”KUN SE ILO LOISTAA NIIDEN SILMISTÄ” – Liikuntakasvatuksen toteutus ja merkitys varhaiskasvatuksessa

Artikkelissa tarkastellaan tukimusta, jossa aiheena on lasten liikuntaa varhaiskasvatus. Tutkimuksessa selvitettiin haastattelun avulla, miten varhaiskasvatuksen henkilökunta näkee lasten liikunnan tarpeellisuuden sekä liikunnan määrän päiväkotipäivän aikana. Tutkimuksessa liikuntaa tarkasteltiin sekä omaehtoisen että ohjatun liikunnan näkökulmista.  Haastattelut tehtiin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle Kajaanin kaupungin päiväkodeissa. Tutkimuksen mukaan henkilökunta koki lasten liikkumisen tärkeänä, mutta näkivät myös parantamisen varaa liikuntakasvatuksen toteuttamisessa.

LIIKUNTAKASVATUS PÄIVÄKODISSA

Liikuntakasvatusta päiväkodeissa ohjaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2018, 47).  Liikuntakasvatuksen tavoitteena on vastata lasten liikkumistarpeeseen, edistää motorista ja fyysistä kehitystä, tutustuttaa lapsi omaan kehoonsa ja persoonaansa, säilyttää liikkumisen ilo sekä auttaa lasta luottamaan omiin kykyihinsä. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, liikuntakasvatuksen tulisi olla lapsilähtöistä.

Liikuntaa suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon lapsen kiinnostuksen kohteet, tarpeet sekä kyvyt. Jotta mielekkyys toteutuisi, ohjaajan tulisi pystyä muokkaamaan omaa toimintaansa lasten spontaaneiden ideoiden pohjalta. Liikuntakasvatuksessa elämyksellisyys on tärkeä elementti, lasten vilkasta mielikuvista kannattaa hyödyntää myös liikkuessa. (Zimmer 2002, 121‒123.) Liikuntakasvatusympäristöön tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta se olisi liikkumista mahdollistava ja lapselle innostava. Aikuisen halu, innostus ja mielikuvitus ovat suuressa roolissa oppimisympäristöä suunniteltaessa. (Kokljuschkin 2001, 67‒68.) Tärkeät käsitteet liikuntakasvatuksessa ovat omaehtoinen liikunta sekä ohjattu liikunta. Omaehtoinen liikunta on lapsen itsensä määrittelemää, spontaania liikuntaa. Ohjattu liikunta on suunnitelmallista, eri teemoja huomioon ottavaa aikuisen ohjaamaa liikuntaa. (Pulli 2001, 56.)

Kuva 1. Unsplash Steven Libralon

TUTKIMUS JA AINEISTON HANKINTA

Tämän artikkelin aineisto hankittiin ryhmähaastatteluilla, joissa selvitettiin varhaiskasvattajien kokemuksia liikuntakasvatuksen toteutuksesta kajaanilaisissa päiväkodeissa. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluna kolmessa Kajaanissa toimivassa kunnallisessa päiväkodissa ja niihin osallistui jokaiseen kolme työntekijää. (Mononen 2007, 3-4.) Teemahaastattelussa ei ole tarkkoja kysymyksiä eikä suunniteltua järjestystä, haastattelu etenee vapaasti keskustellen teoreettisen viitekehyksen pohjalta valituista aiheista. Haastattelun kuluessa voidaan syventää saatavia tietoja sekä selventää vastauksia. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 34.) Haastattelun teemoina tutkimuksessani oli omaehtoisen ja ohjatun liikunnan toteutuminen päiväkodin arjessa, liikuntaympäristöt, liikuntakasvatuksen suunnittelu, toteutus ja haasteet. Haastattelut analysoitiin näiden teemojen ohjaamina. (Mononen 2007, 45).

LIIKUNTAKASVATUS YKSI TÄRKEIMMISTÄ KASVATUKSEN OSA-ALUEISTA

Liikuntakasvatus nähtiin tärkeänä osana varhaiskasvatusta ja se nousi yhdeksi tärkeimmistä kasvatuksen osa-alueista päiväkodeista. Omaehtoisen ja ohjatun liikunnan suhde päiväkodeissa oli suurimmaksi osaksi tasapainossa. Haasteiksi varhaiskasvatuksen henkilökunta nosti henkilökunnan ikääntymisen ja sitä myötä työssä jaksamisen sekä esimerkin näyttämisen lapsille, päiväkodin tilat sekä päivittäisen ajankäytön. Toisaalta haastatteluissa näkyi eroja henkilökunnan asenteissa, tehtiinkö haasteista ongelmia vai käytettiinkö liikuntakasvatuksen toteuttamisessa luovuutta.

Haastatteluissa nähtiin tärkeänä se, että liikuntakasvatuksen avulla voidaan pitää yllä kasvatuskumppanuutta vanhempiin. Päiväkodin juhlat ja vanhempainillat järjestetään usein liikkumalla, jolloin vanhemmatkin pääsevät mukaan päiväkodin toimintaan. Katri Takala (2011) teki Kajaanissa vuosina 2001-2004 lisensiaatintutkimuksen päiväkotilasten sosioemotionaalisten taitojen kehittämisestä liikuntatuokioiden avulla. Tämä tutkimusprosessi on vaikuttanut varhaiskasvatuksen henkilökunnan suhtautumiseen liikuntakasvatukseen, saanut heidät pohtimaan sen tärkeyttä sekä muuttanut henkilökunnan asenteita. Henkilökunta kaipaa lisää tällaisia hankkeita herättelemään sekä antamaan lisää intoa toteuttaa liikuntakasvatusta. Tutkimuksen perusteella henkilökunta tiedostaa liikunnan merkityksen kaikessa oppimisessa. (Mononen 2007, 46-49).

Joulukuussa 2020 UKK-instituutti esitteli syksyllä 5. ja 8.s luokkalaisille tehtyjen Move!-mittausten tulokset. Tuloksista selvisi, että isolla osalla oppilaista kestävyyskunto on terveyttä ja toimintakykyä mahdollisesti haittaavalla tasolla ja että oppilailla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista (UKK-intituutti 2020). Tähän erittäin huolestuttavaan suuntaukseen pystymme vaikuttamaan jo varhaislapsuudessa annetulla laadukkaalla ja innostavalla liikuntakasvatuksella. Onkin hienoa, että liikuntakasvatus nähdään tärkeänä osana päiväkodin jokapäiväistä toimintaa.

KIRJOITTAJAT

Nevanperä Anu, Sosionomi (AMK), fysioterapiaopiskelija, Savonia-AMK  

Hoffrén Minna, FT, lehtori, Savonia-AMK 

LÄHTEET

Hirsjärvi Sirkka, Hurme Helena 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Kokljuschkin Mikael 2001. Unelmien päiväkoti. Kohti parempaa oppimisympäristöä. Tampere: Tammerpaino Oy.

Mononen Anu 2007. ”Kun se ilo loistaa niiden silmistä” Liikuntakasvatuksen toteutus ja merkitys päiväkodeissa. Opinnäytetyö. Sosionomin koulutusohjelma. Keskipohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Pulli Elina 2001. Opi liikkuen, liiku leikkien. Liikuntaa esiopetukseen. Helsinki: Tammi.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saarijärvi:Gummerus kirjapaino.

Takala Katri 2011. Päiväkotilasten sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen liikuntatuokioiden avulla. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Liikuntatieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/37708/URN_NBN_fi_jyu-201204191558.pdf?sequence=8 Viitattu 10.1.2021

UKK-instituutti 2020. Lasten ja nuorten Move!- mittaukset: kestävyyskunnossa huolestuttava suuntaus. Verkkojulkaisu. Päivitetty 9.12.2020. https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/lasten-ja-nuorten-move-mittaukset-kestavyyskunnossa-huolestuttava-suuntaus/ Viitattu 16.12.2020.

Zimmer Renate 2001. Liikuntakasvatuksen käsikirja, didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. Helsinki: LK:KIRJAT, lasten Keskus Oy.

Ketteriä kokeiluja kuntoutukseen ja hyvinvoinnin edistämiseen

Savonian sosiaali- ja terveysalan hyvinvointikoordinaattori- ja kuntoutuksen YAMK-opiskelijoiden Hyvvee voentia arkeen – hyvinvoennin menetelmäkokkeeluja ite kullekki -verkkoseminaari (=verkossa järjestetty tapahtuma, johon osallistujat ja järjestäjät osallistuvat omalta tietokoneelta) järjestettiin perjantaina 13.11.2020. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää aiempien vuosien tavoin koulun kampuksella, mutta koronavirusepidemian vuoksi tapahtuma päätettiin järjestää etänä, verkkoseminaarina. Tapahtuman järjestelyvastuussa olivat vuonna 2019 aloittaneet hyvinvointikoordinaattori- ja kuntoutusopiskelijat, ja verkkoseminaari oli osa hyvinvointikoordinaattoriopiskelijoiden Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät- ja kuntoutuksen opiskelijoiden Asiakaslähtöisten kuntoutumista edistävien menetelmien kehittäminen ja arviointi -opintojaksoja. 

Verkkoseminaarissa opiskelijat esittelivät opintojaksolla toteuttamiaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä kuntoutuksen menetelmäkokeiluja. Verkkoseminaarin sisältö toteutettiin pienryhmissä, moniammatillista osaamista hyödyntäen. Ryhmiä oli yhteensä kahdeksan, ja jokainen ryhmä tuotti sisältöä seminaaripäivään. Lisäksi jokaisella ryhmällä oli vastuu päivän järjestämisestä, esimerkiksi ilmoittautumisesta, palautteiden keräämisestä ja tapahtuman juontamisesta.  

Kuva 1. Elämänpolku mutkineen. Kuva: Juha Kolehmainen

Verkkoseminaarissa oli noin 50 osallistujaa. Seminaaripäivä alkoi kello 9:30 ja jatkui kello 14 asti. Kyseessä oli pop-up –tapahtuma, joka antoi osallistujille mahdollisuuden osallistua aikataulunsa ja kiinnostuksensa mukaisesti pitkin päivää. Tapahtuma sisälsi yhteensä kahdeksan 30 minuutin esitystä, joiden teemat rakentuivat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä kuntoutuksen ympärille. Esitykset liittyivät rentoutumiseen, luontoon, kuulemisen tärkeyteen, erityisryhmien tukemiseen, virtuaalilaseihin, työhyvinvointiin ja mindfulnessiin.

Verkkoseminaarissa saimme monipuolisesti tietoa luonnon ja rentoutumisen merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille (Kuva 1). Luonnon hyödyntäminen ja luontoon liittyvät kuntouttavat menetelmät ovat tulleet tunnetummaksi viime vuosien aikana varsinkin GreenCare- toiminnan ansiosta. Rentoutuminen ja mindfullness ovat myös olleet laajasti esillä varsinkin hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Kyseisillä menetelmillä on vahva jalansija myös erilaisissa kuntouttavissa toiminnoissa, vaikka tällä kertaa niitä oli lähestytty terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Päivän aikana pääsimmekin kokeilemaan rentoutus- ja mindfullness- harjoitteita.

Verkkoseminaarissa opimme myös eri elämäntilanteissa käytettävistä menetelmistä, joita voidaan hyödyntää niin terveyden kuin kuntoutuksen edistämisessä. Esitelmissä oli aiheena myös erityisryhmien tukeminen, kuulemisen tärkeys ja virtuaalilasit hyvinvoinnin sekä kuntoutuksen tukena. Kuntoutuksessa työskennellään jatkuvasti erityisryhmien kanssa, joten tiedon saaminen siltäkin alueelta on äärimmäisen tärkeää. Kuulemisen tärkeys ja varsinkin virtuaalilasit toivat päivään tuoreita ideoita hyödynnettäväksi osana omaa kuntoutustyötä (Kuva 2).

Kuva 2. Koonti kuuntelun osatekijöistä. Kuva: Heidi Hartikainen

Seminaaripäivän esitykset nostivat runsaasti keskustelua monesta eri näkökulmasta. Pohdimme terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen merkitystä, menetelmien hyödyntämistä, kokemuksia, haasteita ja mahdollisuuksia. Keskusteluissa nousi esiin laaja moniammatillinen osaaminen ja innostus terveyden edistämisen menetelmiin niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla.  

Verkkoseminaarin jälkeen opiskelijoiden ja opettajien kesken pohdimme yhdessä kokemuksia verkkoseminaarin järjestämisestä ja sen kulusta. Verkkoseminaaria suunniteltiin pitkään, ja opiskelijat kokivat vastuun suunnittelusta sekä järjestämisestä osittain haastavaksi. Etenkin ajankäyttö ja kampuksella järjestettävän seminaaripäivän yllättävä vaihtuminen verkkoseminaariksi toi omat haasteensa. Vaikka järjestäminen ei ollut aina helppoa, opimme monia taitoja ja saimme hyvää harjoitusta tapahtuman luomisesta. Verkkoseminaarin järjestämiseen liittyivät kaksi ajankohtaista teemaa: digitalisaation mahdollisuudet ja moniammatillinen yhteistyö. Nämä kaksi teemaa yhdistettynä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmiin loi onnistuneen päivän.

Kirjoittajat:
Nina Komulainen, TYKO19S7 opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Anne Kröger, TYKO19SY opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Saara Lehtimäki, TYKO19SY opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Jarno Vokkolainen, TYKUSY19 opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Materiaalin yhteiskehittäminen ja avoimuus hyödyntävät opettajia ja opiskelijoita!

Digisote- osaamista (sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten palveluiden käyttämis- ja kehittämisosaamista) vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Tulevaisuuden osaamisvaatimuksia tulee ottaa huomioon myös opetussuunnitelmien kehitystyössä sekä opetuksen sisällöissä.  Opettajien osaamisella on tärkeä rooli, kun halutaan vahvistaa opiskelijoiden ja työelämän digisote- osaamista. Tämä edellyttää positiivista asennetta kehitykselle ja halua uuden oppimiselle.

Monialainen yhteiskehittäminen vahvistaa opettajien digipedagogista osaamista ja sitä kautta digisote-osaaminen siirtyy opiskelijoiden osaamiseen ja opiskelijoiden kautta työelämän kehittämiseen. Monialaisessa kehittämisessä sote-toimintaympäristön yhteisöllinen tiedonrakentelu tarkoittaa eri toimijoiden välistä työskentelyä ja vuoropuhelua yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Monialaisessa ja yhteisöllisessä tiedonrakentelussa korostuu trialoginen oppimismalli, missä kehitetään yhteisöllisesti uutta tietoa, osaamista ja ymmärrystä sekä tuotettua tietoa hyödynnetään käytännön toiminnassa. Tulevaisuuden sote-ammattilaiset tarvitsevat digisote – osaamista monialaisesta ja monitoimijaisesta kehittämisestä faktatiedon ja ammattikäytänteiden lisäksi.

Monialaisen ja monitoimijaisen osaamisen kehittyminen edellyttää kiinnostusta uuden oppimiselle, kehittäjämäistä ja toisen osaamista arvostavaa työotetta sekä uskallusta osaamisen jakamiselle työyhteisössä. Lisäksi tarvitaan selkeää koordinointivastuuta ja monialaisen työskentelyn turvaamista työyhteisössä. Seuraavaan kuvaan 1 on koottu monialainen sosiaali- ja terveysalan digitalisaatioon ja sen kehittämiseen liittyvä opettajan osaaminen.

Kuva 1: Monialainen sosiaali- ja terveysalan digitalisaatioon ja sen kehittämiseen liittyvä opettajan osaaminen, Sotepeda24/7-hanke

Sotepeda-hankkeessa määriteltiin tulevaisuuden 12 osaamisaluetta (kuva 2) ja näihin alueisiin kehitettiin yhdessä eri ammattikorkeakoulun monialaisen opettajaverkoston kanssa erilaisia ja eri laajuisia opintokokonaisuuksia.

Monialainen (sosiaali- ja terveysala, liiketalous, IT) yhteiskehittäminen on ollut tärkeässä roolissa näiden osaamisalueiden mikrojen ja opintokokonaisuuksien kehittämisessä. Yhteiskehittämisen tuloksena on tuotettu yhteensä 384 mikroa ja 28 kappaletta 1-3op:n laajuista opintokokonaisuutta (MOOC). Nämä 1-3 op:n laajuiset opintokokonaisuudet muodostuvat mikroista. Mikro voi olla esimerkiksi tietopaketti, tehtäväkokonaisuus, video, kuva, tai podcast ja siihen mahdollisesti liittyvä arviointi.  Opettajat pystyvät hyödyntämään ja integroimaan näitä pieniä mikroja omiin opetuksiinsa. Yhteiskehittämisessä tuotetut mikrot tuovat erilaisia näkökulmia opetuksen sisältöihin ja erilaisia interaktiivisia vaiheita opintojaksoihin. Integroitavien mikrojen tulee olla selkeitä ja niiden tulee tuottaa lisäarvoa opintojakson sisältöön ja toteutukseen.

Sotepeda 24/7 hankkeessa lähtöajatuksena oli kehittää yhdessä ja tuottaa mikroja ja opintokokonaisuuksia niin, että ne ovat kaikkien saatavilla, avoimesti hyödynnettävissä ja integroitavissa omiin opintojaksoihin. Avoimilla oppimateriaaleilla tarkoitetaan kaikille avoimia digitaalisia opetukseen ja oppimiseen tarkoitettuja materiaaleja. Avointa oppimateriaalia tehdessä, tulee miettiä, mitä lisenssiä tullaan käyttämään materiaalin julkaisemisessa. Avoin lisenssi tarkoittaa sitä, että materiaalin tekijä itse määrittelee ehdot millä oikeuksilla materiaalia tarjotaan käyttäjille. Kaikki Sotepeda 24/7 hankkeessa tuotettu materiaali on lisensoitu CC BY-SA 4.0 lisenssillä. Tämä tarkoittaa, että tuotettua materiaalia voi hyödyntää vapaasti, kunhan tekijät mainitaan ja materiaalia tullaan jakamaan samalla lisenssillä. Mikäli materiaalia muunnellaan, tulee siinä käyttää samaa lisenssiä, kuin mikä alkuperäisessä materiaalissa on käytetty.

Saavutettavuusdirektiivi tuli voimaan 23.9.2020 ja tavoitteena siinä on, että kaikki voivat käyttää tulevaisuudessa digitaalisia palveluita tilanteesta riippumatta. Tämä koskee myös digitaalisesti tuotettuja oppimateriaaleja. Materiaalien tulee olla saavutettavia kaikille ihmisille riippumatta henkilön toimintarajoitteista tai ominaisuuksista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kuvissa tulee olla seliteteksti ja videot tulee tekstittää.

Hankkeessa tuotettuja avoimia oppimateriaaleja on tallennettu digicampus.fi ja aoe.fi palveluihin. Materiaalit löytyvät myös Savonia – ammattikorkeakoulun moodle oppimisympäristöstä. Näistä palveluista opettajat voivat ottaa käyttöönsä oppimateriaalia opintojaksojensa sisältöihin. Myös eri koulutusalojen tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmiin, tulisi näitä tulevaisuuden 12 osaamisalueita sisällyttää.  

Anna-Leena Ruotsalainen, THM, ft, OPO, Savonia-ammattikorkeakoulu
Sotepeda 24/7 hankkeen Savonia-amk:n projektipäällikkö

Savonian tulevaisuus integroi vahvemmin opetusta ja TKI-toimintaa yhteen

Johdanto nykytilaan

Hämähäkin seitti, jossa vesipisaroita

Savonia-ammattikorkeakoulussa on vahavana ajatuksena opetuksen ja hanketyöskentelyn entistä parempi integroituminen. Integraatiosta on puhuttu ja sitä on tehty jo kauan. Tästä huolimatta tuntuu, että olemme ”jämähtäneet kalkkiviivoille” ja vanhoihin toimintamalleihin.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan eli TKI ja opetustyön integraatio näyttäytyy sumuisena. Integraatioajatus yhdistää kaikki toimijat, niin opettajat, toimihenkilöt kuin opiskelijat, yhteen. Opettajan näkökulmasta tiedostetaan, että hankkeissa tuotetaan jo tällä hetkellä paljon hyvää materiaalia, mutta se miten opettaja voi integroida tuotokset opetukseen on iso haaste. Ensiksi mikä on opettajan oma intressi ja miltä pohjalta opettajana toimitaan. Osaa opettajista kiinnostaa hankkeet ja niiden tuotokset ja he tekevät integraatiota ja osaa ei. Toisaalta integrointia haastaa se, miten opettaja saa tietoa hankkeista ja tuotoksista, mistä opettaja löytää aikaa perehtyä hankkeiden tuottamaan materiaaliin ja pohtia yhdessä opetustiimin kanssa materiaalin järkevästä integroinnista opetussuunnitelmassa oleviin opintojaksoihin. Hyvä integrointi edellyttää tiimissä keskustelua.

Miten konkreettisesti TKI ja opetustyö integroituu toisiinsa tulevalla strategiakaudella 2021-2024?

Opetuksen ja TKI:n hyvä integraatio.

Uusia ideoita tarvitaan integrointiin. Tärkeänä mahdollisuutena olisi TKI ihmisten jalkautuminen opetukseen ja opettajien jalkautuminen hankkeisiin. Näin yhteisesti toimiessa syntyisi entistä vahvemmin integraatiota. Tämän lisäksi tarvitaan aikaa, tilaa ja resursseja yhteisiin kohtaamisiin, joista voisi syntyä uusia innovaatioita niin TKI:n kuin opetukseen. Näin toimiessa TKI olisi aidosti osa opetusta.

Hankkeiden tuottama uusi tieto ja innovaatiot rikastuttaisivat opetusta. Hankkeiden tuottamasta uudesta tiedosta, materiaaleista sekä kertyneestä osaamisesta voisi tuottaa opintojaksoja. Uudesta tiedosta ja ideoista voisi tehdä verkkokursseja CampusOnlineen ja avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaan. Opintojaksoja voisi tehdä myös hybridimallilla, jolloin ne sisältäisivät sekä etä-  että lähiopetusta. Näin uutta tietoa saataisiin opetukseen mahdollisimman nopeasti hankeen jälkeen tai jopa hankkeen aikana. Tämän lisäksi uudet innovaatiot olisivat rakentamassa ajantasaista opetusta.

Opiskelijat suunnitelmallisesti mukaan hanketoimintaan

Integraatioon tarvitaan systemaattisempaa suunnitelmaa siitä missä vaiheessa opiskelijat integroidaan TKI työskentelyyn. Tämä on hyvä suunnitella vastuullisesti opetussuunnitelmatasolle asti opettajien ja TKI toimijoiden yhdessä. Tällöin taataan se, että opiskelijalle on aina tarjolla mahdollisuuksia opiskella myös hankkeissa.

Opiskelijan osaaminen TKI-toimintaan kasvaa opintojen ja ammattitaidon karttuessa.  Opetussuunnitelmissa TKI-toiminta tulee määritellä, avata ja konkretisoida nykyistä selkeämmin, jotta toiminta avautuu opiskelijalle innostavana mahdollisuutena. Esimerkiksi Viretorilla mahdollistetaan opiskelijoiden toiminta ja oppiminen monialaisesti hankkeissa. Näin kehittämistoiminta on jatkuvassa vuoropuhelussa opetussuunnitelmista hankkeisiin päin ja hankkeista takaisin opetussuunnitelmaan.   

Opetuksen ja TKI:n integraatio edellyttää tulevaisuusorientoituneisuutta, aikaa verkostoitua ja toimia etupainotteisesti uudenlaisen osaamisen tunnistamiseksi. Uuden ideointi on yhteistyötä, jossa opetus-, TKI – toimijoiden ja työelämän edustajien tulee tehdä kehittämistyötä yhdessä. Näin saamme uusia hankkeita luontevasti integroitua opetukseen. Opetussuunnitelmat tarvitsevat elvytystoimia. Tämä tarkoittaa joustavuuden rakentamista opintojaksoihin, joihin erityisesti TKI:n ja opetuksen aito integraatio voidaan liittää.

Missiopohjainen TKI ja opetustyö terveysalalla tulevaisuudessa

Tulevaisuus on uusi mahdollisuus.

Missiopohjaisessa opetus ja TKI työssä missioiden tulisi olla selkeästi määritelty, mitattavissa ja ne tulee pystyä saavuttamaan määräajassa. Mission kautta voimme luoda opetuksen ja TKI:n integraatiota konkreettisesti ja mitata sen vaikuttavuutta. Jotta missiot voidaan saavuttaa, rakenteiden tulee joustaa.

Tulevaisuudessa Savonian tulee kehittää olemassa olevia teknologisia järjestelmiään käyttäjäystävällisemmäksi ja palvelemaan entistä paremmin myös TKI:n ja opetuksen integraatiotyötä.  Helppokäyttöiset järjestelmät toisivat hankkeiden tiedot osaksi jokapäiväistä toimintaa.

Savonian uuden strategian 2021-2024 tavoitteiden saavuttaminen edellyttää joustavia rakenteita ja joustavaa mieltä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös luopumista vanhoista toimintatavoista opettaa ja tehdä TKI-työtä.  Meidän tulee etsiä vahvasti uutta. Jotta uutta voidaan löytää ja tehdä, tarvitsemme avoimuutta. Savonian etu ja hyöty kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ohjaavat myös kaikkea opetus- ja TKI-puolen yhteistä kehittämistä.

Tämä blogiteksti pohjautuu Savonia-ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalalla pidettyyn tulevaisuuskatsaukseen, jossa kirjoittajat pitivät esityksen TKI:n ja opetuksen integraatiosta Savoniassa tulevalla uudella strategiakaudella 2021-20204. Blogiteksti pohjautuu kirjoittajien omiin ajatuksiin ja terveysalan kollegoiden jakamiin ajatuksiin. Kiitos kaikille kollegoille tästä kirjoittamisen mahdollisuudesta jakaa myös teidän ajatuksianne.

Eija Partanen-Kivinen, LitM, liikuntatieteellisten aineiden lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Marja Äijö, TtT,ft, Gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuvat Pixapay: https://pixabay.com/fi/

Teknologiaa, kuntoutusta ja koulutusta – kuntoutusosaamista kehittämässä

”Teknologia sulautuu kaikkeen” todetaan Sitran julkaisussa Megatrendit 2020 (Dufva 2020). Sulautuva teknologia on osa ihmisten arjen toimintoja kotona, opiskelussa ja työympäristöissä koskien myös kuntoutuvia ihmisiä. Teknologian sulautuminen arkeen megatrendinä voi tuoda mukanaan myös eriarvoisuutta erityisesti, jos tarkastelee toista megatrendiä väestön ikääntymistä. Ikääntyvän väestön teknologiataidot ja motivaatio käyttää teknologiaa osana arkea on yksi tulevaisuuden haaste myös kuntoutuksessa.

”Vapauta itsesi ja työllistä robotti” (Anon.). Kuva: Pixapay.

Kuntoutusteknologia kehittyy nopeasti ja muuttaa kuntoutuskäytäntöjä. ” Vapauta itsesi työllistä robotti” (Anon.) sanonta sopii kuvaamaan kuntoutusalalle kehityssuuntaa, jossa asiakkaan ja kuntoutuksen ammattilaisen ihmisyys korostuu. Teknologia vapauttaa kuntoutusammattilaisen rutiinimaisista ja raskaista työtehtävistä, tarjoten ammattilaiselle enemmän aikaa nähdä kuntoutuja ihmisenä ja vastata hänen inhimillisiin tarpeisiin. Monissa kuntoutuskäytännöissä voidaan hyödyntää automatiikan ja tekoälyn mahdollisuuksia jo nyt, esimerkiksi robotiikkaa kävelykuntoutuksessa. Teknologia tarjoaa myös uusia motivoivia harjoitteita ja harjoitusympäristöjä, esimerkiksi VR ja AR –teknologiaan hyödyntävät virtuaaliset ympäristöt tai teknologian keinoin toteutetaan etäkuntoutusta samalla toteuttaen hyvää vuorovaikutusta. Digitalisaatio on siis jo nyt vahva osa myös kuntoutuspalveluja.

Kuntoutuksella on entistä suurempi rooli tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa, jossa teknologian kehittyminen tuo jatkuvasti uudenlaisia työelämätaitoja. Nämä uudet taidot pitävät sisällään digitaalisen aikakauden moninaisuuden ymmärtämisen, omaan työn kehittävän näkökulman omaamisen mutta myös inhimillisyyden. Ihminen tarkastelee koko ajan itseään suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöönsä. Erityisesti terveysteknologian käytön yleistyminen osana ihmisten arkea antaa myös kuntoutumisen seurannalle hyvät mahdollisuudet. Lisääntynyt terveystiedon määrä mahdollistaa yksilöidymmät kuntoutumisprosessit ja ennaltaehkäisytyön. Tämä edellyttää kuntoutuksen ammattilaisilta uudenlaisten teknologiataitojen haltuunottoa. Tällöin ammattilaisen tulee ymmärtää teknologia ja miten se vaikuttaa kuntoutujan kuntoutumisprosessiin, osata käyttää teknologiaa, osata analysoida teknologian tuottamaa dataa, osata soveltaa oikein teknologiaa kuntoutumista edistäen ja ymmärtää myös eettiset kysymykset teknologiaan liittyen. Kuntoutuksessa vain teknologian osaaminen ei riitä. Ihminen toimintakykyisenä kokonaisuutena on kuntoutuksen vahva lähtökohta. Kun ihmisen toimintakykykokonaisuudessa tapahtuu järkkymistä esimerkiksi sairastuminen, tarvitaan monenlaisia keinoja kuntoutua. Kuntoutujan kuntoutumistavoite ei välttämättä ole itsensä kopio menneisyydestä vaan tulla joksikin uudeksi itsenäiseksi ja toimintakykyiseksi kokonaisuudeksi. Kuntoutuksessa teknologian käyttö edellyttää ajatusmallien ja toimintatapojen muuttamista. Tätä edellytetään myös kuntoutuksen koulutuksen suunnittelulta ja toteutukselta. Koulutuksen tulee vahvasti seurata kuntoutusteknologian kehittymistä ja tuoda teknologia osaksi opetusta. 

Teknologia tukemaan ihmisten hyvinvointia. Kuva: Pixapay

Teknologian kautta pyritään löytämään keinoja, joilla voidaan tukea ihmisten hyvinvointia uudella tavalla, kuntoutumista ja erityisesti, että saavutetut kuntoutumistavoitteet voidaan ylläpitää.  Kun kuntoutuksessa käytetään entisiä enemmän teknologisia ratkaisuja asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi, asiakkaan kuntoutumisprosessia on helppo seurata. Teknologia voi eri keinoin motivoida ihmistä ns. ”kuntoilemaan” ja saada löytämään uusia voimavaroja huolehtia itsestään ja mikä parasta ihminen voi helposti itse seurata ja huomata oman edistyksensä kuntoutumisprosessissaan. Teknologia laajentaa myös kuntoutuksen aika ja paikka käsitettä. Teknologia mahdollistaa palveluiden tarjoamisen riippumatta ajasta ja paikasta tarjoten näin uudenlaisia etäkuntoutusmahdollisuuksia.

”Ihminen ilman missiota on robotti” toteaa visionääri Perttu Pölönen. Teknologia vaatii rinnalleen myös intohimoa ja sitoutumista. Meidän tulee kasvaa ja uudistua myös työelämässä säilyttääksemme työn mielekkyyden. Tähän tarvitaan rohkeutta kysyä uusia kysymyksiä. Savonia-ammattikorkeakoulu vastaa osaltaan tulevaisuuden ammattilaisten koulutuksesta, mutta myös alan kehittymisestä. Osaamista tulee kehittää asiakaslähtöisyyden, yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kautta.

Hanketyöllä kuntoutusosaamista kehittämässä. Kuva: Pixapay.

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana KUNTOS-hankkeessa, jossa kehitetään uusia koulutuskokonaisuuksia kuntoutukseen. Hanke on Vetrea Terveys Oy hallinnoima hanke, jossa osatoteuttajina mukana on Savonia-ammattikorkeakoulun lisäksi, Savon ammattiopisto ja Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos. Hanketta rahoittaa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Hankkeessa Pohjois-Savon alueen kuntoutuskoulutusta pyritään profiloimaan kuntoutusosaamisen ja -liiketoiminnan kehittämiseksi. Hankkeessa halutaan edistää kuntoutuksen alueellista näkyvyyttä ja vetovoimaisuutta kokoamalla yhteen verkostoksi alueen kuntoutusalan ammattilaisia. Hankkeessa kehitetään kuntoutuskoulutuspalvelujen toimintamalli edistämään alueellista osaamista ja liiketoimintaa. Mallin tavoitteena on tuoda ja nostaa näkyväksi Pohjois-Savon alueella osaavat sosiaali- ja terveysalan ja erityisesti kuntoutusalan ammattilaiset. Hankkeessa koulutuksia kehitettäessä kuunnellaan niin asiakkaita, kolmatta sektoria kuin kaikkia ammattiryhmiä kuntoutusprosessista. Lisäksi kehittämistyössä huomioidaan teknologian luomat mahdollisuudet laaja-alaisesti.

Kuntoutuksen vaikuttavuuden esille tuomiseksi ja näkyväksi tekemiseksi tarvitaan laajaa yhteistyötä.  Verkostot ovat tässä tulevaisuuden mahdollisuus.

Marja Äijö TtT, ft, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
Tiina Arpola TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Kuvat: Pixapay. Saatavilla: https://pixabay.com/fi/
Lähteet: Dufva M. 2020. Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Sitra: Vantaa. Saatavilla internetistä: https://media.sitra.fi/2019/12/15143428/megatrendit-2020.pdf

Monialaista käytännön harjoittelua kehittämässä sote-alojen opetuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä- hankkeessa (SOKK).

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä (sote) on murroksessa. Väestö ikääntyy ja heidän sairautensa moninaistuvat. Asiakkaiden ja ammattilaisten toimintaympäristöt muuttuvat ja uudenlaisia ratkaisuja tarvitaan muuttuviin tarpeisiin. Toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto edellyttää uudenlaista osaamista. Asiakaslähtöiset palvelukokonaisuudet ja yhteinen näkemys potilaan parhaasta edellyttävät ymmärryksen rakentamista eri tieteenalojen välille, moniammatillisen yhteistyön oppimista ja opiskelijoiden pääsyä monialaiseen harjoitteluun (OKM 2019a; STM 2020).

Monialainen yhteistyö edellyttää oman substanssin osaamista ja oman roolin tuntemista, vuorovaikutustaitoja, kykyä sitoutua ja joustavuutta (Katisko, Kolkka, Vuokila-Oikkonen 2014). Moniammatillinen osaamisen syntyminen vaatii paljon tasa-arvoista ja keskinäiseen kunnioitukseen liittyvää vuorovaikutusta, joita voidaan harjoitella autenttisissa tilanteissa käytännön harjoitteluissa (Katisko ym. 2014). Sote-järjestelmässä tapahtuvat muutokset vaativat oppilaitoksilta nykyistä tiiviimpää yhteistyötä ja työelämän tarpeita palveleva koulutus tarvitsee kehittyäkseen monialaisia oppimista hyödyntävien oppimisympäristöjen rakentamista (WHO 2010; STM 2020). Kansallisesti ja Pohjois-Savossa on valtakunnallisesti järjestetty paljon eri sotealojen koulutuksia jo vuosikymmeniä, mutta monialaisen koulutuksen hyötyjä ei ole käytetty riittävästi alueen eduksi. WHO on määritellyt (2010) monialaisen koulutuksen (interprofessional education, IPE): “occurs when students from two or more professions learn about, from, and with each other”.

SOKK-hankkeen tavoitteena on perustaa eri oppilaitosten, sote-palvelujärjestelmän yksiköiden ja yritysten kanssa yhteistyössä sote-alojen opetuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä (SOKK). Hankkeen tarkoituksena on suunnitella, kehittää, rakentaa ja koordinoida sekä myös osittain toteuttaa eri palvelujärjestelmissä tapahtuvaa monialaista ammattien välistä opiskelua. Tämän ydintehtävän lisäksi hankkeessa kehitetään erilaisia perus- ja jatko-opiskeluun liittyviä oppimisympäristöjä eri palvelujärjestelmiin. Tällä pyritään edistämään eri alojen ammattilaisten valmiuksia ja taitoja käyttää erilaisia hyvinvointi- ja terveysteknologisia menetelmiä. Digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia työelämään ja asiakkaiden terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ammattilaisten tulisi vahvistaa asiakkaiden ja potilaiden omatoimisuutta sekä osallistumista. Tämä vaatii uudenlaista osaamista ammattilaisilta.

SOKK toteutetaan yhteistyössä KYSin (Kuopion yliopistollinen sairaala), Kuopion kaupungin, Ylä-Savon sosiaali- ja terveyden kuntayhtymän, Kysterin (perusterveydenhuollon ja vanhusten laitoshuollon liikelaitos Pohjois-Savossa) ja Päihdepalvelusäätiön sekä alueen muiden yritysten kanssa. Asiantuntijakeskus edistää monialaisten opintojaksojen lisäksi kehitys- ja tutkimusyhteistyötä sekä jatkuvan oppimisen opintoja.

Opitaan yhdessä ammattilaiseksi

Hankkeessa opiskelijat toteuttavat monialaisen harjoittelun Kuopion yliopistollisen sairaalan akuuttiosastolla, Kuopion kaupungin perusterveydenhuollon yksikössä, päihdepalvelusäätiöllä sekä Ylä-Savon SOTEn eri yksiköissä. Opiskelijat osallistuvat monialaiseen harjoitteluun osana omaa harjoittelujaksoa. Monialaisen harjoittelun kesto on pilottivaiheessa 1-2 viikkoa. ​Harjoittelun tavoitteena on, että monialaisessa kliinisen vai käytännön opetuksen -mallissa opiskelijat toimivat harjoittelussa monialaisena tiiminä tai työpareina harjoitteluyksikössä ja ottavat yhdessä vastuuta potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta työvuoron ajaksi. Heillä on työvuoron ajan oman substanssin ohjaaja tai yhteinen ohjaaja. Päävastuu on aina ohjaajalla. (Jakobsen 2016, Oosterom, Floren, Cate &Westerveld, 2019.)

Näin opitaan tuntemaan toisten ammattirooleja, jakamaan vastuuta ja luottamaan toisten osaamiseen. Myös kriittisen ajattelun taidot sekä ongelma- ja päätöksentekokykytaidot kehittyvät Myös asiakas- tai potilaslähtöinen ajattelu lisääntyy, koska asiakas/potilas on harjoittelun keskipisteenä. Opiskelijat kokevat olevansa aidosti osa hoito- tai kuntoutustiimiä, jolloin itseohjautuvuus, aktiivisuus ja ongelmanratkaisutaidot paranevat. Opiskelijan rooli oppijana muuttuu passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi tiedon käsittelijäksi. (Board on Global Health, and Institute of Medicine. 2015; Oosterom et al, 2019; SOKK 2020; STM 2020.)

“Knowing is not enough; we must apply. Willing is not enough; we must do.” —Goethe

Kirjoittajat:

Raimo Kääriäinen, fysioterapian lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Anne Huovinen, hoitotyön lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Mira Polon, sosiaalialan lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Tiina Mäkeläinen, hoitotyön lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Board on Global Health, and Institute of Medicine. 2015. Measuring the Impact of Interprofessional Education on Collaborative Practice and Patient Outcomes.

Jakobsen F. 2016. An overview of pedagogy and organisation in clinical interprofessional training units in Sweden and Denmark. Journal of Interprofessional Care, Mar 2016; 30(2): 156-164.

Oosterom, N., Floren, L. C., Cate, O., Westerveld, H. E. 2019. A review of interprofessional training wards: Enhancing student learning and patient outcomes. Medical Teacher, May 2019; 41(5): 547-554.

Katisko, M., Kolkka, K., Vuokila-Oikkonen, P. 2014. Moniammatillinen ja monialainen osaaminen sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja liikunta-alojen koulutuksessa: malli työssäoppimisen ja ammattitaitoa edistävän harjoittelun toteutusta varten. Opetushallitus.

OKM 2019a. Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkaisuja 2019:24. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263–650-8

SOKK. 2020. SOKK sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus, Opitaan yhdessä ammattilaisiksi. https://www.sokk.fi/

STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen. Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. 2020. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162120/STM_2020_3_rap.pdf

WHO. 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/70185/WHO_HRH_HPN_10.3_eng.pdf;jsessionid=1F856B13199DC8383CF1C0D45587A555?sequence=

Active aging and collaborative teaching

Aging is global phenomenon. More people reach the age of 90 years and over. For example in Finland, the number of people over 65-year-olds will increase from the current 20% to 26% by 2030 and to 29% by 2060. In the Netherlands, the estimates are equivalent with current 19%, 23% in 2030 and 27% by 2060. This means that on the European level, we have more and more older adults whose health and functional capacity vary greatly.  Some part of this age group of older adults have good health and functional ability to do what they want on a daily basis. The other part of the same age group suffers multimorbidity and their level of functional ability is very low. In addition, they need help from family members or other voluntary assistants and their use of health care services is immense.

The World Health Organization’s Decade of Healthy Aging (2020-2030) brings together different organizations and professionals that work with older adults. In addition, educators often collaborate to collate development and teaching on aging topics.  Along with the recognition of the change in demographics, teaching on ageing phenomenon must be increased in higher education.  

In this aging world, more professionals should be educated.  In rehabilitation, it is important to improve the knowledge and skills of future health care professionals, in working with older adults. In physiotherapy, it is essential to understand the normal aging process, meaning of functional ability and different diseases. After that, students are able to understand the older adults’ varying contexts that are characterized by simultaneous changes in health status, chronic diseases, and functional difficulties. Even more, they must understand the multi-dimensionality of frailty in older adults and be aware of the fact that an interdisciplinary and holistic approach is necessary to reach the most optimal, effective and efficient treatment results. Using that understanding, students can plan the rehabilitation process with older adults and put it into action.

The new global classroom collaboration: “The best aging education”

The global classroom is a new way to collaborate in education, development work and research between universities. Through this global classroom collaboration, we facilitate the combination of synchronous online and on-site face-to-face education in Finland and the Netherlands. The global classroom offers lecturers and students the possibility to bring your class, real-time, into contact with another classroom or speaker. For example, students can ask questions from the lecturer or the other group of students. The global classroom usually has a digital whiteboard with two screens. You can use one digital screen to present your lesson. On the other screen you can, for example, show the image of the other class or the speaker. In the global classroom, you can use, for example, Blackboard Collaborate or Microsoft Teams, to connect with a speaker or another class.

It requires another didactical approach compared to face-to-face education or online education. As a lecturer, you need to monitor and differentiate two groups (one face-to-face and one online) simultaneously. Many of us have cold feet to start with. The best way is to often just do it. At the same time, as long as we have travel restrictions, it gives us the possibility to continue international cooperation and virtual staff exchange. It will, even post-Covid19, remain a useful tool in the light of sustainability (reduction of travel).

The Hanze University of Applied Sciences and Savonia University of Applied Sciences started global classroom collaboration in the spring 2020 with a vision of achieving “The best aging education”. The main aim is to increase international collaboration between rehabilitation students. In addition, the idea is to share knowledge and different perspectives related to the aging phenomenon. Our first step in collaboration was implementing virtual classroom lectures. Both universities share lecturers for rehabilitation students. Students in the Master’s degree programme in Rehabilitation at Savonia University of Applied Sciences and students in the Minor programme Healthy at the Hanze University of Applied Sciences, participate in these lectures. 

This first collaboration action included two lectures: (1) Frailty: a complex phenomenon and (2) Ageing in Finland – home and family care and home rehabilitation-What do we need to measure? During the lecturers, students were able to ask questions and participate in the discussion. There was positive feedback from the students, for example: “It was interesting to listen to the lecturer in English and note that I am able to understand the lecture.” “Lecturers gave me new knowledge.” In addition, the students created new ideas, for example: “Including the lecturers, there might be some activities for the students to do together… maybe during or after the lectures.” The feedback was that we should have more lecturers, like Hans and Marja, following this innovative approach. With the upcoming changes in the two international programmers, we now encourage the designers of the modules to make more use of the global classroom principle.

The global Covid19 situation has changed teaching methods and brought together teachers, professional workers and higher educators around the world, extremely fast. Today, virtual classrooms are the main highway of teaching. This will push teachers to collaborate even more. This way, students will gain excellent learning possibilities and increase their skills and knowledge. These skills and knowledge will be needed in the future when they develop rehabilitation of older adults.

Authors:

Marja Äijö PT, PhD, Principal Lecturer in Gerontology and Rehabilitation, Savonia University of Applied Sciences

Hans Hobbelen PT, PhD, Professor in Ageing and Allied Healthcare Research group Healthy Ageing, Allied Health Care and Nursing Centre of Expertise Healthy Ageing Hanze University of Applied Sciences Groningen, The Netherlands
President of the International association of Physiotherapists working with Older People (IPTOP, official subgroup WCPT) 

Henk Willemsen, MLI, RPT, Comenius Senior Fellow, University Lecturer Internationalisation and Policy Advisor, School of Health Care Studies, Hanze University of Applied Sciences

References:

World Health Organization’s The Decade of Healthy Aging (2020-2030). Available in the Internet:

https://www.who.int/initiatives/decade-of-healthy-ageing

Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa– kuntoutuksen asiantuntijat verkostoitumassa

Kuntoutuksen asiantuntijat kokoontuivat etäyhteyksin verkostoitumaan ja tuottamaan työhyvinvointia edistäviä tekijöitä verkostoyhteistyönä. Asiantuntijat olivat Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulun kuntoutuksen YAMK opiskelijoita moniammatillisista ryhmistä. Ryhmissä on sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja. Yhdessä käsiteltäviä teemoja olivat yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työyhteisöille sekä työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa. Päivän kulkua johdattelivat opettajien lyhyet alustukset aiheisiin ja näitä seuranneet yhteiskehittelyt.

Tulevaisuuden hyvinvointi rakentuu verkostoissa

Tulevaisuudessa verkostoilla ja vuorovaikutuksella on yhä suurempi merkitys yhteiskuntajärjestelmissä ja työtoiminnassa (Dufva 2020). Kuntoutusjärjestelmän uudistamisessa painotetaan monessa kohtaa verkostomaista yhteistyötä (STM 2017). Kuntoutustyötä tehdään enemmissä määrin kuntoutujalähtöisesti hänen toimintaympäristöissään rakentaen yhdyspinnoille mielekkäitä kokonaisuuksia. Siten kuntoutusverkostot uudistuvat yhä moninaisimmiksi. Kaikki tämä nostaa esille uusia kysymyksiä siitä, mitä on työhyvinvointi työssä, joka toteutuu jatkuvasti kehkeytyvissä verkostoissa tai mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta yksilön ja yhteisön näkökulmilta yhteisöllisessä toiminnassa. Hyvinvoivat verkostot ja työpaikat tuottavat myös vaikuttavampaa toimintaa suhteessa asiakkaaseen.

Yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työhyvinvoinnin rakentajina

Myönteinen yhteisöllisyys syntyy yhdessä toimimisesta, vuorovaikutuksesta, kiinnostuksesta toisia ihmisiä ja asioita kohtaan sekä ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä. Myönteinen yhteisöllisyys toimii, kun yhteisö hyväksyy jäsentensä erilaisuuden sekä auttaa toisiaan toteuttamaan yksilöllisyyttä ja näin yksilöiden erilaisuus luo energiaa, jolla yhteisöllisyyttä voidaan kehittää yhä eteenpäin. (Kananen, Pehkonen, Ranta-Kokko & Suhonen 2015; Paasivaara & Nikkilä 2010.)


Työn imun kokemus on taas myönteisessä yhteydessä työntekijän terveyteen, hyvään työsuoritukseen ja yrityksen taloudelliseen menestymiseen (Hakanen 2011). Sekä esimieheltä saatavan kiitoksen, että työtovereilta tai asiakkailta saatavalla kiitoksella on merkitystä työhyvinvointiin. Kiitoksen antaminen on sosiaalinen voimavara, josta kaikki ovat yhdessä vastuussa. (Perhoniemi 2015). Työntekijöiden välinen positiivinen käytös saattaa yhä olla vähätelty työn voimavara. Positiivisen palautteen taitoja on työhyvinvoinnin näkökulmasta syytä aktiivisesti edistää työpaikoilla. Näitä sosiaalisia voimavaroja tarvitaan yhä kipeämmin suomalaisessa työelämässä työmotivaation ja laadukkaan työn ylläpitämiseksi, varsinkin kun tulevaisuuden työ on määrällisesti yhä kuormittavampaa. (Perhoniemi 2015).

Kuntoutuksen asiantuntijoiden pienryhmissä tehtynä kehittelynä syntyi padlet-seinät (KUVA 1.). He kiteyttivät seinälle ryhmässä kehkeytyneet ajatukset yhteisöllisyydestä, työn imusta ja kiitoksen merkityksestä työhyvinvoinnille.  Kiteytyksissä nousivat esille huumori, kehumiskulttuurin luominen sekä palautteen saamisen merkitykset omalle työhyvinvoinnille. Myös johdontuki ja positiiviset asenteet nostettiin merkittäväksi työhyvinvointia edistäväksi tekijäksi ja miten jaamme kiitosta sekä palautetta asiakkaillemme.

KUVA 1. Opiskelijoiden tuottama Padlet-seinä

Työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa

Työhyvinvointi rakentuu suhteessa työhön ja on samalla yksilön kokemuksellinen hyvinvoinnin tila (Manka 2011; Manka & Manka 2016). Kun hyvinvointi realisoituu suhteessa työhön, niin keskeiseksi nousee työn muutoksen ymmärtäminen ja työn kehittäminen tulevaisuusorientoituneesti (Virkkunen ym. 2010; Alasoini 2011). Ratkaisevan tärkeäksi kysymykseksi työhyvinvoinnin edistämisen kannalta nousee: mistä ja miten rakentuu työn merkityksellisyyden kokemus, kun kyseessä on verkostotyö ja -kehitys?

Tämän päivän tietoyhteiskunnassa, teknologian kehityksessä ja työn muutoksessa tulevat korostumaan verkostot ja uudenlainen organisaatioiden rajat ylittävä yhteisöllisyys (Dufva 2020). Työyhteisö ei ole enää ”oman talon seinien sisällä”, vaan verkostoissa ja verkossa ja yhä enemmissä määrin asiakkaiden ja kuntoutujien omissa ”lähi- ja luomuverkostoissa” (Sipari ym. 2014). Verkosto voi edistää työhyvinvointia vahvistamalla kokemusta työn merkityksellisyydestä, kun verkostosta nousee uusia kollektiivisia tiedollisia ja sosiaalisia voimavaroja. Näillä voimavaroilla saadaan asiakkaille ja kuntoutujille kokonaisvaltaisia, uusia ja parempia palveluratkaisuja. Verkostotyö auttaa laajentamaan ymmärrystä työtoiminnasta yhdessä oppimisen ja kehittämisen myötä. (Seppänen ym. 2014.)

Kuntoutuksen asiantuntijat jatkoivat pienryhmissä työskentelyä ja tuottivat kuvauksen siitä mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa. Ryhmien esittelivät tuotoksensa hyödyntäen monipuolisesti erilaisia digitaalisia alustoja ja välineitä kuten postermywall, jamboard ja powerpoint. Kuvakollaasi tuotoksista on kuvassa 2.

KUVA 2. Kuvakollaasi kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteiskehittelyn tuotoksista

Opettaja tuotti yhteenvetokuvion pienryhmien tuotoksista ja esittelyistä (KUVA 3). Näin saatiin näkyväksi lähes 40 kuntoutusalan asiantuntijan tuottama yhteinen näkymä siitä mitä on työhyvinvoinnin edistäminen verkostoissa. Työhyvinvointia edistävä toiminta on kommunikatiivinen prosessi, jossa myös kuntoutuja on mahdollisuuksiensa mukaan mukana. Hyvin toimivassa verkostossa on yhteinen tahtotila ja tavoite. Verkoston toimintaa edistää se, mikäli se on suunnitelmallista, hallittua ja sopivasti haasteellista. Verkostossa toteutuu sitoutuminen yhteiseen toimintaan ja jatkuva arviointi sekä ketteryys kehittämisessä. Työn merkityksellisyyttä verkostoissa rakentaa yhteisen toiminnan lisäksi henkilökohtaistaminen ja kuntoutuja saama lisäarvo, kuntoutujan hyvä elämä.

KUVA 3. Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa kuntoutusalan asiantuntijoiden yhteiskehittelemänä. Kuvan tuotti Salla Sipari.

Verkostoissa työhyvinvointia edistää vahva yhteinen toimijuus

Yhteistoimijuus rakentuu yhteen sovitetun arvopohjan sekä yhteisen tavoitteen ja päämäärän määrittelyllä. Yhteinen toimintakulttuuri ja rakenteet mahdollistavat yhteistä toimijuutta. Yhteiset tehtävät on määritelty ja keskinäinen vuorovaikutussuhde rakennetaan kumppanuuteen perustuen. (Lindh 2013; Launiainen ym. 2011; Harra ym. 2017.)Yhteisen toimijuuden fasilitointi ja rakentuminen onnistui kuntoutuksen YAMK:n Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulujen yhteiskehittelyn toteutuksessa. Yhtälailla vahva yhteinen toimijuus ilmeni yhteiskehittelyjen tuloksissa (kuviot).

Yhteinen iltapäivä Savonian ja Metropolian opiskelijoiden ja opettajien kesken tarjosi loistavan tilaisuuden verkostoitua kuntoutuksen asiantuntijoiden kesken. Toteutus onnistui ongelmitta etänä, mikä osaltaan vahvistaa digitaalisten sovellusten käyttökokemusta yhteistoimintamenetelmänä. Etäopiskelu ja -työskentely avaavat maailmaa aivan uudella tavalla verraten vanhanaikaisempiin opetus- ja työskentelymenetelmiin, jotka ovat enemmän paikkasidonnaisia. Erilaisuus on rikkaus, joka kasvattaa yhä laajempaa ymmärrystä ja osaamista ilmiöistä. Työhyvinvointia käsiteltiin monelta kantilta, ja jokaiselle tarjoutui varmasti myös uusia näkemyksiä ja ajatuksia aiheeseen. Tällaiset yhteiset opintohetket ammattikorkeakoulujen välillä tarjoavat loistavia verkostoitumismahdollisuuksia sekä madaltavat kynnystä ottaa rohkeammin yhteyttä erialojen asiantuntijoihin. 

Opiskelijan näkökulmasta tämä verkossa tapahtuva kuntoutuksen (YAMK) opiskelijoiden verkostoitumispäivä sopi tähän opintojaksoon sekä näihin poikkeuksellisiin aikoihin erittäin hyvin. Poikkeusaikojen vuoksi yleistyneet etätyöt ja -opinnot ovat vaatineet itsenäistä työskentelyä yhä entistä enemmän, joten tällainen sosiaalinen ja moniammatillinen verkostoitumispäivä toi mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamisen keskelle, ja samalla se innoitti pienryhmissä keskustelemaan ja pohtimaan niin yhteisöllisyyden, työn imun kuin kiitoksenkin merkitystä eri verkostoissa. Tämä ”verkostoidu verkossa” -päivä onnistui kaiken kaikkiaan hyvin eri kaupunkien välillä ja eri murteiden sävyttämänä, joten mielestäni vastaavia yhteisiä opetusmenetelmiä voitaisiin hyödyntää myös tulevaisuudessa.

Lopuksi

Opiskelijat ja opettajat kokivat siis yhteisen tilaisuuden innostavana ja voimaannuttavana. Opiskelijat kuvasivat lisäarvona sen, että moniammatillinen verkostoituminen käytännön työhön liittyen toteutui ryhmätyöskentelyn lomassa, vaikka työtoiminta toteutuu eri puolilla Suomea. Alueellisen kehittämisen rajat näyttävätkin ohenevan tai jopa häviävän kokonaan ammattikorkeakoulujen yhteisessä koulutuksessa verkostomaisen ja etäyhteyksin rakentuvan yhteiskehittelyn myötä. Valtakunnallista verkostoista nousee uusia voimavaroja, mutta niin tarvitaan alueellista osaamista rakennusaineiksi. Kokemustemme perusteella voidaan todeta, että yhteistoteutuksia voisi jatkossa lisätä ja laajentaa eri osaamisalueille.

Kirjoittajat:

Anu Kinnunen, ft, TtM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Sipari, FT, yliopettaja kuntoutus ylempi AMK, Metropolia ammattikorkeakoulu

Minna Kaija-Kortelainen, YTM, ON, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anniina Eronen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Mia Savolainen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Metropolia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alasoini, T. 2011. Hyvinvointia työstä. Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla? Tykes-raportteja 76. Helsinki.

Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitra studies 162. Vantaa: Erweko.

Hakanen, J. 2011. Työnimu –opas. Työterveyslaitos.

Harra T, Sipari S & Mäkinen E. 2017. Hyvää tahtova kehittäjäkumppanuus. teoksessa Anneli Pohjola, Maarit Kairala, Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali-ja terveyspalveluissa. Tallina, Vastapaino.

Järvensivu, A. ja Koski P. 2009. Hyvä, parempi innovaatio? Tutkimus organisatorisista innovaatioista, työelämän laadusta ja työn mielekkyydestä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatutkimuksen instituutti. Työelämän tutkimuskeskus.

Kananen, A., Pehkonen, P., Ranta-Kokko, P., Suhonen, M. 2015. Yhteisöllisyys terveysalan projekteissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2015: 52 118–129. A

Launiainen, H. & Sipari, S. 2011. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Vajaaliikkeisten Kunto ry, Helsinki: Erweko oy.

Lindh, Jari. 2013. Kuntoutus työn muutoksessa: yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen. Lapin yliopistokustannus. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61780

Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: TalentumPro.

Manka, Marja-Liisa 2011.Työn ilo. Helsinki: Wsoypro Oy.

Paasivaara, L., Nikkilä, J. 2010. Yhteisöllisyyden työhyvinvointia. Helsinki: Kirjapaja.

Perhoniemi, R. 2015. Työstä saatava kiitos –ajallinen muutos ja yhteys palkansaajan työtyytyväisyyteen 2000-luvun Suomessa. Työelämän tutkimus 2-2015.

Seppänen, Laura; Heikkilä, Heli; Kira, Mari; Lallimo, Jiri; Ruotsala, Riikka; Schaupp, Marika; Toiviainen, Hanna; Uusitalo, Hanna; Ala-Laurinaho, Arja. 2014.Palveluverkostojen muuttuva toimintakonsepti. Asiakasymmärrys, välineet ja työhyvinvointi verkostoyhteistyössä. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/132320

Sipari, S., Mäkinen, E. & Paalasmaa P. 2014. Kuntoutujasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/aatos-artikkelit/kuntoutettavasta-kehittajakumppaniksi/

STM 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 41. STM Helsinki. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Virkkunen, J Ahonen, H. & Schaupp – Lintula, L. 2010. Toimintakonseptin yhteisen kehittämisen mahdollisuus. Tykes-raportteja 70. Helsinki

Sydämellisesti sydänkuntoutusta iäkkäille ihmisille

Iäkkäiden toimintakyky ja sydänsairaudet

Sydän vanhenee siinä missä koko keho. Normaalin ikääntymisen tuomat muutokset näyttäytyvät erityisesti sydämen kyvyssä vastata kehon vaatimuksiin suurissa ponnisteluissa tai pitkäkestoisissa fyysisissä suorituksissa. Sydämen normaalina vanhenemismuutoksena on esimerkiksi aortan kaaressa tapahtuvat ikääntymismuutokset, joiden seurauksena verenpaine alkaa vähitellen hitaasti nousta.

Ikä ei ole vain kronologisesti lisääntyviä numeroita. Se on myös kykyä toimia ja tehdä, biologinen ikä, se on viisutta ja kokemusta, psykologinen ikä ja se on olemista ja toimimista yhteiskunnan jäsenenä, sosiaalinen ikä.  Kehon vanhenemismuutokset vaikuttavat toimintakykyyn. Erityisesti sydämen kyky vastata raskaiden ponnisteluiden vaatimaan kuormitukseen heikentyy. Vastaavasti sydänsairaudet vaikuttavat yksilön kykyyn pärjätä työssään ja arjessaan.

Iäkkäiden ihmisten tyypillisimmät sydänsairaudet ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt. Esimerkiksi Suomessa yli 65-vuotiaista miehistä 18 % ja naisista 12 % sairastaa sepelvaltimotautia. Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa vanhimpien ikäryhmien sairastavuus luvut ovat korkeimmat (yli 80-ikävuotta miehet 28 % ja naiset 26 %). (Vartiainen ym. 2018.)  Sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys Suomessa on 1-2 %, mutta sen ilmaantuvuus kasvaa jyrkästi vanhempiin ikäryhmiin mentäessä. Esimerkiksi yli 70-vuotiaista noin 10 % sairastaa sydämen vajaatoimintaa. (Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito –suositus 2017.)

Suomalaiset kuolevat verenkiertoelinsairauksiin, vaikkakin niiden merkitys keskeisenä kuolinsyynä on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yleisin kuolinsyy Suomessa on edelleen sepelvaltimotauti, johon kuoli vuonna 2018 lähes 9500 ihmistä. Kuolleiden mediaani-ikä oli 80-vuotta tai enemmän niin miehillä kuin naisilla. (Sepelvaltimotautiin kuolleet 2019.)

Sydänkuntoutus

Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavien lääketieteellinen hoito on Suomessa erinomaisella tasolla, mutta kuntoutus kaipaa vahvistusta. Erityisesti iäkkäiden sydänpotilaiden kuntoutus ja sen vakiinnuttaminen osaksi hoitopolkua kaipaa edelleen vahvaa kehittämistyötä.  Usein hoitohenkilökunta ei tarjoa eikä pohdi kuntoutuksen mahdollisuuksia iäkkään sydänpotilaan kohdalla vaan kuntoutus kohdentuu nuoriin hyväkuntoisiin sydänpotilaisiin. Systemaattisesti etenevän ja jatkuvan kuntoutuksen ulkopuolelle usein jäävät iäkkäät sydänpotilaat, jotka jo nyt muodostavat enemmistön potilaista ja joille juuri kohdennettu ja räätälöity kuntoutus olisi äärimmäisen tärkeää itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Sydänkuntoutuksen on osoitettu olevan vaikuttavaa ja turvallista myös ikääntyneillä, joilla on joko stabiili sepelvaltimotauti tai joille on tehty revaskularisaatiotoimenpide (pallolaajennus tai ohitusleikkaus) tai joilla on sydämen vajaatoiminta. Sydänkuntoutusohjelmat on suunniteltu parantamaan toipumista akuutista sydäntapahtumasta, parantamaan elämänlaatua ja vaikuttamaan vaaratekijöihin kuteen fyysiseen aktiivisuuteen, ruokavalioon ja lääkehoidon optimointiin. Tutkimusnäyttö puhuu sen puolesta, että ikääntyneet saavat kuntoutuksesta samanlaisia hyötyjä kuin nuoremmatkin, mutta ikääntyneillä harjoittelu ei perustu niinkään diagnoosiin vaan toimintakykyyn ja se tulee suunnitella yksilöllisesti. (Cacciatore ym. 2016.)

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja saavuttaa tuloksia. On hyvä pohtia, millaisia tuloksia saavutettaisiin, jos esimerkiksi sairaalaan toimenpiteisiin tuleville iäkkäille ihmisille tarjottaisiin preoperatiivista kuntoutusta terveydentilan mukaisesti. Lisäksi tulisi pohtia, että millaista rahallista säästöä toiminta toisi, kun potilaan kotikuntoisuus säilyisi paremmalla tasolla tehokkaalla pre- ja postoperatiivisella kuntoutuksella ja kuntoutuksen jatkuessa kotiutuksen yli kotiin tukemaan hyvää kotikuntoisuutta. Erityisesti on vahvaa näyttöä siitä, miten iäkkäiden ihmisten toimintakyky laskee sairaalahoidon aikana. Vastaiskuna tähän on suositus toimintakyvyn arvioimiseksi sairaalahoidon aikana ja miten kuntoutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota (Kerminen ym. 2019). Vaikka iäkkäillä on paljon liitännäissairauksia, toimintakyvyn alentuminen esimerkiksi sydäntoimenpiteiden tai akuutin sydäntapahtuman jälkeen on monesti väliaikaista, jos kuntoutustoimenpiteistä huolehditaan. Pahimmillaan toimintakyvyn väliaikaisesta laskusta tulee kuitenkin pysyvä, jos toipilas ei saa tarvitsemaansa tukea kuntoutumiseen ja näin kalliin hoidon hyöty jää vajavaiseksi.

Kliinisten toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa henkilön kuntoa ja toimintakykyä. Itse toimenpide parantaa esimerkiksi sepelvaltimoiden virtausta pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen jälkeen, mutta onko se itsenäisenä toimenpiteenä riittävä ilman kuntoutusta? Toimenpiteestä ja potilaan kunnosta riippumatta, tulee aina aloittaa kuntoutus, erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla. Esimerkiksi Ikääntyneiden kestävyysharjoittelulla on saatu hyviä tuloksia niin maksimaalisen hapenottokyvyn, toimintakyvyn kuin elämänlaadunkin parantumisena. Esimerkiksi vielä yli 75-vuotilailla iäkkäillä henkilöillä maksimaalinen hapenottokyky parani akuutin sydäntapahtuman tai sydäntoimenpiteen jälkeisellä kolmen viikon harjoittelujaksolla 10,9% ja 6 minuutin kävelytestitulos 11%. Tulos oli sitä parempi, mitä heikompi kuntoutujan lähtötaso oli. (Baldasseroni ym. 2016.)

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi sydänkuntoutuksen lähtökohtana

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi on iäkkään sydänkuntoutujan kuntoutuksen lähtökohta. On arvioitava fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotta harjoittelu vastaa kuntoutujan tarpeita. Parhaimmillaan arvio tehdään jo sairaalassa ennen kotiutumista, kuten Iäkkään henkilön lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä suositus suosittaa (Kerminen ym. 2019). Kokonaisvaltainen arviointi pitää sisällään toimintakyvyn kartoituksen lisäksi kliinisen tilanteen, kuntoutussuunnitelman sekä mahdolliset apuväline-, kotiapu- ja kuljetustarpeen selvityksen. Iäkkäiden sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti toimintakyvyn arvioimiseen käytettäviä mittareita on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti käytössä olevia toimintakykymittareita mukaillen Cacciatorea ja kumppaneiden (2016) artikkelia.

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus- suosituksen (2016) mukaan ensisijaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat kliininen rasituskoe ja 6 minuutin kävelytesti. Yksilöllisen tarpeen mukaan kartoitetaan lihasvoimaa, fyysistä aktiivisuutta, motorista kuntoa ja hengitysfunktioita.  (Hautala ym. 2016.)

Nykyisin kuntoutus hyödyntää verkko- ja digitaalisia mahdollisuuksia entistä enemmän. Nämä sopivat osalle sydänkuntoutujista, mutta ei kaikille. Esimerkiksi nivelrikko sormissa, huono näkökyky ja kuulo asettavat haasteita teknologian käytölle. Järjestelmiin kirjautuminen voidaan kokea hankalaksi ja osa iäkkäistä ihmisistä ei halua käyttää teknologiaa. On äärimmäisen tärkeää löytää oikea ja yksilöllinen kuntoutusratkaisu iäkkäälle ihmisille. Taulukossa 1.  on esimerkki kuntoutusohjelman soveltamisesta toimintakyvyn mukaan.

Taulukko 1. Kuntoutusohjelman soveltaminen toimintakyvyn mukaan, mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Ikä sinänsä ei ole este kovatehoisellekaan harjoittelulle. Kuitenkin eri sydändiagnooseissa on huomioitava kuormituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön. Harjoittelussa tulee pyrkiä löytämään optimaalinen teho niin, että kuormitukseen liittyvät riskit ovat mahdollisimman vähäisiä. Taulukossa 2 on karkeasti kuvattu sopivaa kuormitustasoa erilaisissa sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Taulukko 2. Harjoittelun intensiteetti eri sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Sydänkuntoutus on laaja, moniammatillinen ja vahvaan tutkimusnäyttöön perustuva kokonaisuus. Moniammatillisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkun muun pitäisi ottaa vastuu kuntoutuksen järjestämisestä. Jokainen sydänpotilaiden kanssa toimiva on vastuussa omasta erikoisalueestaan. Fysioterapeutit ovat keskeisessä roolissa sydänkuntoutuksessa niin yksittäisen potilaan harjoittelun suunnittelussa ja ohjaamisessa kuin sydänkuntoutuskäytäntöjen alueellisten ja valtakunnallisten käytäntöjen organisoinnissa.

Taataan ammattilaisina sydämellinen kuntoutus kaikille iäkkäille ihmisille! 

Leena Meinilä, ft, Kuopion yliopistollinen sairaala

Marja Äijö, TtT gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkeli pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Baldasseroni S, Pratesi A, Francisini S, Pallante R, Barucci  R & Orso F. 2016. Cardiac Rehabilitation in Very Old Adults: Effect of Baseline Functional Capcity on Treatment Effectiveness. Journal of the American Geriatrics Society 64:1640-1645.

Cacciatore F, Ferrara N, Mezzani A, Maiello C, Amarelli C, Curcio F, Liguori I, Abete P. 2016. Cardiac Rehabilitation in the Elderly Patients. Sports Medicine and Rehabilitation Journal 1(2): 1006.

Kerminen H, Jäppinen A-M, Kiviniemi K, Tikkanen P & Havulinna s. 2019. Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä. Toimia-suositus. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100230834

Sepelvaltimotautuin kuolleet 2019. Findikaattori. [päivitetty 16.12.2019].[viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://findikaattori.fi/fi/83

Hautala A, Alapappila A, Häkkinen H, Kettunen J, Laukkanen J, Meinilä L & Savonen K. 2016. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Hyvä fysioterapiakäytäntö.  Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00002

Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Vartiainen E, Jula A, Laatikainen T & Niiranen T. 2018. Verenkiertoelinten sairaudet. Teoksessa. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K & Koskinen S.  Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Raportti 4/2018. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8

Aivoterveyttä edistämässä -uudenlaista osaamista rakentamassa korkeakoulujen yhteistyönä

Aivoterveyden ihmeellinen maailma

Aivoterveys on noussut eri medioissa yhdeksi tärkeimmäksi hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sen perusta asuvat aivoissa. Nykyinen elämäntyyli, kiire ja stressi, kuormittavat aivojamme monin eri tavoin ja haastavat näin aivoterveyden. Mitä aivoterveys sitten on? Aivoterveydelle ei ole olemassa yhtä vakiintunutta määritelmää. Se on kokonaisvaltaista hyvinvointia, se on myös sairauksien puuttumista, se on jaksamista omassa arjessa. Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) kiteyttää aivoterveyden mahdollisuudeksi käyttää aivojaan parhaalla tavalla ja kyvyksi pienentää iän myötä lisääntyviä riskejä. Tämä aivojen toiminnan optimointi on haastavaa, mutta voi myös omalta osaltaan kuormittaa ihmistä. (Duodecim & Suomen Akatemia 2020.) Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan kolmannes hyvinvointivaltioiden sairauksista johtuu aivosairauksista. Vaikka monet viitteet osoittavat, että kansansairauksissa olemme menossa parempaan suuntaan, niin aivoterveydessä meillä on kuitenkin vielä haasteita. (Lindsberg & Korkeila, 2017).  

Nykyihminen tarvitsee erilaisia aivotaitoja pystyäkseen turvaamaan aivojensa terveyden. Aivojen hyvinvointi ja tehokas käyttö ovat avaimia hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tärkeitä aivotaitoja ovatkin aivojen huoltotoimenpiteet (laadukas ravinto, riittävä liikunta, uni ja lepo) sekä aivojen erilainen aktivointi (musiikki, taide, pulmatehtävät). Riittävä ’joutenolo’ on myös tärkeä taito, jota pitää opetella hektisessä arjessa. (Isomäki & Uusitalo 2017.)  Kulttuuritekijät osana aivoterveyden edistämistä ovat myös nousseet vahvasti esille WHO:n julkaiseman katsauksen myötä. Kulttuurin ja taiteen merkitystä ja hyötyjä ihmisen hyvinvoinnille ei voi väheksyä. Ihmisen hyvinvointia tarkastellessa kulttuuristen tekijöiden tulee olla osa kokonaisuuden arviointia. (Fancourt & Finn 2019) Aivoterveys on siis taito, jota tulee opetella ja harjoitella löytämänä omat keinot tukea ’sitä kalleinta pääomaa’ eli aivojamme. 

Aivoterveyden osaamista rakentamassa korkeakouluyhteistyönä

Savonia-ammattikorkeakoulu lähti kehittämään kuuden muun ammattikorkeakoulun (HAMK, TAMK, LAB, Turun AMK, SAMK, Lapin amk) kanssa aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutusta opetusministeriön rahoituksella. Koulutus aloitettiin tammikuussa 2020 ja mukaan valittiin 126 opiskelijaa ympäri Suomen. Koulutus kestää yhden vuoden ajan ja on laajuudeltaan 30 op. Se on luonteva jatko osaamisen kehittämiseen terveydenhuollon, liikunta- ja kulttuurialan ammattihenkilön peruskoulutuksen jälkeen. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa osaamista eri-ikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien aivoterveyttä ja löytää ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutumiseen uusia innovatiivisia keinoja ja ratkaisuja.

Koulutus koostuu neljästä eri teemasta (KUVA 1.). Ensimmäisessä teemassa perehdytään aivoterveyden lähtökohtiin elämäkulun näkökulmasta. Teema ”aivoterveys hyvinvoinnin perustana lapsuudesta vanhuuteen” käsittelee eri ikäkausina aivoterveydelle merkityksellisiä tekijöitä ja uhkia. Toisessa teemassa syvennytään aivoterveyden monialaiseen arviointiin ja aivoterveyden edistämiseen eri toimintaympäristöissä. Kolmannessa teemassa keskitytään hyvinvoinnin, toimintakyvyn, kuntoutumisen ja elämänlaadun tukemiseen monialaisesta näkökulmasta. Ja viimeisessä teemassa kehitetään aivoterveyttä edistävää palveluosaamista. Kaikkia teemoja läpileikkaavina tekijöinä ovat monialaisuus sekä kulttuuriset tekijät.

KUVA 1. Aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutuksen teemat

Kokemuksia koulutuksesta

Koulutus on nyt edennyt yli puolen välin. Opettajana riemastuttavaa on ollut huomata sosiaali- ja terveys- sekä kulttuurialan ’ristipölytyksen’. Kokemusten, tietojen ja taitojen jakaminen eli aito monialainen yhteistyö on ollut ilahduttavaa. Opiskelijoiden keskusteluissa ja oppimispäiväkirjoissa tämä yhteistyö on noussut yhdeksi merkittävimmäksi oppimistulokseksi ja sitä toivotaankin lisää työelämän pelikentille. Kulttuurilla on paljon annettavaa sosiaali- ja terveysalalle ja toisinpäin! Se voimaannuttaa niin kuntoutujia, potilaita kuin ammattilaisiakin. Aivoterveyden laaja-alaisuus on myös auennut uudella tavalla osallistujille (KUVA 2.). Opiskelijat ovat työstäneet monialaisissa ryhmissä esimerkiksi aivoterveyden arviointiin työkaluja. Tämä laaja-alaisuus haastaa meitä ammattilaisia työskentelemään entistä tarmokkaammin yhdyspinnoilla asiakkaiden sekä ammattilaistaen aivoterveyden edistämiseksi. Aivoterveystietoa tulee jakaa uutterasti, sen monimuotoisuus tuleekin avata kansalaisille ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

KUVA 2. Aivoterveyden arvioinnin kulmakivet

Oman ja toisten aivoterveyden eteen on siis tehtävä töitä hartiavoimin yhdessä-  aivoterveys on meidän kaikkien yhteinen missio!

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, TtM, EO, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Duodecim, Suomen Akatemia. 2020. Aivot ja mieli. Konsensuslausuma 2020. Duodecim.

Faincourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report 67. World health Organization: Denmark.

Isomäki, H. & Uusitalo, N. 2017. Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin. Gummerus: Helsinki.

Lindsberg, P. & Korkeila, J. 2017. Suunta kohti aivosairauksien terveysohjelmaa. Tavoitteena elämänmittainen aivoterveys. Duodecim 2017;133: 191–3