Jokaisella lapsella varhaiskasvatuksessa on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen kasvatukseen, hoitoon ja opetukseen. Tästä syystä jokaiselle lapselle laaditaan yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka lähtökohtana ovat lapsen etu ja tarpeet. Tavoitteet, jotka suunnitelmaan kirjataan toimivat pedagogisen toiminnan perustana. Varhaiskasvatussuunnitelmasta nousevat tavoitteet huomioidaan ryhmän toiminnan suunnittelemisessa ja toteutuksessa, sekä toimintakulttuuria ja oppimisympäristöjä kehitetään niiden perusteella. Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan silloin, kun lapsi aloittaa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa ja sitä tarkennetaan säännöllisesti tarpeen mukaan, vähintään kerran vuodessa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 9–10.) Lapsen tuen tarpeen, tukitoimien tai niiden toteutuksen arviointiin osallistuu varhaiskasvatuksen erityisopettaja tarpeen vaatiessa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen voivat osallistua lapsen kehityksen ja oppimisen tukemiseen oleellisesti kuuluvat asiantuntijat, viranomaiset tai muut tarvittavat tahot. Tuen arvioinnin tarpeen edellyttäessä on myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden osallistuttava arvioinnin tekemiseen varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä. Lapsen tuen tarvetta, riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta sekä varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava ja tarkastettava lapsen tarpeiden edellyttäessä useammin kuin kerran vuoteen. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 23 §.)

Varhaiskasvatuslakiin kirjattu monialainen yhteistyö ja kehittäminen korostuvat niiden lasten kohdalla, jotka tarvitsevat tukitoimia. Laissa määritellään, että varhaiskasvatuksen tuottajan ja järjestäjän on tarpeen mukaisesti toimittava yhteistyössä sosiaali- ja terveydenhuollon tahojen kanssa, jotta lapselle taataan tarvitsemansa tuki ja palvelut kokonaisuuden arvoimiseksi, suunnittelemiseksi ja toteutumiseksi. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 7§.) Varhaiskasvatuksen työntekijöiden tulisi olla tietoisia millaisia mahdollisia perus- tai erityispalveluita omassa kunnassa on tarjota lapsille ja heidän perheilleen edistämään erityistä tukea tarvitsen lapsen kehitystä ja oppimista tai perheen arkea. Tällaisia tahoja, jotka voivat olennaisesti olla mukana tukemassa lapsen ja perheen hyvinvointia Suomessa ovat lastenneuvolatoiminta, erikoissairaanhoito, lääkinnällinen kuntoutus, lastensuojelu tai erityshuoltopiirin kehitysvammapalvelut. (Pihlaja & Viitala 2019, 34.) Viimeisimmän varhaiskasvatuksen henkilöstöön kohdistuvan lakiuudistuksen myötä, jossa ideaali kasvatustiimi tulevaisuudessa muodostuisi varhaiskasvatuksen lastenhoitajasta, opettajasta ja sosionomista, olettaisi vaikuttavan edellä mainittuun seikkaan positiivisesti.

Unsplash: Martin Spiske

Lapsen toiminnan tukeminen, jolla on erityisen tuen tarvetta, vaatii usein varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultaatiota ja osaamista sekä kuntoutuksen työntekijöiden kuten puhe-, toiminta- tai fysioterapeuttien kanssa tehtävää yhteistyötä lapsen kasvun ja kehityksen kokonaisvaltaisen tukemisen mahdollistamiseksi. Tällöin voidaan puhua monialaista kuntoutuksesta. Monialaisella kuntoutuksella tarkoitetaan kuntoutuksen eri asiantuntijoiden välistä yhteistyötä (Salminen & Ritvanen 2014).  Tuen myöntämiselle tai palvelujen saamiselle tarvitaan moniammatillista yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja muiden eri tahojen osalta, jotta lapselle saadaan esimerkiksi päiväkotiarkeen tarpeen vaatiessa avustaja ja kuntoutus toteutuu mahdollisimman moniulotteisesti. Monialaisuus lasten kuntoutuksessa ja toimintakyvyn edistämisessä näkyy hyvin selkeästi etenkin terapeuttien ja varhaiskasvatuksen työntekijöiden sekä perheiden kanssa tehtävän yhteistyön, palavereiden ja konsultaation muodossa (Kinnunen 2021).

Varhaiskasvatusympäristö on lapsen luontainen toimintaympäristö, jossa monesti lapset viettävät suuren osan arjestaan. Tästä syystä se toimii oleellisena ympäristönä kohdistaa lapsen toimintakykyä edistäviä kuntoutuksellisia toimia. Varhaiskasvatusympäristö antaa merkityksellistä tietoa lapsen kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn liittyen ja siksi asiantuntijoiden olisi hyvä nähdä lapsen toimintaa tässä ympäristössä. Ihanteellista olisi, että toiminta- tai fysioterapeutteja voisi työskennellä fyysisesti osana työyhteisöä päiväkotiympäristöissä, jolloin mahdollistuisi lasten arjessa toimimisen tukeminen kokonaisvaltaisemmin.   Erityisavustajan tehtävänä on lapsen ohjaus ja avustus tukien lapsen omatoimisuutta ja osallisuutta päiväkodin arjessa. Ohjauksellisen otteen tulee olla lapselle turvallista ja luottamuksellista ja siinä pyritään ”kulkemaan lapsen rinnalla” eikä tekemään puolesta, lisäten lapsen omatoimisuutta. (Seurue julkaisuaika tuntematon.) Avustajat toimivat lapsen kanssa hyvin intensiivisesti ja henkilökohtaisesti, mikä auttaa jo itsessään lapsen kuulluksi tulemista. Avustaja pystyy tuomaan lapsen äänen kuuluviin samalla kun he pyrkivät toteuttamaan varhaiskasvatussuunnitelman sisältöä lapsen osallisuuden ja toimintakyvyn edistämiseksi päiväkodin arjessa. Avustajat toimivat usein myös linkkinä eri ympäristöjen välillä, olemalla mukana päiväkodissa toteutettavissa terapioissa ja siirtäen kuntoutuksellista sisältöä päiväkodin arkeen sekä vanhemmille.

Lapsen kuntoutuksen monialaisuus varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa toteutettu tuki pyritään tekemään inkluusion periaatteiden mukaisesti, jolloin tukitoimet tuodaan ensisijaisesti lapsen omaan päiväkotiryhmään joustavien järjestelyiden avulla. Tuki rakennetaan vastaamaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin sekä ympäristöön liittyviin ratkaisuihin. Lapsen kehityksen ja oppimisen tukemisen ratkaisut varhaiskasvatuksessa voivat olla pedagogisia sekä rakenteellisia tukitoimia. Pedagogisia ratkaisuja edustavat esimerkiksi erityisopettajan tuki, apuvälineiden käyttäminen, kuvakorttien sekä tukiviittomien käyttäminen. Rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan viitata esimerkiksi ryhmäkokoon pienentämiseen tai henkilöstörakenteen muuttamiseen kuten avustajan toimimiseen ryhmässä. (Seure julkaisuaika tuntematon.)

Kunta, varhaiskasvatusyksikkö, työtiimi, lapsiryhmä, yksittäiset lapset ja vanhemmat sekä monialainen verkosto muodostavat kokonaisuuden, kun arvioidaan ja suunnitellaan palveluita lapsen tuen tarpeiden näkökulmasta. Tiimit, jotka työskentelevät lapsiryhmissä, ovat jo itsessään moniammatillisia sillä koulutustaustoja on monenlaisia. Varhaiskasvatuksessa työskentelee pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen erityisopettajia, varhaiskasvatuksen opettajia ja sosionomeja sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Kaikessa osaamisessa painotetaan hieman erilaisiin asioihin ja ne antavat työtiimin jäsenille lähtökohdat toimia varhaiskasvattajina. Tämän perusteella myös työ ja vastuu on jaettu vastaamaan jokaisen osaamis- ja vahvuusalueita. (Pihlaja & Viitala 2019, 30–34.) Lisäksi päiväkodin henkilöstöön liittyvässä mitoituksessa tulee ottaa huomioon myös tuen tarpeessa olevat lapset. Heitä kohden ryhmässä voi olla avustaja. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 35 §.) Avustaja työskentelee osana kasvatustiimiä ryhmä- tai henkilökohtaisena avustajana. (Seurue julkaisuaika tuntematon.)

Moniammatillinen vai monialainen kuntoutus varhaiskasvatuksessa?

Moniammatillisuuden sijaan nykypäivänä työelämässä käytetään enenevässä määrin termiin monialainen yhteistyö moniammatillisen lisäksi. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) puhutaan monialaisesta yhteistyöstä ja sen tavoitteista. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, 34–35.) Ammattilaisten osaamisen ohella työskentelyssä korostuu kuitenkin asiakaslähtöisyys. Lasten edun, kasvun ja kehityksen näkökulmasta vanhemmat ovat keskiössä yhteistyössä. Kasvatuskumppanuus kytkeytyy monialaiseen lapsen kuntoutukseen varhaiskasvatuksessa, sillä se kuvastaa yhteistyötä vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan välillä. Varhaiskasvatussuunnitelmaa tehdessä, pyritään vanhempien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välillä dialogisuuteen pohjautuen kartoittamaan lapsen tilannetta kokonaisvaltaisesti. Keskustelussa tuodaan ilmi molempien ympäristöjen havaintojen ja näkökulmien osalta oleellisia asioita lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen tukemiseen liittyen. Varhaiskasvatuksen henkilökunta pyrkii antamaan vanhemmille tietoa lapsen tarpeisiin ja kehitysvaiheisiin liittyen tukien vanhempia ja mahdollistaen näin lapsen kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen toteutumisen. Päiväkodin henkilökunnan rooli vahvistuu etenkin silloin, jos vanhemmalla ei ole riittäviä voimavaroja tai tukiverkostoja ympärillään. Kasvatuskumppanuuden merkitys korostuu etenkin erityisen tuen tarpeen lapsiperheiden kanssa työskennellessä.

Unsplash: Fabian Consento

Tärkeäksi osaksi varhaiskasvatusmaailmaa on viime vuosien aikana noussut lasten osallisuus. Lasten osallisuuden vahvistamisessa olennaista on lapsen äänen kuuluminen. Esimerkiksi päiväkodissa on alettu virallisesti käyttää myös lapsen itsensä ”haastattelua” ennen varhaiskasvatussuunnitelman tai siihen liittyvän keskustelun päivittämistä. Haastattelutilanne on kahdenkeskinen, rauhallinen, lapsen ehdoilla tapahtuva hetki, jossa lapselta itseltään kartoitetaan häntä kiinnostavia asioita (mm. onko hänellä ystäviä päiväkodissa, mistä hän nauttii päiväkodissa, millaisista asioista hän pitää ja mistä ei). Lapsen kanssa keskustellut asiat kirjataan suunnitelmaan ja tällä tuetaan lapsen osallisuutta.

Loppuun voitaneen todeta, että moniammatillisuus tai -alaisuus mahdollistavat paljon ja ovat merkittävässä roolissa lasten kuntoutuksessa varhaiskasvatuksessa.

Kirjoittajat: Mira Tuunainen, tt, erityisavustaja, sosionomi-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

                     Anu Kinnunen, ft, TtM (väitellyt), EO, koulutuspäällikkö, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Kinnunen, A. 2021. Löytöretkellä lapsen osallisuuteen. Substantiivinen teoria erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallisuutta mahdollistavasta yhteistoiminnasta. Dissertations in Education, Humanities and Theology. University of Eastern Finland.

Pihlaja, P. & Viitala, R. 2019. Muuttuva varhaiskasvatus. Teoksessa Päivi Pihlaja & Riitta Viitala 2019. Varhaiserityiskasvatus. E-kirja. 15–54. PS-kustannus: Jyväskylä.

Salminen, A-L., Ritvanen, S. 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Kelan työpapereita 55/2014. KELA: Helsinki.

Seure julkaisuaika tuntematon. Avustajan työ varhaiskasvatuksessa. Verkkosivu. https://www.seure.fi/koulutukset/avustajan-tyo-varhaiskasvatuksessa/ Viitattu. 10.4.2021

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540. Viitattu 31.3.2021.

Lasten monialainen kuntoutus varhaiskasvatuksessa erityisavustajan silmin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *