Nykyinen ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on vahvistettu vuosille 2017 – 2020. Parhaillaan käydään monitahoista (ja -tasoista) keskustelua siitä, miten mallia tulisi muuttaa seuraavalle kaudelle (ehkä jopa 2021 – 2030), jotta se olisi kannustava ja ohjaisi ammattikorkeakoulujen toimintaa entistä laadukkaampaan suuntaan.

Suomessa käytössä oleva rahoitusmalli on kansainvälisesti varsin poikkeuksellinen. Ammattikorkeakoulujen saamasta rahoituksesta jaetaan 95% kahdentoista ainakin näennäisesti tuloksiin perustuvan indikaattorin perusteella, loput 5% OKM jakaa strategiarahoituksena pääosin osana korkeakoulujen kanssa tehtäviä tulossopimuksia.

Korkeakoulujen johtoa kuuntelemassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasosta Savoniassa syksyllä 2017.

Rahoitusmallin mahdollisesti muuttuessa onkin paikallaan tarkastella joidenkin rahoitusindikaattorien toimintaa. Mallissa rahoitus lasketaan kolmen viimeisimmän vuoden tuloksen perusteella, jatkossa tarkastelu perustuu pääosin yhteen tilastovuoteen, lopputuloksen kannalta tällä ei kuitenkaan ole merkittävää vaikutusta.

Julkaisujen määrällinen kasvu

Rahoitusmallissa julkaisut edustavat 2% painoarvoa. Julkaisujen ottaminen mukaan rahoitusmalliin saikin ammattikorkeakoulujen julkaisujen määrät rajuun kasvuun. Esimerkiksi vuodesta 2014 vuoteen 2017 ammattikorkeakoulujen julkaisumäärä on noussut yli 14%, joskin viime vuosina kasvu näyttäisi taittuneen ja vuosittainen kokonaismäärä näyttäisi asettuvan noin 8000 julkaisun tasolle.

Julkaisumäärän kasvu selittyy kahden tekijän kautta. Ensinnäkin ammattikorkeakoulut tilastoivat julkaisut aiempaa tarkemmin, ennen julkaisujen sisällyttämistä rahoitusmalliin suuri osa esimerkiksi taiteellisesta toiminnasta tai audiovisuaalisista aineistoista saattoi jäädä ilmoittamatta julkaisurekisteriin. Toiseksi ammattikorkeakoulujen tuottamien julkaisujen määrä on myös aidosti kasvanut ja myös kokonaan uusia julkaisukanavia on otettu innokkaasti käyttöön.

Julkaisuvolyymin kasvu ei välttämättä ole vastaavasti heijastunut julkaisujen laatuun. Tarkasteltaessa vuosia 2012 – 2017 voidaan huomata, että itse asiassa julkaisuluokissa A ja B (vertaisarvioidut ja vertaisarvioimattomat tieteelliset artikkelit) julkaisumäärät ovat laskeneet noin 6%. Todennäköisesti siis ammattikorkeakoulut tuottaisivat vastaavan määrän A- ja B-luokkien julkaisuja vaikka näitä ei huomioitaisi rahoitusmallissa ollenkaan.  Vastaavasti luokissa D-F (ammattiyhteisölle ja suurelle yleisölle suunnatut julkaisut sekä julkinen taiteellinen toiminta) on koettu valtaisa 90% nousu.

Näyttäisi siis siltä, että panostamalla noin 62 miljoonaa strategiakauden neljän vuoden aikana rahoitusmallin julkaisuindikaattoriin, saadaan tällä vastineeksi vuosittain joitakin tuhansia kappaleita julkaisuluokkien D – I  julkaisuja. On varmaankin perusteltua kysyä, olisiko tuo rahasumma mahdollista sijoittaa suuremman lisäarvon tuottavasti.

Opiskelijapalaute – kuinka tyytyväisiä opiskelijat ovat suorittamiinsa opintoihin?

Valmistumisvaiheessa opiskelija vastaa ammattikorkeakoulujen yhteiseen valmistumisvaiheen kyselyyn (AVOP-palaute). Kysely koostuu noin sadasta kysymyksestä, joista 27 kysymyksen vastaukset lasketaan mukaan rahoitusmalliin. Rahoitusmallissa opiskelijapalautteen painoarvo on 3%. Vuonna 2017 kyselyn vastausprosentti oli noin 85% ja rahoitusmittariin sisällytettävien kysymysten keskiarvo vaihteli välillä 4,9-5,4 (asteikko 1 – 7).

Hajonnan ollessa väistämättä tällaisessa kyselyssä varsin pieni muodostuu vastausprosentista mittarin kannalta merkittävin vaikuttava tekijä. Jos esimerkiksi 1 000 tutkintoa vuodessa tuottava ammattikorkeakoulu onnistuisi nostamaan kyselyssä keskiarvoa keskimääräiseltä tasolta (5,1) listan kärkeen (5,5), palkitsisi rahoitusmalli tästä noin 65 000 euron rahoituksen lisäyksellä. Jos taas kyseinen korkeakoulu onnistuisi nostamaan vastausprosentin 85%:sta 95%:iin, palkitsisi rahoitusmalli noin 100 000 euron lisäyksellä rahoituskertymään. Toki on myös huomioitava se, että vastausprosentin kasvu heijastuu yksikköhintaan käänteisesti, jolloin opiskelijoiden tyytyväisyyden lisääntyminen heijastuisi nykyistä vähemmän rahoituksen määrään.

Opiskelijoiden palaute opinnosta on toiminnan kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, rahoitusmallissa palautteen tasolla on kuitenkin valitettavan vähän kannustavaa vaikutusta.

Opiskelijoiden työllistyminen – ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä?

Rahoitusmallissa opiskelijoiden työllistymisen painoarvo on 4%. Työllistyminen mitataan valmistumista seuraavan vuoden lopun tilanteen mukaisena. Mittarissa huomioidaan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet, yrittäjiksi työllistyneiden ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kerrotaan kahdella.

Viimeisimpien käytettävissä olevien tilastojen (vuonna 2015 valmistuneiden tilanne vuonna 2016) mukaan tilastoitujen työllisten osuus ammattikorkeakouluissa oli keskimäärin 78% vaihteluvälin ollessa 70 – 85%. Eroa heikompien ja parhaimpien ammattikorkeakoulujen välillä voidaan pitää merkittävänä, rahoitusmittarin rakenne kuitenkin tasaa varsin tehokkaasti näennäisesti suuret suhteelliset erot. Esimerkiksi Saimaa-ammattikorkeakoulun suhteellinen työllistyvyys on noin 71%, mikä rahoituksen näkökulmasta tarkoittaa noin 85 000 euron vähennystä. Vastaavasti suhteellisesti paras ammattikorkeakoulu (Diakonia-ammattikorkeakoulu, työllisten osuus 85% tutkinnon suorittaneista) hyötyy hyvästä tuloksesta noin 60 000 euroa keskiarvotulokseen verrattuuna.

Työllisyyttä mitattaessa tilanne on hyvin samankaltainen kuin opiskelijapalautteen suhteen, lähtökohtaisesti laadullinen mittari on käytännössä vahvasti määrällinen. Parhaillaan rahoitusmallin uudistamiseen liittyvissä keskusteluissa on nostettu esiin pyrkimys painottaa työllisyysmittarissa laadullista työllistymistä. Ajatuksena tämä toki on oikean suuntainen, vaarana kuitenkin on että suurehkon työllistävän vaikutuksen lisäksi lopputulema on hyvin lähellä nykyisen kaltainen.

Yhteenveto – porkkanaa vai keppiä?

Rahoitusmallista ja sen kannustavuudesta keskusteltaessa tulee muistaa, että suurin vaikuttava tekijä on ammattikorkeakoulujen rahoituksen kokonaistaso. Niin kauan kuin rahoituksen kokonaistaso pysyy ennallaan tai laskee, vaikutetaan rahoitusmittareiden säätämisellä ainoastaan ammattikorkeakoulujen suhteellisiin osuuksiin. Mikäli yksi ammattikorkeakoulu onnistuu kasvattamaan rahoitusosuuttaan, tarkoittaa tämä vastaavasti jonkun toisen osuuden laskua.

Oravanpyörävertauksen käyttö tässä yhteydessä ei ole kovinkaan kaukaa haettua, voidaankin kysyä saavutetaanko kansakunnan kannalta paras lopputulos sillä, että korkeakoulut juoksevat itsensä läkähdyksiin? Mikäli rahoitusmalliin haluttaisiin rakentaa aitoa kannustavuutta, tulisi esimerkiksi nyt strategiarahoitukseen varattua osuutta käyttää tavoitetason ylittävien ammattikorkeakoulujen palkitsemiseen.

Tällöin rahoitusmallissa käytettäville mittareille voitaisiin määrittää vuotuiset tavoitetasot ja laskea tasapainotetun mittariston avulla kunkin ammattikorkeakoulun vuotuinen tulos esimerkiksi vertailukelpoisena indeksilukuna. Esitetyssä mallissa OKM kykenisi vuositasolla mittareiden tavoitetason määrittelyn kautta ohjaamaan korkeakoulujen tavoitteiden asettelua nykyistä joustavammin.

Rahoitusmallin uudistamisen yhteydessä olisi tärkeää pohtia, mihin rahoitusmallin rakenteella halutaan tai yleensä pystytään vaikuttamaan. Valitettavan vähän keskustelussa on pohdittu sitä, miten korkeakoulut tarjoaisivat tuleville opiskelijoille entistä laadukkaampaa koulutusta ja tätä kautta vahvistaisivat kansakunnan kilpailukykyä.

Esa Viklund
Kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Kannustava rahoitusmalli – totta vai tarua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *