Kohti uutta ja tuntematonta, mutta ah, niin houkuttavaa:
ja mieli ennättää rauhoittua. Savonia, Here I come!
Ennen Intensiivipäivien alkua, meidän tuli tehdä Digitaidonkurssi. Meinasi tulla heti hetki jolloin annoin periksi. Minä ja digitaalisuus… Mutta sinnikkäästi etsiydyin seikkailemaan moodlen ihmeelliseen maailmaan. (Onneksi Wilma oli tuttu opetustyöstäni, joten sen käyttö oli helppoa.) Mutta Moodlen haltuun otto tuntui aluksi vaikealta. Rohkeasti sukelsin sinne kuitenkin. Ja onneksi sukelsin. Osoittautui kullan arvoiseksi se digikurssi.
Intensiivipäivillä tuli niin häkellyttävä määrä uutta tietoa, ettei oikein tahtonut pää pysyä mukana. Onneksi sitten Moodlen opittuani, pääsin käymään asiat uudelleen omaan tahtiin lävitse.
Tuntui että ihan hirveästi piti osata tehdä jo heti ensimmäisellä viikolla, Onneksi kaikki se tarvittava tieto löytyi digikurssin jo suoritetuista osioista. Nyt opiskelu ei enää tunnu niin hankalalta digeineen kaikkineen. Olen onnistuneesti ilmottautunut monille kursseilleni, lähetellyt vaadittuja liitteitä, osallistunut zoom-tunnille ja peräti kutsunut koolle yhden zoom-palaverin ja toiminut houstina… Puhumattakaan siitä että osasin jakaa, videoida ja tallentaa kurssialustalle kyseisen palaverin.