THL:n ja Sitran tuoreessa tutkimuksessa arvioitiin laajaan tilastoaineiston perusteella syrjäytymisestä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tutkimuksessa arvioitiin pelkän peruskoulun varaan jäävän keskimääräisen lisäkustannuksen olevan julkishallinnolle noin 370 000 euroa. Esitettyä summaa pidetään minimiarviona, koska tarkastelun ulkopuolella jää vielä monia epäsuoria kustannuksia. Kansantaloudellisen tarkastelun ohella on myös aina syytä muistaa syrjäytymisen yksilötason vaikutukset, joiden arvioiminen pelkästään rahassa on mahdotonta.
Syrjäytymisen ehkäisyssä koulutuksen merkitys on keskeinen. Syrjäytymisen riski onkin suurin nuorilla, jota jäävät peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle. THL:n tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2016 koulutuksen ulkopuolelle jääneitä 17 – 24-vuotiaita oli koko maassa noin 44 000 henkilöä, joka vastaa yli 8 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä. Edellä esitetty määrä pitää sisällään henkilöt, jotka eivät ole kyseisenä vuonna opiskelijoita tai joilla ei ole perusasteen jälkeistä koulutusta.
Paitsi syrjäytymisriskin kasvun näkökulmasta, voidaan pohtia myös sitä, millaiset vaikutukset suurella määrällä koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria on Suomen kilpailukykyyn? Toisen asteen koulutuksen jälkeen suuri määrä korkeakouluihin pyrkiviä nuoria joutuu siirtämään jatko-opintojen aloitusta koska eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa. Korkeakoulujen hakijasumaa on pyritty purkamaan mm. ensimmäistä opiskelupaikkaa tavoittelevia koskevaa lainsäädäntöä muuttamalla. Tässä on kuitenkin epäonnistuttu mikä pahimmallaan tarkoittaa sitä, että motivoituneet ja kyvykkäät opiskelijat pyrkivät yhä uudestaan ensisijaiseen hakukohteeseensa eivätkä uskalla ottaa muita opiskelupaikkoja vastaan pelätessään menettävänsä ensikertaa hakevan statuksen.
Opetus- kulttuuriministeriön johdolla työstetty visio ja tiekartta kohti maailman osaavinta kansaa pitää sisällään tukun tavoitteita ja suositeltavia toimenpiteitä. Samaan aikaan visiotyön kanssa on keskusteltu eri kouluasteiden rahoituksesta ja siitä, kuinka toimintaa tulisi kaikilla tasoilla tehostaa. Tähän kytkeytyy myös vastikään uudistettu korkeakoulujen rahoitusmalli vuodesta 2021 alkaen. Keskustelua seuranneena ei voi välttyä siltä päätelmältä, että koulutus nähdään yhteiskunnallisesti yhä useammin lähinnä kustannustekijänä. Keskeisiä arvoja ovat tällöin tehokkuus ja tuottavuus. Keskustelua käydään esikouluiän laskemisesta, varhaiskasvatuksen tavoitteellisuuden kehittämisestä, nopeammasta siirtymisestä toiselta asteelta korkea-asteelle ja korkea-asteelta työelämään. Pahimmassa tapauksessa lapsen tulee jo yläasteella päättää mihin korkeakouluopintoihin tähtää ja osata tehdä tätä tukeva lukiovalinta varmistaakseen parhaan mahdollisen tuloksen kirjoitettavissa aineissa. Voidaan myös kysyä, onko jatkossa maailman osaavin kansa samalla maailman hyvinvoivin ja onnellisin kansa?
Liian kapean kustannustekijöiden tarkastelun vaarana on myös osaoptimointi. Koulutusasteen tai ministeriön tasolla tarkasteltuna voidaan esimerkiksi osoittaa kustannussäästöjä, vaikka merkittäviä kuluja syntyisikin toiselle hallinnon alalle tai ajallisesti kauas tulevaisuuteen. Tästä hyvänä esimerkkinä aiemmin mainittu syrjäytymiskehitys, jolla voidaan todentaa olevan suora yhteys suurempaan määrään mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Mikä sitten vaihtoehdoksi? Viime aikoina on esiin noussut esityksiä maksuttomasta ja kattavasta toisen asteen koulutuksesta. Liekö pelkkää vaalipuhetta mutta ainakin syrjäytymisen torjunnassa keino on pohtimisen arvoinen. Samalla laajennettaisiin ikäluokan jatko-opintokelpoisuutta. Luonnollisena jatkumona tulisi pohtia korkeakouluopintojen mahdollistamista kaikille halukkaille. Hukkaamme valtavasti niukkoja resurssejamme tekemällä korkeakoulutuksesta niukkuushyödykkeen ja pakottamalla valtavan määrän motivoituneita ja kyvykkäitä nuoria hakemaan yhä uudelleen unelmiensa koulutusalalle. Kaikista halukkaista ei voi tulla lääkäreitä mutta kaikki halukkaille pystyisimme kuitenkin korkeakoulututkinnon mahdollistamaan. Määrällisesti ja alueellisesti kattava korkeakoulusektorimme tukisi tätä mallia erinomaisesti. Avainsanoja tällöin olisivat joustavat siirtymiset koulutusalojen välillä sekä kattava korkeakoulujen yhteistyö. Toimivia malleja löytyy maailmalta useita.
Esa Viklund
kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu