Iäkkäiden toimintakyky ja sydänsairaudet

Sydän vanhenee siinä missä koko keho. Normaalin ikääntymisen tuomat muutokset näyttäytyvät erityisesti sydämen kyvyssä vastata kehon vaatimuksiin suurissa ponnisteluissa tai pitkäkestoisissa fyysisissä suorituksissa. Sydämen normaalina vanhenemismuutoksena on esimerkiksi aortan kaaressa tapahtuvat ikääntymismuutokset, joiden seurauksena verenpaine alkaa vähitellen hitaasti nousta.

Ikä ei ole vain kronologisesti lisääntyviä numeroita. Se on myös kykyä toimia ja tehdä, biologinen ikä, se on viisutta ja kokemusta, psykologinen ikä ja se on olemista ja toimimista yhteiskunnan jäsenenä, sosiaalinen ikä.  Kehon vanhenemismuutokset vaikuttavat toimintakykyyn. Erityisesti sydämen kyky vastata raskaiden ponnisteluiden vaatimaan kuormitukseen heikentyy. Vastaavasti sydänsairaudet vaikuttavat yksilön kykyyn pärjätä työssään ja arjessaan.

Iäkkäiden ihmisten tyypillisimmät sydänsairaudet ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt. Esimerkiksi Suomessa yli 65-vuotiaista miehistä 18 % ja naisista 12 % sairastaa sepelvaltimotautia. Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa vanhimpien ikäryhmien sairastavuus luvut ovat korkeimmat (yli 80-ikävuotta miehet 28 % ja naiset 26 %). (Vartiainen ym. 2018.)  Sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys Suomessa on 1-2 %, mutta sen ilmaantuvuus kasvaa jyrkästi vanhempiin ikäryhmiin mentäessä. Esimerkiksi yli 70-vuotiaista noin 10 % sairastaa sydämen vajaatoimintaa. (Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito –suositus 2017.)

Suomalaiset kuolevat verenkiertoelinsairauksiin, vaikkakin niiden merkitys keskeisenä kuolinsyynä on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yleisin kuolinsyy Suomessa on edelleen sepelvaltimotauti, johon kuoli vuonna 2018 lähes 9500 ihmistä. Kuolleiden mediaani-ikä oli 80-vuotta tai enemmän niin miehillä kuin naisilla. (Sepelvaltimotautiin kuolleet 2019.)

Sydänkuntoutus

Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavien lääketieteellinen hoito on Suomessa erinomaisella tasolla, mutta kuntoutus kaipaa vahvistusta. Erityisesti iäkkäiden sydänpotilaiden kuntoutus ja sen vakiinnuttaminen osaksi hoitopolkua kaipaa edelleen vahvaa kehittämistyötä.  Usein hoitohenkilökunta ei tarjoa eikä pohdi kuntoutuksen mahdollisuuksia iäkkään sydänpotilaan kohdalla vaan kuntoutus kohdentuu nuoriin hyväkuntoisiin sydänpotilaisiin. Systemaattisesti etenevän ja jatkuvan kuntoutuksen ulkopuolelle usein jäävät iäkkäät sydänpotilaat, jotka jo nyt muodostavat enemmistön potilaista ja joille juuri kohdennettu ja räätälöity kuntoutus olisi äärimmäisen tärkeää itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Sydänkuntoutuksen on osoitettu olevan vaikuttavaa ja turvallista myös ikääntyneillä, joilla on joko stabiili sepelvaltimotauti tai joille on tehty revaskularisaatiotoimenpide (pallolaajennus tai ohitusleikkaus) tai joilla on sydämen vajaatoiminta. Sydänkuntoutusohjelmat on suunniteltu parantamaan toipumista akuutista sydäntapahtumasta, parantamaan elämänlaatua ja vaikuttamaan vaaratekijöihin kuteen fyysiseen aktiivisuuteen, ruokavalioon ja lääkehoidon optimointiin. Tutkimusnäyttö puhuu sen puolesta, että ikääntyneet saavat kuntoutuksesta samanlaisia hyötyjä kuin nuoremmatkin, mutta ikääntyneillä harjoittelu ei perustu niinkään diagnoosiin vaan toimintakykyyn ja se tulee suunnitella yksilöllisesti. (Cacciatore ym. 2016.)

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja saavuttaa tuloksia. On hyvä pohtia, millaisia tuloksia saavutettaisiin, jos esimerkiksi sairaalaan toimenpiteisiin tuleville iäkkäille ihmisille tarjottaisiin preoperatiivista kuntoutusta terveydentilan mukaisesti. Lisäksi tulisi pohtia, että millaista rahallista säästöä toiminta toisi, kun potilaan kotikuntoisuus säilyisi paremmalla tasolla tehokkaalla pre- ja postoperatiivisella kuntoutuksella ja kuntoutuksen jatkuessa kotiutuksen yli kotiin tukemaan hyvää kotikuntoisuutta. Erityisesti on vahvaa näyttöä siitä, miten iäkkäiden ihmisten toimintakyky laskee sairaalahoidon aikana. Vastaiskuna tähän on suositus toimintakyvyn arvioimiseksi sairaalahoidon aikana ja miten kuntoutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota (Kerminen ym. 2019). Vaikka iäkkäillä on paljon liitännäissairauksia, toimintakyvyn alentuminen esimerkiksi sydäntoimenpiteiden tai akuutin sydäntapahtuman jälkeen on monesti väliaikaista, jos kuntoutustoimenpiteistä huolehditaan. Pahimmillaan toimintakyvyn väliaikaisesta laskusta tulee kuitenkin pysyvä, jos toipilas ei saa tarvitsemaansa tukea kuntoutumiseen ja näin kalliin hoidon hyöty jää vajavaiseksi.

Kliinisten toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa henkilön kuntoa ja toimintakykyä. Itse toimenpide parantaa esimerkiksi sepelvaltimoiden virtausta pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen jälkeen, mutta onko se itsenäisenä toimenpiteenä riittävä ilman kuntoutusta? Toimenpiteestä ja potilaan kunnosta riippumatta, tulee aina aloittaa kuntoutus, erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla. Esimerkiksi Ikääntyneiden kestävyysharjoittelulla on saatu hyviä tuloksia niin maksimaalisen hapenottokyvyn, toimintakyvyn kuin elämänlaadunkin parantumisena. Esimerkiksi vielä yli 75-vuotilailla iäkkäillä henkilöillä maksimaalinen hapenottokyky parani akuutin sydäntapahtuman tai sydäntoimenpiteen jälkeisellä kolmen viikon harjoittelujaksolla 10,9% ja 6 minuutin kävelytestitulos 11%. Tulos oli sitä parempi, mitä heikompi kuntoutujan lähtötaso oli. (Baldasseroni ym. 2016.)

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi sydänkuntoutuksen lähtökohtana

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi on iäkkään sydänkuntoutujan kuntoutuksen lähtökohta. On arvioitava fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotta harjoittelu vastaa kuntoutujan tarpeita. Parhaimmillaan arvio tehdään jo sairaalassa ennen kotiutumista, kuten Iäkkään henkilön lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä suositus suosittaa (Kerminen ym. 2019). Kokonaisvaltainen arviointi pitää sisällään toimintakyvyn kartoituksen lisäksi kliinisen tilanteen, kuntoutussuunnitelman sekä mahdolliset apuväline-, kotiapu- ja kuljetustarpeen selvityksen. Iäkkäiden sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti toimintakyvyn arvioimiseen käytettäviä mittareita on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti käytössä olevia toimintakykymittareita mukaillen Cacciatorea ja kumppaneiden (2016) artikkelia.

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus- suosituksen (2016) mukaan ensisijaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat kliininen rasituskoe ja 6 minuutin kävelytesti. Yksilöllisen tarpeen mukaan kartoitetaan lihasvoimaa, fyysistä aktiivisuutta, motorista kuntoa ja hengitysfunktioita.  (Hautala ym. 2016.)

Nykyisin kuntoutus hyödyntää verkko- ja digitaalisia mahdollisuuksia entistä enemmän. Nämä sopivat osalle sydänkuntoutujista, mutta ei kaikille. Esimerkiksi nivelrikko sormissa, huono näkökyky ja kuulo asettavat haasteita teknologian käytölle. Järjestelmiin kirjautuminen voidaan kokea hankalaksi ja osa iäkkäistä ihmisistä ei halua käyttää teknologiaa. On äärimmäisen tärkeää löytää oikea ja yksilöllinen kuntoutusratkaisu iäkkäälle ihmisille. Taulukossa 1.  on esimerkki kuntoutusohjelman soveltamisesta toimintakyvyn mukaan.

Taulukko 1. Kuntoutusohjelman soveltaminen toimintakyvyn mukaan, mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Ikä sinänsä ei ole este kovatehoisellekaan harjoittelulle. Kuitenkin eri sydändiagnooseissa on huomioitava kuormituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön. Harjoittelussa tulee pyrkiä löytämään optimaalinen teho niin, että kuormitukseen liittyvät riskit ovat mahdollisimman vähäisiä. Taulukossa 2 on karkeasti kuvattu sopivaa kuormitustasoa erilaisissa sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Taulukko 2. Harjoittelun intensiteetti eri sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Sydänkuntoutus on laaja, moniammatillinen ja vahvaan tutkimusnäyttöön perustuva kokonaisuus. Moniammatillisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkun muun pitäisi ottaa vastuu kuntoutuksen järjestämisestä. Jokainen sydänpotilaiden kanssa toimiva on vastuussa omasta erikoisalueestaan. Fysioterapeutit ovat keskeisessä roolissa sydänkuntoutuksessa niin yksittäisen potilaan harjoittelun suunnittelussa ja ohjaamisessa kuin sydänkuntoutuskäytäntöjen alueellisten ja valtakunnallisten käytäntöjen organisoinnissa.

Taataan ammattilaisina sydämellinen kuntoutus kaikille iäkkäille ihmisille! 

Leena Meinilä, ft, Kuopion yliopistollinen sairaala

Marja Äijö, TtT gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkeli pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Baldasseroni S, Pratesi A, Francisini S, Pallante R, Barucci  R & Orso F. 2016. Cardiac Rehabilitation in Very Old Adults: Effect of Baseline Functional Capcity on Treatment Effectiveness. Journal of the American Geriatrics Society 64:1640-1645.

Cacciatore F, Ferrara N, Mezzani A, Maiello C, Amarelli C, Curcio F, Liguori I, Abete P. 2016. Cardiac Rehabilitation in the Elderly Patients. Sports Medicine and Rehabilitation Journal 1(2): 1006.

Kerminen H, Jäppinen A-M, Kiviniemi K, Tikkanen P & Havulinna s. 2019. Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä. Toimia-suositus. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100230834

Sepelvaltimotautuin kuolleet 2019. Findikaattori. [päivitetty 16.12.2019].[viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://findikaattori.fi/fi/83

Hautala A, Alapappila A, Häkkinen H, Kettunen J, Laukkanen J, Meinilä L & Savonen K. 2016. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Hyvä fysioterapiakäytäntö.  Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00002

Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Vartiainen E, Jula A, Laatikainen T & Niiranen T. 2018. Verenkiertoelinten sairaudet. Teoksessa. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K & Koskinen S.  Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Raportti 4/2018. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8

Sydämellisesti sydänkuntoutusta iäkkäille ihmisille

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *