Kuntoutuksen asiantuntijat kokoontuivat etäyhteyksin verkostoitumaan ja tuottamaan työhyvinvointia edistäviä tekijöitä verkostoyhteistyönä. Asiantuntijat olivat Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulun kuntoutuksen YAMK opiskelijoita moniammatillisista ryhmistä. Ryhmissä on sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja. Yhdessä käsiteltäviä teemoja olivat yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työyhteisöille sekä työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa. Päivän kulkua johdattelivat opettajien lyhyet alustukset aiheisiin ja näitä seuranneet yhteiskehittelyt.

Tulevaisuuden hyvinvointi rakentuu verkostoissa

Tulevaisuudessa verkostoilla ja vuorovaikutuksella on yhä suurempi merkitys yhteiskuntajärjestelmissä ja työtoiminnassa (Dufva 2020). Kuntoutusjärjestelmän uudistamisessa painotetaan monessa kohtaa verkostomaista yhteistyötä (STM 2017). Kuntoutustyötä tehdään enemmissä määrin kuntoutujalähtöisesti hänen toimintaympäristöissään rakentaen yhdyspinnoille mielekkäitä kokonaisuuksia. Siten kuntoutusverkostot uudistuvat yhä moninaisimmiksi. Kaikki tämä nostaa esille uusia kysymyksiä siitä, mitä on työhyvinvointi työssä, joka toteutuu jatkuvasti kehkeytyvissä verkostoissa tai mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta yksilön ja yhteisön näkökulmilta yhteisöllisessä toiminnassa. Hyvinvoivat verkostot ja työpaikat tuottavat myös vaikuttavampaa toimintaa suhteessa asiakkaaseen.

Yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työhyvinvoinnin rakentajina

Myönteinen yhteisöllisyys syntyy yhdessä toimimisesta, vuorovaikutuksesta, kiinnostuksesta toisia ihmisiä ja asioita kohtaan sekä ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä. Myönteinen yhteisöllisyys toimii, kun yhteisö hyväksyy jäsentensä erilaisuuden sekä auttaa toisiaan toteuttamaan yksilöllisyyttä ja näin yksilöiden erilaisuus luo energiaa, jolla yhteisöllisyyttä voidaan kehittää yhä eteenpäin. (Kananen, Pehkonen, Ranta-Kokko & Suhonen 2015; Paasivaara & Nikkilä 2010.)


Työn imun kokemus on taas myönteisessä yhteydessä työntekijän terveyteen, hyvään työsuoritukseen ja yrityksen taloudelliseen menestymiseen (Hakanen 2011). Sekä esimieheltä saatavan kiitoksen, että työtovereilta tai asiakkailta saatavalla kiitoksella on merkitystä työhyvinvointiin. Kiitoksen antaminen on sosiaalinen voimavara, josta kaikki ovat yhdessä vastuussa. (Perhoniemi 2015). Työntekijöiden välinen positiivinen käytös saattaa yhä olla vähätelty työn voimavara. Positiivisen palautteen taitoja on työhyvinvoinnin näkökulmasta syytä aktiivisesti edistää työpaikoilla. Näitä sosiaalisia voimavaroja tarvitaan yhä kipeämmin suomalaisessa työelämässä työmotivaation ja laadukkaan työn ylläpitämiseksi, varsinkin kun tulevaisuuden työ on määrällisesti yhä kuormittavampaa. (Perhoniemi 2015).

Kuntoutuksen asiantuntijoiden pienryhmissä tehtynä kehittelynä syntyi padlet-seinät (KUVA 1.). He kiteyttivät seinälle ryhmässä kehkeytyneet ajatukset yhteisöllisyydestä, työn imusta ja kiitoksen merkityksestä työhyvinvoinnille.  Kiteytyksissä nousivat esille huumori, kehumiskulttuurin luominen sekä palautteen saamisen merkitykset omalle työhyvinvoinnille. Myös johdontuki ja positiiviset asenteet nostettiin merkittäväksi työhyvinvointia edistäväksi tekijäksi ja miten jaamme kiitosta sekä palautetta asiakkaillemme.

KUVA 1. Opiskelijoiden tuottama Padlet-seinä

Työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa

Työhyvinvointi rakentuu suhteessa työhön ja on samalla yksilön kokemuksellinen hyvinvoinnin tila (Manka 2011; Manka & Manka 2016). Kun hyvinvointi realisoituu suhteessa työhön, niin keskeiseksi nousee työn muutoksen ymmärtäminen ja työn kehittäminen tulevaisuusorientoituneesti (Virkkunen ym. 2010; Alasoini 2011). Ratkaisevan tärkeäksi kysymykseksi työhyvinvoinnin edistämisen kannalta nousee: mistä ja miten rakentuu työn merkityksellisyyden kokemus, kun kyseessä on verkostotyö ja -kehitys?

Tämän päivän tietoyhteiskunnassa, teknologian kehityksessä ja työn muutoksessa tulevat korostumaan verkostot ja uudenlainen organisaatioiden rajat ylittävä yhteisöllisyys (Dufva 2020). Työyhteisö ei ole enää ”oman talon seinien sisällä”, vaan verkostoissa ja verkossa ja yhä enemmissä määrin asiakkaiden ja kuntoutujien omissa ”lähi- ja luomuverkostoissa” (Sipari ym. 2014). Verkosto voi edistää työhyvinvointia vahvistamalla kokemusta työn merkityksellisyydestä, kun verkostosta nousee uusia kollektiivisia tiedollisia ja sosiaalisia voimavaroja. Näillä voimavaroilla saadaan asiakkaille ja kuntoutujille kokonaisvaltaisia, uusia ja parempia palveluratkaisuja. Verkostotyö auttaa laajentamaan ymmärrystä työtoiminnasta yhdessä oppimisen ja kehittämisen myötä. (Seppänen ym. 2014.)

Kuntoutuksen asiantuntijat jatkoivat pienryhmissä työskentelyä ja tuottivat kuvauksen siitä mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa. Ryhmien esittelivät tuotoksensa hyödyntäen monipuolisesti erilaisia digitaalisia alustoja ja välineitä kuten postermywall, jamboard ja powerpoint. Kuvakollaasi tuotoksista on kuvassa 2.

KUVA 2. Kuvakollaasi kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteiskehittelyn tuotoksista

Opettaja tuotti yhteenvetokuvion pienryhmien tuotoksista ja esittelyistä (KUVA 3). Näin saatiin näkyväksi lähes 40 kuntoutusalan asiantuntijan tuottama yhteinen näkymä siitä mitä on työhyvinvoinnin edistäminen verkostoissa. Työhyvinvointia edistävä toiminta on kommunikatiivinen prosessi, jossa myös kuntoutuja on mahdollisuuksiensa mukaan mukana. Hyvin toimivassa verkostossa on yhteinen tahtotila ja tavoite. Verkoston toimintaa edistää se, mikäli se on suunnitelmallista, hallittua ja sopivasti haasteellista. Verkostossa toteutuu sitoutuminen yhteiseen toimintaan ja jatkuva arviointi sekä ketteryys kehittämisessä. Työn merkityksellisyyttä verkostoissa rakentaa yhteisen toiminnan lisäksi henkilökohtaistaminen ja kuntoutuja saama lisäarvo, kuntoutujan hyvä elämä.

KUVA 3. Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa kuntoutusalan asiantuntijoiden yhteiskehittelemänä. Kuvan tuotti Salla Sipari.

Verkostoissa työhyvinvointia edistää vahva yhteinen toimijuus

Yhteistoimijuus rakentuu yhteen sovitetun arvopohjan sekä yhteisen tavoitteen ja päämäärän määrittelyllä. Yhteinen toimintakulttuuri ja rakenteet mahdollistavat yhteistä toimijuutta. Yhteiset tehtävät on määritelty ja keskinäinen vuorovaikutussuhde rakennetaan kumppanuuteen perustuen. (Lindh 2013; Launiainen ym. 2011; Harra ym. 2017.)Yhteisen toimijuuden fasilitointi ja rakentuminen onnistui kuntoutuksen YAMK:n Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulujen yhteiskehittelyn toteutuksessa. Yhtälailla vahva yhteinen toimijuus ilmeni yhteiskehittelyjen tuloksissa (kuviot).

Yhteinen iltapäivä Savonian ja Metropolian opiskelijoiden ja opettajien kesken tarjosi loistavan tilaisuuden verkostoitua kuntoutuksen asiantuntijoiden kesken. Toteutus onnistui ongelmitta etänä, mikä osaltaan vahvistaa digitaalisten sovellusten käyttökokemusta yhteistoimintamenetelmänä. Etäopiskelu ja -työskentely avaavat maailmaa aivan uudella tavalla verraten vanhanaikaisempiin opetus- ja työskentelymenetelmiin, jotka ovat enemmän paikkasidonnaisia. Erilaisuus on rikkaus, joka kasvattaa yhä laajempaa ymmärrystä ja osaamista ilmiöistä. Työhyvinvointia käsiteltiin monelta kantilta, ja jokaiselle tarjoutui varmasti myös uusia näkemyksiä ja ajatuksia aiheeseen. Tällaiset yhteiset opintohetket ammattikorkeakoulujen välillä tarjoavat loistavia verkostoitumismahdollisuuksia sekä madaltavat kynnystä ottaa rohkeammin yhteyttä erialojen asiantuntijoihin. 

Opiskelijan näkökulmasta tämä verkossa tapahtuva kuntoutuksen (YAMK) opiskelijoiden verkostoitumispäivä sopi tähän opintojaksoon sekä näihin poikkeuksellisiin aikoihin erittäin hyvin. Poikkeusaikojen vuoksi yleistyneet etätyöt ja -opinnot ovat vaatineet itsenäistä työskentelyä yhä entistä enemmän, joten tällainen sosiaalinen ja moniammatillinen verkostoitumispäivä toi mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamisen keskelle, ja samalla se innoitti pienryhmissä keskustelemaan ja pohtimaan niin yhteisöllisyyden, työn imun kuin kiitoksenkin merkitystä eri verkostoissa. Tämä ”verkostoidu verkossa” -päivä onnistui kaiken kaikkiaan hyvin eri kaupunkien välillä ja eri murteiden sävyttämänä, joten mielestäni vastaavia yhteisiä opetusmenetelmiä voitaisiin hyödyntää myös tulevaisuudessa.

Lopuksi

Opiskelijat ja opettajat kokivat siis yhteisen tilaisuuden innostavana ja voimaannuttavana. Opiskelijat kuvasivat lisäarvona sen, että moniammatillinen verkostoituminen käytännön työhön liittyen toteutui ryhmätyöskentelyn lomassa, vaikka työtoiminta toteutuu eri puolilla Suomea. Alueellisen kehittämisen rajat näyttävätkin ohenevan tai jopa häviävän kokonaan ammattikorkeakoulujen yhteisessä koulutuksessa verkostomaisen ja etäyhteyksin rakentuvan yhteiskehittelyn myötä. Valtakunnallista verkostoista nousee uusia voimavaroja, mutta niin tarvitaan alueellista osaamista rakennusaineiksi. Kokemustemme perusteella voidaan todeta, että yhteistoteutuksia voisi jatkossa lisätä ja laajentaa eri osaamisalueille.

Kirjoittajat:

Anu Kinnunen, ft, TtM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Sipari, FT, yliopettaja kuntoutus ylempi AMK, Metropolia ammattikorkeakoulu

Minna Kaija-Kortelainen, YTM, ON, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anniina Eronen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Mia Savolainen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Metropolia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alasoini, T. 2011. Hyvinvointia työstä. Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla? Tykes-raportteja 76. Helsinki.

Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitra studies 162. Vantaa: Erweko.

Hakanen, J. 2011. Työnimu –opas. Työterveyslaitos.

Harra T, Sipari S & Mäkinen E. 2017. Hyvää tahtova kehittäjäkumppanuus. teoksessa Anneli Pohjola, Maarit Kairala, Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali-ja terveyspalveluissa. Tallina, Vastapaino.

Järvensivu, A. ja Koski P. 2009. Hyvä, parempi innovaatio? Tutkimus organisatorisista innovaatioista, työelämän laadusta ja työn mielekkyydestä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatutkimuksen instituutti. Työelämän tutkimuskeskus.

Kananen, A., Pehkonen, P., Ranta-Kokko, P., Suhonen, M. 2015. Yhteisöllisyys terveysalan projekteissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2015: 52 118–129. A

Launiainen, H. & Sipari, S. 2011. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Vajaaliikkeisten Kunto ry, Helsinki: Erweko oy.

Lindh, Jari. 2013. Kuntoutus työn muutoksessa: yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen. Lapin yliopistokustannus. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61780

Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: TalentumPro.

Manka, Marja-Liisa 2011.Työn ilo. Helsinki: Wsoypro Oy.

Paasivaara, L., Nikkilä, J. 2010. Yhteisöllisyyden työhyvinvointia. Helsinki: Kirjapaja.

Perhoniemi, R. 2015. Työstä saatava kiitos –ajallinen muutos ja yhteys palkansaajan työtyytyväisyyteen 2000-luvun Suomessa. Työelämän tutkimus 2-2015.

Seppänen, Laura; Heikkilä, Heli; Kira, Mari; Lallimo, Jiri; Ruotsala, Riikka; Schaupp, Marika; Toiviainen, Hanna; Uusitalo, Hanna; Ala-Laurinaho, Arja. 2014.Palveluverkostojen muuttuva toimintakonsepti. Asiakasymmärrys, välineet ja työhyvinvointi verkostoyhteistyössä. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/132320

Sipari, S., Mäkinen, E. & Paalasmaa P. 2014. Kuntoutujasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/aatos-artikkelit/kuntoutettavasta-kehittajakumppaniksi/

STM 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 41. STM Helsinki. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Virkkunen, J Ahonen, H. & Schaupp – Lintula, L. 2010. Toimintakonseptin yhteisen kehittämisen mahdollisuus. Tykes-raportteja 70. Helsinki

Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa– kuntoutuksen asiantuntijat verkostoitumassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *