{"id":112,"date":"2022-03-31T11:23:01","date_gmt":"2022-03-31T08:23:01","guid":{"rendered":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/?page_id=112"},"modified":"2022-05-26T19:16:55","modified_gmt":"2022-05-26T16:16:55","slug":"oppimisen-reflektointi","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/esimerkkisivu\/perioperatiivisen-hoitotyon-harjoittelu\/oppimisen-reflektointi\/","title":{"rendered":"Oppimisen reflektointi"},"content":{"rendered":"\n
  1. Viikko<\/strong><\/li><\/ol>\n\n\n\n

    Ensimm\u00e4inen viikko l\u00e4hti k\u00e4yntiin melko vilkkaiden p\u00e4ivien lomassa. Hetken vei aikaa tottua uudenlaisen vuodeosaston tapoihin ja k\u00e4yt\u00e4nteisiin. Osastolla tein alkuun paljon News-pisteiden mittausta ja neurologisen statuksen arviointia. Uutena asiana tulikin siis potilaan neurologisen statuksen tutkiminen ja arviointi. Tuntui aluksi vieraalta tutkia potilasta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen arvion perusteella, jolloin t\u00e4ytyi oman kyvyn ja osaamisen perusteella tutkia, onko potilaalle tehty toimenpide auttanut neurologisiin oireisiin. Oli my\u00f6s mielenkiintoista yhdist\u00e4\u00e4 neurologinen ongelma\/diagnoosi oireisiin. Ensimm\u00e4isen\u00e4 aina tervehdin potilasta, ja tein nopean ensivaikutelman potilaan tilasta. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kysyn yksinkertaisen kysymyksen, kuten ”miten voit?”. Kun olen saanut ensivaikutelman, kysyn potilaan koko nime\u00e4, syntym\u00e4aikaa, sek\u00e4 miss\u00e4 olemme, mik\u00e4 viikonp\u00e4iv\u00e4, kuukausi, vuosi. Tarvittaessa, jos j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi onko potilas aikaan ja paikkaan orientoitunut, kysyn jatkokysymyksi\u00e4 kuten paikkakuntaa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen kokeilen potilaan puristusvoimaa, pyyd\u00e4n potilasta nostamaan k\u00e4si\u00e4, heiluttelemaan sormia, varpaita. Pyyd\u00e4n my\u00f6s potilasta liikuttamaan raajoja vuorotellen, ja testaan koordinaatiota esimerkiksi tekem\u00e4ll\u00e4 sormi-nen\u00e4np\u00e4\u00e4 kokeen. Aluksi oli vaikea muistaa, mit\u00e4 kaikkea kuuluukaan neurologisen statuksen tutkimiseen, mutta nopeasti muistin erilaisia keinoja. Mik\u00e4li huomasin jotakin poikkeavaa, raportoin ohjaajalle, ja tarvittaessa my\u00f6s kiert\u00e4v\u00e4lle l\u00e4\u00e4k\u00e4rille ja fysioterapeutille. <\/p>\n\n\n\n

    2. Viikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n

    Toisella viikolla p\u00e4\u00e4sin hoitamaan ihonsiirteen haavaa, ja vaihtamaan haavasidokset sek\u00e4 ottamaan hakaset pois ihonsiirteelt\u00e4. K\u00e4ytimme potilaan suihkussa lavetilla, joten suunnittelimme, ett\u00e4 hoidamme haavan samalla, jolloin saamme suihkutettua haavan vedell\u00e4 samalla. Haavasidos on silloin helpompi irroittaa, kun sit\u00e4 saa liotettua vedell\u00e4 ensin. Kun otin pois haavasidoksia, kysyin potilaalta kipua koko toimenpiteen ajan. Olin antanut my\u00f6s kipul\u00e4\u00e4kkeen potilaalle ennen toimenpidett\u00e4. Huuhtelin haavaa vedell\u00e4, samalla kuin otin sidosta pois. Pyrin vedell\u00e4 liottamaan kuivuneen veren haavalta. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen huuhtelin haavaa keittosuolalla. Huuhtelun j\u00e4lkeen laitoin pehme\u00e4n tyynynomaisen geelisidoksen haavalle, mik\u00e4 oli siis paikka, mist\u00e4 ihonsiirteeseen oli otettu ihoa. Ihonsiirteen huuhtelin vedell\u00e4, jonka j\u00e4lkeen otin hakaset pois. Hakasten otto oli melko helppoa siihen kuuluvien pihtien avulla, piti silti olla varovainen ja tarkistaa, ett\u00e4 kaikki oli varmasti otettu pois. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen laitoin geelisidoksen haavalle. Jonkun verran varmistin esimerkiksi haavan siisteytt\u00e4, jotta on varmasti turvallista laittaa sidos, ettei haavaa tarvitse enemp\u00e4\u00e4 puhdistaa. Kipua kysyin potilaalta my\u00f6s hakasten poiston aikana. Haavanhoidon j\u00e4lkeen ohjasin potilasta olemaan koskematta haavaan, ja kerroin asennoista, miss\u00e4 h\u00e4n ei saa olla.<\/p>\n\n\n\n

    3. Viikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n

    T\u00e4ll\u00e4 viikolla mielest\u00e4ni opettavaisin hetki oli, kun osastolle kutsuttiin MET-ryhm\u00e4, sill\u00e4 potilaalla oli NEWS-pisteit\u00e4 13. En ollut tilanteessa, miss\u00e4 potilaan tajunta oli laskenut \u00e4killisesti, mutta tulin seuraamaan, kun ohjaajani kertoi tapahtuneesta. Jututin potilasta, ja pyrin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4net hereill\u00e4, sill\u00e4 tajunta saattoi \u00e4killisesti laskea. MET-ryhm\u00e4 saapui n. 5-10 minuutissa, ja paikalle tulleet jututtivat potilasta ihan ensimm\u00e4isen\u00e4, ennen kuin hoitajat vaihtoivat raporttia kesken\u00e4\u00e4n. Tilanne oli melko rauhallinen, ja tasaantui, potilaan saadessaan korkeisiin verenpaineisiin ja sykkeeseen l\u00e4\u00e4kett\u00e4. Kun MET ryhm\u00e4 siirtyi seuraavan potilaan luokse, l\u00e4hdimme ohjaajan kanssa viem\u00e4\u00e4n potilasta CT-kuvauksiin, ja p\u00e4\u00e4sin t\u00e4t\u00e4kin seuraamaan. Potilaalla todettiin keuhkokuvan perusteella keuhkoembolia.<\/p>\n\n\n\n

    4. Viikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n

    T\u00e4ll\u00e4 viikolla p\u00e4\u00e4sin seuraamaan meningeooman poistoa. Olin leikkauksessa mukana anestesian aloituksen aikana, ja olin aina her\u00e4\u00e4m\u00f6\u00f6n asti. Oli todella mielenkiintoista n\u00e4hd\u00e4, miten leikkaus etenee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4. Anestesia sujui ongelmitta, ja anestesial\u00e4\u00e4k\u00e4ri antoi l\u00e4\u00e4kitykset suoneen, ja laittoi valtimoon kanyylin, joka mittaa verenpaineita, t\u00e4m\u00e4 oli t\u00e4ysin uusi asia. Kirurgilla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 3D-mikroskooppi, jonka avulla h\u00e4n diatermian avulla otti kasvaimen pois. Seurasin toimenpidett\u00e4 sek\u00e4 vierest\u00e4, ett\u00e4 3D-lasien l\u00e4pi erilliselt\u00e4 n\u00e4yt\u00f6lt\u00e4. Her\u00e4\u00e4m\u00f6ss\u00e4 jututin potilasta, ja seurasin yleisesti, mit\u00e4 her\u00e4\u00e4m\u00f6ss\u00e4 touhutaan leikkauksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

    5. Viikko<\/strong><\/p>\n\n\n\n

    Viimeisell\u00e4 viikolla olin katsomassa vainajan laittoa. Potilas oli nukkunut pois juuri ennen kuin tulin iltavuoroon, ja olin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kyseist\u00e4 potilasta hoitanut. Minulla ei erityisemp\u00e4\u00e4 hoitosuhdetta potilaaseen ollut, sill\u00e4 potilas oli saattohoitoon tullut osastolle. Tilanne oli silti minulle t\u00e4ysin uusi, enk\u00e4 ole ennen t\u00e4t\u00e4 vainajaa kohdannut. Mieless\u00e4 py\u00f6ri paljon ajatuksia, mist\u00e4 p\u00e4\u00e4sin puhumaan muiden kanssa, ja minulta paljon kyseltiinkin fiiliksi\u00e4. Vainajan laitto tuntui inhottavalta, olisi tehnyt mieli antaa toisen olla rauhassa. Toisaalta, kun vainaja oli laitettu, h\u00e4n n\u00e4ytti levolliselta ja tilanne muuttui hengellisemm\u00e4ksi ja osasin suhtautua asiaan eri tavalla. Omaiset tulivat my\u00f6hemmin osastolle, en heit\u00e4 pystynyt kohtaamaan. Varmasti ensikerralla, kun tilanne ei ole niin uusi, pystyn my\u00f6s omaiset kohtaamaan. Onneksi potilasta hoitaneet osasivat hyvin kohdata heid\u00e4t. Olin my\u00f6s seuraamassa, kun l\u00e4\u00e4k\u00e4ri totesi potilaan kuolleeksi.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Viikko Ensimm\u00e4inen viikko l\u00e4hti k\u00e4yntiin melko vilkkaiden p\u00e4ivien lomassa. Hetken vei aikaa tottua uudenlaisen vuodeosaston tapoihin ja k\u00e4yt\u00e4nteisiin. Osastolla tein alkuun paljon News-pisteiden mittausta ja neurologisen statuksen arviointia. Uutena asiana tulikin siis potilaan neurologisen statuksen tutkiminen ja arviointi. Tuntui aluksi vieraalta tutkia potilasta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n oman silm\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen arvion perusteella, jolloin t\u00e4ytyi … Continue reading<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":7982,"featured_media":0,"parent":101,"menu_order":2,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-112","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/112","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/users\/7982"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=112"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/112\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":145,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/112\/revisions\/145"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/101"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogi.savonia.fi\/juliaporko\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=112"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}