- Viikko
Ensimmäinen viikko meni oikeastaan tutustumalla uuteen ympäristöön. Olen harjoitteluni aina suorittanut osastolla, joten vastaanottotyö on ihan uutta minulle. Pääsin ensimmäisen viikon aikana kuitenkin hyvin jo jyvälle, minkälaista terveyskeskuksessa työskentely on pääpiirteittäin. Paljon uutta asiaa on tullut jo ensimmäisen viikon aikana. Abi- mittaus esimerkiksi ihan uusi juttu minulle, vaikka ei olekaan kummoinen. Luomenpoistoa olin myös muutamaan otteeseen katsomassa, ja siinä yhteydessä valmistelemassa steriiliä pöytää, puhdistin toimenpidealueen ja avustin lääkäriä toimenpiteen aikana. Haavoja myös terveyskeskuksessa paljon hoidetaan, joten tähänkin pääsee hyvin perehtymään. Ompeleiden poisto on myös minulle uutta, ja ensimmäisen viikon aikana seurailin muutaman kerran, kun ompeleita poistettiin. Korvahuuhteluun potilaat myös tulevat terveyskeskukseen, ja tätäkään en ole päässyt näkemään tai tekemään ennen. Enpä ole ennen edes potilaan korvaan katsonut, ei ole osastolla tullut sellaista tilannetta vastaan. Hyvin opettavaista ollut jo ensimmäinenkin viikko.
2. Viikko
Toisella viikolla olen päässyt jo toimimaan itsenäisesti vastaanotoilla. Mieleenpainuvin hetki toiselta viikolta oli se, kun suoritin potilaalle MMSE- kyselyn ajokortin uudistusta varten. Kävin ennen vastaanottoa kyselyn läpi, ja varmistin minulle hieman epäselvät asiat, mitä kyselyssä tuli vastaan. Potilas saapui vastaanotolle, ja minulla ei herännyt ensivaikutelman perusteella huolta, että kyselyssä ilmenisi mitään huolestuttavaa. Kyselyn edetessä muutama kyseenalainen vastaus tuli, ja laitoin vastauksen oman tulkinnan mukaan, jonka jälkeen yhdessä pohdittiin ohjaajan kanssa asiaa. Potilaalla oli myös hankalaa vapinaa käsissä, mikä vaikeutti esimerkiksi piirtämistehtävien suorittamista. Potilas suoriutui muutamaa kohtaa lukuunottamatta hyvin. Kyselyn aikana joutui pohtimaan, että onko esimerkiksi jännittävä tilanne, tai oma tehtävänanto vaikuttanut tuloksiin. Kuitenkin täytyi luottaa siihen, että ulkoiset ärsykkeet eivät haitanneet testin tekemistä niin paljoa, että se olisi tulokseen vaikuttanut.
Muuten tämän viikon aikana tullut haavanhoitoa, mitä olen itse ryhtynyt suorittamaan ohjaajan avustuksella. Tässä on ollut hyvä perehtyä haavaan etukäteen, ja joskus joutunut turvautumaan aikaisempiin kirjauksiin, joten kirjaamisen merkitys ja tärkeys korostunut.
Rokotteita ja muitakin injektioita olen jo päässyt pistämään, joten kädentaitoja on hyvin tullut harjoiteltua jo tässä vaiheessa.
4. Viikko
Tällä viikolla olen ollut tutustumassa jalkaterapeutin toimintaan. Olin jalkaterapeutin kanssa yhden päivän, ja tämän päivän aikana kerennyt muutaman vastaanoton seuraamaan. Jalkaterapeutti kertoi omasta työstään, ja minkälaisia asioita työhön liittyy. Myös kertoi, minkälaisia kriteerejä vaaditaan, että julkisessa terveydenhuollossa jalkaterapeutille pääsee, ja mitä kautta potilaat ajatuvat jalkaterapeutin vastaanotolle. Eräs mielenkiintoinen case oli päivän aikana, kun päällimmäisesti jalassa oleva kovettuma näytti vaarattomalta, mutta verihyytymä kovettuman tyvessä aiheutti jalkaterapeutissa huolta. Kovettuman pehmentämisen jälkeen kävi ilmi, että kovettuman alla on kohtalaisen suurehko haava, joka oli hyvin päässyt kasvamaan ja bakteerit olivat kerinneet aiheuttaa paljonkin tuhoa. Tästä ohjattiin potilas myös sairaanhoitajan vastaanotolle haavahoitoihin. Potilas oli myös siinä mielessä hankala, sillä hänellä on MT-ongelmia, jotka vaikeuttavat hoitoon sitoutumisessa.
Myös yksi onnistumisen kokemus jäi mieleen, kun suoritin potilaalle ensimmäistä kertaa ikinä venesektion onnistuneesti. Oli mielenkiintoinen kokemus, sillä venesektio entuudestaan vieras termi minulle.