Kyllähän se on niin, että kevätlukukausi lähti lennokkaasti ja tarmoa puhkuen liikkeelle mutta innokkuus on laskenut kuin lehmän häntä…Kaikkien kurssien tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja niitä on ollut ilo tehdä mutta olen asettanut tehtävien suhteen tavoitteet aika korkealle. Nyt olen joutunut viikoittain laskemaan tavoitteitani ja todeta muutamankin tehtävän kohdalla, että nyt mun on vaan ”tyydyttävä” tekemään sellainen tehtävä kuin mitä tämänhetkiset taidot antavat myöten. Muistutan jatkuvasti itseäni siitä, että kyseessä on oppimistehtävä, ja tarkoitus on todellakin saada oppia käsiteltävästä aiheesta ja vain todentaa kirjallisessa muodossa, mitä ja miten on oppinut. Näitä kursseja voisikin kuvailla kokonaisvaltaisiksi oppimisprosesseiksi, joissa opitaan paitsi aiheesta ja kirjoittamaan opitusta tieteellisempää tekstiä tai esseitä niin myös samalla opitaan joitain itsestämmekin. Mä oon oppinut itsestäni sen, että olen liian ankara itselleni vaikka luulen olevani jotain muuta.
Markkinoinnin perusteet -kurssilla ollaan tarkasteltu yritysten markkinointia ja markkinointiviestintää. Olen päässyt hyödyntämään aikaisempien opiskelujeni tuomaa pohjatietoa ja tehtävän tekeminen onkin ollut äärimmäisen helppoa. Markkinointi laajuudessaan on uusi juttu historioineen, menetelmineen ja käsitteineen mutta esimerkiksi markkinointiviestinnän analysointi tuntui entuudestaan tutulta jutulta.
Asiakaslähtöinen ruokatuote -kurssilla suunnitellaan ruokapalvelukokonaisuus, jossa sai olla innovatiivinen ja luova. Nooh…Mullahan ajatus lähti nousukiitoon samantien ja keksin veikeän ruokapalvelukokonaisuuden liittyen työmiesten lounasruokailuun! Tämän tehtävän kanssa olen eniten paininut ja tosiaan laskenut tavoitettani viikoittain. Ammattitaitoni ei ihan vielä riitä sellaisen kokonaisuuden suunnitteluun kuin mitä olisin halunnut. Olen tätä tehtävää tehdessäni oppinut erittäin paljon ruokatuotantoprosessista kokonaisuutena ja esimerkiksi siitä, mitä vastuullisuus ja kestävyys alalla tarkoittavat.
Ideasta palveluksi -kurssiin on tehty pieniä tehtäviä aina kunkin aihekokonaisuuden jälkeen. Mielestäni erittäin onnistunut kurssin toteutustapa tämäkin: opittavat asiat on pätkäisty pienempiin osiin ja tehtävät ovat vaihdelleet esimerkiksi esseestä tenttikysymysten tekoon. Kirjoittamastani projektiesseestä sain hyvää palautetta ja se lämmitti mieltä. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta mutta sellaiset tieteelliset tekstit ovat olleet suuri mörkö (nimimerkillä Jäikö FM-tutkinnosta kirjoittamatta kirjaimellisesti vain gradu, häh??) mutta nyt olen huomannut selättäneeni mörön ja antavani sille pikkuhiljaa köniin!
Matkailu – ja majoitustoimialan perusteet -kurssin isoimpana antina olen kokenut erilaisten alan tilastojen löytämisen ja tarkastelun ja niistä löytyneiden tietojen hyödyntämisen muissakin tehtävissä. Pääsykokeessahan tarkastelimme myös alaa ja silloin koin, ettei halutunlaisia tilastoja löytynyt helposti. Kurssilla on käsitetentti majoituksesta ja matkailun osioista tehdään portfolio, jonka työstämisen aloitin hyvissä ajoin enkä usko sen kanssa tulevan enää ongelmia. Aluksi oli punainen lanka hukassa, kun meinasin kirjoittaa matkailun historian melkeinpä sanasta sanaan uudelleen portfolioon. Löysin lopulta sopivalta tuntuvan lähestymistavan tehtävään ja se on helpottanut tekemistä. Tämän kurssin kohdalla olen luottanut ehkä liikaa sen etenevän omalla painollaan, mutta onneksi käsitetenttiin on vielä harjoitteluaikaa hyvin.
Lähtölaskenta kannattavaan liiketoimintaan -kurssilla olen ylittänyt itseni! Kurssin ajan on vallannut samanlainen tunne kuin lukiossa aikoinaan, kun tajusin, miten helppoa matematiikka on, koska siinä ei ole vaihtoehtoisia vastauksia! Matematiikkaa ei tarvitse arvuutella, siinä ei tarvitse pohdiskella tai puntaroida vaan tietyn kaavan mukaan laskettuna tulee aina oikea tulos. Excelinkin hyödyllisyyden olen hyväksynyt ja suostunut myöntämään ja lopputentissä käytän sitä perinteisen kynän, paperin ja laskimen rinnalla. En ole vielä valmis korvaamaan konkreettisia laskuvälineitä, sillä olen visuaalinen oppija, jonka täytyy nähdä myös laskuissa se kokonaisuus auki kirjoitettuna ennen kuin asia menee päähän. Olihan se aikamoista kynän suhinaa se edellinen tentti, kun aika kuitenkin on rajallinen mutta selvisin tentistä hengissä!
Ja ruotsin kurssi! Se se vasta onkin ollut todellinen yllättäjä. Niin paljon kuin mitä mäkin oon ruotsia elämäni aikana opiskellut niin luulisi jo olevan aika sujut sen kanssa…Mutta joka kerta ruotsin kieli tuntuu yhtä vaikeelta, paitsi nyt! Nyt ruotsi näyttäytyy kielenä, jossa on jotain järkeä ja jota on jopa ilo oppia! Oon yrittäny kysellä ruotsin opiskelulle jatkoa, sillä seuraava kurssi on suunnattu päiväopiskelijoille, eikä ainakaan meidän monimuotojen ole vielä ollut mahdollisuutta osallistua näille kursseille. Tässä olisi kyllä kehittämisen paikka Savonialla… Englannista tulee vielä monimuodoillekin sopiva kurssi, mikä taas tuntuu hieman turhauttavalta, sillä puhuttu ja kirjoitettu englantihan käytännössä ympäröi , sitä kuullaan kaikkialta ja englanti onkin yleensä kaikilla vahvempi kieli. Ruotsin kielen osaamisen tärkeyttä esimerkiksi joihinkin työtehtäviin lounaiseen Suomeen päätyessä tai vaikkapa valtion virkoihin haettaessa ei korosteta tarpeeksi. Olenpa tosin minäkin käyttänyt tähän mennessä ruotsia vain kahdessa tosielämän merkittäväksi luettavassa tilanteessa:
Ekalla kerralla tankkasin autoa kylmäasemalla ja maksoin kortilla. Siihen tuli toinen auto viereen, ikkuna avattiin ja kysyttiin ruotsiksi, että ”Ursäkta, men är det möjligt att betala med ett bankkort på den här maskinen?” Ymmärsin välittömästi, että mitä haluttiin tietää ja tästä oivalluksesta innostuneena, suorastaan haltioituneena vastasin, että ”Nej!”. Jälleen autosta kysyttiin, että ”Var kan jag betala med bankkort?”. Ja minähän ymmärsin, nostin käteni osoittamaan kylmäasemasta pois päin ja sanoin selkeällä ja kuuluvalla ruotsin kielellä: ”Där!”
Toisella kerralla olin töissä musiikkifestivaalin backstagella houstina ja Pandora oli tulossa backstagelle ensimmäistä kertaa. Arvelin tehdä vaikutuksen ja puhua hänelle ruotsia. Menin hissiin ja hissin laskeutuessa muutaman kerroksen verran vastaanottoaulaan pidin hiljaista hissipuhetta ruotksiksi…Hejsan! Jag heter Reetta. Välkommen till vårt festival backstage. Hur gick resan? Är alla okej? Om ni vill ha något kan ni fråga mig. Nooh…Hissi laskeutui, hissin ovi avautui ja hissin oven edessä seisoi Pandora. Pandora. PANDORA. Ja sillä sekunnilla unohdin kaiken harjoittelemani small talkin ja lehahdin tulipunaiseksi! Sain änkytettyä ruotsiksi oman nimeni ja toivotettua heidän seurueen tervetulleeksi ja sitten löi tyhjää ja tuli kiusallisen hiljaista. ”And thats about all I have to say in swedish and we can continue with english! Pandora oli huojentunut hänkin vaikka kauniisti mulle ekaksi alkoikin puhua ruotsia 😀
