Loppusuoralla ollaan, opiskelut kohta Savoniassa ohi!

Aika rientää siivillä, kun on mielenkiintoista tekemistä.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan, oli yhteishaku ja valkkailin mahdollista tulevaa opinahjoani. Kädet olivat sanoneet itsensä irti tekemisen meiningistä ja rakastamani kokin ura oli pakko jättää taakse. Reilu kymmenen vuotta siinä hommassa ehti hurahtaakin; monta maistuvaa velliä ja soossia tuli kuukattua, muutama hutikin joukkoon varmasti mahtui, mutta niitä en muistele. Asiakkaita laidasta laitaan, mieleenpainuvimmat heistä ovat yhä mielessäni.

Loppuvaiheessa sain sitten opettaakin, mutta ilman kunnon pohjakoulutusta ja pätevyyttä, homma menee tuurilla eteenpäin. Eli siksi lähdin opiskelemaan, että voisin opiskella vielä lisää.

SAVONIA, OPINAJOKSI SE VALIKOITUI. MONIMUOTO-OPISKELU, UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Restonomiopinnot monimuoto-opiskeluna ovat siis kohta ohitse, onneksi, sillä sitten pääsen jatkamaan kohti seuraavia etappeja. Mutta olen kerrankin tehnyt jotain muuta kuin puuhastellut ruuan kanssa, toki jonkin pakollisen kurssin ruokapuolella tein, mutta aika pian huomasin, ettei siinä ollut minulle enää mitään uutta, vaan enemminkin monta askelta taaksepäin…

Mutta odotukseni olivat todella korkealla, olinhan taas matkalla kohti uusia haaveita, taitoja ja osaamista. Joistakin opinto-osuuksista jäi tympeä maku, opetus ja vaatimukset eivät ihan kohdanneet tai resonoineet minun kanssani.

Välillä oli suuria motivaatiohaasteita, aina onneksi nekin pääsi ylittämään joku sisun tai Reetan avulla. Reetta on ihan maailma paras opiskelukaveri mitä ihminen voi toivoa! jos muuta en niin suuresti reppuuni sieltä Savoniasta saanut täytteeksi, niin Reetan sain! Kiitos Reetta!

Opiskelu on ollut mielekästä siksi, että eteen on tullut myös paljon omiin arvoihin sopivaa asiaa, joista on sitten noussut esille täysin uusia ajatuksia. Tai ei ehkä oikeasti uusia ajatuksia sinällään, mutta uusi tapa ajatella vanhoista asioista, asioista jotka ovat olleet minulle aina sydäntä lähellä.

Mutta nyt niin, että huomaan kasvavani oikeastaan asiantuntijaksi muun muassa vastuullisuusasioissa, kestävässä kehityksestä ja yllätys yllätys: markkinoinnissa, tai niiltä osin markkinoinnista mitkä saan ujutettua vastuullisen liiketoiminnan kehittämisen aspekteihin.

Asiantuntija; siis minäkö?

Meille on tässä loppuvaiheessa annettu erilaisia tehtäviä, missä pitäisi osata arvioida omaa asiantuntijuuttamme. Pitkän pohdinnan ja sanamäärittelyn avulla, en siis todellakaan koe olevani minkään alan asiantuntija tämän koulutuksen kautta. Mutta kasvua asioiden oppimisen kautta olen kyllä saanut.

Mutta asiantuntija on oikeasti sellainen henkilö, jolla on huomattavasti enemmän tietoa ja ymmärrystä jostakin asiasta, (no ok, olen asiantuntija edellisen ammattini asioissa, en sitä voi kieltää, mutta restonomikoulutuksen muissa oppiaineissa, nääh.) Sellainen asiantuntijuus minussa, jonka avulla voi vaikka toimia tutkijana, opettajana, analyytikkona, lääkärinä tai tieteilijänä, sellainen en kyllä ole. Vielä.

Mutta kyllä voi sanoa, että kohti asiantuntijuutta olen kuitenkin puolijuoksua menossa, eli ei se annettu oppi ojaan kaada vanhaakaan!

VASTUULLISUUDESTA ASIAA!

Autetaan mehiläistä- autetaan itseämme! Pienet suuret teot, niillä on suuria vaikutuksia. 

Pidän pientä lahjaa kädessäni. Lahjan sisäpuolelta paljastuu pieni hunajapurkki. Hunajapurkki, mitä ihmeellistä siinä nyt on, saatat lukijana miettiä. Minäpä kerron.

Tällä hetkellä pientä tellustamme uhkaa lajien suurkato ja erityisesti se on nähtävissä sellaisten lajien kohdalla, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä koko ihmiskuntamme ruokatuotannossa. Eli mehiläiskato, mikä huolestuttaa varmasti kaikkia. Mehiläisten vähentyminen ja pahimmassa tapauksessa katoaminen, tulee mullistamaan maapallon ruokatuotannon. Lähes mikään ei kasva ilman pölyttäjiä, ja mehiläiset ovat tärkein pölyttäjäryhmä.

Tuon hunajan ovat 200 000 mehiläistä tuottaneet globaalin jättiyrityksen CGI:n toimistotalon katolla olevissa mehiläispesissä. Tällaisia pesiä, eli ihmisen perustamia mehiläisyhdyskuntia, on useita eri puolella suomea ja niistä saatavasta hunajasta valmistetaan mm. pesäpaikkoja tarjonneille yrityksille liikelahjoja, kuten tämä pieni hunajapurkki. Tuotannosta saadaan myös mehiläisvahaa, josta syntyy niin kynttilöitä kuin vaikkapa huulirasvaa. Tähän kun lisätään tuotteen 100 % suomalaisuus, käsityö ja ympäristöystävälliset, mutta ylellisen oloiset pakkausmateriaalit, niin kädessäni on todella erityinen lahja.

Pieni hunajapurkki ja ahkerien mehiläisten päivän työsarka!

Mutta syy, miksi onnellisena pyörittelen tuota pientä lahjaa käsissäni, on se, että tässä on taas loistava esimerkki siitä, että yritysten näkyvä vastuullisuus on myös tätä, konkreettisesti tehtyä työtä; mehiläisille tarjotuista pesäpaikoista, kaukana suorista vaaroista, kuitenkin niin lähellä, että pystymme valvomaan, hoitamaan ja vahvistamaan näitä mehiläisyhdyskuntia ja samalla koko mehiläiskantaa, ja pienillä askelilla taata ruokatuotanto myös tulevaisuudessa. Parasta mahdollista vastuullisuusviestintää ja markkinointia!

Mutta miksi tämä pienoinen hunajapurkki nousi mielessäni vertauskuvaksi vastuullisuudesta? Opintojeni aikana olen saanut sukeltaa eri reittejä vastuullisuuden moninaisiin lähteisiin. Kuinka meidän kaikkien tulisi havahtua siihen, että vastuullisuus on sama. kuin jokapäiväinen leipämme. Yritysmaailmassa se pitäisi osata kutoa yrityksen strategian ytimeksi, kaikkien sen toimet tulisi katsoa läpi vastuullisten suurennuslasien. Vastuullisuus tulisi näkyä yritysten toiminnassa myös ulospäin, kuten esimerkin hunajapurkki.

Me kuluttajat osaamme jo vaatia, että tuote tai palvelu tuotettaisiin mahdollisimman vastuullisesti toimien. Emme halua, että hiilijalanjälkemme painaa kovin syviä jälkiä, emmekä tahdo, että meidän vuoksemme tuotteita tuotetaan ihmisoikeuksia polkemalla, luontoa tuhoamalla, jätevuoria kasvattamalla ja merien muovisaaria laajentamalla.

Me tahdomme, että yritykset, niin isot kuin pienetkin, tekisivät enemmän, niin kuin mekin teemme; lajittelevat jätteensä, kierrättävät, valitsevat uusia tuotteita kestävän kehityksen mukaisesti, valvovat omia toimitusketjujaan ja toimisivat vastuullisesti kaikilla rintamilla. Nykyään ja tulevaisuudessa, myös matkailualalla, on kaikissa toimissa, jotta se olisi kantavaa, kannattavaa ja kestävää, otettava mukaan vastuullisuus.

Tutkimusten mukaan, (mm. Business Finland, 2022) yhä useampi matkailija valitsee matkustustavan, matkakohteen ja majoitusvaihtoehdoista ne, jotka tuovat rehellisesti esille omat vastuullisuustekonsa. Kun matkakohde kertoo vaikkapa kotisivuillaan noudattavansa kestävän kehityksen periaatteita, sitoutuneensa vähentämään energian- ja vedenkulutustaan, vakuuttaa huolehtivansa ihmisoikeusasioiden toteutumista, kantavansa siis sosiaalisen vastuunsa kaiken kattavasti, sekä ottamalla huomioon tärkeimmät sidosryhmänsä strategisten päätöstensä tueksi, niin silloin heillä on mahdollisuus tehdä liiketoimintaa kauaskantoisesti ja kannattavasti. Koska tällainen toiminta houkuttelee nykyajan matkaajia. He ovat tietoisia omien toimiensa merkityksestä ympäristöönsä, omien valintojensa vaikuttavuudesta sekä omista mahdollisuuksistaan muuttaa maailma paremmaksi valinnoillaan.

 Vastuullisuuden eri osa-alueita löytyy runsaasti, ja jokainen kyllä halutessaan löytää oman tapansa olla vastuullinen. Asiakas, jonka vaikutusmahdollisuus on lähinnä valita tuotteita ja palveluita, joissa vastuullisuus on läsnä, karttaa siis helposti yrityksiä, joilla ei ole näkyvää vastuullisuustoimintaa. Mm. Green Key, ISO 4000 ja muut kansalliset ja kansainväliset ympäristösertifikaatit auttavat yrityksen matkaa kansainvälisesti hyväksytyn vastuullisuusohjelman noudattajaksi ja helpottaa vakuuttamaan asiakas valitsemaan oikein; sen vastuullisen yrityksen tuotteet ja palvelut.

Vastuullisuusasiat tuntuvat olevan vielä lasten kengissä, varsinkin pienten matkailuyritysten kohdalla. Näiden yritysten kannattaisi tarkastella omaa asemaansa alan kireässä kilpailussa, tehdä sellaisia strategioita, joilla he kasvattaisivat vahvasti osaamistaan vastuullisuuden kautta ja sen sijaan että taistelisivat olemassaolonsa merkityksestä punaisessa meressä, siirtyisivät rohkeasti niiden suunnan näyttäjien joukkoon sinisen meren aalloille, käyttäen innovatiivisuutta ja rohkeutta saavuttaakseen uusia asiakasryhmiä, löytääkseen uusia tuotteita ja uusia palveluita, käyttäen laajasti uusia vastuullisuuden kautta saavutettavia kilpailukeinoja.

Mutta takaisin siihen hunajapurkin tuomaan ajatukseen: Jokainen yritys siis voittaisi näkyvällä vastuullisuudellaan. Se olisi houkuttelevaa, hyvää ja näkyvää. Suorastaan hunajaista!

Pakkauksessa on ytimekäs kuvaus vastuullisuuslupauksesta!

Kiitos Leena-Mari Lähteenmaa hunajasta, mikä avasi taas ajatuksia!

Lähteet:

Hunaja: Korpikuusikon Hunaja – Vastuullinen 100 % suomalainen yrityslahja

Verkkosivustot; esimerkit tutkimuksista:

1. Kestävä matkailu – Business Finland

2. Väisänen Hanna-Maija, matkailijoille merkityksellinen vastuullisuus majoitus- ja ruokapalveluissa verkkojulkaisu: (Raportteja196.pdf (helsinki.fi)

Majoituspalvelutoiminnan historiaa. portfolio osa 4

”Tuu tuu tupakkarullaa, mistäs tiesit tänne tulla, tulin pitkin turun tietä, Hämäläisten härkätietä”– laulun sävelmiin on takuu varmasti törmännyt jokainen suomalainen. Sitä laulaa luritellaan kehtolauluna pikkulapsille ja sen periytyy sukupolvelta toiselle luonnollisena suullisena tarinana jostakin menneestä, mikä ei asiaa tutkiessani ollutkaan mikään pikku juttu.

https://www.bing.com/images/ Hämeen Härkätie

Olen saanut valtavan laajan ahaa-kokemuksen itse asiassa koko Suomen historiasta, lainsäädännöistä; niiden synnyistä, kulkureittien kehityksestä, maanomistuksista ja vaikka mistä. Opintojeni aihe tässä portfolio-osasessa on kuitenkin majoituspalvelujen kehitys Suomessa, joten koetan keskittyä enimmillään siihen. Innostuin Hämäläisten Härkätiestä kun luin suomen majoitustoiminnan syntymiseen liittyviä artikkeleita sieltä täältä. Tietoja etsiessäni päädyin aina vain kiehtovasti syvemmälle ja syvemmälle tiedontiellä, pitkin kapenevaa polkua minkä alkulähde on Suomen Turku ja 800 luku.

Hotellitoiminta, eli majoituspalvelut-osion oppimistehtävä, portfolio, osa 3

Hotelli, Motelli, Hostelli, AirB&B, Camping vai ihan vaan perinteinen kotimajoitus?

Siinäpä valinnanvaraa jokaiselle matkaajalle! Tai ainakin luulisi ,että riittää, kun noiden välillä tehdään valinta, ehei, tämän majoitusmuodon valinnan jälkeen täytyy tutkia ja päättää minkä tasoisen majoituksen valintasi sisällä teen. Usealla majoitusta tarjoavalla yrityksellä on jonkin tasoinen luokitus, jonka perusteella asiakkaan on helpompi tehdä valintaa omien mieltymystensä mukaan- tai oman taloutensa mukaan.

Maailmalla hotelleissa valinta tehdään myös tähtiluokituksen perusteella, yhden tähden, kahden tähden vai kuinka monen tähden vuoksi matkaan lähden? Etelä-Euroopassa myös cambingalueilla on oma tähtiluokituksensa riippuen minkä tasoista palvelua missäkin saa. Air B&B:llä luokitusta varsinaisesti ei ole, vaan tason saa selville ennemminkin asiakasarviointien perusteella. Motelleilla ei vastaavaa luokitusta ole. Hostellit ovat ryhmähuonemajoitusta ja sopii parhaiten esimerkiksi opiskelijaryhmille, reppureissaajille ja muille jotka eivät laita pahakseen jaettujen mukavuuksien majoitusta. Kotimajoitusta käyttävät sellaiset henkilöt, jotka haluavat tutustua matkakohteensa aitoihin ihmisiin. Kotimajoitus voi olla Bed and Breakfast-tyyppinen useamman huoneenkin kokoinen majoituspalvelu tai se voi olla vaikka sohvannurkkaan majoitusta: sellaiset couchsurffing-henkiset matkaajat, jotka sananmukaisesti yöpyvät ilmais eksi tai esimerkiksi työpanosta tai muuta sellaista vastaan majoittajan kotisohvalla. ja vastavuoroisesti tarjoavat majoitusta omilla sohvillaan.Samoin kodinvaihtajamatkailu, jossa vaihdetaan lomien aikana koteja vaikka ihan eri puolilla maailmaa. Tai jopa sellaista majoitusta on maailmalla tarjolla, kuin house-sitting- siinä joku tarvitsee vaikka koiralleen ja kodilleen hoitajaa oman matkansa takia ja tarjoaa majoituksena oman kodin ilmaiseksi. Tällaisia pestejä on tarjolla monen eri pituisia ja luonteisia ympäri maailmaa.

Suomessa ei ole käytössä tähtiluokitusta missään, vaan meillä jaotellaan Majoitusvaihtoehdot nimeämällä ne kuvaavilla sanoilla:

Liikematkahotellit, (tämä muoto poliittisesti korrektisti, yleisesti kai sanotaan liikemieshotelli)joiden perustehtävänä on tarjota korkeatasoista majoitusta työ- ja kokousmatkoilla kulkeville matkustajille. Niissä laatutaso joka aspektissa on korkea ja täyttää vaativammankin asiakkaan vaatimukset. Palvelun korkeaan tasoon ollaan panostettu, huoneissa on selkeästi laadukkaat vuoteet, työpöydät yms. ja puhtaus on niissä korkealla tasolla. Aamiainen yleensä kuuluu hintaan ja on erittäin monipuolinen. Asiakas pystyy näissä hotelleissa myös tilaamaan aamiaiseensa keittiöstä mieleisiä komponentteja ja erikoiskahveja. Huonepalvelu on 24/7 ja hotellin vastaanotto on aina miehitetty. Huoneet siivotaan päivittäin ja hotellissa on myös kokoustiloja ja hyvät bisness-palvelut. Yleensä näissä hotelleissa ei ole lapsiperheiden hakemaa rentoa oleilua, Leikkihuoneita ei löydy, vaikkakin pikkulasten lisävuoteet ja syöttötuolit niistä löytyvätkin. Mutta Hotellin asiakaskunta on arkipäivisin liikematkustajavoittoista. Hotellien huonehinnat ovat yleensä ottaen aika korkeat, mikä omalta osaltaan poissulkee ei-segmentoidut asiakasryhmät. Viikonloppuisin näistä hotelleista toki saattaa saada erikoishintaan edullisempaa majoitusta myös perheet, bilettäjät ja muut vapaa-ajan matkustajat. Näitä kannattaa hyödyntää, jo mielii hyväntasoista majoitusta matkoillaan. Näiden hotellien sisällä on eri tasoisiakin huoneita. Niistä hieman myöhemmin.

Perhehotellit, joiden tärkein asiakaskunta koostuu perheistä. Taso on kohtalaisen hyvä, mutta ei yletä liikematkahotellien tasoon. Näissä hotelleissa ollaan panostettu erityisesti lapsiperheiden vihtyvyyteen. Aamiainen on tämän tyyppisissä hotelleissa myös vakiotuote, joskin sisältö on selvästi suppeampaa ja lapsiperheille sopivampaa. Näissä hotelleissa on perhekoon huoneita ja sviittejä, Pikkulasten vuoteita, syöttötuoleja ja leikkihuoneita. Näissä hotelleissa on yleensä kylpyläosasto, tai ainakin uima-allasosasto ja saunat ja paljon ohjelmallista palvelua tarjolla. Nämä hotellit panostavat siihen, että perheet siis viihtyvät. Mutta huoneiden kalusteiden laatu ei yleensä yllä edellä mainittuun. Huonepalvelu on yleensä aika minimaalinen, jos sitä on lainkaan ja henkilökuntaakin on yleensä huomattavasti vähemmän kuin korkeamman tason hotellissa.

Kylpylähotellit, nimensä mukaisesti ovat teemallisia hotelleja. Niissä viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Kylpylähotellien pääsegmentti on perheet, joilla on lapsia. Mutta kylpylöillä on myös kuntoutus ja kurssitoimintaa korkeasesonkien ulkopuolella.

Lapin hotellit ovat ihan oma lukunsa. Siellä vierailee suurin osa suomeenkin saapuvista matkailijoista. Lapin vetovoima, luonnon omanlaisuus ja omaleimaisuus, houkuttelevat matkustajia yöpymään lasi-igluissa ja jäähotelleissa. Siellä on panostettu Luksusmajoitukseen paljon voimakkaammin kuin missään muualla suomessa. Ainoa haitta siellä on, on voimakas sesonkiluonteisuus; kesäinen itikka-lappi ei yhtä voimallisesti houkuta matkailijoita kuin talvinen joulupukin maa. Nämä hotellit panostavat luksukseen ei vain majoituksen saralla, vaan kokemusten ja ohjelmallisuuden kautta.

Motellit, jotka ovat ehkä suomessa jo historian havinaan kuuluva majoitusmuoto. Ne ovat palvelultaan hyvin matalalla tasolla. Ne saivat suomessa alkunsa kun kievarilaitos purettiin 1930-luvulla. Motelli sanana koostuu MoottoriHotellista ja sijoittuivat moottoriteiden ja vilkkaasti liikennöityjen teiden varsille. Ne syntyivät aikoinaan Pohjois-Amerikassa täyttämään ammottavaa palvelutarvetta ja majoitusta pitkien välimatkojen taukopaikoiksi matkailijoille.Palveluina niissä on periaatteesa vain huone ja maksullinen aamiainen. Ja vähäisen palvelun ansiosta, niihin pesityi aikoinaan runsaasti rikollisuutta ja prostituutiota. Suomen harvaan asutussa maassa, motelleihin perustettiin enemmän palveluita, ravintoloita ja tapahtumia, jotta niillä olisi jonkunlaista vetovoimaa lähiympäristön asukkaisiinkin, eikä suurin osa käyttänyt motellin palveluita juurikaan majoittumiseen. Suomen motelleissakin muhi aikamoinen prostituutio vielä 1980 ja 1990 luvun taitteessa, josta aikoinaan tuomittiinkin iso määrä ihmisiä laittomasta ihmiskaupasta. Motellien siisteystaso on kyseenalaista ja asiakassegmentti: Walk-ins-wellcome-eli etukäteisvarauksia ei juurikaan tarvittu. Näitä motelleja on vielä jonkin verran suomessa, mutta niiden merkitys on äärettömän vähäinen.

Hostellit, ne ovat vaatimattomia yhteismajoitustiloja, joissa yksityisyyttä ei juurikaan ole. Opiskelija ja koululaisryhmät käyttävät hostelleja opiskeluun liittyvillä opintomatkoillaan. Hostellit ovat myös nuorison suosimia ja reppureissaajien kohtaamispaikkoja. Niissä on usein yhteiset sosiaalitilat ja keittomahdollisuus. Jonkin verran on näkyvissä myös hostellirintamalla pienempien ”omien” huoneiden tuleminen. Mutta pääpiirteissään niissä nukutaan kerrossängyissä, jaetaan suihkut ja muut saniteettitilat. Ne sijaitsevat yleensä kaupunkien keskustoiden lieppeillä, minne on helppo löytää suurissakin kaupungeissa. Hostelleina voivat toimia myös opiskelija-asuntolat, joiden pääasiallisesti talvella käyttävät opiskelijat. Samoin hostellitoimintaa voi löytyä retkeilymajoista ja vaikkapa seurakuntien omistamamissa rakennuksissa. Erilaiset yhteisöt ja järjestöt yleensä ylläpitävät tätä toimintaa. Hostellimajoitus sopii siis niille, joille majoitus ei ole se pääasia vaan matkan ympärillä oleva ”kaikki muu” toiminta. Hostellia voidaan pitää vaikka festarialueen liepeillä olevissa koulurakennuksissa kesäaikaan, juuri niinkuin alunperin hostellitoiminta sai alkunsa 1900 luvun alussa saksassa.

Camping, eli leirintäalueet. Niissä voi yöpyä monella tavalla. Sinne voi ajaa omalla asuntovaunulla tai – autolla, vuokrata yksinkertainen leirintämökki tai pystyttää oma teltta. Leirintäalueita on monenlaisia. On korkealaatuisia ”kaikki palvelut löytyvät” alueita, niissä on sananmukaisesti pesutuvat, keittiöt, oleskelutilat kahvioineen tai jopa ravintoloineen sellaisiin, joissa on vain huussi , nuotiopaikka ja hyvässä lykyssä sähköä maksua vastaan,-palvelut. Leirintäalueille tarvitsee tuoda oman mieltymyksen mukaiset tarvikkeet, mökkeihinkin on syytä ottaa mukaan omat liinavaatteet ja makuupussi. Tämä majoitusmuoto sopii kaikille vapaammin matkustamista harrastaville. Omalla karavaanilla kulkiessa ehtii nähdä omassa tahdissa maisemia ja pysähdellä matkan varrella sopiviin paikkoihin. Polku- ja moottoripyörillä ja kevyellä varustuksella matkaavat, saavat pystyttää telttansa turvallisiin paikkoihin ja tavata hengenheimolaisiaan. Lapsiperheillekin leirintämatkailu on elämys ja edullisin tapa saada uusia kokemuksia. Lemmikkieläimet ovat yleensä aina tervetulleita, joten koko perheen matkailu onnistuu tällä tavalla hienosti, jos on valmis tinkimään mukavuuksistaan.

AirB&B, on vuonna 2008 perustettu amerikkalainen yritys ,jonka kautta yksityiset vuokranantajat vuokraavat kotejaan/asuntojaan/huoneitaan komissioita vastaan ja löytävät matkailijoita vapaisiin huoneisiinsa tai koko asuntoihinsa. Joissakin tapauksissa majoitus on bed&breakfastin aamiaistarjoilun tasoista, toisissa tarjolla on vapaa käyttö asunnon keittiöön. Matkailijat löytävät usein huomattavan edullista majoitusta tätä kautta. Sekä vuokranantajat että vuokraajat arvostelevat toisensa palvelun sivuilla ja sen mukaan esim matkaaja voi valita itselleen hyvän kokemuksen tarjoavan majoituksen ja vastaavasti huonosta matkailijasta tulee merkintä ja vuokranantaja voi halutessaan olla ottamatta tällaista matkaajaa asuntoonsa. Tällä majoitus muodolla on kuitenkin aika iso nurja puoli, mikä erityisesti suurkaupungeissa on tullut esille: normaaliin asumiskäyttöön ei enää tulekkaan vapaita vuokra-asuntoja, koska asuntojen omistajat haluavat maksimoida tulonsa vuokramarkkinoilla. Muutamissa maissa on tehty laittomaksi vuokrata asuntoja enää lyhytaikaisesti, jotta alueen oma väestö ei menetä mahdollisuutta asua kohtuuvuokralla omissa kaupungeissaan. AirB&Bn hinnat ovat jatkuvassa nousussa, eikä mielestäni ole kovinkaan ekonomiaa alueellaan kohottava tekijä enää.

Kotimajoitus, Kohteet – HBB. On hauska tapa kohdata matkansa aikana ”oikeita ihmisiä” heidän omissa kodeissaan. Matkailija löytää tätä kautta itselleen edullisen tavan yöpyä, tutustuu muiden perheiden elämään, saa uusia kokemuksia myös oikeita aitoja koteja. Kotimajoitus eriää AirB&Bstä juuri sen aidon kodin ja ihmisten kohtaamisesta. Helsingin Bed&breakfast(HBB) perustajan Tapani Koskelan mukaan yritys, vaikkakin tekee työtä jolla ansaitse, tekee tätä työtä sen lämminhenkisyyden vuoksi. Ihmiset joilla on aidostyi kodissaan tilaa erilaisten syiden takia, kutsuvat mieluusti vierailijoita tyhjiksi jääneisiin huoneisiinsa. Oikein miellyttävä konsepti, jos majoittujaa ei tosiaan häiritse olla jonkun nurkissa. HBB:n majoittajat saattavat tarjota asiakkailleen elämyksiä maksutta, viedä vaikkapa retkelle tai kiertelemään kaupunkia autollaan. Siinä missä AirB&B aiheuttaa negatiivisesti paikallisten asuntomarkkinoihin, kotimajoitus ei sitä tee, koska asunnoissa asuu majoittujan läsnäollessa yleensä asunnon omistaja/t. Yrityksen veloitus välitystyöstä on samaa luokkaa kuin AirB&Bllä, noin 10-13% per yö. mutta huoneiden hinta on todella edullinen.

Kotimajoitukseen voidaan laskea mökkimajoitus. Varsinkin koronavuoden matkustukselle aiheuttaman eston, ovat suomalaiset vuokranneet lähes kaikki mökit mitä on ollut tarjolla. Mökit saattavat vaihdella suuresti varustetasoltaan, vaatimattomien ollessa ns. kuivan maan, tiettömän matkan päässä sijaitseva mummonmökki, ilman sähköä ja juoksevaa vettä ja huusi pihan perällä, tai toisena ääripäänä kaikki nykyajan mukavuuden omaavat huviloita muistuttavat ”mökit” sijainniltaan mieluummin puolen tunnin ajomatkan päästä kaupungista, järven tai meren äärellä. Rahalla saa melkein mitä vaan mökkirintamallakin.

Perinteinen bed and breakfast, joita suomessakin on siis tarjolla, ehkä vielä enemmän yritystoimintaa kuin kotimajoitus sellaisenaan.

IDEASTA PALVELUKSI- OPINTOJAKSON OPPIMISTEHTÄVÄ:

Meillä oli tehtävänä opiskella projektien merkitystä ja pohtia hieman annetuista materiaaleista asiaa. Tapani mukaan, löysin taas pienen kuvaavan tarinan kertomaan oppimiseni käytännössä. Oppiminen on hauskaa AHAA- elämysten kautta, plus sitä helpottaa kokoajan menossa olevat PROJEKTIT omassa elämässä: never ending way of living….

PROJEKTI                                   Sari Härme

Projektit ovat luonteeltaan ainutlaatuisia. Ne syntyvät yleensä pitkäaikaisesta tai akuutista tarpeesta ja niillä on aina selkeä alku ja loppu. Opiskelumateriaalista, Moodle materiaalin perusteella, Projektit määritellään kertaluonteiseksi tapahtumiksi, joissa joukko ihmisiä ja muita resursseja on koottu yhteen suorittamaan tiettyä tehtävää. Projekteista voi syntyä sekä selkeitä, konkreettisia tuotteita tai pelkästään jonkintasoinen ratkaisu olemassa olevaan ongelmaan. Projektien sisällä voi muodostua uusia, osaprojekteja, joiden olemassaolosta ei ollut tietoa projektin alkaessa. Projekteissa toimivissa ryhmissä voi tapahtua jatkuvaa muutosta, ryhmän koon, asiantuntijoiden ja eri organisaatioiden kohdalla.

Parhaimmillaan projektit tuottavat yhteistyössä muiden organisaatioiden kanssa sellaisia uusia tapoja lähestyä ongelmia, uudistaa vanhoja käytänteitä tai luoda jotain ihan uutta. Parhaissa tapauksissa projekteissa otetaan aidosti huomioon ne sidosryhmät, joita esimerkiksi muutokset koskettavat. Vastaavasti huonoimmillaan projektia johdetaan tuottajalähtöisesti, ilman aitoa kosketusta sidos- tai käyttäjäryhmiin. Silloin innovatiivisinkaan projekti tuotteen/palvelun valmistuessa jää vajaakäyttöiseksi.  Projekteilla tulee olla siis aito tarve alkamisensa. Ennen sen aloittamista, tulisi ennakkoon tutkia ja suunnitella oikeasti asiat, jotka vaikuttavat, joihin halutaan vaikuttaa ja jotka onnistuessaan tuovat sen hyödyn mikä alkuperäisessä ideassa on ollut.

Projektien koosta riippuu, kuinka laaja projektiryhmän kokoonpano on. Pienemmissä projekteissa riittää, että projektissa on esimerkiksi projektin tilaaja/asiakas, tällöin hän tai hänen asettamansa nimetyt henkilöt toimivat johtoryhmänä, jonka suorassa alaisuudessa toimii projektipäällikkö. He tarkastelevat projektin suorittamista ja luovuttavat tarvittavat varat projektiin.  Projektinpäällikön tehtävänä on valvoa projektin etenemistä, ohjattava sitä ja valvottava että mm. budjetissa pysytään. Hänen alaisinaan toimii muutama projektissa työskentelevä asiantuntija.

Suuremmissa projekteissa johtoryhmäkin voi olla suuri, myös projektipäälliköllä saattaa tällöin olla projektisihteeri, joka auttaa projektipäällikköä projektin valvonnassa. Asiantuntijaryhmä saattaa olla suurikin, osa osa-aikaisesti ja osa koko-aikaisesti. Projektipäällikön rooli projektin toteutuksessa on suurin, niin hyvässä kuin pahassakin. Jos projekti venyy, harhaantuu, ylittää budjetin tai ei pääse hyväksyttävään lopputulokseen sovituissa asioissa, katsotaan, että projektinjohtaja ei ole osannut johtaa projektia. Vaikka syyt olisivatkin oikeasti vaikka vain säässä. (ks. case lopussa)

Toisinaan projektista syntyy täysin uusia projekteja, jotka irrotetaan alkuperäisestä omiksi projekteikseen, erityisesti jos ne vievät alkuperäistä projektia ei toivottuun suuntaan, koska ensimmäisen projektin alkuperäistä työtä täytyy pystyä jatkamaan sovitusti, mutta huomataan, että esiin tulleet asiat vaativat omaa projektiaan. Samalla alkuperäisen projektin sisälle saattaa syntyä osaprojekteja, joiden avulla pystytään etenemään suunnitellusti loppua kohden. Osaprojektit vaiheistavat projektin valmistumista, niillä voidaan jopa edistää pääprojektia. Osaprojekteilla voidaan kokeilla teorioita vaikkapa sidosryhmiin, joista saatujen tulosten perusteella pystytään entistä paremmin saada toimiva tulos projektin lopuksi.

Projektin luonteeseen kuuluu myös muutokset, niihin on syytä olla valmistautunut. Jos huomataan, että jokin osa-alue ei toimi, mutta muuttamalla hieman suuntaa, saadaan asiat eteenpäin, tai joskus muutos saattaisi tuntua helpolta, mutta nähdään sen vievän koko projektin harhaan alkuperäisestä suunnitelmasta, niin sellainen uskalletaan hyljätä. Muutokset ja riskitekijät ovat suurimpia syitä, miksi projekti saattaa muuttua katastrofiksi. Mutta kun projekti suunnitellaan huolellisesti, annetaan tarpeeksi aikaa, resursseja ja budjetoidaan riittävästi rahaa, myös riskien hallinnalla ja muutoksen mahdollisuus mielessä, projektit kyetään toteuttamaan sovitusti.

Yrityksen sisällä saattaa olla useampikin projekti menossa, erilaisissa rooleissa osallisina samat myynnin, markkinoinnin, asiakaspalvelun ja vaikkapa hallinnon jäsenet.  Koska loppujen lopuksi minkään yrityksen erilliset toiminnat eivät toimi yksin yrityksen hyväksi, vaan eri osastojen läheiset suhteet ja yhteiset projektit edesauttavat yrityksen kokonaistoimintoja, kehitystä ja kasvua ja jokaisen työntekijöiden erilaisetkin osaamiset saadaan valjastettua projektien ansiosta käyttöön laajemminkin.                                                                                                           

Projektin ainutlaatuinen luonne johtuu siitä, että se voi tapahtua vain kerran. Koska ajassa kaikki muuttuu, eikä tilanteita voida replikoida. Projektin lopputulemanahan on, että ongelmaan on löydetty ratkaisu, aiempaa ongelmaa ei siis enää ole, joten ei voi tutkia, korjata tai muuttaa asiaa, mitä ei ole.  

Päivittäinen työ eroaa projektista tämän seikan ansiosta: projektilla on aina selkeä alku ja loppu. Se kuinka kauan kukin projekti kestää, riippuu projektista. Päivittäinen työ on jatkuvaa, mutta projektityöskentely saattaa olla lisänä normaalia työtä tekevän työssä, jolloin siihen määritellään työpanos, tai hänet irrotetaan varsinaisesta työstä projektin keston ajaksi, tai erikseen palkattava henkilö tekemään vain ja ainoastaan projektiin liittyvä asia.

Projekteja on erilaisia, on normaali projekti, mikä etenee suunnitellusti alkupisteestä loppuun asti; siinä aikaa, rahaa ja resursseja on riittävästi, samoin tavoitteet ja laatutaso on selkeästi määritelty. Lisäksi on pikaprojekti, joka saattaa syntyä vaikkapa normaaliprojektin sisään, jotta alkuperäinen projekti pääsee etenemään, saattaa nostaa kuluja, kun nopeutetaan projektin valmistumista, samalla saatetaan hieman joustaa laatuvaatimuksista. Mutta tärkeintä on, että projektin tullessa valmiiksi, siitä saatuja uusia työkaluja, keinoja, valmiuksia tai tuotteita, pystyy jatkossa käyttämään sujuvasti kaikki sidosryhmät, joille se on tehty, ilman projektiryhmän apua.

Pikaprojekti saattaa olla myös oma itsenäinen projektinsa, jolloin se syntyy akuutista tarpeesta ja sille ei voida suoda paljoa aikaa, tämän vuoksi budjetti on suhteessa korkeampi ja laatutaso heikompi kuin perusprojektissa.

Sitten on jokaisen projektipäällikön pahin painajainen: Katastrofiprojekti. Kun aika loppuu, resurssit ovat vähissä ja jotain on saatava valmiiksi heti eikä nyt. Kallis tapa toteuttaa projekteja. Tehdään ylitöitä, budjetilta lentää katto irti ja laatu on pahimmillaan heikko. Joskus normaaliprojekteille käy loppua kohden näin.

Projektityöskentely sopii sellaisille ihmisille, joilla on paineensietokykyä, hyvät vuorovaikutustaidot, hyvät kommunikaatiotaidot sekä kykyä delegoida tarvittaessa asioita asiantuntevammille ihmisille. Projektipäällikön tehtävät sopivat sellaisille henkilöille, joilla on kyky nähdä asioita laajemmalla perspektiivillä. He tarvitsevat myös johtamisen taitoa, sillä joskus projektit ovat laajoja ja heidän tulee osata tehdä oikeita päätöksiä oikeaan aikaan.

Jokaisesta projektista oppii uutta, sillä projektit luovat yleensä jotakin, mitä ennen ei samalla tavalla ollut. Työtavat eroavat melkoisesti vaikkapa työryhmätyöskentelystä, koska projektiin liittyvät työt voisi tehdä myös niissä, mutta yksittäisen työntekijän on helppo olla ottamatta vastuuta tai seistä sovittujen asioiden takana, ja samoin työryhmätyöskentelyssä toimitaan enemmänkin neuvotellen ja kollektiivisesti päätöksiä tehden, kun taas projektityössä, vastuu ja viimeinen sana on projektipäällikön. Projekteissa vastaan pullikointi saattaisi johtaa nopeaan katastrofiin ja projektin kaatumiseenkin.

Nykyisen yritysmaailman kannalta, projektityöskentely on tehokkaampaa juuri sen vuoksi, että siinä pystytään rikkomaan yrityksen sisäisiä rajoja eri toimijoiden kesken. Osastot voivat siis yhdessä etsiä ratkaisuja ja kehittää toimintaansa sen sijaan, että jokainen yksikkö menee omiin suuntiinsa.  Lisäksi yhä enenevissä määrin, on yrityksiä, joiden koko toiminta perustuu projektityöskentelyyn. (Rakentamiseen liittyvät yritykset, asianajotoimistot, kommunikaatioon liittyvät yritykset ja niin edespäin.)

Projekti on hyväksi havaittu keino saada asioita muuttumaan, kehittymään ja tapahtumaan.

VASTUULLISEN JA KESTÄVÄN MATKAILUN portfolio, osa 2

Matkailu ja ekologisuus; Kestävää matkailua!

Jos vuonna 1950 oli noin 25 miljoonaa matkailijaa, niin 2018 meitä matkailijoita oli peräti 1,4 BILJOONAA! 2020 iskenyt korona-pandemia antoi luonnolle pienen hengähdystauon! kohta taas matkustetaan, toivottavasti paljon viisaammin!

TEDx luentojen kautta saa oivalluksia!

TEDxStockholmSalon, 3.10.2019: How to save tourism from itself, pitämässään puheessaan Doug Lansky, miettii miten tälläinen määrä ihmisiä pystytään hallinnoimaan kestävää kehitystä silmällä pitäen. Hänellä on neljän kohdan ohjelista, mitä pitäisi käyttää, jotta emme rasittaisi matkailullamme koko haurasta ekosysteemiämme, tukisimme kohdemaiden ekonomisesti, emme täyttäisi jokaista rantaviivaa, nähtävyyttä ja veisi elintilaa paikallisilta ihmisiltä. Joten jotta me kaikki voisimme hyötyä ja nauttia matkailusta, on ryhdyttävä isoihinkin muutoksiin.

How to save tourism from itself | Doug Lansky | TEDxStockholmSalon – YouTube

TEDx:n luentojen kautta, voi löytää käytännöllisiäkin vihjeitä siitä, mitä me voimme tehdä. Tässä ensimmäiseksi neljän suora, jota Doug Landsky suosittelee:

1: Suojele paikallisten ihmisten elämänlaatua. Massaturismi valloittaa yleensä kadut, kahvilat ja jättävät jälkeensä roskaa ja väistyvät paikalliset asukkaat. Sellaisessa ympäristössä eivät paikalliset ihmiset siis kykene entisenlaiseen elämäänsä laadullisesti. Kauas ei tarvitse mennä, vaan riittää, että katsotaan ihan lähelle: mm. Tukholman vanhassa kaupungissa ei vaeltele Tukholmalaiset, vaan turistit tungokseen asti. Kauempana sijaitsevilla kohteilla, matkailijamäärät todellakin tuntuvat paikallisten ihmisten elämissä vielä massiivisemmin: perinteisten ammattien harjoittaminen loppuminen ja muuttuminen turismin palvelijoiksi, elämäntapojen muuttuessa täysin erilaisiksi, kuitenkaan oikeastaan hyödyttämättä paikallisten ihmisten elämänlaatua, vaan pahimmassa tapauksessa heikentää sitä.

2: Maksimoi paikallisen talouden hyötymistä. Vaikka ketjuhotellit, matkasivustojen varauspalvelut ja all-inclusivet houkuttelevat, ne jättävät hävyttömän vähän rahaa paikallisille. Palkat ovat yleensä huonot paikallisille työntekijöille, ei ehkä täällä länsimaissa, mutta muualla, eikä se anna ostovoimaa ja talouskasvua paikalliselle taloudelle. Se mitä matkailijat kyllä jättävät jälkeensä, on roskat, vähenevät luonnonvarat ja pahimmassa tapauksessa loppuunkulutettu luonto.

3:Nosta matkailijan kokemusta. Sen sijaan että matkailijoita päästetään ylettömin määrin kerralla samaan kohteeseen niitä voidaan myös rajoittaa. Hallitsemalla matkailijoiden määrää, voidaan samalla suojella kohdetta matkailijoiden aiheuttamasta kulumisesta, tuhoutumiselta ja ruuhkautumiselta, niin samalla voidaan luoda kohteisiin ainutlaatuista vetovoimaisuutta ja jopa uudenlaista syytä matkustaa sinne. Joissakin kohteissa onkin alettu vähentämään matkailijoiden määrää, menettämättä kuitenkaan taloudenkasvua, jonka kohde auttaa luomaan. Matkailija saa pienemmällä ihmismassalla suuremman kokemuksen kohteesta.

4: Suojele tärkeät kohteet. Kuten edellä mainittiin, matkan kohde saattaa olla niin herkästi tuhoutuva, ettei se kestä massamatkailun tuomia ihmismääriä. Silloin on syytä suojella kohde yhtä hyvin kuin Mona Lisan maalaus. Katsoa saa, vaan ei koskea. Matkustajilla on aina joskus hillitön hinku koskea jotakin omin käsin, ja kun muutama miljoona matkailijaa koskee omin käsin, ei jälkipolville jää enää kosketeltavaa. Tai kun patikointiretki johonkin pyhiinvaelluspaikalle muodostuu kilometrien mittaiseksi jonotukseksi vuorenrinteellä, ei luonto ja sen mahtavuus ole enää lähelläkään ihmistä, ja taas se jätteiden määrä, mikä vuorten rinteille jääkään näiden reippaiden jonottajien jälkeen. Suojelun pitää kohdistua niin ihmisen historiallisiin tuotoksiin, kuin luonnon omiin pyhättöihin.

NELJÄ MILJOONAA TURISTIA TUOLLA, ALKAA OLLA IHAN LIIKAA. EROOSIO UHKAA, LUONTO RASITTUU LIIKAA. ILTASANOMIEN ARTIKKELI 10 PAIKASTA, JOIHIN EI OIKEASTAAN ENÄÄ HALUTA TURISTEJA. 14.11.2016!

Sean Ninon mahtava TEDx luento kertoo kongreettisesti siitä, miten yksittäinen hotelli pystyy vähentämään energian- ja vedenkulutusta, sekä vähentämään jätevuoria ja huomioimaan ympäristöään huomattavasti. Hän vietti lapsuutensa Balilla, jossa luonto oli vielä aika turmeltumatonta ja puhdasta. Sen jälkeen suuret hotelliketjut, massaturismi ja luonnon ylikäyttäminen astuivat kuvaan ja kuinka Sean ryhmänsä kera alkoi muuttamaan mm. yhden kylpylähotellin toiminta tapoja ja minkälaisiin tuloksiin koko maailma pääsisi jos kaikki ryhtyisivät samaan. Matkailijoina me voimme oikeastikin vaikuttaa ympäristöasioihin jo pelkällä valinnalla: onko esimerkiksi seuraavassa hotellissasi tehty mitään kestävän kehityksen mukaista asiaa?

How the tourism industry can be responsible for its environmental footprint | Sean Nino | TEDxUbud – YouTube

Syyslukukausi on ohi, I made it!

Joululoma tuli ja kohta se onkin jo ohi. Vaikka ensimäinen lukukausi ahkeroitiin ihan hyvällä menestyksellä, jonkin asteinen stressi ei tahdo hellittää oikein otettaan. Oli niin paljon omaksuttavaa, aikatauluttamista, tiimityöskentelyä, kokeita ja vielä kerran kokeita. Mutta vieläkin on tunne, että kerrankin en päivääkään vaihtaisi pois. Mutta samalla kun intohimolla etenee opiskeluissa, yksityiselämässäkin sattuu ja tapahtuu. Kokonaisuus olikin aika pakahduttava ja on ihan älyttömän ihanaa, että oli pieni loma tässä lukukausien välissä.

Englannin opiskelu osoittautui aika haastavaksi, vaikka kieltä puhunkin sujuvasti. Oli oman oppimisen polku ja samalla tarjosin apua opiskelijakollegoilleni. Osa ajasta menikin ( ja takuulla tulevaisuudessa muissakin aineissa) kavereita opettaessa. Siinä alkoi lopultakin ymmärtämään mitä itseopiskelulla tarkoitetaan. Opiskelu tässä monimuodossa vaatii aikamoista itsekuria, uskallusta ja uteliaisuutta. Ja rohkeutta pyytää apua…

Monimuotokoulutukseen kuuluu lähiopetuspäiviä harvakseltaan muutenkin, nyt korona aiheutti meillekin totaalisen etäopiskelun. Lähiopetuksen tarpeellisuutta hahmottaa viimeistään siinä kun istut kuulokkeet korvilla Zoomaillen kaksi päivää putkeen ja aito vuorovaikutus on olematonta. Alan ymmärtämään kokonaisuutta mitä tälläinen opetusmuoto tarkoittaa perusopetuksen kannalta. Säälittää niin oppilaita, opiskelijoita kuin opettajiakin, kaikkea ei todellakaan voi etänä ohjata ja opettaa. Toivottavasti ihmiset nyt viimeistään joululomalla tajusivat hillitä itseään, läheisiään ja juhlimista kunnolla pari viikkoa. Emme joutuisi uuteen kovaan poikkeustilaan, niin kuin viime keväänä!

Nyt wanhakin jo nuortuu, kuin lapsi leikkeissään… Jpuluun mennessä eteläsuomessa oli satanut nääääin paljon lunta,: 20 senttinen lumiukko pällisteli mökin porraskaiteella.

Puolivälissä ensimmäistä lukukautta

& I am loving it.

Joka päivä kiitän siitä itseäni, että uskalsin hypätä arkisesta oravanpyörästä tähän uuden oppimisen maailmaan.

Paljon työtä tämä vaatii, jos haluaa oikeasti onnistua ja suoriutua mallikkaasti kaikista vaadituista tehtävistä. Mutta onneksi elän sellaisessa onnellisessa omassa opiskelukuplassani juuri nyt, että saan paneutua vaikka 24/7 tähän. Monella opiskelukaverillani, joista voi kyllä sanoa, että ihan huippu tyyppejä kaikki, motivaatiot kohdillaan, zemppaavat iha satasella, vaikka elämässä on niin työt, opiskelut kuin lapsiperhearjetkin.

Koulu vaatii samalla isoja ponnistuksia, ja välillä ajattelen etten ikinä onnistuisi moisella kombolla itse. Onneksi ei tarvitse, ja pystyn oman opiskelun ohalla auttamaan heitä aina kun eteen tulee opiskeluun liittyviä ongelmia. Saan siis samalla ohjata ja opettaa, toki vain omaksi ilokseni ja muiden hyödyksi.

Tenttejäkin on jo ollut, olen päässyt niistä ihan kunnialla läpi, jos en nyt ihan kirkkaana tähtioppilaana, niin itselleni kelpaavilla meriiteillä. Aihe-alueina tenteissä on tänä syksynä ollut asiakaspalvelu ja myyntityö. Jotenkin itsestään selviä asioita, monimutkaistettuna ja akateemisesti selitettyinä. Mutta on se lukeminen aiheuttanut mukavia AHAA- elämyksiäkin: Puhe-käyttöön tuli heti esimerkiksi T-osaamisprofiili:

Tällainen hieno: Oma vahva pystysuora jalka on tietenkin keittiöstä ja ravintola-alalta yleisesti, vaakapalkkia kasvatan nyt kohinalla; jonain pöivänä minusta tulee hyvä ja viisas ope! kuva napattu netistä, sos-lapsikylän sivulta, kun koulun Moodlen slidea en löytänyt, sama kuva muuten…..

Sarpan uuden ja ihmeellisen reissun aloitus.

Apua. Kevään 2020 yhteishaku käynnistyi ja nyt piti vihdoinkin osata valita ammattikorkeakoulupakasta ne parhaat opiskelusisällöiltään ja painaa nappia, sekä laittaa vieno viesti johonkin utopiaan; jospa tällä kertaa onnistuisin hyvin.

Huhtikuussa alkoikin ensimäinen luku-urakka ja savonian kuukauden mittainen sisäänpääsy-kurssi. Heti perään Tampereen amk- kurssin sisärikurssi ja sitten vielä Haaga-Helian sisäänpääsykoe.

Innokas ja toiveikas odottelu palkittiin. Ensin tuli paikka Tamkiin, sitten tieto että pääsin Savoniaan varasijalle ja Haaga-Heliaankin pääsin jatkoon, eli seuraaviin kokeisiin.

Tässä se varsinainen pohdinta alkoikin uudestaan. Savonia oli ensisijainen hakukohteeni ja Tampere neljäs. Siinä välissä oli Haaga-Heliat ja tutkittuani nyt uudelleen opintosisällöt, päädyin olla menemättä uusiin kokeisiin.

Toiveissa oli kuitenkin oman alan restonomiopinnot ja niistä paras oli tietenkin Savonia. Tampere oli kyllä myös houkutteleva, enkä halunnutkaan riskeerata näistä kumpaakaan. Jos en pääsisi Savoniaan, pääsisin kuitenkin Tampereelle. Jes, Päätös tehty ja sitten alkoikin päivittäinen kyttääminen sijoituksestani Savoniassa.

Heinäkuun alussa olin jo sijalla 4 ja yhtenä kauniina päivänä meiliboxiin tipahti tieto että PÄÄSEN SAVONIAAN.

Iloinen tuleva Ammattikorkeakoululainen =)