Korkeakoulujen todistusvalinnat – mitä olemmekaan tekemässä?

Ensikertalaisuuden korostaminen opiskelijavalinnassa – kuinkas kävikään?

Tilastokeskuksen julkaiseman tuoreen tilaston mukaan nuorten siirtyminen lukiokoulutuksen jälkeisiin korkeakouluopintoihin on hidastunut merkittävästi. Vuoden 2017 ylioppilaista vain 28,1% aloitti korkeakouluopinnot samana vuonna, vastaava luku viittä vuotta aiemmin vuonna 2012 oli 37,5%. Kun tarkastellaan ylioppilaaksi kirjoittaneiden pääasiallista toimintaa vuosi valmistumisen jälkeen, on päätoimisten työllisten määrä vastaavana ajanjaksona noussut 19,8 prosentista 26,4 prosenttiin. Suoraan opintojen jatkamisen sijaan yhä useampi siis pitää yhden tai useamman välivuoden ja siirtyy päätoimisesti työmarkkinoille.

Muutosta selittävän keskeisen tekijän löytäminen on yllättävän helppoa. Vuonna 2016 tuki voimaan laki, jonka mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on varattava osa yhteishaun opiskelupaikoista ensikertalaisille. Lain tavoitteena oli parantaa opiskelupaikkaa ensi kertaa hakevien asemaa ja näin nopeuttaa siirtymistä korkea-asteen opintoihin. Jopa 80 prosenttia opiskelupaikoista voidaan varata ensikertalaisille.

Lainmuutoksen myötä ensikertalaisuusstatuksen merkitys korostui huomattavasti.  Opiskelijaa ei kohdella ensikertalaisena, mikäli hän on jo suorittanut Suomen koulujärjestelmän mukaisen ammattikorkeakoulu- tai yliopistotutkinnon. Myös ne opiskelijat, jotka ovat ottaneet vastaan opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta, menettävät ensikertalaisaseman. Näin silloinkin, vaikka opiskelija keskeyttäisi opinnot heti niiden alussa.

Uusi järjestelmä rankaisee vääristä valinnoista ja toisaalta kannustaa taktikoimaan kiintiöedun menettämisen pelossa. Korkeakoulujen yhteishaussa hakijalla on mahdollisuus valita enintään kuusi häntä kiinnostavaa hakukohdetta ja asettaa nämä hakutoivejärjestykseen. Pelko ensikertalaisuusstatuksen menettämisestä on johtanut siihen, että yhä useammin hakija nimeää vain ensisijaisen hakukohteensa ja mikäli ei tähän tule valituksi, valitsee välivuoden pitämisen ja seuraavaan hakukertaan panostamisen.

Onko sitten yhden tai useamman välivuoden pitäminen lukion jälkeen hyvä vai huono asia, onkin sitten toinen kysymys. Kansantalouden näkökulmasta ilmiötä voidaan toki pitää negatiivisena, kun taas yksilön näkökulmasta voidaan nähdä myös positiivisia vaikutuksia. Välivuotena työskennellessään nuori kerää työelämäkokemusta ja samalla myös oma uravalinta voi kirkastua. Välivuosi on usein myös itsenäistymisen aikaa, jolloin nuori oppii ottamaan vastuuta omasta elämästään. Toisaalta säännölliseen palkkatuloon tottuminen voi siirtää jatko-opintoja määräämättömäksi ajaksi. Pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneet ovat myös työmarkkinoilla usein heikossa asemassa. Pahimmillaan irrottautuminen koulutusjärjestelmästä voi johtaa myös syrjäytymiseen, tätä pelkoa on väläytelty etenkin nuoriin miehiin liittyen.

Korjausliike – todistusvalintojen laaja käyttöönotto

Vuonna 2020 korkeakoulut siirtyvät opiskelijavalinnassa laajamittaisesti todistusvalinnan käyttöön. Sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistosektorilla on valmisteltu omat toisen asteen todistuksiin pohjautuvat pisteytysmallinsa. Todistusvalinta halutaan tehdä pääsääntöiseksi väyläksi korkeakouluihin, samalla halutaan eroon pitkää valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista. Tätä on perusteltu muun muassa sillä, että pääsykokeisiin valmistautuminen stressaa hakijaa kohtuuttomasti. Pääsykokeisiin liitetään usein kielteisenä ilmiönä erilaiset valmennuskurssit, joiden on katsottu myös eriarvoistavan hakijoita. Uutena  elementtinä todistusvalinnassa mahdollistetaan myös ammatillisen toisen asteen todistuksella korkeakouluun hakeminen, tämän voidaan nähdä parantavan ammatillisen toiseen tutkinnon suorittaneiden asemaa.

Mutta onko jälleen suo siellä ja vetelä täällä? Todistusvalinta korostaa ylioppilaskirjoitusten arvosanojen merkitystä. Etenkin suosituissa hakukohteissa tämä tarkoittaa sitä, että todistusvalinnan kautta valituksi tuleminen edellyttää ylioppilaskirjoituksissa huippuonnistumista. Jos mahdollista, abiturienttien paineet eivät ainakaan siis ole vähenemään päin.

Miten todistusvalintojen laajeneminen tulee sitten heijastumaan lukio-opiskeluun? Todennäköisiä seurauksia voidaan toki jo ennakoida. Ensinnäkin arvosanojaan korottavien määrän voidaan ennakoida kasvavan, tätä myös tuetaan lukiolain muutoksella joka mahdollistaa useammat yritykset korottaa arvosanaa. Toiseksi todistusvalinnan korostaminen johtanee siihen, että korkeakouluihin tähtäävät opiskelijat keskittyvät yhä voimakkaammin niihin aineisiin, jotka aikovat kirjoittaa ja vastaavasti karsivat valinnaisia kursseja. Lukionlain hyväksymisen yhteydessä silloista opetusministeriä myöten hehkutettiin laajasti lukion yleissivistävyyden ja kansainvälisyyden lisäämisestä, uhkana on juuri päinvastainen kehitys.

Kolmantena uhkakuvana voidaan nähdä lukiokentän yhä voimakkaampi eriarvoistuminen. Lapsensa tulevasta urakehityksestä huolestuneet vanhemmat joutuvat yhä useammin jo yläasteella pohtimaan, mikä lukio takaisi esimerkiksi parhaan mahdollisuuden pitkän matematiikan korkeaan arvosanaan ja tätä kautta parhaan mahdollisuuden todistusvalintaan esimerkiksi lääketieteelliseen tai kauppatieteelliseen koulutukseen. Korkeakoulujen valintakokeisiin valmistautumiseen liittyvä liiketoiminta siirtyy osaksi ylioppilaskirjoituksiin valmistautumista ja jopa yläasteille, kun tavoitellaan haaveiltua urapolkua parhaiten tukevaa lukiopaikkaa. Tästä kehityksestä ensimmäiset merkit on jo nähtävissäkin. Yhä useammin tavoiteltava lukiopaikka voi olla myös suuremman kasvukeskuksen lukio, mikä puolestaan entisestään vaikeuttaa lukiokoulutuksen järjestämistä pienemmillä paikkakunnilla. Ilman huomioita ei voi myöskään jättää huolta siitä, miten kuvattu kehitys vaikuttaa eri sukupuolten mahdollisuuksiin hakeutua korkeakouluopintoihin. Yläasteen koulumenestyksen korostuminen aiheuttaa haasteita etenkin hitaammin kehittyvillä pojille.

Mikä siis neuvoksi – vinkkejä hallitusohjelmaan?

Monimutkaiseen ongelmaan harvoin löytyy helppoja vastauksia. Edellä kuvaamani uhkakuvat – vaikka toki toivoisin, että ne eivät koskaan toteutuisi – edellyttävät mielestäni kuitenkin vakavaa pohdintaa vaihtoehdoista. Ensimmäisenä meidän tulisikin vakavasti pohtia, syntyykö maailman osaavin kansa sillä, että korkeakoulutuksesta tehdään niukkuustuote? Käytämme valtavan määrän resursseja siihen, että yritämme erilaisilla karsintamenettelyillä tunnistaa hakuvaiheessa parhaat tulevat lääkärit, ensihoitajat, lakimiehet ja insinöörit. Pitäisikö sen sijaan lähteä siitä, että korkeakouluopinnot mahdollistettaisiin halukkaille merkittävästi nykyistä laajemmin? Tämä toki edellyttäisi vähintään korkeakoulujen rahoitusmallin uudistamista ja todennäköisesti myös korkeakoulukentän sekä tutkintorakenteiden uudelleenarviointia. Tämän Pandoran lippaan kimppuun käyn ehkä seuraavissa blogikirjoituksissa.

Toiseksi nykyistä ensikertalaisuuden statusta korostavaa mallia tulisi arvioida kriittisesti. Väärien valintojen välttämisen korostamisen sijaan opiskelijalla tulisi olla laajat ja joustavat mahdollisuudet suunnata opintojaan uudelleen korkeakoulusektorin sisällä. Tällöin siirtyminen alalta toiselle ja jopa korkeakoulusta toiseen pitäisi olla luonteva vaihtoehto tilanteissa, jossa opiskelija huomaa, että nykyinen ala ei hänelle se oikea olekaan. Nykytilanteessa valitettavan usein ratkaisu on opintojen keskeyttäminen.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä nousee kysymys korkeakoulujen tutkintorakenteiden joustavoittamisesta. Tähän kytkeytyy myös kysymykset opintojen suorittamistavoista ja osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Koulu ei ole enää paikka vaan palvelu. Paikkasidonnaisuudesta siirrytään väistämättä nykyistä laajempaan verkostojen ja digitaalisuuden hyödyntämiseen. Tämä haastaa koulutuksen toteuttajat tarkastamaan omia toimintatapojaan.

Suomen menestyminen voi jatkossakin rakentua ainoastaan vahvan osaamisen varaan. Korkeakoulutuksemme on tässä keskeisessä roolissa.

 

Esa Viklund
Kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kansainvälisyys – mittaamattoman arvokasta

Opetus- ja kulttuuriministeriö pudotti pois ammattikorkeakoulujen uusista rahoitusmittareista kansainvälisyyden. Aika radikaali veto maassa, jossa korkeakoulujen aito ja monipuolinen kansainvälinen toiminta on vielä lähes lapsenkengissä.

Niin pitkään kuin ammattikorkeakoulujen strategisissa tavoitteissa mainitaan erikseen kansainvälisyys, kv-toiminta on vielä kaukana jokapäiväisestä, normaalista kaikkien työyhteisön jäsenten koulutuksen ja TKI-työn arjesta.

Toiminnan ja laadun mittaamisesta todetaan usein: mitä ei mitata, sitä ei ole tai tarvita. Ammattikorkeakoulujen taloudet ovat jo nyt tiukalla, osalla jopa kuralla. Vaarana on, että jatkossa ei enää panostetakaan koulutuksen, etenkin opiskelijoiden ja henkilöstön kansainväliseen osaamiseen. Suomalainen koulutusvienti tyssähtää ennen kuin on kunnolla alkanutkaan.

Korkeakoulujen kansainvälistymisessä monipuolisuus on valttia. Perinteisten kv-harjoittelujen, opiskelija- ja henkilöstövaihtojen lisäksi yhteiset osallistavat kehittämisprojektit ovat ainakin Savoniassa tuottaneet huipputuloksia, joita jaamme myös muille.

Tällä viikolla Savonian kansainvälisyysviikon teema on: Co-Creation eli yhteiskehittäminen. Teema on kansainvälisesti erittäin kiinnostava ja osallistujia on 25:stä eri maasta.

Co-Creationin perusidea on monialaisuuden hyödyntäminen sekoittamalla eri alojen asiantuntijoita ja kehittävän kohteen tai palvelun tulevia asiakkaita. Kehittämiskohteenamme on yhteisöllinen kaupunkikulttuuri; monikulttuurisena yhteistyönä luovuutta ja taiteellisia innovaatioita hyödyntäen: Future DiverCities sekä Kuopion Savilahden alueen kampuskehittäminen.

Savonian ensimmäisen vuoden opiskelijat heitetään heti kansainväliselle areenalle: tradenomiopiskelijoiden Oivalla-messuilla ja restonomiopiskelijoiden pop up -ravintoloilla: Trapetsi sirkus-tunnelmalla, Metsä muuttaa opetuskeittiön tilat metsämaisemaksi.

Luvassa on myös vastuullinen merimatka Itämerelle ravintola Ulapalla. Viikon kruunaavat kreikkalaiset herkut ravintola Villa Donnassa, Mamma Mia -musikaalin ja elokuvan hengessä.

Nuorille opiskelijoillemme kansainvälisyys on itsestäänselvyys. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on valmentaa heistä oman koulutusalansa globaaleja ammattiosaajia.

 

Kaija Sääski
Koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Miten Suomi kampittaa osaajapulan?

Pahimmat visiot ennustavat, että Suomessa tulee 2030-luvulla olemaan osaajapula. Työlle ei löydy tekijöitä, jolloin talouden kasvun edellytykset ovat huonot. Syynä ovat nopeasti pienenevät nuorten ikäluokat. Syntyvyys Suomessa on alhainen. Jo kolmena peräkkäisenä vuonna on ihmisiä kuollut enemmän kuin syntynyt. Jos syntyvyys pysyy nykyisellä tasolla, niin vuonna 2030 on Suomessa vielä 760 000 alle 15 -vuotiasta, mutta jo 2050-luvulla nuorten määrän ennustetaan olevan alle 700 000. Samaa tasoa kuin 1870-luvulla, jolloin Suomen väkiluku oli alle kaksi miljoonaa ihmistä.

Ennusteen mukaan syntyneiden määrä kuitenkin jatkaa laskuaan ja kuolleiden määrä nousee. Vaikka elinikä pidentyy, niin väkimäärä Suomessa ei kasva. Maahanmuutto on ainut mahdollisuutemme, sillä synnytystalkoisiin tuskin lähdemme ja yli viiden lapsen politiikkaa ei kukaan poliitikko ole vielä uskaltanut esittää.

Ennusteen mukaan nettomaahanmuutto ylläpitäisi väkiluvun kasvua hyvin maltillisesti niin, että vuonna 2035 Suomessa olisi 5,62 miljoonaa henkilöä. Tämän jälkeen väkiluku kuitenkin kääntyisi laskuun ja 2050-luvulla maamme väkiluku olisi ennusteen mukaan jo nykyistä pienempi.

Mitäpä ratkaisuksi? Ministeriöiden kansliapäälliköiden 28.1 2019 julkaisema yhteinen virkamiesnäkemys ”Mahdollisuudet Suomelle” korostaa, että jos tavoitellaan suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä pitkällä aikavälillä niin menestymisen avainkysymyksiksi hallituskaudelle 2019–2023 tulevat yhdenvertaisuuden edistäminen, kestävä kasvu sekä turvallinen ja vakaa yhteiskunta. Näihin kolmeen menetyksen avainkysymykseen voidaan raportin mukaan vastata vain jos talouden kasvua voidaan vahvistaa. Tällä hetkellä taloudessa vallitseva tulojen ja menojen välinen epätasapaino voi johtaa siihen, että julkinen velka tulevaisuudessa kasvaa hallitsemattomaksi. Seurauksena on epätasa-arvoa, polarisoitumista, syrjäytymistä ja yhteiskunnallista levottomuutta.

Yhtenä syynä talouden epävakauteen pidetään väestörakenteen muutosta. Työntekijöitä ei ole riittävästi kun nuoret ikäluokat ovat pienet ja ikääntyneiden määrä on suuri. Huoltosuhde on kestämätön.

Raportti painottaa, että väestörakenteesta tulee huolehtia. Tukea syntyvyyttä ja edistää maahanmuuttoa. Syntyvyyteen voidaan pyrkiä vaikuttamaan erityisesti perhepolitiikalla, mutta myös muita ratkaisuvaihtoehtoja tulee arvioida, kuten vanhemmuuden monimuotoista tukemista, joka luo edellytykset lasten ja nuorten turvalliselle kasvulle. Julkisuudessa tulee käydä avointa ja tietopohjaista dialogia Suomesta maahanmuuttomaana, ja pyrkiä luomaan maahanmuuttajille realistinen käsitys Suomesta ja sen kehittämisen haasteista. Lisäksi ikääntyvän väestön toimintakykyä tulee edistää.

Pitkällä tähtäimellä juuri näin, mutta osaajapula saattaa kyllä olla meillä edessä jo aiemmin kuin 2030. Julkisesti on todettu, että noin miljoona työelämässä olevaa ammattilaista tarvitsee uutta osaamista, jotta Suomi pysyy globaalisti kilpailukykyisenä.

Suomessa on toimiva koulutusjärjestelmä, jota arvostetaan kansainvälisesti, ja johon tässäkin osaamisvajeen korjaamisen tilanteessa luotetaan. Koulutuksen rahoitusta on viime vuosina leikattu todella reippaasti, mutta siitä huolimatta koulutusorganisaatioiden tulisi pystyä tarjoamaan nopeasti ja edullisesti työelämän tarvitsemaa osaamista. Lisärahoitusta tähän ei ole tiedossa, vaan uuden rahanjakomallin kautta haastetaan niin ammattikorkeakoulut kuin yliopistot tuottamaan koulutusta nykyisillä resursseilla. Yhteiskuntavastuu koulutuksen toimijoilla on suuri ja Suomen menestyksen eteen tehdään varmasti hartiavoimin töitä. Toivottavasti vaan meillä korkeakoulutuksessa on riittävän leveät hartiat kantamaan tarvittavan osaamisen tuottaminen ja takaamaan AB Suomi Oy:n menestys.


Salla Seppänen
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Onko koulutus vain kustannustekijä?

THL:n ja Sitran tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin laajaan tilastoaineiston perusteella syrjäytymisestä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa arvioitiin pelkän peruskoulun varaan jäävän keskimääräisen lisäkustannuksen olevan julkishallinnolle noin 370 000 euroa. Esitettyä summaa pidetään minimiarviona, koska tarkastelun ulkopuolella jää vielä monia epäsuoria kustannuksia. Kansantaloudellisen tarkastelun ohella on myös aina syytä muistaa syrjäytymisen yksilötason vaikutukset, joiden arvioiminen pelkästään rahassa on mahdotonta.

Syrjäytymisen ehkäisyssä koulutuksen merkitys on keskeinen. Syrjäytymisen riski onkin suurin nuorilla, jota jäävät peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle. THL:n tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17 – 24-vuotiaita oli koko maassa noin 44 000 henkilöä, joka vastaa yli 8 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Edellä esitetty määrä pitää sisällään henkilöt, jotka eivät ole kyseisenä vuonna opiskelijoita tai joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.

Paitsi syrjäytymisriskin kasvun näkökulmasta, voidaan pohtia myös sitä, millaiset vaikutukset suurella määrällä koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on Suomen kilpailukykyyn? Toisen asteen koulutuksen jälkeen suuri määrä korkeakouluihin pyrkiviä nuoria joutuu siirtämään jatko-opintojen aloitusta koska eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulujen hakijasumaa on pyritty purkamaan mm. ensimmäistä opiskelupaikkaa tavoittelevia koskevaa lainsäädäntöä muuttamalla. Tässä on kuitenkin epäonnistuttu mikä pahimmallaan tarkoittaa sitä, että motivoituneet ja kyvykkäät opiskelijat pyrkivät yhä uudestaan ensisijaiseen hakukohteeseensa eivätkä uskalla ottaa muita opiskelupaikkoja vastaan pelätessään menettävänsä ensikertaa hakevan statuksen.

Opetus- kulttuuriministeriön johdolla työstetty visio ja tiekartta kohti maailman osaavinta kansaa pitää sisällään tukun tavoitteita ja suositeltavia toimenpiteitä. Samaan aikaan visiotyön kanssa on keskusteltu eri kouluasteiden rahoituksesta ja siitä, kuinka toimintaa tulisi kaikilla tasoilla tehostaa. Tähän kytkeytyy myös vastikään uudistettu korkeakoulujen rahoitusmalli vuodesta 2021 alkaen. Keskustelua seuranneena ei voi välttyä siltä päätelmältä, että koulutus nähdään yhteiskunnallisesti yhä useammin lähinnä kustannustekijänä. Keskeisiä arvoja ovat tällöin tehokkuus ja tuottavuus. Keskustelua käydään esikouluiän laskemisesta, varhaiskasvatuksen tavoitteellisuuden kehittämisestä, nopeammasta siirtymisestä toiselta asteelta korkea-asteelle ja korkea-asteelta työelämään. Pahimmassa tapauksessa lapsen tulee jo yläasteella päättää mihin korkeakouluopintoihin tähtää ja osata tehdä tätä tukeva lukiovalinta varmistaakseen parhaan mahdollisen tuloksen kirjoitettavissa aineissa. Voidaan myös kysyä, onko jatkossa maailman osaavin kansa samalla maailman hyvinvoivin ja onnellisin kansa?

Liian kapean kustannustekijöiden tarkastelun vaarana on myös osaoptimointi. Koulutusasteen tai ministeriön tasolla tarkasteltuna voidaan esimerkiksi osoittaa kustannussäästöjä, vaikka merkittäviä kuluja syntyisikin toiselle hallinnon alalle tai ajallisesti kauas tulevaisuuteen. Tästä hyvänä esimerkkinä aiemmin mainittu syrjäytymiskehitys, jolla voidaan todentaa olevan suora yhteys suurempaan määrään mielenterveys- ja päihdeongelmia.

Mikä sitten vaihtoehdoksi? Viime aikoina on esiin noussut esityksiä maksuttomasta ja kattavasta toisen asteen koulutuksesta. Liekö pelkkää vaalipuhetta mutta ainakin syrjäytymisen torjunnassa keino on pohtimisen arvoinen. Samalla laajennettaisiin ikäluokan jatko-opintokelpoisuutta. Luonnollisena jatkumona tulisi pohtia korkeakouluopintojen mahdollistamista kaikille halukkaille. Hukkaamme valtavasti niukkoja resurssejamme tekemällä korkeakoulutuksesta niukkuushyödykkeen ja pakottamalla valtavan määrän motivoituneita ja kyvykkäitä nuoria hakemaan yhä uudelleen unelmiensa koulutusalalle.  Kaikista halukkaista ei voi tulla lääkäreitä mutta kaikki halukkaille pystyisimme kuitenkin korkeakoulututkinnon mahdollistamaan. Määrällisesti ja alueellisesti kattava korkeakoulusektorimme tukisi tätä mallia erinomaisesti. Avainsanoja tällöin olisivat joustavat siirtymiset koulutusalojen välillä sekä kattava korkeakoulujen yhteistyö. Toimivia malleja löytyy maailmalta useita.

 

Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kokeilukulttuurilla kukoistukseen

Menneen vuoden ammattikorkeakoulujen valtakunnan mediaotsikot eivät loistatelleet uusilla ideoilla ja dynaamisen kokeilukulttuurin hedelmillä. Ammattikorkeakoulu-uutiset pursusivat korkeakoulujen yhdistymisiä ja hallinnollisten konsortioiden muutoksia.

Suomen nopean kehittymisen varmistamiseksi kevään 2015 hallitusohjelmassa julistettiin merkittävä rooli kokeilujen edistämiselle.

Usean ammattikorkeakoulun strategisissa linjauksissa mainitaan kokeilukulttuuri, luovuus innovatiiviset kokeilut tai vastaavaa.

Miten kokeilukulttuurin nopeat kokeilut ja niiden arvioinnit näkyvät korkeakoulujen arjessa: koulutuksessa, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä organisaatioiden kehittämisessä, siitäpä onkin vähän tietoa.

Korkeakoulut tekevät tunnetusti tiivistä yhteistyötä yritys- ja elinkeinoelämän kanssa. Olisikin syytä ottaa oppia etenkin pienistä startup-yrityksistä, joiden tulee olla ketteriä pärjätäkseen. Rivakkaa toimintaa kokeilukulttuurin hengessä, pienellä riskillä, mutta tosissaan.

Mainio esimerkki on kuopiolainen pienpanimo RPS Brewing Oy, joka nousi maailmanlaajuiseen suosioon presidenttien Trumpin ja Putinin vanavedessä Helsingissä.

Suurvaltajohtajat pelasivat kaljapullon etiketissä kaikille tutua kivi-paperi-sakset-peliä, jossa paperi voittaa kiven, sakset paperin ja kivi sakset. Panimon nimen kirjaimet tulevat sanoista rock, paper, scissors.

Koko erä 10 000 olutpulloa myytiin hetkessä loppuun. Rummuttihan koti- ja kansainvälinen media tuotetta uutisena, ihan ilmaiseksi. Etiketti puhui puolestaan. Nerokasta.

Kuva: RPS Brewing Oy

 

Kaija Sääski
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Todistus on osaamisen arvopaperi

Joulu on myös ammattiin valmistumisen juhla-aikaa. Tällä viikolla saavat useat uudet ammattilaiset todistuksen ja sulkevat opinahjon ovet – ainakin joksikin aikaa. On upeaa valmistua ammattiin. Saattaa päätökseen opinnot ja saada todistus siitä, että on osaaja, jota tulevaisuus odottaa.

Kaikki me, jotka olemme valmistuneet, tiedämme tuon tunteen, kun ei enää tarvitse lähteä koululle, ei avata tietokonetta tehdäkseen verkko-opintoihin kuuluvia tehtäviä. Tunteen, jossa on ihmeellinen sekoitus onnea, helpotusta ja haikeutta. Onnea ja helpotusta siitä, että on saavuttanut päämäärän, jota kohti on ponnistelut ja tehnyt työtä. Haikeutta siitä, että yksi elämän vaihe on päättynyt. Opiskelukaverit lähtevät kukin omille urapoluilleen. Et voi olla varma, tapaatko heitä milloin seuraavan kerran, mutta muistot kantavat ja yhteystiedot on vaihdettu. Vielä me kohdataan.

Työ on mahdollisuus, johon haluat tarttua mahdollisimman pian. Entäpä jos työtä ei olekaan tarjolla. Jos työpaikkaa ei ole tiedossasi ja epävarmuus tulevaisuudesta on mielessäsi. Mitä teet silloin? Miten suuntaat ajatuksesi tulevaisuuteen?

Työtä haettava aktiivisesti

Vaikka nuorten työttömyysluvut maassamme ovat pienentyneet, niin mitään poppakonstia työllistymiseen ei ole keksitty. Naapurimaassamme Ruotsissa nuorten työllistymiseen on syyskuusta lähtien ollut kokeilussa ajokorttilaina, jossa työtön voi saada henkilöajoneuvokorttia varten lainan opintotukiasiain keskuslautakunnan (CSN) kautta. Lainan enimmäismäärä on 1 500 euroa. Takaisinmaksu tapahtuu 30 euron kuukausierissä. Lainan myöntävä opintotukiasiain keskuslautakunta tarkistaa, että rahat käytetään oikeaan tarkoitukseen. Ajokorttilaina myönnetään 18–47-vuotiaille työttömille, mutta Ruotsin nykyhallitus pitää mahdollisena laajentaa lainarahoitusta myöhemmin myös lukionsa päättäneisiin ei-työttömiin nuoriin. Mielenkiinnolla seuraamme lainan vaikutusta nuorten työttömyyslukuihin Ruotsissa.

Suomessa yhteiskuntamme edellyttää työttömältä, että työtä on haettava aktiivisesti. Työnhaku edellyttää oman osaamisen näkyväksi tekemistä ja markkinointia. Työnhakijana sinun tulee vakuuttaa työnantaja siitä, että sinun osaamisesi on sitä, mitä yritys tarvitsee. Lisäksi sinun tulee olla tyyppi, joka halutaan työyhteisöön. Sinun tulee olla sosiaalinen, luotettava, innostunut ja kehittämishakuinen.

Työllistyminen ja sen laatu seurantaan

Työelämätaidot, johon myös työnhakeminen kuuluu, ovat osa ammatillista osaamista. Se miten hyvin työelämätaitosi ovat opintojen aikana kehittyneet, on yhteydessä siihen, miten tämä osaaminen on painottunut opinnoissasi ja miten vakavasti olet ottanut työelämätaitojen harjoittelemisen esimerkiksi kesätyön ja harjoittelupaikan hakemisessa.

Ammattikorkeakoulujen kannattaisi panostaa erityisesti opiskelijoiden työhakutaitojen kehittämiseen, sillä valmistuneiden työllistyminen tulee uudistuvassa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa saamaan entistä tärkeämmän merkityksen, kun työllistymistä ja työllistymisen laatua seurataan vuosi valmistumisen jälkeen, ja uraseurannassa painotetaan koulutusta vastaavaan työhön työllistymistä. Tämä saattaa olla hyvinkin vanhakantainen näkökulma työllistymisen arvioimiseen, koska työelämän osaamistarpeet muuttuvat nopeasti ja esimerkiksi muotoilun osaamista halutaan jo nyt hyvin laajasti eri toimialoille. Vastaavasti agrologin tutkinnolla on jo vuosikymmenten ajan työllistytty hyvin erilaisiin tehtäviin. Jo pienellä otoksella voin todeta, että agrologeja on työssä paitsi maatalousyrittäjänä, -neuvojina sekä maatalous- ja -konekauppiaina niin myös huonekalu- ja autokauppiaina, toimittajina ja pankinjohtajina.

Valmistuvien työurat tulevat olemaan moninaiset. Muuttuva työelämä haastaa sekä ammattilaiset että koulutuksen, mutta yksi on varmaa: osaamista tarvitaan työelämässä ja siksi koulutus on tärkeää ja todistus on ”arvopaperi”, josta onnittelen sinua ammattiin valmistuva.

Salla Seppänen
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kohtaamisia

Parhaita työpäiviäni on, kun saan tavata opiskelijoita. Meillä Savoniassa on nimittäin aivan mahdottoman upeita opiskelijoita, joista suurin osa on erittäin motivoitunut opiskelustaan. Osa heistä on hakenut unelmaopiskelupaikkaansa useamman kerran ja viimein päässyt opiskelemaan. Moni hakija on myös jäänyt ilman koulutuspaikkaa ja se näkyy avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden määrän kasvuna.

Usein kohtaan opiskelijoiden edustajia ja Savotta-opiskelijakunnan jäseniä, jotka tekevät mahtavaa työtä korkeakouluyhteisössämme. Olemmekin rakentaneet kumppanuuteen perustuvaa toimintamallia Savottan kanssa.

Yhdessä haluamme kehittää Savoniasta vähintäänkin Suomen parhaan ammattikorkeakouluyhteisön, jonne on mukava tulla ja jossa on turvallinen olo rakentaa tulevaisuuden osaamista. Tällaista ammattikorkeakoulua opiskelijat haluavat markkinoida myös kavereilleen.

Parhaan korkeakouluyhteisön rakentaminen vaatii meiltä kaikilta yhteiseen tavoitteeseen sitoutumista. Jo muutama ikävä kohtaaminen jättää muistijäljen, jota saa paikata monella hyvällä palvelulla. Sillä palveluitahan me kaikki savonialaiset annamme omassa työssämme.

Savonia on muutakin kuin Savilahti

Meillä on nyt upea mahdollisuus vahvistaa korkeakouluyhteisöllisyyttä Savilahden kampuksella. Savilahtea nimitetään avoimeksi kampukseksi, jossa on hyvää pöhinää sekä yllättäviä ja vaikuttavia kohtaamisia. Kohtaamisia monialaisena Savoniana, ja kohtaamisia yritysten ja muiden koulutustoimijoiden kanssa. Millaiset pelisäännöt luomme yhteisen tekemiseen, jotta kaikilla on hyvä tulla ja hyvä olla?

Ammattikorkeakouluopiskelijat muodostavat reilut puolet korkeakouluopiskelijoiden määrästä Kuopiossa. Opiskelijoitamme kohtaa monissa eri tilanteissa, kun he tekevät projekteja, työharjoittelua ja opinnäytetöitä mitä moninaisimmissa toimintaympäristöissä.

Savonia on muutakin kuin Savilahti. Siksi on tärkeää huomioida opiskelijat Kuopion kolmen koulutusasteen kulttuurikampuksella Musiikkikeskuksella sekä Iisalmen ja Varkauden kampuksilla.

Ajattelen, että pienemmissä yhteisöissä on helpompi kohdata opiskelijoita.  Opiskelijat ja henkilöstö ovat hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Tätä opiskelijat arvostavat ja nämä täytyy jatkossakin säilyttää vahvuutena. Hyvä olo yhteisössä näkyy opintojen tehokkaana etenemisenä ja positiivisena opiskelijapalautteena.

Välillä saan palautetta, että Savilahden kampusta hehkutetaan liikaa. Ymmärrän tämän, mutta olemme syksyllä 2020 kokoamassa yli 5 000 savonialaisen opiskelijan kokonaisuutta varsin tiiviiseen kokoonpanoon Microkadun kampukselle. Nyt rakennetaan uutta ja tällä kokonaisuudella olemme uskottava toimija myös valtakunnallisessa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa.  Savilahti hyödyttää koko Savoniaa eikä ole pois muiden kampusten kehittämiseltä.

Savonian opiskelijayhdistykset ovat omana kannanottonaan tehneet aloitteen esteettömän kampuksen rakentamisesta. Esteettömyys, kestävä kehitys, turvallisuus ja yhteisöllisyys ovat erinomaisia periaatteita Savilahden kehittämisessä. Ennen kaikkea hyvä fiilis oppia uutta ja tehdä työtä voisivat olla ainakin minun mielestä Savoniaa kuvaavia lausahduksia.

Haastan kaikki opiskelijat ja henkilöstön yhteisten periaatteiden esiintuomiseen Savoniassa. Näin yhdessä luomme yhteisön, josta voimme olla ylpeitä.  Olisikohan palvelulupauksemme –  ainutkertaisia kohtaamisia?

Mervi Vidgrén
rehtori, toimitusjohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

 

Hurmaa ensin omat

Hyvä työilmapiiri on asia, josta työnantajat kilpailevat. Ovatko sinun työpaikallasi asiat kunnossa vai seuraatko tiiviisti työpaikkailmoituksia? Seuraava pikavisa paljastaa, millä tolalla asiat ovat sinun firmassasi:

  • arvostetaanko työpaikallasi kaikkia yhtä lailla titteliä tuijottamatta?
  • muistetaanko kiireen keskellä kiittää hyvästä työstä ja antaa myös palautetta, jos on parannettavaa?
  • entä saatko työkaverilta apua, jos sitä kauniisti pyydät?

Jos vastasit kaikkiin kyllä, sinulla ja työpaikallasi pyyhkii melkoisen mukavasti.

Keskusteleeko kukaan omalla nimellä?

Hyvä viestintä on kärkisijoilla, kun työnantaja haluaa rakentaa tai vahvistaa hyvää työfiilistä yhdessä oman väen kanssa. Suomalaiset tykkäävät, kun he tietävät asioista ja tietävät niistä ajoissa. Yhtä lailla tärkeää on päästä vaikuttamaan yhteisiin tuleviin muutoksiin ja saada aidosti oma ääni kuuluville.

Avoin ja oikea-aikainen viestintä on kullanarvoista varsinkin, kun työyhteisön koko on sen verran suuri, ettei kaikki tieto liiku kahvikuppien kilistessä.

Savonian henkilöstölle avattiin sähköinen Pulinaboksi elokuun lopulla, sovellusten joukosta valittiin Teams. Pulinaboksissa jokainen voi keskustella, ideoida ja antaa palautetta omalla nimellä. Arvaatteko, miten sen kanssa kävi?

 

A) Kaikkien pitää kirjoittaa Pulinaboksiin omalla nimellä, joten ei siellä kukaan mitään kirjoita. Johto vaan huutelee välillä toisilleen.

B) Kanava otettiin heti käyttöön ja siellä on kehuttu avuliaita työkavereita kauniin sanoin, perustettu oma keskusteluryhmä kimppakyytiläisille ja tehty monta aloitetta, joiden lähtökohta on kestävämpi kehitys. Esimerkiksi kestomukit henkilöstölle ovat tulossa:)

Marenginkevyttä herkkua

Pulinaboksi on vain yksi keino siihen, että tieto liikkuu ja hyvät ajatukset saadaan kiertoon. Savonialla järjestetään myös kampuskahvit, lisäksi on erilaisia yhteisiä rientoja.

Opiskelijoilla on myös oma sähköinen Kaiku-kanavansa muiden vaikutusmahdollisuuksien rinnalla.

Hurmaa siis omasi. Sen jälkeen voit hurmata muut. Kun työpaikalla on liuta ihmisiä, jotka ovat oman alansa huippua ja jotka kertovat aidosti omaa tarinaansa, se paisuttaa yhteisen menestystarinan kuohkeaksi marenginkevyeksi herkuksi, josta muut eivät saa tarpeekseen.

 

Anna Laukkanen
viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Sekaisin osaamisesta

Osaamisen uudistaminen, uudet ammatti- ja työnkuvat, työvoiman saatavuus, jatkuva oppiminen, itsensä kehittäminen vetovoimaseksi ja työmarkkinakelpoiseksi määrittävät yksilön ja koko Suomen tulevaisuuden.

Elinikäinen oppiminen on ollut muodissa jo yli 50 vuotta. Unesco lanseerasi elinikäisen kasvatuksen kansainväliseen keskusteluun 1960-luvun puolivälissä. Silti suomalaisen osaamisen uudistamisessa jokin mättää.

Juuri julkaistun Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuopion alueen kauppakamarin elinkeinoelämän suhdannebarometrin mukaan Pohjois-Savossa menee tosi hyvin.

Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtaja Silja Huhtiniemi korostaa muun muassa: ”Toimiva koulutusjärjestelmä vaatii lisää joustavuutta, yritysten ja oppilaitosten tiivistä yhteistyötä ja nopeaa reagointia yritysten muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa.”

Ammatillinen koulutus Suomessa on kehittynyt radikaalisti parin viime vuosikymmenen aikana. Ammattikorkeakouluilla on monipuoliset ja toimivat yritys- ja työelämäsuhteet. Opettajat ja koulutuksen kehittäjät saavat tiedon yritysten osaamistarpeista hyvinkin nopeasti.

Muuttuviin yritys- ja työelämän tarpeisiin reagointi vaatii vieläkin tehokkaampia uudistuksia. Suomessa osaaminen on ollut arvostettua suoritettujen tutkintojen muodossa. Tutkintoon johtavat koulutukset kestävät alasta ja koulutusasteesta riippuen kolmesta kuuteen vuoteen. Siinä ajassa suhdanteet ja osaamistarpeet ennättävät muuttua useaan otteeseen.

Suomen työelämässä on yli 100 000 alle 30-vuotiasta, jotka ovat käyneet vain peruskoulun. Lisäksi meillä on noin 70 000 nuorta aikuista, jotka eivät opiskele tai ole töissä. Suomessa tulisi seuraavan 10 vuoden sisällä saada uudelleen koulutettua noin miljoona henkeä.

Kyseessä ei ole ainoastaan osaavan työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma vaan myös koulutuksen, koulutuksen markkinoinnin ja motivoituneiden opiskelijoiden kohtaanto-ongelma.

Jos Suomessa ei satsata pian ja riittävästi aikuis- ja täydennyskoulutukseen valtion ja työnantajien tahoilta, osaavien tekijöiden puute vain pahenee.

Osaamista uudistavan koulutuksen tarjonta on monipuolista. Potentiaalisten opiskelijoiden ja yritysten on kuitenkin vaikea ottaa selvää erilaisten täydennyskoulutusten, erikoistumiskoulutusten ja diplomikoulutusten tasosta ja laadusta.

Ammattikorkeakoulujen on osattava radikaalisti muuttaa osaamisen kehittämistä. Esimerkiksi Savonia-ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan ylempi ammattikorkeakoulututkinto räätälöidään täysin yksilöllisesti niin opiskelijan kuin hänen työnantajansakin tarpeisiin. Koulutuksen sisäänottomäärä vuosittain on pieni, markkinointi yrityskohtaista ja toteutus ainutlaatuista.

Kaija Sääski
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savonia kouluttaa ammattilaisia muuttuvalle sote-kentälle

Sote-uudistus on todellakin ollut aikamoista ”sotkista”, jossa otetaan vuorotellen kolme askelta eteen ja kolme hyppyä taakse, kuten Tyyne Kettunen asiaa kuvailee. Välillä voi tuntua, ettei uudistus etene mihinkään.

Sote-valmistelussa on ollut jo monta käännettä, eikä niiden loppua ole näkyvissä. Valinnanvapaus puhututtaa eniten. Kesäkuun alussa perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa, mikä edellyttää useita muutoksia valinnanvapautta koskevaan lakiehdotukseen. Hallitus antoi vastineensa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle siitä, miten perustuslakivaliokunnan muutosvaatimukset huomioidaan. Lopulliset muutokset tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta, sitten jos, ja toivottavasti KUN tekee.

Se siis jo tiedetään, että aikataulu on viivästynyt, mutta miten paljon, niin sitä voimme vain veikkailla – ennen vai jälkeen seuraavien eduskuntavaalien. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan Juhani Eskolan mukaan on tärkeää, että uudistus saadaan eteenpäin viimeistään syksyllä 2018.

Hallituksen vastineen mukaan sote-keskukset aloittavat vuoden myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli eli vuoden 2022 alussa. Tässäkin on vielä ajallisesti liukumaa eteen ja taaksepäin riippuen siitä, täyttyvätkö laissa asetettavat edellytykset. Jos ne täyttyvät, niin valtioneuvoston luvalla sote-keskukset voivat aloittaa jo ennen vuotta 2022. Toisaalta keskukset voivat aloittaa vasta vuoden 2023 alussa, jos edellytykset eivät täyty.

Sote-juna on jo kuitenkin liikkeellä; kunnissa tehdään sote palveluiden uudistamista, liikelaitoksia valmistellaan ja työnkuvia uudistetaan, ja hyvä niin, sillä muutoksia tarvitaan, jotta tulevaisuudessakin suomalaisilla ovat saatavilla laadukkaat ja vaikuttavat sote-palvelut.

Sote-uudistuksen tekevät ihmiset, ammattilaiset ja siksi koulutus on avainasemassa. Toukokuussa 2018 julkaistiin valtioneuvoston rahoituksella tehty laaja selvitys ”Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus”, jossa tavoitteena oli kuvata millaisia osaamistarpeita sote-uudistus synnyttää, mitä olisi tehtävä, jotta näihin uusiin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan ja mitä tapahtuu, jos tarpeisiin vastaamisessa epäonnistutaan. Selvityksen mukaan ammattialakohtainen ns. substanssiosaaminen tulee jatkossakin olemaan sote-alan ammattilaisen osaamisen ydintä. Lisäksi tärkeää on yleinen yhteinen eli ns. geneerinen osaaminen, joka sisältää asiakastyöosaamisen, palvelunkehittämisosaamisen sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamisen, eli ammattien välinen yhteistyöosaaminen tulee korostumaan.

Sote-alan korkeakoulutetuista ammattilaisista suurin osa, 80%, on ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Ammatillista osaamista kehitetään valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen yhteistyössä. Esimerkiksi sairaanhoitajan perusosaamisen varmentamiseen kehitetään Savonia-ammattikorkeakoulun johdolla valtakunnallista osaamisen arviointia, jossa on mukana sairaanhoitajan ydinosaaminen ja ns. geneerinen eli yleisosaaminen. Kehittämistä rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella ja kehittämistyössä ovat mukana kaikki Suomessa sairaanhoitajakoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut. Valtakunnallinen yleissairaanhoitajan perusosaamisen arviointi on käytössä vuonna 2021 eli siinä vaiheessa, kun sote-keskukset aloittavat toimintansa. Sikäli mikäli sote-uudistus etenee. Joka tapauksessa sote-alan ammattilaisten tulevaisuusosaamisen kehittäminen edellyttää systemaattista osaamisen arviointia ja näyttöön perustuvien koulutusinterventioiden käyttöä.

Savonia-ammattikorkeakoulussa olemme uudistaneet opetussuunnitelmat niin, että ne vastaavat tulevaisuuden sote-ammattilaisten tunnistettuihin osaamistarpeisiin. Suurena haasteena on jo työelämässä toimivien sote-ammattilaisten osaamisvajeisiin vastaaminen, joka edellyttää täydennyskoulutusta ja osaamisen kehittämisen valmennusta. Ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja ammatillisia oppilaitoksia haastetaan vastaamaan tähän työelämän osaamisvajeeseen niin opetus- ja kulttuuriministeriön kuin sosiaali- ja terveysministeriön osalta. Koulutussektori on valmis kehittämään työelämässä toimivien sote ammattilaisten osaamista, mutta ilman resursseja se ei onnistu. Osaamisen varmentaminen on siis myös poliittinen tahtokysymys: mihin resursseja kohdennetaan.

Lähteet: Kangasniemi M. ym 2018.  Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018.

Salla Seppänen
Koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu