Hopssanssaa. Tyttäreni hihkaisi kun hyppäsi sirkuksessa norsun selkään. Ihan Italiassa, 20 vuotta sitten. Heti jälkikäteen kadutti, enkä ostanut kuvaa.

Eläinten käyttäminen huvilaitteena turistien houkuttamiseksi on mielestäni syvästi järkyttävää. Jos olisin ajatellut tuolloin, mitä kaikkea sen norsu-raukan on täytynyt kestää oppiakseen ne hienot temput ja hyväksyäkseen kiljuvia kakaroita selässään vuodesta toiseen, en iki maailmassa olisi antanut tyttäreni sinne kavuta. Vaikka hän silloin sanoikin, että olipa hurjaa ja se oli tosi harjanen. ( Tarkoitti että ihokarvat olivat harjamaisen piikikkäitä) Mutta erehdyksistä oppii, enkä enää ole tietämätön niistä julmuuksista, mitä eläimet joutuvat kohtaamaan ollessaan ihmisen palveluksessa. Ja tytärkin myöhemmin viisaantuneena kysyi, kuinka sä saatoit äiti antaa mun mennä norsun selkään, etkö tajunnut. No en silloin, nyt tajuan.

Lampaat, hevoset, kamelit, nautaeläimet, siat, kanalinnut ja koirat on aikoinaan kesytetty ihan tarpeeseen. Ihmiskunta ei olisi näin pitkällä ilman niiden apua. Liha, maito, kanamunat, villat , rasva, nahat ja eläinten antama kuljetusapu, maajuhta, paimen sekä turva, ovat olleet ihmiskunnalle tarpeellisia asioita. Niiden avulla olemme päässeet luolaelämästä etenemään tähän huipputeknologian aikakauteen. Mutta nykyisen kaltainen villieläinten hyväksikäyttö on pöyristyttävää. Mitä miettii sellainen ihminen jonka mielestä elämän kohokohta on vaikka harvinaisten eläinten metsästys villieläinsafarilla? Tai sellainen tyyppi, jonka mielestä on ok syödä harvinaisia eläinlajeja matkoillaan, Juu-u, sitäkin tapahtuu.

Käärme kaulalla, onpas coolia! Ja krokotiilin kanssa kuvaussessio. Mennäänpä eläintarhaan, siellä lapset varmasti viihtyvät, ainakin paremmin kuin ne eläimet! Kun ja jos valitset eläintarhan päiväkohteeksi, varmista, että kyseinen eläintarha on kuten Korkeasaari suomessa, Tarkat sovitut arvot etunenässä:

Jo kahdeksankymmentä luvulla katsoin säälien nilkasta kiinni sidottuja kameliparkoja Mallorcan rannalla ja mietin miksi kukaan haluaisi ratsastaa selvästi huonokuntoisella eläinraukalla. Mutta Kamelin selkään menijöitä on edelleen, toivottavasti kamelien pito on parantunut näinä vuosina. Mutta aavikolla on kamelin paras paikka. Se on kuin rakennettu kulkemaan kuorma selässään hiekkadyyneillä, ja palvellut ihmistä vuosituhannet. Mutta ratsasta kamelilla siellä, mistä se on kotoisin.