiskelijan tavoitteisiin paremmin sopivalla ratkaisulla.

Tutkintokoulutuksen aloitusikä nousussa

Tarkasteltaessa vuosina 2015-2020 AMK-tutkinnon suorittaneiden ikää heidän aloittaessaan opintonsa, voidaan havaita merkittävä muutos. Vuonna 2015 tutkinnon suorittaneista lähes 60 prosenttia oli aloittanut opintonsa 22-vuotiaana tai tätä nuorempana.

Vuonna 2020 valmistuneista vastaava osuus oli enää noin 50 prosenttia. Vuoden 2020 luvussa näkyy selvästi vuoden 2016 keväällä käyttöön otetut ensikertalaiskiintiöt, jonka seurauksena etenkin ylioppilastutkinnon suorittaneiden välivuodet ovat lisääntyneet. Asiassa on toki monia muuttujia mutta kansantalouden näkökulmasta tarkasteluna päätöstä voidaan pitää erittäin epäonnistuneena.

Elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävä hyvä

Tilastollinen tarkastelu katsoo aina tietyssä mielessä taakse päin ja sen paras anti onkin usein auttaa havaitsemaan trendejä ja tehtyjen valintojen ja päätösten vaikutuksia.

Ammattikorkeakoulujen osalta selkeä muutos onkin nähtävissä opiskelijoiden keski-iän nousuna. Kehitys tulee lähivuosina kiihtymään nuorisoikäluokkien pienenemisen ja tähän yhdistetyn tavoitteen korkeakoulututkinnon suorittaneiden suhteellisen osuuden kasvattamisen myötä.

Koulutuksen järjestäjät ovat tähän reagoineet myös lisäämällä monimuoto- ja verkkokoulutusten määrää. Aikaan ja paikkaan sitomattoman koulutuksen lisääntymisen myötä fyysisten oppimisympäristöjen, kampusten, merkitys tulee vähenemään.

Tämän jälkeen onki hyvä kysyä, miten suuri merkitys on sillä, mikä korkeakoulu kyseisen koulutuksen järjestää. Opiskelijan näkökulmasta enemmän merkitystä on todennäköisesti koetulla laadulla ja sillä, kuinka vaivattomasti opiskelu on muuhun elämään sijoitettavissa.

Esa Viklund, koulutusjohtaja

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -blogisarjan kolmas osa.

Strategisten kyvykkyyksien ja osaamisen johtamisen teemaa on raotettu blogisarjan ensimmäisessä osassa ja toisessa osassa on koottu tunnelmia ensimmäisestä työpajasta, missä Savonia ja yritykset yhdessä pohtivat organisaatioiden haasteita tässä tulevaisuuden ennakointityössä.
Nyt perehdytään siihen, mitä kyvykkyydet ja osaaminen itseasiassa tarkoittavat tai miten ne eroavat toisistaan. Miten organisaatio määrittelee omat kyvykkyytensä?

Organisaation perustehtävässä onnistuminen ja kilpailukyvyn varmistaminen edellyttävät, että strategiatyön yhteydessä johto määrittelee, minkä on muututtava. Näin rakennetaan yhteistä näkemystä toiminnan uudistamisen tarpeista. Tämä puolestaan auttaa määrittelemään minkälaista uutta kyvykkyyttä organisaatiossa tarvitaan strategian toteuttamiseksi.

Mitä strateginen kyvykkyys on?

Strateginen kyvykkyys on useiden osaamisten yhdistelmä. Se kertoo, mitä muutoksia toimintaan on tehtävä. Kyvykkyys on laajempi kokonaisuus kuin yksittäiset osaamiset. Mikäli strategian edellyttämiä kyvykkyyksiä ei tunnisteta, keskitytään organisaatiossa senhetkisiin yksittäisiin osaamisiin. Riskinä on, että strategian toteuttamisessa ei onnistuta tarvittavan kyvykkyyden puuttuessa. Kyvykkyyden kehittyminen näkyy organisaatiossa strategisten tavoitteiden toteutumisena ja toiminnan sujuvoitumisena. Siksi onkin tärkeää, että strategisten kyvykkyyksien tunnistamiseen ja johtamiseen panostetaan.

Miten strategisia kyvykkyyksiä kehitetään?

Kuvitellaan, että työskentelemme organisaatiossa, joka tavoittelee liiketoiminnan kasvua uusista asiakassegmenteistä digitaalisia ratkaisuja hyödyntäen. Osana strategiatyötä olemme pohtineet, mihin meidän on pystyttävä tulevaisuudessa onnistuaksemme perustehtävässä ja strategiassa. Tämän pohjalta olemme määritelleet keskeisiksi kyvykkyyksiksi asiakashankinnan ja digitalisaation hyödyntämisen. Huomioimme kyvykkyydet ja niiden kehittämisen osana strategiasta johdetun toimintasuunnitelman laatimista. Pohdimme, mitä vahvuuksia ja kehittämistarpeita organisaatiollamme on suhteessa tunnistettuihin kyvykkyyksiin. Tätä tietoa hyödyntäen laadimme kolme kehittämishanketta. Ensimmäisessä kehittämishankkeessa organisoimme asiakashankintaa koskevan kokonaisuuden uudelleen siten, että potentiaalisten asiakkaiden tarpeet ovat lähtökohtana uudistukselle. Toisessa kehitämme myyntiä, markkinointia ja tuotekehitystä tekevien tiimien yhteistyötä sellaiseksi, että se tukee asiakashankintaa oikeissa kohderyhmissä. Kolmannessa hankkeessa selvitämme, mitkä digitaaliset ratkaisut hyödyttävät asiakkaitamme ja meitä itseämme eniten ja otamme näistä tärkeimmät käyttöön.

Kyvykkyyksien tunnistaminen, kehittämisen koordinointi, resursointi ja seuranta ovat johdon vastuulla. Pitkäjänteisen kyvykkyyksien kehittämisen kautta koko organisaatio uudistuu strategisen tahtotilan mukaisesti. Kyvykkyyksien kehittämisessä keskeistä on tiimi- ja yksikkörajat ylittävä, toimintaa uudistava yhteistyö ja näiden pohjalta rakennetut kehittämishankkeet. Vaikka kehittämistyöhön tarvittavat panostukset voivat hetkellisesti viedä organisaation voimavaroja, kyvykkyyksien vahvistumisen hyödyt näkyvät organisaatiossa plusmerkkisinä tuloksina pidemmällä aikavälillä.

Osaamisten tunnistaminen ja kehittäminen

Ainakin osa organisaatiossa tarvittavista osaamisista johdetaan kyvykkyyksistä. Osaamiset ovat kapeampia tiimien ja yksilöiden osaamisia, jotka liittyvät vahvasti arjen tekemisiin ja ihmisten tavoitteisiin. Aiemmin mainitussa organisaatiossa tärkeäksi koettu asiakashankinnan kyvykkyys voisi tarkoittaa osaamisina esimerkiksi myynnin, markkinoinnin ja tiimityön osaamisia. Näiden osaamisten kehittäminen on osa organisaation osaamisen johtamisen ja oppimisen mahdollistamisen käytäntöjä. Esihenkilöt, tiimit ja yksittäiset työntekijät pohtivat, mitä tarvittavat osaamiset tarkoittavat arjen toiminnassa ja miten osaamisia kehitetään yksilö- ja tiimitasolla.

Kyvykkyydet ja osaaminen voivat mennä monesti ristiin ja on haastava määrittää tarkasteleva taso. Organisaation tulee itse tunnistaa oma strateginen linjaus ja osaaminen, mitä tulee kehittää ja toisaalta, mitä on jo olemassa.

Esimerkkeinä kyvykkyyksien ja osaamisen eroista voivat olla alla olevassa taulukossa esitellyt asiat.

Miten arvioida kehittämisen vaikuttavuutta?

Perinteisesti osaamisen kehittämisen arviointi on sitä, että yksittäisiltä osallistujilta kysytään kokemuksia osallistumisesta vaikkapa koulutukseen. Arviointi voi sisältää myös selvityksen siitä, miten hyvin osallistujat ovat oppineet tavoiteltuja osaamisia. Edistyneemmässä arvioinnissa on edellä mainittujen lisäksi mukana osallistujien käyttäytymisen toiminnan muutoksen arviointia. Kyvykkyyksien arvioinnissa keskitytään erityisesti toiminnan tuloksiin. Tämä onnistuu, kun kyvykkyyksien kehittämiseksi laadituilla hankkeilla on selkeät tavoitteet ja mittarit. Arviointi ei kohdistu kehittämistyöhön vaan siihen, mitä tuloksia kehittäminen ja kehittyminen saavat aikaan.

Kyvykkyyksien määrittäminen ja osaamisen ja sen tarpeen tunnistaminen eivät ole ihan helppoja asioita. Ensin on oltava selvillä, missä organisaatio haluaa olla hyvä ja mihin tarpeeseen se haluaa vastata omassa toimintakentässään. Toimintaa ohjaava strategiatyö on tärkeä osa yrityksen kehittymistä ja menestystä.

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -teema liittyy Savoniassa käynnistettyyn kehittämisprosessiin, missä osaamista ja sen johtamista tarkastellaan kokonaisuutena, ja luodaan uutta toimintamallia yhteistyöhön työelämän kanssa. Blogisarjassa pohditaan teemaa eri näkökulmista ja seurataan kehittämistyön eri vaiheita.

Anna Rossi, TKI-asiantuntija
Jenni Toivanen, jatkuvan oppimisen johtaja

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -blogisarjan toinen osa.

Strategisten kyvykkyyksien ja osaamisen johtaminen on ollut viime aikoina isosti esillä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Myös työelämästä on kantautunut paljon samaan teemaan liittyvää keskustelua ja aihe on puhutteleva. Kuinka määrittää strategisia kyvykkyyksiä, miten osaamista johdetaan? Tätä teemaa pohdimme aiemmin hieman blogisarjan ensimmäisessä osassa.

Savonia-ammattikorkeakoulu otti uudenlaisen askeleen ja lähti tekemään matkaa kyvykkyyksien ja osaamisen teemaan yhdessä yritysten kanssa. Suunnitelmiin kuului järjestää kolme työpajaa kevään 2021 aikana, johon osallistuisi neljä yrityksen edustajaa, kolme Savonian edustajaa sekä kaksi fasilitaattoria.

Tunnelmia ensimmäisestä työpajasta

Työpajan toteuttaminen hybridi-toteutuksena ei hidastanut yhtään runsasta keskustelua, mikä olikin työpajan yksi onnistumisista. Tällaisen haastavan teeman käsitteleminen ei ole itsestään selvää. Erilaiset näkökulmat ja monipuolinen kokemus aiheesta toivat erityistä rikkautta ja keskustelun väriä yhteiseen hetkeen.

Työpajan aiheena oli moderni osaamisen johtaminen ja kyvykkyyksien tunnistaminen yleisesti sekä osaamisen johtamisen haasteet. Yritykset valmistelivat teeman mukaiset esitykset, jokainen omasta näkökulmasta katsoen. Työpajan luonne oli tarkoitus olla keskusteleva ja sitä se onnistuneesti olikin.

Poimintoina esityksistä ja keskustelusta saatiin yhteisesti tunnistettuja haasteita ja tärkeitä huomioita.
• Kyvykkyydet ovat strateginen asia ja laajempi osaamisyhdistelmä.
• Osaamisen johtaminen ei ole tutkimusten mukaan yrityksissä keskimäärin riittävän vahvalla tasolla.
• Osaamisen johtamista tulee tehdä pitkäjänteisesti ja organisaation kaikilla tasoilla.
• Henkilöiden oppimis- ja uudistumismotivaation ylläpitäminen on keskeistä organisaation toiminnassa.
• Tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen tunnistaminen ja saatavuus ovat kriittinen menestystekijä.
• Asiantuntijoiden uratavoitteiden ja organisaation urapolkujen kohtaaminen on tärkeää. Molemminpuolisten tarpeiden ja tavoitteiden tunnistaminen on oleellista.
• Verkostojen ja kumppanuuksien merkitys oppimisessa ja tarvittavan osaamisen tunnistamisessa vahvistuu koko ajan.
• Opiskelijoiden kytkeminen ja sitouttaminen riittävän aikaisessa vaiheessa yritysten tulevaisuuteen on tärkeää. Tämä nousi työpajan erääksi tärkeimmäksi yhteiseksi lopputulemaksi.

Ensimmäiseen työpajaan kohdentui hieman jännitystä ja ehkä myös kysymys, että saadaanko keskusteluun yhteistä säveltä. Mukana oli hyvin erilaisista näkökulmista tarkasteleva joukko Savonian ja yritysten johdon edustajia.

Lopputuloksena todettiin, että yritykset eivät ole yksin asian kanssa, vaan kaikilla on samanlaisia haasteita, oli näkökulma tai asema organisaatiossa minkälainen tahansa, kun mietitään kyvykkyyksiä ja osaamista johtamisen näkökulmasta. Samalla koko joukko sai huokaista, että tämä yhteinen matka haastavaan teemaan sai onnistuneen alun ja jatkoa jäätiin odottamaan innostunein mielin.

Yhteiseksi konkreettiseksi tavoitteeksi asetettiin korkeakoulun ja yritysten yhteistyö tulevaisuuden osaajien kouluttamisessa. Opiskelijoiden sitouttaminen työelämään ja yritysten tulevaisuustyöhön tulee tehdä yhdessä ja suunnitelmallisesti.

Kotitehtäväksi jätimme pohdinnan, miten me teemme tulevaisuuden ennakointityötä osana strategiaprosessia ja mitä haasteita tunnistamme tulevaisuuden ennakointityössä. Tästä oli tarkoitus jatkaa sitten toisessa työpajassa, mikä keskittyi enemmän hyviin käytänteisiin.

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -teema liittyy Savoniassa käynnistettyyn kehittämisprosessiin, missä osaamista ja sen johtamista tarkastellaan kokonaisuutena, ja luodaan uutta toimintamallia yhteistyöhön työelämän kanssa. Blogisarjassa pohditaan teemaa eri näkökulmista ja seurataan kehittämistyön eri vaiheita.

Jenni Toivanen, jatkuvan oppimisen johtaja
Antti Iire, tutkimus- ja kehityspäällikkö

Osaajapula ”piinaa”, ”riivaa” ja ”iskee rajusti”. Tällaisia kuvauksia osaajapulasta kuulee jatkuvasti uutisissa. Samaan aikaan korkeakouluihin tiukan seulan kautta valikoituneet kansainväliset opiskelijat palaavat opintojen päätyttyä takaisin kotimaahansa, koska Suomesta ei löytynyt koulutusta vastaavaa työtä. Mistä ihmeestä siis on kysymys?

Ylä-Savossa tutkittiin vastikään Taloustutkimus Oy:n toimesta yritysten kokemuksia ja mielikuvia tulevaisuuden haasteista ja oppilaitosten kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Näissä tuloksissa nousi esiin, että tärkein syy tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa on uusien osaajien löytyminen ja rekrytointi. Kansainvälinen yhteistyö puolestaan nähtiin vähiten toimivana yhteistyön muotona yritysten ja oppilaitosten välillä. Väkisinkin herää kysymys tunnistetaanko kansainvälisyys keinona vastata osaajapulaan.

Savoniassa lähdettiin tällä strategiakaudella kehittämään kansainvälisyyttä aivan uudella tavalla ja paljon aiempaa laajempana kokonaisuutena. Kansainväliset tutkinto-ohjelmat nähdään nyt tärkeänä keinona saada osaajia Pohjois-Savoon ja Itä-Suomeen laajemminkin. Tavoitteena on saada alueelle merkittävästi enemmän kansainvälisiä opiskelijoita ja ennen kaikkea saada heidät opintojensa jälkeen jäämään tänne töihin. Samaa tavoitetta kohti edetään monin eri tavoin. Kansainvälisten tutkinto-ohjelmien tiimissä kehitetään koulutuksia yhä vetovoimaisemmiksi ja työelämälähtöisemmiksi, Talent Hub -toiminnalla kehitetään kansainvälisten opiskelijoiden uravalmiuksia ja työelämäyhteyksiä, ja SIMHE-toiminnassa ohjataan maahanmuuttajien koulutus- ja urapolkuja. Myös suomen kielen osaamisen kehittämiselle tarjotaan yhä monipuolisempia mahdollisuuksia.

Itäisessä Suomessa vallitsee vahva yhteisymmärrys korkeakoulujen, kuntien ja kaupunkien, sekä erilaisten kehittämisorganisaatioiden kesken siitä, että koulutusperäinen maahanmuutto on yksi parhaita ratkaisuja tulevaisuuden osaajapulan taklaamisessa. Kuitenkaan ilman yritysten ja muiden työnantajaorganisaatioiden innostumista kansainvälisten osaajien työllistämiseen emme tilannetta pysty ratkaisemaan. Suurimmat syyt kansainvälisten opiskelijoiden Itä-Suomeen jäämiseen ovat selkeästi työpaikan tai puolison löytyminen alueeltamme. Jälkimmäinen on enemmän kohtalon ja Amorin nuolten osuvuuden käsissä, työpaikan osalta pystytään alueen toimijoiden yhteistyöllä enemmän vaikuttamaan.

Yleinen polku alueellemme jäävällä kv-osaajalla on se, että hän on onnistunut löytämään alueen organisaatiosta työharjoittelupaikan, jossa hän on päässyt osoittamaan osaamisensa ja hyödyllisyytensä työnantajan kansainvälisissä pyrkimyksissä. Lisäksi hän on mahdollisesti tehnyt opinnäytetyönsä samaan organisaatioon. Sen jälkeen osaajan palkkaamisen kynnys onkin jo madaltunut merkittävästi, joten osaaja ja osaamisen tarvitsija ovat onnellisesti toisensa löytäneet. Tätä ajatusta olemme nyt vahvasti viestineet alueen työnantajille. Monessa keskustelussa onkin syttynyt lamppu siitä, että organisaatio ei tee meille ”palvelusta” tarjoamalla työharjoittelupaikan kv-opiskelijalle, vaan he itse asiassa ovat mukana kouluttamassa itselleen tulevaisuuden osaajaa.

Savonia on lähtenyt yhdessä läheisten yhteistyöyritysten kanssa syventämään vuorovaikutuksellista osaamisen vahvistamista. Yhdessä toimien me korkeakoulut ja alueen työnantajat voimme löytää keinoja tuon riivaavan, piinaavan ja rajusti iskevän osaajapulan selättämisessä.

Virpi Laukkanen

Kansainvälisyysjohtaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -blogisarjan ensimmäinen osa.

Strategisten kyvykkyyksien ja osaamisen johtaminen on yksi haastavimmista johtamisen osa-alueista. Yrityksen liiketoiminnan strategia määrittää sen, mitä strategisia kyvykkyyksiä yritys tarvitsee varmistaakseen kilpailukykynsä markkinoilla. Toisaalta strategiset kyvykkyydet rakentuvat organisaation ja ennen kaikkea sen ihmisten osaamisten varaan.

Deloitten julkaiseman Human Capital Trends 2020 -selvityksen mukaan yli puolet suomalaisista yritysjohtajista eivät tiedä, miten henkilöstön osaamista tulisi kehittää. Samassa selvityksessä kerrotaan, että 75 prosenttia vastanneista yritysjohtajista näkee osaamisen lisäämisen tärkeänä, mutta samaan aikaan ei tiedä, minkälaista uutta osaamista yritykseen pitäisi hankkia. Tästä päätellen strategisten kyvykkyyksien ja osaamisen johtamisen kokonaisosaaminen ei ole Suomessa korkealla tasolla.

Koska strategisten kyvykkyyksien rakentaminen vie aikaa, jopa useita vuosia, on kyvykkyyksien määrittely ja johtaminen aina sidoksissa tulevaisuusymmärrykseen. On pystyttävä määrittelemään, mitä tulevaisuuden asiakkaat arvostavat ja millä tarjoamalla yritys on mukana tulevaisuuden markkinoilla. Tulevaisuuteen varautumiseksi rakennetaan strategisia kyvykkyyksiä.

Kyvykkyyksiä johdetaan pitämällä huoli ihmisten osaamisesta ja siitä, että organisaatiossa on oikeat ihmiset oikeissa tehtävissä. Tällä tavoin osaamisen johtaminen on sekä tulevaisuussuuntautunutta kyvykkyyksien varmistamista, että arjessa tapahtuvaa osaamisesta huolehtimista.  

Osaamisesta huolehtiminen on taitolaji. Kun kerran yrityksen kilpailukyky riippuu strategisista kyvykkyyksistä, ja kyvykkyydet taas ovat ihmisten ja koko organisaation osaamisen summa, on osaamisen johtaminen selvästi ylimmän johdon agendalla. Yritysjohtajien suusta usein kuulee, että ammattitaitoisten osaajien saaminen on jo muodostunut pullonkaulaksi. Yritykset voivat myös tehdä sijoittumispäätöksiään sillä perusteella, että löytyykö alueelta varmasti koulutettua ja ammattitaitoista henkilöstöä yrityksen tarpeisiin.

Henkilöstön näkökulmasta työpaikan houkuttelevuus ja töissä viihtyminen korostuu. Ammattilaista kiehtoo paitsi haastava ja monipuolinen työ, siis työn itsensä sisältö ja työn kautta uuden oppiminen, mutta myös se, että organisaatiokulttuuri on myönteinen ja arvopohjaltaan omiin arvoihin sopiva. Työmotivaatio voi olla riippuvainen myös yrityksessä nähtävissä olevasta urapolusta. Jo rekrytointitilanteesta lähtien on varmistettava, että molempien odotukset työstä kohtaavat, mutta samalla myös nähdä yhdessä urapolun mahdollisuudet.

Kyvykkyyksien ja osaamisen johtaminen on siis yrityksen menestyksen kannalta tärkeä asia, mutta samalla se koetaan haastavaksi johtamisen osa-alueeksi. Moderni tapa määritellä oma asemansa markkinassa, on sitouttaa verkostoa, kumppaneita ja asiakkaita keskusteluun omasta kilpailukyvystä, niin nykyisestä kuin tulevastakin. Näin verkostojen ja kumppanuuksien merkitys nousee vahvaksi tekijäksi myös osaamisen johtamisen alueella. Sitoutuneet kumppanit ovat vahva tuki organisaation määritellessä omia tulevaisuuden kyvykkyyksiään ja niiden toteuttamisessa tarvittavaa osaamista.

Strategiset kyvykkyydet ja osaaminen -teema liittyy Savoniassa käynnistettyyn kehittämisprosessiin, missä osaamista ja sen johtamista tarkastellaan kokonaisuutena, ja luodaan uutta toimintamallia yhteistyöhön työelämän kanssa. Blogisarjassa pohditaan teemaa eri näkökulmista ja seurataan kehittämistyön eri vaiheita.

Jenni Toivanen, jatkuvan oppimisen johtaja

Antti Iire, tutkimus- ja kehityspäällikkö

Yksi lempikirjailijoistani, Frances Mayes, aloittaa mainion teoksensa Vaellusvuosi W. S. Mervinin sitaatilla: Me olemme liikkeellä olevia sanoja, emme pysähtyneiden ihmisten kirjoituksia. Kuinka viestintämme pysyy liikkeessä, nuuskii tuoreita suuntia ja saa jalkansa olennaisten ovien rakoon? Millaista on se vaikuttava viestintä, jonka perään nyt niin kovaan ääneen huudellaan?

Savonia-ammattikorkeakoulun visiona on olla vastuullisesti vaikuttavin ammattikorkeakoulu 2030. Savonian toiminta- ja johtamiskulttuurin lähtökohtana on olla arvojensa mukaisesti luotettava, rohkea ja yhteisöllinen.

Vaikuttava viestintä syntyy aidoista sisällöistä: ihmisistä, ilmiöistä, yhteistyöstä, tutkimustuloksista, kehittämishankkeista, opetus- ja oppimisoivalluksista, arjen kohtaamisista ja töiden soljumisesta. Vaikuttavaa viestintää synnytetään siellä missä itse toiminta tapahtuu – viestintäväen tehtävänä on tarjota väyliä, keinoja ja tukea viestien välittämiseen. Vaikuttavuus on siis viestintää ja vuorovaikutusta!

Viestintään panostaminen on strateginen linjaus, jota kohti askelletaan koko yhteisön toimintakulttuuria jumppaamalla – viestintä ei ole vain viestintäyksikön vaan koko organisaation harteilla.

Huomiotaloudessa näkyvyys on olemassaolon perusedellytys. Voi siis sanoa, että vaikuttavuus syntyy näkyvyyden kautta. Koen, että ammattikorkeakouluilla on edessään iso harppaus yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistujana – meillä on sanamme sanottavanamme niin kansallisten kuin globaalienkin viheliäisten ongelmien ratkaisijana.

Vaikuttava viestintä on osallistumista yhteiskunnallisen kehittämisen foorumeille. Asiantuntijoita ja tuoretta näkemystä kaivataan yhteiskunnan kaikille sektoreilla: tekniikan, liiketalouden, luonnonvara-alan, kulttuurin, matkailu- ja ravitsemisalan sekä sosiaali- ja terveysalan tiimoilta.

Peräänkuulutan ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tunnistamista ja todentamista sekä toimijoidemme entistäkin vahvempaa osallistumista yhteiskunnan monipuoliseen rakentamiseen.

Aluekehitystä edistävä ja alueen elinkeinorakennetta uudistava soveltava tutkimustoiminta sekä kehittämis- ja innovaatiotoiminta ovat ilmeisiä vaikuttavauudestamme viestimisen sektoreita. Meidän täytyy entistä vahvemmin pitää ääntä myös korkeakoulututkintoon johtavan opetuksen, jatkuvan oppimisen sekä ammattikorkeakoululaissakin esille nostetun taiteellisen toiminnan puolesta.

Toivon, että me Savonialla olemme liikkeellä olevia, vaikuttavia, yhteisöllisiä, rohkeita ja näkyviä sanoja kaiken sen puolesta, mitä pidämme tärkeänä!

Anne Heikkinen, viestintäpäällikkö

Ammattikorkeakoulut juhlivat 25-vuotista taivaltaan vakinaisina ammattikorkeakouluina. Ammattikorkeakoulujen suunnittelu aloitettiin jo vuonna 1991. Ensimmäiset opiskelijat aloittivat uuden korkeakoulun opinnot syksyllä 1992.

Vuosien varrella olen tavannut usein eri tilanteissa juuri näitä ammattikorkeakoululaitoksen niin sanottuja koekaniineja. Termi on sinällään kuvaava, koska tosiasiassa me nuoret ammattikorkeakoulujen suunnittelijat ja opettajat emme itsekään alussa tienneet ja olleet varmoja siitä, mitä uudessa uljaassa koulussa tuli painottaa ja mikä oli profiilimme.

Yksi asia oli kaikille selvä, olimme uuden äärellä. Emme olleet yliopistoja, emmekä ammattikouluja. Olimme siinä välissä. Päätavoite oli koko Suomen ammatillisen koulutuksen tason ja laajuuden nostaminen eurooppalaiselle tasolle.  

Alkuaikojen opiskelijoiden ja opettajien välille syntyi rennot ja luottamukselliset suhteet. Tehtiin yhdessä uutta, tehtiin historiaa.

Vaikka opetussuunnitelmat vaihtuivat nopeaan tahtiin, ei opiskelijoille jäänyt epämiellyttäviä muistikuvia. Toki aika kultaa muistot. Vähän kuin vahingossa valmensimme heitä jatkuvaan oppimiseen, niin kuin nykyään on tapana sanoa, mikä on myös selviämisen ja pärjäämisen edellytys.

Kieltämättä onhan se palkitsevaa, kun huomaa näiden 90-luvun ammattikorkeakoulun alumnien menestyvän hyvin. Suuri osa heistä on päällikkö-, esimies-, johto-, suunnittelija- ja asiantuntijatehtävissä tai yrittäjänä. Eli juuri niissä töissä, johon ammattikorkeakoulutuksen tuleekin johtaa.

Uusi koulutusjärjestelmä oli sen verran kummajainen, että kustantajilla ei ollut sopivaa kirjallisuutta ja oppikirjoja ammattikorkeakoulujen opetukseen. Niinpä kirjoitimme niitä itse. 

Yhteiskunta ja hallinto -kirjamme (1995) julkaisi WSOY. Vähitellen kehitimme myös omaa kaupallista julkaisutoimintaa Pohjois-Savon ammattikorkeakouluun eli nykyiseen Savoniaan. Julkaisimme ensimmäisenä yrittäjyyden, johtamisen ja myynnin oppikirjoja. Savolaiset ruoka- ja keittokirjat olivat myyntimenestyksiä saaden julkisuutta kymmenissä valtakunnan medioissa.

Olimme ensimmäinen ammattikorkeakoulu Suomessa, jolla oli näin laaja ja monipuolinen kaupallinen julkaisutoiminta.  Vihdoin opetus- ja kulttuuriministeriö noteerasi korkeakoulujen henkilöstön tuottamat julkaisut jopa rahoitusmittarin arvoiseksi. 

Ammattikorkeakoulut ovat koko sen olemassaolonsa eläneet muutoksessa, niinpä nykyiset uudistukset ketteryys- ja työelämävaatimuksineen ovat olleet meillä aina arkea. 

Kaija Sääski, yrityspalvelujohtaja

Kevään yhteishaun lähestyessä tuhannet nuoret pohtivat jälleen tulevaisuuden opiskelupaikkaansa. Lukuisat hakukohteet tarjoavat vaihtoehtoja niin koulutusalan, tutkinto-ohjelman kuin opiskelumuodon suhteen. Etenkin viimeisen kahden vuoden aikana monimuoto-opiskeluna järjestettävien hakukohteiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Samalla näiden suosio on hakijoiden keskuudessa säilynyt vahvana. Syynä kehitykseen on esitetty muun muassa ikäluokkien pienentymisen myötä kiristynyttä kilpailua opiskelijoista. Tässä blogissa tarkastellaan pohjoissavolaisten hakijoiden käyttäytymistä kevään yhteishaussa viimeisen kuuden vuoden aikana.

Savonmaa mansikka, muu maa mustikka

Vahvana alueellisena toimijana Savonia on riippuvainen oman maakunnan hakijoista. Tarkasteluajanjakson (vuodet 2015-2020) aikana kevään yhteishaussa Savonian ensisijaisista hakijoista 56-60% oli Pohjois-Savosta. Valituista ja sitä kautta opiskelupaikan vastaanottaneista tämä osuus oli hieman alhaisempi eli 51-58%.   Pohjoissavolaisten hakijoiden suhteellisessa määrässä ei viimeisen kuuden vuoden aikana ole tapahtunut merkittävää muutosta eikä myöskään ole mahdollista havaita selvää trendiä suuntaan tai toiseen.

Tarkasteltaessa hakijoiden taustoja, voidaan alla olevasta taulukosta havaita, että ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus opiskelupaikan vastaanottaneista on vuosina 2015-2020 vaihdellut välillä 62-71%. Mielenkiintoinen ero voidaan huomata vertailtaessa ylioppilaiden osuutta Savoniassa opintonsa aloittaneiden pohjoissavolaisten ja muualta tulleiden opiskelijoiden välillä. Vuoden 2020 kevään yhteishaussa ylioppilaiden osuus Savoniassa opintonsa aloittaneista oman maakunnan opiskelijoista oli noin 50% kun vastaava osuus muualta tulleista oli 65%. Näyttää siis siltä, että lukiotaustaisten valmius siirtyä opiskelemaan oman kotimaakuntansa ulkopuolelle on suurempi kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneilla.

Mistä Pohjois-Savoon tullaan?

Syksyllä 2020 Savoniassa opintonsa aloittaneista Pohjois-Savon jälkeen eniten opiskelijoita tuli Keski-Suomen, Etelä-Savon sekä Uudenmaan maakunnista. Viimeisen kuuden vuoden aikana ei alueen vetovoimassa voida tässä suhteessa nähdä tapahtuneen merkittäviä muutoksia. Kiinnostavien tutkinto-ohjelmien ohella myös maakunnan ja opiskelukaupungin vetovoimalla on suuri merkitys opiskelupaikan valinnassa.

Onko ruoho aidan takana vihreämpää?

Niin yllättävää kuin se onkin, myös moni pohjoissavolainen muuttaa toisella paikkakunnalle aloittamaan ammattikorkeakouluopintojaan. Vuosien 2015-2020 aikana kevään yhteishaun tuloksena noin 1200-1400 pohjoissavolaista on aloittanut amk-opintonsa. Suosituimpia opiskelumaakuntia kotimaakunnan jälkeen olivat viime vuonna opintonsa aloittaneilla Etelä-Savo, Keski-Suomi, Kainuu sekä Pohjois-Karjala. Hienoisena yllätyksenä voidaan pitää sitä, että Pirkanmaan osuus oli ainoastaan 1,7% vaikka Tampereen maine opiskelukaupunkina on vahva. Myös Uudenmaan osuutta (3,4%) voidaan pitää melko alhaisena, vaikka alueella toimii useita suuria ammattikorkeakouluja. Vuoden 2020 kevään yhteishaun tuloksena Pohjois-Savossa amk-opintonsa aloitti 663 muualta Suomesta tullutta opiskelijaa, kun vastaavasti pohjoissavolaisia aloitti amk-opintonsa toisaalla 539. Amk-koulutuksen osalta Pohjois-Savo on siis tässä suhteessa nettovetovoimainen.

Valhe, emävalhe, tilasto

Tilastoja tulkitessa tulee aina muistaa se, että pelkät luvut eivät paljasta niiden taustamuuttujissa tapahtuneita muutoksia. Nyt esillä olleen tarkasteluajanjakson aikana ammattikorkeakoulujen hakukohteissa on tapahtunut paljon niin määrällisiä kuin sisällöllisiä muutoksia. Myös koulutusalojen ja tutkinto-ohjelmien välillä on suuria eroja, mitä nyt tarkastelussa olleet kokonaisluvut eivät paljasta. Mielenkiintoisia kysymyksiä lähitulevaisuuteen kuitenkin riittää. Tapahtuuko esimerkiksi korkeakoulukentässä polarisaatiota, jossa vahvojen opiskelukeskittymien asema entisestään vahvistuu ja vastaavasti pienempien keskusten vetovoima heikkenee? Toinen kiinnostava kysymys on se, väheneekö alueellisen koulutustarjonnan rooli monimuoto- ja verkko-opintoina suoritettavien tutkintojen lisääntymisen myötä?

Esa Viklund
koulutusjohtaja

Helmikuussa 2020 Wuhanin kadut hiljenivät. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen pandemiaksi 11.3.2020. Heti hiihtoloman jälkeen Savoniassa koottiin ryhmä, joka kokoontui alkuaikoina jopa kahdesti päivässä. Ryhmää alettiin kutsua koronaturvaryhmäksi tai lyhyesti koronaryhmäksi.

Maaliskuun 2020 toisen viikon ajan koronaryhmä pyrki saamaan kokonaiskuvan koronasta ja sen vaikutuksista Savonian toimintoihin. Koronajohtamisessa keskeistä oli taata Savonian perustoimintojen jatkuminen ja tehdä tarpeelliset toimenpiteet koronatartuntojen estämiseksi. Valtioneuvoston antaman suosituksen mukaan korkeakoulut siirtyvät etäopetukseen koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi 18. maaliskuuta 2020.

Olimme tilanteessa, jossa viikon varoitusajalla siirryttiin etäopetukseen ja etätyöhön. Tilannekuvaa päivitettiin koko ajan ja illat katsottiin telkkarista mitä kaikkea tämä tarkoittaa. Epävarmuus tulevasta oli käsin kosketeltavaa. Järjestimme alusta lähtien useita koko henkilöstölle suunnattuja tiedotustilaisuuksia, joissa rehtori kertoi Savonian toimenpiteistä.  Viestinnässä käytimme myös sähköpostia, henkilökunnan intranetiä Santraa, opiskelijoiden intranetiä Reppua ja tekstiviestejä.

Yksi kevään suurimmista haasteista oli Savonian opiskelijoiden kotiuttaminen. Useita kymmeniä opiskelijoita oli harjoiteluissa tai vaihdoissa eri puolilla maapalloa, joten jouduimme nimi nimeltä miettimään, miten kotiutuminen voitaisiin toteuttaa turvallisesti. Tässä vaiheessa otimme käyttöön matkaturva@savonia.fi sähköpostin, jotta sähköpostiliikenne voitiin paremmin hoitaa.

Talous sukelsi, mutta koronatilanne näytti kuitenkin vakautuvan huhtikuussa. Oli merkkejä siitä, että kesää kohti mennään parempaan suuntaan ja niin kävi. Kesäkuussa pidimme koronaturvajärjestelyin toteutetut pääsykokeet kampuksella ja niiden toteutus onnistui hyvin.

Syksyyn 2020 Savonia lähti hybridimallilla, jossa Savonian kampukset olivat auki, mutta osa opetuksesta annettiin verkon kautta etänä. TKi-toiminta, liiketoiminta ja palvelut pyrittiin järjestämään kampuksilla koronatilanteen mahdollistamassa laajuudessa.

Syyskuussa koronaryhmän toiminta muuttui taas hektiseksi, kun ensimmäinen koronapositiivinen opiskelija osallistui opetukseen kampuksella ja tartuntatautiviranomaiset määräsivät koko ryhmän karanteeniin. Oli ilta, mutta koronaryhmä saatiin koolle vajaassa tunnissa ja sovimme, miten edetään.

Sittemmin olemme käsitelleet neljä muutakin tapausta, joissa koronapositiivinen henkilö on ollut kampuksella, mutta vielä olemme välttyneet jatkotartunnoilta. Tartuntatautilääkärin koronasoiton jälkeen puhelin ja tekstiviestit ovat osoittautuneet nopeimmaksi viestintäkanavaksi.

Aktiivisten toimenpiteiden ohella koronaryhmän työstä iso osa on tilannekuvan hahmottamista, ennakointia ja viestintää. Ennakointia toteutamme antamalla erilaisia ohjeita ja menettelytapoja. Edelleen matkaturvaan tulee lähes päivittäin kysymyksiä, joihin vastaamme kiireisissä tapauksissa jo samana päivänä, mutta viimeistään seuraavassa koronaryhmän kokouksessa.

Ensimmäiset koronarokotteet annettiin Suomessa 27.12.2020 ja luotamme rokotusten etenevän ripeästi. Tällä hetkellä uskomme vahvasti siihen, että rokotukset etenevät ja palaamme normaaliopetusrytmiin 1.9.2021 vaikka nyt osan kevättä joudummekin etäilemään.

Seppo Lyyra

Turvallisuusjohtaja