Studying physiotherapy education in Europe – quality of life and quality of education among physiotherapy students

Education is a significant investment for attaining new professionals in to the field of rehabilitation. Physiotherapy students must complete at least three years of higher education before they can work as professional physiotherapists in communities. A bachelor’s degree is a minimum requirement. Important parts of physiotherapist education are theoretical studies and clinical practices in various places such as practical clinics, health care centers, university hospitals or private clinics. Extensive clinical practice experience is important.

Picture: Pixabay

In this blog article we discuss about physiotherapy work and studies. We would like to describe, to the students, a real picture of the work of a physiotherapist, and what studying of physiotherapy requires from them. After that we discuss about physiotherapy education in Europe. Finally, we describe shortly our ongoing research.

Physiotherapy work

Working with people who have been through serious illnesses or injuries can be stressful. Physiotherapists can feel emotional stress while they help clients regain their independence. The rehabilitation process can last a long time and physiotherapists need to push their clients to do hard work to achieve their rehabilitation goals.  Working this way, client after client, can be emotionally draining.

Physiotherapist’ work is also physically demanding. You need to be good physical shape so that you are able to be on your feet during therapy sessions with clients. Your role is to offer support to your clients as they work towards supporting themselves. Sometimes you may be required to lift your client into and out of equipment or help them to stand or sit. Occasionally long working hours increase physical work exertion. Your clients might need more time from you, putting you out of schedule and making you late for your next appointment. Additionally, you need to complete documentation related to your clients’ therapy sessions.  The paperwork can be stressful, too. In addition, physiotherapist needs to maintain knowledge and skills and keep up with the requirements of continuing education.

Physiotherapy studies

Studying is always developmental but at the same time it requires resources. Sometimes tudents can have emotional stress during studies. Stress can be experienced from many things for example, study schedules, clinical practice, work with clients, money, etc. In addition, health and well-being problems may cause anxiety and stress to students

It seems that higher academic stress is positively correlated with poorer study performance (Akgun and Ciarrochi, 2003; Rafidah et al, 2009), which negatively effect on the emotional well-being (Sarid et al., 2003; Bailey and Phillips, 2015).

Moreover, sleeping habits, nutritional routines and physical exercise are three major health-related factors that influence on the academic performance of the students (Rafidah, 2009). These factors may also influence the mental health of the students which may secondarily influence their academic performance. Students may find themselves in a vicious circle where poor sleep leads to worse academic performance which leads to higher level of stress. Higher stress about academic results leads to lower physical activity and inappropriate nutritional habits which together, influence sleep quality and mental health, anew.

Physiotherapy education: now and future

When we consider physiotherapy education, it differs greatly from country to country, continent to continent. Even in European countries we may find many variations. Worldwide, physical therapy training ranges from basic work site education in hospitals through professional bachelor’s or master’s programmes, and even access to postgraduate education differs across Europe (Rasova et al, 2010).

Another variation is found when it comes to the amount of time students must use to successfully graduate and become professional physiotherapists. When we look only in Europe, for example, the University of Milan in Italy has a three-year full-time bachelor’s degree programme implemented by their Faculty of Medicine, as well as Charles University, Prague in the Czech Republic. Instead, The Savonia University of Applied Sciences in Finland has three-and-a-half-year full-time bachelor’s degree programme. On the other hand, in the Ireland and Malta, bachelor’s degree programmes of physiotherapy courses are four years in length. In Ireland clinical practice is done in two last years, whereas in Malta, it is done in the final year. These are most basic differences between the individual European nations. However, if we focused entirely on nation, we may find many other minor differences between national universities and their faculties. These minor differences are for instance, learning styles, attitude to when students should start with clinical practical lessons in the hospitals, etc. Different health systems and polices also have a huge impact on the rehabilitation and physiotherapy approaches and methods that are used.

Our ongoing study

Studying physiotherapy education in Europe – quality of life and quality of education among physiotherapy students  

A descriptive, cross-sectional on-line survey, using convenience sampling is being implemented with aim to provide insight on educational systems internationally, which could be an interesting starting point for the re-evaluation and improvement of the current physiotherapy curriculum in all participant universities.

Picture: Pexels

The questionnaire is devoted to

  1. Student’s quality of life: student’s habits in usual life (sleep quality, nutrition, free time, paid job and physical activity) and subjective feeling on different issues (financial, personal, academic) they considers as stressful) and questions related to the quality of life.
  2. Student’s satisfaction with the quality of education: questions related to the study programme at their university (teaching methods, communication between teachers and students, availability of information, amount of practical and theoretical lessons etc.) and student’s knowledge of specific physical therapy methods (assessment and treatment). Respondents will be asked to choose from the list, whether and how they know each method.
  3. Part 2 and 3 consists of specific questions related to the COVID-19 situation and how it subjectively affected education style. Questions are at the end of each subcategory in part 2, concerning quality of student’s life (level of stress, sleeping habits/sleeping disorders, nutrition habits, paid job and physical activity) and in part 3, quality of the education, only at the end of first subcategory, study environment (how it affected theoretical lectures, number of practical lessons and number of hours spent at the hospitals/rehabilitation center etc., where students see the biggest issue in current situation and if they are afraid of their future final exams results)

Students and teachers exchange, international cooperation and research projects, preparation of master program

The idea is to keep planning and implementing cooperation so that it supports sustainable development, especially the UN’s Sustainable Development Goal (SDG) number 3: Good health and well-being, and that it can be implemented regardless of the COVID-19 situation. New ideas regarding virtual exchange and webinars will be used.

We need more international research and development work to support evidence-based teaching and learning in higher education for increased health security which is an integral part of human security

Authors:

Marja Äijö PT, PhD, Principal Lecturer in Gerontology and Rehabilitation, Savonia University of Applied Sciences
Kamila Řasová, PhDr., Ph.D., Assoc. prof., Department of rehabilitation and Clinic of rheumatology and rehabilitation, Third faculty of medicine, Charles University, Prague, Czech Republic

References:

Akgun S & Ciarrochi J. 2003. Learned resourcefulness moderates the relationship between academic stress and academic performance. Educational Psychology, 23(3), 287–294. ISSN: 1469-5820 DOI:10.1080/0144341032000060129
Bailey TH & Phillips LJ. 2015. The influence of motivation and adaptation on students’ subjective well-being, meaning in life and academic performance. Higher Education Research & Development,  8(12). ISSN: 1469-8366, DOI:10.1080/07294360.2015.1087474
Rafidah K, Aris A, Norzaidi M.D, Chong S.C, Salwani M.I & Noraini I. 2009. The impact of perceived stress and stress factors on academic performance of pre-diploma science students: A Malaysian study. International Journal of Scientific Research in Education, 2, 13–26. ISSN: 1117-3259
Rasova K, Freeman J, Cattaneo D, Jonsdottir J, Baert I, Smedal T, et al. 2020. Content and Delivery of Physical Therapy in Multiple Sclerosis across Europe: A Survey. Int J Environ Res Public Health, 17(3)
Sarid O, Anson O, Yaari A & Margalith M. 2004. Academic stress, immunological reaction, and academic performance among students of nursing and physiotherapy. Research of Nursing Health, 27, 370–377. ISSN: DOI:10.1002/nur.20028

Pictures from Pixabay, https://pixabay.com/fi/ and Pexels, https://www.pexels.com/

Pohjois-Savolaiset tulevaisuuden kuntoutuksen unelmat

Kuva © Marja Äijö/2021

Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty Suomessa jo pitkään. Vastuu kuntoutuksen toteuttamisesta on pääsääntöisesti kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Kuntoutusta ohjataan lainsäädännöllä, mistä esimerkkeinä ovat mm.; Vammaispalvelulaki (380/1987), asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991), laki Kansaneläkelaitoksen järjestämistä kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005), Terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Laissa on määritelty mm. kuntoutuksen järjestämisvelvoitteeseen kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen asiakokonaisuudet, joita ovat esimerkiksi toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet ja apuvälineet. Lain mukaan kuntoutus kuuluu tasa-arvoisesti kaikille.

Pitkään jatkuneesta kuntoutusta edistävästä työstä huolimatta, kuntoutuksen toteutumisessa on vielä monia haasteita. Meneillään olevassa Pohjois-Savon kuntoutuspalveluiden osaamis- ja liiketoimintaverkosto -hankkeessa (KUNTOS) toteutettiin 10.2.2021 virtuaalisesti ensimmäinen työpaja, johon osallistui yli 30 kuntoutusalan asiantuntijaa eri puolilta Pohjois-Savoa. Työpajan teemana oli kuntoutuskoulutuksen tulevaisuus ja keskeisenä ajatuksena oli pohtia yhdessä kuntoutusalan koulutusta ja sen tulevaisuutta. Työpajan alussa pyysimme osallistujia kuvailemaan heidän kuntoutukseen liittyvän unelmansa. Yhteisesti jaetut unelmat kirjattiin ylös ja ryhmiteltiin sisällön mukaan kuuteen teema-alueeseen seuraavasti.

  1. TASA-ARVOINEN KUNTOUTUS 

Yhtenä työpajaan osallistuneiden suurena unelmana oli kuntoutuksen kuuluminen kaikille, ns. ”jokamiehen kuntoutus”. Sillä tarkoitettiin ihmisten hyvää mahdollisuutta päästä kuntoutukseen ja sen hyvää toteutumista. Joustavia mahdollisuuksia päästä kuntoutukseen tulee kehittää ja edistää tasavertaista kuntoutukseen pääsemistä ja kuntoutuspolkua. Myös harvaan asutuilla alueilla asuvilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet saada kuntoutusta kuin kaupungeissa asuvilla. Lisäksi korostettiin kuntoutujien äänen kuulumista ja kuulemista.  

2. JOUSTAVAT JA SUJUVAT KUNTOUTUSPOLUT 

Toinen esiinnoussut unelma oli kuntoutuspolkujen mahdollistaminen ja hyvä tiedonkulku. Unelmatilanteessa kuntoutus toteutuisi joustavasti jatkumona, kun kuntoutuja siirtyy eri yksiköihin esimerkiksi julkiselta puolelta yksityiselle puolelle. Unelmat kohdentuivat esimerkiksi AVH-asiakkaiden kuntoutuspolkuun ja sen toiminnan alueelliseen kehittämiseen. Unelmana oli mahdollisimman oikea-aikainen ja tehokas kuntoutus sitä tarvitseville käytössä olevilla (pelimerkeillä ja) resursseilla. Lisäksi unelmoitiin matalan kynnyksen palveluista esimerkiksi kulttuurin alalta.

3. MONIAMMATILLISUUS/MONIALAISUUS 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmat kohdentuivat monialaiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden välillä. Monitoimijaisen yhteistyön tarve tulisi tunnistaa ja yhteistyöhön tulisi entistä vahvemmin ottaa omaiset mukaan. Lisäksi unelmoitiin monitoimijaisesta ristipölytyksestä, joka tuottaisi kuntoutuksen osaamista kaikille toimijoille.

4. KUNTOUTTAVA ARKI YHDESSÄ YMMÄRTÄEN 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmia kohdentui kuntoutusosaamiseen arjen työssä.  Tulevaisuudessa kaikilla alueen kuntoutustoimijoilla olisi riittävä kuntoutusosaaminen ja kouluttautumismahdollisuuksia. Toimintakyky-käsitteen laaja-alainen ymmärtäminen olisi vahvasti läsnä kuntoutuksessa. Työpajassa unelmoitiin siitä, että kuntouttava työote olisi tasalaatuisena osaamisena tulevaisuudessa kaikilla työntekijöillä. Tätä tulisi opettaa alan opiskelijoille jo opintojen aikana. Hoitotyön arjessa olisi enemmän kuntoutusta, toimintakyvyn edistämistä ja asiakkaan itsensä osallistamista arjen tehtäviinsä.  Unelmoitiin myös, että sairaalassa olevalle asiakkaalle tulisi mahdollistaa oman toimintakykynsä käyttäminen yksilöllisen tilanteen mukaisesti.  Tässä kohtaa unelmat kohdentuivat erityisesti iäkkäiden ihmisten aktiiviseen kuntouttavaan arkeen. Kuntoutuksen näkymistä arjessa pidettiin tärkeänä. Hyvin toteutuvassa kuntoutuksessa on yhteiset ja samalla tavalla ymmärretyt käsitteet, kuntoutusprosessi ja -periaatteet. Nämä unelmat kohdentuivat yhteisesti sekä kuntoutuksen että hoidon ammattilaisiin. 

5. ERITYISALOJEN KUNTOUTUKSEN KEHITTÄMINEN 

Kokonaisvaltaisen kuntoutuksen lisäksi unelmat kohdentuivat myös kuntoutuksen erityisaloille. Haaveissa oli mm. epilepsian, mielenterveyden, sosiaalisen ja perhekuntoutuksen vahva kehittäminen ja toteutuminen tulevaisuudessa Pohjois-Savon alueella. Myös robottikuntoutuksesta unelmoitiin kuntoutusmenetelmänä.   

6. KUNTOUTUSKOULUTUKSEN ERINOMAISUUS  

Unelmia kohdentui myös kuntoutuksen koulutukseen. Unelmana oli tutkia, toteuttaa ja kouluttaa näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa kuntoutusta. Lisäksi unelmoitiin Pohjois-Savon profiloitumisesta kansalliseksi kuntoutuskoulutuksen kärkiosaajaksi.

Kuva © Marja Äijö/2020

Työpajassa (koottujen) kuvattujen unelmien laaja kirjo osoittaa lukuisten kuntoutusta koskevien velvoitteiden toteutuvan puutteellisesti. Tässä on edelleen kehittämistyötä, jota osaltaan viedään eteenpäin KUNTOS-hankkeen tavoitteiden mukaisesti toteutettavilla toimenpiteillä. Toimenpiteistä merkittävimpiä tulevat olemaan uudet koulutuskokonaisuudet koskien esimerkiksi kuntoutujan kokonaisvaltaista kohtaamista, kuntoutuksen käsitteitä ja AVH-kuntoutujan toimintakykyä. Parhaimmillaan etäkuntoutuksen kehittäminen parantaa myös alueellista tasa-arvoa, mutta ainoana toimenpiteenä se on ymmärrettävästi riittämätön. Osaamista lisäävää koulutusta tarvitaan, jotta voidaan vastata kuntoutujan kuntoutustarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja varmistamaan vaikuttava ja tavoitteet saavuttava kuntotus.

Kirjoittajat:

Marja Äijö, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Tiina Arpola, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Jori Reijula, Vetrea Terveys Oy
Paula Rissanen, Savon ammatti- ja aikuisopisto
Pirjo Komulainen, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos

Older adults’ rehabilitation and COVID-19. What we need to teach in physiotherapy education? Perspectives from Finland and Canada

Introduction

Kuva: Pixabay

The global new challenge COVID-19 has had many effects of older adults’ life. The pandemic restrictions, which older adults tend to be more diligent in following, has limited older adult’s ability to move and engage with their community outside the home. Outdoor activity is an essential part of maintaining the functional capacity of older people, it goes without saying that functional capacity begins to decline as the time spent indoors at home increases.

Older age combined with the functional decline is a risk factor for increasing mortality in those affected by COVID-19 (Laosa et al. 2020). Older adults also have a greater burden of chronic diseases such as diabetes, cardiovascular, cancer and chronic lung disease than younger populations. (Dorjee et al. 2020) Older adults who have these chronic diseases have a higher risk for frailty (Chinnadurai et al. 2020). All these factors alone and together increase the risk of mortality with the COVID-19. 

The need of rehabilitation has increased globally in recent years prior to the COVID-19 pandemic. According to the Cieza (2020) and colleagues’ study, it is estimated that “at least one in every there people in the world need rehabilitation at some point in the course of their illness or injury.” Importantly, the number of older adults is increasing globally too and most of the rehabilitation users are older adults. Furthermore, they are the majority of health care and long-term care users. Especially in long-term care, an importantly challenge is the access to rehabilitation services (World Health Organization 2020). In addition to these many factors, the COVID-19 pandemic has further increased the need for rehabilitation services for older adults across residence settings.

COVID-19 patient’s rehabilitation and education

Kuva: Pixabay

COVID-19 is presents challenges to the education of physiotherapy students, both from ensuring appropriate health care practices to prevent COVID-19 within the context of teaching clinical skills in person and the delivery of education with up to date practices for rehabilitation of people with COVID-19.

From the teaching point, it is important to teach the physiotherapy students about the basics of COVID-19 disease with regards to infection control and prevention (i.e., proper hand washing, donning and doffing face masks). Students also need to understand how to deliver rehabilitation care for people who have had the disease, specifically having an understanding of the effects this disease has on the different body systems, functional capacity and ability to do exercises (Barker-Davies et al. 2020).

According to the WHO (2020) guidelines “in hospitalized patients, during the acute phase of illness, rehabilitation professionals may provide interventions that relieve respiratory distress, prevent complications and support communication.” Students need to know how they should screen the needs of rehabilitation and how they can support recovery and/or rehabilitation process for the person with COVID-19. It is important to include the following practice points in working in the acute care setting:

  • breathing exercises
  • early mobilization
  • education and support for the self-management
  • screen for physical, cognitive and mental impairments
  • optimal use of written and/or digital information for the instruction of patients

COVID-19 is a multisystem disease, in many cases it will require a full multidisciplinary rehabilitation team to enable recovery (Barker-Davies et al. 2020). One important topic to teach is how to work as a member of the multidisciplinary team. While COVID-19 does not change the essential role of physiotherapy in a multidisciplinary rehabilitation team there will be new considerations due to the health status. Importantly, delivery of care for people with COVID-19 will be in specialized units to limit spread and rehabilitation sessions will likely be within the person’s room.  

Patients who have been discharged from the hospital or who managed at home without hospital admission there are a few additional considerations:

  • If people experience persistent symptoms and/or limitations in functioning, then screen for physical, cognitive and mental impairments, and manage accordingly
  • Provide individualized rehabilitation programmes which are guided by any persistent symptoms and function limitations

The Canadian Geriatrics Society website has an excellent listing of resources for management of COVID-19 (https://canadiangeriatrics.ca/covid-19-resources/). If your country has specific national, regional or local information please use those resources. Some specific resources for best practices for rehabilitation include:

To the future

Kuva: Pixabay

In the future, general and national recommendations and/or consensus statements for the rehabilitation of people post COVID will be developed and will be informed by experiences to date. National recommendations that are address the unique features of each country’s health care delivery models are needed to support physiotherapists in the delivery of rehabilitation across care settings.  In education, it is important that the newest knowledge and evidence-based methods are taught and educators need to have resources to inform the content that is taught. This will open new possibilities to do research and teaching collaboration between universities.

Our ultimate goal is to address and optimize health of older adults, by prevention of mobility decline in older adults who are isolating to prevent getting COVID-19, and then working with older adults who have COVID-19 across care setting to recover function.

Marja Äijö, PT PhD, Principal lecture of gerontology and rehabilitation, Savonia University Applied Sciences, Kuopio Finland
Susan Hunter, PT PhD, Associate Professor, School of Physical Therapy, Faculty of Health Sciences, University of Western Ontario, Canada

References:

Barker-Davies RM, O’Sullivan O, Senaratne KPP, Baker P, Cranley M, Dharm-Datta S, et al. 2020. The Stanford Hall consensus statement for post COVID-19 rehabilitation. Br J Sports Med, 54(16) 949-959.
Chinnadurai R, Ogedengbe O, Agarwal P, Money-Coomes S, Abdurrahman AZ, Mohammed S, et al. 2020. Older age and frailty are the chief predictors of mortality in COVID-19 patients admitted to an acute medical unit in a secondary care setting – a cohort study. BMC Geriatrics, 20(1):409.
Cieza A, Causey K, Kamenov K, Hanson SW, Chatterji S & Vos T. 2020. Global estimates of the need for rehabilitation based on the Global Burden of Disease study 2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019. Lancet, 19;396(10267):2006-2017. doi: 10.1016/S0140-6736(20)32340-0.
Dorjee K, Kim H, Bonomo E & Dolma R. 2020. Prevalence and predictors of death and severe disease inpatients hospitalized due toCOVID-19: A comprehensive systematic review and meta-analysis of 77 studies and 38,000 patients. PLoSONE 15(12):e024319. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0243191
Laosa O, Pedraza L, Alvarez-Bustos A, Carnicero JA, Rodriguez-Artalejo F, Rodriguez-Mañas L. 2020. Rapid assessment at hospital admission of mortality risk from COVID-19: the role of functional status. J Am Med Dir Assoc, 21(12):1798-1802.
World Health Organization (WHO) ‎2020‎. Preventing and managing COVID-19 across long-term care services: policy brief, 24 July 2020. World Health Organization. https://apps.who.int/iris/handle/10665/333074. License: CC BY-NC-SA 3.0 IGO

Näkemyksiä kuntoutuksen tulevaisuuden osaamiseen – Mitä uutta kuntoutukseen ja millaista osaamista tarvitaan?

Kuntoutusta ja kuntoutuksen palvelujärjestelmää uudistetaan kovaa vauhtia. Kuntoutuksen uudistamiskomitea teki vuonna 2017 yhteensä 55 ehdotusta kuntoutuksen uudistamiseksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017). Tämä oli todellinen lähtölaukaus kuntoutuksen uudistamiselle. Nykyisen Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti kuntoutusta lähdetään kehittämään komitean ehdotusten mukaisesti (Valtioneuvosto 2019). Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmaan on koottu keskeiset keinot, joilla kuntoutusta tullaan uudistamaan tulevina vuosina. Yksi keskeinen uudistus on kiinnittää huomiota kuntoutusalan osaamiseen. Kuntoutusalan kannalta on merkityksellistä huomioida hallitusohjelman kohdat, joissa todetaan, että hyvä yhteiskunta on yhdessä tekemistä, vuorovaikutusta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tämä tarkoittaa myös kuntoutujien ja heidän läheistensä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yhteistyön uudistamista niin, että yhteistyötä tehdään laajemmin ja tiiviimmin. (Lintula & Paalasmaa 2020.) Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelmassa todetaan, että tulevaisuuden kuntoutusosaamista laajennetaan ja kehitetään. Tavoitteena on selkeyttää valtakunnallisesti yhtenäisiä käytäntöjä ja kuntoutuksen vastuunjako sekä vahvistaa moniammatillista yhteistyötä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.)

Lintulan ja Paalasmaan (2020) tekemässä selvityksessä todettiin, että kuntoutuksen ja kuntoutumisen tueksi tarvitaan kattavasti tietoa kuntoutujan arjesta. Tietoisuus arjesta vaatii tiivistä yhteistyötä kuntoutujan kanssa ja moniammatillisten yhteistyön muotojen kehittämistä. Kuntoutuksen tuloksellisuuden arviointiin tarvitaan kuntoutujan näkökulmaa tavoitteiden asettamisessa sekä niiden saavuttamisen arvioinnissa. Kuntoutujan osallisuus on tärkeätä myös yksilöllisen kuntoutumisen ja yhteistoiminnan rakentumisessa ja arvioinnissa. Ammatillisen yhteistyön kautta käsitys kuntoutuksesta, kuntoutumisesta ja moniammatillisesta toimintakykyosaamisesta laajenee, jolloin kuntoutus-, hoito- ja palvelusuunnitelmista parhaimmillaan muodostuu ehyt kokonaisuus kuntoutujan arkeen.

Kuva: Pixabay

Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Metropolia Ammattikorkeakoulu käynnistivät vuoden 2017 alussa yhteisen kuntoutusalan osaamiskeskittymän (OsKu), jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Osaamiskeskittymään kuuluvat kaikki kuntoutusalaa kouluttavat ammattikorkeakoulut. Osaamiskeskittymän tarkoitus onkin ollut tiivistää ammattikorkeakoulujen verkostoa. Neljän vuoden toiminnan tavoitteeksi asetettiin kuntoutuksen koulutuksen uudistaminen, vahvistaminen ja kehittäminen kuntoutujien parhaaksi. Savonia-ammattikorkeakoulu on ollut vahvasti mukana tässä verkostossa alusta lähtien. Osaamiskeskittymän jatkuvan oppimisen ryhmässä asetettiin tavoitteeksi selvittää työelämän näkemyksiä kuntoutusalan tulevaisuudesta sekä osaamistarpeista. Näkemyksien selvittäminen toteutettiin tulevaisuuden muistelu työpajojen kautta.  Työpajojen tarkoituksena oli kuvata kuntoutusalan toimijoiden kokemuksia ja käsityksiä kuntoutuksen kentällä tapahtuvista muutoksista tulevaisuudessa ja osaamisen muutostarpeista. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Työpajoihin kutsuttiin eri ammattikorkeakoulujen (10) kautta työelämän toimijoita kuntoutuksen eri alueilta eri puolilta maata. Tulevaisuuden työpajoja toteutettiin yhteensä 15 eri puolilla Suomea, ja niihin osallistui yhteensä 63 työelämän asiantuntijaa, opettajaa ja opiskelijaa. Työpajoissa oli kolme kysymystä, joita käsiteltiin. Niitä olivat: Miten kuntoutus ja kuntoutuminen toteutuvat vuonna 2030?  Millaista osaamista tarvitaan vuonna 2030? Millaisia asioita on tapahtunut, kuntoutuksessa, kuntoutumisessa ja kuntoutuksen osaamisessa, jotta on päästy vuoden 2030 tilanteeseen?(Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Työpajojen tuotoksena syntyi ensimmäiseen kysymykseen neljä teemaa. Näitä teemoja olivat teknologia, kuntoutuksen monialaisuus ja moniammatillisuus, kuntoutuksen tarve- ja asiakaslähtöisyys sekä asiakkaan aktiivinen rooli. Teknologian hyödyntäminen lisääntyy tulevaisuudessa. Digikuntoutus nähtiin olevan vahvasti arjessa läsnä tulevaisuudessa. Erilaiset digitaaliset ratkaisut, kuten tekoäly, 3D-tulostus ja robotisaatio ovat tuoneet uusia ulottuvuuksia kuntoutukseen. Kuntoutus nähtiin myös nykyisyyttä monialaisempana ja moniammatillisempana. Monialaista yhteistyötä tehdään vuonna 2030 tiiviisti yli sektorirajojen ja tiedetään, miten yhteistä tietoa voidaan jakaa. Palveluverkosto on läpinäkyvä, jolloin palveluntuottajilla on helposti tietoa saatavilla. Kuntoutuksen painopiste on siirtynyt asiakkaan arkeen ja se lähtee yksilön elämäntilanteen ja kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ymmärtämisestä. Kuntoutussuunnitelma rakennetaan aidosti yhdessä kuntoutujan kanssa. Kuntoutuksen toimijat ovat tienviittoja, erilaisiin tukitoimiin ohjaavia ja asiakkaita valmentavia ammattilaisia. Asiakkailla on näin aktiivinen ja vastuullinen ote omaan kuntoutumiseensa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Kuntoutuksen keskeisinä osaamistarpeina näyttäytyi työpajoissa vuorovaikutusosaaminen ja arviointiosaaminen liittyen laajaan toimintakykyosaamiseen. Näillä nähtiin olevan keskeinen merkitys tulevaisuuden osaamisessa. Teknologiaosaaminen näyttäytyi vahvana osaamisen muotona. Etäkuntoutus on arkipäivää. Lisäksi verkosto-osaaminen nähtiin tärkeänä, johon liittyivät moniammatillisuus, sekä vaikuttavuusosaaminen. Vaikuttavuusosaamiseen liittyy tutkimusosaaminen, joka vahvistuu entisestään tulevaisuudessa. Lisäksi tarvitaan vahvasti oman ammattialan substanssin osaamista. Kaiken kaikkiaan työntekijöiltä tarvitaan yhä laajempaa ja tasoltaan korkeampaa osaamista tulevaisuudessa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Keskeisinä muutostekijöinä kuntoutuksen osaamisessa tunnistettiin yhteiskunnallisten ja rakenteellisten muutosten toteutuminen. Kuntoutusprosessi selkeytyy palvelujärjestelmän myötä. Esimerkiksi kuntoutusta ohjaava lainsäädäntö on selkeytynyt tulevaisuudessa.  Kuntoutuksen tutkimuksen ja kuntoutuksen vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimuksen määrä on kasvanut, ja se on korkeatasoista sekä monitieteistä. Tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa, kuntoutuksen yhteiskunnallisessa tunnettavuudessa sekä palveluiden laadun arvioinnissa sekä kilpailutuksessa. Korkeatasoisen vaikuttavuustutkimuksen laatu edellyttää kuntoutuksen koulutuksen laaja-alaisuutta ja tasoa, jossa on huomioitu myös tulevaisuuden kuntoutusasiakkaanvoimaantuminen ja vastuullisuus osana kuntoutuksen monialaista verkostoa. (Holvikivi, Huovinen, Katajapuu, Kinnunen, Kiviaho-Tiippana, Kuisma, R. ym. 2020.)

Kuva:pixabay

Tulevaisuudessa kuntoutuksen osaamisen uudistuminen tuo haasteita kouluttajille -miten pystymme takaamaan tulevaisuuden ammattilaisille riittävän laajaa, mutta asiakasta lähellä olevaa osaamista. Verkostoyhteistyö lienee tässäkin avainasemassa – yhdessä verkostomaisella yhteistoiminnalla -niin opiskelijoiden kuin opettajienkin – löydetään avaimet vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Kirjoittaja:

Anu Kinnunen

fysioterapian lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä, J., Lähteenmäki, M-L. & Lällä, K. 2020. Kuntoutuksen osaamisen uudistumisen tulevaisuuden näkymiä. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja 71. Helsinki: Metropolia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/353423/2020%20TAITO%2071%20Kuntoutuksen%20osaamisen%20uudistumisen%20tulevaisuuden%20na%CC%88kymia%CC%88.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Lintula, L. & Paalasmaa, P. 2020. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisuja. Helsinki: Metropolia.   

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2020. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Valtioneuvosto. 2019. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31. Helsinki: Valtioneuvosto.

Liikunta ja kuntoutus YAMK verkostototeutuksena

Esikatsele uudessa välilehdessä

Kuntoutus uudistuu

Kuva: https://pixabay.com/fi/

Suomessa on valtakunnallisesti tehty kuntoutusjärjestelmän uudistamistyötä. Vuonna 2016 aloitti Sosiaali- ja terveysministeriön asettama komitean valmistelemaan kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistusta ja se tuotti seuraavana vuonna uudistusehdotukset (STM 2017). Vuonna 2020 Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi kuntoutuksen uudistamisen toimenpidesuunnitelman, jossa tavoitteena ovat ”saumattomat hoitojärjestelmät ja ihmisen toimintakyvyn parantaminen ja tukeminen.” Lisäksi toimenpidesuunnitelmassa todetaan muun muassa, että ihmisten työ- ja toimintakyvyn tukemiseen tarvitaan uutta osaamista laajasti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, nopea puuttumista ja mahdollisimman ajoissa aloitettua kuntouttamista vähentämään raskaampien palveluiden tarvetta erityisesti, kun ikääntyvien kotona asuvien henkilöiden määrän kasvaa tulevaisuudessa. (STM 2020, 11,88.) Koulutuksen jatkuvalla uudistamisella pyritään vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

Liikunta olennaisena osana kuntoutuksessa

Kuva: https://unsplash.com/

Käypä hoito suosituksen mukaisesti fyysinen aktiivisuus ja liikunta kuuluvat olennaisena osana pitkäaikaissairauksien hoitoon ja kuntoutukseen (Liikunta: Käypä hoito 2016). Fyysinen aktiivisuus on energiankulutusta lisäävää lihasten tahdonalaista toimintaa (Caspersen ym. 1985). Fyysinen aktiivisuus sisältää kaiken päivän aikana karttuvan liikkumisen päivittäisten perusaskareiden yhteydessä tapahtuvasta liikkumisesta aina suunniteltuun liikuntaa ja liikunnan harrastamiseen asti. Vastaavasti kuntoutuksessa, suunnitelmallisena ja monialaisena toimintana, käytetään fyysistä aktiivisuutta ja liikuntaa asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden esimerkiksi toimintakyvyn, työkyvyn, itsenäisen pärjäämisen, elämänhallinnan ja hyvinvoinnin saavuttamiseen ja kuntoutustulosten ylläpitämiseen (Järvikoski & Härkäpää 2008, Liikunta: Käypä hoito 2016, Saran ym. 2018).

Jotta voidaan entistä enemmän vahvistaa liikunnan keskeistä rooli kuntoutusprosessissa, tulee liikuntaa ja kuntoutusta integroida vahvemmin yhteen. Koulutuksella on tässä keskeinen rooli. Koulutuksen tulee korostaa fyysisen aktiivisuden ja liikunnan merkitystä terveyden ja toimintakyvyn edistäjinä koko elämänkulun aikana. Tämän lisäksi tulee entistä vahvemmin kouluttaa osaamista liikunnasta ja kuntoutuksesta keskeisenä osana sairauksien hoitoa.  Liikunta- ja kuntoutusosaamisen integrointi edellyttää koulutukselta yhteisen osaamisen tunnistamista, uusien koulutusmuotojen innovointia ja hyvää yhteistyötä. 

Verkostototeutuksena liikunnan ja kuntoutuksen ylempi ammattikorkeakoulututkinto

Kuva: https://unsplash.com/

Savonia-ammattikorkeakoulu on mukana Liikunta ja kuntoutus ylemmän ammattikorkeakoulun (YAMK) tutkinnon yhteistoteutuksessa, jota koordinoi Turun ammattikorkeakoulu. Muita mukana olevia ammattikorkeakouluja ovat Jyväskylän, Seinäjoen ja Lapin ammattikorkeakoulut sekä LAB-ammattikorkeakoulu. Yhteistoteutuksessa on tuotettu liikunta ja kuntoutus teemasta 30 opintopisteen verkko-opintokokonaisuus. Campus-Onlinessa tarjolla olevia opintojaksoja voi opiskella yksittäisinä opintojaksoina tai koko kokonaisuuden tutkintoon tähdäten. Yhteistyö opintojen suunnittelussa on aloitettu jo 2018 vuonna.

Liikunta ja kuntoutus opintokokonaisuuden keskeisenä ideana on ollut liikunnan ja kuntoutuksen integraation korostaminen. Tällä teemalla on pyritty vastaamaan olemassa olevaan koulutustarpeeseen ja tarjoamaan laajalle kohderyhmälle sosiaali,- terveys- ja liikunta-aloille soveltuvia opintoja. Opintokokonaisuudesta toteutettiin syksyllä 2020 ensimmäiset viiden opintopisteen laajuiset opintojaksot, joita olivat Digiosaaja kuntoutus- ja liikunta-alalla ja ympäristö fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn tukemisessa. Keväällä 2021 seuraa käyttäjälähtöisten kuntoutus- ja liikuntapalveluiden muotoilu ja liikunta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena opintojaksojen toteutus. Syksylle 2021 sijoittuvat viimeiset opintojaksot, joita ovat kuntoutus ja liikunta ikääntyessä ja taidon oppiminen ja opettaminen.

Liikunta ja kuntoutus YAMK opintokokonaisuus yhdistää ja integroi. Opetuskokonaisuuden sisällöt on rakennettu näyttöön perustuvaan ajankohtaiseen tutkimustietoon peilaten, mutta työelämän käytänteisiin hyvin soveltuen ja integroituen. Opintojen suunnittelussa olemme olleet aikaamme edellä, koska opetuksen toteutukseen ei ole vaikuttanut nykyinen covid-19 tilanne. Verkko-opinnoissa opiskelijat eri puolelta Suomea ovat voineet edetä opinnoissaan yksilöllisesti, rakentaa vahvempaa osaamistaan ryhmässä opiskellen ja webinaareissa kansallisesti alan asiantuntijoiden luentoja kuunnellen ja keskustellen. Opiskelijoiden palautetta opintokokonaisuudesta seurataan ja analysoidaan. Ensimmäisten opintokokonaisuuksien totutusten jälkeen opiskelijoiden palaute on ollut kannustavaa. Opintokokonaisuutta toteuttava ammattikorkeakouluverkosto analysoi sekä opiskelijapalautetta, opintojen sisältöjä, että pedagogisia ratkaisuja. Yhdessä verkosto tähtää parempaan liikuntaa ja kuntoutusta integroivaan koulutukseen.

Kirjoittajat:

Marja Äijö TtT Yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu 
Heikki Hannola TtL Yliopettaja, Lapin ammattikorkeakoulu
Minna Mukka TtM Lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu 
Sanna Sihvonen TtT Yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
Niina Katajapuu TtM Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
Maria Kasanen TtM Lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu 

Lähteet:
Caspersen CJ, Powell KE & Christenson GM. (1985). Physical activity, exercise, and physical fitness:  Definitions and distinctions for health­related research. Public Health Reports, 100 (2), 126–131.
Järvikoski A & Härkäpää K. (2008). Kuntoutuskäsityksen muutos ja asiakkuuden muotoutuminen. Teoksessa Rissanen P,  Kallanranta  T,  Suikkanen  A.  (toim). Kuntoutus (s.  51–62).  Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
Liikunta. Käypä hoito -suositus.2016. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 14.1.2021). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Saran T, Pedrycz A, Mucha D & Mucha D. 2018. Follow-­up monitoring of physical ac­tivity after rehabilitation by means of a mobile application: Effectiveness of measurements in different age groups. Advances in Clinical and Experimental Medicine, 27 (8), 1037–1044. doi: 10.17219/acem/69131
STM 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y
STM 2020.  Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020-2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 39. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162622/STM_2020_39.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Haastattelutehtävästä valmiuksia opiskelijoille toimia ymmärtävänä iäkkäiden ihmisten fysioterapeuttina

Iäkkäät ihmiset tarvitsevat kuntoutusta

Suomessa kuntoutusjärjestelmää uudistetaan kuntoutuskomitean esitysten pohjalta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020). Tavoitteena tulevan kahden vuoden aikana on kehittää saumattomia hoitoketjuja sekä tukea ja parantaa ihmisten toimintakykyä. Nämä tavoitteet koskettavat erityisesti iäkkäitä ihmisiä, kun ikääntymisen myötä toimintakyky heikentyy ja samalla kuntoutustarve kasvaa. Kuntoutusta tarvitaan, kun iäkäs ihminen kokee rajoituksia fyysisessä, psyykkisessä, kognitiivisessa tai sosiaalisessa toimintakyvyssään esimerkiksi, kun ihmisen liikkumiskyky heikentyy. (Stucki ym. 2018.)

Iäkkäiden ihmisten kuntoutuksella voidaan vähentää kustannuksia (Howard-Wilsher ym. 2016). Asiakkaan oikea-aikaisesti kohdennettu ja toteutettu kuntoutus tuottaa parhaan tuloksen. Iäkkäiden ihmisten kohdalla preventiivisellä kuntoutuksella voidaan ennaltaehkäistä laitoshoidon tarvetta ja tukea ihmisen kotona pärjäämistä. Kuntoutus lyhentää sairaanhoitopäivien tarvetta ja lisää hyvän toimintakykytilan saavuttamisen mahdollisuuksia sairauden tai vammautumisen jälkeen. Kuntoutusta ei kuitenkaan ole asetettu etusijalle, kun tarkastellaan hoitoon kohdennettuja resursseja. Kuntoutus nähdään usein varastrategiana, kun todetaan pelkän hoidon tai operatiivisten toimenpiteiden riittämättömyys. Lisäksi usein virheellisesti ajatellaan, että kuntoutus on kliinisesti erikoistunut palvelu, joita tarjotaan rajoitetusti tiettyjen sairauksien hoitoon. (Äijö ym. 2018, Cieza ym. 2020.)

Kuva: Pixabay

Iäkkäiden ihmisten kuntoutustarvetta korostaa Korona-pandemia. Korona- eli Covid-19-pandemia on vaivannut maailmanlaajuisesti kaikkia ikäryhmiä keväästä 2020 alkaen. Etenkin iäkkäät yli 70-vuotiaat ja pitkäaikaissairaat ihmiset ovat olleet ja ovat edelleen suurimmassa riskiryhmässä sairastumaan vakavaan koronavirustautiin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020). Koronan välttely on saanut monet iäkkäät ihmiset pysyttelemään kotioloissa ja karttamaan kontakteja läheistensä kanssa. Etenkin ikäihmisille sosiaalisten kontaktien vähyys, elinpiirin kaventuminen ja päivittäisten kauppa-asiointien puuttuminen voi kiihdyttää toimintakyvyn heikkenemistä.

Kuntoutus ja kuntoutustarpeen arviointiteemaa tulee erityisesti korostaa koulutuksessa tulevaisuudessa, koska se on saumaton osa iäkkään ihmisen asiakas- ja hoitosuunnitelmaan. Savonian-ammattikorkeakoulun fysioterapian opetussuunnitelmassa ja opetuksen toteutuksessa pallo ei päässyt karkaamaan, vaan tästä teemasta on otettu tukevasti koppi.

Fysioterapian opiskelijat opiskelemassa

Savonia-ammattikorkeakoulun fysioterapeutin tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaan kuuluu iäkkään ihmisen kuntoutusteema. Fysioterapiakäytännöt III opintojaksolla opiskelijat pääsevät opiskelemaan iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn häiriöitä ja geriatriaa. Lisäksi opiskellaan fysioterapeuttista ohjausta ja neuvontaa. Opintojaksolla opiskelijoiden tehtävänä oli haastatella yhtä yli 65-vuotiasta henkilöä, esimerkiksi omaa isovanhempaa. Tehtävän tavoitteena oli, että opiskelijoille muodostuu kokonaisvaltainen käsitys ikääntyneen ihmisen elämän historiasta, toimintakyvystä, voimavaroista ja osallistumisen rajoitteista.

Haastattelun runkona toimi kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointilomake, jolla selvitetään haastateltavan taustatietoja, elämänkulkua, koettuja vanhenemismuutoksia sekä ajatuksia tulevaisuudesta ja voimavaroista. Haastattelussa käytettiin myös Äijön & Lönnroosin (2016) koostamaa toimintakyvyn arviointilomaketta, jolla oli mahdollista tarkemmin selvittää psyykkisen, fyysisen, sosiaalisen ja kognitiivisen toimintakyvyn osa-alueita ja keskinäistä tasapainoa. Kyselyssä on mukana masennuskysely, selvitys aistitoiminnoista, ravitsemuksesta, terveyskäyttäytymisestä sekä päivittäisten toimintojen sujumisesta. Opiskelijat harjoittelivat haastattelun tulosten kirjaamista kirjalliseen raporttiin rakenteisen kirjaamisen rungon avulla (Jokinen & Virkkunen 2018). Rakenteinen kirjaaminen jäsentää asiakkaan esitietoja ja nykytilaa sekä antaa rungon terveyden edistämisen tai fysioterapian suunnittelulle, toteutukselle sekä arvioinnille ja seurannalle.

Kuva: Pixabay

Opiskelijoiden kokemuksia kokonaisvaltaisesta toimintakyvyn arvioinnista

Tarkasteltaessa luvan antaneiden fysioterapiaopiskelijoiden oppimiskokemuksiaan, käy ilmi, että haastattelutehtävä antoi opiskelijoille kokemusta haastattelun tekemisestä ja keinoja kohdata iäkkäitä ihmisiä paremmin. Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi auttoi opiskelijoita ymmärtämään ja tuntemaan haastateltavan paremmin. Opiskelijat tarkastelivat analyyttisesti iäkkäiden ihmisten elämänvaiheiden ja elämänkokemusten vaikutuksia toiminta- ja käyttäytymismalleihin.

Kuva: Freeimages.com

Opiskelijat oivalsivat elämänhistorian tuntemisen merkityksen tulevaisuudessa fysioterapeutin työssä ja havahtuivat tehtävää tehdessään tarkastelemaan toimintakyvyn eri osa-alueita laaja-alaisemmin, eivätkä pelkästään rajoittaneet tarkasteluaan fyysisen toimintakyvyn näkökulmaan. Pohdinnoissa nousi esille terveyden edistämisen näkökulma ja sen haasteet, jota eräs opiskelija kuvasi seuraavasti:

“…. rohkeus vaatia heitä tekemään asioita, jotka ovat hyväksi heidän hyvinvoinnilleen. Lisäksi sain huomata, että ikääntyneelle voi olla välillä haastavaa perustella terveyttä edistävien toimien tärkeyttä.

Opiskelijoiden haastattelukokemuksissa nousi esille dialogisuus ja vastavuoroisuus. Opiskelijoiden toteuttaman toimintakyvyn laaja-alainen haastattelu sai iäkkään haastateltavan pohtimaan elämäntilannettaan. Tehtävän myötä opiskelijoiden ymmärrys fysioterapiaprosessista ja sen vaiheista laajentui. Haastatteluun tuli varmuutta, rakenteinen kirjaaminen ja toimintakyvyn arvioiminen tuli tutummaksi ja tarvittaessa ohjattiin iäkäs ihminen moniammatillisten palveluiden piiriin.

Oppimisen ilo välittyi opettajille

Opiskelijoiden tekemissä haastattelutehtävissä välittyi toimintakyvyn kokonaisvaltaisen arvioimisen merkitys osana iäkkään ihmisen fysioterapiaprosessia. Opiskelijat reflektoivat oppimiskokemuksiaan syvällisesti, mikä ilahdutti opettajia suuresti. Omalta osaltaan tähän opintojaksoon liittyvä iäkkään ihmisen haastattelutehtävä on voinut tuoda iloa monelle. Koronapandemian vuoksi moni iäkkään ihmisen haastattelu toteutui puhelin- tai videoyhteyksillä. Sosiaalinen vuorovaikutus toteutui etäyhteyksistä huolimatta, mikä vallitsevassa yhteiskunnan tilanteessa on äärimmäisen tärkeää niin toimintakyvyn ylläpitämisessä kuin yksinäisyyden kokemisen ehkäisyssä. Savoniassa iäkkään ihmisen kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi tulee olemaan jatkossakin osa opetustamme, jota kehitetään edelleen tutkimustiedon ja valtakunnallisten linjausten mukaisesti. Yhden opiskelijan pohdinnassa kiteytyy opintojaksomme keskeinen sanoma seuraavasti:

”Omassa kotona asuminen ja siellä olevat jokapäiväiset askareet ovat kaikista paras lääke ikääntyvälle henkilölle, jotta hän pysyy mahdollisimman pitkään toimintakykyisenä ja virkeänä mieleltään. Kauan tämä jatkukoon.”

Kuva: Pixabay

Saijamari Hiltunen TtM, ft, fysioterapian tuntiopettaja, Savonia-Ammattikorkeakoulu

Marja Äijö TtT, ft, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-Ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Cieza A, Causey K, Kamenov K, Hanson SW, Chatterji S & Vos T. 2020. Global estimates of the need for rehabilitation based on the Global Burden of Disease study 2019: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2019. Lancet, 19;396(10267):2006-2017. doi: 10.1016/S0140-6736(20)32340-0.

Howard-Wilsher S, Irvine L, Fan H, Shakespeare T, Suhrcke M, Horton S, Poland F, Hooper L & Song F. 2016. Systematic overview of economic evaluations of health-related rehabilitation. Disabil Health J, 9: 11-25.

Jokinen T & Virkkunen H. 2018. (toim.) Potilastiedon rakenteisen kirjaamisen opas. Versio 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Stucki G, Bickenbach J, Gutenbrunner C, Melvin J. 2018. Rehabilitation: The health strategy of the 21st century. J Rehabil Med. 2018 Apr 18;50(4):309-316. doi: 10.2340/16501977-2200. 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Sosiaali- ja terveysministeriö 2020.  Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020-2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020: 39. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162622/STM_2020_39.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020. Ikääntyneet ja muut riskiryhmät – ohjeita koronavirusepidemian aikana. Viitattu 17.12.2020. https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/vakavan-koronavirustaudin-riskiryhmat/ikaantyneet-ja-muut-riskiryhmat-ohjeita-koronavirusepidemian-aikana

Äijö M & Lönnroos E. 2016. Toimintakyvyn moniammatillinen arviointi. Lomake opiskelijoiden käyttöön. Savonia-Ammattikorkeakoulu.

Äijö M, Tikkanen P & Lönnroos E. 2018. Iäkkäiden kuntoutus ei toteudu. Suomen Lääkärilehti 34, 73: 1800 – 1801.

SAVO(NIA)LAISTA HIERONNAN TIEDETTÄ JA TAIDETTA

Fysioterapeutin ammatilliseen ydinosaamisen kuuluu laaja repertuaari erilaisia ohjaus-, neuvonta- ja terapiataitoja (Suomen fysioterapeutit 2016). Terapiaosaamisen taitoja aletaan harjoitella meillä Savonia-ammattikorkeakoulussa fysioterapiaopinnoissa heti opintojen alkuvaiheessa ensimmäisenä syksynä. Taitojen kartuttaminen alkaa manuaalisen terapian taidoilla eli palpaatio- ja pehmytkudoskäsittelyiden harjoittelulla. Harjoitustunneilla käydään anatomiaa käytännössä läpi tutkien luisia maamerkkejä, merkkilihaksia ja niiden toimintaa sekä harjoitellaan erilaisia pehmytkudoskäsittelytekniikoita eli perinteisesti ymmärrettynä hierontaa. Palpaatiossa ja pehmytkudoskäsittelyssä tutkitaan ja käsitellään useita pinnallisia ja syviä kudoksia. Useimmiten tavoitteena on rentouttaa lihaksia, mutta samalla käsitellään myös ihoa ja sidekudoskalvoja eli faskioita, jotka ympäröivät muun muassa lihaksia. Käytännön työelämässä fysioterapeuttikollegat ovat kouluttautuneet viime vuosina aktiivisesti käsittelemään faskiarakenteita muun muassa Savonian järjestämän täydennyskoulutuksen kautta. 

Kuva: pixabay

Palpaatio tarkoittaa lihasten, nivelten, luiden, jänteiden ja nivelsiteiden tunnustelua, tutkimista ja paikallistamista käsin ja etenkin sormenpäillä. (Muscolino 2019). Ihon mekanoreseptorit ovat vapaita hermopäätteitä, jotka aistivat iholla paineen, tärinän sekä ihon venytyksen ja muodon muutokset. Samaiset hermopäätteet aistivat myös kipua, jos esimerkiksi paine iholla on liian kova. (Johnson 2001.)  Näiden mekanoreseptoreiden avulla fysioterapeutin sormet saavat tietoa asiakkaan kehosta samalla, kun asiakas aistii terapeutin tutkivat sormet.

Palpaatiotaitojen systemaattisella kehittämisellä ja harjoittamisella voidaan lisätä tutkivien sormien herkkyyttä. Taitoa voi kehittää esimerkiksi asettamalla kolikon erikokoisten paperipinkkojen alle, ja harjoitella erottamaan, kuinka suuren paperimäärän alta tunnistaa kolikon muodot (Kamp, Möltner & Harendza 2019). Toinen tapa harjoitella palpaatiota on asettaa hius kirjan sivujen alle, ja testata, kuinka monen sivun alta tunnistaa hiuksen muodot (Muscolino 2019). Kamp tovereineen (2019) tutkivat kolikon erotuskykyä 200 ja 300 kappaleen paperiarkin alta ja huomasivat, että palpaatioharjoittelulla ja kokemuksella voidaan lisätä palpaation tarkkuutta ja mitata kolikon tunnistamista luotettavasti. Paperi ei tietenkään vastaa ihmiskudosta, joten palpaatiota on harjoiteltava myös oikeilla asiakkailla. Edellä kuvatut keinot havainnollistavat hyvin sormien tuntoaistin kehittymistä ja niitä onkin käytetty herättelevänä harjoituksena käytännön opetuksen alussa. Savoniassa sormien herkkyyttä harjoitellaan tutkimalla oekeita immeisiä ja vertaamalla havaintoja luisista maamerkeistä muun muassa luiseen rankamalliin. Lihaksia harjoitellaan tunnistamaan Muscolinin (2019) teoriaoppien mukaan ja lihaskudoksesta harjoitellaan löytämään ja tunnistamaan jännittyneet ja arat lihakset. Pehmytkudoskäsittelytekniikat kohdistetaan juuri näihin ongelmakohtiin.

Kuva:pixabay

Näyttö hieronnan vaikuttavuudesta akuutin ja kroonisen alaselän kivun hoidossa on vähäistä. Furlan ja kumppanit (2015) havaitsivat systemaattisessa katsauksessaan, että hieronta helpottaa lyhytaikaisesti akuuttia ja kroonista selkäkipua. Hieronta on katsauksen mukaan parempi vaihtoehto kuin jäädä inaktiivisesti odottamaan kivun spontaania lievittymistä. Hieronnan havaittiin parantavan kroonisesta selkäkivusta kärsivien toimintakykyä lyhytaikaisesti, mutta pitkäaikaisia vaikutuksia hieronnalla ei ollut. (Furlan ym. 2015.) Urheiluhieronnan vaikutuksista tehdyssä systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä (Davis, Alabed & Chico 2020) selvisi, että urheiluhieronta ei vaikuta lihasvoimaan, hyppäämiseen, pyrähdyksiin, kestävyyteen tai uupumiseen. Sen sijaan hieronnan havaittiin lisäävän tilastollisesti merkitsevästi liikkuvuusominaisuuksia (joustavuus, notkeus) ja vähentävän koettua harjoituksen jälkeistä viivästynyttä lihaskipua (DOMS, delayed onset of muscle soreness).

Faskia- eli lihaskalvokäsittelyiden vaikutuksista on viime vuosina tehty paljon tutkimusta. Faskiat sisältävät myös paljon aiemmin mainittuja mekanoreseptoreita, jotka aistivat venytyksen, paineen ja kivun lisäksi myös kudoksen happamuuden muutoksia (Mense 2019). Kudoksen happamuutta lisäävät esimerkiksi harjoittelun jälkeinen maitohappo tai paikallinen tulehdustila, joita varmasti jokainen on joskus kokenut. Faskiamanipulaatio on italialaisen Luigi Steccon kehittämä manuaalinen eli käsin tehtävä menetelmä lihaskalvokäsittelyihin. Tuoreessa katsauksessa faskiamanipulaation vaikuttavuudesta todetaan, että menetelmä on tehokas erityisesti alaselkäkivun ja rannekanavaoireyhtymän hoidossa ja sitä voidaan suositella kipuoireyhtymien, ortopedisten toimintahäiriöiden ja asentoperäisten ongelmien hoitoon. Hoidon vaikutukset ovat tosin lyhytkestoisia. (Podstawka ym. 2020.) Lihaskalvoja voidaan käsitellä itsenäisesti myös erilaisin välinein, kuten pilatesrullilla tai tennispalloilla, ja näiden tekniikoiden on todettu lisäävän muun muassa alaraajojen ja alaselän liikkuvuutta (Do, Kim & Yim 2018).

Manuaalisen terapian opetuksessa yhdistyy tiede ja käsillä tekemisen taide. Uusin tutkimustieto alkaa elää sormenpäiden mekanoreseptorien etsiessä jännittyneitä kipupisteitä ja tutkimusten viitoittamalla tiellä otamme käyttöön niitä menetelmiä, jotka ovat vaikuttavia ja oireita helpottavia. Pehmytkudoskäsittely on oiva keino muiden joukossa helpottamaan esimerkiksi akuuttia kipua. Savonian opiskelijoiden taitoja palpaatiossa ja pehmytkudoskäsittelyissä testataan käytännön kokeella, jossa opiskelijat ovat menestyneet hienosti. Fysioterapia on käytännön ammatti, manuaalisen terapian opetus on ollut erittäin tykättyä ja varsinkin nyt korona-aikana – käsin tehdyllä työllä on paikkansa, tätä ei voi (vielä) tehdä etänä!

Saijamari Hiltunen, ft, TtM, AmO-opiskelija

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Davis HL, Alabed S & Chico T. 2020. Effect of sports massage on performance and recovery: a systematic review and meta-analysis. BMJ Open Sport & Exercise Medicine. Saatavilla: https://bmjopensem.bmj.com/content/bmjosem/6/1/e000614.full.pdf

Do K, Kim J & Yim J. 2018. Acute effect of self-myofascial release using a foam roller on the plantar fascia on hamstring and lumbar spine superficial back line flexibility. Physical Therapy Rehabilitation Science. 7(1), 35-40.

Furlan A, Giraldo M, Baskwill A, Irvin E & Imamura M. 2015. Massage for Low-Back Pain (Review). Cochrane Database of Systematic Reviews. 2015. Saatavilla: https://www.cochranelibrary.com/cdsr/doi/10.1002/14651858.CD001929.pub3/full?highlightAbstract=pain%7Clow%7Cfour%7Cmassag%7Cfor%7Cback%7Cmassage

Johnson K. 2001. The roles and functions of cutaneous mechanoreceptors. Current Opinion in Neurobiology. 2001 (11):4, 455-461. Saatavilla: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0959438800002348

Kamp R. & Möltner A. & Harendza S. 2019. “Princess and the pea” – an assessment tool for palpation skills in postgraduate education. BMC Medical Education 19:177. Saatavilla: https://bmcmededuc.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12909-019-1619-6

Mense S. 2019. Innervation of the thoracolumbar fascia. European Journal of Translational Myology. 29(3). Saatavilla: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6767935/

Muscolino JE. 2019. Anatomia & Palpaatio. Marko Grönholm (suom.).  VK-kustannus.

Suomen fysioterapeutit. 2016. Fysioterapeutin ydinosaaminen. http://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf

Podstawka Z, Pińkowska O, Byś A & Gawda P. 2020. Effectiveness of Fascial Manipulation Method (FM®). Journal of Education, Health and Sport. 2020;10(9):506-513. Saatavilla: https://apcz.umk.pl/czasopisma/index.php/JEHS/article/view/JEHS.2020.10.09.061/26604

”KUN SE ILO LOISTAA NIIDEN SILMISTÄ” – Liikuntakasvatuksen toteutus ja merkitys varhaiskasvatuksessa

Artikkelissa tarkastellaan tukimusta, jossa aiheena on lasten liikuntaa varhaiskasvatus. Tutkimuksessa selvitettiin haastattelun avulla, miten varhaiskasvatuksen henkilökunta näkee lasten liikunnan tarpeellisuuden sekä liikunnan määrän päiväkotipäivän aikana. Tutkimuksessa liikuntaa tarkasteltiin sekä omaehtoisen että ohjatun liikunnan näkökulmista.  Haastattelut tehtiin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle Kajaanin kaupungin päiväkodeissa. Tutkimuksen mukaan henkilökunta koki lasten liikkumisen tärkeänä, mutta näkivät myös parantamisen varaa liikuntakasvatuksen toteuttamisessa.

LIIKUNTAKASVATUS PÄIVÄKODISSA

Liikuntakasvatusta päiväkodeissa ohjaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2018, 47).  Liikuntakasvatuksen tavoitteena on vastata lasten liikkumistarpeeseen, edistää motorista ja fyysistä kehitystä, tutustuttaa lapsi omaan kehoonsa ja persoonaansa, säilyttää liikkumisen ilo sekä auttaa lasta luottamaan omiin kykyihinsä. Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, liikuntakasvatuksen tulisi olla lapsilähtöistä.

Liikuntaa suunniteltaessa tulisi ottaa huomioon lapsen kiinnostuksen kohteet, tarpeet sekä kyvyt. Jotta mielekkyys toteutuisi, ohjaajan tulisi pystyä muokkaamaan omaa toimintaansa lasten spontaaneiden ideoiden pohjalta. Liikuntakasvatuksessa elämyksellisyys on tärkeä elementti, lasten vilkasta mielikuvista kannattaa hyödyntää myös liikkuessa. (Zimmer 2002, 121‒123.) Liikuntakasvatusympäristöön tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta se olisi liikkumista mahdollistava ja lapselle innostava. Aikuisen halu, innostus ja mielikuvitus ovat suuressa roolissa oppimisympäristöä suunniteltaessa. (Kokljuschkin 2001, 67‒68.) Tärkeät käsitteet liikuntakasvatuksessa ovat omaehtoinen liikunta sekä ohjattu liikunta. Omaehtoinen liikunta on lapsen itsensä määrittelemää, spontaania liikuntaa. Ohjattu liikunta on suunnitelmallista, eri teemoja huomioon ottavaa aikuisen ohjaamaa liikuntaa. (Pulli 2001, 56.)

Kuva 1. Unsplash Steven Libralon

TUTKIMUS JA AINEISTON HANKINTA

Tämän artikkelin aineisto hankittiin ryhmähaastatteluilla, joissa selvitettiin varhaiskasvattajien kokemuksia liikuntakasvatuksen toteutuksesta kajaanilaisissa päiväkodeissa. Haastattelut tehtiin teemahaastatteluna kolmessa Kajaanissa toimivassa kunnallisessa päiväkodissa ja niihin osallistui jokaiseen kolme työntekijää. (Mononen 2007, 3-4.) Teemahaastattelussa ei ole tarkkoja kysymyksiä eikä suunniteltua järjestystä, haastattelu etenee vapaasti keskustellen teoreettisen viitekehyksen pohjalta valituista aiheista. Haastattelun kuluessa voidaan syventää saatavia tietoja sekä selventää vastauksia. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 34.) Haastattelun teemoina tutkimuksessani oli omaehtoisen ja ohjatun liikunnan toteutuminen päiväkodin arjessa, liikuntaympäristöt, liikuntakasvatuksen suunnittelu, toteutus ja haasteet. Haastattelut analysoitiin näiden teemojen ohjaamina. (Mononen 2007, 45).

LIIKUNTAKASVATUS YKSI TÄRKEIMMISTÄ KASVATUKSEN OSA-ALUEISTA

Liikuntakasvatus nähtiin tärkeänä osana varhaiskasvatusta ja se nousi yhdeksi tärkeimmistä kasvatuksen osa-alueista päiväkodeista. Omaehtoisen ja ohjatun liikunnan suhde päiväkodeissa oli suurimmaksi osaksi tasapainossa. Haasteiksi varhaiskasvatuksen henkilökunta nosti henkilökunnan ikääntymisen ja sitä myötä työssä jaksamisen sekä esimerkin näyttämisen lapsille, päiväkodin tilat sekä päivittäisen ajankäytön. Toisaalta haastatteluissa näkyi eroja henkilökunnan asenteissa, tehtiinkö haasteista ongelmia vai käytettiinkö liikuntakasvatuksen toteuttamisessa luovuutta.

Haastatteluissa nähtiin tärkeänä se, että liikuntakasvatuksen avulla voidaan pitää yllä kasvatuskumppanuutta vanhempiin. Päiväkodin juhlat ja vanhempainillat järjestetään usein liikkumalla, jolloin vanhemmatkin pääsevät mukaan päiväkodin toimintaan. Katri Takala (2011) teki Kajaanissa vuosina 2001-2004 lisensiaatintutkimuksen päiväkotilasten sosioemotionaalisten taitojen kehittämisestä liikuntatuokioiden avulla. Tämä tutkimusprosessi on vaikuttanut varhaiskasvatuksen henkilökunnan suhtautumiseen liikuntakasvatukseen, saanut heidät pohtimaan sen tärkeyttä sekä muuttanut henkilökunnan asenteita. Henkilökunta kaipaa lisää tällaisia hankkeita herättelemään sekä antamaan lisää intoa toteuttaa liikuntakasvatusta. Tutkimuksen perusteella henkilökunta tiedostaa liikunnan merkityksen kaikessa oppimisessa. (Mononen 2007, 46-49).

Joulukuussa 2020 UKK-instituutti esitteli syksyllä 5. ja 8.s luokkalaisille tehtyjen Move!-mittausten tulokset. Tuloksista selvisi, että isolla osalla oppilaista kestävyyskunto on terveyttä ja toimintakykyä mahdollisesti haittaavalla tasolla ja että oppilailla voi olla vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista (UKK-intituutti 2020). Tähän erittäin huolestuttavaan suuntaukseen pystymme vaikuttamaan jo varhaislapsuudessa annetulla laadukkaalla ja innostavalla liikuntakasvatuksella. Onkin hienoa, että liikuntakasvatus nähdään tärkeänä osana päiväkodin jokapäiväistä toimintaa.

KIRJOITTAJAT

Nevanperä Anu, Sosionomi (AMK), fysioterapiaopiskelija, Savonia-AMK  

Hoffrén Minna, FT, lehtori, Savonia-AMK 

LÄHTEET

Hirsjärvi Sirkka, Hurme Helena 2004. Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino.

Kokljuschkin Mikael 2001. Unelmien päiväkoti. Kohti parempaa oppimisympäristöä. Tampere: Tammerpaino Oy.

Mononen Anu 2007. ”Kun se ilo loistaa niiden silmistä” Liikuntakasvatuksen toteutus ja merkitys päiväkodeissa. Opinnäytetyö. Sosionomin koulutusohjelma. Keskipohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Pulli Elina 2001. Opi liikkuen, liiku leikkien. Liikuntaa esiopetukseen. Helsinki: Tammi.

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus 2018. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Saarijärvi:Gummerus kirjapaino.

Takala Katri 2011. Päiväkotilasten sosioemotionaalisten taitojen kehittäminen liikuntatuokioiden avulla. Liikuntapedagogiikan lisensiaatintutkimus. Liikuntatieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/37708/URN_NBN_fi_jyu-201204191558.pdf?sequence=8 Viitattu 10.1.2021

UKK-instituutti 2020. Lasten ja nuorten Move!- mittaukset: kestävyyskunnossa huolestuttava suuntaus. Verkkojulkaisu. Päivitetty 9.12.2020. https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/lasten-ja-nuorten-move-mittaukset-kestavyyskunnossa-huolestuttava-suuntaus/ Viitattu 16.12.2020.

Zimmer Renate 2001. Liikuntakasvatuksen käsikirja, didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita. Helsinki: LK:KIRJAT, lasten Keskus Oy.

Ketteriä kokeiluja kuntoutukseen ja hyvinvoinnin edistämiseen

Savonian sosiaali- ja terveysalan hyvinvointikoordinaattori- ja kuntoutuksen YAMK-opiskelijoiden Hyvvee voentia arkeen – hyvinvoennin menetelmäkokkeeluja ite kullekki -verkkoseminaari (=verkossa järjestetty tapahtuma, johon osallistujat ja järjestäjät osallistuvat omalta tietokoneelta) järjestettiin perjantaina 13.11.2020. Tapahtuma oli tarkoitus järjestää aiempien vuosien tavoin koulun kampuksella, mutta koronavirusepidemian vuoksi tapahtuma päätettiin järjestää etänä, verkkoseminaarina. Tapahtuman järjestelyvastuussa olivat vuonna 2019 aloittaneet hyvinvointikoordinaattori- ja kuntoutusopiskelijat, ja verkkoseminaari oli osa hyvinvointikoordinaattoriopiskelijoiden Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen menetelmät- ja kuntoutuksen opiskelijoiden Asiakaslähtöisten kuntoutumista edistävien menetelmien kehittäminen ja arviointi -opintojaksoja. 

Verkkoseminaarissa opiskelijat esittelivät opintojaksolla toteuttamiaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä kuntoutuksen menetelmäkokeiluja. Verkkoseminaarin sisältö toteutettiin pienryhmissä, moniammatillista osaamista hyödyntäen. Ryhmiä oli yhteensä kahdeksan, ja jokainen ryhmä tuotti sisältöä seminaaripäivään. Lisäksi jokaisella ryhmällä oli vastuu päivän järjestämisestä, esimerkiksi ilmoittautumisesta, palautteiden keräämisestä ja tapahtuman juontamisesta.  

Kuva 1. Elämänpolku mutkineen. Kuva: Juha Kolehmainen

Verkkoseminaarissa oli noin 50 osallistujaa. Seminaaripäivä alkoi kello 9:30 ja jatkui kello 14 asti. Kyseessä oli pop-up –tapahtuma, joka antoi osallistujille mahdollisuuden osallistua aikataulunsa ja kiinnostuksensa mukaisesti pitkin päivää. Tapahtuma sisälsi yhteensä kahdeksan 30 minuutin esitystä, joiden teemat rakentuivat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen sekä kuntoutuksen ympärille. Esitykset liittyivät rentoutumiseen, luontoon, kuulemisen tärkeyteen, erityisryhmien tukemiseen, virtuaalilaseihin, työhyvinvointiin ja mindfulnessiin.

Verkkoseminaarissa saimme monipuolisesti tietoa luonnon ja rentoutumisen merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille (Kuva 1). Luonnon hyödyntäminen ja luontoon liittyvät kuntouttavat menetelmät ovat tulleet tunnetummaksi viime vuosien aikana varsinkin GreenCare- toiminnan ansiosta. Rentoutuminen ja mindfullness ovat myös olleet laajasti esillä varsinkin hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Kyseisillä menetelmillä on vahva jalansija myös erilaisissa kuntouttavissa toiminnoissa, vaikka tällä kertaa niitä oli lähestytty terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Päivän aikana pääsimmekin kokeilemaan rentoutus- ja mindfullness- harjoitteita.

Verkkoseminaarissa opimme myös eri elämäntilanteissa käytettävistä menetelmistä, joita voidaan hyödyntää niin terveyden kuin kuntoutuksen edistämisessä. Esitelmissä oli aiheena myös erityisryhmien tukeminen, kuulemisen tärkeys ja virtuaalilasit hyvinvoinnin sekä kuntoutuksen tukena. Kuntoutuksessa työskennellään jatkuvasti erityisryhmien kanssa, joten tiedon saaminen siltäkin alueelta on äärimmäisen tärkeää. Kuulemisen tärkeys ja varsinkin virtuaalilasit toivat päivään tuoreita ideoita hyödynnettäväksi osana omaa kuntoutustyötä (Kuva 2).

Kuva 2. Koonti kuuntelun osatekijöistä. Kuva: Heidi Hartikainen

Seminaaripäivän esitykset nostivat runsaasti keskustelua monesta eri näkökulmasta. Pohdimme terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen merkitystä, menetelmien hyödyntämistä, kokemuksia, haasteita ja mahdollisuuksia. Keskusteluissa nousi esiin laaja moniammatillinen osaaminen ja innostus terveyden edistämisen menetelmiin niin henkilökohtaisella kuin ammatillisella tasolla.  

Verkkoseminaarin jälkeen opiskelijoiden ja opettajien kesken pohdimme yhdessä kokemuksia verkkoseminaarin järjestämisestä ja sen kulusta. Verkkoseminaaria suunniteltiin pitkään, ja opiskelijat kokivat vastuun suunnittelusta sekä järjestämisestä osittain haastavaksi. Etenkin ajankäyttö ja kampuksella järjestettävän seminaaripäivän yllättävä vaihtuminen verkkoseminaariksi toi omat haasteensa. Vaikka järjestäminen ei ollut aina helppoa, opimme monia taitoja ja saimme hyvää harjoitusta tapahtuman luomisesta. Verkkoseminaarin järjestämiseen liittyivät kaksi ajankohtaista teemaa: digitalisaation mahdollisuudet ja moniammatillinen yhteistyö. Nämä kaksi teemaa yhdistettynä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen menetelmiin loi onnistuneen päivän.

Kirjoittajat:
Nina Komulainen, TYKO19S7 opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Anne Kröger, TYKO19SY opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Saara Lehtimäki, TYKO19SY opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Jarno Vokkolainen, TYKUSY19 opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Materiaalin yhteiskehittäminen ja avoimuus hyödyntävät opettajia ja opiskelijoita!

Digisote- osaamista (sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten palveluiden käyttämis- ja kehittämisosaamista) vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta. Tulevaisuuden osaamisvaatimuksia tulee ottaa huomioon myös opetussuunnitelmien kehitystyössä sekä opetuksen sisällöissä.  Opettajien osaamisella on tärkeä rooli, kun halutaan vahvistaa opiskelijoiden ja työelämän digisote- osaamista. Tämä edellyttää positiivista asennetta kehitykselle ja halua uuden oppimiselle.

Monialainen yhteiskehittäminen vahvistaa opettajien digipedagogista osaamista ja sitä kautta digisote-osaaminen siirtyy opiskelijoiden osaamiseen ja opiskelijoiden kautta työelämän kehittämiseen. Monialaisessa kehittämisessä sote-toimintaympäristön yhteisöllinen tiedonrakentelu tarkoittaa eri toimijoiden välistä työskentelyä ja vuoropuhelua yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Monialaisessa ja yhteisöllisessä tiedonrakentelussa korostuu trialoginen oppimismalli, missä kehitetään yhteisöllisesti uutta tietoa, osaamista ja ymmärrystä sekä tuotettua tietoa hyödynnetään käytännön toiminnassa. Tulevaisuuden sote-ammattilaiset tarvitsevat digisote – osaamista monialaisesta ja monitoimijaisesta kehittämisestä faktatiedon ja ammattikäytänteiden lisäksi.

Monialaisen ja monitoimijaisen osaamisen kehittyminen edellyttää kiinnostusta uuden oppimiselle, kehittäjämäistä ja toisen osaamista arvostavaa työotetta sekä uskallusta osaamisen jakamiselle työyhteisössä. Lisäksi tarvitaan selkeää koordinointivastuuta ja monialaisen työskentelyn turvaamista työyhteisössä. Seuraavaan kuvaan 1 on koottu monialainen sosiaali- ja terveysalan digitalisaatioon ja sen kehittämiseen liittyvä opettajan osaaminen.

Kuva 1: Monialainen sosiaali- ja terveysalan digitalisaatioon ja sen kehittämiseen liittyvä opettajan osaaminen, Sotepeda24/7-hanke

Sotepeda-hankkeessa määriteltiin tulevaisuuden 12 osaamisaluetta (kuva 2) ja näihin alueisiin kehitettiin yhdessä eri ammattikorkeakoulun monialaisen opettajaverkoston kanssa erilaisia ja eri laajuisia opintokokonaisuuksia.

Monialainen (sosiaali- ja terveysala, liiketalous, IT) yhteiskehittäminen on ollut tärkeässä roolissa näiden osaamisalueiden mikrojen ja opintokokonaisuuksien kehittämisessä. Yhteiskehittämisen tuloksena on tuotettu yhteensä 384 mikroa ja 28 kappaletta 1-3op:n laajuista opintokokonaisuutta (MOOC). Nämä 1-3 op:n laajuiset opintokokonaisuudet muodostuvat mikroista. Mikro voi olla esimerkiksi tietopaketti, tehtäväkokonaisuus, video, kuva, tai podcast ja siihen mahdollisesti liittyvä arviointi.  Opettajat pystyvät hyödyntämään ja integroimaan näitä pieniä mikroja omiin opetuksiinsa. Yhteiskehittämisessä tuotetut mikrot tuovat erilaisia näkökulmia opetuksen sisältöihin ja erilaisia interaktiivisia vaiheita opintojaksoihin. Integroitavien mikrojen tulee olla selkeitä ja niiden tulee tuottaa lisäarvoa opintojakson sisältöön ja toteutukseen.

Sotepeda 24/7 hankkeessa lähtöajatuksena oli kehittää yhdessä ja tuottaa mikroja ja opintokokonaisuuksia niin, että ne ovat kaikkien saatavilla, avoimesti hyödynnettävissä ja integroitavissa omiin opintojaksoihin. Avoimilla oppimateriaaleilla tarkoitetaan kaikille avoimia digitaalisia opetukseen ja oppimiseen tarkoitettuja materiaaleja. Avointa oppimateriaalia tehdessä, tulee miettiä, mitä lisenssiä tullaan käyttämään materiaalin julkaisemisessa. Avoin lisenssi tarkoittaa sitä, että materiaalin tekijä itse määrittelee ehdot millä oikeuksilla materiaalia tarjotaan käyttäjille. Kaikki Sotepeda 24/7 hankkeessa tuotettu materiaali on lisensoitu CC BY-SA 4.0 lisenssillä. Tämä tarkoittaa, että tuotettua materiaalia voi hyödyntää vapaasti, kunhan tekijät mainitaan ja materiaalia tullaan jakamaan samalla lisenssillä. Mikäli materiaalia muunnellaan, tulee siinä käyttää samaa lisenssiä, kuin mikä alkuperäisessä materiaalissa on käytetty.

Saavutettavuusdirektiivi tuli voimaan 23.9.2020 ja tavoitteena siinä on, että kaikki voivat käyttää tulevaisuudessa digitaalisia palveluita tilanteesta riippumatta. Tämä koskee myös digitaalisesti tuotettuja oppimateriaaleja. Materiaalien tulee olla saavutettavia kaikille ihmisille riippumatta henkilön toimintarajoitteista tai ominaisuuksista. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kuvissa tulee olla seliteteksti ja videot tulee tekstittää.

Hankkeessa tuotettuja avoimia oppimateriaaleja on tallennettu digicampus.fi ja aoe.fi palveluihin. Materiaalit löytyvät myös Savonia – ammattikorkeakoulun moodle oppimisympäristöstä. Näistä palveluista opettajat voivat ottaa käyttöönsä oppimateriaalia opintojaksojensa sisältöihin. Myös eri koulutusalojen tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmiin, tulisi näitä tulevaisuuden 12 osaamisalueita sisällyttää.  

Anna-Leena Ruotsalainen, THM, ft, OPO, Savonia-ammattikorkeakoulu
Sotepeda 24/7 hankkeen Savonia-amk:n projektipäällikkö