- Viikko
Ensimmäinen viikko lähti käyntiin melko vilkkaiden päivien lomassa. Hetken vei aikaa tottua uudenlaisen vuodeosaston tapoihin ja käytänteisiin. Osastolla tein alkuun paljon News-pisteiden mittausta ja neurologisen statuksen arviointia. Uutena asiana tulikin siis potilaan neurologisen statuksen tutkiminen ja arviointi. Tuntui aluksi vieraalta tutkia potilasta pelkästään oman silmämääräisen arvion perusteella, jolloin täytyi oman kyvyn ja osaamisen perusteella tutkia, onko potilaalle tehty toimenpide auttanut neurologisiin oireisiin. Oli myös mielenkiintoista yhdistää neurologinen ongelma/diagnoosi oireisiin. Ensimmäisenä aina tervehdin potilasta, ja tein nopean ensivaikutelman potilaan tilasta. Tämän jälkeen kysyn yksinkertaisen kysymyksen, kuten ”miten voit?”. Kun olen saanut ensivaikutelman, kysyn potilaan koko nimeä, syntymäaikaa, sekä missä olemme, mikä viikonpäivä, kuukausi, vuosi. Tarvittaessa, jos jää epäselväksi onko potilas aikaan ja paikkaan orientoitunut, kysyn jatkokysymyksiä kuten paikkakuntaa. Tämän jälkeen kokeilen potilaan puristusvoimaa, pyydän potilasta nostamaan käsiä, heiluttelemaan sormia, varpaita. Pyydän myös potilasta liikuttamaan raajoja vuorotellen, ja testaan koordinaatiota esimerkiksi tekemällä sormi-nenänpää kokeen. Aluksi oli vaikea muistaa, mitä kaikkea kuuluukaan neurologisen statuksen tutkimiseen, mutta nopeasti muistin erilaisia keinoja. Mikäli huomasin jotakin poikkeavaa, raportoin ohjaajalle, ja tarvittaessa myös kiertävälle lääkärille ja fysioterapeutille.
2. Viikko
Toisella viikolla pääsin hoitamaan ihonsiirteen haavaa, ja vaihtamaan haavasidokset sekä ottamaan hakaset pois ihonsiirteeltä. Käytimme potilaan suihkussa lavetilla, joten suunnittelimme, että hoidamme haavan samalla, jolloin saamme suihkutettua haavan vedellä samalla. Haavasidos on silloin helpompi irroittaa, kun sitä saa liotettua vedellä ensin. Kun otin pois haavasidoksia, kysyin potilaalta kipua koko toimenpiteen ajan. Olin antanut myös kipulääkkeen potilaalle ennen toimenpidettä. Huuhtelin haavaa vedellä, samalla kuin otin sidosta pois. Pyrin vedellä liottamaan kuivuneen veren haavalta. Tämän jälkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla. Huuhtelun jälkeen laitoin pehmeän tyynynomaisen geelisidoksen haavalle, mikä oli siis paikka, mistä ihonsiirteeseen oli otettu ihoa. Ihonsiirteen huuhtelin vedellä, jonka jälkeen otin hakaset pois. Hakasten otto oli melko helppoa siihen kuuluvien pihtien avulla, piti silti olla varovainen ja tarkistaa, että kaikki oli varmasti otettu pois. Tämän jälkeen laitoin geelisidoksen haavalle. Jonkun verran varmistin esimerkiksi haavan siisteyttä, jotta on varmasti turvallista laittaa sidos, ettei haavaa tarvitse enempää puhdistaa. Kipua kysyin potilaalta myös hakasten poiston aikana. Haavanhoidon jälkeen ohjasin potilasta olemaan koskematta haavaan, ja kerroin asennoista, missä hän ei saa olla.
3. Viikko
Tällä viikolla mielestäni opettavaisin hetki oli, kun osastolle kutsuttiin MET-ryhmä, sillä potilaalla oli NEWS-pisteitä 13. En ollut tilanteessa, missä potilaan tajunta oli laskenut äkillisesti, mutta tulin seuraamaan, kun ohjaajani kertoi tapahtuneesta. Jututin potilasta, ja pyrin pitämään hänet hereillä, sillä tajunta saattoi äkillisesti laskea. MET-ryhmä saapui n. 5-10 minuutissa, ja paikalle tulleet jututtivat potilasta ihan ensimmäisenä, ennen kuin hoitajat vaihtoivat raporttia keskenään. Tilanne oli melko rauhallinen, ja tasaantui, potilaan saadessaan korkeisiin verenpaineisiin ja sykkeeseen lääkettä. Kun MET ryhmä siirtyi seuraavan potilaan luokse, lähdimme ohjaajan kanssa viemään potilasta CT-kuvauksiin, ja pääsin tätäkin seuraamaan. Potilaalla todettiin keuhkokuvan perusteella keuhkoembolia.
4. Viikko
Tällä viikolla pääsin seuraamaan meningeooman poistoa. Olin leikkauksessa mukana anestesian aloituksen aikana, ja olin aina heräämöön asti. Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten leikkaus etenee käytännössä. Anestesia sujui ongelmitta, ja anestesialääkäri antoi lääkitykset suoneen, ja laittoi valtimoon kanyylin, joka mittaa verenpaineita, tämä oli täysin uusi asia. Kirurgilla oli käytössä 3D-mikroskooppi, jonka avulla hän diatermian avulla otti kasvaimen pois. Seurasin toimenpidettä sekä vierestä, että 3D-lasien läpi erilliseltä näytöltä. Heräämössä jututin potilasta, ja seurasin yleisesti, mitä heräämössä touhutaan leikkauksen jälkeen.
5. Viikko
Viimeisellä viikolla olin katsomassa vainajan laittoa. Potilas oli nukkunut pois juuri ennen kuin tulin iltavuoroon, ja olin edellisenä päivänä kyseistä potilasta hoitanut. Minulla ei erityisempää hoitosuhdetta potilaaseen ollut, sillä potilas oli saattohoitoon tullut osastolle. Tilanne oli silti minulle täysin uusi, enkä ole ennen tätä vainajaa kohdannut. Mielessä pyöri paljon ajatuksia, mistä pääsin puhumaan muiden kanssa, ja minulta paljon kyseltiinkin fiiliksiä. Vainajan laitto tuntui inhottavalta, olisi tehnyt mieli antaa toisen olla rauhassa. Toisaalta, kun vainaja oli laitettu, hän näytti levolliselta ja tilanne muuttui hengellisemmäksi ja osasin suhtautua asiaan eri tavalla. Omaiset tulivat myöhemmin osastolle, en heitä pystynyt kohtaamaan. Varmasti ensikerralla, kun tilanne ei ole niin uusi, pystyn myös omaiset kohtaamaan. Onneksi potilasta hoitaneet osasivat hyvin kohdata heidät. Olin myös seuraamassa, kun lääkäri totesi potilaan kuolleeksi.