Kuva © Marja Äijö/2021

Kuntoutuksen merkitys on ymmärretty Suomessa jo pitkään. Vastuu kuntoutuksen toteuttamisesta on pääsääntöisesti kunnilla ja sairaanhoitopiireillä. Kuntoutusta ohjataan lainsäädännöllä, mistä esimerkkeinä ovat mm.; Vammaispalvelulaki (380/1987), asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta (1015/1991), laki Kansaneläkelaitoksen järjestämistä kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005), Terveydenhuoltolaki (1326/2010) ja Sosiaalihuoltolaki (1301/2014). Laissa on määritelty mm. kuntoutuksen järjestämisvelvoitteeseen kuuluvat lääkinnällisen kuntoutuksen asiakokonaisuudet, joita ovat esimerkiksi toimintakyvyn parantamiseen ja ylläpitämiseen tähtäävät terapiat sekä muut tarvittavat kuntoutumista edistävät toimenpiteet ja apuvälineet. Lain mukaan kuntoutus kuuluu tasa-arvoisesti kaikille.

Pitkään jatkuneesta kuntoutusta edistävästä työstä huolimatta, kuntoutuksen toteutumisessa on vielä monia haasteita. Meneillään olevassa Pohjois-Savon kuntoutuspalveluiden osaamis- ja liiketoimintaverkosto -hankkeessa (KUNTOS) toteutettiin 10.2.2021 virtuaalisesti ensimmäinen työpaja, johon osallistui yli 30 kuntoutusalan asiantuntijaa eri puolilta Pohjois-Savoa. Työpajan teemana oli kuntoutuskoulutuksen tulevaisuus ja keskeisenä ajatuksena oli pohtia yhdessä kuntoutusalan koulutusta ja sen tulevaisuutta. Työpajan alussa pyysimme osallistujia kuvailemaan heidän kuntoutukseen liittyvän unelmansa. Yhteisesti jaetut unelmat kirjattiin ylös ja ryhmiteltiin sisällön mukaan kuuteen teema-alueeseen seuraavasti.

  1. TASA-ARVOINEN KUNTOUTUS 

Yhtenä työpajaan osallistuneiden suurena unelmana oli kuntoutuksen kuuluminen kaikille, ns. ”jokamiehen kuntoutus”. Sillä tarkoitettiin ihmisten hyvää mahdollisuutta päästä kuntoutukseen ja sen hyvää toteutumista. Joustavia mahdollisuuksia päästä kuntoutukseen tulee kehittää ja edistää tasavertaista kuntoutukseen pääsemistä ja kuntoutuspolkua. Myös harvaan asutuilla alueilla asuvilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet saada kuntoutusta kuin kaupungeissa asuvilla. Lisäksi korostettiin kuntoutujien äänen kuulumista ja kuulemista.  

2. JOUSTAVAT JA SUJUVAT KUNTOUTUSPOLUT 

Toinen esiinnoussut unelma oli kuntoutuspolkujen mahdollistaminen ja hyvä tiedonkulku. Unelmatilanteessa kuntoutus toteutuisi joustavasti jatkumona, kun kuntoutuja siirtyy eri yksiköihin esimerkiksi julkiselta puolelta yksityiselle puolelle. Unelmat kohdentuivat esimerkiksi AVH-asiakkaiden kuntoutuspolkuun ja sen toiminnan alueelliseen kehittämiseen. Unelmana oli mahdollisimman oikea-aikainen ja tehokas kuntoutus sitä tarvitseville käytössä olevilla (pelimerkeillä ja) resursseilla. Lisäksi unelmoitiin matalan kynnyksen palveluista esimerkiksi kulttuurin alalta.

3. MONIAMMATILLISUUS/MONIALAISUUS 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmat kohdentuivat monialaiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön niin julkisten kuin yksityisten toimijoiden välillä. Monitoimijaisen yhteistyön tarve tulisi tunnistaa ja yhteistyöhön tulisi entistä vahvemmin ottaa omaiset mukaan. Lisäksi unelmoitiin monitoimijaisesta ristipölytyksestä, joka tuottaisi kuntoutuksen osaamista kaikille toimijoille.

4. KUNTOUTTAVA ARKI YHDESSÄ YMMÄRTÄEN 

Kuntoutuksen tulevaisuuden unelmia kohdentui kuntoutusosaamiseen arjen työssä.  Tulevaisuudessa kaikilla alueen kuntoutustoimijoilla olisi riittävä kuntoutusosaaminen ja kouluttautumismahdollisuuksia. Toimintakyky-käsitteen laaja-alainen ymmärtäminen olisi vahvasti läsnä kuntoutuksessa. Työpajassa unelmoitiin siitä, että kuntouttava työote olisi tasalaatuisena osaamisena tulevaisuudessa kaikilla työntekijöillä. Tätä tulisi opettaa alan opiskelijoille jo opintojen aikana. Hoitotyön arjessa olisi enemmän kuntoutusta, toimintakyvyn edistämistä ja asiakkaan itsensä osallistamista arjen tehtäviinsä.  Unelmoitiin myös, että sairaalassa olevalle asiakkaalle tulisi mahdollistaa oman toimintakykynsä käyttäminen yksilöllisen tilanteen mukaisesti.  Tässä kohtaa unelmat kohdentuivat erityisesti iäkkäiden ihmisten aktiiviseen kuntouttavaan arkeen. Kuntoutuksen näkymistä arjessa pidettiin tärkeänä. Hyvin toteutuvassa kuntoutuksessa on yhteiset ja samalla tavalla ymmärretyt käsitteet, kuntoutusprosessi ja -periaatteet. Nämä unelmat kohdentuivat yhteisesti sekä kuntoutuksen että hoidon ammattilaisiin. 

5. ERITYISALOJEN KUNTOUTUKSEN KEHITTÄMINEN 

Kokonaisvaltaisen kuntoutuksen lisäksi unelmat kohdentuivat myös kuntoutuksen erityisaloille. Haaveissa oli mm. epilepsian, mielenterveyden, sosiaalisen ja perhekuntoutuksen vahva kehittäminen ja toteutuminen tulevaisuudessa Pohjois-Savon alueella. Myös robottikuntoutuksesta unelmoitiin kuntoutusmenetelmänä.   

6. KUNTOUTUSKOULUTUKSEN ERINOMAISUUS  

Unelmia kohdentui myös kuntoutuksen koulutukseen. Unelmana oli tutkia, toteuttaa ja kouluttaa näyttöön perustuvaa ja vaikuttavaa kuntoutusta. Lisäksi unelmoitiin Pohjois-Savon profiloitumisesta kansalliseksi kuntoutuskoulutuksen kärkiosaajaksi.

Kuva © Marja Äijö/2020

Työpajassa (koottujen) kuvattujen unelmien laaja kirjo osoittaa lukuisten kuntoutusta koskevien velvoitteiden toteutuvan puutteellisesti. Tässä on edelleen kehittämistyötä, jota osaltaan viedään eteenpäin KUNTOS-hankkeen tavoitteiden mukaisesti toteutettavilla toimenpiteillä. Toimenpiteistä merkittävimpiä tulevat olemaan uudet koulutuskokonaisuudet koskien esimerkiksi kuntoutujan kokonaisvaltaista kohtaamista, kuntoutuksen käsitteitä ja AVH-kuntoutujan toimintakykyä. Parhaimmillaan etäkuntoutuksen kehittäminen parantaa myös alueellista tasa-arvoa, mutta ainoana toimenpiteenä se on ymmärrettävästi riittämätön. Osaamista lisäävää koulutusta tarvitaan, jotta voidaan vastata kuntoutujan kuntoutustarpeeseen kokonaisvaltaisesti ja varmistamaan vaikuttava ja tavoitteet saavuttava kuntotus.

Kirjoittajat:

Marja Äijö, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Tiina Arpola, Savonia-ammattikorkeakoulu Oy
Jori Reijula, Vetrea Terveys Oy
Paula Rissanen, Savon ammatti- ja aikuisopisto
Pirjo Komulainen, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos

Pohjois-Savolaiset tulevaisuuden kuntoutuksen unelmat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *