Edessä olisi reilun viikon päästä opintojen viimeinen pakollinen keskussairaalaharjoittelu. Jokaisessa harkkapaikassa tulee aina vastaan kysymys: Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen? Olen vastannut siihen joka kerta, että en tiedä, käydään nyt ensin nämä kaikki harkat läpi ja sitten osaan sanoa mikä ala kiinnostaa eniten. Tämän harkan jälkeen siihen pitäisi sitten osata paremmin vastata.

Mikrobiologian kursseista on jo aikaa, enkä varsinaisesti mikrobiologian juttuja ole sen jälkeen tehnyt tai kerrannut. Jonkinlainen käsitys on kuitenkin mikrobiologian labran toiminnasta tullut katseltuani sitä hieman sivusta kemian harkan ja töiden ohessa. Näytteenotto ei ainakaan monessa paikassa kuulu mikrobiologian työtehtäviin, kuuluuko Joensuussa? Ei todellakaan ole ongelma, jos kierroilla joutuu käymään, joskin enemmän kehittymisvaraa on itse labran puuhissa.

Bakteeriviljelyille tehtävät tutkimukset ovat minusta loogisia ja muistan koulun työpajoista, että eri lajien erottaminen toisistaan oli mielenkiintoista. Muista mikrobiologian tutkimuksista minulla ei ole kovin hyvää käsitystä ja odotan innolla pääseväni näkemään niitä. Tiedän, että joitakin tutkimuksia tehdään päivystysluontoisesta pikatutkimuksina ja osa tutkimuksista taas on paljon pidempikestoisia. Konkreettisia tavoitteita tähän harjoitteluun on aika vaikea asettaa, mutta ainakin haluan parantaa viljelytaitojani harjoittelun aikana varmasti. Myös ymmärrykseni mikrobiologian näytetyypeistä ja niiden eroista toivottavasti paranee harjoittelun aikana.

Verikeskusharkka sujui hyvin ja meni aika nopeasti. Ymmärrykseni veriryhmistä ja niiden tutkimuksista kehittyi harjoittelun ensimmäisinä päivinä todella nopeasti. Opin harjoittelun aikana myös ymmärtämään verikeskuksen toiminnan kokonaisuudessaan. Oli hyvä, että juuri Kuopiossa sattuu olemaan verikeskuksen yhteydessä SPR:n veripalvelun piste, jossa pääsin myös käymään jututtamassa SPR:n työntekijää. Pääsin myös tekemään pari tutkimusta manuaalisesti, vaikka valtaosa tutkimuksista tehdäänkin nykyään automaatilla. Kerran jouduimme tekemään ristauksen jopa koeputkessa, mikä oli mielenkiintoista. Luin harjoittelun aikana Verensiirto-oppaan kokonaan ja paljon työohjeita ja muuta materiaalia, josta opin paljon. Näytteenotto sujui harjoittelussa hyvin.

Kemian harkka meni mielestäni erinomaisesti. Pääsin näkemään laajasti erilaisia työpisteitä. En hoksannutkaan, kuinka laaja tämä harjoittelu on, sillä minulla ei ollut kokemusta yliopistollisen sairaalan laboratorion toiminnasta. Kuvani kemian laboratoriosta oli sairaala Novasta, jossa tehdään vain kemian perusanalytiikkaa. Mielenkiintoisin työpiste oli mielestäni elektroforeesi. Siinä kiinnostavinta oli tulosten tulkinta graafeilta. Eniten kehityin varmasti virtsan solujen mikroskopoinnissa, siihen laboratoriossa oli erinomainen opetusmateriaali. Kaikki ohjaajani olivat mukavia ja kannustavia sekä selvästi alan osaavia ammattilaisia. Sain myös positiivista palautetta monelta ohjaajalta. Näytteenotto sujui harjoittelussa pääosin ongelmitta.

Lähtötasokuvaus ja tavoitteet

Tulipas tämä taas äkkiä, mutta maanantaina olisi tarkoitus aloittaa patologian harjoittelu sairaala Novassa. Pienellä muistelulla teoriaa muistuu ihan hyvin mieleen ja histologian näyteprosessi on pääpiirteittään hallussa. Prosessin eri vaiheita ovat dissektio, kudoskuljetus, näytteen valu parafiiniin, mikrotomia ja näytteen värjäys. Sytologian eri värjäyksissä on enemmän kerrattavaa. Käytännön tekemisestä on hyvin vähän kokemusta, joten sen kartuttamista odotan harjoittelulta paljon. Erityisesti dissektion harjoitteleminen kiinnostaa ja haluaisin oppia myös näytteiden merkitsemistä. Haluan myös nähdä kuinka ammattilaiset saavat näytteet parafiiniin siistiin järjestykseen ja kehittyä myös itse siinä. Tottakai myös mikrotomin käytössä on harjoittelemista. Patologian laboratorion logistiikan ymmärtäminen paremmin on myös yksi tavoite harjoitteluun. Lisäksi olisi todella mukavaa, jos pääsisin mukaan ruumiinavaukseen. Olisi hienoa nähdä miltä se ihminen oikeasti sisältä päin näyttää.

Sitten on aika vaihtaa kemialta verikeskukseen. Tilat alkavat pikkuhiljaa tulla tutuiksi, joten tässä harkassa voi hyvin keskittyä vain itse asiaan. Tiedän verikeskustoiminnan pääperiaatteet mielestäni ihan hyvin ja myös teoria veriryhmämääritysten taustalla on vielä ihan hyvin muistissa teoriajaksolta. Osastokierrot ovat sujuneet kemian harjoittelussa hyvin. Olin kesätöissä Jyvsäkylässä sairaala Novassa ja siellä tuli käytyä kierroilla paljon, se kehitti näytteenottotaitojani todella paljon.

Tähän oli todella vaikea keksiä tavoitteita. Tiedän verikeskustoiminnan vaativan suurta tarkkaivaisuutta ja siihen aion kiinnittää erityistä huomiota. Tutustuminen eri verivalmisteisiin ja niiden käyttötarkoituksiin olisi varmasti mielenkiintoista ja hyödyllistä. Näytteenoton puolella jatkaisin mielelläni vauvojen näytteenoton harjoittelua ja sen opetteleminen voisi olla konkreettisin tavoite tähän harjoitteluun.

Aika kiitää ja se on taas aika palata opiskelujen pariin näin syksyn saapuessa. Tällä kertaa syksy alkaa heti harjoittelulla. Lähtökohdat osaltani ovat tähän harjoitteluun hyvin erilaiset kuin aikaisemmin. Olin kesän töissä Jyväskylässä Fimlabin laboratoriossa, joten ymmärrykseni laboratorion toiminnasta on nyt paljon parempi kuin edellisten harjoitusteni alla. Myös näytteenottoa tuli tehtyä kesän aikana paljon, joten se ei enää jännitä juurikaan. Olin kesätöissä osana kemian tiimiä, mutta varsinaista analytiikkaa en päässyt vielä tekemään enne kuin tämä harjoittelu on käytynä.

Tältä harjoittelulta toivonkin ennen kaikkea perehtymistä varsinaiseen analyysiprosessiin ja laitteisiin sekä virtsatutkimuksiin. En tiedä kuinka paljon teillä mikroskopoidaan virtsoja, mutta siinä minulla ainakin olisi kehittymisen varaa. Muutoin kemian tutkimusten periaatteet ovat jollain tapaa hallussa koulussa käytyjen kurssien perusteella, mutta on aina silmiä avaavaa nähdä miten homma toimii oikeassa laboratoriossa. Näytteenoton puolella opettelisin mielellään ottamaan verinäytteitä myös lapsista. Asetankin lasten näytteenoton oppimisen konkreettisimmaksi oppimistavoitteekseni tähän harjoitteluun.

Olisi taas aika suunnata harjoitteluun. Tällä kertaa Joensuuhun hematologian laboratorioon. Alla opintosuunnitelmasta otetut osaamistavoitteet harjoitteluun ja sen alla henkilökohtaiset tavoitteet.

– ymmärtää kliinisen hematologian laboratorion toimintatavat ja organisaation
– tietää yleisimmät kliinisen hematologian tutkimukset, tutkimusnimikkeet ja tutkimusten kliinisen merkityksen
– osaa suorittaa kliinisen hematologian liittyvät perustutkimukset kliinisen laboratoriotutkimusprosessin mukaisesti
– osaa ottaa vena- ja kapillaarinäytteitä erilaisilla näytteenottotekniikoilla eri-ikäisiltä potilailta
– osaa hyödyntää tutkimuksiin liittyvää menetelmätietoa ja osaa arvioida työtään laatuvaatimusten mukaisesti
– tietää potilas- ja työturvallisuuden merkityksen työskentelyssään ja osaa soveltaa niitä
– osaa arvioida omaa toimintaansa ja osaa toimia yhteistyössä työyhteisön jäsenenä

Omana ykköstavoitteenani on oppia kuinka hematologian laboratorio toimii ja mitä siellä oikeasti tehdään. Laitteisto ja sillä tehtävät tutkimukset kiinnostavat ja ovat uutta, joten niistä oppimista odotan erityisen paljon. Tarvitsen myös kertausta näytteenotossa, sillä en ollut kesätöissä alalla. Tällä harjoittelujaksolla tavoitteenani on saada näytteet otettua haastavistakin potilaista. Potilaan kohtaaminen osastolla on uutta minulle, joten aion kiinnittää erityistä huomiota myös siihen.

Harjoittelusta on nyt kulunut tovi, mutta siellä opitut asiat ovat yhä kirkkaana mielessä. Kaikkiin virallisiin oppimistavoitteisiin pääsin mielestäni hyvin ja ongelmitta. Henkilökohtainen tavoitteeni oli kehittyä näytteenotossa ja hankkia siihen varmuutta – ja voi pojat kehityinkö! Toistoja näytteenotosta vakuumineulalla tuli tietysti todella paljon harkan aikana ja jo ensimmäisen viikon jälkeen olo oli sen suhteen hyvin varma. Siipineulalla toistoja ei tullut montaa, mutta eipä se pistona ole vakuumia vaikeampi. Avoneulan käyttöä täytyy vielä harjoitella lisää, mutta kyllä sekin sujuu jo ihan hyvin. EKG:t sujuivat ongelmitta ja siinä hankalampaa on oikeastaan paperityö kuin itse operaatio.

Toisena käytännön tavoitteenani oli tunnistaa oikein kaikki asiakkaat. Kerran teimme harkan aikana ohjaajani kanssa virheen, kun sanoimme asiakkaalle, että 15-vuotiasta ei voi tunnistaa lastenkodin henkilökunnan jäsen, vaikka oikeasti oma kuvallinen henkilökortti vaaditaan tällaisessa tilanteessa vasta 16-vuotiailta. Muutoin asiakkaiden tunnistaminen onnistui. Ihmiset eivät aina oikein tajunneet, miksi kelakorttia piti näyttää vielä minulle, kun se kerran oli käytetty ilmoittautumisautomaatissa, mutta ei kukaan alkanut asiasta kinaamaan kanssani.

Kokonaisuudessaan harjoittelu sujui minusta erinomaisesti ja Fimlabin näytteenottokeskus oli mainio paikka preanalytiikan harjoittelulle, sillä siellä käy paljon erilaisia ihmisiä antamassa hyvin monenlaisia näytteitä.

Morjesta!

Harkkaa on jäljellä 1 päivä ja 1 tunti. Aikaiset aamuherätykset loppuvat siis pian, jee! Seuraavat harkat olen varannut jo Jyväskylään ja harkitsen vakavasti majoittumista kaupungissa sillä kertaa, jotta matkoihin ei kuluisi paria tuntia päivässä ja saisi nukkua tunnin pidempää joka aamu. Jos aikaisia aamuja ei lasketa, harkka on ollut oikein mukava!

Olen päässyt ottamaan paljon verinäytteitä, EKG:ja ja nielunäytteitä. Ne sujuvat jo hyvin. Erikoisemmat lähetteet tuottavat välillä hankaluuksia. Olen esittänyt näiden kolmen viikon aikana todella paljon (tyhmiä) kysymyksiä lähetteistä, putkista, tarroista ja ties mistä.

Tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että asiakas pyörtyi näytteenoton yhteydessä. Olin ottanut 3 putkea verta asiakkaan oikeasta kädestä, mutta veren tulo tyrehtyi ja oli pistettävä uudelleen. Kun olin aikeissa pistää vasempaan käteen asiakas pyörtyi ja alkoi hieman kouristella tuolissa. Asiakas oli minua päätä pidempi ja muutenkin suurikokoinen, en oikein tiennyt mitä tehdä ja painoin hälytysnappia ja otin asiakkaalta maskin pois. Muu henkilökunta tuli avukseni ja kun asiakas virkosi annoimme hänelle vettä ja siripiriä. Näytteenottoa jatkettiin hetken kuluttua makuulla EKG-huoneessa, mutta asiakas oli niin shokissa, että siitä ei meinannut tulla mitään. Lopulta eräs hoitaja sai häneltä yhden jäljellä olevista putkista otettua, mutta yksi jäi saamatta, kun asiakas pyörtyi uudelleen. Sydänfilmiä otettaessa asiakkaan syke oli aluksi yli 120, mutta laski hänen hieman rauhoituttuaan 60:neen.

Tänään oli aikaisemminkin asiakas, jolla oli omien sanojensa mukaan taipumus pyörtyä verinäytettä otettaessa, joten otin näytteen hänen maatessaan selällään ja se sujui ongelmitta. Muita haastavia asiakkaita ovat olleet huonokuuloiset tai täysin kuurot ihmiset. Heidän kanssaan kommunikoidessa on täytynyt ottaa maski pois, jotta he pystyvät lukemaan huulilta. Lisäksi kerran oli asiakas, jonka kanssa ei ollut lainkaan yhteistä kieltä. Asiakas soitti puolisolleen, joka puhelimen välityksellä tulkkasi ohjeita virtsakokeen ottoon.

Avoneulalla olen pistänyt vain hyväsuonista asiakasta ja se sujui ihan hyvin. Hieman paremmin täytyy avoneulalla pistettäessä valmistautua, avata putket ja suunnitella putkien vaihdot järkevästi. Eräs asiakas sanoi, että häneltä saa verinäytteen vain kämmenselästä ja halusi, että joku jolla on kokemusta tällaisesta ottaisi näytteen, joten kollega otti näytteen kämmenselästä avolla ja minä vain avustin putkien sekoittelussa.

Täytyy vielä täältä kotiuduttuani katsoa, mitä tähän blogiin oikeasti piti kirjoittaa, tämä nyt on vain tällaista ajatuksen virtaa. Heipä hei!