Aika rientää siivillä, kun on mielenkiintoista tekemistä.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan, oli yhteishaku ja valkkailin mahdollista tulevaa opinahjoani. Kädet olivat sanoneet itsensä irti tekemisen meiningistä ja rakastamani kokin ura oli pakko jättää taakse. Reilu kymmenen vuotta siinä hommassa ehti hurahtaakin; monta maistuvaa velliä ja soossia tuli kuukattua, muutama hutikin joukkoon varmasti mahtui, mutta niitä en muistele. Asiakkaita laidasta laitaan, mieleenpainuvimmat heistä ovat yhä mielessäni.

Loppuvaiheessa sain sitten opettaakin, mutta ilman kunnon pohjakoulutusta ja pätevyyttä, homma menee tuurilla eteenpäin. Eli siksi lähdin opiskelemaan, että voisin opiskella vielä lisää.

Restonomiopinnot monimuoto-opiskeluna ovat siis kohta ohitse, onneksi, sillä sitten pääsen jatkamaan kohti seuraavia etappeja. Mutta olen kerrankin tehnyt jotain muuta kuin puuhastellut ruuan kanssa, toki jonkin pakollisen kurssin ruokapuolella tein, mutta aika pian huomasin, ettei siinä ollut minulle enää mitään uutta, vaan enemminkin monta askelta taaksepäin…

Mutta odotukseni olivat todella korkealla, olinhan taas matkalla kohti uusia haaveita, taitoja ja osaamista. Joistakin opinto-osuuksista jäi tympeä maku, opetus ja vaatimukset eivät ihan kohdanneet tai resonoineet minun kanssani.

Välillä oli suuria motivaatiohaasteita, aina onneksi nekin pääsi ylittämään joku sisun tai Reetan avulla. Reetta on ihan maailma paras opiskelukaveri mitä ihminen voi toivoa! jos muuta en niin suuresti reppuuni sieltä Savoniasta saanut täytteeksi, niin Reetan sain! Kiitos Reetta!

Opiskelu on ollut mielekästä siksi, että eteen on tullut myös paljon omiin arvoihin sopivaa asiaa, joista on sitten noussut esille täysin uusia ajatuksia. Tai ei ehkä oikeasti uusia ajatuksia sinällään, mutta uusi tapa ajatella vanhoista asioista, asioista jotka ovat olleet minulle aina sydäntä lähellä.

Mutta nyt niin, että huomaan kasvavani oikeastaan asiantuntijaksi muun muassa vastuullisuusasioissa, kestävässä kehityksestä ja yllätys yllätys: markkinoinnissa, tai niiltä osin markkinoinnista mitkä saan ujutettua vastuullisen liiketoiminnan kehittämisen aspekteihin.

Asiantuntija; siis minäkö?

Meille on tässä loppuvaiheessa annettu erilaisia tehtäviä, missä pitäisi osata arvioida omaa asiantuntijuuttamme. Pitkän pohdinnan ja sanamäärittelyn avulla, en siis todellakaan koe olevani minkään alan asiantuntija tämän koulutuksen kautta. Mutta kasvua asioiden oppimisen kautta olen kyllä saanut.

Mutta asiantuntija on oikeasti sellainen henkilö, jolla on huomattavasti enemmän tietoa ja ymmärrystä jostakin asiasta, (no ok, olen asiantuntija edellisen ammattini asioissa, en sitä voi kieltää, mutta restonomikoulutuksen muissa oppiaineissa, nääh.) Sellainen asiantuntijuus minussa, jonka avulla voi vaikka toimia tutkijana, opettajana, analyytikkona, lääkärinä tai tieteilijänä, sellainen en kyllä ole. Vielä.

Mutta kyllä voi sanoa, että kohti asiantuntijuutta olen kuitenkin puolijuoksua menossa, eli ei se annettu oppi ojaan kaada vanhaakaan!