Härkätielle, mars!

Suomessa ei tuona aikana ollut teitä isoimpien kyläyhteisöjen välillä. Kaupunkeja ei suomessa tuolloin vielä ollut ja kaikki asutus oli tiettömien teiden varrella, eli jokainen kylä eleli omillaan. Kun tarve tuli tehdä vaihtokauppaa, sinne mentiin tarvittaessa kinttupolkuja pitkin. Turku oli asutukseltaan varmaan suurin, siitä löytyy jonkinlaista mainintaa roomasta Aboa- nimisenä Cittána kaukana pohjoisessa jo 1100 luvulla. Varmaa tietoa ei meinaa wikipediaa enempää asiasta löytyä, mutta SE tiedetään varmasti, että jo muinaiset viikingit nousivat maihin turussa 700-800 luvulla ja jatkoivat jalan syvälle sisämaahan (ryöstö)retkillään. Turusta Hämeenlinnaan kesti jalkapatikassa noin 5 vuorokautta, matkaa on kuitenkin noin 160 kilometriä. Viikinkien mukana Turku on jossain vaiheessa mainittu tarinoinnin lomassa, hehän reissasivat myös välimerelle asti.

Asutusta oli harvakseltaan, pieniä kyläyhteisöjä siellä täällä. Pikku hiljaa tuota maaston muotoja noudattavaa polkua alettiin leventämään ja väkeä alkoi yhä enemmän kulkea esimerkiksi Turun ja Hämeenlinnan väliä. Sisäsuomesta, erityisesti hämeen alueelta tultiin Turkuun myymään sen ajan kauppatuotteita, kuten turkiksia ja lääkehaustia ja vastaavasti hämeeseen tuotiin suolaa, metallia etc, joten 800 luvulla tien merkitys kasvoi ja kulkijoita oli yhä enemmän. Mutta, matkalaisille ei ollut minkään muotoista majoitusta tai palvelua matkan varrella. Ihmiset joko nukkuivat luonnon helmassa tai vaativat väkipakolla torpista majoitusta ja ruokaa. Suorastaan siis rosvosivat itselleen tarvikkeita kohdille osuneista asumuksista.

Villiä menoa ja meininkiä jatkui siihen asti, kunnes Suomeen tuli kristinusko, Ruotsin valta ja erilaisia uusia määräyksiä, säädöksiä sekä tarvetta ”modernisoida” suomea. Kirkkoja perustettiin ja Hämeen Härkätien varrella on edelleen runsaasti 1200-1600 luvuilla rakennettuja kirkkoja, linnoja ja kulttuurellisesti arvokasta maisemaa nykypäivän matkaajien ihmeteltäväksi.

Hämeen Härkätien nimestä ollaan kahta mieltä. Toiset uskovat, että polku on syntynyt härkien toimesta alun perin, toiset uskovat että nimi tulee siitä, että sotaväki marssi tietä pitkin, ruotsiksi Härvägen, eli marssitie. Tanskassa on jäljellä vastaavalla nimellä oleva ikiaikainen tie. Itse kallistun Härvägeniin. Alkuun polku noudatti puhtaasti maaston muotoja,, sinne tänne tarvittaessa aseteltiin pitkospuita ja kivilatomuksia kulkua helpottamaan. Hämeen Härkätietä levennettiin koko ajan vastaamaan kunkin ajan tarpeita. 1300 luvulla Hämeen Härkätien rakentamisen vastuu määrättiin alueen talonpojille ja maanomistajille ja 1750 luvulla tie määrättiin levennettäväksi hevoskärryjen levyiseksi ja molemmille puolille tietä oli kaivettava oja. Puustokin käskettiin raivaamaan riittävän leveältä alueelta, että tie pysyy kuivana.

Härkätie oli kesäisin hankalampi ja pidempi kulkea. Siksi Härkätietä kuljettiin runsaammin talvisin, lisäksi talvitie oli huomattavasti lyhyempi, kun pystyttiin kulkemaan järvien jäitä pitkin. Härkätie on nykyisin muutamilta osiltaan museoitu ja onpa reitille jätetty yksi reilun kilometrin mittainen rauniotie-nimellä tunnettu osa, missä saa vain kulkea jalan. Härkätie oli virallisestikin vuoteen 1960 luvulle asti valtatienä kunnes uusi, vanhan tien linjauksia noudattava valtatie 10 valmistui Matti Grönroos on tutkinut erilaisia suomen teiden vaiheita ja sieltä hänen blogistaan löytyykin mielenkiintoisia karttoja alueesta. (https://www.mattigronroos.fi).