Kevään yhteishaun lähestyessä tuhannet nuoret pohtivat jälleen tulevaisuuden opiskelupaikkaansa. Lukuisat hakukohteet tarjoavat vaihtoehtoja niin koulutusalan, tutkinto-ohjelman kuin opiskelumuodon suhteen. Etenkin viimeisen kahden vuoden aikana monimuoto-opiskeluna järjestettävien hakukohteiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Samalla näiden suosio on hakijoiden keskuudessa säilynyt vahvana. Syynä kehitykseen on esitetty muun muassa ikäluokkien pienentymisen myötä kiristynyttä kilpailua opiskelijoista. Tässä blogissa tarkastellaan pohjoissavolaisten hakijoiden käyttäytymistä kevään yhteishaussa viimeisen kuuden vuoden aikana.
Savonmaa mansikka, muu maa mustikka
Vahvana alueellisena toimijana Savonia on riippuvainen oman maakunnan hakijoista. Tarkasteluajanjakson (vuodet 2015-2020) aikana kevään yhteishaussa Savonian ensisijaisista hakijoista 56-60% oli Pohjois-Savosta. Valituista ja sitä kautta opiskelupaikan vastaanottaneista tämä osuus oli hieman alhaisempi eli 51-58%. Pohjoissavolaisten hakijoiden suhteellisessa määrässä ei viimeisen kuuden vuoden aikana ole tapahtunut merkittävää muutosta eikä myöskään ole mahdollista havaita selvää trendiä suuntaan tai toiseen.
Tarkasteltaessa hakijoiden taustoja, voidaan alla olevasta taulukosta havaita, että ylioppilastutkinnon suorittaneiden osuus opiskelupaikan vastaanottaneista on vuosina 2015-2020 vaihdellut välillä 62-71%. Mielenkiintoinen ero voidaan huomata vertailtaessa ylioppilaiden osuutta Savoniassa opintonsa aloittaneiden pohjoissavolaisten ja muualta tulleiden opiskelijoiden välillä. Vuoden 2020 kevään yhteishaussa ylioppilaiden osuus Savoniassa opintonsa aloittaneista oman maakunnan opiskelijoista oli noin 50% kun vastaava osuus muualta tulleista oli 65%. Näyttää siis siltä, että lukiotaustaisten valmius siirtyä opiskelemaan oman kotimaakuntansa ulkopuolelle on suurempi kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneilla.
Mistä Pohjois-Savoon tullaan?
Syksyllä 2020 Savoniassa opintonsa aloittaneista Pohjois-Savon jälkeen eniten opiskelijoita tuli Keski-Suomen, Etelä-Savon sekä Uudenmaan maakunnista. Viimeisen kuuden vuoden aikana ei alueen vetovoimassa voida tässä suhteessa nähdä tapahtuneen merkittäviä muutoksia. Kiinnostavien tutkinto-ohjelmien ohella myös maakunnan ja opiskelukaupungin vetovoimalla on suuri merkitys opiskelupaikan valinnassa.
Onko ruoho aidan takana vihreämpää?
Niin yllättävää kuin se onkin, myös moni pohjoissavolainen muuttaa toisella paikkakunnalle aloittamaan ammattikorkeakouluopintojaan. Vuosien 2015-2020 aikana kevään yhteishaun tuloksena noin 1200-1400 pohjoissavolaista on aloittanut amk-opintonsa. Suosituimpia opiskelumaakuntia kotimaakunnan jälkeen olivat viime vuonna opintonsa aloittaneilla Etelä-Savo, Keski-Suomi, Kainuu sekä Pohjois-Karjala. Hienoisena yllätyksenä voidaan pitää sitä, että Pirkanmaan osuus oli ainoastaan 1,7% vaikka Tampereen maine opiskelukaupunkina on vahva. Myös Uudenmaan osuutta (3,4%) voidaan pitää melko alhaisena, vaikka alueella toimii useita suuria ammattikorkeakouluja. Vuoden 2020 kevään yhteishaun tuloksena Pohjois-Savossa amk-opintonsa aloitti 663 muualta Suomesta tullutta opiskelijaa, kun vastaavasti pohjoissavolaisia aloitti amk-opintonsa toisaalla 539. Amk-koulutuksen osalta Pohjois-Savo on siis tässä suhteessa nettovetovoimainen.
Valhe, emävalhe, tilasto
Tilastoja tulkitessa tulee aina muistaa se, että pelkät luvut eivät paljasta niiden taustamuuttujissa tapahtuneita muutoksia. Nyt esillä olleen tarkasteluajanjakson aikana ammattikorkeakoulujen hakukohteissa on tapahtunut paljon niin määrällisiä kuin sisällöllisiä muutoksia. Myös koulutusalojen ja tutkinto-ohjelmien välillä on suuria eroja, mitä nyt tarkastelussa olleet kokonaisluvut eivät paljasta. Mielenkiintoisia kysymyksiä lähitulevaisuuteen kuitenkin riittää. Tapahtuuko esimerkiksi korkeakoulukentässä polarisaatiota, jossa vahvojen opiskelukeskittymien asema entisestään vahvistuu ja vastaavasti pienempien keskusten vetovoima heikkenee? Toinen kiinnostava kysymys on se, väheneekö alueellisen koulutustarjonnan rooli monimuoto- ja verkko-opintoina suoritettavien tutkintojen lisääntymisen myötä?
Esa Viklund
koulutusjohtaja