Millainen olisi korkeakoulu ilman opettajia tai kampuksia? Ajatus, joka vielä joitakin vuosia sitten olisi tuntunut absurdilta mutta on nyt alustatalouden voittokulun myötä tullut ainakin ajatustasolla mahdolliseksi. Voisiko Überin tai Airbnb:n kaltainen malli toimia myös koulutuspalveluissa?
Alustataloudessa toiminta perustuu nimensä mukaisesti alustaan eli verkossa luotuun sähköiseen infrastruktuuriin. Alustaan on kyetty liittämään edistyksellistä teknologiaa, jonka myötä asiakkaalle tarjotaan uudenlaisia palveluratkaisuja ja erinomaisia käyttäjäkokemuksia. Mitä tahansa verkkosivustoa tai kauppapaikkaa ei siis tässä mielessä voida nähdä alustatalouden osana. Yksi alustatalouden keskeinen tunnusmerkki on myös tehokas datan hallinta. Kasaantuvaa asiakas- ja markkinatietoa hyödynnetään tehokkaasti prosessien kehittämiseen.
Miten sitten edellä kuvattu alustamalli olisi liitettävissä korkeakoulutukseen? Tarkastellaan sitten asiaa globaalilla tasolla tai vaikkapa Suomen mittakaavassa niin vastaus on varsin yksinkertainen, edellytyksenä on ainoastaan neljän tekijän toteutuminen. Ensimmäinen ja varmasti helpoin näistä on teknisen alustan toteuttaminen.
Toiseksi alustan kautta tarjottavien koulutustuotteiden tulee olla keskenään verrannollisia ja arvotettavissa suhteessa toisiinsa, jolloin esimerkiksi käytettävän terminologian, sovellettavan logiikan ja rakenteiden tulee olla yhtenäisiä. Kolmanneksi alustaan tulee kytkeä relevantti asiakastieto eli tiedot oppijan aikaisemmista opinnoista, opintomenestyksestä, työhistoriasta, harrastuksista, mielenkiinnon kohteista jne. Neljäs edellytys kuvatun kaltaisen koulutusalustan syntymiselle onkin sitten se haastavin kysymys, tarvitaan nimittäin korkeakoulujen yhteisen tahtotilan syntyminen.
Digivision lupaukset
Tässä yhteydessä kannattaakin palauttaa mieliin millaisia tavoitteita korkeakoulujen Digivisioon on liitetty.
Miten tällainen alusta sitten toimisi? Ensinnäkin tarvitsemme palvelulle nimen, perustimme juuri Edubotti.fi–oppimiskeskuksen. Opiskelijan siirtyessä ensimmäistä kertaa Edubottiin, on hänestä jo tiedossa aiempi koulutushistoria. Pohjatietojaan opiskelija rikastaa mm. kuvauksilla työtehtävistään, harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan.
Opiskelijan asetettua henkilökohtaiset oppimistavoitteensa, Edubotti suosittelee vaihtoehtoisia oppimissuunnitelmia, laatii tavoiteaikataulut, huolehtia ilmoittautumisista, kirjautumisista ja tarvittavista materiaaleista. Matkan aika botti kannustaa, analysoi, antaa palautetta ja tarpeen tulleen muistuttaa oppijaa lähestyvistä deadlineista. Samalla kerääntyvää tietoa hyödynnetään alustan sisältöjen kehittämiseen, jolloin valikoitunut tarjonta edustaa oppijan kannalta laadukkainta mahdollista kokonaisuutta. Etenkin Suomen kaltaisen pienen kielialueen rajallisten resurssien näkökulmasta tämä olisi helppo nähdä erittäin rationaalisena ratkaisuna.
Palataan vielä lopuksi alkuperäiseen kysymykseen, tarvitaanko tulevaisuudessa opettajia ja korkeakoulukampuksia? Mikäli oppiminen nähdään vain kapeasti tavoitellun tietoperustan haltuun ottamisena niin ei tarvita. Väsymätön bottimme hoitaa prosessin mallikkaasti loppuun asti, allekirjoittaa tarvittaessa tutkintotodistuksen ja listaa osaajamme profiilin mukaiset avoimet työpaikat. Jos oppiminen olisi lineaarinen tietopainotteinen prosessi niin kaikki olisivat varmasti tyytyväisiä. Tehokkuus ja mitattava laatu lisääntyisi läpi koko prosessin. Oppiminen on kuitenkin monitahoisempi ilmiö.
Tiedon lisäksi tarvitaan monitasoisia taitoja. Niin konkreettisia käden taitoja kuin sosiaalisia taitoja, ymmärrystä ja osaamista ryhmässä toimimisesta, eri kulttuurien tuntemusta vain joitakin mainitakseni. Usein myös merkitykselliseen oppimiseen liittyy ennakoimattomia muuttujia, jollaisia saattaa syntyä vaikkapa toimimalla monilaisissa ryhmissä tai varsinaisten oppimistilanteiden ulkopuolella.
Ei tule kuitenkaan unohtaa sitä, että opiskelussa on kyse myös yksilötasoisesta kasvuprosessista. Omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistaminen, oman ammatillisen identiteetin luominen, sivistyksellisen pohjan vahvistaminen ovat tekijöitä jotka tukevat paitsi opiskelua ja tulevaa työuraa myös merkityksellistä elämää kokonaisuutena.
Alustataloudesta tuttu toimintamalli on tulossa merkittäväksi osaksi myös korkeakoulutusta, tämä lienee vääjäämätöntä. Koulutuksen toteutustavat muuttuvat ja moninaistuvat. Samalla tulee kuitenkin enenevässä määrin pohtia sitä, mikä fyysisten kampusten, opettajien ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkitys on osana oppimista, opiskelua ja opiskelijan kasvuprosessia.
Esa Viklund
koulutusjohtaja