Kansainvälistyminen – kilpajuoksua parhaista opiskelijoista ja osaajista

Ammattikorkeakouluissa kansainvälisyys on tärkeä osa toimintaa, johon on kasvettu nopeasti. Muistan hyvin, kun vuonna 1991 ammattikorkeakoulukokeilut aloittivat toimintansa väliaikaisen ammattikorkeakoulun nimikkeillä ja kansainvälisyys oli yksi keskeinen tavoite, johon uuden korkeakoulutusväylän tuli pyrkiä. Kilpajuoksu kv-kumppanikorkeakouluista sai välillä huvittaviakin piirteitä, kun peräjälkeen ammattikorkeakoulujen edustajat vierailivat samoissa eurooppalaisissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa (polytechnic). Ammattikorkeakoulut hakivat silloin kumppaneita lähinnä Euroopasta, mutta aika pian myös Afrikan manner, Kiina, USA ja Etelä-Amerikka olivat alueita, joista yhteistyökumppaneita haettiin. Nykyisin ammattikorkeakoulujen kumppanuusverkostot ovat laajat ja kattavat.

Uusi 2021 voimaan tuleva ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli tulee edelleen painottamaan kansainvälisyyden merkitystä osana jaettavaa viiden prosentin strategista rahoitusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 nostaa kansainvälisyyden vahvasti esille.  Visiossa kansainvälisyyden toivotaan tuovan Suomeen osaavaa työvoimaa ja siten edistävän maamme taloutta ja kilpailukykyä.

Globalisaation myötä myös koulutusmarkkinat ovat rajattomat. Liiketoimintana tarjottava koulutus tulee kasvamaan ja siihen Suomella on hyvät edellytykset korkeatasoisen koulutusjärjestelmämme puitteissa. Myös Savonia-ammattikorkeakoulussa olemme vahvasti tekemässä työtä koulutuksen vientiin, jossa Vietnamiin suunnattu tarjonta on tuottanut ensimmäisen laajan sopimuksen.

Vietnamilaisten opiskelijoiden osalta sairaanhoitajan sekä matkailu- ja ravitsemisalan ammattikorkeakoulututkintokoulutus toteutetaan kokonaisuudessaan Kuopiossa. Tavoitteena on integroida opiskelijat alueen työelämään jo koulutuksen aikana, ja siten saada osaavia asiantuntijoista työskentelemään Pohjois-Savoon.

Rahoitusmalli innostaa ammattikorkeakouluja myös tutkinnon osien avaamiseen kansainväliseen avoimeen opintojen tarjontaan. Tällöin rahoitus ulkomaisille opiskelijoille tarjottavaan koulutukseen tulee Suomen valtiolta, ja on osa ammattikorkeakoulujen rahoituksen kokonaisuutta. Eli lisää rahaa tähän kansainvälisen tarjonnan laajentamiseen avoimena tarjontana ei tule, vaan se tehdään osana koulutuksen rahoituksen kokonaisuutta. Ammattikorkeakoulujen tulisikin osata valita eettisesti kestäviä ja tarvittavaa osaamista tuottavia koulutustuotteita tarjontaansa. Tuotteita, jotka kouluttavat ja tuovat osaajia Suomeen – ei niin, että osaajia koulutetaan Suomen verovaroilla pääosin ulkomaille.

Tulevaisuudessa osaamista tuotetaan verkoissa ja verkostoissa. Yhteistyötä kotimaassa toimivien korkeakoulujen kesken samoin kuin ulkomaisten korkeakoulujen kanssa tarvitaan. Silmiä avaava oli toukokuun vierailuni Moskovassa toimivaan Venäjän valtion omistamaan monialaiseen RUDN:n yliopistoon, joka on Savonia-ammattikorkeakoulun uusi yhteistyökumppani. Yliopiston nimi on englanniksi Peoples’ Friendship University of Russia. Yliopiston tavoitteena on vahvistaa kansainvälisellä toiminnalla koulutuksen osaamista ja saada uusia osaajia työskentelemään Venäjällä sekä laajasti asiantuntijatehtävissä eri maissa.

RUDN yliopisto on kooltaan huikea, 28 000 opiskelijaa eri tieteenaloilla, joista lääketiede on suurin. Tällä hetkellä RUDN yliopistossa on opiskelijoita 157 eri maasta. Yliopistolla on joka viikko kv-teema, jossa esitellään yhteistyömaan kulttuuria ja osaamista. Afrikan mantereelta opiskelijoita on paljon ja RUDN onkin saanut vuonna 2010 UNESCOlta tunnustuksen merkittävästä asiantuntijoiden kouluttamisesta kehittyviin maihin. Periaatteena yliopistolla on ollut, että opiskelijan tulee osata venäjän kieli riittävän hyvin ennen kuin hän voi aloittaa opinnot tutkinto-ohjelmassa. Tämä edellyttää, että opiskelija ensin opiskelee puolesta yhteen vuoteen venäjän kieltä, ja siirtyy sitten tutkinto-ohjelman opiskelijaksi. Yliopiston kesäkoulun tarjonnassa Venäjän kulttuuri- ja kieliopinnot ovat tärkeässä roolissa, koska niiden kautta haetaan opiskelijoita. Yliopistolla on myös englannin kielisisä tutkinto-ohjelmia (18), joita tullaan lisäämään. Englanninkielisissä tutkinto-ohjelmissa opiskelussa venäjän kielen hallinta ei ole edellytys ja tämä avaa yliopistolle entistä laajemmat mahdollisuudet kansainvälisten opiskelijoiden saamiseen koulutukseen. Kansainvälisiä yhteistyöyliopistoja on paljon ja kaksoistutkintomahdollisuuksia lisätään koko ajan. Yliopiston alumnitoiminta on vahvaa ja RUDNista valmistuneita asiantuntijoita on töissä liki kaikissa maailman maissa.

RUDN yliopiston mittakaava ja toimintamalli oli hengästyttävä. Mielessäni heräsi kysymys: Mikä on Suomen mahdollisuus tässä kansainvälisessä kisassa saada parhaat opiskelijat ja tulevaisuuden osaajat.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 esitetyt digitaaliset ratkaisut opintotarjonnassa ja hyvät oppimisympäristöt eivät vielä riitä. Pienenä maana Suomen on osattava tehdä yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yrityselämän kesken, sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Lisäksi on kyettävä näkemään tulevaisuuden osaamistarpeet, joihin vastataan huipputason koulutuksella ja tutkimuksella – yhdessä ja yhteistyössä.

 

Salla Seppänen
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kova tekijä työmarkkinoille

Ystäväni pääsi oman alan töihin, ennen kuin hän sai tutkintonsa valmiiksi. Koko työuran hän on ollut ahkera ja aikaansaava tekijä ja aluksi hän myös viihtyi työssään.

Ala on kuitenkin sellainen, etteivät työtehtävät juurikaan muutu eikä omaa osaamista voi kartuttaa. Liki 15 vuoden jälkeen hän alkoi kaivata lisää haastetta päivään mukavista työkavereista huolimatta.

Yksi 287 hakijasta

Savoniassa alkoi toukokuun alussa haku koodarikoulutukseen. Savonian osaavat ammattilaiset suunnittelivat koulutuksen yhdessä alueen yritysten kuten Enfon ja Ropo Capitalin kanssa.

Koulutus keskittyy niihin alan tekniikoihin, joiden osaamiselle on tällä hetkellä eniten tarvetta työelämässä. Napakan vuoden paketin jälkeen opiskelija tuntee nykyaikaisen sovelluskehityksen rakenteet ja toimintatavat ja voi työskennellä osana sovelluskehitystiimiä.

Ystäväni oli yksi 287 hakijasta. Hakijavyöry oli niin suuri, että hän sai viime viikolla pyynnön osallistua sähköiseen kokeeseen, jotta isosta joukosta löytyvät 40 opiskelupaikan saajaa.

Kokeesta ei haun alkuvaiheessa ollut tietoa, mutta ystävältäni se sai varauksettoman kiitoksen. ”Sai vähän paremmin tuntuman siitä, mihin sitä oikein on hakemassa”.

Lujia ammattilaisia

Koodarikoulutus on vain yksi esimerkki siitä, kuinka nykypäivänä voi opiskella uutta muutenkin kuin uuden tutkinnon verran.

Ammattikorkeakoulun moni yhdistää siihen, että sieltä valmistuu usean vuoden opiskelun jälkeen lujia ammattilaisia, jotka ovat valmiita työelämään. Työ toki tekijäänsä opettaa, mutta Savoniassa opinnot tähtäävät siihen, että valmistuvalla on kokemusta ja hyvät valmiudet aloittaa oma työura.

On valtavan inspiroivaa tehdä työtä rohkeiden omaa polkuaan aloittavien opiskelijoiden kanssa, mutta maksuttomia ja maksullisia koulutusvaihtoehtoja on muitakin.

Oma osaaminen voi kaivata päivitystä, edessä on ehkä kokonaan alan vaihto tai ennen omaa hakupäätöstä on halu kokeilla, miltä jonkin alan opinnot vaikuttavat. Myös yrityksillä on halu tukea työntekijöiden koulutusta ja maksaa lasku, kun työntekijä täydentää ammattitaitoaan.

Kv-myynnin osaaja

Varkaudessa on seuraavaksi alkamassa kiinnostava uusi koulutus, jonka haku on käynnissä. Syksyllä alkava kansainvälisen myynnin koulutus tukee teknologia-alan kasvua. Varkauden seudun teknologia-alan yritykset potevat työvoimapulaa ja myynnin osaajille olisi töitä tarjolla.

Savonian liiketoimintaosaamisen lehtori Ari Pitkänen (kuvassa) kertoo, että tätäkään koulutusta ei ole suunniteltu mutu-tuntumalla, vaan yritysten tarpeet on kartoitettu yhdessä Navitaksen kanssa.

Koulutus on erittäin käytännönläheinen ja siihen sisältyy asiantuntijaluentoja, case-tehtäviä, yritysvierailuja ja käytännön myyntiprojekti. Täsmäkoulutusta alasta kiinnostuneille!

Kesälomarahat koneeseen

Viime viikolla koodarikoulutukseen hakenut ystäväni soitti. Iloa ja intoa äänessään hän kertoi saaneensa opiskelupaikan. Kesälomarahat menevät säästötilin sijaan tehokkaan tietokoneen hankintaan.

Tiukka rutistus on varmasti edessä, kun opiskeluun yhdistyvät töissä käynti ja perhe-elämä, mutta töitä tämä nainen osaa tehdä. Ja voin luvata, että kova tekijä on tulossa uusille työmarkkinoille.

Anna Laukkanen
Savonia-ammattikorkeakoulu
Viestintäpäällikkö (viimeistä päivää ennen lomia,
Petteri Alanko on palannut työvapaaltaan)

Kohtaa, kuuntele ja kunnioita

Yhdessä rohkeasti tulevaisuuteen luottaen!
Yhdessä moniarvoisuutta kunnioittaen!
Minä, Me, Savonia!
Luovuus – Luovu – Luo uus!      

Tässä muutamia upeita oivalluksia kevään aikana toteutetuista Neemo-methodilla läpikäydyistä muutostyöpajoista. Ilmaisuissa kiteytyy monia arvokkaita Savonian arvoihin perustuvia ajatuksia. Nämä ovat vain osa tiimien työpajoihin tuottamista tarinoista. Muutostyöpajat olivat osa Savonian strategiatyöhön liittyvää arvokeskustelua. Niiden tavoitteena on ollut arvoihin perustuen tuottaa tiimien näkemykset hyvän työ- ja opiskelupaikan toimintaperiaatteiden luomiseksi Savoniaan.  

Työpajoihin osallistui yli 30 tiimien edustajaa ja heidän kauttaan jokainen tiimi osallistui toimintaperiaatteiden synnyttämiseen. Valokuvataidetta hyödyntävän Neemon keinoin kävimme keskusteluja, joissa arvot saivat yhteisen sisällön. Tiimikeskusteluissa ne jalostuivat edelleen arjen työskentelyä ohjaaviksi periaatteiksi ja valokuviksi. Tiimit kokivat käymänsä keskustelut yhteishenkeä vahvistavina ja tiimityötä eteenpäin vievinä.

Virallista ja epävirallista

Yhteisöllisyyttä voidaan kuvata myös sanalla kiinnostus. Yhteisöllisyys on virallista ja epävirallista. Se ei välttämättä näy suoraan, mutta voi olla yhteen hiileen puhaltamista, työpaikan yhteishenkeä. Me-henki ja yhteenkuuluvuuden tunne ovat suoraan suhteessa tulokseen luoden yhteenkuuluvuutta, tarjoten turvaa yhteisön jäsenille ja auttaen hahmottamaan ympäristöä. Eräs työpajaan osallistunut kuvasikin, että ”Monialaisuudesta huolimatta vaikutti siltä, että tarve yhteisöllisyyteen on kaikilla”.  

Yhteisöllisyys on vain yksi sana, mutta pitää sisällään paljon Hyvän työpaikan toimintakulttuuriin sisältyviä tärkeitä asioita. Se on avoimuutta tekemisessä, johtamisessa ja viestinnässä. Jaettua asiantuntijuutta ja välittämistä. ”Ole läsnä ja välitä”, kuten yksi tiimeistä asian kiteytti. Se on erilaisuuden arvostamista ja hyödyntämistä, myös Moniarvoisuutta, joka nousi tiimien tuotoksista yhdeksi voittaneista periaatteista.  

Mutkia, salamatkustajia ja pysäkkejä

Elämme jatkuvassa muutoksessa. Niin myös me Savoniassa. Itse en halua puhua muutosjohtamisesta, koska muutos on jatkuvaa. Johtamisessa on tärkeää yhteisen suunnan näyttäminen, oleellista on viestinnällä perustella muutoksen tarve ja huolehtia kaikkien pysymisestä muutosmatkalla mukana unohtamatta myöskään hyviksi koettuja säilytettäviä asioita. Yhtenä tehtävänä työstimme työpajassa muutoskyvykkyyttä teemalla ”Minä muutoksessa”. Tässäkin teemassa keskustelut tuottivat arvokkaita havaintoja ja periaatteita muutoksen kohtaamiseen. Muun muassa näin muutosteemaa lähestyttiin: ” Työelämä ei ole suora ’junarata’, vaan matkalla on poikkeamia, mutkia, salamatkustajia, pysäkkejä. Muutoksessa ollaan eri vaiheissa. Muutos ei ole suoraviivainen. Jokaisen on tehtävä suuressa linjassa Oma muutosprosessi. Tärkeää on yhteinen iso suunta. Ei ole muutosvastarintaa, vaan on muutosprosessissa eri vaiheissa olevia ihmisiä.”  

Tässä muutamia katkelmia muutostyöpajoissa käydyistä keskusteluista ja tiimien tuotoksista. Yhteisten toimintaperiaatteiden ja pelisääntöjen parissa jatkamme heti syksyllä. Yhteisen toimintakulttuurin rakentaminen vaatii panostusta meiltä kaikilta nyt ja tulevaisuudessa. Palaamme tähän elokuun Savonia-päivässä. Iso kiitos kaikille arvokkaasta työstä, jota olette tehneet. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen tärkeys on erityisen ajankohtainen. Samanlaisia ajatuksia kuin Savonialaisilla on myös Jukka Jalosella, Maailmanmestarijoukkueiden tekijällä: 

“Meidän pitäisi ihan kaikkien sisäistää se, että yhdessä tekemällä saadaan enemmän aikaan. Se kaikki mitä annat muille, tulee sulle jossakin kohtaa takaisin. “ 

Ihanaa kesää kaikille. Näitä ajatuksia yhteisöllisyydestä ja yhteisestä tekemisestä voi hyödyntää myös kesällä vapaa-ajalla. Seuraavan kuvan kautta voit miettiä millaisia asioita aiot tehdä kesällä ja miten voit hyötyä niistä myös syksyllä töissä ja vapaa-ajalla? Löydä väreistä ja muodoista ajatuksia. 

Zürich City (Breathing) 2006
© Nanna Hänninen and ©Neemo Ltd 

Terveisin,    

Päivi, henkilöstöjohtaja sekä Savonian omat Neemo coachit Merja ja Susanne 

Miksi robotti on parempi kuin mies?

Kello on sekunnin yli puolenyön, joten taas käynnistyy uusi työpäiväni. Työnjakoa ohjaava UiPath Orchestrator on määritellyt työnjaon, jota tänä päivänä teen ja jakanut työt meidän robottien kesken optimoiden resurssit. Tämän jälkeen työnjohtajana toimivan Orhestratorin tehtävä on seurata prosessien etenemistä ja tehdä tarvittavat työnjakoon liittyvät muutokset.

Minulla talousjohtajan robottina on tänä yönä tehtävänä joitakin täsmäyksiä sekä tarkastuksia. Aiemmin S. Lyyra teki näitä samaisia tarkastuksia pistokokeilla ja viikoittain, kun minä ohjelmistorobottina pystyn tarkastamaan jokaisen tapahtuman jokaisena yönä eikä siihen mene kuin muutama tunti aikaa.

Tänä yönä minun työlistalla on myös käydä läpi Savonian henkilöstön puhelinlaskut eli tarkastaa 503 työntekijän puhelinlaskujen erittely. Etsin sieltä merkittäviä muutoksia edelliskuukauteen ja samalla teen listauksen suurimmista puhelinlaskuista. Lähetän listalle nouseville henkilöille kohteliaan viestin, jossa kerron mitä havaintoja olen ko. henkilön puhelinlaskusta tehnyt. Suurimmat poikkeamat raportoin myös S. Lyyralle, joka voi sitten kysellä ihmisten kielellä näiden poikkeamin perään.

Meillä ohjelmistoroboteille muuten alkaa tuossa aamulla, kun ihmiset tulevat töihin, oma vertailupalaveri, jossa esittelen pari algoritmia, jotka minun ohjelmistoihin on kirjoitettu paremmin kuin toisilla. Parannellaan ja muutellaan niitä robottien kesken niin, että ensi yönä ollaan taas askeleen verran tehokkaampia.

Ja tänä yönä vielä ennen robottipalaveria työlistalla on tämä blogikirjoitus, jossa pitäisi arvioida robotin ja ihmisen tekemän työn eroa. Millä tahansa numerisella mittarilla voitan S. Lyyran 10-0. Olen ahkerampi, nopeampi, tarkempi, huolellisempi ja osaan tekoälyn avulla jopa kirjoittaa tällaisen analyysin vähän siihen tapaan kuin S. Lyyra sen itse kirjoittaisi. En siis keksi yhtäkään rationaalista perustetta sille, että ihminen olisi robottia parempi, joten voin robottina rationaalisesti (ihminen sanoisi lämpimästi) suositella, että jokaiselle Savonian työntekijälle ja opiskelijalle asennetaan oma ohjelmistorobotti.

 

seppo.robo.lyyra
talousjohtajan ohjelmistorobotti
Savonia-ammattikorkeakoulu

Korkeakoulujen todistusvalinnat – mitä olemmekaan tekemässä?

Ensikertalaisuuden korostaminen opiskelijavalinnassa – kuinkas kävikään?

Tilastokeskuksen julkaiseman tuoreen tilaston mukaan nuorten siirtyminen lukiokoulutuksen jälkeisiin korkeakouluopintoihin on hidastunut merkittävästi. Vuoden 2017 ylioppilaista vain 28,1% aloitti korkeakouluopinnot samana vuonna, vastaava luku viittä vuotta aiemmin vuonna 2012 oli 37,5%. Kun tarkastellaan ylioppilaaksi kirjoittaneiden pääasiallista toimintaa vuosi valmistumisen jälkeen, on päätoimisten työllisten määrä vastaavana ajanjaksona noussut 19,8 prosentista 26,4 prosenttiin. Suoraan opintojen jatkamisen sijaan yhä useampi siis pitää yhden tai useamman välivuoden ja siirtyy päätoimisesti työmarkkinoille.

Muutosta selittävän keskeisen tekijän löytäminen on yllättävän helppoa. Vuonna 2016 tuki voimaan laki, jonka mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on varattava osa yhteishaun opiskelupaikoista ensikertalaisille. Lain tavoitteena oli parantaa opiskelupaikkaa ensi kertaa hakevien asemaa ja näin nopeuttaa siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Jopa 80 prosenttia opiskelupaikoista voidaan varata ensikertalaisille.

Lainmuutoksen myötä ensikertalaisuusstatuksen merkitys korostui huomattavasti.  Opiskelijaa ei kohdella ensikertalaisena, mikäli hän on jo suorittanut Suomen koulujärjestelmän mukaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Myös ne opiskelijat, jotka ovat ottaneet vastaan opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta, menettävät ensikertalaisaseman. Näin silloinkin, vaikka opiskelija keskeyttäisi opinnot heti niiden alussa.

Uusi järjestelmä rankaisee vääristä valinnoista ja toisaalta kannustaa taktikoimaan kiintiöedun menettämisen pelossa. Korkeakoulujen yhteishaussa hakijalla on mahdollisuus valita enintään kuusi häntä kiinnostavaa hakukohdetta ja asettaa nämä hakutoivejärjestykseen. Pelko ensikertalaisuusstatuksen menettämisestä on johtanut siihen, että yhä useammin hakija nimeää vain ensisijaisen hakukohteensa ja mikäli ei tähän tule valituksi, valitsee välivuoden pitämisen ja seuraavaan hakukertaan panostamisen.

Onko sitten yhden tai useamman välivuoden pitäminen lukion jälkeen hyvä vai huono asia, onkin sitten toinen kysymys. Kansantalouden näkökulmasta ilmiötä voidaan toki pitää negatiivisena, kun taas yksilön näkökulmasta voidaan nähdä myös positiivisia vaikutuksia. Välivuotena työskennellessään nuori kerää työelämäkokemusta ja samalla myös oma uravalinta voi kirkastua. Välivuosi on usein myös itsenäistymisen aikaa, jolloin nuori oppii ottamaan vastuuta omasta elämästään. Toisaalta säännölliseen palkkatuloon tottuminen voi siirtää jatko-opintoja määräämättömäksi ajaksi. Pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneet ovat myös työmarkkinoilla usein heikossa asemassa. Pahimmillaan irrottautuminen koulutusjärjestelmästä voi johtaa myös syrjäytymiseen, tätä pelkoa on väläytelty etenkin nuoriin miehiin liittyen.

Korjausliike – todistusvalintojen laaja käyttöönotto

Vuonna 2020 korkeakoulut siirtyvät opiskelijavalinnassa laajamittaisesti todistusvalinnan käyttöön. Sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistosektorilla on valmisteltu omat toisen asteen todistuksiin pohjautuvat pisteytysmallinsa. Todistusvalinta halutaan tehdä pääsääntöiseksi väyläksi korkeakouluihin, samalla halutaan eroon pitkää valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että pääsykokeisiin valmistautuminen stressaa hakijaa kohtuuttomasti. Pääsykokeisiin liitetään usein kielteisenä ilmiönä erilaiset valmennuskurssit, joiden on katsottu myös eriarvoistavan hakijoita. Uutena  elementtinä todistusvalinnassa mahdollistetaan myös ammatillisen toisen asteen todistuksella korkeakouluun hakeminen, tämän voidaan nähdä parantavan ammatillisen toiseen tutkinnon suorittaneiden asemaa.

Mutta onko jälleen suo siellä ja vetelä täällä? Todistusvalinta korostaa ylioppilaskirjoitusten arvosanojen merkitystä. Etenkin suosituissa hakukohteissa tämä tarkoittaa sitä, että todistusvalinnan kautta valituksi tuleminen edellyttää ylioppilaskirjoituksissa huippuonnistumista. Jos mahdollista, abiturienttien paineet eivät ainakaan siis ole vähenemään päin.

Miten todistusvalintojen laajeneminen tulee sitten heijastumaan lukio-opiskeluun? Todennäköisiä seurauksia voidaan toki jo ennakoida. Ensinnäkin arvosanojaan korottavien määrän voidaan ennakoida kasvavan, tätä myös tuetaan lukiolain muutoksella joka mahdollistaa useammat yritykset korottaa arvosanaa. Toiseksi todistusvalinnan korostaminen johtanee siihen, että korkeakouluihin tähtäävät opiskelijat keskittyvät yhä voimakkaammin niihin aineisiin, jotka aikovat kirjoittaa ja vastaavasti karsivat valinnaisia kursseja. Lukionlain hyväksymisen yhteydessä silloista opetusministeriä myöten hehkutettiin laajasti lukion yleissivistävyyden ja kansainvälisyyden lisäämisestä, uhkana on juuri päinvastainen kehitys.

Kolmantena uhkakuvana voidaan nähdä lukiokentän yhä voimakkaampi eriarvoistuminen. Lapsensa tulevasta urakehityksestä huolestuneet vanhemmat joutuvat yhä useammin jo yläasteella pohtimaan, mikä lukio takaisi esimerkiksi parhaan mahdollisuuden pitkän matematiikan korkeaan arvosanaan ja tätä kautta parhaan mahdollisuuden todistusvalintaan esimerkiksi lääketieteelliseen tai kauppatieteelliseen koulutukseen. Korkeakoulujen valintakokeisiin valmistautumiseen liittyvä liiketoiminta siirtyy osaksi ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista ja jopa yläasteille, kun tavoitellaan haaveiltua urapolkua parhaiten tukevaa lukiopaikkaa. Tästä kehityksestä ensimmäiset merkit on jo nähtävissäkin. Yhä useammin tavoiteltava lukiopaikka voi olla myös suuremman kasvukeskuksen lukio, mikä puolestaan entisestään vaikeuttaa lukiokoulutuksen järjestämistä pienemmillä paikkakunnilla. Ilman huomioita ei voi myöskään jättää huolta siitä, miten kuvattu kehitys vaikuttaa eri sukupuolten mahdollisuuksiin hakeutua korkeakouluopintoihin. Yläasteen koulumenestyksen korostuminen aiheuttaa haasteita etenkin hitaammin kehittyvillä pojille.

Mikä siis neuvoksi – vinkkejä hallitusohjelmaan?

Monimutkaiseen ongelmaan harvoin löytyy helppoja vastauksia. Edellä kuvaamani uhkakuvat – vaikka toki toivoisin, että ne eivät koskaan toteutuisi – edellyttävät mielestäni kuitenkin vakavaa pohdintaa vaihtoehdoista. Ensimmäisenä meidän tulisikin vakavasti pohtia, syntyykö maailman osaavin kansa sillä, että korkeakoulutuksesta tehdään niukkuustuote? Käytämme valtavan määrän resursseja siihen, että yritämme erilaisilla karsintamenettelyillä tunnistaa hakuvaiheessa parhaat tulevat lääkärit, ensihoitajat, lakimiehet ja insinöörit. Pitäisikö sen sijaan lähteä siitä, että korkeakouluopinnot mahdollistettaisiin halukkaille merkittävästi nykyistä laajemmin? Tämä toki edellyttäisi vähintään korkeakoulujen rahoitusmallin uudistamista ja todennäköisesti myös korkeakoulukentän sekä tutkintorakenteiden uudelleenarviointia. Tämän Pandoran lippaan kimppuun käyn ehkä seuraavissa blogikirjoituksissa.

Toiseksi nykyistä ensikertalaisuuden statusta korostavaa mallia tulisi arvioida kriittisesti. Väärien valintojen välttämisen korostamisen sijaan opiskelijalla tulisi olla laajat ja joustavat mahdollisuudet suunnata opintojaan uudelleen korkeakoulusektorin sisällä. Tällöin siirtyminen alalta toiselle ja jopa korkeakoulusta toiseen pitäisi olla luonteva vaihtoehto tilanteissa, jossa opiskelija huomaa, että nykyinen ala ei hänelle se oikea olekaan. Nykytilanteessa valitettavan usein ratkaisu on opintojen keskeyttäminen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä nousee kysymys korkeakoulujen tutkintorakenteiden joustavoittamisesta. Tähän kytkeytyy myös kysymykset opintojen suorittamistavoista ja osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Koulu ei ole enää paikka vaan palvelu. Paikkasidonnaisuudesta siirrytään väistämättä nykyistä laajempaan verkostojen ja digitaalisuuden hyödyntämiseen. Tämä haastaa koulutuksen toteuttajat tarkastamaan omia toimintatapojaan.

Suomen menestyminen voi jatkossakin rakentua ainoastaan vahvan osaamisen varaan. Korkeakoulutuksemme on tässä keskeisessä roolissa.

 

Esa Viklund
Kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kansainvälisyys – mittaamattoman arvokasta

Opetus- ja kulttuuriministeriö pudotti pois ammattikorkeakoulujen uusista rahoitusmittareista kansainvälisyyden. Aika radikaali veto maassa, jossa korkeakoulujen aito ja monipuolinen kansainvälinen toiminta on vielä lähes lapsenkengissä.

Niin pitkään kuin ammattikorkeakoulujen strategisissa tavoitteissa mainitaan erikseen kansainvälisyys, kv-toiminta on vielä kaukana jokapäiväisestä, normaalista kaikkien työyhteisön jäsenten koulutuksen ja TKI-työn arjesta.

Toiminnan ja laadun mittaamisesta todetaan usein: mitä ei mitata, sitä ei ole tai tarvita. Ammattikorkeakoulujen taloudet ovat jo nyt tiukalla, osalla jopa kuralla. Vaarana on, että jatkossa ei enää panostetakaan koulutuksen, etenkin opiskelijoiden ja henkilöstön kansainväliseen osaamiseen. Suomalainen koulutusvienti tyssähtää ennen kuin on kunnolla alkanutkaan.

Korkeakoulujen kansainvälistymisessä monipuolisuus on valttia. Perinteisten kv-harjoittelujen, opiskelija- ja henkilöstövaihtojen lisäksi yhteiset osallistavat kehittämisprojektit ovat ainakin Savoniassa tuottaneet huipputuloksia, joita jaamme myös muille.

Tällä viikolla Savonian kansainvälisyysviikon teema on: Co-Creation eli yhteiskehittäminen. Teema on kansainvälisesti erittäin kiinnostava ja osallistujia on 25:stä eri maasta.

Co-Creationin perusidea on monialaisuuden hyödyntäminen sekoittamalla eri alojen asiantuntijoita ja kehittävän kohteen tai palvelun tulevia asiakkaita. Kehittämiskohteenamme on yhteisöllinen kaupunkikulttuuri; monikulttuurisena yhteistyönä luovuutta ja taiteellisia innovaatioita hyödyntäen: Future DiverCities sekä Kuopion Savilahden alueen kampuskehittäminen.

Savonian ensimmäisen vuoden opiskelijat heitetään heti kansainväliselle areenalle: tradenomiopiskelijoiden Oivalla-messuilla ja restonomiopiskelijoiden pop up -ravintoloilla: Trapetsi sirkus-tunnelmalla, Metsä muuttaa opetuskeittiön tilat metsämaisemaksi.

Luvassa on myös vastuullinen merimatka Itämerelle ravintola Ulapalla. Viikon kruunaavat kreikkalaiset herkut ravintola Villa Donnassa, Mamma Mia -musikaalin ja elokuvan hengessä.

Nuorille opiskelijoillemme kansainvälisyys on itsestäänselvyys. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on valmentaa heistä oman koulutusalansa globaaleja ammattiosaajia.

 

Kaija Sääski
Koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten Suomi kampittaa osaajapulan?

Pahimmat visiot ennustavat, että Suomessa tulee 2030-luvulla olemaan osaajapula. Työlle ei löydy tekijöitä, jolloin talouden kasvun edellytykset ovat huonot. Syynä ovat nopeasti pienenevät nuorten ikäluokat. Syntyvyys Suomessa on alhainen. Jo kolmena peräkkäisenä vuonna on ihmisiä kuollut enemmän kuin syntynyt. Jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla, niin vuonna 2030 on Suomessa vielä 760 000 alle 15 -vuotiasta, mutta jo 2050-luvulla nuorten määrän ennustetaan olevan alle 700 000. Samaa tasoa kuin 1870-luvulla, jolloin Suomen väkiluku oli alle kaksi miljoonaa ihmistä.

Ennusteen mukaan syntyneiden määrä kuitenkin jatkaa laskuaan ja kuolleiden määrä nousee. Vaikka elinikä pidentyy, niin väkimäärä Suomessa ei kasva. Maahanmuutto on ainut mahdollisuutemme, sillä synnytystalkoisiin tuskin lähdemme ja yli viiden lapsen politiikkaa ei kukaan poliitikko ole vielä uskaltanut esittää.

Ennusteen mukaan nettomaahanmuutto ylläpitäisi väkiluvun kasvua hyvin maltillisesti niin, että vuonna 2035 Suomessa olisi 5,62 miljoonaa henkilöä. Tämän jälkeen väkiluku kuitenkin kääntyisi laskuun ja 2050-luvulla maamme väkiluku olisi ennusteen mukaan jo nykyistä pienempi.

Mitäpä ratkaisuksi? Ministeriöiden kansliapäälliköiden 28.1 2019 julkaisema yhteinen virkamiesnäkemys ”Mahdollisuudet Suomelle” korostaa, että jos tavoitellaan suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä pitkällä aikavälillä niin menestymisen avainkysymyksiksi hallituskaudelle 2019–2023 tulevat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Näihin kolmeen menetyksen avainkysymykseen voidaan raportin mukaan vastata vain jos talouden kasvua voidaan vahvistaa. Tällä hetkellä taloudessa vallitseva tulojen ja menojen välinen epätasapaino voi johtaa siihen, että julkinen velka tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi. Seurauksena on epätasa-arvoa, polarisoitumista, syrjäytymistä ja yhteiskunnallista levottomuutta.

Yhtenä syynä talouden epävakauteen pidetään väestörakenteen muutosta. Työntekijöitä ei ole riittävästi kun nuoret ikäluokat ovat pienet ja ikääntyneiden määrä on suuri. Huoltosuhde on kestämätön.

Raportti painottaa, että väestörakenteesta tulee huolehtia. Tukea syntyvyyttä ja edistää maahanmuuttoa. Syntyvyyteen voidaan pyrkiä vaikuttamaan erityisesti perhepolitiikalla, mutta myös muita ratkaisuvaihtoehtoja tulee arvioida, kuten vanhemmuuden monimuotoista tukemista, joka luo edellytykset lasten ja nuorten turvalliselle kasvulle. Julkisuudessa tulee käydä avointa ja tietopohjaista dialogia Suomesta maahanmuuttomaana, ja pyrkiä luomaan maahanmuuttajille realistinen käsitys Suomesta ja sen kehittämisen haasteista. Lisäksi ikääntyvän väestön toimintakykyä tulee edistää.

Pitkällä tähtäimellä juuri näin, mutta osaajapula saattaa kyllä olla meillä edessä jo aiemmin kuin 2030. Julkisesti on todettu, että noin miljoona työelämässä olevaa ammattilaista tarvitsee uutta osaamista, jotta Suomi pysyy globaalisti kilpailukykyisenä.

Suomessa on toimiva koulutusjärjestelmä, jota arvostetaan kansainvälisesti, ja johon tässäkin osaamisvajeen korjaamisen tilanteessa luotetaan. Koulutuksen rahoitusta on viime vuosina leikattu todella reippaasti, mutta siitä huolimatta koulutusorganisaatioiden tulisi pystyä tarjoamaan nopeasti ja edullisesti työelämän tarvitsemaa osaamista. Lisärahoitusta tähän ei ole tiedossa, vaan uuden rahanjakomallin kautta haastetaan niin ammattikorkeakoulut kuin yliopistot tuottamaan koulutusta nykyisillä resursseilla. Yhteiskuntavastuu koulutuksen toimijoilla on suuri ja Suomen menestyksen eteen tehdään varmasti hartiavoimin töitä. Toivottavasti vaan meillä korkeakoulutuksessa on riittävän leveät hartiat kantamaan tarvittavan osaamisen tuottaminen ja takaamaan AB Suomi Oy:n menestys.


Salla Seppänen
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Onko koulutus vain kustannustekijä?

THL:n ja Sitran tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin laajaan tilastoaineiston perusteella syrjäytymisestä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa arvioitiin pelkän peruskoulun varaan jäävän keskimääräisen lisäkustannuksen olevan julkishallinnolle noin 370 000 euroa. Esitettyä summaa pidetään minimiarviona, koska tarkastelun ulkopuolella jää vielä monia epäsuoria kustannuksia. Kansantaloudellisen tarkastelun ohella on myös aina syytä muistaa syrjäytymisen yksilötason vaikutukset, joiden arvioiminen pelkästään rahassa on mahdotonta.

Syrjäytymisen ehkäisyssä koulutuksen merkitys on keskeinen. Syrjäytymisen riski onkin suurin nuorilla, jota jäävät peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle. THL:n tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17 – 24-vuotiaita oli koko maassa noin 44 000 henkilöä, joka vastaa yli 8 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Edellä esitetty määrä pitää sisällään henkilöt, jotka eivät ole kyseisenä vuonna opiskelijoita tai joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.

Paitsi syrjäytymisriskin kasvun näkökulmasta, voidaan pohtia myös sitä, millaiset vaikutukset suurella määrällä koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on Suomen kilpailukykyyn? Toisen asteen koulutuksen jälkeen suuri määrä korkeakouluihin pyrkiviä nuoria joutuu siirtämään jatko-opintojen aloitusta koska eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulujen hakijasumaa on pyritty purkamaan mm. ensimmäistä opiskelupaikkaa tavoittelevia koskevaa lainsäädäntöä muuttamalla. Tässä on kuitenkin epäonnistuttu mikä pahimmallaan tarkoittaa sitä, että motivoituneet ja kyvykkäät opiskelijat pyrkivät yhä uudestaan ensisijaiseen hakukohteeseensa eivätkä uskalla ottaa muita opiskelupaikkoja vastaan pelätessään menettävänsä ensikertaa hakevan statuksen.

Opetus- kulttuuriministeriön johdolla työstetty visio ja tiekartta kohti maailman osaavinta kansaa pitää sisällään tukun tavoitteita ja suositeltavia toimenpiteitä. Samaan aikaan visiotyön kanssa on keskusteltu eri kouluasteiden rahoituksesta ja siitä, kuinka toimintaa tulisi kaikilla tasoilla tehostaa. Tähän kytkeytyy myös vastikään uudistettu korkeakoulujen rahoitusmalli vuodesta 2021 alkaen. Keskustelua seuranneena ei voi välttyä siltä päätelmältä, että koulutus nähdään yhteiskunnallisesti yhä useammin lähinnä kustannustekijänä. Keskeisiä arvoja ovat tällöin tehokkuus ja tuottavuus. Keskustelua käydään esikouluiän laskemisesta, varhaiskasvatuksen tavoitteellisuuden kehittämisestä, nopeammasta siirtymisestä toiselta asteelta korkea-asteelle ja korkea-asteelta työelämään. Pahimmassa tapauksessa lapsen tulee jo yläasteella päättää mihin korkeakouluopintoihin tähtää ja osata tehdä tätä tukeva lukiovalinta varmistaakseen parhaan mahdollisen tuloksen kirjoitettavissa aineissa. Voidaan myös kysyä, onko jatkossa maailman osaavin kansa samalla maailman hyvinvoivin ja onnellisin kansa?

Liian kapean kustannustekijöiden tarkastelun vaarana on myös osaoptimointi. Koulutusasteen tai ministeriön tasolla tarkasteltuna voidaan esimerkiksi osoittaa kustannussäästöjä, vaikka merkittäviä kuluja syntyisikin toiselle hallinnon alalle tai ajallisesti kauas tulevaisuuteen. Tästä hyvänä esimerkkinä aiemmin mainittu syrjäytymiskehitys, jolla voidaan todentaa olevan suora yhteys suurempaan määrään mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Mikä sitten vaihtoehdoksi? Viime aikoina on esiin noussut esityksiä maksuttomasta ja kattavasta toisen asteen koulutuksesta. Liekö pelkkää vaalipuhetta mutta ainakin syrjäytymisen torjunnassa keino on pohtimisen arvoinen. Samalla laajennettaisiin ikäluokan jatko-opintokelpoisuutta. Luonnollisena jatkumona tulisi pohtia korkeakouluopintojen mahdollistamista kaikille halukkaille. Hukkaamme valtavasti niukkoja resurssejamme tekemällä korkeakoulutuksesta niukkuushyödykkeen ja pakottamalla valtavan määrän motivoituneita ja kyvykkäitä nuoria hakemaan yhä uudelleen unelmiensa koulutusalalle.  Kaikista halukkaista ei voi tulla lääkäreitä mutta kaikki halukkaille pystyisimme kuitenkin korkeakoulututkinnon mahdollistamaan. Määrällisesti ja alueellisesti kattava korkeakoulusektorimme tukisi tätä mallia erinomaisesti. Avainsanoja tällöin olisivat joustavat siirtymiset koulutusalojen välillä sekä kattava korkeakoulujen yhteistyö. Toimivia malleja löytyy maailmalta useita.

 

Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kokeilukulttuurilla kukoistukseen

Menneen vuoden ammattikorkeakoulujen valtakunnan mediaotsikot eivät loistatelleet uusilla ideoilla ja dynaamisen kokeilukulttuurin hedelmillä. Ammattikorkeakoulu-uutiset pursusivat korkeakoulujen yhdistymisiä ja hallinnollisten konsortioiden muutoksia.

Suomen nopean kehittymisen varmistamiseksi kevään 2015 hallitusohjelmassa julistettiin merkittävä rooli kokeilujen edistämiselle.

Usean ammattikorkeakoulun strategisissa linjauksissa mainitaan kokeilukulttuuri, luovuus innovatiiviset kokeilut tai vastaavaa.

Miten kokeilukulttuurin nopeat kokeilut ja niiden arvioinnit näkyvät korkeakoulujen arjessa: koulutuksessa, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä organisaatioiden kehittämisessä, siitäpä onkin vähän tietoa.

Korkeakoulut tekevät tunnetusti tiivistä yhteistyötä yritys- ja elinkeinoelämän kanssa. Olisikin syytä ottaa oppia etenkin pienistä startup-yrityksistä, joiden tulee olla ketteriä pärjätäkseen. Rivakkaa toimintaa kokeilukulttuurin hengessä, pienellä riskillä, mutta tosissaan.

Mainio esimerkki on kuopiolainen pienpanimo RPS Brewing Oy, joka nousi maailmanlaajuiseen suosioon presidenttien Trumpin ja Putinin vanavedessä Helsingissä.

Suurvaltajohtajat pelasivat kaljapullon etiketissä kaikille tutua kivi-paperi-sakset-peliä, jossa paperi voittaa kiven, sakset paperin ja kivi sakset. Panimon nimen kirjaimet tulevat sanoista rock, paper, scissors.

Koko erä 10 000 olutpulloa myytiin hetkessä loppuun. Rummuttihan koti- ja kansainvälinen media tuotetta uutisena, ihan ilmaiseksi. Etiketti puhui puolestaan. Nerokasta.

Kuva: RPS Brewing Oy

 

Kaija Sääski
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Todistus on osaamisen arvopaperi

Joulu on myös ammattiin valmistumisen juhla-aikaa. Tällä viikolla saavat useat uudet ammattilaiset todistuksen ja sulkevat opinahjon ovet – ainakin joksikin aikaa. On upeaa valmistua ammattiin. Saattaa päätökseen opinnot ja saada todistus siitä, että on osaaja, jota tulevaisuus odottaa.

Kaikki me, jotka olemme valmistuneet, tiedämme tuon tunteen, kun ei enää tarvitse lähteä koululle, ei avata tietokonetta tehdäkseen verkko-opintoihin kuuluvia tehtäviä. Tunteen, jossa on ihmeellinen sekoitus onnea, helpotusta ja haikeutta. Onnea ja helpotusta siitä, että on saavuttanut päämäärän, jota kohti on ponnistelut ja tehnyt työtä. Haikeutta siitä, että yksi elämän vaihe on päättynyt. Opiskelukaverit lähtevät kukin omille urapoluilleen. Et voi olla varma, tapaatko heitä milloin seuraavan kerran, mutta muistot kantavat ja yhteystiedot on vaihdettu. Vielä me kohdataan.

Työ on mahdollisuus, johon haluat tarttua mahdollisimman pian. Entäpä jos työtä ei olekaan tarjolla. Jos työpaikkaa ei ole tiedossasi ja epävarmuus tulevaisuudesta on mielessäsi. Mitä teet silloin? Miten suuntaat ajatuksesi tulevaisuuteen?

Työtä haettava aktiivisesti

Vaikka nuorten työttömyysluvut maassamme ovat pienentyneet, niin mitään poppakonstia työllistymiseen ei ole keksitty. Naapurimaassamme Ruotsissa nuorten työllistymiseen on syyskuusta lähtien ollut kokeilussa ajokorttilaina, jossa työtön voi saada henkilöajoneuvokorttia varten lainan opintotukiasiain keskuslautakunnan (CSN) kautta. Lainan enimmäismäärä on 1 500 euroa. Takaisinmaksu tapahtuu 30 euron kuukausierissä. Lainan myöntävä opintotukiasiain keskuslautakunta tarkistaa, että rahat käytetään oikeaan tarkoitukseen. Ajokorttilaina myönnetään 18–47-vuotiaille työttömille, mutta Ruotsin nykyhallitus pitää mahdollisena laajentaa lainarahoitusta myöhemmin myös lukionsa päättäneisiin ei-työttömiin nuoriin. Mielenkiinnolla seuraamme lainan vaikutusta nuorten työttömyyslukuihin Ruotsissa.

Suomessa yhteiskuntamme edellyttää työttömältä, että työtä on haettava aktiivisesti. Työnhaku edellyttää oman osaamisen näkyväksi tekemistä ja markkinointia. Työnhakijana sinun tulee vakuuttaa työnantaja siitä, että sinun osaamisesi on sitä, mitä yritys tarvitsee. Lisäksi sinun tulee olla tyyppi, joka halutaan työyhteisöön. Sinun tulee olla sosiaalinen, luotettava, innostunut ja kehittämishakuinen.

Työllistyminen ja sen laatu seurantaan

Työelämätaidot, johon myös työnhakeminen kuuluu, ovat osa ammatillista osaamista. Se miten hyvin työelämätaitosi ovat opintojen aikana kehittyneet, on yhteydessä siihen, miten tämä osaaminen on painottunut opinnoissasi ja miten vakavasti olet ottanut työelämätaitojen harjoittelemisen esimerkiksi kesätyön ja harjoittelupaikan hakemisessa.

Ammattikorkeakoulujen kannattaisi panostaa erityisesti opiskelijoiden työhakutaitojen kehittämiseen, sillä valmistuneiden työllistyminen tulee uudistuvassa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa saamaan entistä tärkeämmän merkityksen, kun työllistymistä ja työllistymisen laatua seurataan vuosi valmistumisen jälkeen, ja uraseurannassa painotetaan koulutusta vastaavaan työhön työllistymistä. Tämä saattaa olla hyvinkin vanhakantainen näkökulma työllistymisen arvioimiseen, koska työelämän osaamistarpeet muuttuvat nopeasti ja esimerkiksi muotoilun osaamista halutaan jo nyt hyvin laajasti eri toimialoille. Vastaavasti agrologin tutkinnolla on jo vuosikymmenten ajan työllistytty hyvin erilaisiin tehtäviin. Jo pienellä otoksella voin todeta, että agrologeja on työssä paitsi maatalousyrittäjänä, -neuvojina sekä maatalous- ja -konekauppiaina niin myös huonekalu- ja autokauppiaina, toimittajina ja pankinjohtajina.

Valmistuvien työurat tulevat olemaan moninaiset. Muuttuva työelämä haastaa sekä ammattilaiset että koulutuksen, mutta yksi on varmaa: osaamista tarvitaan työelämässä ja siksi koulutus on tärkeää ja todistus on ”arvopaperi”, josta onnittelen sinua ammattiin valmistuva.

Salla Seppänen
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu