Fyysinen kuormittuminen hoitotyössä

Potilaan nostot ja siirrot ovat kauan kuormittaneet hoitajia. Erilaisia selvityksiä niistä on olemassa jo pitkältä ajanjaksolta ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat hoitajilla tyypillisiä. Paljon potilassiirtoja tekevillä hoitajilla selkävaivat ja -tapaturmat ovat yleisempiä kuin muilla hoitajilla. (Hellsten 2014; Ribeiro, Serranheira & Loureiro 2017; Cargnin, Schneider, de Oliveira Vargas & Schneider 2019.) 

Raskaimpia hoitotyön tehtäviä ovat potilaan liikkumisen avustaminen, nostot ja siirrot (Tamminen-Peter 2005). Työterveyslaitoksen työssäoloselvityksen (2011) mukaan fyysinen kuormittuminen on erilaista myös eri hoitoympäristöissä; vanhainkodeissa ja vuodeosastoille työskentelevistä hoitajista kaksi kolmas osaa koki työnsä usein tai jatkuvasti kuormittavaksi. Hoitotyöntekijät kokevat eniten kiirettä ja rooliristiriitoja silloin, kun hoidettavien asiakkaiden fyysinen toimintakyky on heikko (Pekkarinen 2007). Jos potilaan toimintakyky on heikko, niin hän tarvitsee fyysistä avustusta liikkumiseen ja siirtymiseen. Hoitajan toimiessa avustamistilanteessa epäergonomisesti riskit hoitajan tuki- ja liikuntaelimistön vaivoille kasvavat.

Potilasnostoista potilassiirtoihin

Tamminen Peter (2005) tutki sekä hoitajien kuormittumisen että potilaiden hallinnan tunteen kokemuksia potilassiirtotilanteissa.  Tamminen-Peterin tutkimuksessa opetettiin hoitajille kaksi erilaista siirtomenetelmää (Durewall ja Kinesteettinen siirtotapa) ja tutkittiin niiden vaikutuksia hoitajien kuormittumiseen ja potilaiden aktivoitumiseen todellisissa siirtotilanteissa EMG mittauksilla sekä kysymällä molempien kokemuksista. Tuloksena hoitajien siirtotavat kehittyivät ja kuormitus väheni. Potilaiden kokemukset olivat myönteisiä ja heidän fyysinen aktiivisuutensa lisääntyi. Myös toisen tutkimuksen mukaan hoitajien avustustaidot paranivat harjoitusintervention avulla, vaikka käytettävissä ei ollutkaan apuvälineitä (Fagerström 2014).

2010-luvulla potilassiirtojen opetusta on lähdetty kehittämään ja yhtenäistämään potilassiirtojen ergonomian osalta. Taustalla oli selvitystä, että oppilaitoksissa opetettiin kuormittavia nosto- ja siirtotapoja. Opetuksessa alettiin kiinnittämään huomiota hoitajan työskentelytapoihin potilaiden siirtotilanteissa sekä potilaan mahdollisimman aktiiviseen rooliin niissä. 

Työterveyslaitos (TTL), Työturvallisuuskeskus (TTK) ja suurimmat työmarkkinajärjestöt olivat mukana Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® -koulutuksen kehittämisessä. Tämän avulla pyrittiin varmistamaan, että hoitajilla on riittävät taidot turvallisten siirtojen toteutukseen. Aiemmin potilasta nostettiin, nyt potilasta avustetaan siirtymään hyödyntäen hänen omia voimavarojaan. 

Muutos hoitajien ergonomisessa työskentelyssä ei ole tapahtunut nopeasti. Hellstenin (2014) väitöstutkimuksessa todetaan, että hoitotyön kuormituksen vähentäminen ja turvallisen työskentelyn edistäminen vaatii pitkäjänteistä työskentelyä sekä keskijohdon hyvää johtamista. Muutoksilla ei nähty olevan merkitystä, ellei niitä toteutettu käytännössä. Jotta muutos saadaan aikaan, se vaatii sekä työntekijöiden, että johdon toiminta- ja ajattelutapojen muutosta. Muutosta täytyy juurruttaa ja tuoda esille sen merkitystä eri tilanteissa. Muutoksia työskentelyssä edistivät esimiesten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoitajan kokema omakohtainen hyöty ja asukkaiden kuntoutuminen (Fagerström 2013). 

Keinoja turvalliseen siirtoon

Turvallisessa siirrossa hoitaja osaa hyödyntää potilaan voimavaroja ja käyttää apuvälineitä oikein. Hoitaja käyttää siirtotilanteissa luonnollisia liikemallejaan, jolloin hänen kehon kuormituksensa on tasapainossa. Liu`utus ja rullaaminen ovat keskeisiä fyysistä kuormittumista keventäviä siirtotapoja. Liu`utuksessa vähennetään kitkaa potilaan ja alustan välillä. Rullaamisessa vastaavasti hyödynnetään kolmiulotteista liikettä. Tässä oleellista ovat painonsiirrot ja rotaatiot, joiden avulla keventäminen tapahtuu.

Tärkeää on tunnistaa potilaan jäljellä oleva toimintakyky ja ohjata sekä motivoida potilasta käyttämään sitä siirtymisissä. Potilaan avustamisessa hyödynnetään manuaalista, verbaalista ja visuaalista ohjaustapaa kannustaen potilasta käyttämään omaa lihasvoimaansa ja luonnollisia liikemallejaan. Taitava ohjaaja osaa iloita ja antaa positiivista palautetta pienistäkin onnistumisista siirtotilanteissa. 

Miten meillä Savoniassa potilassiirtojen opetus toteutuu 

Savoniassa kaikki terveysalaa opiskelevat harjoittelevat potilassiirtoja opinnoissaan. Opetuksessa huomioidaan eri ammattien (sairaanhoitajat, ensihoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt, röntgenhoitajat, bioanalyytikot, suuhygienistit ja fysioterapeutit) ominaispiirteet. Potilassiirtotaidot kehittyvät tekemällä siirtoja. Opiskelijat harjoittelevat taitoja koululla taitopajoissa ja työelämässä harjoittelujaksoilla aidoissa potilastilanteissa. Tuntimääriä harjoitteluun koululla on varattu hoitajilla alku -ja loppuvaiheessa opintoja 6 h + 6 h sekä ensihoitajaopiskelijoilla ja fysioterapeuttiopiskelijoilla 8 h + 8 h. Fysioterapeuttiopiskelijat toteuttavat opinnoissaan myös käytännön kokeen, joka oikeuttaa heidät saamaan Potilassiirtojen Ergonomiakortin® ja merkinnän TTL: n rekisteriin. 

Haasteita potilassiirtojen oppimiseen ja ergonomiseen työskentelytapaan hoitotyössä

Opiskelijoiden työelämässä tapahtuvien käytännön harjoittelujaksojen kokemusten perusteella esiin nousseita haasteita ergonomisten potilassiirtojen toteutumisessa on edelleen. Ongelmia aiheuttavat apuvälineiden puute ja heikko motivaatio niiden käyttämiseen sekä riittämättömät siirtotaidot. Edelleen työelämässä on havaittavissa ns. vanhat työskentelytavat: potilaita nostellaan pelkkää hoitajien lihasvoimaa käyttäen ilman apuvälineitä. Hoitajilta jää tunnistamatta potilaan voimavarat, eikä uskalleta luottaa potilaan omiin voimiin siirtotilanteissa. Tällöin menetetään mahdollisuus siitä, että potilas saisi kokemuksen hallinnan tunteestaan, mikä on toimintakykyisyyden kokemuksena tärkeää. 

Savonialla tunnistettiin tarve vahvistaa hoitotyön opiskelijoiden ergonomisten siirtojen osaamista. Moniammatillisesti lähdettiin pohtimaan: Kuinka voisimme opetuksessa kerrata ja juurruttaa näitä taitoja eri yhteyksissä? Kaksi hoitotyön opettajaa lähti suorittamaan Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® -kokonaisuutta fysioterapeuttiopiskelijoiden mukana. Kokonaisuuden opiskelu antoi hoitotyön opettajille hyvän pohjan lähteä soveltamaan ergonomisten siirtojen taitoja esimerkiksi Hoitotaidon ja gerontologian opintojaksojen opetuksessa. 

Ergonomian juurruttamista hoitotaidon opetuksessa 

Ergonomista ajattelu- ja toimintatapaa voidaan hyödyntää kaikessa hoitotaidon – ja muidenkin hoitotyön alueiden – opetuksessa. Hoitotaidon taitopajoissa opiskelijat harjoittelevat potilaan ohjaamista ja avustamista päivittäisissä toimissa. Näihin kuuluvat esimerkiksi ravinnonsaannin turvaaminen ja vuodepotilaan hygienian hoito, johon kuuluvat esimerkiksi vuodepesut ja inkontinenssisuojien vaihto.  Opiskelijoita ohjataan huomioimaan seuraavia asioita potilasta avustaessa:

  • potilaan omat voimavarat eli mitä hän pystyy tekemään (toimiiko raajat, jaksaako nostaa lantiota) ja riittävän ajan antaminen potilaalle suoriutua toiminnosta
  • luonnolliset liikemallit siirtymisissä
  • avustajan eli opiskelijan työskentelyasento (esimerkiksi käyntiasennossa painonsiirtojen hyödyntäminen)
  • työvälineiden säätöjen hyödyntäminen
  • ympäristö eli ohjataan opiskelijat miettimään työtarvikkeiden sijoittelua, esimerkiksi missä on roskakori ja puhtaat petivaatteet, että vältetään turhia kiertoliikkeitä. 

Esimerkki soveltamiskohteesta hoitotaidon opetuksessa on ruokailuasennon järjestäminen. Hyvä ruokailuasento järjestetään potilaan toimintakyvystä ja rajoitteista riippuen joko vuoteeseen tai pöydän ääreen. Jos potilaan toimintakyky on sellainen, että hän ruokailee vuoteessa istuen, niin silloin hyvän istuma-asennon järjestämisessä hyödynnetään sängyn säätöjä. 

Kuva 1. Ruokailuasento vuoteessa (TTL & Veto 2017).

Toisaalta luonnollisin istuma-asento saadaan järjestettyä pöydän ääreen. Potilas ohjataan luonnollisia liikemalleja hyödyntäen kohottautumaan makuulta istuma-asentoon. Usein tämä käy helpoiten kylkiasennon kautta ja yläraajojen toimintaa hyödyntäen. Jos verbaalinen ohjaus ei riitä, niin hoitaja voi avustaa lantiosta ja hartiasta nousevalta puolelta. Vuoteen laidalla istuminen vaatii asennon hallintaa. Tällöin on tärkeää huolehtia, että jalat ovat tukevasti lattialla ja kitkaa on riittävästi jalkojen alla (kengät tai kitkasukat). 

Ruokailu voidaan järjestää myös pyörätuolissa tai muussa tukevassa tuolissa istuen. Tällöin hoitaja huolehtii mahdollisuudesta ergonomiseen ja turvalliseen siirtymiseen.  Siirtymistä harjoitellaan taitopajoissa ilman apuvälineitä, jolloin potilassiirrossa hyödynnetään ympäristöä esimerkiksi tuolin selkänojaa nousemisen tukena. Jatkossa tässä yhteydessä voitaisiin vielä harjoitella erilaisten siirtymisen apuvälineiden hyödyntämistä (liukulevyt, talutusvyö jne).   

Jatkohaasteitakin riittää 

Hoitotyön opettajien ja opiskelijoiden on tärkeää tulla tietoiseksi ergonomian merkityksestä työhyvinvoinnin ja työ- sekä potilasturvallisuuden näkökulmasta. Suomessa terveydenhuoltohenkilöstöstä on pulaa ja monet hoitajat pohtivat siirtymistä pois alalta työn raskauden takia. Tämän vuoksi töissä olevien hoitajien ja uusien valmistuvien hoitajien työkyvyn säilyminen mahdollisimman hyvänä on tärkeää. Yksi keino fyysisen työkyvyn säilyttämisessä on ergonomiset työskentelytavat uran alusta asti. Lähtökohta potilaan toimintakyvyn hyödyntämiselle siirtotilanteissa on potilaan jäljellä olevan toimintakyvyn tunnistaminen. Jatkohaaste opetukselle onkin se, kuinka pystytään vahvistamaan opiskelijoiden taitoja arvioida toimintakykyä ja hyödyntää sitä potilaan ohjaamisessa. Kuviossa 1. on esitetty näkökulmia, joita ergonomisten siirtotilanteiden opetuksessa pitää huomioida.

Kuvio 1. Ergonomisen avustustilanteen opetus (mukaellen Fagerström 2013)

LÄHTEET:

Fagerström Virpi 2013. Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä – monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa. Väitöskirja; Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta; kliininen laitos, Työterveyshuolto. 

Hellsten Kristiiina 2014 TYÖN FYYSINEN JA PSYYKKINEN KUORMITTAVUUS VANHUSTENHOIDOSSA – seurantatutkimus ergonomisen kehittämistyön tuloksista. Väitöskirja: Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta; Kliininen laitos. 

Ribeiro, Tânia, Serranheira, Florentino & Loureiro, Helena 2017. Work related musculoskeletal disorders in primary health care nurse. Applied Nursing Research 33, 72-77. 

Cargnin, Zulamar Aguiar, Schneider, Dulcinéia Ghizoni, de Oliveira Vargas, Mara Ambrosina & Schneider, Ione Jayce Ceola 2019. Work activities and non-specific chronic low back pain in nursing workers. Acta Paul Enferm 32(6), 707-713. 

Tamminen-Peter L. 2005. Hoitajan fyysinen kuormittuminen siirtymisen avustamisessa – Kolmen siirtomenetelmän vertailu. Väitöskirja: Turun yliopisto; lääketieteellinen tiedekunta, työterveyshuolto. 

TTL & Veto 2017. Kiistanalaisten siirtotapojen kuormittavuus. Verkkojulkaisu. https://www.slideshare.net/tyoterveyslaitos/kiistanalaisten-siirtotapojen-kuormittavuus Viitattu 9.4.2021.

Kirjoittajat:

Tiina Hirvonen Sh, TtM, lehtori

Marita Huovinen ft, elv, THM, Potilassiirtojen Ergonomiakortti ® kouluttaja

Omaa ergonomiaa ja potilaan aktivointia potilassiirroissa nyt ja tulevaisuudessa terveysalan opinnoissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *