Lähtötaso ja tavoitteet

Eettinen osaaminen ja ammatillisuus

Harjoittelussa on hyvä pitää huoli oman vastuualueen rajoista ja työskennellä niiden mukaan. Minun tärkein tavoitteeni on olla aktiivinen oppija ja imeä niin hiljaista tietoa, kuin kädentaitoja kaikin mahdollisin tavoin. Toivon, että oman ohjaajan kanssa pääsisi yhdessä pohtimaan eettisiä ristiriitoja ja että asioista keskustellaan avoimesti.

Minua itseäni motivoi kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri, jolloin koen, että saan rauhassa keskittyä oppimiseen. Olen melko itsekriittinen, jolloin herkästi keskityn vain asioihin, mitä en osaa. Opin parhaiten, kun saan aikaisemman oppimani päälle rakentaa uutta tietoa, joka taas edellyttää sen, että toimin sen tyylin mukaan, mitä olen tottunut tekemään. Toivon, että ohjauksessa keskitytään siis lähinnä asioiden oikeaoppisuuteen, eikä niinkään siihen, mitä kukin on tottunut tekemään. Aikaisemmassa harjoittelussa on opeteltu tietyllä tyylillä tekemään ja siellä ollut yksikön omat toimintatavat, joten olisi alkuun hyvä opetella hieman yksikön omia toimintamalleja yhdessä rauhassa ja sitten keksittyä itsenäiseen tekemiseen.

Terveyden edistämisen osaaminen ja ohjausosaaminen

Osaan ohjata avautumisvaiheessa synnyttäjää ja tukihenkilöä tarvittaessa. Avautumisvaiheessa osaan ohjata: ilokaasu, säännöllisen virtsaamisen tärkeys, kivun hoito ja kivunhoidon vaihtoehdot missäkin vaiheessa (ilokaasu, epiduraali, pudendaali ja paracervikaalipuudutukset (välillä menee sekaisin), amme ja muitakin joitakin lääkkeettömiä (lääkkeettömiä toivoisin lisää) kuten hieronta, tens, sitten pystyn synnyttäjälle myös supistuksiin liittyen antaa ohjausta, kuten niiden voimakkuuteen ja kestoon liittyen. Osaan myös tarkkailla KTG käyrää, niin sikiön voinnin, kuin supistusten laadun kannalta. Toivon, että KTG tulkintaa tulisi lisää, erityisesti milloin huolestua/puuttua sydänäänikäyrään. Joitakin tapauksia tullut vastaan, kun sikiöindikaatiolla tehdään kiireellinen sektio, mutta ilmeisesti näissäkin on yksikkökohtaisia eroja. Olen hieman jo alkanut ohjaamaan myös ponnistusvaiheessa ja ymmärrystä tulee koko ajan enemmän tämän suhteen. Ponnistusvaiheessa osaan jo hieman ohjata oikea-aikaista ponnistamista supistusten aikana. Tämän harjoittelun pääasiallisena tavoitteenani on miten pitää otteita ja ohjata synnyttäjää samaan aikana. Olen tätä jonkin verran jo tehnyt, mutta pääasiassa ensimmäisessä synnytyssaliharjoittelussa ohjaajani ohjasi synnyttäjää ja minä pidin otteita.

Osaan antaa imetysohjausta, joka on toki hyödyksi vauvan syntyessä. Osaan hyvin huomioida toimenpiteissä potilaan ja mielestäni hyvin huomioin potilaita aina ja kerron, mitä teen. Tavoitteenani on osata ohjata synnytyksen edetessä synnyttäjälle sopivia ponnistusasentoja tilanteiden mukaan, osata ohjata oikea ponnistusajankohta ja tukea synnyttäjää ja tukihenkilöä mahdollisimman hyvin. Minulle itselleni myös tärkeä tavoite on, että mitä ikinä teen, kerron synnyttäjälle, mitä tapahtuu ja pidän myös tukihenkilön ajantasalla. Avautumisvaiheessa tavoitteena on oppia ohjaamaan hyvin kivunlievitykseen liittyviä asioita, kuten lämpöhoidot ja hengitysharjoitukset, sekä liikkumisen ja yleisen hyvinvoinnin ylläpidon tärkeys. Haluaisin myös osata avautumisvaiheen kivunhoitoa ohjata, erityisesti mitä vaihtoehtoja missäkin vaiheessa oikeasti kannattaa.

Tärkeää myös ohjata äidille jälkivuodon seuranta ja varmistaa siten kohdun kunnollinen supistuminen synnytyksen jälkeen ja virtsaamisen tärkeys synnytyksen jälkeen. Näitä asioita on tullut harjoitteluissa lapsivuodeosastolla ja edellisessä synnytysaliharjoittelussa, joten näissä pärjään itsenäisestikin melko hyvin.

Kliininen osaaminen

Osaan/olen tehnyt:

• Sisätutkimus, avautumisvaiheessa ja synnytyksen käynnistyessä. Melko hyvin osaan jo tulkita kohdunsuuta, yleensä tykkään, että ohjaaja ensin tutkii ja sitten minä, jolloin ohjaaja voi mainita, jos on jotain erityistä tai vinkkejä antaa tutkiessa.
• Ulkotutkimus, näitä tullut melko paljon, vielä ehkä hieman hankalaa, mutta toisinaan sujuu ihan hyvin. Tässä toki vinkkejä mieluusti otan vastaan ja lisää toistoja.
• Synnytyksen aikainen lääkehoito, kuten oksitosiini, epiduraali (bolus, kipupumppu) pääasiassa ed. mainitut. Joitakin 1.tyypin (ins. gdm) on tullut.
• Avustaminen; kp, scalp, PCP, epiduraali, pudendaalipuudutus, imukuppisynnytys. Imukuppisynnytyksiä muutama tuli viime harjoittelussa, näissä pääsin puuduttelemaan ja leikkaamaan episiotomiaa. Nämä niitä tilanteita, kun taas jännittää paljon. Imukuppisynnytyksissä lääkäri luonnollisesti hoitanut vedot, ja pään syntyessä olen auttanut hartiat.
• Episiotomioita tullut n. 3? + puudutukset. Puuduttaminen jopa hankalampaa kun itse leikkaaminen.
• Ompelua tullut melko hyvin, koen että olen tämän suhteen päässyt hyvin alkuun. Joensuussa ohjaaja kivasti antoi itse ommella, ja hän sitten ohjeisti vieressä. Knoppeja pääasiassa olen tehnyt, jatkuvaan ompeluun tarvitsen enemmän ohjausta.
• Vauvan ulosautot; k-vitamiini, napanuoran laitto ja näytteiden otto, ensi-imetys, vauvan ensimittaukset, apgar-pisteytys
• Jälkeisten synnytys; istukan, kalvojen ja napanuoran tarkistus.
• Synnytyksen jälkeinen 2h seuranta; kohdun painanta, jälkivuodon seuranta, virtsaamisen seuranta, vastasyntyneen voinnin seuranta.

Olen päässyt hyvin hoitamaan säännöllisiä synnytyksiä ja niissä alkaa pikkuhiljaa tulemaan otteet ja toimintajärjestys tutuksi. Rimakauhua oli alkuun melko paljon, mutta siitä pikkuhiljaa päässyt eroon, tuntuu, että se on haitannut omaa tekemistä, kun jännittää niin kovasti. Yhdessä ollaan ohjaajan kanssa tehty, mutta pikkuhiljaa olen alkanut itse tekemään enemmän ja enemmän. Toivoisin vain ed. listan asioita lisää ja lisää toistoja, jotta ei aina tarvitsisi kädet vapisten tehdä hommia. Toivon, että saisin tehdä itse mahdollisimman paljon, myös vaikeampia juttuja. Mutta varmasti alkuun hyvä yhdessä katsoa ensin, kuitenkin parhaiten tietysti oppii, kun itse pääsee tekemään. Tunnistan hyvin ja sanoitan tilanteet, kun en oikeasti ymmärrä/tiedä/osaa.

Ulosauton aikana pyrin käsiin enemmän keskittymään, mutta tätä pyrin koko ajan pikku hiljaa lisäämään, kun ulos auttaminen luonnistuu paremmin kädentaitojen puolesta. Ulosautossa hankalinta on ollut kainaloista pitäminen/nostaminen, kädet menee herkästi väärin päin. Olen tässä asiassa kuitenkin rohkaistunut, mutta minä jännitän ulosautto tilanteita melko paljon, vaikka kuitenkin toistojen myötä tämä helpottanut. Jännitän sitä, että satutanko vauvaa/synnyttäjää ja onko ote oikea, tarpeeksi hyvä. Toivon todella, että nämä asiat käytäisiin ainakin kertausmielessä läpi, ennen kuin aletaan ohjaajan kanssa yhdessä tekemään. Jännityksestä huolimatta, olen saanutkin ohjaajaltani palautetta, että olen rauhallinen enkä hätäile tilanteessa. Tämän toivon jatkuvankin, joten toivon että voidaan ohjaajan kanssa rauhassa toimia ja edetä, kiireellisistä tilanteista huolimatta, ja että kommunikointi on selkeää.

Saan paljon varmuutta, kun yhdessä sovitetaan etukäteen suurinpiirtein miten tehdään ja miten ohjaaja on tottunut tekemään. Kunnioitan kyllä myös ohjaajan toimintatapoja ja olen valmis uusiakin tyylejä oppimaan. Mielummin tehdään molemmat suht. samalla tavalla, jotta pysytään samalla aaltopituudella, ja nämä asiat hyvä käydä läpi ennen ensimmäisiä synnytyksiä.

Moniammatillinen ja kulttuurinen osaaminen

Mielestäni tässä tärkeä tavoite on osata ohjata erikielisiä synnyttäjiä ja miten kommunikaatio toimii, kun ei ole yhteistä kieltä. Eri kulttuureissa synnyttäminen voi erota kantasuomalaisista, joten olisi hyödyllistä opin kannalta, että pääsisi hoitamaan erilaisista kulttuureista tulevia synnyttäjiä, jotta olisi hyvät valmiudet jatkossa. Moniammatillisuuden puolesta tavoitteenani, joka toki sivuaa muitakin osa-alueita, on tiedostaa hetki, missä kätilön osaaminen ja vastuualue tulee vastaan, eli milloin on se hetki kutsua lääkäri paikalle.