Kevät 2020. Lukio pian ohi ja mietinnässä mihin lähtisi opiskelemaan. Kuopio kiinnosti sijainniltaan ja koulu oli kansainvälinen. Mitä jos lähtisin toisena vuonna Luxemburgiin suorittamaan double degreen? Mikä oli se asia, joka vaikutti suunnitelmiin? Korona.
Pääsin haluamaani kouluun ja kaikki meni suunnitellusti. Koulu oli kuitenkin mielenkiintoista, joka viikko tuli infoa, että altistuminen mahdollista ruokalassa, baarissa, tunnille jne. jne. Lista vain jatkui. Vaihtoon lähteminen tuntui kaukaiselta ajatukselta, sillä kaikki paikat olivat kiinni. Syy, miksi olin valinnut koulukseni Savonian, oli vaihtoon lähdön mahdollisuudet. Kaikki tuntui kuitenkin murenevan ja korona tuntui, että se vain jatkui ja jatkui.
Tuli syksy 2021. Puhuttiin uudestaan vaihtoon lähtemisestä. Entä korona? Voit lähteä vaihtoon, mutta varaudu, että lähtö voidaan perua vielä viimeiselläkin viikolla. Aloitin katsomaan Erasmus-vaihtokohteita. Alkuun tuli heti mieleen Saksa tai Espanja, koska niitä kieliä oli opiskellut ja tuntui järkevältä lähteä parantamaan kielitaitoa sillä saralta.
Määräaika hakea vaihtoon läheni ja läheni ja päätöksenteko vaikeutui vain enemmän. Ystäväni oli myös ajatellut lähteä vaihtoon kevääksi 2022 ja menimme yhdessä keskustelemaan kv-koordinaattorin kanssa vaihtokohteista ja mikä olisi meidän kannalta paras vaihtoehto tulevaisuuden kannalta. Molempia meistä kiinnostaa tapahtumat ja se on vain vahventunut ajatus toisen lukuvuoden aikana. Sinikka Korsikko kertoi Norjasta. Olimmeko ajatelleet sitä aikaisemmin? Emme. Norja tuntui niin läheiseltä Suomeen, että ei sitä tullut edes ajatelleeksi. Norjassa kuitenkin oli suurta vapaaehtoisuus tapahtumissa, mitä ei välttämättä löytynyt muista vaihtokohteista.
Määräaikaan mennessä olin valinnut vaihtokohteekseni Norjan, tarkemmin sanottuna Lillehammer. Ystäväni myös oli laittanut Norjan ykkösvaihtoehdoksi. Voimmeko molemmat päästä samaan vaihtokohteeseen? Kyllä. Puhelin laulamaan vanhemmille, että vietän tulevan kevään Norjassa, asia ei ole varmaa vielä, mutta mitä todennäköisintä.
Varmistus tulee, että Norja kutsuu minua keväänä 2022. Alkoi hirveä ´´paperisota´´, joka tapahtui tietokoneella. Dokumenttien tekemistä, hankkimista, kurssien valintaa. Suomessa kurssit ovat yleensä 5opintopistettä. Norjassa kursseja oli toki 5opintopisteen, mutta myös 7,5 sekä 15opintopisteen kursseja. Valinta oli vaikea, mitä valitsisi. Kurssit kiinnostivat mielenkiintoisilta, mutta Norjan päästä sanottiin, että jarruttakaa vähän. Kursseiksi valitsin Volunteerism at events, Nature-based tourism and ecotourism, Brand Management ja Culture & Communication. Ensimmäinen kurssi Volunteerism at events alkoi jo syksyllä Zoomin välityksellä. Tämä sen vuoksi, että kurssi huipentui vapaaehtoisuuteen World Para Snow Sport maailmanmestaruuskisoihin, jotka järjestetään juurikin Lillehammerissa tammikuun lopussa.
Majoittautuminen keväällä tulisi tapahtumaan opiskelija-asuntoloissa. Majoituksesta tuli tietoa, että majoitusvaihtoehdot aukeavat kaikille samaan aikaan ja huoneet menevät siinä järjestyksessä, kuka on jonossa ensimmäisenä. Onneksi huoneita ja majoitusvaihtoehtoja pääsi jo ennakkoon katsomaan. Oli erilaisia vaihtoehtoja. Oma huone kylpyhuoneella, mutta keittiön jakaminen viiden eri henkilön kanssa tai oma makuuhuone, mutta kylpyhuone jaettuna toisen kanssa ja keittiö kahden henkilön kanssa jaettuna. Majoitukset olivat myös eri puolilla kaupunkia, oli aivan keskustan vieressä, puolessa välissä koulua sekä keskustaa tai aivan koulun vieressä. Päätin, että oma kylpyhuone oli pakko saada ja niin laitoin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi koulun vieressä olevan majoittumisen, jossa oli oma kylpyhuone, keittiö jaettu viiden muun henkilön kanssa ja keskustaan oli 5kilometriä. Ei kulunut aikaakaan, kun sain viestin, että sain huoneen. Helpotus oli suuri ja vaihto lähestyi vain koko ajan enemmän ja enemmän.
Kun kaikki olivat tehty molempien koulujen puolesta, oman koulun sekä Norjan koulun, alkoi mietintä mitä pakkaan puoleksi vuodeksi mukaan ja kuinka saan kaiken mahtumaan kahteen matkalaukkuun?
Lähtö sekä ensimmäinen kuukausi
Koulu alkoi 10.1.2022 Norjassa. Asunto oli käytössä 1.1 alkaen ja päätimme ystäväni kanssa lähteä 5.1 Suomesta. Pelko koronasta oli vielä ilmassa ja flunssaoireet piinasivat itseäni vielä uuden vuoden jälkeen. Nopeasti koronatesteihin ja 4.1 testitulos ulos, negatiivinen. Seuraavana aamuna Helsingin lentokentälle perheen kanssa, auton takakontti täynnä matkalaukkujani.
Jännitys oli läsnä ja lentokentälle saapuessa tajusi, että nyt todella lähden toiseen tuntemattomaan maahan puoleksi vuodeksi, perhe sekä ystävät jäävät Suomeen. En voi sanoin kuvailla, kuinka itseä helpotti lähteä ystävän kanssa, varsinkin korona-aikana. En kohtaisi kaikkea yksin vaan siinä vierellä on ystävä, samassa tilanteessa, mutta kohtaamme sen yhdessä.
Lento Finnairilla meni nopeasti ja pian olin Oslossa. Oslossa odottikin pieni kaaos. Kaikkien oli käytävä koronatestauksessa ja jonot olivat aivan hirveät. 1,5h koronajonossa ja 15 minuutin odotus oliko tulos negatiivinen vai positiivinen. Negatiivinen. Matkalaukut messiin ja kohti juna-asemaa. Junamatka kesti 2h Oslosta Lillehammeriin. Hämärä oli jo saapunut, kun päätepysäkki Lillehammer tuli. Vastassa odotti buddy Ulrik, kenelle olin viestitellyt lyhyesti ja hän oli henkilö, kuka veisi juna-asemalta asuntolaan. Ja voihan Ulrik. Otimme aluksi väärän bussin ja seuraava bussi meni aivan ihmereittiä. Kahden matkalaukun ja ison repun kanssa kauppaan ostamaan nopeasti illaksi ja aamuksi ruokaa.
Jotenkin vain löysimme perille viimein ja viimein ja asuntolaan saapuessa alkoi oikean talon etsiminen. Rämmimme lumihangessa matkalaukkujen kanssa ja ajatus alkoi olemaan mihin oikein olen saapunut… Huoneeni ei vastannut yhtään kuvia ja päivän stressi ja matkustaminen sai tirauttamaan muutaman jos toisenkin kyyneleen.
Seuraava päivä oli kuitenkin päivä uusi. Mutta eipä kulunut aikaakaan, kun ystäväni sai positiivisen koronatuloksen. Minä olin se henkilö, joka otti positiivisen testin häneltä, ei maskia, ei mitään sellaista. Koronakaranteeni hänelle ja samalla vauhdilla Norjan koulu päätti, että minäkin menen karanteeniin, mutta hiukan lievempään eli sain käydä keittiössä tekemässä ruokaa. Viikon ajan, kun muut vaihto-opiskelijat tutustuivat toisiin, minä ja ystäväni olimme omissa huoneissa, minä viemässä ruokaa hänelle sillä hänellä oli kielto poistua huoneestaan. Itse en missään vaiheessa saanut koronaa vaikka muutaman ensimmäisen kuukauden aikana tikku työnnettiin nenään n. 15 kertaa, aina tulos oli negatiivinen.
Kaikesta kuitenkin selvitään aina ja niin tästäkin selvittiin.
Karanteenin jälkeen päästiin asiaan eli World Snow Para Sport MM-kisoihin! Karanteenin vuoksi työvuorot muuttuivat ja samalla myös työtehtävät. Ensimmäinen päivä alkoi Birkebeinerin stadionilla ennen auringonnousua, mutta heti huomasin, että minua ei ole tarkoitettu tänne. Seurasin yhtä miestä eli johtajaani noin tunnin ajan, jonka jälkeen hän sanoi, että voin tehdä nyt mitä vain ja hän etsii minut jos jotain tehtävää löytyy. Onneksi lounasaikaan paikalle saapui International Officen harjoittelija, joka kävi joka päivä moikkaamassa meitä vaihto-oppilaita kyselemässä kuulumisia. Kerroin hänelle tilanteestani ja hän kertoi, että Hafjellenissä tarvittiin apukäsiä ja lähdin samalla vauhdilla sinne. Siellä toimin Event Officessa eli tapasin urheilijoita sekä huoltajia, annoin heille ohjeita sekä akkreditointikortteja. Hiukan asiaa vaikeutti se, että minulle ei kaikkialle saatu tehtyä tunnuksia tai kerrottu kaikkia asioita, sillä tulin niin myöhään mukaan. Mutta onneksi norjalaiset, kenen kanssa työskentelin olivat mukavia ja heidän kanssaan tuli hyvin toimeen ja auttoivat aina tarvittaessa. Huikeaa oli tavata myös suomalaisia vapaaehtoisuustöissä ja tavata maailmanmestareita, kuten Matti Suur-Hamari.
Opinnot
Oppiminen oli paljon itsenäisempää kuin Suomessa, sillä oppitunteja saattoi olla vain muutama viikossa. Kurssit olivat suuri syy miksi valitsin Norjan vaihtokohteeksi. Olin jutellut Mobility koordinaattorin kanssa ja hän ehdotti Norjaa, koska siellä tapahtumat ja vapaaehtoisuus olivat suuria. Meitä oli luokassa suuri määrä, kaikki vaihtareita melkeinpä muutamaa norjalaista lukuun ottamatta. Joten opettajat eivät kyselleet nimiä tai kierrättäneet nimilappuja, kun taas Savonialla reston puolella melkeinpä kaikki opettajat tietävät ja tuntevat jotenkin oppilaansa.
Kurssit sai hyvin hyväksi luettua Suomen päässä, joten mitään kursseja ei joutunut käymään läpi myöhemmin nuorempien kanssa, enemminkin oli muita luokkalaisia edellä opinnoissa.
Matkustaminen Norjassa
Norjassa hintataso on Suomeen verrattuna melkein puolet korkeampaa. Kuukauden bussikortti oli n. 30 euroa, Suomessa opiskelijahintaan se on 38€. Mutta kuitenkin kahden tunnin junareissu maksoi yli 20€, kun Suomessa voit opiskelijahintaan päästä Kuopiosta Helsinkiin alle 20 eurolla.
Maaliskuussa lähdimme kaveriporukalla Tromssaan, aivan Norjan pohjoispäähän. Tromssassa koimme mm. huskyajelun, ja en nyt puhu sellaisesta, että istutaan kyydissä ja katsellaan maisemia. Ei, meille annettiin kunnon talviset puvut, ohjeet miten ohjata rekeä ja pian jo lähdimmekin. Matka kesti noin 2-3h, meitä oli iso ryhmä 10 rekeä. Aina kun jonkun reki kaatui tai oli paha paikka, pysähdyimme ja matkan aikana pystyi vaihtamaan kuskia, toinen istui reessä. Koirat seurasivat hyvin reittiä, mutta jos et esimerkiksi nojannut oikealle omalla vartalolla tarpeeksi hyvin, reki ei vain kerta kaikkiaan mennyt siitä.
Tromssa oli myös sopivalla kohdalla sillä metsästimme kahtena iltana revontulia, jos ne olisivat näkyneet voimakkaammin kuin Lillehammerissa ja molempina päivinä me myös näimme ne.
Keväällä teimme myöskin kavereiden kanssa roadtripin, auton vuokraus tuli yllättävän halvaksi viideltä hengeltä ja rahaa säästimme myös sillä, että emme yöpyneet hotelleissa, hostelleissa tai airbnb:ssä (okei yhtenä yönä yövyimme airbnb:ssä, joka oli oikeasti iso talo maatilalla). Olimme vuokranneet Lillehammerista BUA:sta viikon ajaksi ilmaiseksi kaksi telttaa, makuupussit, retkikeittimet jne. mitä kaikkea voi tarvita telttaillessa. Sen jälkeen ruokaostokset ja matkaan. Reittimme oli Lillehammer – Oslo – Justoya – Kristiansand – Åna-Sira – Stavanger – Preikestolen – Bergen – Lillehammer. Yövyimme eri paikoissa ja hauskinta oli kahdelle suomalaiselle, kun kaksi puolalaista ja saksalainen ihmettelivät huussia ja mieluummin kävivät puskassa, kuin huussissa.
Miksi suomalaiset eivät halua lähteä vaihtoon?
Vaihto oli yksi elämäni parhaista kokemuksista, jota en vaihtaisi mihinkään. Erasmus-vaihdon kautta sai hiukan rahaa elämiseen, mutta näitä ei voi verrata rahaan. Raha on asia mitä tulee ja menee, mutta kokemukset kasvattavat ja muistot säilyvät aina mielessä.
Yhtä kokemusta rikkaampana ihmettelinkin miten ihmiset eivät halua lähteä vaihtoon oli kyseessä sitten vain viikon tai kuuden kuukauden vaihto. Varsinkin, kun opiskelemme restonomeiksi, melkein opintoihin pitäisi sisällyttää pakollinen vaihtokausi niin kuin muutamilla vaihtoystävälläni oli koulussa tapana. Toiseen maahan lähteminen kasvattaa näkökulmaasi ja opit enemmän asioita, kuin se, että olet vain koti-Suomessa tai täällä Pohjois-Savossa. Nuorena on myös täydellinen aika lähteä sillä silloin ei ole välttämättä perhettä tai muuta joka pitäisi takana.
Lähde vaihtoon, sillä sitä et kadu.
