Menipä kaksi viikkoa nopeasti! Oli todella mielenkiintoinen ja mukava harjoittelu Joensuussa. Näkisin itseni hyvin töissä hematologian laboratoriossa. Yövuorokin sujui hyvin ja tekemistä riitti juuri sopivasti, ei ollut kova kiire, mutta koko ajan oli tekemistä.
Aloitin ensimmäisen viikon tutustuen solulaskijoiden toimintaan ja käyttöön. Ensimmäiset neljä päivää kuluivat siinä hyvin ja Elmo, Velmu ja Laina tulivat hyvin tutuiksi. Pääsin näkemään viikkohuoltoja, ajamaan kontrolleja ja näytteitä sekä ratkaisemaan ongelmatilanteita. Samalla hoidimme myös hyytymistutkimuksia tekeviä automaatteja. Hyytytutkimuksia oli huomattavasti vähemmän kuin verenkuvia, mutta myös niiden tekeminen alkoi sujua torstaihin mennessä.
Perjantain ja koko toisen viikon olin ”toisessa päässä huonetta” eli solumorfologian puolella. Täällä teimme manuaalidiffejä näytteistä, joita automaattiset solulaskijat eivät saaneet luotettavasti tutkittua. Suurin osa näytteistä sisälsi vain terveitä soluja, mutta oli seassa myös epäkypsiä soluja sisältäneitä näytteitä. Solujen laskeminen onnistui hyvin kiitos koululla tehdyn diffiviikon. Lasejen vetäminen tuotti aluksi vaikeuksia, mutta saatuani hyviä vinkkejä siihen onnistui sekin harjoittelun lopussa jo mielestäni oikein hyvin. Värjäysautomaatti oli helppo käyttää ja pääsin myös vaihtamaan siihen reagenssit. Solumorfologian puolelle kuului myös senkka-laitteen käyttö. Se laite oli todella yksinkertainen ja helppokäyttöinen.
Lisäksi jokaiseen aamuun kuului aamukierto. Pääsin käymään hyvin monipuolisesti erilaisilla osastoilla lasten tehosta sydänvalvontaan. Näytteitä otin vakuumilla, siipineulalla ja avoneulalla. Avonäytteenotto jännitti aluksi erityisesti, mutta kun opin olemaan pelkäämättä sotkemista sekin sujui ihan hyvin. Yövuorossa kiersimme hakemassa näytteitä sieltä mistä niitä satuttiin pyytämään. Pääsin ottamaan kahdet veriviljelynäytteetkin. Sitä olin tehnyt aikaisemmin vain koulussa, mutta se ei tuottanut ongelmia ohjaajan antaessa hyviä neuvoja. Yksi asia johon minun täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota osastolla näytteitä ottaessa on oma työergonomia. Kun malttaa nostaa sänkyä reilusti ylöspäin saa paljon paremman asennon työskentelyyn.
Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli minusta menestys! Opin paljon laboratorion arjesta ja uskoisin pärjääväni siellä todella hyvin. Kaikki työntekijät olivat mukavia minua kohtaan ja vastailivat mielellään lukuisiin kysymyksiini. Palaan mielelläni vielä joskus Joensuuhun.