Erilaisten verkkoalustojen ja digitaalisuuden hyödyntäminen koulutuksessa perusasteelta korkea-asteelle on arkipäivää niin opiskelijoille kuin opettajillekin. Tästä huolimatta aiheesta käytävä keskustelu on usein kovin mustavalkoista ja arvolatautunutta. Verkossa tapahtuva opettaminen ja opiskelu nähdään suhteessa lähiopetukseen keskenään kilpailevina tai toisensa pois sulkevina opetusmenetelminä. Samalla saattaa törmätä keskusteluun koskien sitä, voiko verkossa oppia yhtä hyvin ja syvällisesti kuin perinteisessä lähiopetuksessa.
Asiaa voidaan tarkastella useastakin eri näkökulmasta. Tässä yhteydessä valitsen tarkasteluun tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden, erilaisten oppijoiden tukemisen, sekä koulutuksen personoinnin. Varsin herkullisen pedagogisen keskustelun saisi myös helposti aikaan pohtimalla sitä, miten verkko-oppimisessa on mahdollista saavuttaa oppimisen ja osaamisen korkeampia Bloomin uudistetun taksonomian analysoimisen, arvioimisen tai luomisen tasoja? Tähän kysymykseen palaan tulevissa blogeissa.
Niukkoja resursseja tulisi aina kohdentaa tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Opetuksen toteutuksessa tämä tarkoittaa sitä, että keskeistä resurssia, aikaa, ohjataan sinne missä sillä saavutetaan oppimisen näkökulmasta suurinta lisäarvoa. Esimerkiksi oppimistapahtumaan, jonka pääasiallinen sisältö on fakta-tyyppisten asioiden esittely, ei kannata uhrata kallisarvoista yhteistä aikaa vaan toteuttaa se esimerkiksi videotallenteena. Laajemminkin verkkoympäristöä tulisi hyödyntää ajasta ja paikasta riippumattomaan opiskelijoiden ennalta tapahtuvaan opittavaan asiaan tutustumiseen, jolloin lähiopetuksessa, tapahtui tämä sitten verkossa tai kampuksella, olisi enemmän aikaa oppimisen syventämiseen.
Erilaiset opetusmenetelmät ja oppimisympäristöt tukevat ja haastavat erilaisia oppimistyylejä ja oppijoita eri tavoin. Siinä missä auditiivinen oppija ei tee suurta eroa lähi- tai verkko-oppimistilanteen välillä, on verkkoympäristö kinesteettiselle oppijalle usein haastava. Verkkoympäristön ehdottomana etuna on mahdollisuus oppisisällön monimuotoiseen esittämiseen. Ääntä, kuvaa ja tekstiä voidaan yhdistää monipuolisesti ja oppimistavoitteita voidaan tukea monimuotoisella materiaalilla kuten vaikkapa VR-harjoitteilla tai simulaatiopeleillä. Parhaimmillaan oppijalle tarjoutuu erilaisia polkuja saavuttaa oppimistavoitteensa.
Yhtä lailla kun on tärkeää havaita mitä verkossa voi oppia, on tärkeää myös tunnistaa sellainen osaaminen, jonka oppimiseen verkkoympäristö ei ole paras vaihtoehto.
Verkko-oppimisympäristöt tarjoavat oppijalle mahdollisuuden koulutuksen personointiin. Personointina tässä yhteydessä tarkoitetaan ensinnäkin mahdollisuuksia valita vapaammin opiskelun aika, paikka, sekä rytmitys ja toisaalta mahdollisuuksia tehdä valintoja ja muokata tutkintonsa tai opintokokonaisuutensa sisältöä. Opiskelija voisi entistä vapaammin edetä opinnoissaan oman tavoiteaikataulun mukaan ja valita opintoja laajasta kansallisesta ja kansainvälisestä tarjonnasta. Vaikka nämä mahdollisuudet periaatteessa tänä päivänä opiskelijalla jo onkin, rakenteemme (opetussuunnitelmat, opintojen hyväksilukumenettelyt) jarruttavat käytännön toteutumista varsin tehokkaasti.
Pakko on hyvä sparraaja ja koronavuoden myötä olemme oppineet paljon verkon hyödyntämisestä osana koulutuksen toteutusta.
Joko tai asetelman sijaan meidän tulisikin löytää ne tavat, joissa koulutuksen toteutuksessa yhdistetään parhaalla mahdollisella tavalla lähi- ja verkko-opiskelun hyödyt. Tämä on opiskelijalähtöisyyttä ja askel kohti Great Place to Learn –tavoitetta.
Esa Viklund
Kehittämispäällikkö
Savonia-ammattikorkeakoulu