Kohtaamisia

Parhaita työpäiviäni on, kun saan tavata opiskelijoita. Meillä Savoniassa on nimittäin aivan mahdottoman upeita opiskelijoita, joista suurin osa on erittäin motivoitunut opiskelustaan. Osa heistä on hakenut unelmaopiskelupaikkaansa useamman kerran ja viimein päässyt opiskelemaan. Moni hakija on myös jäänyt ilman koulutuspaikkaa ja se näkyy avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden määrän kasvuna.

Usein kohtaan opiskelijoiden edustajia ja Savotta-opiskelijakunnan jäseniä, jotka tekevät mahtavaa työtä korkeakouluyhteisössämme. Olemmekin rakentaneet kumppanuuteen perustuvaa toimintamallia Savottan kanssa.

Yhdessä haluamme kehittää Savoniasta vähintäänkin Suomen parhaan ammattikorkeakouluyhteisön, jonne on mukava tulla ja jossa on turvallinen olo rakentaa tulevaisuuden osaamista. Tällaista ammattikorkeakoulua opiskelijat haluavat markkinoida myös kavereilleen.

Parhaan korkeakouluyhteisön rakentaminen vaatii meiltä kaikilta yhteiseen tavoitteeseen sitoutumista. Jo muutama ikävä kohtaaminen jättää muistijäljen, jota saa paikata monella hyvällä palvelulla. Sillä palveluitahan me kaikki savonialaiset annamme omassa työssämme.

Savonia on muutakin kuin Savilahti

Meillä on nyt upea mahdollisuus vahvistaa korkeakouluyhteisöllisyyttä Savilahden kampuksella. Savilahtea nimitetään avoimeksi kampukseksi, jossa on hyvää pöhinää sekä yllättäviä ja vaikuttavia kohtaamisia. Kohtaamisia monialaisena Savoniana, ja kohtaamisia yritysten ja muiden koulutustoimijoiden kanssa. Millaiset pelisäännöt luomme yhteisen tekemiseen, jotta kaikilla on hyvä tulla ja hyvä olla?

Ammattikorkeakouluopiskelijat muodostavat reilut puolet korkeakouluopiskelijoiden määrästä Kuopiossa. Opiskelijoitamme kohtaa monissa eri tilanteissa, kun he tekevät projekteja, työharjoittelua ja opinnäytetöitä mitä moninaisimmissa toimintaympäristöissä.

Savonia on muutakin kuin Savilahti. Siksi on tärkeää huomioida opiskelijat Kuopion kolmen koulutusasteen kulttuurikampuksella Musiikkikeskuksella sekä Iisalmen ja Varkauden kampuksilla.

Ajattelen, että pienemmissä yhteisöissä on helpompi kohdata opiskelijoita.  Opiskelijat ja henkilöstö ovat hyvin läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Tätä opiskelijat arvostavat ja nämä täytyy jatkossakin säilyttää vahvuutena. Hyvä olo yhteisössä näkyy opintojen tehokkaana etenemisenä ja positiivisena opiskelijapalautteena.

Välillä saan palautetta, että Savilahden kampusta hehkutetaan liikaa. Ymmärrän tämän, mutta olemme syksyllä 2020 kokoamassa yli 5 000 savonialaisen opiskelijan kokonaisuutta varsin tiiviiseen kokoonpanoon Microkadun kampukselle. Nyt rakennetaan uutta ja tällä kokonaisuudella olemme uskottava toimija myös valtakunnallisessa korkeakoulupoliittisessa keskustelussa.  Savilahti hyödyttää koko Savoniaa eikä ole pois muiden kampusten kehittämiseltä.

Savonian opiskelijayhdistykset ovat omana kannanottonaan tehneet aloitteen esteettömän kampuksen rakentamisesta. Esteettömyys, kestävä kehitys, turvallisuus ja yhteisöllisyys ovat erinomaisia periaatteita Savilahden kehittämisessä. Ennen kaikkea hyvä fiilis oppia uutta ja tehdä työtä voisivat olla ainakin minun mielestä Savoniaa kuvaavia lausahduksia.

Haastan kaikki opiskelijat ja henkilöstön yhteisten periaatteiden esiintuomiseen Savoniassa. Näin yhdessä luomme yhteisön, josta voimme olla ylpeitä.  Olisikohan palvelulupauksemme –  ainutkertaisia kohtaamisia?

Mervi Vidgrén
rehtori, toimitusjohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

 

Hurmaa ensin omat

Hyvä työilmapiiri on asia, josta työnantajat kilpailevat. Ovatko sinun työpaikallasi asiat kunnossa vai seuraatko tiiviisti työpaikkailmoituksia? Seuraava pikavisa paljastaa, millä tolalla asiat ovat sinun firmassasi:

  • arvostetaanko työpaikallasi kaikkia yhtä lailla titteliä tuijottamatta?
  • muistetaanko kiireen keskellä kiittää hyvästä työstä ja antaa myös palautetta, jos on parannettavaa?
  • entä saatko työkaverilta apua, jos sitä kauniisti pyydät?

Jos vastasit kaikkiin kyllä, sinulla ja työpaikallasi pyyhkii melkoisen mukavasti.

Keskusteleeko kukaan omalla nimellä?

Hyvä viestintä on kärkisijoilla, kun työnantaja haluaa rakentaa tai vahvistaa hyvää työfiilistä yhdessä oman väen kanssa. Suomalaiset tykkäävät, kun he tietävät asioista ja tietävät niistä ajoissa. Yhtä lailla tärkeää on päästä vaikuttamaan yhteisiin tuleviin muutoksiin ja saada aidosti oma ääni kuuluville.

Avoin ja oikea-aikainen viestintä on kullanarvoista varsinkin, kun työyhteisön koko on sen verran suuri, ettei kaikki tieto liiku kahvikuppien kilistessä.

Savonian henkilöstölle avattiin sähköinen Pulinaboksi elokuun lopulla, sovellusten joukosta valittiin Teams. Pulinaboksissa jokainen voi keskustella, ideoida ja antaa palautetta omalla nimellä. Arvaatteko, miten sen kanssa kävi?

 

A) Kaikkien pitää kirjoittaa Pulinaboksiin omalla nimellä, joten ei siellä kukaan mitään kirjoita. Johto vaan huutelee välillä toisilleen.

B) Kanava otettiin heti käyttöön ja siellä on kehuttu avuliaita työkavereita kauniin sanoin, perustettu oma keskusteluryhmä kimppakyytiläisille ja tehty monta aloitetta, joiden lähtökohta on kestävämpi kehitys. Esimerkiksi kestomukit henkilöstölle ovat tulossa:)

Marenginkevyttä herkkua

Pulinaboksi on vain yksi keino siihen, että tieto liikkuu ja hyvät ajatukset saadaan kiertoon. Savonialla järjestetään myös kampuskahvit, lisäksi on erilaisia yhteisiä rientoja.

Opiskelijoilla on myös oma sähköinen Kaiku-kanavansa muiden vaikutusmahdollisuuksien rinnalla.

Hurmaa siis omasi. Sen jälkeen voit hurmata muut. Kun työpaikalla on liuta ihmisiä, jotka ovat oman alansa huippua ja jotka kertovat aidosti omaa tarinaansa, se paisuttaa yhteisen menestystarinan kuohkeaksi marenginkevyeksi herkuksi, josta muut eivät saa tarpeekseen.

 

Anna Laukkanen
viestintäpäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Sekaisin osaamisesta

Osaamisen uudistaminen, uudet ammatti- ja työnkuvat, työvoiman saatavuus, jatkuva oppiminen, itsensä kehittäminen vetovoimaseksi ja työmarkkinakelpoiseksi määrittävät yksilön ja koko Suomen tulevaisuuden.

Elinikäinen oppiminen on ollut muodissa jo yli 50 vuotta. Unesco lanseerasi elinikäisen kasvatuksen kansainväliseen keskusteluun 1960-luvun puolivälissä. Silti suomalaisen osaamisen uudistamisessa jokin mättää.

Juuri julkaistun Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuopion alueen kauppakamarin elinkeinoelämän suhdannebarometrin mukaan Pohjois-Savossa menee tosi hyvin.

Kuopion alueen kauppakamarin toimitusjohtaja Silja Huhtiniemi korostaa muun muassa: ”Toimiva koulutusjärjestelmä vaatii lisää joustavuutta, yritysten ja oppilaitosten tiivistä yhteistyötä ja nopeaa reagointia yritysten muuttuviin tarpeisiin. Lisäksi työperäistä maahanmuuttoa tulee helpottaa.”

Ammatillinen koulutus Suomessa on kehittynyt radikaalisti parin viime vuosikymmenen aikana. Ammattikorkeakouluilla on monipuoliset ja toimivat yritys- ja työelämäsuhteet. Opettajat ja koulutuksen kehittäjät saavat tiedon yritysten osaamistarpeista hyvinkin nopeasti.

Muuttuviin yritys- ja työelämän tarpeisiin reagointi vaatii vieläkin tehokkaampia uudistuksia. Suomessa osaaminen on ollut arvostettua suoritettujen tutkintojen muodossa. Tutkintoon johtavat koulutukset kestävät alasta ja koulutusasteesta riippuen kolmesta kuuteen vuoteen. Siinä ajassa suhdanteet ja osaamistarpeet ennättävät muuttua useaan otteeseen.

Suomen työelämässä on yli 100 000 alle 30-vuotiasta, jotka ovat käyneet vain peruskoulun. Lisäksi meillä on noin 70 000 nuorta aikuista, jotka eivät opiskele tai ole töissä. Suomessa tulisi seuraavan 10 vuoden sisällä saada uudelleen koulutettua noin miljoona henkeä.

Kyseessä ei ole ainoastaan osaavan työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelma vaan myös koulutuksen, koulutuksen markkinoinnin ja motivoituneiden opiskelijoiden kohtaanto-ongelma.

Jos Suomessa ei satsata pian ja riittävästi aikuis- ja täydennyskoulutukseen valtion ja työnantajien tahoilta, osaavien tekijöiden puute vain pahenee.

Osaamista uudistavan koulutuksen tarjonta on monipuolista. Potentiaalisten opiskelijoiden ja yritysten on kuitenkin vaikea ottaa selvää erilaisten täydennyskoulutusten, erikoistumiskoulutusten ja diplomikoulutusten tasosta ja laadusta.

Ammattikorkeakoulujen on osattava radikaalisti muuttaa osaamisen kehittämistä. Esimerkiksi Savonia-ammattikorkeakoulun ympäristötekniikan ylempi ammattikorkeakoulututkinto räätälöidään täysin yksilöllisesti niin opiskelijan kuin hänen työnantajansakin tarpeisiin. Koulutuksen sisäänottomäärä vuosittain on pieni, markkinointi yrityskohtaista ja toteutus ainutlaatuista.

Kaija Sääski
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savonia kouluttaa ammattilaisia muuttuvalle sote-kentälle

Sote-uudistus on todellakin ollut aikamoista ”sotkista”, jossa otetaan vuorotellen kolme askelta eteen ja kolme hyppyä taakse, kuten Tyyne Kettunen asiaa kuvailee. Välillä voi tuntua, ettei uudistus etene mihinkään.

Sote-valmistelussa on ollut jo monta käännettä, eikä niiden loppua ole näkyvissä. Valinnanvapaus puhututtaa eniten. Kesäkuun alussa perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa, mikä edellyttää useita muutoksia valinnanvapautta koskevaan lakiehdotukseen. Hallitus antoi vastineensa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle siitä, miten perustuslakivaliokunnan muutosvaatimukset huomioidaan. Lopulliset muutokset tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta, sitten jos, ja toivottavasti KUN tekee.

Se siis jo tiedetään, että aikataulu on viivästynyt, mutta miten paljon, niin sitä voimme vain veikkailla – ennen vai jälkeen seuraavien eduskuntavaalien. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtajan Juhani Eskolan mukaan on tärkeää, että uudistus saadaan eteenpäin viimeistään syksyllä 2018.

Hallituksen vastineen mukaan sote-keskukset aloittavat vuoden myöhemmin kuin alkuperäisessä suunnitelmassa oli eli vuoden 2022 alussa. Tässäkin on vielä ajallisesti liukumaa eteen ja taaksepäin riippuen siitä, täyttyvätkö laissa asetettavat edellytykset. Jos ne täyttyvät, niin valtioneuvoston luvalla sote-keskukset voivat aloittaa jo ennen vuotta 2022. Toisaalta keskukset voivat aloittaa vasta vuoden 2023 alussa, jos edellytykset eivät täyty.

Sote-juna on jo kuitenkin liikkeellä; kunnissa tehdään sote palveluiden uudistamista, liikelaitoksia valmistellaan ja työnkuvia uudistetaan, ja hyvä niin, sillä muutoksia tarvitaan, jotta tulevaisuudessakin suomalaisilla ovat saatavilla laadukkaat ja vaikuttavat sote-palvelut.

Sote-uudistuksen tekevät ihmiset, ammattilaiset ja siksi koulutus on avainasemassa. Toukokuussa 2018 julkaistiin valtioneuvoston rahoituksella tehty laaja selvitys ”Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus”, jossa tavoitteena oli kuvata millaisia osaamistarpeita sote-uudistus synnyttää, mitä olisi tehtävä, jotta näihin uusiin tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan ja mitä tapahtuu, jos tarpeisiin vastaamisessa epäonnistutaan. Selvityksen mukaan ammattialakohtainen ns. substanssiosaaminen tulee jatkossakin olemaan sote-alan ammattilaisen osaamisen ydintä. Lisäksi tärkeää on yleinen yhteinen eli ns. geneerinen osaaminen, joka sisältää asiakastyöosaamisen, palvelunkehittämisosaamisen sekä työntekijyyden ja yhteistoiminnan muutososaamisen, eli ammattien välinen yhteistyöosaaminen tulee korostumaan.

Sote-alan korkeakoulutetuista ammattilaisista suurin osa, 80%, on ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Ammatillista osaamista kehitetään valtakunnallisessa ammattikorkeakoulujen yhteistyössä. Esimerkiksi sairaanhoitajan perusosaamisen varmentamiseen kehitetään Savonia-ammattikorkeakoulun johdolla valtakunnallista osaamisen arviointia, jossa on mukana sairaanhoitajan ydinosaaminen ja ns. geneerinen eli yleisosaaminen. Kehittämistä rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella ja kehittämistyössä ovat mukana kaikki Suomessa sairaanhoitajakoulutusta tarjoavat ammattikorkeakoulut. Valtakunnallinen yleissairaanhoitajan perusosaamisen arviointi on käytössä vuonna 2021 eli siinä vaiheessa, kun sote-keskukset aloittavat toimintansa. Sikäli mikäli sote-uudistus etenee. Joka tapauksessa sote-alan ammattilaisten tulevaisuusosaamisen kehittäminen edellyttää systemaattista osaamisen arviointia ja näyttöön perustuvien koulutusinterventioiden käyttöä.

Savonia-ammattikorkeakoulussa olemme uudistaneet opetussuunnitelmat niin, että ne vastaavat tulevaisuuden sote-ammattilaisten tunnistettuihin osaamistarpeisiin. Suurena haasteena on jo työelämässä toimivien sote-ammattilaisten osaamisvajeisiin vastaaminen, joka edellyttää täydennyskoulutusta ja osaamisen kehittämisen valmennusta. Ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja ammatillisia oppilaitoksia haastetaan vastaamaan tähän työelämän osaamisvajeeseen niin opetus- ja kulttuuriministeriön kuin sosiaali- ja terveysministeriön osalta. Koulutussektori on valmis kehittämään työelämässä toimivien sote ammattilaisten osaamista, mutta ilman resursseja se ei onnistu. Osaamisen varmentaminen on siis myös poliittinen tahtokysymys: mihin resursseja kohdennetaan.

Lähteet: Kangasniemi M. ym 2018.  Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018.

Salla Seppänen
Koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kannustava rahoitusmalli – totta vai tarua?

Nykyinen ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on vahvistettu vuosille 2017 – 2020. Parhaillaan käydään monitahoista (ja -tasoista) keskustelua siitä, miten mallia tulisi muuttaa seuraavalle kaudelle (ehkä jopa 2021 – 2030), jotta se olisi kannustava ja ohjaisi ammattikorkeakoulujen toimintaa entistä laadukkaampaan suuntaan.

Suomessa käytössä oleva rahoitusmalli on kansainvälisesti varsin poikkeuksellinen. Ammattikorkeakoulujen saamasta rahoituksesta jaetaan 95% kahdentoista ainakin näennäisesti tuloksiin perustuvan indikaattorin perusteella, loput 5% OKM jakaa strategiarahoituksena pääosin osana korkeakoulujen kanssa tehtäviä tulossopimuksia.

Korkeakoulujen johtoa kuuntelemassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta Savoniassa syksyllä 2017.

Rahoitusmallin mahdollisesti muuttuessa onkin paikallaan tarkastella joidenkin rahoitusindikaattorien toimintaa. Mallissa rahoitus lasketaan kolmen viimeisimmän vuoden tuloksen perusteella, jatkossa tarkastelu perustuu pääosin yhteen tilastovuoteen, lopputuloksen kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta.

Julkaisujen määrällinen kasvu

Rahoitusmallissa julkaisut edustavat 2% painoarvoa. Julkaisujen ottaminen mukaan rahoitusmalliin saikin ammattikorkeakoulujen julkaisujen määrät rajuun kasvuun. Esimerkiksi vuodesta 2014 vuoteen 2017 ammattikorkeakoulujen julkaisumäärä on noussut yli 14%, joskin viime vuosina kasvu näyttäisi taittuneen ja vuosittainen kokonaismäärä näyttäisi asettuvan noin 8000 julkaisun tasolle.

Julkaisumäärän kasvu selittyy kahden tekijän kautta. Ensinnäkin ammattikorkeakoulut tilastoivat julkaisut aiempaa tarkemmin, ennen julkaisujen sisällyttämistä rahoitusmalliin suuri osa esimerkiksi taiteellisesta toiminnasta tai audiovisuaalisista aineistoista saattoi jäädä ilmoittamatta julkaisurekisteriin. Toiseksi ammattikorkeakoulujen tuottamien julkaisujen määrä on myös aidosti kasvanut ja myös kokonaan uusia julkaisukanavia on otettu innokkaasti käyttöön.

Julkaisuvolyymin kasvu ei välttämättä ole vastaavasti heijastunut julkaisujen laatuun. Tarkasteltaessa vuosia 2012 – 2017 voidaan huomata, että itse asiassa julkaisuluokissa A ja B (vertaisarvioidut ja vertaisarvioimattomat tieteelliset artikkelit) julkaisumäärät ovat laskeneet noin 6%. Todennäköisesti siis ammattikorkeakoulut tuottaisivat vastaavan määrän A- ja B-luokkien julkaisuja vaikka näitä ei huomioitaisi rahoitusmallissa ollenkaan.  Vastaavasti luokissa D-F (ammattiyhteisölle ja suurelle yleisölle suunnatut julkaisut sekä julkinen taiteellinen toiminta) on koettu valtaisa 90% nousu.

Näyttäisi siis siltä, että panostamalla noin 62 miljoonaa strategiakauden neljän vuoden aikana rahoitusmallin julkaisuindikaattoriin, saadaan tällä vastineeksi vuosittain joitakin tuhansia kappaleita julkaisuluokkien D – I  julkaisuja. On varmaankin perusteltua kysyä, olisiko tuo rahasumma mahdollista sijoittaa suuremman lisäarvon tuottavasti.

Opiskelijapalaute – kuinka tyytyväisiä opiskelijat ovat suorittamiinsa opintoihin?

Valmistumisvaiheessa opiskelija vastaa ammattikorkeakoulujen yhteiseen valmistumisvaiheen kyselyyn (AVOP-palaute). Kysely koostuu noin sadasta kysymyksestä, joista 27 kysymyksen vastaukset lasketaan mukaan rahoitusmalliin. Rahoitusmallissa opiskelijapalautteen painoarvo on 3%. Vuonna 2017 kyselyn vastausprosentti oli noin 85% ja rahoitusmittariin sisällytettävien kysymysten keskiarvo vaihteli välillä 4,9-5,4 (asteikko 1 – 7).

Hajonnan ollessa väistämättä tällaisessa kyselyssä varsin pieni muodostuu vastausprosentista mittarin kannalta merkittävin vaikuttava tekijä. Jos esimerkiksi 1 000 tutkintoa vuodessa tuottava ammattikorkeakoulu onnistuisi nostamaan kyselyssä keskiarvoa keskimääräiseltä tasolta (5,1) listan kärkeen (5,5), palkitsisi rahoitusmalli tästä noin 65 000 euron rahoituksen lisäyksellä. Jos taas kyseinen korkeakoulu onnistuisi nostamaan vastausprosentin 85%:sta 95%:iin, palkitsisi rahoitusmalli noin 100 000 euron lisäyksellä rahoituskertymään. Toki on myös huomioitava se, että vastausprosentin kasvu heijastuu yksikköhintaan käänteisesti, jolloin opiskelijoiden tyytyväisyyden lisääntyminen heijastuisi nykyistä vähemmän rahoituksen määrään.

Opiskelijoiden palaute opinnosta on toiminnan kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, rahoitusmallissa palautteen tasolla on kuitenkin valitettavan vähän kannustavaa vaikutusta.

Opiskelijoiden työllistyminen – ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä?

Rahoitusmallissa opiskelijoiden työllistymisen painoarvo on 4%. Työllistyminen mitataan valmistumista seuraavan vuoden lopun tilanteen mukaisena. Mittarissa huomioidaan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, yrittäjiksi työllistyneiden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kerrotaan kahdella.

Viimeisimpien käytettävissä olevien tilastojen (vuonna 2015 valmistuneiden tilanne vuonna 2016) mukaan tilastoitujen työllisten osuus ammattikorkeakouluissa oli keskimäärin 78% vaihteluvälin ollessa 70 – 85%. Eroa heikompien ja parhaimpien ammattikorkeakoulujen välillä voidaan pitää merkittävänä, rahoitusmittarin rakenne kuitenkin tasaa varsin tehokkaasti näennäisesti suuret suhteelliset erot. Esimerkiksi Saimaa-ammattikorkeakoulun suhteellinen työllistyvyys on noin 71%, mikä rahoituksen näkökulmasta tarkoittaa noin 85 000 euron vähennystä. Vastaavasti suhteellisesti paras ammattikorkeakoulu (Diakonia-ammattikorkeakoulu, työllisten osuus 85% tutkinnon suorittaneista) hyötyy hyvästä tuloksesta noin 60 000 euroa keskiarvotulokseen verrattuuna.

Työllisyyttä mitattaessa tilanne on hyvin samankaltainen kuin opiskelijapalautteen suhteen, lähtökohtaisesti laadullinen mittari on käytännössä vahvasti määrällinen. Parhaillaan rahoitusmallin uudistamiseen liittyvissä keskusteluissa on nostettu esiin pyrkimys painottaa työllisyysmittarissa laadullista työllistymistä. Ajatuksena tämä toki on oikean suuntainen, vaarana kuitenkin on että suurehkon työllistävän vaikutuksen lisäksi lopputulema on hyvin lähellä nykyisen kaltainen.

Yhteenveto – porkkanaa vai keppiä?

Rahoitusmallista ja sen kannustavuudesta keskusteltaessa tulee muistaa, että suurin vaikuttava tekijä on ammattikorkeakoulujen rahoituksen kokonaistaso. Niin kauan kuin rahoituksen kokonaistaso pysyy ennallaan tai laskee, vaikutetaan rahoitusmittareiden säätämisellä ainoastaan ammattikorkeakoulujen suhteellisiin osuuksiin. Mikäli yksi ammattikorkeakoulu onnistuu kasvattamaan rahoitusosuuttaan, tarkoittaa tämä vastaavasti jonkun toisen osuuden laskua.

Oravanpyörävertauksen käyttö tässä yhteydessä ei ole kovinkaan kaukaa haettua, voidaankin kysyä saavutetaanko kansakunnan kannalta paras lopputulos sillä, että korkeakoulut juoksevat itsensä läkähdyksiin? Mikäli rahoitusmalliin haluttaisiin rakentaa aitoa kannustavuutta, tulisi esimerkiksi nyt strategiarahoitukseen varattua osuutta käyttää tavoitetason ylittävien ammattikorkeakoulujen palkitsemiseen.

Tällöin rahoitusmallissa käytettäville mittareille voitaisiin määrittää vuotuiset tavoitetasot ja laskea tasapainotetun mittariston avulla kunkin ammattikorkeakoulun vuotuinen tulos esimerkiksi vertailukelpoisena indeksilukuna. Esitetyssä mallissa OKM kykenisi vuositasolla mittareiden tavoitetason määrittelyn kautta ohjaamaan korkeakoulujen tavoitteiden asettelua nykyistä joustavammin.

Rahoitusmallin uudistamisen yhteydessä olisi tärkeää pohtia, mihin rahoitusmallin rakenteella halutaan tai yleensä pystytään vaikuttamaan. Valitettavan vähän keskustelussa on pohdittu sitä, miten korkeakoulut tarjoaisivat tuleville opiskelijoille entistä laadukkaampaa koulutusta ja tätä kautta vahvistaisivat kansakunnan kilpailukykyä.

Esa Viklund
Kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Kirjoittamisen autuus ja ihanuus

Olin peruskoulun toisella luokalla kun voitin kirjoituskilpailun. Voittajakirjoituksen otsikko oli ”Lumihiutale kertoo”. Olen monta kertaa miettinyt sitä että miten ihmeessä olen saanut kirjoitettua aineen tuollaisesta. Minulla oli nuorena valtava into lukea kirjoja ja samalla kieli kehittyi. Kun siihen lisää vielä lapsen vilkkaan mielikuvituksen niin ei kai siinä muuta sitten tarvitakaan.

Koulu ohjaa lasta ja nuorta muuttamaan kirjoittamistaan iän karttuessa. Suomalainen koulumaailma keskittyy lapsen kasvaessa yhä enemmän faktoihin ja asiatekstin tuottamiseen. Opiskeluaikana piti kirjoittaa valtavasti esseitä, tutkielmia, raportteja, ym. asiapitoista tekstiä. Siirryttyäni työelämään olen ollut iloinen tuosta kirjoituskokemuksesta, koska nykyisessä työssäni kirjoittaminen on keskeistä.

Me asiantuntijaorganisaatiossa työskentelevät tietotyöläiset joudumme kirjoittamaan paljon. Mitä enemmän työmme sähköistyy, sitä enemmän kirjoitamme. Kirjoittaminen on läsnä joka päivä. Puhelin soi entistä harvemmin mutta sähköposti kilahtelee jatkuvasti.

Kirjoittaminen tuo vastuun viestiä ymmärrettävästi ja toiset huomioon ottaen. On niin helppoa kirjoittaa tekstiä, jossa vilisee omasta työelämästä tuttuja lyhenteitä ja termejä.

Meillä Savoniassa teksteissä vilisee valtavasti sisäisiä lyhenteitä (esim. tki, tuso, yamk, ohry, OIS, ahot, avop, hops, UEF). Usein vain käy niin että ulkopuoliset eivät ymmärrä mistä on kyse.

On aina pidettävä mielessä kenelle tekstiä kirjoitetaan. Jos kohteena on oma organisaatio, on tyyli erilainen kuin jos kirjoitetaan oman organisaation ulkopuoliselle henkilölle. Tämän seikan olen kantapään kautta sisäistänyt ja teenkin hallinnossa paljon tekstien oikolukua. Kirjoitan lyhenteitä auki ja kirjaan tarvittaessa muita selityksiä lukijaa helpottamaan.

Liityin joitakin vuosia sitten Hätisen sukuseuran jäseneksi. Suvun esimieheksi tuli tuttu mies, joka alkoi kärttää minulta jotakin artikkelia sukulehteen. Ajattelin että jos kirjoitan hänelle yhden artikkelin, niin ”loppuu se vinkuminen”. Olisihan sitä pitänyt arvata miten siinä käy. Sain artikkelista hyvää palautetta ja minulta pyydettiin toista ja sitten kolmatta, neljättä… Nyt olen tilanteessa että minun pitää saada aikaiseksi muutama artikkeli vuodessa. Näin pidän yllä kevyempää kirjoittamisen tyyliä.

Savoniassa hallituksen esityslistalle ei kannata laittaa pykälätekstiksi kirjoitelmaa kohtaamisestani punarinnan kanssa tai siitä kun karhu tallusteli mökkitiellä. Tai voisihan sitä, mutta siitä saattaisi tulla hiukan sanomista. Korkeakoulut joutuvat laatimaan runsaasti erilaisia suunnitelmia, arviointeja, selvityksiä, päätöksiä, raportteja ja vaikka mitä. Työpäivät vierähtävät tiiviisti sormet näppäimistöllä jotain kirjoittaen. Entäs sitten kun tietokone ei toimi? Kauhea paniikki siitä tulee ja nopea puhelu tietohallintoon. Korjatkaa äkkiä!

Mervi Hätinen

hallinnon suunnittelija

Savonia-ammattikorkeakoulu

Entä jos minulla ei olisikaan uudistuvalla Savilahden kampusalueella omaa työhuonetta?

Yhtenä isona haasteena Savilahden kampusalueen muutoksissa tulee olemaan henkilöstön työtilojen uudistaminen. Olemmeko valmiita luopumaan omasta työhuoneesta vai tarvitsemmeko paikan johon jättää takki ja omat paperit ilman, että olo tuntuu toimistokodittomalta.

Olen itsekin joutunut pohtimaan miltä tuntuisi olla ilman työhuonetta. Puolet työajastani istun kokouksissa, jolloin omaa työhuonetta en tarvitse. Työhuoneajastani kolmannes on sellaista aikaa jonka teen suljettujen ovien takana talouteen, turvallisuuteen tai luottamuksellisuuteen liittyvien asioiden parissa. Puheluille yhteisestä tilassa löytyisi varmaan puhelinkoppi. Myös etätyötä voin tehdä, kun työ vaatii keskittymistä ja omaa rauhaa, mutta silti tunnustan kaipaavani työhuonetta. Vähäisellä oman työhuoneen käyttöasteella ja noin kuuden tunnin viikottaisella yksityisyyden tarpeella en voi omaa työhuonetta itselleni pyytää, joten omaa ajattelutapaani pitänee uudistaa.

Martelan toimitusjohtaja Matti Rantaniemellä ei ole omaa työhuonetta ja hänen kerrotaan käyttävän työhuoneettomuuttaan johtamisen välineenä. Hänen mukaansa ilman omaa työhuonetta hän johtajana kohtasi työntekijöitään luonnollisissa tilanteissa ja pystyi myös paremmin ottamaan suoraan kantaa eri asioihin.

Ehkä minunkin pitäisi ajatella työhuoneen sijasta työn tekemistä monipaikkaisuuden lähtökohdista. Tarvitsen tilaa, jossa voin tehdä työtä yhdessä työkaverin tai tiimin kanssa, tarvitsen tilaa kohtaamiseen ja tarvitsen tilaa, jossa on oma rauha. Talousarvion ja tilinpäätöksen tekemisen aikaan työparini on taloussuunnittelija, jonka kanssa teemme yhdessä töitä, joten tällöin on luontevinta tehdä työtä samassa huoneessa. Johtamisen näkökulmasta tarvitaan kohtaamista, joten tämän työn voisin tehdä vaihtuvissa paikoissa tilanteen mukaan. Ja kun tarvitsen työrauhaa voisin vetäytyä johonkin omaan tilaan tai tehdä etätyötä. Näin ajatellen työni monipaikkaisuus ei vaadi omaa työhuonetta, mutta se vaatii ajattelutavan muutosta. Ja juuri tätä muutosta tarvitaan nyt meiltä kaikilta Savilahden suunnittelussa.

 

Seppo Lyyra
Talouspäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Yhdessä enemmän

”Me olemme Savonia”.  Strategian päämäärä kertoo, että haluamme tehdä asioita yhä enemmän yhdessä.  Tiimitoiminta on ilman muuta osa me-tekemistä. Opettajuudessa on perinteisesti korostunut yksin tekeminen.  Nyt yhteissuunnittelulla ja -toteutuksella sekä asioiden jakamisella tehdään vaikuttavaa työtä ja toisaalta tuetaan omaa ja työkaverin hyvinvointia.

Tilaratkaisut ovat merkittävä osa pedagogiikkaa, ja parhaillaan onkin mahdollisuus vaikuttaa Savonian tulevan kampuksen ratkaisuihin.  Miten tuemme tiloilla pedagogiikan kehittämistä, tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, yhdessä tekemistä ja uudenlaista toimintakulttuuria? Opiskelijan osaamista tulee tukea monimuotoisin pedagogisin menetelmin. Paineita jatkuvan oppimisen haasteista sekä soveltavan tutkimustoiminnan ketterästä toteuttamisesta tulee työelämästä, ja näihin haasteisiin haluamme vastata myös tulevaisuudessa.

Savonian kampuksen suunnittelua kehitettiin helmikuussa avoimilla yhteissuunnittelupäivillä. Charrette-päivillä opiskelijat, henkilökunta sekä yritykset loivat erilaisia ideoita tulevaan kampukseen.

Charretten yhteenvedon mukaan luokkahuoneet perinteisessä mielessä ovat menneisyyttä, ja henkilöstön työskentelytiloilta haetaan myös uutta potkua me-tekemiseen.  Tarvitaan seiniä ja katto sekä osin keskeneräiset oppimis-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioympäristöt.  Tarvitaan erilaisia kohtaamisen tiloja, joissa on mahdollista rennossa ilmapiirissä tuulettaa ajatuksia, kohdata erilaista osaamista ja laajentaa siten omaa osaamista.

Kampuksesta luodaan elävä, yhteisöllinen ja energinen kokonaisuus.  Tämä onnistuu sillä, että olemme luomassa monimuotoisia fyysisiä tiloja, jotka mahdollistavat vahvan virtuaalisuuden.  Tilojen tulee kannustaa yhteiseen tekemiseen, kohtaamisiin ja sosiaalisuuteen.

Tilojen tulisi toivottaa eri toimijat tervetulleiksi. Jatkossa ei ole sinun koulutusalasi ja minun koulutusalani, vaan meidän savonialaisten tiloja, joissa parhaimmillaan luodaan aidosti uutta osaamista.  Opiskelijat ovat osa yhteisöämme ja siksi heillä tulee olla sama tervetullut fiilis kehittämistoimintaan.

Kampuksen suunnittelussa on mahdollisuus huomioida liikkumista tukevia tila- ja sisustusratkaisuja. Keskeistä on toimintakulttuurin muuttaminen siten, että tiloja suunnitellaan opiskelijoiden istumisen vähentämiseen ja kiinnitetään huomiota korkeakouluyhteisön fyysisen aktiivisuuden edistämiseen koko korkeakouluympäristössä.

Savilahden alueen ainutlaatuisella kokonaisuudella tulee varmistaa että Savonian toimintojen synergian lisäksi Savilahden eri toimijat työskentelevät aidosti yhdessä, lisäarvoa tuottaen. Erityisesti alue voi profiloitua yrittäjyyden tukemisessa.

Meillä on noin kaksi vuotta aikaa pohtia, miten toimimme uudenlaisissa oppimis-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioympäristöissä. Miten digitaaliset ratkaisut tukevat uuden pedagogiikan ja tutkimus- ja innovaatiotoiminnan rakentamista. Toivottavasti olemme ratkaisussamme yhtä rohkeita kuin olimme Charrette- suunnittelutyöpajassa.

Mervi Vidgrén
rehtori, toimitusjohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Korkeakoulupolitiikka – vaikea laji

Suomalaista korkeakoulupolitiikkaa on viime vuosina leimannut päämäärättömyys ja tempoilu. Koulutusjärjestelmää koskevissa keskeisissä päätöksissä ei ole aina riittävässä määrin huomioitu niiden toteutumiseen vaadittavaa aikaa tai erilaisia ”paikkoheittoja” on tehty motiivien usein jäädessä hämärän peittoon. Viime kädessä suurimpia kärsijöitä ovat ne, joita varten koko järjestelmä on rakennettu, eli opiskelijat.

Korkeakoulujen rahoitusmallit tutkintokattoineen ohjaavat korkeakouluja keskinäiseen kilpailuun vaikka pienessä rajallisten resurssien maassa menestys voi viime kädessä pohjautua ainoastaan yhteistyöhön ja siihen kuuluisaan yhteiseen hiileen puhaltamiseen. Tutkintokattojen tavoitteena on ohjata koulutusalatasolla suoritettavien tutkintojen määriä työmarkkinoiden tarvetta vastaavaksi.

Rahoitusmallissa tutkintokattoihin verrattavat tutkintomäärät lasketaan kuitenkin takautuvasti kolmen vuoden keskiarvona, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että nykyiseen sopimuskauden (2017–2020) rahoitukseen vaikuttavat päätökset on tehty jo paljon ennen sopimuskauden alkua. Sama uhkaa toistua myös tulevalla sopimuskaudella (2021–2024), koska suurin osa tuolloin valmistuvista opiskelijoista on jo aloittanut opintonsa eikä tutkintokatoista (tai edes rahoitusmallista) ole vielä päätöksiä olemassa. Epäsuhta hitaan ja vahvasti peruutuspeiliin katsovan rahoitusmallin ja työmarkkinoiden yhä nopeammin muuttuvan osaamistarpeen välillä on valtava.

Tutkintokattojen ohella korkeakoulujen valintamenettelyyn tehdyt muutokset ensikertaisuuskiintiöissä ovat johtaneet tilanteeseen, jossa suoraan ylioppilastutkinnon jälkeen korkeakoulussa opintojaan jatkavien osuus on laskenut voimakkaasti. Esimerkiksi vuoden 2016 uusista ylioppilaista noin 16 prosenttia jatkoi suoraan opintojaan yliopistoissa ja noin 10 prosenttia ammattikorkeakouluissa. Yhdestä tai useammasta välivuodesta on tullut yleinen käytäntö, kun unelmaopiskelupaikkaa tavoitteleva nuori ei onnistu pääsykoetta läpäisemään eikä myöskään uskalla haaveensa lopullisen hautautumisen pelossa aloittaa opintojaan toisena tai kolmantena vaihtoehtona olleessa hakukohteessa.

Yhtenä suurena huolena yleiseen keskusteluun on viime aikoina noussut väestön koulutustason lasku. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä 30–34-vuotiaiden ikäluokassa onkin tippunut alle 40 prosenttiin, mikä tarkoittaa sitä, että 1970-luvun loppupuolella syntyneet uhkaavat jäädä korkeimmin koulutetuksi vuosikerraksi. Tilastokehitystä voidaan selittää opistoasteen tutkintojen poistumisella mutta siltikään korkeakoulutettujen suhteellinen määrä ei ole nousussa.

Selkeiden linjausten ja määrätietoisen pitkäjänteisen korkeakoulujärjestelmän kehittämisen sijaan turvaudutaan helposti nopeisiin ja pahimmillaan kertaluonteisiin toimiin. Parhaillaan valmistellaan opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota 2030-luvulle. Tämä on askel oikeaan suuntaan mutta samalla voidaan kysyä, tulisiko visiota viedä vieläkin kauemmaksi ja tähdätä vaikkapa vuoteen 2130?

Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kilpahiihtoa rahasta

Palkinnot motivoivat niin olympialaisissa kuin korkeakoulujen rahoituksessakin. Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtomenestys oli suuri pettymys koko Suomen hiihtohullulle kansalle – etenkin hänelle itselleen.

Kymmenessija tai kolmaskymmenes ovat yhtä huonoja. Vain kolme parasta palkintopallille nousevaa noteerataan. Itku oli hiihtäjällä herkässä.

Sama tilanne on ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen henkiinjäämiskisassa. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa suurimmat palkinnot kerran vuodessa. Korkeakoulufuusiot ja -konsortiot saavat erityispalkintoja.

Lohdutuspalkinnoista voi kilpailla pitkin vuotta hakemalla ministeriöstä koulutus- ja hankerahoja. Ei auta itku markkinoilla, todettiin legendaarisessa kansankomediassa.

Kilpahiihto rahasta vain kiihtyy. Korkeakoulujen prosesseja tehostetaan ja henkilöstön tulosmittaritietoisuus kasvaa. Kauhukuvan kehäkolmosen pohjoispuolella oleville korkeakouluille nostattaa nykyisen EU:n koheesio- eli aluekehitystukikauden loppuminen. Projektirahoista kisataan jatkossa vieläkin kovemmin kansainvälisillä rahamarkkinoilla.

Korkeakoulujen johtoa kuuntelemassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta Savoniassa syksyllä 2017

Varainhankinta käännyttää korkeakoulut yritysten, yhteisöjen, säätiöiden, rahastojen ja alumnien pakeille. Investointi osaamiseen ja tulevaisuuteen kannattaa.

Vääntö uudesta korkeakoulutuksen rahoitusmallista on alkamassa. Nyt jos koskaan on oikea hetki ajaa laatukriteerejä rahoituksen tulosmittareiksi.

Pikavoittoja tyyliin: take the money and run – ei tule suosia, vaikka ne houkuttelevatkin. Viime kädessä korkeakoulupolitiikka on puhdasta politiikkaa, jossa pärjäävät parhaat lobbarit.

Pitkässä juoksussa vain korkeakoulujen tuottama koulutuksen, tutkimus- ja kehitystyön laatu ratkaisee. Toivottavasti.

Savonia-ammattikorkeakoululla on selkeä visio. Olemme vaikuttavin ammattikorkeakoulu vuonna 2020. Kolmen parhaan ammattikorkeakoulun palkintokorokkeelle tähdätään: latu on avoinna – luisto ja pito kohdillaan.

 

 

Kaija Sääski
koulutusvastuujohtaja
Savonia-ammattikorkeakoulu