Viimeinen jaksuhali itelle; Hyvin sä vedät Sarppa, Hyvin sä vedät!

Totta tosiaan. Kolmas vuosi vetelee viimeisiään. Pää alkaa kumisemaan tyhjyyttään, kun sieltä on ammentanut pitkiä päiviä ja viikkoja opinnäytetyöhön.

Välillä tekisi mieli heittää tietokone roskiin ja mennä viime syksyn lehtikasaan piiloon, mutta sitten se kirjoittamisen ilo taas pulpahtaa. Tässähän minä näytän itselleni, että kyllä minä osaan, ymmärrän, jaksan ja viitsin! Mielessä on jostain syystä haave hyvästä arvosanasta. Muut sanovat, ettei sillä ole mitään merkitystä. Minulle sillä on, valtava merkitys. Siihen kulminoituu kolmen vuoden oppiminen, kova työ ja haaveiden täyttämistä. Tämän ansiosta voin tehdä taas jotain ihan muuta kuin aiemmin.

Mutta, mitä minä nyt sitten oikein alan tekemään, kun opiskelu on ohitse? Vaikea jotenkin hahmottaa itseään mihinkään tiettyyn pisteeseen. Kesä on tulossa ja opiskelun takia on paljon rästihommia kotona ja puutarhoissa. Mietin jos rahkeet taas riittäisivät oman pienen yrityksen perustamiseen, tai johonkin vastuullisuusfirmaan tutkijaksi tai jotain. Nyt ei ole oikein aikaa tai halua miettiä näitä asioita, toukokuu on nyt ja se tarkoittaa tiukkaa keskittymistä opinnäytetyön loppuun viemiseksi.

Kiitos Savonia, Kiitos Reetta ja kiitos Kaikille reissussani mukana olleille!