Active aging and collaborative teaching

Aging is global phenomenon. More people reach the age of 90 years and over. For example in Finland, the number of people over 65-year-olds will increase from the current 20% to 26% by 2030 and to 29% by 2060. In the Netherlands, the estimates are equivalent with current 19%, 23% in 2030 and 27% by 2060. This means that on the European level, we have more and more older adults whose health and functional capacity vary greatly.  Some part of this age group of older adults have good health and functional ability to do what they want on a daily basis. The other part of the same age group suffers multimorbidity and their level of functional ability is very low. In addition, they need help from family members or other voluntary assistants and their use of health care services is immense.

The World Health Organization’s Decade of Healthy Aging (2020-2030) brings together different organizations and professionals that work with older adults. In addition, educators often collaborate to collate development and teaching on aging topics.  Along with the recognition of the change in demographics, teaching on ageing phenomenon must be increased in higher education.  

In this aging world, more professionals should be educated.  In rehabilitation, it is important to improve the knowledge and skills of future health care professionals, in working with older adults. In physiotherapy, it is essential to understand the normal aging process, meaning of functional ability and different diseases. After that, students are able to understand the older adults’ varying contexts that are characterized by simultaneous changes in health status, chronic diseases, and functional difficulties. Even more, they must understand the multi-dimensionality of frailty in older adults and be aware of the fact that an interdisciplinary and holistic approach is necessary to reach the most optimal, effective and efficient treatment results. Using that understanding, students can plan the rehabilitation process with older adults and put it into action.

The new global classroom collaboration: “The best aging education”

The global classroom is a new way to collaborate in education, development work and research between universities. Through this global classroom collaboration, we facilitate the combination of synchronous online and on-site face-to-face education in Finland and the Netherlands. The global classroom offers lecturers and students the possibility to bring your class, real-time, into contact with another classroom or speaker. For example, students can ask questions from the lecturer or the other group of students. The global classroom usually has a digital whiteboard with two screens. You can use one digital screen to present your lesson. On the other screen you can, for example, show the image of the other class or the speaker. In the global classroom, you can use, for example, Blackboard Collaborate or Microsoft Teams, to connect with a speaker or another class.

It requires another didactical approach compared to face-to-face education or online education. As a lecturer, you need to monitor and differentiate two groups (one face-to-face and one online) simultaneously. Many of us have cold feet to start with. The best way is to often just do it. At the same time, as long as we have travel restrictions, it gives us the possibility to continue international cooperation and virtual staff exchange. It will, even post-Covid19, remain a useful tool in the light of sustainability (reduction of travel).

The Hanze University of Applied Sciences and Savonia University of Applied Sciences started global classroom collaboration in the spring 2020 with a vision of achieving “The best aging education”. The main aim is to increase international collaboration between rehabilitation students. In addition, the idea is to share knowledge and different perspectives related to the aging phenomenon. Our first step in collaboration was implementing virtual classroom lectures. Both universities share lecturers for rehabilitation students. Students in the Master’s degree programme in Rehabilitation at Savonia University of Applied Sciences and students in the Minor programme Healthy at the Hanze University of Applied Sciences, participate in these lectures. 

This first collaboration action included two lectures: (1) Frailty: a complex phenomenon and (2) Ageing in Finland – home and family care and home rehabilitation-What do we need to measure? During the lecturers, students were able to ask questions and participate in the discussion. There was positive feedback from the students, for example: “It was interesting to listen to the lecturer in English and note that I am able to understand the lecture.” “Lecturers gave me new knowledge.” In addition, the students created new ideas, for example: “Including the lecturers, there might be some activities for the students to do together… maybe during or after the lectures.” The feedback was that we should have more lecturers, like Hans and Marja, following this innovative approach. With the upcoming changes in the two international programmers, we now encourage the designers of the modules to make more use of the global classroom principle.

The global Covid19 situation has changed teaching methods and brought together teachers, professional workers and higher educators around the world, extremely fast. Today, virtual classrooms are the main highway of teaching. This will push teachers to collaborate even more. This way, students will gain excellent learning possibilities and increase their skills and knowledge. These skills and knowledge will be needed in the future when they develop rehabilitation of older adults.

Authors:

Marja Äijö PT, PhD, Principal Lecturer in Gerontology and Rehabilitation, Savonia University of Applied Sciences

Hans Hobbelen PT, PhD, Professor in Ageing and Allied Healthcare Research group Healthy Ageing, Allied Health Care and Nursing Centre of Expertise Healthy Ageing Hanze University of Applied Sciences Groningen, The Netherlands
President of the International association of Physiotherapists working with Older People (IPTOP, official subgroup WCPT) 

Henk Willemsen, MLI, RPT, Comenius Senior Fellow, University Lecturer Internationalisation and Policy Advisor, School of Health Care Studies, Hanze University of Applied Sciences

References:

World Health Organization’s The Decade of Healthy Aging (2020-2030). Available in the Internet:

https://www.who.int/initiatives/decade-of-healthy-ageing

Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa– kuntoutuksen asiantuntijat verkostoitumassa

Kuntoutuksen asiantuntijat kokoontuivat etäyhteyksin verkostoitumaan ja tuottamaan työhyvinvointia edistäviä tekijöitä verkostoyhteistyönä. Asiantuntijat olivat Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulun kuntoutuksen YAMK opiskelijoita moniammatillisista ryhmistä. Ryhmissä on sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, sosionomeja, fysioterapeutteja ja toimintaterapeutteja. Yhdessä käsiteltäviä teemoja olivat yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työyhteisöille sekä työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa. Päivän kulkua johdattelivat opettajien lyhyet alustukset aiheisiin ja näitä seuranneet yhteiskehittelyt.

Tulevaisuuden hyvinvointi rakentuu verkostoissa

Tulevaisuudessa verkostoilla ja vuorovaikutuksella on yhä suurempi merkitys yhteiskuntajärjestelmissä ja työtoiminnassa (Dufva 2020). Kuntoutusjärjestelmän uudistamisessa painotetaan monessa kohtaa verkostomaista yhteistyötä (STM 2017). Kuntoutustyötä tehdään enemmissä määrin kuntoutujalähtöisesti hänen toimintaympäristöissään rakentaen yhdyspinnoille mielekkäitä kokonaisuuksia. Siten kuntoutusverkostot uudistuvat yhä moninaisimmiksi. Kaikki tämä nostaa esille uusia kysymyksiä siitä, mitä on työhyvinvointi työssä, joka toteutuu jatkuvasti kehkeytyvissä verkostoissa tai mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta yksilön ja yhteisön näkökulmilta yhteisöllisessä toiminnassa. Hyvinvoivat verkostot ja työpaikat tuottavat myös vaikuttavampaa toimintaa suhteessa asiakkaaseen.

Yhteisöllisyys, työnimu ja kiitoksen merkitys työhyvinvoinnin rakentajina

Myönteinen yhteisöllisyys syntyy yhdessä toimimisesta, vuorovaikutuksesta, kiinnostuksesta toisia ihmisiä ja asioita kohtaan sekä ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä. Myönteinen yhteisöllisyys toimii, kun yhteisö hyväksyy jäsentensä erilaisuuden sekä auttaa toisiaan toteuttamaan yksilöllisyyttä ja näin yksilöiden erilaisuus luo energiaa, jolla yhteisöllisyyttä voidaan kehittää yhä eteenpäin. (Kananen, Pehkonen, Ranta-Kokko & Suhonen 2015; Paasivaara & Nikkilä 2010.)


Työn imun kokemus on taas myönteisessä yhteydessä työntekijän terveyteen, hyvään työsuoritukseen ja yrityksen taloudelliseen menestymiseen (Hakanen 2011). Sekä esimieheltä saatavan kiitoksen, että työtovereilta tai asiakkailta saatavalla kiitoksella on merkitystä työhyvinvointiin. Kiitoksen antaminen on sosiaalinen voimavara, josta kaikki ovat yhdessä vastuussa. (Perhoniemi 2015). Työntekijöiden välinen positiivinen käytös saattaa yhä olla vähätelty työn voimavara. Positiivisen palautteen taitoja on työhyvinvoinnin näkökulmasta syytä aktiivisesti edistää työpaikoilla. Näitä sosiaalisia voimavaroja tarvitaan yhä kipeämmin suomalaisessa työelämässä työmotivaation ja laadukkaan työn ylläpitämiseksi, varsinkin kun tulevaisuuden työ on määrällisesti yhä kuormittavampaa. (Perhoniemi 2015).

Kuntoutuksen asiantuntijoiden pienryhmissä tehtynä kehittelynä syntyi padlet-seinät (KUVA 1.). He kiteyttivät seinälle ryhmässä kehkeytyneet ajatukset yhteisöllisyydestä, työn imusta ja kiitoksen merkityksestä työhyvinvoinnille.  Kiteytyksissä nousivat esille huumori, kehumiskulttuurin luominen sekä palautteen saamisen merkitykset omalle työhyvinvoinnille. Myös johdontuki ja positiiviset asenteet nostettiin merkittäväksi työhyvinvointia edistäväksi tekijäksi ja miten jaamme kiitosta sekä palautetta asiakkaillemme.

KUVA 1. Opiskelijoiden tuottama Padlet-seinä

Työhyvinvoinnin edistäminen verkostoyhteistoiminnassa

Työhyvinvointi rakentuu suhteessa työhön ja on samalla yksilön kokemuksellinen hyvinvoinnin tila (Manka 2011; Manka & Manka 2016). Kun hyvinvointi realisoituu suhteessa työhön, niin keskeiseksi nousee työn muutoksen ymmärtäminen ja työn kehittäminen tulevaisuusorientoituneesti (Virkkunen ym. 2010; Alasoini 2011). Ratkaisevan tärkeäksi kysymykseksi työhyvinvoinnin edistämisen kannalta nousee: mistä ja miten rakentuu työn merkityksellisyyden kokemus, kun kyseessä on verkostotyö ja -kehitys?

Tämän päivän tietoyhteiskunnassa, teknologian kehityksessä ja työn muutoksessa tulevat korostumaan verkostot ja uudenlainen organisaatioiden rajat ylittävä yhteisöllisyys (Dufva 2020). Työyhteisö ei ole enää ”oman talon seinien sisällä”, vaan verkostoissa ja verkossa ja yhä enemmissä määrin asiakkaiden ja kuntoutujien omissa ”lähi- ja luomuverkostoissa” (Sipari ym. 2014). Verkosto voi edistää työhyvinvointia vahvistamalla kokemusta työn merkityksellisyydestä, kun verkostosta nousee uusia kollektiivisia tiedollisia ja sosiaalisia voimavaroja. Näillä voimavaroilla saadaan asiakkaille ja kuntoutujille kokonaisvaltaisia, uusia ja parempia palveluratkaisuja. Verkostotyö auttaa laajentamaan ymmärrystä työtoiminnasta yhdessä oppimisen ja kehittämisen myötä. (Seppänen ym. 2014.)

Kuntoutuksen asiantuntijat jatkoivat pienryhmissä työskentelyä ja tuottivat kuvauksen siitä mitä on työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa. Ryhmien esittelivät tuotoksensa hyödyntäen monipuolisesti erilaisia digitaalisia alustoja ja välineitä kuten postermywall, jamboard ja powerpoint. Kuvakollaasi tuotoksista on kuvassa 2.

KUVA 2. Kuvakollaasi kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteiskehittelyn tuotoksista

Opettaja tuotti yhteenvetokuvion pienryhmien tuotoksista ja esittelyistä (KUVA 3). Näin saatiin näkyväksi lähes 40 kuntoutusalan asiantuntijan tuottama yhteinen näkymä siitä mitä on työhyvinvoinnin edistäminen verkostoissa. Työhyvinvointia edistävä toiminta on kommunikatiivinen prosessi, jossa myös kuntoutuja on mahdollisuuksiensa mukaan mukana. Hyvin toimivassa verkostossa on yhteinen tahtotila ja tavoite. Verkoston toimintaa edistää se, mikäli se on suunnitelmallista, hallittua ja sopivasti haasteellista. Verkostossa toteutuu sitoutuminen yhteiseen toimintaan ja jatkuva arviointi sekä ketteryys kehittämisessä. Työn merkityksellisyyttä verkostoissa rakentaa yhteisen toiminnan lisäksi henkilökohtaistaminen ja kuntoutuja saama lisäarvo, kuntoutujan hyvä elämä.

KUVA 3. Työhyvinvointia edistävä toiminta verkostoissa kuntoutusalan asiantuntijoiden yhteiskehittelemänä. Kuvan tuotti Salla Sipari.

Verkostoissa työhyvinvointia edistää vahva yhteinen toimijuus

Yhteistoimijuus rakentuu yhteen sovitetun arvopohjan sekä yhteisen tavoitteen ja päämäärän määrittelyllä. Yhteinen toimintakulttuuri ja rakenteet mahdollistavat yhteistä toimijuutta. Yhteiset tehtävät on määritelty ja keskinäinen vuorovaikutussuhde rakennetaan kumppanuuteen perustuen. (Lindh 2013; Launiainen ym. 2011; Harra ym. 2017.)Yhteisen toimijuuden fasilitointi ja rakentuminen onnistui kuntoutuksen YAMK:n Savonia ja Metropolia ammattikorkeakoulujen yhteiskehittelyn toteutuksessa. Yhtälailla vahva yhteinen toimijuus ilmeni yhteiskehittelyjen tuloksissa (kuviot).

Yhteinen iltapäivä Savonian ja Metropolian opiskelijoiden ja opettajien kesken tarjosi loistavan tilaisuuden verkostoitua kuntoutuksen asiantuntijoiden kesken. Toteutus onnistui ongelmitta etänä, mikä osaltaan vahvistaa digitaalisten sovellusten käyttökokemusta yhteistoimintamenetelmänä. Etäopiskelu ja -työskentely avaavat maailmaa aivan uudella tavalla verraten vanhanaikaisempiin opetus- ja työskentelymenetelmiin, jotka ovat enemmän paikkasidonnaisia. Erilaisuus on rikkaus, joka kasvattaa yhä laajempaa ymmärrystä ja osaamista ilmiöistä. Työhyvinvointia käsiteltiin monelta kantilta, ja jokaiselle tarjoutui varmasti myös uusia näkemyksiä ja ajatuksia aiheeseen. Tällaiset yhteiset opintohetket ammattikorkeakoulujen välillä tarjoavat loistavia verkostoitumismahdollisuuksia sekä madaltavat kynnystä ottaa rohkeammin yhteyttä erialojen asiantuntijoihin. 

Opiskelijan näkökulmasta tämä verkossa tapahtuva kuntoutuksen (YAMK) opiskelijoiden verkostoitumispäivä sopi tähän opintojaksoon sekä näihin poikkeuksellisiin aikoihin erittäin hyvin. Poikkeusaikojen vuoksi yleistyneet etätyöt ja -opinnot ovat vaatineet itsenäistä työskentelyä yhä entistä enemmän, joten tällainen sosiaalinen ja moniammatillinen verkostoitumispäivä toi mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamisen keskelle, ja samalla se innoitti pienryhmissä keskustelemaan ja pohtimaan niin yhteisöllisyyden, työn imun kuin kiitoksenkin merkitystä eri verkostoissa. Tämä ”verkostoidu verkossa” -päivä onnistui kaiken kaikkiaan hyvin eri kaupunkien välillä ja eri murteiden sävyttämänä, joten mielestäni vastaavia yhteisiä opetusmenetelmiä voitaisiin hyödyntää myös tulevaisuudessa.

Lopuksi

Opiskelijat ja opettajat kokivat siis yhteisen tilaisuuden innostavana ja voimaannuttavana. Opiskelijat kuvasivat lisäarvona sen, että moniammatillinen verkostoituminen käytännön työhön liittyen toteutui ryhmätyöskentelyn lomassa, vaikka työtoiminta toteutuu eri puolilla Suomea. Alueellisen kehittämisen rajat näyttävätkin ohenevan tai jopa häviävän kokonaan ammattikorkeakoulujen yhteisessä koulutuksessa verkostomaisen ja etäyhteyksin rakentuvan yhteiskehittelyn myötä. Valtakunnallista verkostoista nousee uusia voimavaroja, mutta niin tarvitaan alueellista osaamista rakennusaineiksi. Kokemustemme perusteella voidaan todeta, että yhteistoteutuksia voisi jatkossa lisätä ja laajentaa eri osaamisalueille.

Kirjoittajat:

Anu Kinnunen, ft, TtM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Sipari, FT, yliopettaja kuntoutus ylempi AMK, Metropolia ammattikorkeakoulu

Minna Kaija-Kortelainen, YTM, ON, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anniina Eronen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Mia Savolainen, ft, kuntoutuksen YAMK opiskelija, Metropolia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Alasoini, T. 2011. Hyvinvointia työstä. Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla? Tykes-raportteja 76. Helsinki.

Dufva, Mikko 2020. Megatrendit 2020. Sitra studies 162. Vantaa: Erweko.

Hakanen, J. 2011. Työnimu –opas. Työterveyslaitos.

Harra T, Sipari S & Mäkinen E. 2017. Hyvää tahtova kehittäjäkumppanuus. teoksessa Anneli Pohjola, Maarit Kairala, Hannu Lyly & Asta Niskala (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali-ja terveyspalveluissa. Tallina, Vastapaino.

Järvensivu, A. ja Koski P. 2009. Hyvä, parempi innovaatio? Tutkimus organisatorisista innovaatioista, työelämän laadusta ja työn mielekkyydestä. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatutkimuksen instituutti. Työelämän tutkimuskeskus.

Kananen, A., Pehkonen, P., Ranta-Kokko, P., Suhonen, M. 2015. Yhteisöllisyys terveysalan projekteissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2015: 52 118–129. A

Launiainen, H. & Sipari, S. 2011. Lapsen hyvä kuntoutus käytännössä. Vajaaliikkeisten Kunto ry, Helsinki: Erweko oy.

Lindh, Jari. 2013. Kuntoutus työn muutoksessa: yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen. Lapin yliopistokustannus. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61780

Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: TalentumPro.

Manka, Marja-Liisa 2011.Työn ilo. Helsinki: Wsoypro Oy.

Paasivaara, L., Nikkilä, J. 2010. Yhteisöllisyyden työhyvinvointia. Helsinki: Kirjapaja.

Perhoniemi, R. 2015. Työstä saatava kiitos –ajallinen muutos ja yhteys palkansaajan työtyytyväisyyteen 2000-luvun Suomessa. Työelämän tutkimus 2-2015.

Seppänen, Laura; Heikkilä, Heli; Kira, Mari; Lallimo, Jiri; Ruotsala, Riikka; Schaupp, Marika; Toiviainen, Hanna; Uusitalo, Hanna; Ala-Laurinaho, Arja. 2014.Palveluverkostojen muuttuva toimintakonsepti. Asiakasymmärrys, välineet ja työhyvinvointi verkostoyhteistyössä. Työterveyslaitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/132320

Sipari, S., Mäkinen, E. & Paalasmaa P. 2014. Kuntoutujasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. http://www.metropolia.fi/palvelut/julkaisutoiminta/julkaisusarjat/aatos-artikkelit/kuntoutettavasta-kehittajakumppaniksi/

STM 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 41. STM Helsinki. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160273/RAP2017_41.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Virkkunen, J Ahonen, H. & Schaupp – Lintula, L. 2010. Toimintakonseptin yhteisen kehittämisen mahdollisuus. Tykes-raportteja 70. Helsinki

Sydämellisesti sydänkuntoutusta iäkkäille ihmisille

Iäkkäiden toimintakyky ja sydänsairaudet

Sydän vanhenee siinä missä koko keho. Normaalin ikääntymisen tuomat muutokset näyttäytyvät erityisesti sydämen kyvyssä vastata kehon vaatimuksiin suurissa ponnisteluissa tai pitkäkestoisissa fyysisissä suorituksissa. Sydämen normaalina vanhenemismuutoksena on esimerkiksi aortan kaaressa tapahtuvat ikääntymismuutokset, joiden seurauksena verenpaine alkaa vähitellen hitaasti nousta.

Ikä ei ole vain kronologisesti lisääntyviä numeroita. Se on myös kykyä toimia ja tehdä, biologinen ikä, se on viisutta ja kokemusta, psykologinen ikä ja se on olemista ja toimimista yhteiskunnan jäsenenä, sosiaalinen ikä.  Kehon vanhenemismuutokset vaikuttavat toimintakykyyn. Erityisesti sydämen kyky vastata raskaiden ponnisteluiden vaatimaan kuormitukseen heikentyy. Vastaavasti sydänsairaudet vaikuttavat yksilön kykyyn pärjätä työssään ja arjessaan.

Iäkkäiden ihmisten tyypillisimmät sydänsairaudet ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt. Esimerkiksi Suomessa yli 65-vuotiaista miehistä 18 % ja naisista 12 % sairastaa sepelvaltimotautia. Eri ikäryhmiä tarkasteltaessa vanhimpien ikäryhmien sairastavuus luvut ovat korkeimmat (yli 80-ikävuotta miehet 28 % ja naiset 26 %). (Vartiainen ym. 2018.)  Sydämen vajaatoiminnan esiintyvyys Suomessa on 1-2 %, mutta sen ilmaantuvuus kasvaa jyrkästi vanhempiin ikäryhmiin mentäessä. Esimerkiksi yli 70-vuotiaista noin 10 % sairastaa sydämen vajaatoimintaa. (Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito –suositus 2017.)

Suomalaiset kuolevat verenkiertoelinsairauksiin, vaikkakin niiden merkitys keskeisenä kuolinsyynä on pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yleisin kuolinsyy Suomessa on edelleen sepelvaltimotauti, johon kuoli vuonna 2018 lähes 9500 ihmistä. Kuolleiden mediaani-ikä oli 80-vuotta tai enemmän niin miehillä kuin naisilla. (Sepelvaltimotautiin kuolleet 2019.)

Sydänkuntoutus

Sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia sairastavien lääketieteellinen hoito on Suomessa erinomaisella tasolla, mutta kuntoutus kaipaa vahvistusta. Erityisesti iäkkäiden sydänpotilaiden kuntoutus ja sen vakiinnuttaminen osaksi hoitopolkua kaipaa edelleen vahvaa kehittämistyötä.  Usein hoitohenkilökunta ei tarjoa eikä pohdi kuntoutuksen mahdollisuuksia iäkkään sydänpotilaan kohdalla vaan kuntoutus kohdentuu nuoriin hyväkuntoisiin sydänpotilaisiin. Systemaattisesti etenevän ja jatkuvan kuntoutuksen ulkopuolelle usein jäävät iäkkäät sydänpotilaat, jotka jo nyt muodostavat enemmistön potilaista ja joille juuri kohdennettu ja räätälöity kuntoutus olisi äärimmäisen tärkeää itsenäisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Sydänkuntoutuksen on osoitettu olevan vaikuttavaa ja turvallista myös ikääntyneillä, joilla on joko stabiili sepelvaltimotauti tai joille on tehty revaskularisaatiotoimenpide (pallolaajennus tai ohitusleikkaus) tai joilla on sydämen vajaatoiminta. Sydänkuntoutusohjelmat on suunniteltu parantamaan toipumista akuutista sydäntapahtumasta, parantamaan elämänlaatua ja vaikuttamaan vaaratekijöihin kuteen fyysiseen aktiivisuuteen, ruokavalioon ja lääkehoidon optimointiin. Tutkimusnäyttö puhuu sen puolesta, että ikääntyneet saavat kuntoutuksesta samanlaisia hyötyjä kuin nuoremmatkin, mutta ikääntyneillä harjoittelu ei perustu niinkään diagnoosiin vaan toimintakykyyn ja se tulee suunnitella yksilöllisesti. (Cacciatore ym. 2016.)

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja saavuttaa tuloksia. On hyvä pohtia, millaisia tuloksia saavutettaisiin, jos esimerkiksi sairaalaan toimenpiteisiin tuleville iäkkäille ihmisille tarjottaisiin preoperatiivista kuntoutusta terveydentilan mukaisesti. Lisäksi tulisi pohtia, että millaista rahallista säästöä toiminta toisi, kun potilaan kotikuntoisuus säilyisi paremmalla tasolla tehokkaalla pre- ja postoperatiivisella kuntoutuksella ja kuntoutuksen jatkuessa kotiutuksen yli kotiin tukemaan hyvää kotikuntoisuutta. Erityisesti on vahvaa näyttöä siitä, miten iäkkäiden ihmisten toimintakyky laskee sairaalahoidon aikana. Vastaiskuna tähän on suositus toimintakyvyn arvioimiseksi sairaalahoidon aikana ja miten kuntoutukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota (Kerminen ym. 2019). Vaikka iäkkäillä on paljon liitännäissairauksia, toimintakyvyn alentuminen esimerkiksi sydäntoimenpiteiden tai akuutin sydäntapahtuman jälkeen on monesti väliaikaista, jos kuntoutustoimenpiteistä huolehditaan. Pahimmillaan toimintakyvyn väliaikaisesta laskusta tulee kuitenkin pysyvä, jos toipilas ei saa tarvitsemaansa tukea kuntoutumiseen ja näin kalliin hoidon hyöty jää vajavaiseksi.

Kliinisten toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa henkilön kuntoa ja toimintakykyä. Itse toimenpide parantaa esimerkiksi sepelvaltimoiden virtausta pallolaajennuksen tai ohitusleikkauksen jälkeen, mutta onko se itsenäisenä toimenpiteenä riittävä ilman kuntoutusta? Toimenpiteestä ja potilaan kunnosta riippumatta, tulee aina aloittaa kuntoutus, erityisesti iäkkäiden potilaiden kohdalla. Esimerkiksi Ikääntyneiden kestävyysharjoittelulla on saatu hyviä tuloksia niin maksimaalisen hapenottokyvyn, toimintakyvyn kuin elämänlaadunkin parantumisena. Esimerkiksi vielä yli 75-vuotilailla iäkkäillä henkilöillä maksimaalinen hapenottokyky parani akuutin sydäntapahtuman tai sydäntoimenpiteen jälkeisellä kolmen viikon harjoittelujaksolla 10,9% ja 6 minuutin kävelytestitulos 11%. Tulos oli sitä parempi, mitä heikompi kuntoutujan lähtötaso oli. (Baldasseroni ym. 2016.)

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi sydänkuntoutuksen lähtökohtana

Kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi on iäkkään sydänkuntoutujan kuntoutuksen lähtökohta. On arvioitava fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia tekijöitä, jotta harjoittelu vastaa kuntoutujan tarpeita. Parhaimmillaan arvio tehdään jo sairaalassa ennen kotiutumista, kuten Iäkkään henkilön lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä suositus suosittaa (Kerminen ym. 2019). Kokonaisvaltainen arviointi pitää sisällään toimintakyvyn kartoituksen lisäksi kliinisen tilanteen, kuntoutussuunnitelman sekä mahdolliset apuväline-, kotiapu- ja kuljetustarpeen selvityksen. Iäkkäiden sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti toimintakyvyn arvioimiseen käytettäviä mittareita on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Sydänkuntoutuksessa kansainvälisesti laajasti käytössä olevia toimintakykymittareita mukaillen Cacciatorea ja kumppaneiden (2016) artikkelia.

Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus- suosituksen (2016) mukaan ensisijaiset fyysisen suorituskyvyn testit ovat kliininen rasituskoe ja 6 minuutin kävelytesti. Yksilöllisen tarpeen mukaan kartoitetaan lihasvoimaa, fyysistä aktiivisuutta, motorista kuntoa ja hengitysfunktioita.  (Hautala ym. 2016.)

Nykyisin kuntoutus hyödyntää verkko- ja digitaalisia mahdollisuuksia entistä enemmän. Nämä sopivat osalle sydänkuntoutujista, mutta ei kaikille. Esimerkiksi nivelrikko sormissa, huono näkökyky ja kuulo asettavat haasteita teknologian käytölle. Järjestelmiin kirjautuminen voidaan kokea hankalaksi ja osa iäkkäistä ihmisistä ei halua käyttää teknologiaa. On äärimmäisen tärkeää löytää oikea ja yksilöllinen kuntoutusratkaisu iäkkäälle ihmisille. Taulukossa 1.  on esimerkki kuntoutusohjelman soveltamisesta toimintakyvyn mukaan.

Taulukko 1. Kuntoutusohjelman soveltaminen toimintakyvyn mukaan, mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Ikä sinänsä ei ole este kovatehoisellekaan harjoittelulle. Kuitenkin eri sydändiagnooseissa on huomioitava kuormituksen vaikutukset sydän- ja verenkiertoelimistöön. Harjoittelussa tulee pyrkiä löytämään optimaalinen teho niin, että kuormitukseen liittyvät riskit ovat mahdollisimman vähäisiä. Taulukossa 2 on karkeasti kuvattu sopivaa kuormitustasoa erilaisissa sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Taulukko 2. Harjoittelun intensiteetti eri sydäntilanteissa mukaillen Cacciatore ym. (2016) artikkelia.

Sydänkuntoutus on laaja, moniammatillinen ja vahvaan tutkimusnäyttöön perustuva kokonaisuus. Moniammatillisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jonkun muun pitäisi ottaa vastuu kuntoutuksen järjestämisestä. Jokainen sydänpotilaiden kanssa toimiva on vastuussa omasta erikoisalueestaan. Fysioterapeutit ovat keskeisessä roolissa sydänkuntoutuksessa niin yksittäisen potilaan harjoittelun suunnittelussa ja ohjaamisessa kuin sydänkuntoutuskäytäntöjen alueellisten ja valtakunnallisten käytäntöjen organisoinnissa.

Taataan ammattilaisina sydämellinen kuntoutus kaikille iäkkäille ihmisille! 

Leena Meinilä, ft, Kuopion yliopistollinen sairaala

Marja Äijö, TtT gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkeli pohjautuu seuraaviin lähteisiin:

Baldasseroni S, Pratesi A, Francisini S, Pallante R, Barucci  R & Orso F. 2016. Cardiac Rehabilitation in Very Old Adults: Effect of Baseline Functional Capcity on Treatment Effectiveness. Journal of the American Geriatrics Society 64:1640-1645.

Cacciatore F, Ferrara N, Mezzani A, Maiello C, Amarelli C, Curcio F, Liguori I, Abete P. 2016. Cardiac Rehabilitation in the Elderly Patients. Sports Medicine and Rehabilitation Journal 1(2): 1006.

Kerminen H, Jäppinen A-M, Kiviniemi K, Tikkanen P & Havulinna s. 2019. Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä. Toimia-suositus. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019100230834

Sepelvaltimotautuin kuolleet 2019. Findikaattori. [päivitetty 16.12.2019].[viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://findikaattori.fi/fi/83

Hautala A, Alapappila A, Häkkinen H, Kettunen J, Laukkanen J, Meinilä L & Savonen K. 2016. Sepelvaltimotautipotilaan liikunnallinen kuntoutus. Hyvä fysioterapiakäytäntö.  Suomen Fysioterapeutit – Finlands Fysioterapeuter ry. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: https://www.terveysportti.fi/dtk/sfs/avaa?p_artikkeli=sfs00002

Sydämen vajaatoiminta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Vartiainen E, Jula A, Laatikainen T & Niiranen T. 2018. Verenkiertoelinten sairaudet. Teoksessa. Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K & Koskinen S.  Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 –tutkimus. Raportti 4/2018. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. [viitattu 28.9.2020]. Saatavilla internetissä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-105-8

Aivoterveyttä edistämässä -uudenlaista osaamista rakentamassa korkeakoulujen yhteistyönä

Aivoterveyden ihmeellinen maailma

Aivoterveys on noussut eri medioissa yhdeksi tärkeimmäksi hyvinvointiin vaikuttavaksi tekijäksi. Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sen perusta asuvat aivoissa. Nykyinen elämäntyyli, kiire ja stressi, kuormittavat aivojamme monin eri tavoin ja haastavat näin aivoterveyden. Mitä aivoterveys sitten on? Aivoterveydelle ei ole olemassa yhtä vakiintunutta määritelmää. Se on kokonaisvaltaista hyvinvointia, se on myös sairauksien puuttumista, se on jaksamista omassa arjessa. Yhdysvaltain kansallinen terveysinstituutti (NIH) kiteyttää aivoterveyden mahdollisuudeksi käyttää aivojaan parhaalla tavalla ja kyvyksi pienentää iän myötä lisääntyviä riskejä. Tämä aivojen toiminnan optimointi on haastavaa, mutta voi myös omalta osaltaan kuormittaa ihmistä. (Duodecim & Suomen Akatemia 2020.) Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan kolmannes hyvinvointivaltioiden sairauksista johtuu aivosairauksista. Vaikka monet viitteet osoittavat, että kansansairauksissa olemme menossa parempaan suuntaan, niin aivoterveydessä meillä on kuitenkin vielä haasteita. (Lindsberg & Korkeila, 2017).  

Nykyihminen tarvitsee erilaisia aivotaitoja pystyäkseen turvaamaan aivojensa terveyden. Aivojen hyvinvointi ja tehokas käyttö ovat avaimia hyvinvointiin ja jaksamiseen. Tärkeitä aivotaitoja ovatkin aivojen huoltotoimenpiteet (laadukas ravinto, riittävä liikunta, uni ja lepo) sekä aivojen erilainen aktivointi (musiikki, taide, pulmatehtävät). Riittävä ’joutenolo’ on myös tärkeä taito, jota pitää opetella hektisessä arjessa. (Isomäki & Uusitalo 2017.)  Kulttuuritekijät osana aivoterveyden edistämistä ovat myös nousseet vahvasti esille WHO:n julkaiseman katsauksen myötä. Kulttuurin ja taiteen merkitystä ja hyötyjä ihmisen hyvinvoinnille ei voi väheksyä. Ihmisen hyvinvointia tarkastellessa kulttuuristen tekijöiden tulee olla osa kokonaisuuden arviointia. (Fancourt & Finn 2019) Aivoterveys on siis taito, jota tulee opetella ja harjoitella löytämänä omat keinot tukea ’sitä kalleinta pääomaa’ eli aivojamme. 

Aivoterveyden osaamista rakentamassa korkeakouluyhteistyönä

Savonia-ammattikorkeakoulu lähti kehittämään kuuden muun ammattikorkeakoulun (HAMK, TAMK, LAB, Turun AMK, SAMK, Lapin amk) kanssa aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutusta opetusministeriön rahoituksella. Koulutus aloitettiin tammikuussa 2020 ja mukaan valittiin 126 opiskelijaa ympäri Suomen. Koulutus kestää yhden vuoden ajan ja on laajuudeltaan 30 op. Se on luonteva jatko osaamisen kehittämiseen terveydenhuollon, liikunta- ja kulttuurialan ammattihenkilön peruskoulutuksen jälkeen. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa osaamista eri-ikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien aivoterveyttä ja löytää ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutumiseen uusia innovatiivisia keinoja ja ratkaisuja.

Koulutus koostuu neljästä eri teemasta (KUVA 1.). Ensimmäisessä teemassa perehdytään aivoterveyden lähtökohtiin elämäkulun näkökulmasta. Teema ”aivoterveys hyvinvoinnin perustana lapsuudesta vanhuuteen” käsittelee eri ikäkausina aivoterveydelle merkityksellisiä tekijöitä ja uhkia. Toisessa teemassa syvennytään aivoterveyden monialaiseen arviointiin ja aivoterveyden edistämiseen eri toimintaympäristöissä. Kolmannessa teemassa keskitytään hyvinvoinnin, toimintakyvyn, kuntoutumisen ja elämänlaadun tukemiseen monialaisesta näkökulmasta. Ja viimeisessä teemassa kehitetään aivoterveyttä edistävää palveluosaamista. Kaikkia teemoja läpileikkaavina tekijöinä ovat monialaisuus sekä kulttuuriset tekijät.

KUVA 1. Aivoterveyden edistämisen erikoistumiskoulutuksen teemat

Kokemuksia koulutuksesta

Koulutus on nyt edennyt yli puolen välin. Opettajana riemastuttavaa on ollut huomata sosiaali- ja terveys- sekä kulttuurialan ’ristipölytyksen’. Kokemusten, tietojen ja taitojen jakaminen eli aito monialainen yhteistyö on ollut ilahduttavaa. Opiskelijoiden keskusteluissa ja oppimispäiväkirjoissa tämä yhteistyö on noussut yhdeksi merkittävimmäksi oppimistulokseksi ja sitä toivotaankin lisää työelämän pelikentille. Kulttuurilla on paljon annettavaa sosiaali- ja terveysalalle ja toisinpäin! Se voimaannuttaa niin kuntoutujia, potilaita kuin ammattilaisiakin. Aivoterveyden laaja-alaisuus on myös auennut uudella tavalla osallistujille (KUVA 2.). Opiskelijat ovat työstäneet monialaisissa ryhmissä esimerkiksi aivoterveyden arviointiin työkaluja. Tämä laaja-alaisuus haastaa meitä ammattilaisia työskentelemään entistä tarmokkaammin yhdyspinnoilla asiakkaiden sekä ammattilaistaen aivoterveyden edistämiseksi. Aivoterveystietoa tulee jakaa uutterasti, sen monimuotoisuus tuleekin avata kansalaisille ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi.

KUVA 2. Aivoterveyden arvioinnin kulmakivet

Oman ja toisten aivoterveyden eteen on siis tehtävä töitä hartiavoimin yhdessä-  aivoterveys on meidän kaikkien yhteinen missio!

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, TtM, EO, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Duodecim, Suomen Akatemia. 2020. Aivot ja mieli. Konsensuslausuma 2020. Duodecim.

Faincourt, D. & Finn, S. 2019. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report 67. World health Organization: Denmark.

Isomäki, H. & Uusitalo, N. 2017. Aivotaidot. Käytä päätäsi paremmin. Gummerus: Helsinki.

Lindsberg, P. & Korkeila, J. 2017. Suunta kohti aivosairauksien terveysohjelmaa. Tavoitteena elämänmittainen aivoterveys. Duodecim 2017;133: 191–3

Vuokatti-Ruka urheiluakatemian tunnettuus ja fysioterapia urheiluakatemian toiminnassa

Artikkelissa käsitellään Vuokatti-Ruka urheiluakatemian tunnettuuteen vaikuttavia tekijöitä kajaanilaisten ja sotkamolaisten yritysten keskuudessa sekä tuodaan esille fysioterapian merkitystä ja hyödyntämismahdollisuuksia urheiluakatemian toiminnassa. Tutkimuksessa selvitettiin kyselyn avulla yritysten mielipiteitä Vuokatti-Ruka urheiluakatemian toimintaan kuuluvista tehtävistä, palveluista ja lajeista. Lisäksi selvitettiin yrityksien ja Vuokatti-Ruka urheiluakatemian välisiä yhteistyömahdollisuuksia. Tutkimuksen mukaan Vuokatti-Ruka urheiluakatemia tunnetaan kilpaurheilijoista, kattavasta lajitarjonnasta, monipuolisista palveluista sekä ammattimaisesta harjoittelun ja koulutuksen yhdistämisestä. Ammattimaiseen harjoitteluun ja palveluihin urheiluakatemian toiminnassa kuuluu fysioterapia, jonka hyödyntämismahdollisuuksia tuodaan artikkelissa esille alkulämmittelyn, dynaamisen venyttelyn ja psykofyysisen fysioterapian muodossa.

Vuokatti-Ruka urheiluakatemia urheilijapolun perustana

Vuokatti-Ruka urheiluakatemia on tuottanut ja tuottaa arvokisamenestyjiä. Kuuluisimpia urheilijoita ovat Enni Rukajärvi, Iivo Niskanen, Kaisa Mäkäräinen ja Roope Korhonen. Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa on mahdollista yhdistää opiskelu sekä urheilu. Urheiluakatemiassa työskentelee useita eri ammattilaisia yhdessä. Akatemian toimintaan kuuluu mm. eri oppilaitoksia, urheiluseuroja sekä lajiliittoja. Urheiluakatemia on koordinaatioelin, joka hankkii eri alojen osaajia samaan tukiverkostoon. Suurimmassa osassa urheiluakatemioissa oppilaitokset vastaavat urheilijoiden opintojen ohjauksesta ja opiskeluista. Lajiliitot ja seurat vastaavat valmennuksesta, ja eri alojen asiantuntijat tukipalvelujen tarjoamisesta. Urheiluakatemian tehtävänä on tuoda huippu-urheiluun vaadittuja palveluja urheilijan lähelle. Urheiluakatemian tarjoaa huipputason tietotaitoa valmennuksen, harjoittelupaikkojen, opiskelun ja tutkimuksen kautta (1–2).

Tutkimus ja aineistonhankinta

Tämän artikkelin aineisto hankittiin kyselyn avulla, jossa selvitettiin eri alojen ja eri kokoisten yrityksien mielikuvia Vuokatti-Ruka urheiluakatemiasta ja sen toiminnasta, mielenkiintoa yhteistyöhalukkuudesta sekä tapoja, joiden kautta yritys on kuullut Vuokatti-Ruka urheiluakatemiasta. Tutkimuksessa käytetty kysely kohdennettiin kajaanilaisiin ja sotkamolaisiin yrityksiin. Kyselyyn vastasi 15 yritystä, joista seitsemän oli kokoluokaltaan pieniä. PK-yrityksiä oli neljä, mikroyrityksiä kolme ja suuria yrityksiä yksi (3).  

Kyselyn vastausprosentin jäädessä matalaksi, tutkimusta laajennettiin tekemällä syventävä puhelinhaastattelukierros pienelle ja tarkoin rajatulle kohderyhmälle. Haastattelun tavoitteena oli hankkia tarvittavaa tietoa tutkimuksen luotettavuuden parantamiseksi. Haastattelun teemat nousivat kyselyn tuloksista.Haastattelun etuna oli, että se mahdollisti vastaajan oman näkemyksen esille tulon (4–5).

Vuokatti-Ruka urheiluakatemia tunnetaan kilpaurheilusta ja koulutuksesta

Vuokatti-Ruka urheiluakatemian urheilulajeista tunnetuimpia olivat hiihtolajit, pesäpallo ja lumilautailu. Laaja lajivalikoima koettiin tunnettuuden kannalta merkittävänä asiana. Vuokatti-Ruka urheiluakatemian urheilijoiden iäksi määritettiin parhaiten alle 20-vuotiaat urheilijat. Kyselyn mukaan Vuokatti-Ruka urheiluakatemian toimipaikoista Sotkamo ja Kuusamo tiedettiin Kajaania paremmin. Tunnetuimpia Vuokatti-Ruka urheiluakatemian urheilijoita olivat maasto- ja ampumahiihtäjät, Enni Rukajärvi, Jenna Laukkanen ja pesäpalloilijat. Urheilijoiden vaikutus Vuokatti-Ruka urheiluakatemian tunnettuuden kannalta koettiin tärkeänä asiana.  Menestyneiden urheilijoiden avulla urheiluakatemian tunnettuutta voidaan vahvistaa hyvin, urheilijoiden näkyvyyden avulla (3).

Vuokatti-Ruka urheiluakatemiasta vastaajat nostivat esille erityisesti nuorten valmennuksen ja koulutukseen sekä kilpaurheiluun liittyviä asioita. Paikallisilla urheilijoilla on tärkeä merkitys, koska tunnettuuden kannalta on tärkeää, että urheiluakatemiassa toimii paikallisia urheilijoita. Urheiluakatemian tehtäväksi koettiin ammattimaisen valmentautumisen ja opiskelun ohella nuorten huippu-urheiluvalmennus. Vuokatti-Ruka urheiluakatemiasta oli kuultu sitä todennäköisemmin, mitä isompi kyselyyn vastannut yritys oli. Tietoa Vuokatti-Ruka urheiluakatemiasta oli saatu suoramainonnan, Vuokatin urheiluopiston sekä Kainuun prikaatin kautta. Vuokatti-Ruka urheiluakatemian urheilijoille tarkoitetuista palveluista tiedettiin valmennus, testaaminen, kilpailutoiminta, asumismahdollisuus sekä lääkäripalvelu. Urheilijoiden menestyminen koettiin tärkeimpänä tunnettuuden lisääjänä. Haettaessa urheiluakatemiaan menestys koettiin olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä. Urheilijoiden saavutukset eivät ole yksistään tarpeeksi tunnettuutta lisäävä asia, sillä menestyviä urheilijoita tulee mainostaa suuren yleisön saavutettavaksi (3).

Dynaamisen venyttelyn ja psykofyysisen fysioterapian merkitys urheilussa

Vuokatti-Ruka urheiluakatemia tunnetaan sen vahvasta ammattimaisesta harjoittelusta ja monipuolisista palveluista. Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa harjoitetaan monia erilaisia lajeja ja tämän takia ammattimainen valmentautuminen on monien eri ammattilaisten käsissä. Valmennuksessa nousee esille usein harjoittelu ja harjoittelun laatu. Fysioterapeutin ja valmennuksen tulisi tiedostaa ja ottaa huomioon urheilijoiden kanssa toimiessaan urheilijan kokonaisvaltainen kuormitus ja palautuminen yhtenä osana eri vammojen ennaltaehkäisyä sekä kuntoutusta. Huippu-urheilijaksi kasvaminen ja huipulla pysyminen vaatii monien tahojen yhteistyötä huippuolosuhteissa ja fysioterapian rooli on yksi tärkeä osa sitä.

Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa urheilevilla urheilijoilta vaaditaan monia eri ominaisuuksia ja tämän takia monissa eri lajeissa tehdään erilaisia lajin vaatimia harjoitteita. Ammattimaisessa harjoittelussa jokaisessa lajissa alkulämmittelyllä on tärkeä roolinsa harjoittelun tehon ja vammojen ennaltaehkäisyn kannalta. Alkulämmittelyn avulla saadaan harjoitettua kehon hallintaa sekä hermostoa. Alkulämmittely lisää hapen erkanemista hemoglobiinista solujen käyttöön urheilusuorituksen aikana sekä parantaa lihasten energian saantia lisäämällä glukoosin käyttöä energiana. Onnistuneen alkuverryttelyn jälkeen lihashermojärjestelmän hermoimpulssien kulkunopeus on lisääntynyt ja solut ovat valmistautuneet tuottamaan energiaa lihaksille tulevaan harjoitteluun (6–8).

Alkulämmittelyssä tulisi aktivoida hermostollisia liikemalleja urheilijan lajisuorituksen parantamiseksi sekä erilaisten vammojen ennaltaehkäisemiseksi. Alkulämmittelyssä suoritetut voimakkaat ja nopeat liikkeet saavat aikaan hermolihasjärjestelmässä väsymistä ja voimantuoton tehostumista. Eri nopeuslajeissa voimantuoton tehostumisen suhde hermolihasjärjestelmän väsymykseen on korkeimmillaan, kun viimeinen tehokas lämmittelysuoritus tehdään 8–12 minuuttia ennen urheilusuoritusta (8–10).

Dynaamisella venyttelyllä on nivelten liikelaajuutta lisäävä vaikutus, heikentämättä tulevan suorituksen laatua. Dynaamisessa venyttelyssä venyttely tulisi kohdistaa lihaksiin, joita urheilijan laji ja liikeradat vaativat. Venytyksen kohteena oleva lihas viedään rauhallisesti jatkuvana liikkeenä venytykseen, jonka jälkeen se tuodaan rauhallisesti aloitusasentoon. Dynaamisen venytyksen pääroolissa on agonisti, joka luo lihassupistuksen. Antagonistin rooli venytyksessä on tukea niveltä. Dynaamiset venyttelyt ovat tehokkaampia tasapainon, kehonhallinnan, ketteryyden ja reaktioajan kannalta verrattuna staattisiin venytyksiin. (11–13).

Fyysisen harjoittelun ohella olisi tärkeää keskittyä mieleen ja kehonhallintaan. Kehossa syntyy erilaisia reaktioita sekä tuntemuksia, ja ne vaikuttavat psyykeeseen ja samalla koko urheilusuoritukseen. Myös kokemamme tunteet ja erilaiset ajatukset ovat yhteydessä kehon olemukseen, liikkumiseen sekä kokemukseemme omasta kehostamme. Yhtenä menetelmänä käytetään psykofyysistä fysioterapiaa, jonka avulla pyritään henkilön voimavarojen ja toimintakyvyn vahvistamiseen, tukemiseen sekä edistämiseen. Ydinasiana on henkilön ymmärtäminen hänen kehonsa ja mielen yhdistävästä kokonaisuudesta (14).

Psykofyysisen fysioterapian tavoitteiksi voi muodostua esimerkiksi rentoutuminen, kehonhallinnan ja itsetuntemuksen vahvistaminen. Tavoitteet ovat aina yksilökohtaisia ja ne muokkautuvat henkilön lähtötilanteen, valmiuksien, voimavarojen sekä elämäntilanteen mukaan. Tärkeää on, että terapian jatkuessa henkilö kehittyy tiedostamaan ja tunnistamaan hänen elämänsä aikana tapahtuneiden asioiden vaikutukset hänen kehossaan. Psykofyysisestä lähestymistavasta on todettu olevan hyötyä varsinkin ihmisillä, joilla on mm. mielenterveyden ongelmia, neurologisten tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamia toimintakykyhäiriöitä. Psykofyysisen fysioterapian menetelminä käytetään esimerkiksi erilaisia liikeharjoitteita tai hengitys- ja kehotietoisuusharjoituksia. Psykofyysinen fysioterapia aloitetaan yleisesti passiivisilla terapiamenetelmillä ja terapian jatkuessa siirrytään kohti aktiivisia menetelmiä (14–15).

Lopuksi

Vuokatti-Ruka urheiluakatemia tunnetaan parhaiten kilpaurheilijoista, kattavasta lajitarjonnasta, monipuolisista palveluista sekä ammattimaisesta harjoittelun ja koulutuksen yhdistämisestä. Tunnetuimpiin lajeihin kuuluvat lumilautailu, maastohiihto sekä opiskelun ja valmennuksen yhdistäminen. Urheiluakatemian tärkeimpinä tehtävinä koetaan urheilijoiden ammattimaisen harjoittelun ja opiskelun ohella nuorten huippu-urheiluvalmennus, jota omalta osaltaan tukee fysioterapian osaaminen. Urheiluakatemian urheilijoista parhaiten tunnetaan lumilautailija Enni Rukajärvi ja uimari Jenna Laukkanen. Menestyneiden urheiluakatemian urheilijoiden hyödyntäminen markkinoinnissa nähdään tehokkaimpana keinona lisätä urheiluakatemian tunnettuutta.

Lassila Joni, Liikunnanohjaaja (AMK), fysioterapiaopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Hoffrén Minna, FT, pt. tuntiopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

  • Vuokatti-Ruka urheiluakatemia. 2020 (viitattu 20.7.2020) https://www.vrua.fi/
  • Urheiluakatemiaohjelma. Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelma. 2015. (viitattu 20.7.2020) http://www.sport.fi/huippu-urheilu/urheiluakatemiat/urheiluakatemiaohjelma
  • Lassila J, Ovaskainen V Vuokatti-Ruka urheiluakatemian tunnettuus kajaanilaisten ja sotkamolaisten yritysten keskuudessa 2015; 26, 39, 51-53.
  • Anttila P Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. Jyväskylä 1998; 237.
  • Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P Tutki ja Kirjoita. Tammi. Helsinki 2007; 335–352.
  • Mcardle W, Katch F, ja Katch V Exercises physiology. Energy, nutrition and human performance. Lippincott Williams and Wilkins. 2001.
  • Karvonen J Importance of warm up and cool down on exercise performance. Medicine and sports training and coaching. Karger. Basel 1992; 190-213.
  •  Edwards R, Harris R ja Hultman E Effect of temperature on muscle energy metabolism and endurance during successive isometric contractions, susteined to fatigue, of the quadriceps muscle in man. J Physiol 1972; 220:
  • Derenne C Effects of Postactivation Potentiation Warm-up in Male and Female Sport Performances: A Brief Review. Strength & Conditioning Journal 2010; 32 (6): 58–64.
  •  Kallerud H ja Gleeson N Effects of Stretching on Performances Involving Stretch-Shortening Cycles. Sports Medicine 2013; 43 (8): 733–75
  • Turki O, Chaquachi A, Drinkwater, E.J., Chatara M, et all.: Ten minutes of dynamic stretching is sufficient to potentiate vertical jump performance characteristics. Journal of Strength and Conditioning Research 2011; 25: 2453–2463.
  • Ylinen J Venytystekniikat. Medirehabook kustannus Oy 2010. Muurame 2002; 11: 87–88.
  • Chatzopoulos D, Galazoulas C, Patikas D ja Kotzamanidis C Acute Effects of Static and Dynamic Stretching on Balance, Agility, Reaction Time and Movement Time. Journal of Sports Science & Medicine 2014; 13.
  • Suomen Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistys. Mitä on psykofyysinen fysioterapia. 2018. (viitattu 20.7.2020). https://psyfy.net/psykofyysinenfysioterapia/esittely
  • Feldenkrais M Tietoisuutta liikkeen avulla. Edita Prima Oy. Helsinki 2015.

Kaatumisten ehkäisytyötä EIP on AHA:n kautta

Aktiivisen ikääntymisen tukeminen EIP on AHA yhteistyönä

Suomen väestön vanhetessa yhä useampi saavuttaa ns. korkean iän. Vanheneminen tuo mukanaan haasteen toimintakyvyn ylläpitämisestä ja mahdollisimman hyvästä terveydestä. Tämä on myös iäkkäiden ihmisten oma toive, vanheta mahdollisimman terveenä ja toimintakykyisenä. Toimintakyky yleensä tarkoittaa ihmisille sitä, että he pystyvät tekemään sellaisia asioita itsenäisesti arjessaan, jotka ovat heille tärkeitä ja merkityksellisiä esimerkiksi jatkaa harrastuksia tai matkustella. Hyvä terveydentila ja kroonisten pitkäaikaisten sairauksien hyvä hoitotasapaino mahdollistavat toimintakykyisen arjen.

 

European Innovation Partnership on Active and Healthy Aging (EIP on AHA) on Euroopan Union alueen toimijoille yhteinen toiminta-alusta, joka mahdollistaa eri toimijoiden kohtaamisen, uusien innovaatioiden jakamisen ja uusien kumppanuuksien hakemisen projekteihin, joiden tarkoituksena on tukea terveellistä ja aktiivista ikääntymistä. EIP on AHA mahdollistaa niin tutkijoiden, kouluttajien kuin kehittäjienkin yhteistoiminnan (Action groups), mutta se kytkee mukaan myös kansallisella ja alueellisella tasolla toimijoita kuten kuntien toimijoita ja alueen asukkaat (reference sites). Yhteisellä toiminnalla tavoitellaan eurooppalaisten iäkkäiden ihmisten terveyden ja elämänlaadun kohentumista, terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmien kestävyyden ja tehokkuuden tukemista pitkällä aikavälillä ja teollisuuden kilpailukyvyn parantamista ja laajentumista uusille markkinoille Euroopan alueella.

 

Kaatumisten ehkäisyä

Olennainen osa EIP on AHA verkostoa on yhteistyö ”action” ryhmissä. Yksi yhteistyöryhmä on kaatumisten ehkäisy. Kaatumisten ehkäisyssä keskeistä on edistää validoitujen kaatumisten ehkäisymenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa varhaisessa kaatumisriskin tunnistamisessa ja ehkäisemisessä. Ryhmän toimijat edustavat laajasti eri organisaatioita, korkeakouluja ja yliopistoja Euroopasta. Toiminta on edennyt alueellisten kaatumisehkäisytoimien edistäminen kuten esimerkiksi AFFINITY Irlanti, Up-and-About Skotlannissa ja AKE – alueellinen kaatumisten ehkäisyverkosto ja Savonia-ammattikorkeakoulun koulutuksen kehittäminen kaatumisten ehkäisyteemassa Suomessa.

 

Erityisesti koulutuksen näkökulmasta on tärkeää pyrkiä takaamaan sosiaali- ja terveysaloilla työskentelevien ammattilaisten osaaminen kaatumisten ehkäisyssä. Tämä edellyttää koulutuksen kehittämistä ja toteuttamista niin koulutuksessa olevien tulevien ammattilaisten osalta, mutta myös työelämässä olevien ammattilaisten erilaista täydennyskoulutusta.   Tutkintoon liittyvän tai täydennyskoulutuksen sisältöjen kattavuus on olennaista. Ammattilaisten on keskeistä osata varhainen riskien tunnistaminen ja niihin oikeilla menetelmillä puuttuminen. Tällainen ammattilaisten osaaminen turvaa asiakkaille tasavertaisen palvelun esimerkiksi Suomessa.

 

Osaamisen integraatio

Iäkkään ihmisten elämäntilanteissa esille nousevat haasteet ovat usein moniulotteisia ja haasteita synnyttäviä tekijöitä on yhtäaikaisesti useita. Tämä myös ohjaa EIP on AHA yhteistyössä eri toimintaryhmiä tekemään entistä enemmän yhdessä kehityksellistä yhteistyötä ja löytämään niitä keskeisiä tekijöitä, jotka yhdistävät ryhmien toimintaa. Koulutus on yksi näistä tekijöistä. Se on tekijä, jota tarvitaan uusien käytänteiden juurruttamiseen työelämän käytänteisiin joustaviksi toiminnoiksi. Esimerkiksi gerastenia (englanniksi frailty) on monitekijäinen geriatrinen oireyhtymä, jossa iäkkäällä ihmisellä on suurempi riski terveyden ja toimintakyvyn heikentymiseen. Gerastenia lisää henkilön riskiä kaatua ja kaatumistilanteen synnyttämät vammat voivat olla hankalampi hoitaa ja kuntouttaa. Lisäksi kaatumisvammasta kuntoutuminen voi viedä enemmän aikaa tai kuntoutuminen voi jääden toimintakykyä arvioitaessa matalammalle tasolle kuin mitä tilanne oli ennen kaatumista. Koulutuksellisesti on järkevää tarkastella kaatumisia ja gerasteniaa yhtä aikaa vaikuttavina tekijöinä, koska saman tyyppisiä preventiivisiä toimenpiteitä voidaan hyödyntää molempien ilmiöiden koulutuksessa.

 

Koulutusta tarvitaan kaatumisten ehkäisyn edistämiseen!

 

Marja Äijö TtT, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Patrik Eklund, tietotekniikan professori, Uumajan yliopisto

 

https://ec.europa.eu/eip/ageing/actiongroup/index/a2_en

 

Monialaista kirjaamista kehittämässä

Kuntoutuksessa monialainen työskentely on arkipäivää. Jotta moniongelmainen ja useimmiten monisairas potilas kuntoutuu oman arkensa toteuttajaksi, tarvitaan monien ammattilaisten yhteistyötä ja kuntoutujan motivointia. Monesti joutuu käymään neuvonpitoa kuntoutuksen toteutuksessa, mikä alue painottuu missäkin kuntoutumisen vaiheessa. Nämä asiat eivät näy potilaskirjaamisessa. Jokainen ammattilainen kirjaa omat tietonsa ja oman ammattialansa kirjaamiskäytäntöjen mukaan.

Monialaista kirjaamistapaakoulutusta alettiin kehittää Itä-Suomen yliopiston, Savonian ja Karelian ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Kuopion yliopiston edustus tuli sosiaalialalta, hoitotyöstä ja lääketieteen puolelta sekä Savoniasta ja Kareliasta vastaavasti edustus hoidon, kuntoutuksen ja sosiaalialan puolelta.

 

Yhteistyön tavoitteena on tuottaa 5 op MOOC eli  (Massive Open Online Course), jossa  opiskelu tapahtuu Moodle-pohjaisessa verkkoympäristössä, jossa opiskelijat opiskelevat ja harjoittelevat  oman alansa kirjaamistapaa sekä tuottavat monialaista kirjaamista monialaisissa ryhmissä.

 

 

Monialaisen kirjaamisen opintojakson sisältö

 

Itä-Suomen yliopisto on tuottanut tähän mennessä opintojakson  Monialaiseen kirjaamiseen liittyvä lainsäädäntö 1 op . Tässä opintojaksossa halutaan, että opiskelija

  • ymmärtää monialaisen kirjaamisen merkityksestä hoidossa, kuntoutuksessa ja palveluissa
  • ymmärtää tiedon tuottamiseen, käyttämiseen, hyödyntämiseen ja säilyttämiseen lainsäädännön ja rekisterien merkitystä
  • ymmärtää tieto-ja tietosuojan merkityksen sosiaali -ja terveysalan työssä

Savonian osuutena oli tuottaa Potilaan/ asiakkaan tietojen tuottaminen ja käyttö monialaisessa toiminnassa 2 op. Tavoitteiksi oli aluksi asetettu opiskelijalle:

  • osaa tuottaa oman alan kirjaamista sovittujen periaatteiden mukaisesti
  • osaa tulkita monialaista potilas/asiakastietoa sosiaali-ja terveysalan työssä
  • osaa tuottaa monialaista potilas/asiakastietoa
  • ymmärtää monialaisen potilas/asiakastietojen rajapintoihin liittyvää käytännöt ja haasteet.

​Karelian osuuden Kirjatun tiedon hyödyntäminen – tiedolla johtaminen 2 op tavoitteiksi on asetettu:

  • osaa tuottaa tietoa monialaiseen asiakassuunnitelmaan
  • osaa arvioida muiden tuottamaa tietoa

Tämä valmistuu kevään 2020 aikana

Savonian opintojakson kehittämisen tulokset

Kaikki osallistuvat opiskelijaryhmät (hoi- ft – sos) tuottavat ensin 1. oman alan kirjaamiskäytännön mukaisen suunnitelman katsottuaan opettajien tekemät kaksi videota monialaisesti toteutetusta asiakastilanteesta. 2. Seuraavaksi opiskelijat vertaisarvioivat saman ryhmän opiskelijan suunnitelman annettujen vertaisarviointikriteerien pohjalta. 3. Tämän jälkeen opiskelijat saivat verrata tuotostaan alan opettajan laatimiin mallivastauksiin. Seuraavaksi hopiskelijat muodostivat 4.monialaisen ryhmän ja aloittivat laatimaan monialaisen suunnitelman. 5. Lopuksi opiskelijat saavat verrata tuottamaansa suunnitelmaa opettajien yhteisesti laatimaan monialaiseen suunnitelmaan.

 

Hajatelmia työskentelystä

Tuotetut videot asiakastilanteista olivat haastavia, mutta konkretisoivat opiskelijoille asioiden moninaisuutta.  Ne tuovat esille myöskin eri ammattilaisten erilaisen asiantuntijuuden. Näiden tilanteiden sekä linkitetyn oppimateriaalin avulla opiskelijat pääsivät työstämään sekä oman ammattialansa kirjaamista että myöskin yhteistä monialaista kirjaamista.

Karelian opiskelijat ottivat tämän opintojakson käyttöönsä uusien opetussuunnitelmiensa myötä jo heti lukukauden alusta, saimme kokemuksia siitä, että kaikki ei menekään niin helposti digimaailmassa. Kysymyksiä ja korjattavaa löytyi pitkin matkaa. Vaikka MOOC:n perusideana on, että työstämistä voi tehdä itsenäisesti ilman opettajan ohjausta, totesimme, että MOOC:issa tarvitaan opettajille resurssia. Kaikenlaisia hankaluuksia ilmeni juuri monialaisten ryhmien muodostamisessa ja ne eivät hoidut itsestään. Koska kyseessä on MOOC-kurssi, opiskelijat työstävät itsenäisesti materiaalin ja ohjeiden pohjalta sekä vertaisarvioivat toistensa tuotoksia.

Omasta mielestäni mielenkiintoisinta oli käydyt keskustelut ja yhteinen opintojakson työstäminen kollegoiden kanssa Iäkkäiden palvelujen monialaiseen suunnitelmaan. Opettajina julkaisimme myös mallivastauksia sekä oman alan kirjaamiseen, että tähän yhteiseen tuotokseen. Näin haastoimme myös opettajina itseämme tässä työskentelyssä käyttämään kokoamaamme tietoa.

Työskentelyä hankaloitti työskentelyaikojen yhteensopimattomuus – Jokainen Savonian osallistuja teki päivätyötään ja oli hankalaa sovittaa yhteisiä aikoja omaan työskentelyynsä. Aluksi työskentely olikin epäyhteneväistä ja erittäin hajanaista. Jokainen työsti viimeisimmän ja ajankohtaisen tiedon pohjalta oman osuutensa.  Tässä työssä auttoi paljon, että itse työskentelen opiskelijoiden kanssa ja olen lukemassa heidän työstämiään kirjauksia kuntoutujista harjoittelujaksoilta.

Haasteena oli myös, että monialaisesta kirjaamisesta ei ole tutkittua tietoa. Moniammatillisen kuntoutuksen tuloksellisuudesta on toki tietoa, mutta kirjaamisesta ei niinkään. Nyt uuden alueen valtaaminen myös kirjaamisen osalta on käynnissä. Itseäni kiinnostaa myös toimintakykytiedon näkyminen kirjaamisessa ja tätä THL on lanseerannut tänä keväänä. Tällä hetkellä THL suosittelee potilaan/asiakkaan toimintakyvyn tiedon kirjaamisen kuvaamista arjen selviytymisenä.

Kaikki, jotka ovat kiinnostuneet opintojaksosta löytävät sen Digicampuksesta: Potilaan/ asiakkaan tietojen tuottaminen monialaisessa toiminnassa 2 op. Kirjautumaan pääsee Haka-tunnuksilla.

Kiitokset hoitotyön lehtori Sari Hussolle ja sosiaalialan lehtori Minna Kaija-Kortelaiselle rakentavasta yhteistyöstä!

Toinen toistaan arvostava työskentely on tärkeä arvo monialaiseen yhteistyöhön.

 

Marita Huovinen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

’Viretori goes web’ – ajassa muuntautuvat viretoripalvelut

Keväällä 2020 maailmalle vyöryi terveyttä uhkaava pandemia covid-19 (tuttavallisemmin tunnettu korona). Suomen hallitus teki 9.4.2020 varotoimenpiteenä päätöksen, jolla rajoitettiin ihmisten kokoontumisia koronavirustartuntojen leviämisen hidastamiseksi ja riskiryhmien suojelemiseksi. Tämä vaikutus näkyi mm. siirtymisinä etätöihin ja kouluorganisaatioiden väliaikaisena sulkeutumisena. Näin Savonia-ammattikorkeakoulun Viretori -oppimisympäristön hoitoyön ja fysioterapiaopiskelijoiden harjoitteluna tuottamat palvelut uhkasivat loppua. Samaan aikaan yhteiskunnassa on noussut tarve parantaa hoidon ja palveluiden saatavuutta. Palvelujen digitalisoimisen tavoitteena on ollut luoda käyttäjälähtöisiä, tuottavuutta ja tuloksellisuutta lisääviä palveluita. Tekniikan kehittymisen myötä näiden etäpalveluiden kehittäminen on tullut erittäin tarpeelliseksi. Viretorillakin otettiin ripeästi etäpalvelut käyttöön eri asiakasryhmille jo pandemian alkuvaiheessa.

Viretorin etäpalvelut käynnistyivät vauhdilla

Viretori tuottaa etäpalveluina useille eri organisaatioille ja yhteistyökumppaneille. Viretorilla on tarjolla etäohjausta, -neuvontaa ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvää suoratoisto- sekä videomateriaalia. Viretorilla aloitettiin etäpalveluiden tuottaminen Savonia-ammattikorkeakoulun henkilökunnalle ja opiskelijoille tuotetuilla taukojumppavideoilla Youtuben kautta.

Kartoitettuaan yhteistyökumppaneiden kiinnostuksen etäyhteistyöhön, Viretorin toiminta laajeni nopeasti. Viretori on tuottanut kevään aikana mm. Kuopion kaupungille sähköisiä materiaaleja perhevalmennukseen. Asiakkaiden kotikäyntien peruuntuessa opiskelijat ovat soittaneet kaikki asiakkaat läpi henkilökohtaisesti tarjoten tukea ja apua ikääntyneiden arkeen sekä mahdollisuutta etäohjaukselle. Lisäksi fysioterapia- ja hoitotyön opiskelijat ovat tehneet yhteistyössä Kuopion kanssa mielenterveys- ja päihdekuntoutusasiakkaille kohdennettuja etävastaanottoaikoja.

Opiskelijat ovat myös tuottaneet Kuopion ja Siilinjärven perheentalolle runsaasti asiakkaille jaettavaa etämateriaalia. Peruskouluille on tuotettu erilaisia opetuksen tukimateriaaleja ja taukoliikuntamateriaaleja sekä terveyden edistämiseen liittyvää ohjausmateriaalia. Siilinjärven kunnan lukiolle on tarjottu etävastaanottoa oppilaille. Urheiluseuroille (kuten esimerkiksi Kalpalle) sekä urheiluakatemialle on tarjottu videoluentoja sekä etävastaanottoja.

Viretorin nettisivujen kautta kuka tahansa voi varata etäohjausta- ja neuvontaa maksuttomaksi toukokuun loppuun saakka. Opiskelijat ovat mainostaneet Viretorin etäpalveluita aktiivisesti sosiaalisessa mediassa tuottaen mainoksia ja julkaistavaa some-materiaalia. Viretori-harjoittelussa olevat opiskelijat voivat ylpeästi kertoa rakentaneensa Viretorin etäpalvelut kevään 2020 aikana!

 

Etävastaanottotoiminta lisää opiskelijan osaamista

Opetuksen ja ohjauksen näkökulmasta nämä etäpalvelut tuottavat opiskelijoillemme arvokasta osaamista. Etäkuntoutus on yksi tapa digitalisoida palveluja sekä tarjota asiakkaille palvelua entistä matalammalla kynnyksellä riippumatta asuinpaikasta tai liikkumiskyvystä. Tulevaisuudessa etäkuntoutus tulee turvaamaan kuntoutuspalvelujen saatavuuden sijainnista riippumatta ja kuntoutuksen jalkautumisen osaksi arkea asiakkaiden kotioloissa. Tämä osaaminen konkretisoituu arvokkaana taitona tuottaa etäpalveluita ja etäohjausmateriaaleja työelämään siirryttäessä.

Etävastaanottopalveluiden käynnistäminen on vaatinut tiivistä yhteistyötä Savonian tietohallinnon kanssa, ja he ovat mahdollistaneet Viretorin ketterän mukautumisen vallitsevaan tilanteeseen. Viretori-harjoittelussa tapahtuva kommunikointi ja ohjaus on tapahtunut kokonaan etätyökalujen kautta, mikä on vaatinut kohtalaista välineiden päivittämistä ja toimintaprotokollien rakentamista. Harjoittelussa olevat opiskelijat ovat työskennelleet koko harjoittelun ajan kotoaan, mikä on vaatinut kaikilta etätyövälineiden sujuvan käytön opettelemista. Koordinaattorina ja opettajana yhteys opiskelijoihin on tapahtunut moodlen, zoomin, teamsin, sähköpostin, whatsapp-viestien ja puheluiden välityksellä. Opiskelijoista onkin tullut taitavia videokuvaamisen ja -editoinnin ammattilaisia harjoittelujakson aikana.

Viretori jatkaa etäpalveluiden kehittämistyötä tulevaisuudessakin. Etävastaanotto otetaan osaksi Viretorin palvelukokonaisuutta ja yhdistetään osaksi lähivastaanotto sekä kotikäyntipalveluita. Etävastaanottotyökalujen avulla voimme tarjota tavallista enemmän asiakastapaamisia. Viretorin etävastaanottopalveluiden rakennetta aloitetaan rakentamaan opinnäytetöiden sekä kehittämistehtävien avulla.

Etätyöskentely haastaa opiskelijat soveltamaan opittua tietoa

Opiskelijoiden kokemukset etätyöskentelystä ja etäpalvelujen tuottamisesta ovat olleet pääsääntöisesti positiivia. Kuitenkin jatkuva tietokoneella istuminen ja uusien digitaitojen jatkuva omaksuminen haastaa opiskelijoiden jaksamista. Opiskelijoilla on selkeästi ikävä asiakaskontakteja, mutta etäharjoittelun tarjoama vapaus ja vastuu koettiin innostavana. Viretori on tarjonnut opiskelijoille 30 minuutin mittaisen päivittäisen hyvinvointipuolituntisen, jonka aktivoiva vaikutus on saanut hyvää palautetta. Opiskelijat pohtivat harjoittelua seuraavalla tavalla:

 

”Pääpaino etänä toteutuvassa harjoittelussamme on ollut taukoliikuntamateriaalien tuottaminen kouluille. Harjoittelupäivät ovat koostuneet suurimmaksi osaksi tietokoneella istumisesta: kuvien ja videoiden suunnittelu, äänittäminen ja editointi ovat vieneet paljon aikaa. Välillä tietokoneen ääreltä on saanut nousta kuvaamaan videoita ja muita materiaaleja kouluille. Videoilla esiintyminen on meille kaikille uutta ja se onkin antanut itsevarmuutta omaan tekemiseen. Tuotettavan sisällön suhteen olemme saaneet aika vapaat kädet ja päässeet ideoimaan materiaaleja ja ohjausta myös oman mielenkiintomme pohjalta, esimerkiksi ravitsemukseen ja uneen liittyen. Toisaalta vapaus on tuonut myös vastuuta. Opettajilta/ohjaajilta ja opiskelijatovereilta on kuitenkin saanut tukea ja vastauksia kysymyksiin nopeasti. Harjoittelun aikana olemme lisäksi päässeet verkostoitumaan koulujen kanssa ja luomaan uusia etämahdollisuuksia – toivomme, että pääsemme vielä jatkossa toteuttamaan live-ohjausta etänä. Uskomme, että harjoittelusta on etua ja hyötyä tulevaisuutta ajatellen, vaikka se aikaisemmista harjoitteluista aika lailla poikkeaakin. ”

 

”Mielestämme etäpalveluiden suunnittelu on mielenkiintoista, sillä se tuo uutta näkökulmaa tekemäämme työhön, miten tuoda asioita esille silloin, kun et voi fyysisesti oilla tekemisissä asiakkaan kanssa. Samalla se tuo myös uusia haasteita, esimerkiksi videoita tehdessä täytyy tarkkaan miettiä, mitä siellä näkyy ja kuuluu. Ja se, että saako asiakas tästä sisällöstä sen viestin perille, minkä itse haluaa välittää. Etätyöskentely on hyvä tapa tavoittaa suurempaa joukkoa ihmisiä, minkä vuoksi se onkin työskentelytapana hyvä hallita, ja sen tarve tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa.

 

Kokonaisvaltaisen kuntoutusajattelun kehittyminen saattaa hyötyä fyysisestä etäisyydestä

”Fyysisesti kaukana, henkisesti lähellä” ohjasi presidentti Sauli Niinistön viisaat sanat suomalaisia pandemian alkuvaiheessa. Fyysinen etäisyys on haastanut kuntoutuksen kenttää uudella tavalla.  Toisaalta kriisi on pakottanut meidät keksimään uusia innovatiivisia tapoja kohdata asiakas ja perehtyä hänen tilanteeseensa. Etäkuntoutuksen toimivaa rakennetta suunnitellessa monialaisella yhteistyöllä voidaan nähdä suuria mahdollisuuksia. Etätyöskentelyssä asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen huomioonotto ja erilaisten motivointikeinojen taidokas käyttö korostuu. Kuntoutumisen tulokset ovat kuitenkin perinteisestikin sidottu pitkälti siihen saako asiakkaan innostettua pitämään itsestään huolta pitkäjänteisesti omaan elämään soveltuvilla keinolla. Etävastaanotot ja –kuntoutus ovat tulleet jäädäkseen ja hyvä niin!

 

Anu Kinnunen, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Lommi, Viretorin koordinaattori, Savonia-ammattikorkeakoulu

 

 

 

 

 

 

Digitalisaatio tuo haasteita ja mahdollisuuksia opetukseen!

Soten digitalisaatio muuttaa toimintaa ja ammattilaiset tarvitsevat tulevaisuudessa uudenlaista monialaista osaamista. Tulevaisuuden osaamisen muutokset ja digitalisaatio tuovat haasteita ja mahdollisuuksia koulutuksen järjestäjille. Miten rakentaa toimiva opintokokonaisuus digitaaliseen muotoon niin, että se motivoi ja kiinnostaa opiskelijoita ja mahdollistaa opiskelun 24/7?

 

Valtakunnallisessa Sotepeda 24/7 hankkeessa on tarkoitus vahvistaa opettajien, opiskelijoiden sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista vastaamaan tulevaisuuden soten osaamistarpeita. Tavoitteena hankkeessa on määritellä sotedigi – osaaminen nyt ja tulevaisuudessa ja siirtää näitä myös osaksi ammattikorkeakoulujen eri alojen opetussuunnitelmiin. Hankkeessa määriteltyjä tulevaisuuden osaamisia ovat: perustieto- ja viestintätekninen osaaminen, verkkovuorovaikutusosaaminen, ohjausosaaminen, terveyden ja hyvinvoinnin seurantaosaaminen, sähköinen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluosaaminen, sosiaali- ja terveysalan tiedonhallinnan osaaminen, monitoimijuusosaaminen, eettinen osaaminen, palvelumuotoiluosaaminen, tiedolla johtamisosaaminen, tutkiva kehittävä työote ja yhteiskunnallinen osaaminen. Osaamisen määrittelyt ovat olleet hankkeessa kehitettyjen oppimateriaalien taustalla.

Hankkeessa pedagogisena lähestymistapana on trialoginen oppiminen, jolla tarkoitetaan yhteisöllisen oppimisen muotoa missä eri alan toimijat työskentelevät yhdessä jonkin asia/kohteen ympärillä. Koska opintoja viedään entistä enemmän verkko-oppimisympäristöihin, tulisi niiden myös mahdollistaa monialainen opiskelu niin, että ne tukevat monialaista ongelmanratkaisua ja yhdessä kehittämistä. Näin opiskelijat oppisivat jo opiskelujen aikana monialaiseen tiimityöskentelyyn ja ammattiin valmistuisi monialaista näkökulmaa omaavia työntekijöitä. Monialainen työskentely vaatii avoimuutta ja luottamusta toisten osaamiseen.

Kun asiat siirtyvät enemmän ja enemmän verkkoon tulee meidän jatkuvasti arvioida, mikä on oikeaa ja mikä on väärää tietoa tai toimintaa. Ammattietiikka ja eettinen osaaminen ovat tärkeässä roolissa, kun sote-alalla teknologia kehittyy esimerkiksi robotiikan ja tekoälyn yleistymisen myötä.

 

Maailmanlaajuisesti simulaatioiden, pellillisyyden ja virtuaalitodellisuuden (VR) käyttö opetuksessa on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Sote-alan koulutuksissa näitä uusia menetelmiä on käytetty mm. ammatillisen osaamisen kehittymisessä ja vahvistamisessa. Myös Sotepeda 24/7 hankkeessa on huomioitu opetuksessa erilaisia digitaalisia opetusmenetelmiä. Yhtenä menetelmänä on kehitetty digitaalista living-lab menetelmää, missä digitaalisesti toteutetaan käyttäjälähtöistä yhteiskehittämistä. Lisäksi myös simulaatiopedagogiikkaa on siirretty virtuaalisimulaatioiksi ja virtuaalitodellisuus (VR) on muotoutunut hankkeessa Pulmahuoneeksi, jossa opiskelija pääsevät ratkaisemaan sote-alan haasteita.

 

Lisäksi yhteiskehittämisen ja monialaisuuden näkökulmasta hankkeessa on kehitetty palvelumuotoilun osaamiskokonaisuus. Palvelumuotoilu on kokonaisvaltaista, osallistavaa, asiakaslähtöistä ja innovatiivista palveluiden suunnittelua. Palvelumuotoilun avulla palveluista tulee esimerkiksi sujuvampia, tehokkaampia ja kilpailijoista erottuvampia. Tätä osaamista on jalkautettu ammattikorkeakoulujen opettajille, jotka ovat integroineet palvelumuotoilun lähestymistapaa omiin opintojaksoihin ja näin niin opettajat kuin opiskelijat ovat oppineet tunnistamaan sote- palvelujärjestelmän kehittämistarpeita.

Monialaisuus, yhteiskehittäminen ja digitalisaatio ovat tulevaisuuden painopisteitä myös koulutuksessa.

Anna-Leena Ruotsalainen THM, fysioterapian lehtori, OPO, Sotepeda 24/7-hanke, Savonia-ammattikorkeakoulu

Koordinaattorin kuulumiset etäViretorilta

Viretori osana Kuopion palvelurakennetta

Viretori on Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden yrittäjämäinen oppimisympäristö. Viretorilla tuotetaan hyvinvointia ja terveyttä edistäviä palveluita yhteistyössä Kuopion kaupungin, järjestöjen, seurojen ja koulujen kanssa. Harjoittelujakson ajan terveys- ja sosiaalialan opiskelijamme ovat päävastuussa tuotettavista palveluista koordinaattorin ja ohjaavien opettajien avulla. Viretorin toiminnan mahdollistamisen taustalla toimii kuitenkin yhteistyössä koko Savonia!

Viretorilla vastaamme ketterästi kuopiolaisten ja yhteistyökumppaneidemme tarpeisiin sekä kokeilemme rohkeasti uusi keinoja ja menetelmiä terveyden edistämisen saralla. Toimintamme integroituu vahvasti Savonian toimintaan opintojaksojen, hankkeiden ja opinnäytetöiden sekä kehittämistehtävien kautta. Viretori kokee mielekästä vastuuta tarjota matalan kynnyksen palveluita asiakkaille, joilla ei hyvinvointia ja terveyttä tukeviin palveluihin olisi muuten mahdollisuutta. Esimerkiksi ikääntyneet kotikäynti- ja nuoremmat vastaanottoasiakkaamme, kuten nuoret urheilijat, saavat Viretorin kautta neuvontaa ja ohjausta, johon heillä ei muuten olisi rahallisesti mahdollisuutta.

Viretorilla uskomme kaikkien oikeuteen edistää terveyttä ja hyvinvointia!

 

Kolmannen vuoden opiskelijoiden harjoittelu mahdollistaa Viretorin toiminnan

Viretorilla harjoittelussa olevia opiskelijoita on vuodessa noin 70 ja toteutamme keskimäärin kuudesta seitsemään harjoittelua lukuvuodessa. Viretorilla opiskelijat toimivat moniammatillisessa ja –kansallisessa yhteistyössä. Opiskelijavoimin tuotetut palvelut ovat kuopiolaisten käytössä loppusyksystä alkukesään asti.

Koordinaattori suunnittelee ja sopii harjoittelun aikana toteutettavat tehtävät ja palvelut sisältöineen, jonka jälkeen perehdyttää opiskelijat jakson toimiin ensimmäisen harjoitteluviikon aikana. Koordinaattori kokoontuu opiskelijoiden kanssa viikkopalavereihin ja ohjaa opiskelijoita arjessa toimimisessa kaikissa Viretorin palveluihin liittyvissä asioissa yhdessä harjoittelua ohjaavan opettajan tuella. Harjoittelujakson lopussa on harjoittelun loppukeskustelu ja Viretorin valmistelu seuraavia opiskelijoita varten tiedonsiirron ja laskutuksen osalta.

Viretori toimii myös kansainvälisten vaihto-opiskelijoiden harjoittelupakkana ja täten myös tärkeänä kotikansainvälistymisen oppimisympäristönä. Vaihto-opiskelijat rikastuttavat Viretorin opiskelijoiden ja asiakkaiden arkea uusilla näkökulmillaan ja ennakkoluulottomuudella. Esimerkiksi Minna Canthin koulun kanssa yhteistyössä toteutetut englanninkieliset hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät luennot ovat keränneet ylistystä oppilailta.

Osana harjoittelua Viretorilla opiskelijat pääsevät pilotoimaan tulevaisuuden palveluita, työskentelemään hankkeissa kehittäjän roolissa sekä kehittämään itse Viretorin ja yhteistyökumppaneiden toimintaa sekä palveluita.

 

Etäharjoittelu haastaa opiskelijat kehittämään palveluita alusta loppuun

Kevään 2020 viikolla 11 alkanut harjoittelu on vaatinut opiskelijoilta erityisen paljon joustavuutta ja nopeaa sopeutumista uuteen tilanteeseen. Viretorille saapumisen sijaan opiskelijat työskentelevät kotoaan kahden-kolmen hengen tiimeissä. Kaikki yhteydenpito toteutetaan koordinaattoriin, opiskelijakollegoihin, yhteistyökumppaneihin ja asiakakkaisiin etäyhteyksien välityksellä. Viretorin kutsuminen etäViretoriksi harjoittelun aikana ei ole todellakaan liioittelua!

Ennalta sovittujen palvelujen peruuntuessa ja muuttaessa muotoaan opiskelijat saivat suuren vastuun ideoida ja kehittää Viretorin etäpalveluvalikoiman harjoittelun ajaksi koordinaattorin tuella. Opiskelijat ovat haastaneet itseään etätyökalujen sekä etävastaanottoajoilla tapahtuvan asiakasohjauksen, -neuvonnan ja -luennoinnin muodossa. Lisäksi he ovat tuottaneet runsaasti videomateriaalia yhteistyökumppaneille, kuten perheentalolle, urheiluakatemialle ja Pohjois-Savon Kylät ry:lle.
Opiskelijat ovat kehittäneet voimakkaasti Viretorin markkinointia ja näkyvyyttä. Parhaimmillaan sosiaalisen median maksutta tuotettu yksittäinen mainos on tavoittanut opiskelijoiden työn avulla melkein 2000 henkilöä! Olemme saaneet hyvää näkyvyyttä yhteistyökumppaneidemme avulla ja näin etävastaanottotoimintamme on käynnistynyt.

Etäharjoittelu toteuttaa kuitenkin kokonaisuudessaan hienosti Viretori-toiminnan perusperiaatteita: Dynaaminen oppimisympäristö, jossa kehitetään tulevaisuuden terveyttä- ja hyvinvointia edistäviä palveluita asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin.

 

Viretori on ketterä osa opetusta ja hankkeita

Harjoittelupaikkana toimimisen lisäksi Viretorilla on ketteryyttä toimia osana opintojaksointegraatiota, opinnäytetöitä ja kehittämistehtäviä sekä hanke-yhteistyötä. Koordinaattorina pääsen kehittämistehtävien puitteissa toimimaan kaikkien alojen ja vuosikurssien opiskelijoiden ja opetus- sekä hankehenkilökunnan kanssa. Viretori toimii myös osana Savonian henkilöstön hyvinvoinnin kehittämistä ja alemman sekä ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen tilaajana.

Tällä hetkellä Viretorille on tulossa neljä ylemmän ammattikorkeakoulun ja kaksi ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä. Lisäksi Viretori on mukana useassa ensimmäisen tai toisen vuosikurssin kehittämistöissä esimerkiksi wellness-liiketoiminta tutkinto-ohjelman opiskelijoiden kanssa olemme tehneet tänä vuonna jo kaksi projektityötä yhdessä. Nivoudumme opintojaksointegraatioden kautta muun muassa terveys- ja hoitotyön opiskelijoiden ensimmäisen vuoden opintoihin tarjoamalla asiakkaita opiskelijoille terveyden edistämiseen liittyvään asiakastyöhön. Ensi vuonna tavoitteena on lisätä yhteistyötä erityisesti sosiaali-, tekniikan- ja kulttuurialan kanssa ja yhteistyöhön liittyvät neuvottelut ovat käynnissä. Hankeyhteistyötä Viretori on tehnyt lukuvuoden 2019-2020 aikana kolmessa hankkeessa Savonian sisäisesti ja kahdessa ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

 

Viretorin koordinaattorin työ on yhteistyötä

 

Minä, Salla Lommi, olen 33-vuotias kuopiolainen fysioterapeutti Yamk Savoniasta. Olen aloittanut koordinaattorin tehtävät Viretorilla 2019 elokuussa Hanna Nevalan opintovapaan sijaisena. Koordinaattorin tehtävät vaihtelevat aina kahvinkeittimen metsästyksestä hankeyhteistyöhön, palvelujen suunnittelemiseen ja kehittämiseen sekä asiantuntijaroolissa toimimiseen. Työni keskiössä ovat opiskelijoiden oppimisen mahdollistaminen, Viretorin asiakkaat ja yhteistyökumppanit sekä Savonia-ammattikorkeakoulun toiveet ja tavoitteet. Työni suuri osa on myös monipuolista verkostoitumista ja Viretorin toimien kehittämistä sekä sen tunnettavuuden kasvattamista. Lisäksi suunnittelen ja kehitän yhteistyössä erilaisia moniammatillisia palvelukokonaisuuksia ja valmennuksia. Mielestäni työtä voisi verrata yrittäjän työhön ja näin ollen Viretorin koordinaattorin tehtävät ovatkin yllättäneet positiivisesti monipuolisuudellaan. Opiskelijoille kuvailen olevani Viretorin toimitusjohtaja heidän ollessa kevytyrittäjiä. Päätehtäväni on mahdollistaa harjoittelussa opiskelijoiden laadukkaita ja tavoitteen mukaisia oppimiskokemuksia, joista he saavat työkaluja tulevaisuuden työelämään.

Koordinaattorina pääsen suunnittelemaan ja kehittämään innovatiivista Viretorin arkea yhdessä opiskelijoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Olen käynnistänyt Viretorille opinnäytetyön kautta kehittämistyöryhmän ja siihen jatkona kummi-toimintaa. Kummi-toiminnan tarkoituksena on ensisijaisesti lisätä tietoa Viretorin toiminnasta Savonian sisäisesti ja luoda kanava monialaiselle yhteistyölle. Koordinaattorin työ on ennen kaikkea yhteistyötä. Omassa tapauksessani myös iso kasa post-it lappuja.

Korkeakoulumaailman siirtyessä etätyöskentelyyn vauhdilla maaliskuun vaihteen jälkeen, oli Viretorinkin otettava suuri ja nopea harppaus kokonaisvaltaiseen etäpalveluiden ja- työskentelyn maailmaan. Onnekseni edelliset harjoittelut olivat juuri loppumassa, joten työni koordinaattorina oli siirtää kevään tulevat harjoittelut mahdollisimman nopeasti etätyövälineillä toteutettavaksi. Kaikki perinteisesti läsnä tapahtuva yhteydenpito opiskelijoihin, heidän perehdyttäminen palveluihin ja Viretorin toimintaan piti saada mahdollistettua etätyövälineillä toteutettavaksi pikavauhdilla. Myös kaikki suunnitellut ja sovitut palvelut muokattiin sekä ideoitiin uuteen toteutettavissa olevaan muotoon. Koordinaattorina pääsin oppimaan etätyöskentelyn monet muodot nopeasti kuntoutustiimin ja esimiehen sekä tietohallinnon korvaamattomalla tuella. Työpäiväni ovat koostuneet palveluiden nopeasta muotoilusta, päivittäisistä sadoista kontakteista ja erilaisten ohjeistuksien rakentamisesta. Koen, että etäjakso on antanut minulle uskoa omiin taitoihini ja ansaittua luottamusta opiskelijoiden taitoihin.

Käynnistimme siis Viretorilla etävastaanottotoiminnan, aktivoimme olemassa olevien yhteistyökumppanuksiin etäpalvelumahdollisuudet ja sovimme vauhdilla uusia etäpalveluista kiinnostuneita yhteistyökumppanuuksia. Tästä suuri kiitos ketterille yhteistyökumppaneillemme! Viretoriharjoittelu alkoi vain kaksi päivää myöhässä ja jopa suunniteltua suuremmalla opiskelijamäärällä. Tehtävä etäViretorin käynnistys onnistui Moodlen, Zoomin, Teamsin, perinteisten puheluiden, Physiotoolsin, Viivin ja WhatsAppin avulla!

Nyt kuusi viikkoa myöhemmin voin koordinaattorin asemassa myöntää olevani iloinen ja tyytyväinen. Ensimmäinen harjoittelu on saatu suoritettua kunnialla ja opiskelijat tekivät hienoa työtä uudessa tilanteessa työskennellessään koko harjoittelun kotoa käsin uusia etäpalveluita suunnitellen, käynnistäen ja toteuttaen. Koordinaattorina oli mahtava seurata ja tukea opiskelijoiden työtä – tulevaisuuden työntekijät ovat tämän harjoittelun jälkeen astetta valmiimpia etätyöskentelyyn ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Juuri nämä opiskelijat vievät etätyöskentelytaitojaan työpaikoille tulevina vuosina.

Tulevan lukuvuoden palveluiden suunnittelussa etäViretori-jakso näkyy monipuolistuvina palveluina, joiden avulla Viretori voi palvella esimerkiksi paremmin ruutukaavan ulkopuolella asuvia asiakkaita ja yhdistellä ketterämmin lähi- ja etäpalveluita. Uskon, että tämä jakso palvelee myös asiakkaiden rohkeutta käyttää etäpalveluita. Koordinaattorina tiedän, että tulevaisuudessakin Viretorilla selviämme ja kehitymme haasteiden edessä: Tulevaisuuden palvelut tarvitsevat tekijöitä ja niitä  Savoniasta valmistuu!

 

Keväisin etäterveisin,
Salla Lommi ft, Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen YAMK, Viretorin suunnittelija, Savonia-ammattikorkeakoulu