Joululoma tuli ja kohta se onkin jo ohi. Vaikka ensimäinen lukukausi ahkeroitiin ihan hyvällä menestyksellä, jonkin asteinen stressi ei tahdo hellittää oikein otettaan. Oli niin paljon omaksuttavaa, aikatauluttamista, tiimityöskentelyä, kokeita ja vielä kerran kokeita. Mutta vieläkin on tunne, että kerrankin en päivääkään vaihtaisi pois. Mutta samalla kun intohimolla etenee opiskeluissa, yksityiselämässäkin sattuu ja tapahtuu. Kokonaisuus olikin aika pakahduttava ja on ihan älyttömän ihanaa, että oli pieni loma tässä lukukausien välissä.

Englannin opiskelu osoittautui aika haastavaksi, vaikka kieltä puhunkin sujuvasti. Oli oman oppimisen polku ja samalla tarjosin apua opiskelijakollegoilleni. Osa ajasta menikin ( ja takuulla tulevaisuudessa muissakin aineissa) kavereita opettaessa. Siinä alkoi lopultakin ymmärtämään mitä itseopiskelulla tarkoitetaan. Opiskelu tässä monimuodossa vaatii aikamoista itsekuria, uskallusta ja uteliaisuutta. Ja rohkeutta pyytää apua…

Monimuotokoulutukseen kuuluu lähiopetuspäiviä harvakseltaan muutenkin, nyt korona aiheutti meillekin totaalisen etäopiskelun. Lähiopetuksen tarpeellisuutta hahmottaa viimeistään siinä kun istut kuulokkeet korvilla Zoomaillen kaksi päivää putkeen ja aito vuorovaikutus on olematonta. Alan ymmärtämään kokonaisuutta mitä tälläinen opetusmuoto tarkoittaa perusopetuksen kannalta. Säälittää niin oppilaita, opiskelijoita kuin opettajiakin, kaikkea ei todellakaan voi etänä ohjata ja opettaa. Toivottavasti ihmiset nyt viimeistään joululomalla tajusivat hillitä itseään, läheisiään ja juhlimista kunnolla pari viikkoa. Emme joutuisi uuteen kovaan poikkeustilaan, niin kuin viime keväänä!