Yleensä mietteitä Savoniasta monimuoto-opiskelijan silmin:
Paljon mietteitä omasta opintopolusta, omasta kasvusta, oppimiskyvystä, arjen hallinnasta opiskelijauuden aikana. Ihan valtavilla odotuksilla, haaveiden toteuttamisen mahdollisuuksilla, ja jonkin verran epäreiluuden kautta koettuna epäonnistumista.
Savonia. Matematiikka, matikka, rosenttilaskut, yritysmatikka ja kaiken karvaiset potenssiin 100.
Matikka, tuo kamala peikko, on totta kai ollut matkani varrella tässä opiskelujen aikana. Muuten ihan jees, ymmärrän matematiikkaa, ymmärrän kannattavan liiketoiminnan numeraalit ja ne kannattamattoman myös. Sitä, mitä en ymmärrä, on, ettei koko kolmevuotisen opiskelun aikana ole tehty mitään yhteistyötä kaikkien aineiden ja oikeiden yritysten kanssa. Kaikki ja erityisesti matematiikka on mielenkiintoista ja olisi ollut yhdisteltävissä oikeisiin case-tapauksiin tai miksi ei peräti oikean yrityksen oikeaan perustamiseen.
Vaan kun kaikki perustuu keksittyihin firmoihin, keksityillä numeraaleilla, joissa tärkeintä on ollut saada kai opettajan omat Excelit kuntoon, koska omia ei saanut luoda. Jokseenkin hukattuja tilaisuuksia oppimisen kannalta ja jos tätä katsoo vastuullisuuden näkökulmasta: olemme asiakkaina tulleet väärin johdetuiksi big time eikä asiakaslupausta ole ihan piirulleen pidetty kaikilta osin. Vastuullinen liiketoiminta, mitä myös opetustoimi oikeasti on, pitää lupauksensa aina.
Mutta on meillä ollut todella mielenkiintoisia kurssejakin (mahdollisuuksia) joita on odottanut innolla. Ehkä se, että olen generation X:ää ja oma valmius oppimiseen kun vihdoinkin pääsi opiskelemaan oli korkealla, pettymys oli välillä kova. 70 luvulla kansakoulussa opinpolkunsa aloittaneelle ja peruskoulusta valmistuneelle, sellainen puhdas itseopiskelu oli aika iso yllätys.
Ennen vanhaan tätä opiskelumuotoa taidettiin kutsua kirjekurssiksi, vaikka nyt onkin hianot tikilaitteet käytössä. Piti käydä ajatusten kanssa kunnolla syvyyksissä, ennen kuin tajusin, että opiston kautta saan aiheet ja muuten työskentelen miten parhaaksi näen. Ja koska oikeaa osviittaa ei ollut, menin täysillä eteenpäin.
Arvosanat olivat minulle ennen kokemattomia: ihan täysiä tai melkein täysiä! (iso osa onneksi:4-5) Mutta sitten taas se palautteiden saaminen opettajilta on ollut välillä yhtä tyhjän kanssa. On vaikea tietää miten on suoriutunut tehtävistä, onko omaksunut oikeasti riittävät tiedot, tai mikä on ollut erittäin hyvää tehdyissä laajoissakin töissä, jos palaute on vain hyväksytty/hylätty. Tai numero. Tai monen kuukauden työ pitäisi ”Pitsata” kahdessa minuutissa.
Osa tehtävistä oli ryhmätehtäviä, ja alku oli haastavaa; miten löytää sellainen ryhmä johon tällainen vanha kanttura sopisi. Sitten löytyi Reetta, ensimmäisen vuoden keväällä, ruotsin kurssin kautta. Thank Good, tai who ever, löytyi sellainen samankaltaisuus-ihminen jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Reetan kanssa eteenpäinmeno on ollut jarrujen irrottelua ja täysillä menoa.
Synnynnäinen oikeudenmukaisuuden esitaistelija kohtasi epäoikeudenmukaisuuden sementinkovan seinän. Vieläkin kirpaisee.
Toisen vuoden keväällä oli yhtenä aiheena asiakaspolun kulkeminen ja parannusehdotusten tekeminen näin helposti selitettynä. Teimme Reetan kanssa objektiivisesti tutkimuksen Savonian opetuskeittiöstä monimuoto-opiskelijan silmin. ja tutkimuksen teimme kysyttyämme luvan.
Saimme varsinaisen myrskyn aikaiseksemme ja arvosanaksi 4. Ei se arvosana sinänsä meitä häirinnyt, vaan palaute jonka saimme asiasta. Menimme niin pitkälle, että testasimme laillisen oikeutemme valittaa saadusta arvostelusta. No, vesi valuu hanhen selästä yhtä helposti, kuin valituksemme kurssiarvosanan kritisoimisestamme.
Jos jokin asia saa minulta motivaation tippumaan, on epätasa-arvoinen, epäreilu arvostelu tai kohtelu. Olen ydintäni myöden oikeudenmukainen ja minusta koimme oikeusmurhan Savonian kautta. Motivaatiotani on tämän jälkeen ollut todella vaikea nostaa ylös. Varsinkin kun samat aiemman, valituksemme saanee kurssiarvostelun saaneet opettajat olivat seuraavien kurssien opettajia, luonnollisesti arvioivat todella epäreilusti myös seuraavat tehtävämme. (Tai sitten eivät, heidän kurssinsa olivat viime kevään jälkeen niin epämieluisia, etten panostanut niihin samalla tavoin kuin yleensä panostin.) Menepä sitä sitten kommentoimaan.
Tämä ei kyllä taida unohtua minulta ikinä, ja NPS on aika lähellä nollaa tämän takia.