Vastuulääkärimallista laatua säännöllisen kotihoidon asiakkaan kuntoutumisen polulla

Ikääntyneiden määrän kasvu on aiheuttanut tarpeen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistamiseen. Ennalta ehkäisy ja tukipalveluiden kehittäminen ja uudelleen järjesteleminen ovat kunnissa lain velvoittamina tehtyjä muutoksia. (Groop ym. 2018.) Ikääntyneen palveluiden tuottamiseen ja laadun turvaamiseksi Vanhuspalvelulakiin tuotiin uudistuksessa RAI-järjestelmä, joka mahdollistaa laadun ja voimavarojen kohdentumisen seurannan niin organisaatio kuin yksilötasolla. (Lakiluonnos 2019.)

Ikääntyminen tuo mukanaan usein sairauksia ja toimintakyvyn heikkenemisen, joiden ennalta ehkäisyyn ja hoitoon tärkeänä osana kuuluu lääkäri. Kotihoidon lääkärivetoinen, moniammatillinen yhteistyö parhaimmillaan mahdollistaa asiakkaan kotona asumisen ja päivittäisissä toiminnoissa selviytymisen.  (Finne-Soveri ym. 2019.) Ikääntyneen hoiva, hoito ja kuntoutus ovat yhtenäinen kokonaisuus. Ikääntyneen kuntoutumisen tavoitteena on hänen itsenäisen arkensa, osallisuuden ja merkityksellisen elämän kokemuksen mahdollistaminen. Sairauksien hoito ja terveyden edistäminen ovat osa kuntoutusta, sillä terveydentilan epävakaus voi vaikuttaa heikentävästi ikääntyneen päivittäisissä arjen askareissa selviytymistä. (Pikkarainen 2015, 6–8.)

Kotihoidon asiakkaan miljöö. Kuva: Marjo Kallio.

Sen minkä itse pystyy tekemään, niin ei kannata toiselta odottaa” !
Kotihoidon asiakas

Sotkamon kotihoidossa pilotoitiin

Lainsäädännön asettamiin velvoitteisiin ja asiakastarpeen kasvavaan kysyntään vastaamiseksi Kainuussa on haasteita aiheuttanut lääkäriresurssin saaminen kotihoitoon. Lääkäriresurssi kotihoitoon on saatu Sotkamon perusterveydenhuollon puolelta. Vuoden 2020 alussa lääkäritilanne vaikeutui, ja tuolloin Sotkamossa päädyttiin pilotoimaan 1.2.2020–31.7.2021 väliseksi ajaksi vastuulääkärimalli Terveystalon tuottamana, jota lähdin tutkimaan pilotointitutkimuksena.

Vastuulääkärimallin vaikutus Sotkamon kotihoidon palveluiden laatuun – pilotointitutkimus toteutettiin rekisteritutkimuksena, johon otettiin mukaan kaikki säännöllisen kotihoidon piirissä olevat asiakkaat. Pilotointitutkimuksen rekisteriaineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen vertailutietokannasta vuoden 2020 ensimmäisestä ja toisesta tiedonkeruusta.  Vastuulääkärimallin pilotointi käynnistettiin 1.2.2020 ja varsinainen asiakastyö RAI-arviointien osalta pääsi käyntiin vuoden 2020 helmi-maaliskuun aikana.

Terveydentilan vakaus on edellytys, jotta ikääntyneen kanssa asetetut kuntoutumistavoitteet ovat saavutettavissa.

Kotihoidossa lääkäri on osa moniammatillista työryhmää yhdessä muiden sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.  Lääkäri vastaa lääketieteellisestä hoidosta sekä kokonaisvaltaisesta lääkehoidosta yhdessä kotihoidon henkilökunnan kanssa (Inkinen ym. 2016). Terveydentilan vakaus on edellytys, jotta ikääntyneen kanssa asetetut kuntoutumistavoitteet ovat saavutettavissa. Ikääntyneen kuntoutumisella tarkoitetaan vanhusikäisen itsenäistä kotona asumisen mahdollistumista ja päivittäistä toiminnoista selviytymistä, kuten liikkumisesta, hygienian hoidosta ja ruokailusta. Akuutti sairastuminen vaatii aina ikääntyneeltä kuntoutumista, jotta päivittäisissä toiminnoissa selviytyminen mahdollistuisi. (Stott ja Quinn 2013.)

Selkeää rajaa ei voida tehdä ikääntyneen hoivan, hoidon ja kuntoutuksen välillä!

Monisairaiden ikääntyneiden hoidossa on havaittu, että yksilöllisellä hoitosuunnitelmalla voidaan parantaa elämänlaatua, vähentää yhteiskunnan hoitotaakkaa ja haittatapahtumia. Monisairauksiin yhdistetään usein terveydentilan heikkeneminen, mikä joissain tapauksissa johtaa toimintakyvyn haasteisiin. (Yarnall ym. 2017.) Kuntoutuksella voidaan parantaa tai ylläpitää ikääntyneen fyysistä aktiivisuutta. Fyysisellä aktiivisuudella on todettu olevan myös vaikutusta ikääntyneiden haurauteen ja kaatumisriskin pienentymiseen. Kuntoutuksen avulla lisääntyvä aktiivisuus lisää ikääntyneen fyysisitä toimintakykyä, joka lisää itsenäistä kotona asumista. (Tornero-Quinones ym. 2020.) Selkeää rajaa ei voida tehdä ikääntyneen hoivan, hoidon ja kuntoutuksen välillä. (Pikkarainen 2015, 6–8.)

Kotihoidon asiakkaiden palveluiden laatu RAI-järjestelmän kautta

Jokainen on yksilö palveluidensa keskiössä. Kuva: Marjo Kallio

RAI-vertailutietokannat antavat organisaation ja sen yksiköiden palveluiden laadun kehittämiseen RAI-arviointeihin pohjautuvan laatutyökalun. RAI-järjestelmästä saadaan laatua kuvaavina mittaamisen apuvälineinä laatuindikaattoreita. Yksiköiden laadun seurannan mahdollistavat laatuindikaattorit auttavat puuttumaan mahdollisiin haasteisiin ja ongelmakohtiin asiakkaiden hoidossa sekä suuntaamaan katseet henkilöstön koulutustarpeisiin. Näihin haasteisiin tarttumalla ja toimintatapoja muuttamalla palveluiden laatua voidaan kehittää ja parantaa. RAI-vertailutiedon laadun määrittelevät tehtyjen RAI-arviointien asiakaspeittävyys organisaatiossa sekä RAI-osaaminen arviointeja tekevien keskuudessa (THL 2020.)

Pilotointitutkimuksen tuloksista esiin nousi

  • Tulokset osoittivat, että alkumittauksen ja loppumittauksen välissä monilääkittyjen asiakkaiden määrä väheni 9 % ja asiakkaiden määrä, joiden kokonaisvaltaisen lääkehoidon lääkäri oli tarkistanut, kasvoi 4 %.
  • Tarkasteltaessa asiakkaiden kaatumisten määrää, havaittiin kaatuneiden määrän laskeneen, vaikkakin yksittäinen asiakas kaatui useammin seurantajakson aikana.
  • Asiakkaiden kivun kokemuksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia alku- ja loppumittauksien välillä.
  • Asiakkaiden sairaalahoito, päivystyskäynnit ja äkillisen hoidon tarve vähenivät 15 %. Sairaalahoidon ja päivystyskäyntien määrä väheni 10 % ja pelkästään päivystyskäyntien määrä väheni 4 %.
  • Asiakkaiden suoriutuminen päivittäisistä toiminnoista heikkeni vähän. Asiakkaiden määrä, joilla oli mahdollisuus kuntoutua, mutteivat saaneet kuntoutusta pysyi korkeana.

Toimintakyvyn ylläpitäminen on jo merkityksellistä!

Sotkamon kotihoidossa lähes kaikilla asiakkailla oli mahdollisuus kuntoutumiseen, mutta heistä vain alle 10 % sai kuntoutusta terapeutilta. Tulokset ovat yhtenevät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen huhtikuun 2021 poiminnan kanssa, missä korostettiin RAI-arviointien tuloksista nousevien kuntoutumisindikaattoreiden olevan ristiriidassa asiakkaiden kuntoutumismahdollisuuksien ja kuntoutumista tukevan ja ylläpitävän palvelun välillä. Vaikka asiakkaalla oli mahdollisuus kuntoutumiseen, hänelle ei kohdennettu kuntoutumista tukevaa palvelua. (THL 2021.)

Kuntoutus kulkee mukana läpi koko asiakasprosessin, ja sen tärkeys nousee myös pilotointitutkimuksen tuloksista. Kainuun kotihoidossa fysioterapeutti on osa moniammatillista tiimiä ja kulkee koko ajan asiakkaan rinnalla. Kuntoutuspalvelu tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä ja ennalta ehkäisevällä työotteella. Kotihoidon asiakkaan elämässä kuntoutumisen ei aina tarkoita päivittäisistä toiminnoista suoriutumisen parantumisena, vaan toimintakyvyn ylläpitäminen on jo merkityksellistä ikääntyneen autonomian säilyttämisessä ja kotona asumisessa (Oliviera ym. 2019).

”Hulluhan se on, joka ehtii ennen kuin kerkiää”!
Kotihoidon asiakas.

Kirjoittaja: Marjo Kallio, opiskelija YAMK kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

FINNE-SOVERI, Harriet, HAIMI-LIIKKANEN, Sara, REHULA, Pirjo, TOLONEN, Eija, VÄHÄKANGAS, Pia ja ÄIJÖ, Marja. 2019. Kun toimintakyky heikentyy. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. [Viitattu 2020-10-11.] Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo14958
GROOP, Johan, HAKALA, Anne-Mari, IKONEN, Marianna, JANHUNEN, Eija, JOKELA, Lea, JUNTUNEN, Kristiina, KAARNASAARI, Anne, LESKELÄ, Riikka-Leena, MANNINEN, Suvi, MULARI, Mikko, MÄKELÄ, Maria, PALTAMAA, Jaana, PIKKARAINEN, Aila, TAMMI, Eeva-Liisa, TASKINEN, Heidi ja TIIKKAINEN, Pirjo 2018. Kukoistava kotihoito on tahdon asia! Jyväskylä: Grano Oy.
INKINEN, Ritva, VOLMANEN, Petri ja HALKONEN, Suvi 2016. Turvallinen lääkehoito – Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Tampere: Juvenes Print Oy. [Viitattu 2020-04-21.] Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-577-6
LAKILUONNOS. 2019. Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 15 ja 20 §:n muuttamisesta sekä 20 §:n väliaikaisesta muuttamisesta. 2019. [Viitattu 2019-11-19.] Saatavissa: file:///C:/Users/OMISTAJA/Downloads/HE_luonnos_4.10.2019.pdf
OLIVEIRA, Anamélia, NOSSA, Paulo ja MOTA-PINTO, Anabela. 2019. Assessing Functional Capacity and Factors Determining Functional Decline in the Elderly: A Cross-Sectional Study. [Viitattu 2020-12-12.] Saatavissa: https://www.actamedicaportuguesa.com/revista/index.php/amp/article/view/11974
PIKKARAINEN, Aila. 2015. Ikääntyneiden ihmisten kuntoutus. Taustateksti oppaaseen työntekijöille. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. [Viitattu 2021-05-18.] Saatavissa: https://www.jamk.fi/globalassets/palvelut–services/koulutus-ja-kehittaminen/aktiivinen-ikaantyminen/ikaantyneiden-ihmisten-kuntoutus.pdf
STOTT, David ja QUINN, Terence. 2013. Principles of rehabilitation of older people. Medicine in older people. [Viitattu 2021-05-18]. Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1357303916302237
THL 2020. RAI-tiedolla johtaminen. [Viitattu 2021-01-20.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/rai-tiedolla-johtaminen
THL 2021. Huhtikuu: Muuttuvatko vertailumittarien arvot, kun otetaan käyttöön interRAI-välineet? Kuukauden poiminta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2021-04-25.] Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/ajankohtaista-raista/kuukauden-poiminta#huhti21
TORNERO-QUINONES; Inmaculada, SÁEZ-PADILLA, Jesús, DIAZ, Alejandro, ROBLES, Manuel ja ROBLES, ÁNGELA. 2020. Functional ability, frailty and risk of falls in the elderly: Relations with autonomy in daily living. Internatiol Journal of environmental research and public health. [Viitattu 2021-05-19.] Saatavissa: https://www.mdpi.com/1660-4601/17/3/1006
YARNALL, Alison, SAYER, AVAN, CLEGG, Andrew, ROCKWOOD, Kenneth, PARKER; Stuart ja HINDLE, John. 2017. New horizons in multimorbidity in older adults. Age ageig. [Viitattu 2021-05-19.] Saatavissa: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5860018/

Lasten monialainen kuntoutus varhaiskasvatuksessa erityisavustajan silmin

Jokaisella lapsella varhaiskasvatuksessa on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen kasvatukseen, hoitoon ja opetukseen. Tästä syystä jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka lähtökohtana ovat lapsen etu ja tarpeet. Tavoitteet, jotka suunnitelmaan kirjataan toimivat pedagogisen toiminnan perustana. Varhaiskasvatussuunnitelmasta nousevat tavoitteet huomioidaan ryhmän toiminnan suunnittelemisessa ja toteutuksessa, sekä toimintakulttuuria ja oppimisympäristöjä kehitetään niiden perusteella. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan silloin, kun lapsi aloittaa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa ja sitä tarkennetaan säännöllisesti tarpeen mukaan, vähintään kerran vuodessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 9–10.) Lapsen tuen tarpeen, tukitoimien tai niiden toteutuksen arviointiin osallistuu varhaiskasvatuksen erityisopettaja tarpeen vaatiessa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen voivat osallistua lapsen kehityksen ja oppimisen tukemiseen oleellisesti kuuluvat asiantuntijat, viranomaiset tai muut tarvittavat tahot. Tuen arvioinnin tarpeen edellyttäessä on myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta sekä varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava ja tarkastettava lapsen tarpeiden edellyttäessä useammin kuin kerran vuoteen. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 23 §.)

Varhaiskasvatuslakiin kirjattu monialainen yhteistyö ja kehittäminen korostuvat niiden lasten kohdalla, jotka tarvitsevat tukitoimia. Laissa määritellään, että varhaiskasvatuksen tuottajan ja järjestäjän on tarpeen mukaisesti toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon tahojen kanssa, jotta lapselle taataan tarvitsemansa tuki ja palvelut kokonaisuuden arvoimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteutumiseksi. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 7§.) Varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulisi olla tietoisia millaisia mahdollisia perus- tai erityispalveluita omassa kunnassa on tarjota lapsille ja heidän perheilleen edistämään erityistä tukea tarvitsen lapsen kehitystä ja oppimista tai perheen arkea. Tällaisia tahoja, jotka voivat olennaisesti olla mukana tukemassa lapsen ja perheen hyvinvointia Suomessa ovat lastenneuvolatoiminta, erikoissairaanhoito, lääkinnällinen kuntoutus, lastensuojelu tai erityshuoltopiirin kehitysvammapalvelut. (Pihlaja & Viitala 2019, 34.) Viimeisimmän varhaiskasvatuksen henkilöstöön kohdistuvan lakiuudistuksen myötä, jossa ideaali kasvatustiimi tulevaisuudessa muodostuisi varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta, opettajasta ja sosionomista, olettaisi vaikuttavan edellä mainittuun seikkaan positiivisesti.

Unsplash: Martin Spiske

Lapsen toiminnan tukeminen, jolla on erityisen tuen tarvetta, vaatii usein varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatiota ja osaamista sekä kuntoutuksen työntekijöiden kuten puhe-, toiminta- tai fysioterapeuttien kanssa tehtävää yhteistyötä lapsen kasvun ja kehityksen kokonaisvaltaisen tukemisen mahdollistamiseksi. Tällöin voidaan puhua monialaista kuntoutuksesta. Monialaisella kuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutuksen eri asiantuntijoiden välistä yhteistyötä (Salminen & Ritvanen 2014).  Tuen myöntämiselle tai palvelujen saamiselle tarvitaan moniammatillista yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja muiden eri tahojen osalta, jotta lapselle saadaan esimerkiksi päiväkotiarkeen tarpeen vaatiessa avustaja ja kuntoutus toteutuu mahdollisimman moniulotteisesti. Monialaisuus lasten kuntoutuksessa ja toimintakyvyn edistämisessä näkyy hyvin selkeästi etenkin terapeuttien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden sekä perheiden kanssa tehtävän yhteistyön, palavereiden ja konsultaation muodossa (Kinnunen 2021).

Varhaiskasvatusympäristö on lapsen luontainen toimintaympäristö, jossa monesti lapset viettävät suuren osan arjestaan. Tästä syystä se toimii oleellisena ympäristönä kohdistaa lapsen toimintakykyä edistäviä kuntoutuksellisia toimia. Varhaiskasvatusympäristö antaa merkityksellistä tietoa lapsen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn liittyen ja siksi asiantuntijoiden olisi hyvä nähdä lapsen toimintaa tässä ympäristössä. Ihanteellista olisi, että toiminta- tai fysioterapeutteja voisi työskennellä fyysisesti osana työyhteisöä päiväkotiympäristöissä, jolloin mahdollistuisi lasten arjessa toimimisen tukeminen kokonaisvaltaisemmin.   Erityisavustajan tehtävänä on lapsen ohjaus ja avustus tukien lapsen omatoimisuutta ja osallisuutta päiväkodin arjessa. Ohjauksellisen otteen tulee olla lapselle turvallista ja luottamuksellista ja siinä pyritään ”kulkemaan lapsen rinnalla” eikä tekemään puolesta, lisäten lapsen omatoimisuutta. (Seurue julkaisuaika tuntematon.) Avustajat toimivat lapsen kanssa hyvin intensiivisesti ja henkilökohtaisesti, mikä auttaa jo itsessään lapsen kuulluksi tulemista. Avustaja pystyy tuomaan lapsen äänen kuuluviin samalla kun he pyrkivät toteuttamaan varhaiskasvatussuunnitelman sisältöä lapsen osallisuuden ja toimintakyvyn edistämiseksi päiväkodin arjessa. Avustajat toimivat usein myös linkkinä eri ympäristöjen välillä, olemalla mukana päiväkodissa toteutettavissa terapioissa ja siirtäen kuntoutuksellista sisältöä päiväkodin arkeen sekä vanhemmille.

Lapsen kuntoutuksen monialaisuus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa toteutettu tuki pyritään tekemään inkluusion periaatteiden mukaisesti, jolloin tukitoimet tuodaan ensisijaisesti lapsen omaan päiväkotiryhmään joustavien järjestelyiden avulla. Tuki rakennetaan vastaamaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin sekä ympäristöön liittyviin ratkaisuihin. Lapsen kehityksen ja oppimisen tukemisen ratkaisut varhaiskasvatuksessa voivat olla pedagogisia sekä rakenteellisia tukitoimia. Pedagogisia ratkaisuja edustavat esimerkiksi erityisopettajan tuki, apuvälineiden käyttäminen, kuvakorttien sekä tukiviittomien käyttäminen. Rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan viitata esimerkiksi ryhmäkokoon pienentämiseen tai henkilöstörakenteen muuttamiseen kuten avustajan toimimiseen ryhmässä. (Seure julkaisuaika tuntematon.)

Kunta, varhaiskasvatusyksikkö, työtiimi, lapsiryhmä, yksittäiset lapset ja vanhemmat sekä monialainen verkosto muodostavat kokonaisuuden, kun arvioidaan ja suunnitellaan palveluita lapsen tuen tarpeiden näkökulmasta. Tiimit, jotka työskentelevät lapsiryhmissä, ovat jo itsessään moniammatillisia sillä koulutustaustoja on monenlaisia. Varhaiskasvatuksessa työskentelee pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Kaikessa osaamisessa painotetaan hieman erilaisiin asioihin ja ne antavat työtiimin jäsenille lähtökohdat toimia varhaiskasvattajina. Tämän perusteella myös työ ja vastuu on jaettu vastaamaan jokaisen osaamis- ja vahvuusalueita. (Pihlaja & Viitala 2019, 30–34.) Lisäksi päiväkodin henkilöstöön liittyvässä mitoituksessa tulee ottaa huomioon myös tuen tarpeessa olevat lapset. Heitä kohden ryhmässä voi olla avustaja. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 35 §.) Avustaja työskentelee osana kasvatustiimiä ryhmä- tai henkilökohtaisena avustajana. (Seurue julkaisuaika tuntematon.)

Moniammatillinen vai monialainen kuntoutus varhaiskasvatuksessa?

Moniammatillisuuden sijaan nykypäivänä työelämässä käytetään enenevässä määrin termiin monialainen yhteistyö moniammatillisen lisäksi. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja sen tavoitteista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 34–35.) Ammattilaisten osaamisen ohella työskentelyssä korostuu kuitenkin asiakaslähtöisyys. Lasten edun, kasvun ja kehityksen näkökulmasta vanhemmat ovat keskiössä yhteistyössä. Kasvatuskumppanuus kytkeytyy monialaiseen lapsen kuntoutukseen varhaiskasvatuksessa, sillä se kuvastaa yhteistyötä vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä. Varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä, pyritään vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välillä dialogisuuteen pohjautuen kartoittamaan lapsen tilannetta kokonaisvaltaisesti. Keskustelussa tuodaan ilmi molempien ympäristöjen havaintojen ja näkökulmien osalta oleellisia asioita lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen tukemiseen liittyen. Varhaiskasvatuksen henkilökunta pyrkii antamaan vanhemmille tietoa lapsen tarpeisiin ja kehitysvaiheisiin liittyen tukien vanhempia ja mahdollistaen näin lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen toteutumisen. Päiväkodin henkilökunnan rooli vahvistuu etenkin silloin, jos vanhemmalla ei ole riittäviä voimavaroja tai tukiverkostoja ympärillään. Kasvatuskumppanuuden merkitys korostuu etenkin erityisen tuen tarpeen lapsiperheiden kanssa työskennellessä.

Unsplash: Fabian Consento

Tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusmaailmaa on viime vuosien aikana noussut lasten osallisuus. Lasten osallisuuden vahvistamisessa olennaista on lapsen äänen kuuluminen. Esimerkiksi päiväkodissa on alettu virallisesti käyttää myös lapsen itsensä ”haastattelua” ennen varhaiskasvatussuunnitelman tai siihen liittyvän keskustelun päivittämistä. Haastattelutilanne on kahdenkeskinen, rauhallinen, lapsen ehdoilla tapahtuva hetki, jossa lapselta itseltään kartoitetaan häntä kiinnostavia asioita (mm. onko hänellä ystäviä päiväkodissa, mistä hän nauttii päiväkodissa, millaisista asioista hän pitää ja mistä ei). Lapsen kanssa keskustellut asiat kirjataan suunnitelmaan ja tällä tuetaan lapsen osallisuutta.

Loppuun voitaneen todeta, että moniammatillisuus tai -alaisuus mahdollistavat paljon ja ovat merkittävässä roolissa lasten kuntoutuksessa varhaiskasvatuksessa.

Kirjoittajat: Mira Tuunainen, tt, erityisavustaja, sosionomi-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

                     Anu Kinnunen, ft, TtM (väitellyt), EO, koulutuspäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kinnunen, A. 2021. Löytöretkellä lapsen osallisuuteen. Substantiivinen teoria erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuutta mahdollistavasta yhteistoiminnasta. Dissertations in Education, Humanities and Theology. University of Eastern Finland.

Pihlaja, P. & Viitala, R. 2019. Muuttuva varhaiskasvatus. Teoksessa Päivi Pihlaja & Riitta Viitala 2019. Varhaiserityiskasvatus. E-kirja. 15–54. PS-kustannus: Jyväskylä.

Salminen, A-L., Ritvanen, S. 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Kelan työpapereita 55/2014. KELA: Helsinki.

Seure julkaisuaika tuntematon. Avustajan työ varhaiskasvatuksessa. Verkkosivu. https://www.seure.fi/koulutukset/avustajan-tyo-varhaiskasvatuksessa/ Viitattu. 10.4.2021

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540. Viitattu 31.3.2021.

Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulut kouluilla tapahtuvaa ohjausta ja neuvontaa kehittämässä

Karelia- ja Savonia-ammattikorkeakoulussa toteutetaan koulufysioterapiaa ja kouluilla toteutuvaa ohjausta ja neuvontaa osana fysioterapeuttiopiskelijoiden harjoitteluita. Oppilaitosyhteistyönä järjestimme iltapäivän, jossa Kareliassa koulufysioterapiaharjoitteluun ja Savoniassa kouluilla tapahtuvaan ohjaukseen ja neuvontaan osallistuneet opiskelijat saivat vaihtaa ajatuksia ja ideoida työpajatyyppisesti harjoittelun sisällöstä, opetuksen kehittämisestä sekä koulufysioterapian ja kouluilla toteutuvan ohjauksen ja neuvonnan tulevaisuudesta. Tapaaminen toteutettiin maaliskuussa 2021 etäyhteyden välityksellä. Tässä artikkelissa käsittelemme työpajassa esille tulleita asioita fysioterapian kehittämiseksi kouluilla opiskelijoiden, eli tähänastisen toiminnan toteuttajien, näkökulmasta.

Kokemuksia koulufysioterapian sekä ohjauksen ja neuvonnan toteuttamisesta Kareliassa ja Savoniassa lukuvuonna 2020-2021

Savonia-ammattikorkeakoulu lähti kehittämään koulufysioterapiayhteistyötä vuonna 2019 Kuopion kaupungin perusopetustoimen ja terveydenhuollon toimijoiden kanssa. Savonian puolelta mukana oli oppilaitoksen yhteydessä toimiva hyvinvointia edistäviä palveluita tuottava Viretori, jossa kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelijat suorittavat harjoittelun. Savoniassa Viretorilla kouluilla toteutettavaa fysioterapeuttiopiskelijoiden ohjausta, neuvontaa sekä toimintaa alettiin suunnitella jo vuonna 2018. Taustalla oli huoli lasten ja nuorten hyvinvoinnista paikallisesti ja valtakunnalliset ja kansainväliset suositukset, joita muun muassa Suomen Fysioterapeutit (1) ja Pohjoismaiset Fysioterapiayhdistykset (2), olivat julkaisseet (3).

Viretorilla opiskelijoiden harjoittelu toteutuu kolmantena opiskeluvuonna, eli opiskelijoiden viimeisenä opiskeluvuonna. Alkuvaiheessa koulufysioterapiaa alettiin toteuttaa kolmella peruskoululla, joissa opiskelijat olivat yhden päivän kullakin koululla. Opiskelijat toimivat pääsääntöisesti kahden henkilön tiiminä kouluilla. Palvelutoiminnan alkuvaiheessa toiminta koostui mm. taukoliikunnoista oppilaille ja opettajille, rentoutuspajoista, Move! -mittausten testiosien harjoittelusta, liikuntatunneista, sovelletusta liikunnasta pienryhmille, ergonomiaohjauksista sekä eri aiheisista luennoista. (3).

Covid-19 pandemia muutti tilannetta monelta osin ja toiminta muuttui kokonaan etänä toteutuvaksi tai etäpainotteiseksi keväällä 2020, jatkuen samalla tavalla syksyllä 2020 ja keväällä 2021. Pandemian aiheuttamien muutosten vuoksi yksi koulu on jäänyt toistaiseksi pois, mutta mukaan on syksyllä 2020 tullut lukio sekä keväällä 2021 ammattiopisto. Myös opiskelijoiden toteuttama toiminta kouluilla on jossain määrin muuttunut tai lisääntynyt; lukiolla on päästy toteuttamaan yksilöllistä vastaanottotoimintaa ja ammattiopistolla suunnittelemaan ammattialoille suunnattua ergonomiaa.

Etäpalveluita tuotettiin erityisesti Savonian Viretori-harjoittelussa, koska useille kouluille ei ole otettu vastaan koulun ulkopuolisia henkilöitä. Opiskelijat toivat esiin, että ohjaus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen etänä kouluille ei ole ongelmatonta. Haasteina on ollut fysioterapian toiminnallisten liikkeiden ohjaamisessa kameran vaikeus seurata liikkuvaa henkilöä. Tekniikan tulisi toimia molemmissa päissä ja laitteita tulisi osata käyttää, jotta fysioterapia etäpalveluna mahdollistuu. Opiskelijoiden mukaan ohjaus- ja neuvontapalveluiden tarjoaminen etänä vaatii totuttelua ja tiedon jakamista niin opiskelijoiden kuin opettajienkin keskuudessa.

Karelia-ammattikorkeakoulussa toteutettiin koulufysioterapian pilotti keväästä 2020 kevääseen 2021, jolloin opiskelijat suorittivat lukukaudessa kahdeksan viikon harjoittelun. Pilotti toteutettiin yhteistyössä Siun soten sekä Joensuun seudun koulujen kanssa. Opiskelijat toimivat kouluilla terveydenhoitajan sekä opettajien työpareina. Fysioterapeuttisesta ohjauksesta vastasi Siun soten fysioterapeutin lisäksi Karelia-ammattikorkeakoulun harjoittelua ohjaavat opettajat. Opiskelijat toimivat työpareina peruskouluissa sekä lukioissa. Koulufysioterapiatoimintaa on ollut yhteensä 12 koululla. Kareliassa koulufysioterapiatoimintaa kehitettiin Otsakorven säätiön myöntämällä hankerahoituksella.

Opiskelijoiden koulufysioterapian harjoittelun painopisteenä oli ennaltaehkäisevä näkökulma ja terveyden edistäminen. Opiskelijat osallistuivat kouluterveydenhuollon terveystarkastusten lisäksi etenkin liikunta- ja välitunneille. Lisäksi opiskelijoiden osaamista hyödynnettiin vaihtelevasti esimerkiksi terveystiedon ja biologian oppitunneilla. Opiskelijat kokivat Move! -testeihin osallistumisen hyödyllisenä. Koulufysioterapeutin selkeän työnkuvan puuttuessa heidän toimenkuvaansa rakennettiin jokaisessa koulussa opiskelijan ja koulujen toiveiden sekä tarpeiden mukaan. Opiskelijat kehittivät kouluille uusiksi toimintamalleiksi erilaisia pienryhmiä, kuten polvikipuisten ryhmä, rentoutusryhmä ja motorisia taitoja tukeva ryhmä. Covid-19 tilanteen vuoksi ohjaavat fysioterapeutit sekä opettajat eivät saaneet toteuttaa harjoittelun ohjausta kouluilla. Tämän vuoksi fysioterapeuttiset yksilövastaanotot jäivät toteutumatta lukuun ottamatta kevättä 2020. Vallitseva tilanne vaikutti myös joissakin kouluissa harjoittelijoiden toimenkuvaan ja osa toimintamalleista jäi toteutumatta.

group of people jumping
Kuva: Unsplash Chang Duong

Koulufysioterapiaa tukevat opinnot

Fysioterapiaharjoittelun toteuttaminen kouluissa nosti esiin joitakin tarpeita koulutuksen kehittämiseksi. Opiskelijat kokivat, että koulufysioterapiaa tukevia opintoja pitäisi olla tarjolla enemmän niin perusopinnoissa kuin täydennyskoulutuksena. Tämä nousi esille erityisesti Karelia-ammattikorkeakoulun opiskelijoilta. Opiskelijat nostivat esille koulutustarpeen lasten ja nuorten mielenterveydestä. Lisäksi opiskelijat toivovat opetusta etäkuntoutuksen mahdollisuuksista sekä konkreettista perehdytystä etäteknologian käyttöön.

“Koulutukseen sisältyisi kurssi (esim. valinnainen) etäfysioterapiaan valmistaen. Se voisi sisältää esim. IT-taitojen opettelua ja tutkimisen opettelua etänä.”

Karelia-ammattikorkeakoulussa lasten kehitystä käydään läpi etenkin motorisen kehittymisen, ohjausosaamisen sekä neurologian näkökulmasta. (4). Lisäksi tarjontaan on lisätty täydentäviin opintoihin useampia opintojaksoja tukemaan koulufysioterapiaa. Täydentävissä opinnoissa pyritään hahmottamaan kehittyvän koululaisen kokonaisuutta sekä lisätä tietoa kasvuikään liittyvistä rasitusvammoista.

Savonia-ammattikorkeakoulussa lasten fysioterapian osaaminen rakentuu opintojen edetessä vähitellen. Ensimmäisenä lukukautena Kasvun, kehityksen ja oppimisen-opintojaksolla keskitytään motorisen kehityksen ja elämänkaaren kehitystehtäviin. Toisena lukukautena Toimintakyvyn arvioinnissa opiskellaan myös lasten tutkimista ja arviointia sekä lisäksi kuudentena lukukautena on laajempi lasten fysioterapian opintojakso, missä painotus on lasten neurologista taustaa olevien oireyhtymien fysioterapiassa. (5).

Koulufysioterapian ja kouluilla toteutettavan ohjauksen ja neuvonnan  tulevaisuus

Opiskelijat olivat yhtä mieltä siitä, että tulevaisuudessa fysioterapeutti on kiinteä osa kouluterveydenhuoltoa, jonka uskotaan vähentävän painetta perusterveydenhuollon fysioterapiasta. Opiskelijat kokivat, että vuonna 2021 kouluilla toimivan fysioterapiaopiskelijan rooli kouluissa ei ole vielä selkeä, mutta tulevaisuudessa työnkuvan uskotaan määrittyvän ja se on yhtenäinen eri puolilla Suomea.  Savonian ja Karelian opiskelijoiden mukaan tällä hetkellä fysioterapiaopiskelijan rooli kouluilla on vielä täsmentymättä etenkin koulujen henkilökunnalle. Opiskelijoita oli pyydetty harjoittelun aikana kouluilla myös tehtäviin, jotka eivät kuulu fysioterapiaopiskelijan toimenkuvaan, mihin opiskelijat toivoivat lisää selkeyttä. Erityisesti oppilailla oli puutteelliset tiedot fysioterapeutin työnkuvasta, joten tiedon jakaminen fysioterapeutin työstä olisi toivottavaa niin oppilaille, opettajille kuin muullekin koulun henkilökunnalle. Fysioterapeutin työn mahdollisuuksia kouluilla ei opiskelijoiden mukaan vielä täysin osattu hyödyntää, vaikkakin potentiaalia koulufysioterapiassa ja kouluilla tapahtuvassa ohjauksessa ja neuvonnassa opiskelijoiden mielestä on.

“Koulufysioterapian kaikkea potentiaalia ei osata vielä hyödyntää.”

Koulufysioterapeutti nähdään tärkeänä aina esiopetuksesta alkaen, jolloin fysioterapiaan hakeutumisen kynnys säilyy matalana läpi oppivelvollisuuden. Opiskelijat näkevät fysioterapeutin tärkeänä henkilönä kouluissa tuki- ja liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Tulevaisuudessa fysioterapeutti voisi tehdä kouluissa ergonomiaohjausta ja olla mukana joillakin oppitunneilla. Erityisesti liikuntatunneilla mukana olo koetaan merkitykselliseksi lasten ja nuorten motoristen taitojen ja liikunnassa erityistä tukea tarvitsevien lasten tukemisessa.

“Ennaltaehkäisevää toimintaa. Varhaista puuttumista keskeisiin asioihin, kuten. liikuntaan ja ravintoon. Myös yhteiskunnallisesti kustannustehokasta.”

Fysioterapeutti nähdään tärkeänä ammattihenkilönä lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen ohjaajana. Ohjausta fysioterapeutti voisi tehdä kouluissa sekä isommissa ja pienemmissä ryhmissä että yksilöasiakkaiden kanssa. Tätä varten fysioterapeutille tulisi varata koulusta oma vastaanottotila, jossa yksilöasiakkaiden kanssa on mahdollista työskennellä. Tämä vaatii kouluissa tilojen käytön suunnittelua, sillä tällä hetkellä fysioterapeutin käyttöön ei ole varattu soveltuvia tiloja.

Teknologian kehittyessä fysioterapeuttikin hyödyntää lapsia ja nuoria ohjatessaan enemmän teknologian mahdollisuuksia, kuten VR-laseja ja erilaisia pelejä. Yksilövastaanotoissa voisi tulevaisuudessa hyödyntää enemmän etäterapian mahdollisuuksia, etenkin väljästi asutuilla alueilla. Kareliassa tullaan lisäämään tasa-arvoisuutta koulufysioterapian saavutettavuuteen maakuntien kouluille etäfysioterapian avulla. Myös Savonian Viretorilla selvitetään mahdollisuutta saada koulufysioterapian piiriin myös maakuntien kouluja Pohjois-Savon alueella.

Fysioterapeutin läsnäolo kouluilla koetaan tärkeänä moniammatillisen yhteistyön näkökulmasta. Yhteistyö fysioterapeutin, muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten sekä koulun henkilökunnan kanssa mahdollistuu paremmin, kun kaikki kohtaavat toisensa saman katon alla. Myös yhteistyö lasten ja nuorten huoltajien kanssa helpottuu, kun fysioterapeutti on tavoitettavissa koululta. Yhteistyö huoltajien kanssa koetaan erityisen tärkeänä lasten ja nuorten terveellisten elämäntapojen tukemisessa.

Kirjoittajat:

Maiju Issakainen TtM, ft, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, maiju.issakainen@karelia.fi

Hilppa Mustonen TtM, ft, opettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu, hilppa.mustonen@karelia.fi

Annu Suvinen, TtM, ft, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, annu.suvinen@savonia.fi

Lähteet

(1) Suositus koululaisten fysioterapiasta. Suomen Fysioterapeutit ry. 2019 (Viitattu 27.4.2021). https://www.suomenfysioterapeutit.fi/wp-content/uploads/2019/06/Fysioterapeutit-kouluilla.pdf

(2) Physiotherapy and well-being of children – the role of Physiotherapists in school healthcare.Nordic consensus statement. ER-WCPT (European Region of the World Confederation for Physical Therapy). 2017 (Viitattu 27.4.2021). https://www.fysioterapeuterna.se/globalassets/fysio-konsensusstatement-2017-print.pdf

 (3) Kinnunen A 2020. Koululaisten hyvinvointia edistämässä fysioterapian keinoin-ohjaus- ja neuvontapalvelu peruskouluilla osana Viretoriharjoittelua. Teoksessa Äijö M (toim.) 2020. Vireyttä ja hyvinvointia Viretorilta-kuvauksia Viretorin hyvistä kokeiluista ja käytännöistä tulevaisuuteen. Savonia-ammattikorkeakoulu. Julkaisutoiminta: Kuopio. (Viitattu 26.4.2021)http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20201217101254

 (4) Opetussuunnitelma, Fysioterapeutti 2019. Karelia-ammattikorkeakoulu. 2021 (Viitattu 24.4.2021). https://opinto-opas.karelia.fi/fi/47/fi/118/STFNK20/plan/193/year/2019.

(5) Opetussuunnitelma, Fysioterapeutti 2020. Savonia-ammattikorkeakoulu. 2021 (Viitattu 27.4.2021). https://www.savonia.fi/opiskele-tutkinto/tutkinnot-ja-hakeminen/opetussuunnitelmat/?yks=KS&krtid=1323.

Omaa ergonomiaa ja potilaan aktivointia potilassiirroissa nyt ja tulevaisuudessa terveysalan opinnoissa

Fyysinen kuormittuminen hoitotyössä

Potilaan nostot ja siirrot ovat kauan kuormittaneet hoitajia. Erilaisia selvityksiä niistä on olemassa jo pitkältä ajanjaksolta ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat hoitajilla tyypillisiä. Paljon potilassiirtoja tekevillä hoitajilla selkävaivat ja -tapaturmat ovat yleisempiä kuin muilla hoitajilla. (Hellsten 2014; Ribeiro, Serranheira & Loureiro 2017; Cargnin, Schneider, de Oliveira Vargas & Schneider 2019.) 

Raskaimpia hoitotyön tehtäviä ovat potilaan liikkumisen avustaminen, nostot ja siirrot (Tamminen-Peter 2005). Työterveyslaitoksen työssäoloselvityksen (2011) mukaan fyysinen kuormittuminen on erilaista myös eri hoitoympäristöissä; vanhainkodeissa ja vuodeosastoille työskentelevistä hoitajista kaksi kolmas osaa koki työnsä usein tai jatkuvasti kuormittavaksi. Hoitotyöntekijät kokevat eniten kiirettä ja rooliristiriitoja silloin, kun hoidettavien asiakkaiden fyysinen toimintakyky on heikko (Pekkarinen 2007). Jos potilaan toimintakyky on heikko, niin hän tarvitsee fyysistä avustusta liikkumiseen ja siirtymiseen. Hoitajan toimiessa avustamistilanteessa epäergonomisesti riskit hoitajan tuki- ja liikuntaelimistön vaivoille kasvavat.

Potilasnostoista potilassiirtoihin

Tamminen Peter (2005) tutki sekä hoitajien kuormittumisen että potilaiden hallinnan tunteen kokemuksia potilassiirtotilanteissa.  Tamminen-Peterin tutkimuksessa opetettiin hoitajille kaksi erilaista siirtomenetelmää (Durewall ja Kinesteettinen siirtotapa) ja tutkittiin niiden vaikutuksia hoitajien kuormittumiseen ja potilaiden aktivoitumiseen todellisissa siirtotilanteissa EMG mittauksilla sekä kysymällä molempien kokemuksista. Tuloksena hoitajien siirtotavat kehittyivät ja kuormitus väheni. Potilaiden kokemukset olivat myönteisiä ja heidän fyysinen aktiivisuutensa lisääntyi. Myös toisen tutkimuksen mukaan hoitajien avustustaidot paranivat harjoitusintervention avulla, vaikka käytettävissä ei ollutkaan apuvälineitä (Fagerström 2014).

2010-luvulla potilassiirtojen opetusta on lähdetty kehittämään ja yhtenäistämään potilassiirtojen ergonomian osalta. Taustalla oli selvitystä, että oppilaitoksissa opetettiin kuormittavia nosto- ja siirtotapoja. Opetuksessa alettiin kiinnittämään huomiota hoitajan työskentelytapoihin potilaiden siirtotilanteissa sekä potilaan mahdollisimman aktiiviseen rooliin niissä. 

Työterveyslaitos (TTL), Työturvallisuuskeskus (TTK) ja suurimmat työmarkkinajärjestöt olivat mukana Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® -koulutuksen kehittämisessä. Tämän avulla pyrittiin varmistamaan, että hoitajilla on riittävät taidot turvallisten siirtojen toteutukseen. Aiemmin potilasta nostettiin, nyt potilasta avustetaan siirtymään hyödyntäen hänen omia voimavarojaan. 

Muutos hoitajien ergonomisessa työskentelyssä ei ole tapahtunut nopeasti. Hellstenin (2014) väitöstutkimuksessa todetaan, että hoitotyön kuormituksen vähentäminen ja turvallisen työskentelyn edistäminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä sekä keskijohdon hyvää johtamista. Muutoksilla ei nähty olevan merkitystä, ellei niitä toteutettu käytännössä. Jotta muutos saadaan aikaan, se vaatii sekä työntekijöiden, että johdon toiminta- ja ajattelutapojen muutosta. Muutosta täytyy juurruttaa ja tuoda esille sen merkitystä eri tilanteissa. Muutoksia työskentelyssä edistivät esimiesten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoitajan kokema omakohtainen hyöty ja asukkaiden kuntoutuminen (Fagerström 2013). 

Keinoja turvalliseen siirtoon

Turvallisessa siirrossa hoitaja osaa hyödyntää potilaan voimavaroja ja käyttää apuvälineitä oikein. Hoitaja käyttää siirtotilanteissa luonnollisia liikemallejaan, jolloin hänen kehon kuormituksensa on tasapainossa. Liu`utus ja rullaaminen ovat keskeisiä fyysistä kuormittumista keventäviä siirtotapoja. Liu`utuksessa vähennetään kitkaa potilaan ja alustan välillä. Rullaamisessa vastaavasti hyödynnetään kolmiulotteista liikettä. Tässä oleellista ovat painonsiirrot ja rotaatiot, joiden avulla keventäminen tapahtuu.

Tärkeää on tunnistaa potilaan jäljellä oleva toimintakyky ja ohjata sekä motivoida potilasta käyttämään sitä siirtymisissä. Potilaan avustamisessa hyödynnetään manuaalista, verbaalista ja visuaalista ohjaustapaa kannustaen potilasta käyttämään omaa lihasvoimaansa ja luonnollisia liikemallejaan. Taitava ohjaaja osaa iloita ja antaa positiivista palautetta pienistäkin onnistumisista siirtotilanteissa. 

Miten meillä Savoniassa potilassiirtojen opetus toteutuu 

Savoniassa kaikki terveysalaa opiskelevat harjoittelevat potilassiirtoja opinnoissaan. Opetuksessa huomioidaan eri ammattien (sairaanhoitajat, ensihoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt, röntgenhoitajat, bioanalyytikot, suuhygienistit ja fysioterapeutit) ominaispiirteet. Potilassiirtotaidot kehittyvät tekemällä siirtoja. Opiskelijat harjoittelevat taitoja koululla taitopajoissa ja työelämässä harjoittelujaksoilla aidoissa potilastilanteissa. Tuntimääriä harjoitteluun koululla on varattu hoitajilla alku -ja loppuvaiheessa opintoja 6 h + 6 h sekä ensihoitajaopiskelijoilla ja fysioterapeuttiopiskelijoilla 8 h + 8 h. Fysioterapeuttiopiskelijat toteuttavat opinnoissaan myös käytännön kokeen, joka oikeuttaa heidät saamaan Potilassiirtojen Ergonomiakortin® ja merkinnän TTL: n rekisteriin. 

Haasteita potilassiirtojen oppimiseen ja ergonomiseen työskentelytapaan hoitotyössä

Opiskelijoiden työelämässä tapahtuvien käytännön harjoittelujaksojen kokemusten perusteella esiin nousseita haasteita ergonomisten potilassiirtojen toteutumisessa on edelleen. Ongelmia aiheuttavat apuvälineiden puute ja heikko motivaatio niiden käyttämiseen sekä riittämättömät siirtotaidot. Edelleen työelämässä on havaittavissa ns. vanhat työskentelytavat: potilaita nostellaan pelkkää hoitajien lihasvoimaa käyttäen ilman apuvälineitä. Hoitajilta jää tunnistamatta potilaan voimavarat, eikä uskalleta luottaa potilaan omiin voimiin siirtotilanteissa. Tällöin menetetään mahdollisuus siitä, että potilas saisi kokemuksen hallinnan tunteestaan, mikä on toimintakykyisyyden kokemuksena tärkeää. 

Savonialla tunnistettiin tarve vahvistaa hoitotyön opiskelijoiden ergonomisten siirtojen osaamista. Moniammatillisesti lähdettiin pohtimaan: Kuinka voisimme opetuksessa kerrata ja juurruttaa näitä taitoja eri yhteyksissä? Kaksi hoitotyön opettajaa lähti suorittamaan Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® -kokonaisuutta fysioterapeuttiopiskelijoiden mukana. Kokonaisuuden opiskelu antoi hoitotyön opettajille hyvän pohjan lähteä soveltamaan ergonomisten siirtojen taitoja esimerkiksi Hoitotaidon ja gerontologian opintojaksojen opetuksessa. 

Ergonomian juurruttamista hoitotaidon opetuksessa 

Ergonomista ajattelu- ja toimintatapaa voidaan hyödyntää kaikessa hoitotaidon – ja muidenkin hoitotyön alueiden – opetuksessa. Hoitotaidon taitopajoissa opiskelijat harjoittelevat potilaan ohjaamista ja avustamista päivittäisissä toimissa. Näihin kuuluvat esimerkiksi ravinnonsaannin turvaaminen ja vuodepotilaan hygienian hoito, johon kuuluvat esimerkiksi vuodepesut ja inkontinenssisuojien vaihto.  Opiskelijoita ohjataan huomioimaan seuraavia asioita potilasta avustaessa:

  • potilaan omat voimavarat eli mitä hän pystyy tekemään (toimiiko raajat, jaksaako nostaa lantiota) ja riittävän ajan antaminen potilaalle suoriutua toiminnosta
  • luonnolliset liikemallit siirtymisissä
  • avustajan eli opiskelijan työskentelyasento (esimerkiksi käyntiasennossa painonsiirtojen hyödyntäminen)
  • työvälineiden säätöjen hyödyntäminen
  • ympäristö eli ohjataan opiskelijat miettimään työtarvikkeiden sijoittelua, esimerkiksi missä on roskakori ja puhtaat petivaatteet, että vältetään turhia kiertoliikkeitä. 

Esimerkki soveltamiskohteesta hoitotaidon opetuksessa on ruokailuasennon järjestäminen. Hyvä ruokailuasento järjestetään potilaan toimintakyvystä ja rajoitteista riippuen joko vuoteeseen tai pöydän ääreen. Jos potilaan toimintakyky on sellainen, että hän ruokailee vuoteessa istuen, niin silloin hyvän istuma-asennon järjestämisessä hyödynnetään sängyn säätöjä. 

Kuva 1. Ruokailuasento vuoteessa (TTL & Veto 2017).

Toisaalta luonnollisin istuma-asento saadaan järjestettyä pöydän ääreen. Potilas ohjataan luonnollisia liikemalleja hyödyntäen kohottautumaan makuulta istuma-asentoon. Usein tämä käy helpoiten kylkiasennon kautta ja yläraajojen toimintaa hyödyntäen. Jos verbaalinen ohjaus ei riitä, niin hoitaja voi avustaa lantiosta ja hartiasta nousevalta puolelta. Vuoteen laidalla istuminen vaatii asennon hallintaa. Tällöin on tärkeää huolehtia, että jalat ovat tukevasti lattialla ja kitkaa on riittävästi jalkojen alla (kengät tai kitkasukat). 

Ruokailu voidaan järjestää myös pyörätuolissa tai muussa tukevassa tuolissa istuen. Tällöin hoitaja huolehtii mahdollisuudesta ergonomiseen ja turvalliseen siirtymiseen.  Siirtymistä harjoitellaan taitopajoissa ilman apuvälineitä, jolloin potilassiirrossa hyödynnetään ympäristöä esimerkiksi tuolin selkänojaa nousemisen tukena. Jatkossa tässä yhteydessä voitaisiin vielä harjoitella erilaisten siirtymisen apuvälineiden hyödyntämistä (liukulevyt, talutusvyö jne).   

Jatkohaasteitakin riittää 

Hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden on tärkeää tulla tietoiseksi ergonomian merkityksestä työhyvinvoinnin ja työ- sekä potilasturvallisuuden näkökulmasta. Suomessa terveydenhuoltohenkilöstöstä on pulaa ja monet hoitajat pohtivat siirtymistä pois alalta työn raskauden takia. Tämän vuoksi töissä olevien hoitajien ja uusien valmistuvien hoitajien työkyvyn säilyminen mahdollisimman hyvänä on tärkeää. Yksi keino fyysisen työkyvyn säilyttämisessä on ergonomiset työskentelytavat uran alusta asti. Lähtökohta potilaan toimintakyvyn hyödyntämiselle siirtotilanteissa on potilaan jäljellä olevan toimintakyvyn tunnistaminen. Jatkohaaste opetukselle onkin se, kuinka pystytään vahvistamaan opiskelijoiden taitoja arvioida toimintakykyä ja hyödyntää sitä potilaan ohjaamisessa. Kuviossa 1. on esitetty näkökulmia, joita ergonomisten siirtotilanteiden opetuksessa pitää huomioida.

Kuvio 1. Ergonomisen avustustilanteen opetus (mukaellen Fagerström 2013)

LÄHTEET:

Fagerström Virpi 2013. Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä – monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa. Väitöskirja; Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta; kliininen laitos, Työterveyshuolto. 

Hellsten Kristiiina 2014 TYÖN FYYSINEN JA PSYYKKINEN KUORMITTAVUUS VANHUSTENHOIDOSSA – seurantatutkimus ergonomisen kehittämistyön tuloksista. Väitöskirja: Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta; Kliininen laitos. 

Ribeiro, Tânia, Serranheira, Florentino & Loureiro, Helena 2017. Work related musculoskeletal disorders in primary health care nurse. Applied Nursing Research 33, 72-77. 

Cargnin, Zulamar Aguiar, Schneider, Dulcinéia Ghizoni, de Oliveira Vargas, Mara Ambrosina & Schneider, Ione Jayce Ceola 2019. Work activities and non-specific chronic low back pain in nursing workers. Acta Paul Enferm 32(6), 707-713. 

Tamminen-Peter L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen siirtymisen avustamisessa – Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Väitöskirja: Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta, työterveyshuolto. 

TTL & Veto 2017. Kiistanalaisten siirtotapojen kuormittavuus. Verkkojulkaisu. https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/kiistanalaisten-siirtotapojen-kuormittavuus Viitattu 9.4.2021.

Kirjoittajat:

Tiina Hirvonen Sh, TtM, lehtori

Marita Huovinen ft, elv, THM, Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® kouluttaja

Working with a Danish student in primary school

I had the opportunity to work with a Danish student at my workplace for four months, from December 2019 to April 2020. I am working as a bachelor of social services in primary school where pupils attend grades 7-9. My work involves meeting pupils who have mental health and behavioral problems in a daily basis. Pupils can come to talk with me at any time during the school day. I provide acute support to them who are unable to focus on their lessons. Often these pupils have learning and concentration difficulties. It is really important that some adult in the school has time to provide support and guidance to pupils when they need it. In my point of view my job is preventive rehabilitative work. I also work with a flexible basic education groups and meet small groups of pupils or classes if teachers asked for it. Usually, small group work involves promoting lesson peace and social skills.

 The Danish student named Pernille studied schooling and leisure pedagogy. The goal of her internship was to promote the well-being, development and learning of children and young people. We were working together 4-14 hours a week. Mostly we worked our school break space called Kuoppa. There we organized all kinds of games and activities and offered hot drinks to the pupils. We also worked together with the flexible basic education groups every other week throughout the day. The purpose is to support pupils in completing their primary school and to prevent them from dropping out of primary school. I collaborate with the vocational school teacher who is my work partner in the activities of that group. We do practical learning exercises for the group in different professions of the vocational school.

Benefits of Kuoppa

Picture: The school break space Kuoppa

Pernille liked to be in the break space Kuoppa because there she met a lot of pupils from all grades in the afternoons. She also found that Kuoppa was a learning place. When pupils played games or billiard they still trained their brains to focus and concentrate. The pupils could also come after school to spend some time together with their friends.  Our school collaborated with the instructors of the local Youth Center in Kuoppa. Some of the pupils came to talk with instructors of the Youth Center about different things, about school and leisure time. When the pupils came to space, they also had a chance to see what other activities the Youth Center organized on weekdays for the pupils to join. Pernille saw that such a place is important because it encourages the pupils to stay with their friends after school, be social and participate in activities. Sometimes young people need a place to be with other people and someone to talk to that is neither family or friends.

Benefits of The Flexible basic education Group

Pictures: Practical professional work in the flexible basic education group

The pupils of these groups have difficulty motivating to go to school because they may face many challenges in their learning, living environment and social relationships. Pernille experienced that the flexible basic education group is a good initiative that can help the pupils who are having a hard time in school, to get motivated and figure out what they want with their lives, though different activities, like visiting factories and educational institutions. It creates a space for them once in a while, where they don’t have to focus on difficult homework and school in general. Group activities are voluntary for them. Pernille learned that the pupils most of the time didn’t care about school. But they all had something they wanted to do with their lives, education they wanted to pursue. Group activities provide this opportunity by visiting different educational institutions, such as Technology and Transport Sector, to see what is needed for the pupils to succeed in their graduate studies and they should focus on in primary school.

Pictures: Factory and educational institution visits are part of the group’s activities. The vocational school teachers and me visiting the Yara factory with the group.

Differences between Finland and Denmark

We had daily discussions with Pernille about current issues at our school. These issues were related to teaching, problems and methods that we have in Finland. Pernille saw several social differences on primary education between Finland and Denmark. The amount of group work in school is the biggest difference. In Denmark they use a lot of group work in all classes so that the pupils can learn to work together in different constellations. The goal is for them to be prepared for their working life after school. Finnish pupils study and focus more on a social skills and life management at school. There is only a little group of pupils in Finland are struggling and doesn’t know what to do with their lives, whereas in Denmark, many pupils have parents that have never taken an education and that, unfortunately, often means that these pupils don’t complete any degree and start working without an education. You can still find a lot of uneducated workers in Denmark. There should be more focus on education and how to motivate the pupils to take an education. But basically the pupils in Finland and Denmark are mostly the same, all a little introvert and teenagers with a lot of hormones. They come from different environments and layers in the society with different backgrounds, religions and languages. In addition, Pernille noticed how the pupils were together with each other in the breaks. 9th graders both talked to 7th and 8th graders and the other way around also. In Denmark the pupils are often more divided, because “it’s not cool to talk to those who are younger”.

Pernille told me that they have ’helping teachers’ method what they use in Denmark. The helping teachers can help in any way the teacher needs. Whether it is the whole class, a group in the class or an individual pupil who needs extra help and attention. The helping teacher also creates more air around the teacher so that the teacher can focus on teaching the current subject. The helping teachers are only assigned to one pupil, the pupil that needs help. And it is only in extreme cases, where the pupil is acting out, being violent or difficult to handle for the teacher. Pernille saw that my job is meaningful at our school and the pupils seem to be in need of the job that I am doing. In Denmark they call this kind of job an inclusion pedagogue. But in Denmark compared to my job they only focus on the most challenged and troubled kids. My job as a ”bachelor of social services” seemed to be for all who needs it, and a help for the pupils, if they are struggling with schooling. This job is very important and a security net for the pupils. Pernille learned that I have to be in front of everything and be motivating for the pupils, and participate myself in activities.

There is not this type of the flexible basic education group activity in Denmark. Pernille found that no matter what age you are working with, you as a responsible adult have to help them achieve their dreams. The flexible basic education group is definitely a good way to help those pupils who struggle the most with school. So Danish pupils who are having a hard time, often get some extra classes with the helping teacher, or easier assignments in their own class, but most of them still end up with bad grades, have to take 10th grade, and many never figure out what they want to become, when they grow up.

Finally

The working with the student was very rewarding and instructive. I have never had to use so much English in my work before. At first, the language and vocabulary was challenging but it became easier all the time. I think this experience gave me the courage to continue working with international partners. International collaboration can create opportunities and insights to help pupils attend school. Children and young people are quite similar and have the same type of problems abroad as in Finland. I guess we need rehabilitative work methods in primary education more and more in the future, as the challenges of pupils become more diverse. Our school and social and health care professionals must continue to work closely together to provide pupils with the rehabilitation they need.

Eppu Jääskeläinen, Student of Master of Health Care and Social Services, Rehabilitation, Savonia University of Applied Sciences

Studying physiotherapy education in Europe – quality of life and quality of education among physiotherapy students

Education is a significant investment for attaining new professionals in to the field of rehabilitation. Physiotherapy students must complete at least three years of higher education before they can work as professional physiotherapists in communities. A bachelor’s degree is a minimum requirement. Important parts of physiotherapist education are theoretical studies and clinical practices in various places such as practical clinics, health care centers, university hospitals or private clinics. Extensive clinical practice experience is important.

Picture: Pixabay

In this blog article we discuss about physiotherapy work and studies. We would like to describe, to the students, a real picture of the work of a physiotherapist, and what studying of physiotherapy requires from them. After that we discuss about physiotherapy education in Europe. Finally, we describe shortly our ongoing research.

Physiotherapy work

Working with people who have been through serious illnesses or injuries can be stressful. Physiotherapists can feel emotional stress while they help clients regain their independence. The rehabilitation process can last a long time and physiotherapists need to push their clients to do hard work to achieve their rehabilitation goals.  Working this way, client after client, can be emotionally draining.

Physiotherapist’ work is also physically demanding. You need to be good physical shape so that you are able to be on your feet during therapy sessions with clients. Your role is to offer support to your clients as they work towards supporting themselves. Sometimes you may be required to lift your client into and out of equipment or help them to stand or sit. Occasionally long working hours increase physical work exertion. Your clients might need more time from you, putting you out of schedule and making you late for your next appointment. Additionally, you need to complete documentation related to your clients’ therapy sessions.  The paperwork can be stressful, too. In addition, physiotherapist needs to maintain knowledge and skills and keep up with the requirements of continuing education.

Physiotherapy studies

Studying is always developmental but at the same time it requires resources. Sometimes tudents can have emotional stress during studies. Stress can be experienced from many things for example, study schedules, clinical practice, work with clients, money, etc. In addition, health and well-being problems may cause anxiety and stress to students

It seems that higher academic stress is positively correlated with poorer study performance (Akgun and Ciarrochi, 2003; Rafidah et al, 2009), which negatively effect on the emotional well-being (Sarid et al., 2003; Bailey and Phillips, 2015).

Moreover, sleeping habits, nutritional routines and physical exercise are three major health-related factors that influence on the academic performance of the students (Rafidah, 2009). These factors may also influence the mental health of the students which may secondarily influence their academic performance. Students may find themselves in a vicious circle where poor sleep leads to worse academic performance which leads to higher level of stress. Higher stress about academic results leads to lower physical activity and inappropriate nutritional habits which together, influence sleep quality and mental health, anew.

Physiotherapy education: now and future

When we consider physiotherapy education, it differs greatly from country to country, continent to continent. Even in European countries we may find many variations. Worldwide, physical therapy training ranges from basic work site education in hospitals through professional bachelor’s or master’s programmes, and even access to postgraduate education differs across Europe (Rasova et al, 2010).

Another variation is found when it comes to the amount of time students must use to successfully graduate and become professional physiotherapists. When we look only in Europe, for example, the University of Milan in Italy has a three-year full-time bachelor’s degree programme implemented by their Faculty of Medicine, as well as Charles University, Prague in the Czech Republic. Instead, The Savonia University of Applied Sciences in Finland has three-and-a-half-year full-time bachelor’s degree programme. On the other hand, in the Ireland and Malta, bachelor’s degree programmes of physiotherapy courses are four years in length. In Ireland clinical practice is done in two last years, whereas in Malta, it is done in the final year. These are most basic differences between the individual European nations. However, if we focused entirely on nation, we may find many other minor differences between national universities and their faculties. These minor differences are for instance, learning styles, attitude to when students should start with clinical practical lessons in the hospitals, etc. Different health systems and polices also have a huge impact on the rehabilitation and physiotherapy approaches and methods that are used.

Our ongoing study

Studying physiotherapy education in Europe – quality of life and quality of education among physiotherapy students  

A descriptive, cross-sectional on-line survey, using convenience sampling is being implemented with aim to provide insight on educational systems internationally, which could be an interesting starting point for the re-evaluation and improvement of the current physiotherapy curriculum in all participant universities.

Picture: Pexels

The questionnaire is devoted to

  1. Student’s quality of life: student’s habits in usual life (sleep quality, nutrition, free time, paid job and physical activity) and subjective feeling on different issues (financial, personal, academic) they considers as stressful) and questions related to the quality of life.
  2. Student’s satisfaction with the quality of education: questions related to the study programme at their university (teaching methods, communication between teachers and students, availability of information, amount of practical and theoretical lessons etc.) and student’s knowledge of specific physical therapy methods (assessment and treatment). Respondents will be asked to choose from the list, whether and how they know each method.
  3. Part 2 and 3 consists of specific questions related to the COVID-19 situation and how it subjectively affected education style. Questions are at the end of each subcategory in part 2, concerning quality of student’s life (level of stress, sleeping habits/sleeping disorders, nutrition habits, paid job and physical activity) and in part 3, quality of the education, only at the end of first subcategory, study environment (how it affected theoretical lectures, number of practical lessons and number of hours spent at the hospitals/rehabilitation center etc., where students see the biggest issue in current situation and if they are afraid of their future final exams results)

Students and teachers exchange, international cooperation and research projects, preparation of master program

The idea is to keep planning and implementing cooperation so that it supports sustainable development, especially the UN’s Sustainable Development Goal (SDG) number 3: Good health and well-being, and that it can be implemented regardless of the COVID-19 situation. New ideas regarding virtual exchange and webinars will be used.

We need more international research and development work to support evidence-based teaching and learning in higher education for increased health security which is an integral part of human security

Authors:

Marja Äijö PT, PhD, Principal Lecturer in Gerontology and Rehabilitation, Savonia University of Applied Sciences
Kamila Řasová, PhDr., Ph.D., Assoc. prof., Department of rehabilitation and Clinic of rheumatology and rehabilitation, Third faculty of medicine, Charles University, Prague, Czech Republic

References:

Akgun S & Ciarrochi J. 2003. Learned resourcefulness moderates the relationship between academic stress and academic performance. Educational Psychology, 23(3), 287–294. ISSN: 1469-5820 DOI:10.1080/0144341032000060129
Bailey TH & Phillips LJ. 2015. The influence of motivation and adaptation on students’ subjective well-being, meaning in life and academic performance. Higher Education Research & Development,  8(12). ISSN: 1469-8366, DOI:10.1080/07294360.2015.1087474
Rafidah K, Aris A, Norzaidi M.D, Chong S.C, Salwani M.I & Noraini I. 2009. The impact of perceived stress and stress factors on academic performance of pre-diploma science students: A Malaysian study. International Journal of Scientific Research in Education, 2, 13–26. ISSN: 1117-3259
Rasova K, Freeman J, Cattaneo D, Jonsdottir J, Baert I, Smedal T, et al. 2020. Content and Delivery of Physical Therapy in Multiple Sclerosis across Europe: A Survey. Int J Environ Res Public Health, 17(3)
Sarid O, Anson O, Yaari A & Margalith M. 2004. Academic stress, immunological reaction, and academic performance among students of nursing and physiotherapy. Research of Nursing Health, 27, 370–377. ISSN: DOI:10.1002/nur.20028

Pictures from Pixabay, https://pixabay.com/fi/ and Pexels, https://www.pexels.com/

Pohjois-Savolaiset tulevaisuuden kuntoutuksen unelmat

Kuva © Marja Äijö/2021

Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty Suomessa jo pitkään. Vastuu kuntoutuksen toteuttamisesta on pääsääntöisesti kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Kuntoutusta ohjataan lainsäädännöllä, mistä esimerkkeinä ovat mm.; Vammaispalvelulaki (380/1987), asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991), laki Kansaneläkelaitoksen järjestämistä kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005), Terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Laissa on määritelty mm. kuntoutuksen järjestämisvelvoitteeseen kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen asiakokonaisuudet, joita ovat esimerkiksi toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet ja apuvälineet. Lain mukaan kuntoutus kuuluu tasa-arvoisesti kaikille.

Pitkään jatkuneesta kuntoutusta edistävästä työstä huolimatta, kuntoutuksen toteutumisessa on vielä monia haasteita. Meneillään olevassa Pohjois-Savon kuntoutuspalveluiden osaamis- ja liiketoimintaverkosto -hankkeessa (KUNTOS) toteutettiin 10.2.2021 virtuaalisesti ensimmäinen työpaja, johon osallistui yli 30 kuntoutusalan asiantuntijaa eri puolilta Pohjois-Savoa. Työpajan teemana oli kuntoutuskoulutuksen tulevaisuus ja keskeisenä ajatuksena oli pohtia yhdessä kuntoutusalan koulutusta ja sen tulevaisuutta. Työpajan alussa pyysimme osallistujia kuvailemaan heidän kuntoutukseen liittyvän unelmansa. Yhteisesti jaetut unelmat kirjattiin ylös ja ryhmiteltiin sisällön mukaan kuuteen teema-alueeseen seuraavasti.

  1. TASA-ARVOINEN KUNTOUTUS 

Yhtenä työpajaan osallistuneiden suurena unelmana oli kuntoutuksen kuuluminen kaikille, ns. ”jokamiehen kuntoutus”. Sillä tarkoitettiin ihmisten hyvää mahdollisuutta päästä kuntoutukseen ja sen hyvää toteutumista. Joustavia mahdollisuuksia päästä kuntoutukseen tulee kehittää ja edistää tasavertaista kuntoutukseen pääsemistä ja kuntoutuspolkua. Myös harvaan asutuilla alueilla asuvilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet saada kuntoutusta kuin kaupungeissa asuvilla. Lisäksi korostettiin kuntoutujien äänen kuulumista ja kuulemista.  

2. JOUSTAVAT JA SUJUVAT KUNTOUTUSPOLUT 

Toinen esiinnoussut unelma oli kuntoutuspolkujen mahdollistaminen ja hyvä tiedonkulku. Unelmatilanteessa kuntoutus toteutuisi joustavasti jatkumona, kun kuntoutuja siirtyy eri yksiköihin esimerkiksi julkiselta puolelta yksityiselle puolelle. Unelmat kohdentuivat esimerkiksi AVH-asiakkaiden kuntoutuspolkuun ja sen toiminnan alueelliseen kehittämiseen. Unelmana oli mahdollisimman oikea-aikainen ja tehokas kuntoutus sitä tarvitseville käytössä olevilla (pelimerkeillä ja) resursseilla. Lisäksi unelmoitiin matalan kynnyksen palveluista esimerkiksi kulttuurin alalta.

3. MONIAMMATILLISUUS/MONIALAISUUS 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmat kohdentuivat monialaiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden välillä. Monitoimijaisen yhteistyön tarve tulisi tunnistaa ja yhteistyöhön tulisi entistä vahvemmin ottaa omaiset mukaan. Lisäksi unelmoitiin monitoimijaisesta ristipölytyksestä, joka tuottaisi kuntoutuksen osaamista kaikille toimijoille.

4. KUNTOUTTAVA ARKI YHDESSÄ YMMÄRTÄEN 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmia kohdentui kuntoutusosaamiseen arjen työssä.  Tulevaisuudessa kaikilla alueen kuntoutustoimijoilla olisi riittävä kuntoutusosaaminen ja kouluttautumismahdollisuuksia. Toimintakyky-käsitteen laaja-alainen ymmärtäminen olisi vahvasti läsnä kuntoutuksessa. Työpajassa unelmoitiin siitä, että kuntouttava työote olisi tasalaatuisena osaamisena tulevaisuudessa kaikilla työntekijöillä. Tätä tulisi opettaa alan opiskelijoille jo opintojen aikana. Hoitotyön arjessa olisi enemmän kuntoutusta, toimintakyvyn edistämistä ja asiakkaan itsensä osallistamista arjen tehtäviinsä.  Unelmoitiin myös, että sairaalassa olevalle asiakkaalle tulisi mahdollistaa oman toimintakykynsä käyttäminen yksilöllisen tilanteen mukaisesti.  Tässä kohtaa unelmat kohdentuivat erityisesti iäkkäiden ihmisten aktiiviseen kuntouttavaan arkeen. Kuntoutuksen näkymistä arjessa pidettiin tärkeänä. Hyvin toteutuvassa kuntoutuksessa on yhteiset ja samalla tavalla ymmärretyt käsitteet, kuntoutusprosessi ja -periaatteet. Nämä unelmat kohdentuivat yhteisesti sekä kuntoutuksen että hoidon ammattilaisiin. 

5. ERITYISALOJEN KUNTOUTUKSEN KEHITTÄMINEN 

Kokonaisvaltaisen kuntoutuksen lisäksi unelmat kohdentuivat myös kuntoutuksen erityisaloille. Haaveissa oli mm. epilepsian, mielenterveyden, sosiaalisen ja perhekuntoutuksen vahva kehittäminen ja toteutuminen tulevaisuudessa Pohjois-Savon alueella. Myös robottikuntoutuksesta unelmoitiin kuntoutusmenetelmänä.   

6. KUNTOUTUSKOULUTUKSEN ERINOMAISUUS  

Unelmia kohdentui myös kuntoutuksen koulutukseen. Unelmana oli tutkia, toteuttaa ja kouluttaa näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa kuntoutusta. Lisäksi unelmoitiin Pohjois-Savon profiloitumisesta kansalliseksi kuntoutuskoulutuksen kärkiosaajaksi.

Kuva © Marja Äijö/2020

Työpajassa (koottujen) kuvattujen unelmien laaja kirjo osoittaa lukuisten kuntoutusta koskevien velvoitteiden toteutuvan puutteellisesti. Tässä on edelleen kehittämistyötä, jota osaltaan viedään eteenpäin KUNTOS-hankkeen tavoitteiden mukaisesti toteutettavilla toimenpiteillä. Toimenpiteistä merkittävimpiä tulevat olemaan uudet koulutuskokonaisuudet koskien esimerkiksi kuntoutujan kokonaisvaltaista kohtaamista, kuntoutuksen käsitteitä ja AVH-kuntoutujan toimintakykyä. Parhaimmillaan etäkuntoutuksen kehittäminen parantaa myös alueellista tasa-arvoa, mutta ainoana toimenpiteenä se on ymmärrettävästi riittämätön. Osaamista lisäävää koulutusta tarvitaan, jotta voidaan vastata kuntoutujan kuntoutustarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja varmistamaan vaikuttava ja tavoitteet saavuttava kuntotus.

Kirjoittajat:

Marja Äijö, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Tiina Arpola, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Jori Reijula, Vetrea Terveys Oy
Paula Rissanen, Savon ammatti- ja aikuisopisto
Pirjo Komulainen, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos

Older adults’ rehabilitation and COVID-19. What we need to teach in physiotherapy education? Perspectives from Finland and Canada

Introduction

Kuva: Pixabay

The global new challenge COVID-19 has had many effects of older adults’ life. The pandemic restrictions, which older adults tend to be more diligent in following, has limited older adult’s ability to move and engage with their community outside the home. Outdoor activity is an essential part of maintaining the functional capacity of older people, it goes without saying that functional capacity begins to decline as the time spent indoors at home increases.

Older age combined with the functional decline is a risk factor for increasing mortality in those affected by COVID-19 (Laosa et al. 2020). Older adults also have a greater burden of chronic diseases such as diabetes, cardiovascular, cancer and chronic lung disease than younger populations. (Dorjee et al. 2020) Older adults who have these chronic diseases have a higher risk for frailty (Chinnadurai et al. 2020). All these factors alone and together increase the risk of mortality with the COVID-19. 

The need of rehabilitation has increased globally in recent years prior to the COVID-19 pandemic. According to the Cieza (2020) and colleagues’ study, it is estimated that “at least one in every there people in the world need rehabilitation at some point in the course of their illness or injury.” Importantly, the number of older adults is increasing globally too and most of the rehabilitation users are older adults. Furthermore, they are the majority of health care and long-term care users. Especially in long-term care, an importantly challenge is the access to rehabilitation services (World Health Organization 2020). In addition to these many factors, the COVID-19 pandemic has further increased the need for rehabilitation services for older adults across residence settings.

COVID-19 patient’s rehabilitation and education

Kuva: Pixabay

COVID-19 is presents challenges to the education of physiotherapy students, both from ensuring appropriate health care practices to prevent COVID-19 within the context of teaching clinical skills in person and the delivery of education with up to date practices for rehabilitation of people with COVID-19.

From the teaching point, it is important to teach the physiotherapy students about the basics of COVID-19 disease with regards to infection control and prevention (i.e., proper hand washing, donning and doffing face masks). Students also need to understand how to deliver rehabilitation care for people who have had the disease, specifically having an understanding of the effects this disease has on the different body systems, functional capacity and ability to do exercises (Barker-Davies et al. 2020).

According to the WHO (2020) guidelines “in hospitalized patients, during the acute phase of illness, rehabilitation professionals may provide interventions that relieve respiratory distress, prevent complications and support communication.” Students need to know how they should screen the needs of rehabilitation and how they can support recovery and/or rehabilitation process for the person with COVID-19. It is important to include the following practice points in working in the acute care setting:

  • breathing exercises
  • early mobilization
  • education and support for the self-management
  • screen for physical, cognitive and mental impairments
  • optimal use of written and/or digital information for the instruction of patients

COVID-19 is a multisystem disease, in many cases it will require a full multidisciplinary rehabilitation team to enable recovery (Barker-Davies et al. 2020). One important topic to teach is how to work as a member of the multidisciplinary team. While COVID-19 does not change the essential role of physiotherapy in a multidisciplinary rehabilitation team there will be new considerations due to the health status. Importantly, delivery of care for people with COVID-19 will be in specialized units to limit spread and rehabilitation sessions will likely be within the person’s room.  

Patients who have been discharged from the hospital or who managed at home without hospital admission there are a few additional considerations:

  • If people experience persistent symptoms and/or limitations in functioning, then screen for physical, cognitive and mental impairments, and manage accordingly
  • Provide individualized rehabilitation programmes which are guided by any persistent symptoms and function limitations

The Canadian Geriatrics Society website has an excellent listing of resources for management of COVID-19 (https://canadiangeriatrics.ca/covid-19-resources/). If your country has specific national, regional or local information please use those resources. Some specific resources for best practices for rehabilitation include:

To the future

Kuva: Pixabay

In the future, general and national recommendations and/or consensus statements for the rehabilitation of people post COVID will be developed and will be informed by experiences to date. National recommendations that are address the unique features of each country’s health care delivery models are needed to support physiotherapists in the delivery of rehabilitation across care settings.  In education, it is important that the newest knowledge and evidence-based methods are taught and educators need to have resources to inform the content that is taught. This will open new possibilities to do research and teaching collaboration between universities.

Our ultimate goal is to address and optimize health of older adults, by prevention of mobility decline in older adults who are isolating to prevent getting COVID-19, and then working with older adults who have COVID-19 across care setting to recover function.

Marja Äijö, PT PhD, Principal lecture of gerontology and rehabilitation, Savonia University Applied Sciences, Kuopio Finland
Susan Hunter, PT PhD, Associate Professor, School of Physical Therapy, Faculty of Health Sciences, University of Western Ontario, Canada

References:

Barker-Davies RM, O’Sullivan O, Senaratne KPP, Baker P, Cranley M, Dharm-Datta S, et al. 2020. The Stanford Hall consensus statement for post COVID-19 rehabilitation. Br J Sports Med, 54(16) 949-959.
Chinnadurai R, Ogedengbe O, Agarwal P, Money-Coomes S, Abdurrahman AZ, Mohammed S, et al. 2020. Older age and frailty are the chief predictors of mortality in COVID-19 patients admitted to an acute medical unit in a secondary care setting – a cohort study. BMC Geriatrics, 20(1):409.
Cieza A, Causey K, Kamenov K, Hanson SW, Chatterji S & Vos T. 2020. Global estimates of the need for rehabilitation based on the Global Burden of Disease study 2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019. Lancet, 19;396(10267):2006-2017. doi: 10.1016/S0140-6736(20)32340-0.
Dorjee K, Kim H, Bonomo E & Dolma R. 2020. Prevalence and predictors of death and severe disease inpatients hospitalized due toCOVID-19: A comprehensive systematic review and meta-analysis of 77 studies and 38,000 patients. PLoSONE 15(12):e024319. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0243191
Laosa O, Pedraza L, Alvarez-Bustos A, Carnicero JA, Rodriguez-Artalejo F, Rodriguez-Mañas L. 2020. Rapid assessment at hospital admission of mortality risk from COVID-19: the role of functional status. J Am Med Dir Assoc, 21(12):1798-1802.
World Health Organization (WHO) ‎2020‎. Preventing and managing COVID-19 across long-term care services: policy brief, 24 July 2020. World Health Organization. https://apps.who.int/iris/handle/10665/333074. License: CC BY-NC-SA 3.0 IGO

Näkemyksiä kuntoutuksen tulevaisuuden osaamiseen – Mitä uutta kuntoutukseen ja millaista osaamista tarvitaan?

Kuntoutusta ja kuntoutuksen palvelujärjestelmää uudistetaan kovaa vauhtia. Kuntoutuksen uudistamiskomitea teki vuonna 2017 yhteensä 55 ehdotusta kuntoutuksen uudistamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Tämä oli todellinen lähtölaukaus kuntoutuksen uudistamiselle. Nykyisen Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti kuntoutusta lähdetään kehittämään komitean ehdotusten mukaisesti (Valtioneuvosto 2019). Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmaan on koottu keskeiset keinot, joilla kuntoutusta tullaan uudistamaan tulevina vuosina. Yksi keskeinen uudistus on kiinnittää huomiota kuntoutusalan osaamiseen. Kuntoutusalan kannalta on merkityksellistä huomioida hallitusohjelman kohdat, joissa todetaan, että hyvä yhteiskunta on yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä tarkoittaa myös kuntoutujien ja heidän läheistensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyön uudistamista niin, että yhteistyötä tehdään laajemmin ja tiiviimmin. (Lintula & Paalasmaa 2020.) Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmassa todetaan, että tulevaisuuden kuntoutusosaamista laajennetaan ja kehitetään. Tavoitteena on selkeyttää valtakunnallisesti yhtenäisiä käytäntöjä ja kuntoutuksen vastuunjako sekä vahvistaa moniammatillista yhteistyötä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.)

Lintulan ja Paalasmaan (2020) tekemässä selvityksessä todettiin, että kuntoutuksen ja kuntoutumisen tueksi tarvitaan kattavasti tietoa kuntoutujan arjesta. Tietoisuus arjesta vaatii tiivistä yhteistyötä kuntoutujan kanssa ja moniammatillisten yhteistyön muotojen kehittämistä. Kuntoutuksen tuloksellisuuden arviointiin tarvitaan kuntoutujan näkökulmaa tavoitteiden asettamisessa sekä niiden saavuttamisen arvioinnissa. Kuntoutujan osallisuus on tärkeätä myös yksilöllisen kuntoutumisen ja yhteistoiminnan rakentumisessa ja arvioinnissa. Ammatillisen yhteistyön kautta käsitys kuntoutuksesta, kuntoutumisesta ja moniammatillisesta toimintakykyosaamisesta laajenee, jolloin kuntoutus-, hoito- ja palvelusuunnitelmista parhaimmillaan muodostuu ehyt kokonaisuus kuntoutujan arkeen.

Kuva: Pixabay

Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Metropolia Ammattikorkeakoulu käynnistivät vuoden 2017 alussa yhteisen kuntoutusalan osaamiskeskittymän (OsKu), jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Osaamiskeskittymään kuuluvat kaikki kuntoutusalaa kouluttavat ammattikorkeakoulut. Osaamiskeskittymän tarkoitus onkin ollut tiivistää ammattikorkeakoulujen verkostoa. Neljän vuoden toiminnan tavoitteeksi asetettiin kuntoutuksen koulutuksen uudistaminen, vahvistaminen ja kehittäminen kuntoutujien parhaaksi. Savonia-ammattikorkeakoulu on ollut vahvasti mukana tässä verkostossa alusta lähtien. Osaamiskeskittymän jatkuvan oppimisen ryhmässä asetettiin tavoitteeksi selvittää työelämän näkemyksiä kuntoutusalan tulevaisuudesta sekä osaamistarpeista. Näkemyksien selvittäminen toteutettiin tulevaisuuden muistelu työpajojen kautta.  Työpajojen tarkoituksena oli kuvata kuntoutusalan toimijoiden kokemuksia ja käsityksiä kuntoutuksen kentällä tapahtuvista muutoksista tulevaisuudessa ja osaamisen muutostarpeista. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Työpajoihin kutsuttiin eri ammattikorkeakoulujen (10) kautta työelämän toimijoita kuntoutuksen eri alueilta eri puolilta maata. Tulevaisuuden työpajoja toteutettiin yhteensä 15 eri puolilla Suomea, ja niihin osallistui yhteensä 63 työelämän asiantuntijaa, opettajaa ja opiskelijaa. Työpajoissa oli kolme kysymystä, joita käsiteltiin. Niitä olivat: Miten kuntoutus ja kuntoutuminen toteutuvat vuonna 2030?  Millaista osaamista tarvitaan vuonna 2030? Millaisia asioita on tapahtunut, kuntoutuksessa, kuntoutumisessa ja kuntoutuksen osaamisessa, jotta on päästy vuoden 2030 tilanteeseen?(Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Työpajojen tuotoksena syntyi ensimmäiseen kysymykseen neljä teemaa. Näitä teemoja olivat teknologia, kuntoutuksen monialaisuus ja moniammatillisuus, kuntoutuksen tarve- ja asiakaslähtöisyys sekä asiakkaan aktiivinen rooli. Teknologian hyödyntäminen lisääntyy tulevaisuudessa. Digikuntoutus nähtiin olevan vahvasti arjessa läsnä tulevaisuudessa. Erilaiset digitaaliset ratkaisut, kuten tekoäly, 3D-tulostus ja robotisaatio ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia kuntoutukseen. Kuntoutus nähtiin myös nykyisyyttä monialaisempana ja moniammatillisempana. Monialaista yhteistyötä tehdään vuonna 2030 tiiviisti yli sektorirajojen ja tiedetään, miten yhteistä tietoa voidaan jakaa. Palveluverkosto on läpinäkyvä, jolloin palveluntuottajilla on helposti tietoa saatavilla. Kuntoutuksen painopiste on siirtynyt asiakkaan arkeen ja se lähtee yksilön elämäntilanteen ja kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ymmärtämisestä. Kuntoutussuunnitelma rakennetaan aidosti yhdessä kuntoutujan kanssa. Kuntoutuksen toimijat ovat tienviittoja, erilaisiin tukitoimiin ohjaavia ja asiakkaita valmentavia ammattilaisia. Asiakkailla on näin aktiivinen ja vastuullinen ote omaan kuntoutumiseensa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Kuntoutuksen keskeisinä osaamistarpeina näyttäytyi työpajoissa vuorovaikutusosaaminen ja arviointiosaaminen liittyen laajaan toimintakykyosaamiseen. Näillä nähtiin olevan keskeinen merkitys tulevaisuuden osaamisessa. Teknologiaosaaminen näyttäytyi vahvana osaamisen muotona. Etäkuntoutus on arkipäivää. Lisäksi verkosto-osaaminen nähtiin tärkeänä, johon liittyivät moniammatillisuus, sekä vaikuttavuusosaaminen. Vaikuttavuusosaamiseen liittyy tutkimusosaaminen, joka vahvistuu entisestään tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitaan vahvasti oman ammattialan substanssin osaamista. Kaiken kaikkiaan työntekijöiltä tarvitaan yhä laajempaa ja tasoltaan korkeampaa osaamista tulevaisuudessa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Keskeisinä muutostekijöinä kuntoutuksen osaamisessa tunnistettiin yhteiskunnallisten ja rakenteellisten muutosten toteutuminen. Kuntoutusprosessi selkeytyy palvelujärjestelmän myötä. Esimerkiksi kuntoutusta ohjaava lainsäädäntö on selkeytynyt tulevaisuudessa.  Kuntoutuksen tutkimuksen ja kuntoutuksen vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimuksen määrä on kasvanut, ja se on korkeatasoista sekä monitieteistä. Tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa, kuntoutuksen yhteiskunnallisessa tunnettavuudessa sekä palveluiden laadun arvioinnissa sekä kilpailutuksessa. Korkeatasoisen vaikuttavuustutkimuksen laatu edellyttää kuntoutuksen koulutuksen laaja-alaisuutta ja tasoa, jossa on huomioitu myös tulevaisuuden kuntoutusasiakkaanvoimaantuminen ja vastuullisuus osana kuntoutuksen monialaista verkostoa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Kuva:pixabay

Tulevaisuudessa kuntoutuksen osaamisen uudistuminen tuo haasteita kouluttajille -miten pystymme takaamaan tulevaisuuden ammattilaisille riittävän laajaa, mutta asiakasta lähellä olevaa osaamista. Verkostoyhteistyö lienee tässäkin avainasemassa – yhdessä verkostomaisella yhteistoiminnalla -niin opiskelijoiden kuin opettajienkin – löydetään avaimet vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Kirjoittaja:

Anu Kinnunen

fysioterapian lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä, J., Lähteenmäki, M-L. & Lällä, K. 2020. Kuntoutuksen osaamisen uudistumisen tulevaisuuden näkymiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 71. Helsinki: Metropolia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353423/2020%20TAITO%2071%20Kuntoutuksen%20osaamisen%20uudistumisen%20tulevaisuuden%20na%CC%88kymia%CC%88.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Lintula, L. & Paalasmaa, P. 2020. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Helsinki: Metropolia.   

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Valtioneuvosto. 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Helsinki: Valtioneuvosto.

Liikunta ja kuntoutus YAMK verkostototeutuksena

Esikatsele uudessa välilehdessä

Kuntoutus uudistuu

Kuva: https://pixabay.com/fi/

Suomessa on valtakunnallisesti tehty kuntoutusjärjestelmän uudistamistyötä. Vuonna 2016 aloitti Sosiaali- ja terveysministeriön asettama komitean valmistelemaan kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistusta ja se tuotti seuraavana vuonna uudistusehdotukset (STM 2017). Vuonna 2020 Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kuntoutuksen uudistamisen toimenpidesuunnitelman, jossa tavoitteena ovat ”saumattomat hoitojärjestelmät ja ihmisen toimintakyvyn parantaminen ja tukeminen.” Lisäksi toimenpidesuunnitelmassa todetaan muun muassa, että ihmisten työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tarvitaan uutta osaamista laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, nopea puuttumista ja mahdollisimman ajoissa aloitettua kuntouttamista vähentämään raskaampien palveluiden tarvetta erityisesti, kun ikääntyvien kotona asuvien henkilöiden määrän kasvaa tulevaisuudessa. (STM 2020, 11,88.) Koulutuksen jatkuvalla uudistamisella pyritään vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

Liikunta olennaisena osana kuntoutuksessa

Kuva: https://unsplash.com/

Käypä hoito suosituksen mukaisesti fyysinen aktiivisuus ja liikunta kuuluvat olennaisena osana pitkäaikaissairauksien hoitoon ja kuntoutukseen (Liikunta: Käypä hoito 2016). Fyysinen aktiivisuus on energiankulutusta lisäävää lihasten tahdonalaista toimintaa (Caspersen ym. 1985). Fyysinen aktiivisuus sisältää kaiken päivän aikana karttuvan liikkumisen päivittäisten perusaskareiden yhteydessä tapahtuvasta liikkumisesta aina suunniteltuun liikuntaa ja liikunnan harrastamiseen asti. Vastaavasti kuntoutuksessa, suunnitelmallisena ja monialaisena toimintana, käytetään fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden esimerkiksi toimintakyvyn, työkyvyn, itsenäisen pärjäämisen, elämänhallinnan ja hyvinvoinnin saavuttamiseen ja kuntoutustulosten ylläpitämiseen (Järvikoski & Härkäpää 2008, Liikunta: Käypä hoito 2016, Saran ym. 2018).

Jotta voidaan entistä enemmän vahvistaa liikunnan keskeistä rooli kuntoutusprosessissa, tulee liikuntaa ja kuntoutusta integroida vahvemmin yhteen. Koulutuksella on tässä keskeinen rooli. Koulutuksen tulee korostaa fyysisen aktiivisuden ja liikunnan merkitystä terveyden ja toimintakyvyn edistäjinä koko elämänkulun aikana. Tämän lisäksi tulee entistä vahvemmin kouluttaa osaamista liikunnasta ja kuntoutuksesta keskeisenä osana sairauksien hoitoa.  Liikunta- ja kuntoutusosaamisen integrointi edellyttää koulutukselta yhteisen osaamisen tunnistamista, uusien koulutusmuotojen innovointia ja hyvää yhteistyötä. 

Verkostototeutuksena liikunnan ja kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto

Kuva: https://unsplash.com/

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana Liikunta ja kuntoutus ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) tutkinnon yhteistoteutuksessa, jota koordinoi Turun ammattikorkeakoulu. Muita mukana olevia ammattikorkeakouluja ovat Jyväskylän, Seinäjoen ja Lapin ammattikorkeakoulut sekä LAB-ammattikorkeakoulu. Yhteistoteutuksessa on tuotettu liikunta ja kuntoutus teemasta 30 opintopisteen verkko-opintokokonaisuus. Campus-Onlinessa tarjolla olevia opintojaksoja voi opiskella yksittäisinä opintojaksoina tai koko kokonaisuuden tutkintoon tähdäten. Yhteistyö opintojen suunnittelussa on aloitettu jo 2018 vuonna.

Liikunta ja kuntoutus opintokokonaisuuden keskeisenä ideana on ollut liikunnan ja kuntoutuksen integraation korostaminen. Tällä teemalla on pyritty vastaamaan olemassa olevaan koulutustarpeeseen ja tarjoamaan laajalle kohderyhmälle sosiaali,- terveys- ja liikunta-aloille soveltuvia opintoja. Opintokokonaisuudesta toteutettiin syksyllä 2020 ensimmäiset viiden opintopisteen laajuiset opintojaksot, joita olivat Digiosaaja kuntoutus- ja liikunta-alalla ja ympäristö fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn tukemisessa. Keväällä 2021 seuraa käyttäjälähtöisten kuntoutus- ja liikuntapalveluiden muotoilu ja liikunta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena opintojaksojen toteutus. Syksylle 2021 sijoittuvat viimeiset opintojaksot, joita ovat kuntoutus ja liikunta ikääntyessä ja taidon oppiminen ja opettaminen.

Liikunta ja kuntoutus YAMK opintokokonaisuus yhdistää ja integroi. Opetuskokonaisuuden sisällöt on rakennettu näyttöön perustuvaan ajankohtaiseen tutkimustietoon peilaten, mutta työelämän käytänteisiin hyvin soveltuen ja integroituen. Opintojen suunnittelussa olemme olleet aikaamme edellä, koska opetuksen toteutukseen ei ole vaikuttanut nykyinen covid-19 tilanne. Verkko-opinnoissa opiskelijat eri puolelta Suomea ovat voineet edetä opinnoissaan yksilöllisesti, rakentaa vahvempaa osaamistaan ryhmässä opiskellen ja webinaareissa kansallisesti alan asiantuntijoiden luentoja kuunnellen ja keskustellen. Opiskelijoiden palautetta opintokokonaisuudesta seurataan ja analysoidaan. Ensimmäisten opintokokonaisuuksien totutusten jälkeen opiskelijoiden palaute on ollut kannustavaa. Opintokokonaisuutta toteuttava ammattikorkeakouluverkosto analysoi sekä opiskelijapalautetta, opintojen sisältöjä, että pedagogisia ratkaisuja. Yhdessä verkosto tähtää parempaan liikuntaa ja kuntoutusta integroivaan koulutukseen.

Kirjoittajat:

Marja Äijö TtT Yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu 
Heikki Hannola TtL Yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Minna Mukka TtM Lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu 
Sanna Sihvonen TtT Yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Niina Katajapuu TtM Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
Maria Kasanen TtM Lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu 

Lähteet:
Caspersen CJ, Powell KE & Christenson GM. (1985). Physical activity, exercise, and physical fitness:  Definitions and distinctions for health­related research. Public Health Reports, 100 (2), 126–131.
Järvikoski A & Härkäpää K. (2008). Kuntoutuskäsityksen muutos ja asiakkuuden muotoutuminen. Teoksessa Rissanen P,  Kallanranta  T,  Suikkanen  A.  (toim). Kuntoutus (s.  51–62).  Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Liikunta. Käypä hoito -suositus.2016. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 14.1.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Saran T, Pedrycz A, Mucha D & Mucha D. 2018. Follow-­up monitoring of physical ac­tivity after rehabilitation by means of a mobile application: Effectiveness of measurements in different age groups. Advances in Clinical and Experimental Medicine, 27 (8), 1037–1044. doi: 10.17219/acem/69131
STM 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y
STM 2020.  Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020-2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 39. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162622/STM_2020_39.pdf?sequence=1&isAllowed=y