Taidelähtöiset ohjausmenetelmät tukemassa osallisuutta ja voimavaralähtöistä toimintaa

Sosionomit avoimen toiminnan paikassa 

Olemme Savonia ammattikorkeakoulusta, Iisalmen kampukselta kolmannen vuoden sosionomiopiskelijoita. Tänä syksynä, osallisuuden vahvistaminen ja voimavaraistava -palveluohjaus opintojaksolla olemme saaneet perehtyä palveluohjaukseen. Järjestimme Iisalmen Päiväkeskus Pysäkillä 10 tunnin verran ohjausta. Kerromme artikkelissamme ohjauksissa käytetyistä menetelmistä ja niiden taustoista sekä kokemuksistamme ohjausten aikana.

Iisalmessa on jo vuodesta 1994 toiminut Päiväkeskus Pysäkki ry. Toimintaa on myös muissa Ylä-Savon kunnissa 3 eri toimipaikassa. Pysäkin toiminta perustuu siihen, että toiminta on kaikille avointa, matalan kynnyksen toimintaa, jonne on helppo mennä, siellä voi kohdata samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ja saada virikkeitä arkeen. Pysäkin toiminnassa pyritään kannustamaan ja tukemaan päihteettömyyteen ja antamaan voimavaroja ja vaihtoehtoja päihteiden hallitsemaan elämään. Päiväkeskus Pysäkki tarjoaa päiväkeskus-, työllistämis-, ja tukiasumispalveluita arkipäivän tukimuotoina. (Päiväkeskus Pysäkki ry, 2020.)

Bingo on matalan kynnyksen mukavaa, yhteisöllistä toimintaa. Kuva: kirjoittajat

Osallisuus ja voimavaralähtöisyys  

Opintojaksomme aikana kävimme viisi toimintakertaa Iisalmen Päiväkeskus Pysäkillä. Tavoitteemme oli perehtyä erilaisiin ryhmänohjausmenetelmiin ja miettiä, miten vahvistamme ryhmäläisten osallisuuden tunnetta ja annamme voimavaraistavia kokemuksia ryhmäläisille.  

Asiakkaan omiin voimavaroihin keskittyminen on merkittävässä roolissa kaikessa sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä ja palveluohjauksessa.  Sillä tarkoitetaan sitä, miten ihminen kokee pääsevänsä vaikuttamaan asioihinsa ja pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä. Voimavaraistavassa työotteessa korostetaan juuri asiakkaan oman tahdon kunnioittamista ja itsemääräämisoikeutta. Asiakkaan voimavarojen etsiminen aloitetaan arkipäivän pienistä asioista ja vähitellen hän voi kokea olevansa omien asioidensa asiantuntija.  Kun ihminen saa kokemuksen, että hän osaa ja saa päättää asioistaan, hänen oman elämänsä hallinnan tunne kasvaa ja hän oivaltaa, että omilla tekemisillä on merkitystä ja vaikusta elämään.  (Vänskä, Laitinen-Väänänen, Kettunen ja Mäkelä, 2011, 77–79.)  

Miten sitten saavutetaan ryhmässä ja yksilössä voimavaroja lisäävä toiminta? Hyvin oleellista on, että tilanteista rakennetaan ilmapiiriltään suotuisa ja sellainen, että asiakas kokee olonsa mukavaksi. Ammattilaisen on tunnusteltava tilannetta, että asiakas voi olla oma itsensä ja saa kertoa kokemuksistaan. Asiakkaan on tärkeää tulla kuulluksi ja kokea olevansa arvokas juuri sellaisenaan. Vähitellen asiakkaalle alkaa rakentua sisäinen voimantunne ja saa voimavaroja elämäänsä. (Vänskä ym. 2011, 84–85.) 

Osallisuudella on merkitys ja vaikutus siihen, miten kokee voimaantuvansa ja saavansa voimavaroja elämäänsä. Osallistuminen voi olla näennäistä, eli, että on vain fyysisesti läsnä, mutta ei koe kuitenkaan osallistuvansa. Osallisuuden käsite on laaja, mutta tiivistäen sen voidaan ajatella olevan sitä, että ihminen kokee kuuluvansa johonkin, pystyvänsä vaikuttamaan elämäänsä, mahdollisuuksiinsa niin yksilötasolla kuin laajemmin yhteiskunnan tasollakin. (Isola, Kaartinen, Leemann, Lääperi, Schneider, Valtari ja Keto-Tokoi, 2017.) 

Erilaiset menetelmät käytössä ja luovuus huipussaan! Kuva: kirjoittajat

Taidelähtöiset menetelmät ohjauksissa – mitä ne ovat ja mitä niillä tavoitellaan? 

Taidelähtöisellä toiminnalla tarkoitetaan eri taidemuotojen käyttämistä ja soveltamista asiakkaiden parissa työskennellessä.  Tavoitteena ei ole taiteen tekeminen, vaan taiteen eri muotojen käyttäminen työvälineenä. (Karkkulainen ym. 2019.)

Omassa toiminnassamme käytimme valokuvausta, musiikkia, liikuntaa ja askartelun eri tekniikoita. Tavoitteenamme kaikissa näissä meillä oli, että osallistujat voivat kokea osallisuutta, toteuttaa itseään ja oppia uutta. Näiden menetelmien kautta toivoimme myös saavamme ryhmäläisiin yhteisöllisyyttä ja löytävän voimavaroja arkeen.  Taidelähtöisiä menetelmiä käytettäessä on hyvä löytää kaikille osallistujille yhteinen, ajankohtainen aihe. Tällöin motivointikin onnistuu paremmin. Taiteen eri keinoin on helpompi käsitellä vaikeitakin asioita ja saadaan ne näkyvämmäksi. Olipa menetelmä millainen tahansa, sekä osallistujat, että ohjaajat ovat tasavertaisina mukana. Jokainen osallistuja saa toteuttaa itseään omalla tavallaan ja kaikkien tekemisiä arvostetaan samalla tavalla. Tällöin tuotokset ovat myös voimavaraistavia kullekin osallistujalle. (Karkkulainen ym. 2019.)

Voimavarapuu syksyllä 2020. Kuva: kirjoittajat

Ohjauskertojen aikana huomasimme ja saimme myös palautetta siitä, miten tärkeäksi osallistujat kokivat sen, että saivat osallistua erilaiseen ohjattuun toimintaan. Heille oli erityisen tärkeää kuulua yhteisöön ja vertaistuen merkitys korostui kaikessa toiminnassa. Oli ilo huomata, miten aktiivisesti osallistujat lähtivät mukaan erilaisiin taidelähtöisiin toimintoihin. Koemme, että jokainen osallistuja sai itselleen jotain näistä toimintakerroista – toinen enemmän osallistuen, toinen sivusta seuraten. Toimintakerroilla työstimme esimerkiksi voimavarapuuta, jossa käsiteltiin perusarvoja, asioita, joissa on hyvä, asioita, mitkä tuottavat iloa ja millaisia unelmia osallistujilla on. Toivomme, että ohjauskertojen ja erilaisten harjoitteitten myötä kävijät saivat voimavaroja arkeen ja huomaisivat, miten pienistäkin asioista arjessa on hyvä olla tietoinen ja iloita niistä.  Opimme ohjausten myötä sen, että kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti kokeilemaan erilaisia taidelähtöisiä menetelmiä.

Teksti ja kuvat:
Milla Kärkkäinen
Sanna Leksis ja
Henna Oittinen
Savonia ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat

Lähteet:  

ISOLA, Anna-Maria, KAARTINEN, Heidi, LEEMANN, Lars, LÄÄPERI, Raija ja SCHNEIDER, Taina, VALTARI, Salla ja KETO-TOKOI Anna 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. [työpaperi]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2020-10-08.]

KARKKULAINEN, Marjatta, ALA-VANNESLUOMA, Taija, AIRAKSINEN, Raija, VARONEN, Henna, KASTU, Riikka ja SIPI Sanna 2019. Toimii! Hoitajan opas toiminnallisiin menetelmiin. Helsinki: EDITA

PÄIVÄKESKUS PYSÄKKI RY 2020. Päiväkeskus Pysäkki [verkkosivu]. Päiväkeskus Pysäkki ry. [Viitattu 2020-10-08.]

VÄNSKÄ, Kirsti, LAITINEN-VÄÄNÄNEN, Sirpa, KETTUNEN, Tarja ja MÄKELÄ, Juha 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki: EDITA. 

SOKK-hankkeen kuulumisia | osa1: Luodaan sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus!

SOKK-hankkeen logo.
www.sokk.fi

SOKK-hanke on Itä-Suomen yliopisto ja Savonia-ammattikorkeakoulu yhteistyöhanke. SOKK-hankkeen tavoitteena on luoda sosiaali- ja terveysalan ammattien välisen koulutuksen asiantuntijakeskus, joka vastaa työelämän ja sote-palvelujärjestelmän muuttuviin tarpeisiin kehittämällä ammattien välistä yhteistyötä. Tavoitteemme on rakentaa monialaisia oppimisympäristöjä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään, luoda koulutuskokonaisuus monialaisten käytännönjaksojen ohjaukseen sekä edistää digitaalisuutta oppimisessa ja ammattien välisessä työskentelyssä. Toteutamme SOKK-hankkeen ajalla 1.1.2020–31.12.2022. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Toimijoina SOKK-hankkeessa ovat Itä-Suomen yliopisto ja Savonia-AMK. Hankkeessa on mukana useita eri koulutusaloja. Savonia-amk:sta mukana ovat sairaanhoitajan-, sosionomin- ja fysioterapeutin tutkinto-ohjelmat. Itä-Suomen yliopistosta mukana ovat lääketiede, sosiaalityö ja ravitsemustiede.

Opitaan yhdessä ammattilaisiksi. Hankkeen slogan.
www.sokk.fi

Hankkeen slogan on: ”Opitaan yhdessä ammattilaisiksi”.

Tähän mennessä kokemus käytäntöjen monialaisuudesta on opettanut, ettei sloganin mukainen tehtävä ole välttämättä aivan yksinkertainen, toteaa Taru Kekoni, 24.8. julkaistussa blogissaan ja jatkaa, että: – Yhteistyö alkaa siitä, että selvennämme ensin itsellemme ja toisillemme, mistä ja millä käsitteillä puhumme, kun puhumme monialaisuudesta ja sen opettamisesta. Tämän syksyn aikana paneudumme muun muassa kysymykseen, miten monialaisuutta voidaan sosiaali- ja terveysalan käytännöissä opettaa.

SOKK-hankkeessa on kuusi työpakettia. Näitä työpaketteja esitellään tarkemmin SOKK-hankkeen nettisivuilla www.SOKK.fi  sitä mukaa, kun hanke ja työpaketit etenevät. Jatkossa kirjoitan SOKK-hankkeen kuulumisia tänne Sosiaalialaa kehittämässä –blogiin ja tavoitteena on innostaa sosiaalialan työntekijöitä, opiskelijoita ja opettajia lähtemään mukaan hankkeeseen. Alkukevään poikkeustilanne viivästytti osaltaan hankkeen käynnistymistä, mutta syksy on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin ja ollaan hyvällä otteella tekemässä hanketta eteenpäin.

Mihin SOKK-hanketta tarvitaan?

Hankkeen suunnitelmaan on kirjattu mm. seuraavia perusteluja miksi SOKK-hanketta tarvitaan.

Väestö ikääntyy, ja sen moninaiset, eri sote-ammattialoille ulottuvat tarpeet haastavat entistä tehokkaampaan ammattien väliseen työskentelyyn ja siihen kouluttautumiseen.​  Pohjois-Savon vetovoiman kannalta on tärkeää huolehtia sote-alojen koulutuksen ja työn vetovoimaisuudesta, tehdä uusia avauksia. Hankkeessa huomioidaan myös väljästi asutut alueet ja kehitetään digitaalista osaamista esimerkkinä etävastaanottojen kehittäminen. Hankkeessa luodaan sote-alojen ammattien välisen koulutuksen osaamiskeskittymä, SOKK, jossa UEF ja Savonia yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa rakentavat moniammatillisia oppimisympäristöjä palvelujärjestelmään. Hankkeen aikana pilotoimme opiskelumallin. Ensimmäiset pilotit Kysin akuuttiosastolla, Kuopion sosiaali- ja terveyskeskuksessa, Päihdepalvelusäätiössä, Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä ja Kysterin liikelaitoksessa käynnistyvät syksyllä 2021.

UEF ja Savonian sotealat rakentavat opintosuunnitelmien pohjalta palvelujärjestelmässä toteutettavat opinto- ja harjoittelujaksot.​ Uudenlaiseen ammattien väliseen oppimiseen luodaan opinto- ja harjoittelujaksojen oppimistavoitteet, kurssien ajankohdat eri alojen opintosuunnitelmissa, sopimukset palvelujärjestelmän kanssa sekä työelämäyhteys. Harjoittelujaksoilla keskitytään Pohjois-Savon tunnistettujen hyvinvointihaasteiden moniammatilliseen hoitoon​ ja edistetään teknologian käyttöä. Lisätään sote-toimijoiden yhteistyötä ja vahvistaa palveluketjuja​. Digitaalisuus luo uusia moniammatillisia osaamistarpeita, kuten etävastaanotolla ja -kokouksessa toimimisen ja terveysteknologian hyödyntämisen.

Hankkeessa luodaan monialaisten harjoittelujen ohjausmalli. Hankkeen digitaalinen oppimisalusta on DC-Moodle​, johon tulee yhteinen oppimateriaali monialaisille opinto- ja harjoittelujaksoille​. Hankkeen oppimisalusta on valmistuttuaan avoin opiskelijoille, opettajille ja palvelujärjestelmän ohjaajille. Erityistä huomioita kiinnitetään monialaisen harjoittelun ohjaajien koulutukseen. Monialaisiin ohjaajakoulutuksiin on tarkoitus saada useista eri työyksiköistä ohjaajia mukaan oppimaan uudenlaisia monialaisia ohjauskäytäntöjä. Monialainen ohjaaja -koulutus toimii samalla ammattien välisen työskentelyn täydennyskoulutuksena palvelujärjestelmän ammattilaisille.

Tervetuloa mukaan hankkeen Webinaariin 25.11.2020. Webinaarissa esitellään SOKK-hanketta laajemmin. Ilmoittautumislinkki hankkeen sivuilla.

Kirjoittaja:

Mira Polón
yhteiskuntatieteellisten aineiden lehtori
YTM
Sosiaalialan tutkinto-ohjelma
Savonia-amk
SOKK-hankkeessa osatoteuttajana osana Savonian SOKK-tiimiä

Linkit:

SOKK.fi | Hankkeen omat sivut

Kekoni Taru, Monialaista yhdessä oppimista, 24.8.2020, Blogi, ISOnet

Sosionomi (AMK) -tutkinto rikosseuraamusalan ammattilaisten ulottuville

Vankien kanssa tehtävän työn painopiste on muuttumassa. Tarkoitus on, että alan ammattilaiset osallistuvat yhä enenevässä määrin kuntoutustehtäviin kuten päihdetyöhön ja asiakkaiden vapaa-ajantoimintojen ohjaukseen. Näin alan ammattilaiset pääsevät tekemään vaikuttavaa, luotettavaa ja merkityksellistä työtä yhteiskunnan vakauden ja turvallisuuden hyväksi. (Tyni 2015.)

Kuntouttavan työn tarkoituksena on edistää valtakunnallisesti lainrikkojataustaisten henkilöiden voimaantumista, osallisuuden vahvistumista ja myönteistä kiinnittymistä yhteiskuntaan.  Tavoitteina on laajemminkin yhteiskunnan asenteisiin ja arvoihin vaikuttaminen, rikollisuutta ylläpitävän syrjäytymiskehityksen katkaiseminen, rikollisuuden vähentäminen sekä lainrikkojataustaisten elämänhallinnan ja yhteiskuntaan osallistumisen edistäminen. Alalla tarvitaan ammattilaisia, jotka toimivat eettiset seikat huomioiden ja joilla on hyvät vuorovaikutustaidot sekä kattava työmenetelmäosaaminen.  

Sosionomin perustutkinnon antamat mahdollisuudet tarjoavat oivan perustan rikosseuraamusalan ammattilaisten osaamisen vahvistamiseen ja suuntaamiseen kohti vaativaa kuntoutustyötä. Sosionomi (AMK) -tutkinnossa painopisteinä ovat asiakaslähtöisyys ja asiakkaan osallisuuden vahvistaminen, palveluohjaus, sosiaalinen kuntoutus, asiakaslähtöinen kehittäminen, sote-alan kehittäminen ja johtaminen ja digitalisaatio.

Osaamisessa korostuu erityisalueilla, kuten mielenterveys- ja päihdetyössä, moninaisuus- ja monikulttuurisuustyössä, rikosseuraamusalan työssä, kohdattavien hyvinvointiin, elämänhallintaan ja osallisuuteen liittyvien ilmiöiden syvempi ymmärtäminen teoria- ja tutkimustiedon tukemana. Lisäksi ammatillinen osaaminen syvenee palvelujärjestelmän (esimerkiksi asiakaslähtöiset palvelupolut), sosiaalialan työmenetelmien sekä tutkimus- ja kehittämisosaamisen näkökulmista (Arenen selvitys 2017). 

Ihmisiä keskustelemassa pöydän ääressä.
KUVATEKSTI: Sosionomit ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia. Kuva: Unsplash

Savonia ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskus yhteistyössä

Savonia ammattikorkeakoulu Oy käynnistää vuoden 2021 alusta koulutusyhteistyön Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen kanssa. Syksyllä 2020 haettiin erillishaun kautta sosionomi (AMK) tutkinnon suorittajaksi opiskelijoita, joilla oli rikosseuraamusalan tai vankeinhoidon perustutkinto ja vähintään kaksi vuotta työkokemusta alalla tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Koulutuspaikkoja varattiin kymmenelle ja hakijoita oli 36. Tämä sosionomin perustutkintoon tähtäävä koulutus toteutetaan vuosina 2021 – 2024 monimuoto-opetuksena, jossa vaihtelevat lähiopetus, verkko-opiskelu, simulaatiot, projektit sekä ammattitaitoa edistävät harjoittelut. 

Ihminen tietokoneen ja puhelimen kanssa.
KUVATEKSTI: Sosionomi (AMK) -koulutuksessa hyödynnetään laajasti erilaisia oppimisen menetelmiä yhteistyössä työelämän kanssa. Kuva: Unsplash

Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen johtaja Hannu Kiehelä toteaa nyt aloitettavasta yhteistyöstä seuraavaa:  – Rikosseuraamuslaitoksen meneillään olevan organisaatiouudistuksen yhteydessä on valmisteltu korkeakouluopintoja vastaavia tehtäviä, jotka perustuvat Rikosseuraamuslaitoksen strategiaan ja lainsäädännössä säädettyihin tehtäviin. Rikosseuraamuslaitoksessa on otettu käyttöön uusi vankilassa työskentelevän rikosseuraamustyöntekijän tehtävänkuva. Nämä muutokset lisäävät AMK-taustaisen henkilöstön rekrytointitarvetta lähivuosina. Juuri käynnistynyt Savonia_AMK:n ja Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen välinen yhteistyö tarjoaa opintoväylän näihin uusiin tehtäviin alueen rikosseuraamuslaitoksen työntekijöille.      

 Savonian koulutusvastuupäällikkö Maritta Pitkänen on samoilla linjoilla. Pitkänen toteaakin: – On hienoa aloittaa uusi yhteistyö. Uskon, että yhteistyö rikastuttaa molempia aloja. Näin voimme myös vastata alueelliseen työvoimatarpeeseen rikosseuraamusalalla.

Nyt alkava uusi sosionomitutkinnon yhteistyö tehdään kiinteässä vuorovaikutuksessa työelämän kanssa, jotta uusi  koulutus vastaisi mahdollisimman hyvin muuttuvan alan haasteisiin.  

Kirjoittajat: 

Pirjo Turunen 
sosiaalialan yliopettaja 

Johanna Komulainen
sosiaalialan lehtori  

Katja Valtanen 
opinto-ohjaaja 
 

Lue lisää koulutuksesta:  

SS21KMR Sosionomin tutkinto-ohjelma, rikosseuraamusala (monimuotototeutus)

Lähteet:  

Sosionomi tuottaa hyvinvointia läpi elämänkaaren. Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä.  Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n työryhmän selvitys sosiaalialan tilanteesta ja kehityksestä 2017. Haettu 8.10.202

Tyni Sasu 2015: Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutuksella tilastollisia perusteita? Akateeminen väitöskirja. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015.

Savonian sosiaaliala mukana Iisalmen juhlavuoden kilpailussa

Savonian Iisalmen sosionomitiimin ehdotus Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130 v. on ehdolla Iisalmen kaupungin 130-vuotisjuhlakilpailussa.

Kilpailussa mukana oleva ehdotuksemme mukaan sosionomi- ja hyvinvointikoordinaattori-opiskelijaryhmät jalkautuvat päiväkoteihin sekä kouluihin keräämään tarinoita lapsuudesta Iisalmessa syksyllä 2021.

Tarinoita kerätään isovanhempien tai iäkkäämpien ihmisten Iisalmesta teemalla ”Millaista lapsuus/perheiden arki oli Iisalmessa 130 vuotta aiemmin?”. Lapsia innostetaan myös kertomaan millaista elämä on tällä hetkellä Iisalmessa.

Hyödynnämme tapahtumassa digitaalista tarinankerrontaa (lähde: Maailmankoulu), joka yhdistää kulttuuriperinteen näkökulmasta tärkeän tarinankerrontataidon ja tieto- ja viestintäteknologian keinot.

Menetelmän avulla luodaan kertomuksia, joissa yhdistellään omaa puhetta, visuaalista materiaalia (valokuvia, piirroksia) ja esimerkiksi musiikkia. Lopputuloksena on noin 2-5 minuuttisia digitaalisia esityksiä, jotka tulevat kaikkien nähtäville.   

Äänestä Savonian Ihanien Ipanoiden Iisalmi 130 v -ehdotusta!

Kansalaiset saavat päättää, mitkä kilpailussa mukana olevista ehdokkaista saavat rahoituksen. Voit äänestää meitä sivulla: www.iisalmi.fi/juhlavuosi. Saat äänestää myös muiden kuin lasten ja perheiden teemoista samassa äänestyksessä, jossa on luvassa myös pieniä palkintoja arvontaan yhteystietonsa luovuttaneille.

Äänestysaika on 15.9. – 15.10.2020.

Kirjoittajat

Pirjo Turunen
sosiaalialan yliopettaja

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori

Musiikin lisääminen päiväkodin arkeen musiikkitaulujen avulla

Musiikillista toimintaa toteutetaan monipuolisesti erilaisilla työtavoilla kuten loruillen, laulaen, soittaen, kuunnellen ja liikkuen. Lapsia rohkaistaan musiikin avulla ilmaisemaan itseään ja mielikuvitustaan sekä tuomaan esille omia tunteita.

Ruokonen (2017, 121–123) kirjoittaa, että musiikki kuuluu ilmaisun monet muodot oppimisen alueeseen, mutta sitä voidaan integroida myös muihin neljään oppimisen alueeseen.  Musiikkikasvatuksen lähtökohtana toimii lasten kiinnostus musiikkiin sekä heidän tarpeensa. Näiden sekä musiikillisen oppimisympäristön pohjalta luodaan suunnitelma musiikkikasvatukselle sekä sen toteuttamiselle.

Piispanen (2019, 12–15) tuo esille, että varhaiskasvatuksessa tapahtuvan musiikkikasvatuksen tavoitteet on määritelty varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteissa (2018), jonka mukaan musiikin avulla tuotetaan musiikillisia kokemuksia sekä vahvistetaan musiikillista kiinnostusta. Tuetaan elämyksellisyyttä musiikin kuuntelemisen avulla sekä ohjataan havainnoimaan erilaisia musiikista syntyviä äänimaailmoja. Leikinomaisen musiikkitoiminnan avulla ohjataan hahmottamaan musiikin elementtejä. Musiikillista toimintaa toteutetaan monipuolisesti erilaisilla työtavoilla kuten loruillen, laulaen, soittaen, kuunnellen ja liikkuen. Lapsia rohkaistaan musiikin avulla ilmaisemaan itseään ja mielikuvitustaan sekä tuomaan esille omia tunteita. Omien esitysten kautta lapset kokevat onnistumisen iloa ja harjoittelevat yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, kommunikointia sekä osallisuutta. Lisäksi tuetaan myönteisen minäkuvan kehittymistä ja sosiaalisia taitoja.

Musiikin lisääminen päiväkodin arkeen musiikkitaulujen avulla AMK- opinnäytetyönä

Opinnäytetyönä työstettiin Pilke päiväkodit Oy, musiikkipäiväkoti Vipinään musiikkikasvatuksen tueksi vinkkivihkonen, jossa on vinkkejä musiikillisten toimintojen lisäämiseksi päiväkotiin. Päiväkodin kasvattajien kanssa vinkkivihkosesta keskusteltaessa esille nousi, että työn tohinassa vinkkivihkosen lukeminen ja hyödyntäminen ei välttämättä oikein ole mahdollista ja sen vuoksi toiveena esitettiin tehdä päiväkodin tiloihin eri tilanteisiin sopivia seinätauluja, joissa on tiloihin ja tilanteisiin sopivia lauluja ja loruja.

Näin syntyi ajatus musiikkitauluista sisätiloihin. Lisäksi vinkkivihkonen muuttui musiikkikansioksi, jonne koostettiin musiikillisia osatekijöitä, joita varhaiskasvatuksessa käytetään. Kansioon koostettiin myös vinkkejä laulu- ja lorukirjoista, joita varhaiskasvatuksessa voi hyödyntää. Musiikkitauluissa esimerkiksi päiväkodin eteisessä on pukeutumiseen ja riisumiseen sopivaa materiaalia ja wc:ssä esimerkiksi käsienpesuun sopivaa materiaalia. Tällöin kasvattajat voivat katsoa vinkkiä lauluun tai loruun musiikkitaulusta.

Myös lasten osallisuutta voidaan kasvattaa ja lapset voivat itse ehdottaa mikä laulu tai loru otettaisiin. Vaikka lapset eivät osaisi lukea, niin musiikkitauluihin tuli myös lauluihin ja loruihin liittyviä kuvia, jotka auttavat hahmottamaan myös pienempiä lapsia mistä laulusta tai lorusta on kyse. Musiikkitauluissa on sekä uudempia että vanhempia lauluja ja loruja. Näin lapset voivat tutustua myös perinneloruihin ja leikkeihin.

Tilat, joihin musiikkitaulut tulivat ovat eteinen (pukeutuminen ja riisuminen, odottaminen), wc (käsien peseminen, siisteys), käytävä (kulkeminen, äänen käyttäminen), ruokasali (ruokarauha, odottaminen), leikkiaula (vuorovaikutus, yhteinen aika).

Opinnäytetyön edetessä nousi esille myös toive erilaisia musiikkitauluista ulos. Tästä syntyi ajatus musiikkitauluista, joissa olisi laululeikkejä, joiden avulla lisätään lasten musiikkiliikuntaa ulkona. Lisäksi toteutui ajatus musiikkitauluista, joissa olisi keinumiseen sopivia lauluja, joita lasten kanssa voidaan laulaa heidän keinuessaan ulkona. Näin syntyi keinulaulut ja lorut- vihkonen.

Kaikissa musiikkitauluissa on kuvat, jotta lapset voivat valita mieleisen laulun kuvan perusteella. Kuvat helpottavat myös lapsia, jotka eivät vielä osaa sanallisesti kertoa haluamaansa laulua. He voivat näyttää kuvasta, minkä laulun haluaisivat kuulla. Eräs lapsi osoitti keinuvihkoa ja etsi sieltä haluamansa kuvan, jota osoitti. Laulun aikana lapsi hymyili iloisesti, hytkyi ja taputti laulun mukana sekä lauloi laulua omin sanoin. Hän oli iloinen saadessaan valita itse laulun ja huomatessaan, että sai oman äänensä kuuluviin, kun sai valita itse laulun, jonka halusi laulettavan.

Musiikkitaulut.
Vipinän keinulaulut ja lorut -vihkonen. Kuva: Asta Partanen


Musiikkitauluista hyötyy sekä lapset että kasvattajat

Musiikkitaulut helpottavat laulujen ja lorujen käyttämistä, kun sanat ovat nähtävillä, eikä tarvitse muistella sanoja. Musiikkitauluista on nopea ottaa, vaikka siirtymiseen sopiva laulu tai rauhoittaa pukeutumistilannetta siihen sopivalla lorulla tai laululla.

Lapsen kuuntelevat lauluja ja loruja ja omaksuvat ne nopeasti osaksi arkisia toimintahetkiä. Musiikkitauluja käyttäessä myös ujoimmat lapset jäävät kuuntelemaan lauluja ja uskaltautuvat helpommin ottamaan kontaktia sekä tulla syliin istumaan. Jokainen lapsi on yksilöllinen ja oppii musiikillisia taitoja omassa tahdissaan. Lapset innostuvat laulamisesta ja soittamisesta jo pieninä, kuunteleminen vaatii jo hieman keskittymistä. Musiikkiliikunta yhdistää useita elementtejä ja tukee kokonaisvaltaista kasvamista ja oppimista.

Olennaisinta on leikkiminen, sillä musiikkia voidaan yhdistää leikkimiseen ja tehdä musiikkikasvatuksesta hauskaa. Musiikki voidaan integroida myös muihin opetusmenetelmiin, esimerkiksi syksyinen musiikkimaalaus on mukavaa! Käydään syksyisessä metsässä kävelyllä, kuunnellaan luonnon ääniä ja sen jälkeen maalataan syksyistä maisemaa musiikin soidessa taustalla.

Nautitaan musiikista ja sen monista mahdollisuuksista!

LÄHTEET:

PIISPANEN, Ulla 2019. Opetuksen suunnittelu. Julkaisussa: Muskarisoppa. Reseptejä varhaisiän musiikkikasvatukseen. Helsinki: Lasten Keskus, 164–191.

RUOKONEN, Inkeri 2017. Lapsen musiikillinen maailma. Julkaisussa: HUJALA, Eeva ja TURJA, Leena (toim.)   Varhaiskasvatuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus, 121–135.

Kirjoittaja:

Asta Partanen AVO-Sos19
Sosionomi (AMK)- opiskelija
Savonia- ammattikorkeakoulu

ammattitaito erikoistumiskoulutus esiintymisjännitys etäopetus Ghent hyvinvointi hyväksipuhujaksi kasvatusyhteistyö kielitaito kotouttaminen kotoutuminen kriisi lapsen etu maahanmuuttaja menetelmä nuorisotyö osallistava kirjaaminen osallisuus perhekeskus perhetyö puheenvalta Savonia-amk SavoniaAMK Savonia UAS SIMHE SIMHEmalli sosiaaliala sosiaalipäivystys sosionomi sosionomi (AMK) sosionomi (YAMK) sosionomikoulutus suomen kieli tiedottaminen työhyvinvointi työnjako työnkehittäminen työparityöskentely urapolku vanhustyö varhainen tuki varhaiskasvatus verkkopedagogiikka viestintä yamk

Varhaiskasvattajien työhyvinvointi – laadukkaan varhaiskasvatuksen perusta

Varhaiskasvatuksessa työskentelee moniammatillinen joukko eri koulutustaustaisia ihmisiä. Päiväkodin henkilöstö koostuu päiväkodin johtajasta, päiväkodin huoltajasta, sekä varhaiskasvatuksen opettajista ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajista.

Huoneentaulu päiväkodissa.
Varhaiskasvattajien työhyvinvointi heijastuu suoraan varhaiskasvatustoiminnan laatuun. Kuva: Maiju Kauppinen

Varhaiskasvatus on monella tavalla vaativaa ja kuormittavaa työtä. Kiire, suuret lapsiryhmät ja melu ovat osa päiväkodin arkea. Varhaiskasvatustyö vaatii kasvattajilta monenlaista osaamista ja nopeaa reagointia, ennakointia ja joustavaa päätöksentekoa. Varhaiskasvattajilta vaaditaan työssä herkkyyttä vastata lasten viesteihin, ja kykyä huomioida lasten yksilölliset tarpeet.

Lasten ja lapsiryhmän yksilölliset tarpeet voivat olla haastavia ja kuormittavia. Varhaiskasvatustyö on myös yhteisöllistä työtä, joka vaatii työntekijöiltä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja.

Varhaiskasvatusalan uudistusten myötä myös varhaiskasvatustyön vaatimukset ovat monin tavoin kasvaneet. Myös työelämään liittyvät muutokset ja niiden myötä kasvavat osaamisvaatimukset, sekä yhteiskunta omine ilmiöineen asettavat haasteita varhaiskasvatushenkilöstön työhyvinvoinnille, siten myös laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiselle.

Varhaiskasvattajien työhyvinvointiin on kiinnitetty yhteiskunnallisesti ja kansainvälisestikin varsin vähän huomiota. Tutkimuksia varhaiskasvattajien työhyvinvoinnista on tehty varsin vähän.

Varhaiskasvatushenkilöstön työhyvinvointiin tulisi kiinnittää yhteiskunta- ja organisaatiotasolla enemmän huomiota.

Varhaiskasvatushenkilöstö on avainasemassa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisessa ja hyvinvoiva henkilöstö on varhaiskasvatuksen tärkein voimavara. Varhaiskasvattajien työhyvinvointi tuottaa inhimillistä pääomaa, joka puolestaan tuottaa inhimillistä pääomaa ja hyvinvointia lapsille.

Uudistuksilla kohti entistä laadukkaampaa varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatusalan kehittyminen on ollut viime vuosikymmenen aikana huimaa ja varhaiskasvatuksessa on otettu monia myönteisiä harppauksia kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta. Suurimpina näistä voidaan mainita valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden uudistuminen vuonna 2016 ja varhaiskasvatuslaki uudistus vuonna 2018. Uudistukset ovat olleet hyviä ja nostaneet varhaiskasvatuksen tasoa monella eri tavoin.

Päiväkotihenkilöstön työhyvinvoinnin kehittäminen YAMK-opinnäytetyönä

Opinnäytetyöni oli tapaustutkimus, jonka tavoitteena oli työhyvinvoinnin kehittäminen yksityisessä päiväkotiyksikössä. Opinnäytetyössä toteutettiin päiväkodin henkilöstön työhyvinvoinnin nykytilaa kartoittava kyselytutkimus. Tutkimustulosten mukaan päiväkodin työhyvinvoinnin nykytilaa voitiin pitää pääsääntöisesti hyvänä, mutta kehitettävääkin löytyi.

Tutkimustulosten mukaan organisaation työhyvinvoinnin voimavaratekijöitä olivat muun muassa turvallisuus, osaaminen, kehittämismyönteisyys ja työn merkityksellisyys. Työhyvinvointia heikentäviä tekijöitä olivat muun muassa työn henkinen kuormittavuus, työmäärä, sekä työyhteisössä esiintyvät erimielisyydet ja ristiriidat.

Opinnäytetyössä kartoitettiin myös päiväkodin johtajan ja yrityksen työkykyjohtajan näkemyksiä varhaiskasvatustyön kuormittavuudesta, työhyvinvoinnin johtamisesta, sekä organisaatio- ja konsernitasolla työhyvinvoinnin tukemiseen ja edistämiseen liittyviä käytännöistä. Päiväkodin johtaja koki käytössään olevat työhyvinvointijohtamisen välineet vähäisiksi.

Tuloksellinen työhyvinvoinnin kehittäminen ja johtaminen vaatii strategista, tavoitteellista ja pitkäjänteistä työtä henkilöstön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Opinnäytetyön tuotoksena syntyi päiväkodin käyttöön yksikkökohtainen työhyvinvointisuunnitelma päiväkodin henkilöstön työhyvinvoinnin kehittämisen tukemiseksi ja edistämiseksi, sekä työhyvinvointijohtamisen välineeksi.

Opinnäytetyö on luettavissa Savonian kirjastolla asiakaspäätteillä.

Tämä blogipostaus on tehty osana sosionomi (YAMK) -tutkinnon opinnäytetyöprosessia.

Kirjoittajat:

Maiju Kauppinen
sosionomi (YAMK) -opiskelija

Anne-Leena Juntunen
Lehtori, sosiaaliala

Savonia-ammattikorkeakoulu

Piskuinen kylmä Korona – runopajassa opeteltiin luovia menetelmiä sosiaalialalle

Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaalialan tiimi tapasi toisensa pitkästä aikaa luonnossa ilman välissä olevia laitteita turvavälejä kuitenkin noudattaen. Töitä on tehty tänä keväänä paljon yksin mutta myös laitteiden välityksellä. Kokonaisvaltainen kohtaaminen tuntui kaikista hyvältä. Saimme jakaa kokemuksia tästä erikoisesta ajasta.

Korona-kevättä käsiteltiin runoillen. ESR-rahoitteisessa Parasta Pohjois-Savoon hankkeessa on jalkautettu erilaisia taidelähtöisiä ja luovia menetelmiä sosiaali- ja terveysalalle. Tavoitteena on ollut myös alan opettajien valmiuksien lisääminen. Väisälänmäellä runoiltiin pareittain tai pienryhmissä. Näin syntyi tästä korona-keväästä monipuolisesti kertovia runoja, jotka voit lukea tästä blogista.

 

Kaksi naista seisoo luonnossa ja lukee paperista.
Pirjo ja Tuija runoilevat. Kuva: kirjoittaja.

Piskuinen kylmä korona

vei työn kukikkaaseen kotiin.

Minä metsästä hengittävä

lähdin helakkaaseen luontoon.

Globaalit koronat eivät minua kukista

Eikä loputtomat työt.

 

******* ******* ******* *******

 

 

Kaksi naista seisoo luonnossa ja lukee paperista.
Anne-Leena ja Kaja esittävät runonsa.
Kuva: kirjoittaja.

Ruma korona

Inspiroiva luonto

Tehokas työ

Vihreä luonto

Aurinkoinen luonto

Raskas työ

Vaativa työ

Yhteinen, yksinäinen työ

 

******* ******* ******* *******

 

Mittee työ ihanat immeiset tiette?

Huastellaan, lummouuttaan viheriäisestä keväästä

ja kaaniista kansallismaisemasta.

Ja huolj ei oo ko yhestä tolokun asiasta:

Toivottavati korona ei piäse karkoomaan laitumelta.

Naatinnollista kynnön alakua.

 

******* ******* ******* *******

Pitkä korona on vehreä metsä,

Aurinkoinen kevätsää.

Etäinen.

Nuotio lämmittää.

 

******* ******* ******* *******

Korona kevättyöt vei

Kevät toi kevät toi

koronan salaisen.

Tiukka korona-panta puristaa päätä.

En voi puhtaaseen metsään jäädä.

On siellä koivu ja kuusi

Ja minulla läppäri uusi.

 

******* ******* ******* *******

Sekamelska

opetuksessa

Hoppu loppui.

Pääskynen toukokuinen

Kirkkaus kesäkuun

Ei musta.

Vehreys Väisälänmäen

Pian levollinen mieli.

 

 

Tiimistämme iloiten,

Kristiina Kukkonen
sosiaalialan tiimin jäsen

 

Lue lisää:

LAITINEN, Merja. Parasta Pohjois-Savoon -hanke. Kevään 2020 kuulumiset.

 

 

 

Tunnetaidot hyvää elämää tukemassa

Ketkä ovat vahvistaneet sinua elämäsi varrella? Kenen seurassa olet voinut tuntea itsesi hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet? Entä millainen olisi oman itkusi tarina? Mistä se kertoisi?

Ihmiselämässä vaihtelevat vuoroin avun antaminen ja avun saaminen. Ainakin näin olisi hyvä olla, sillä molempia tarvitaan. Elämäntilanteet ja tarpeet vaihtelevat, mutta yhteyden tarve pysyy. Myös ne tunteet, joita tunnemme liittyvät olennaisesti ihmissuhteisiin. Siitäkin huolimatta, että ne voivat tuntua kovin henkilökohtaisilta, jopa kätketyiltä. Joskus tunteita voi olla hankala tunnistaa, mutta ne eivät lakkaa olemasta.

Tänä päivänä puhutaan paljon tunnetaidoista. Niiden merkitystä ihmiselämässä on vaikea kiistää. Olemmehan tuntevia ja myös alati yhteydessä kanssaihmisiin. Ihminen tarvitsee tunnetaitoja tullakseen toimeen toisten ihmisten kanssa, samoin kuin itsensäkin. Tunteet ovat tärkeitä viestejä, eikä niitä tulisi ohittaa. Ne myös viestivät meistä toinen toisillemme. Millaisen viestin sinä tänään annat?

Piirroskuva, jossa paperilentokoneet lentävät sinisellä taustalla.
Tunteita voi olla joskus vaikeaa tavoittaa. Kuva: freepik.com

 

Naisten tunnetaitoryhmä Voimasiskot

Vuonna 2016 syntynyt Suomen NNKY-liiton juhlavuoden julkaisu ja hanke, Voimasiskot, tukee naisten henkistä voimistumista ja omien voimavarojen käyttöönottamista. Sen vertaistoiminnan malli tarjoaa kaikenikäisille naisille mahdollisuuden työstää itseään ja tunneasioita pienryhmissä eri puolilla Suomea. Samalla se tarjoaa yhteisöllisen, turvallisen tilan, jossa voimaantua.

Turvallinen ryhmä on tyytyväisyyden peruslähteitä. Turvallinen ryhmä luo myös onnellisuutta. Sitä on voinut kokea perheessä, kavereiden kanssa, koulussa, kurssilla tai jossakin muussa ryhmässä. Nekin piirteet ihmisessä, joita hän on voinut pitää kehittymättöminä, voivat jalostua. Turvallisessa ryhmässä ihminen voi kokea hyväksyntää, arvostusta sekä välittämistä. Turvallinen ryhmä voi vahvistaa jäsentensä itsetuntoa ja näin ihmiset uskaltautuvat ajattelemaan myös muiden parasta. Välittäminen muista ryhmän jäsenistä alkaa. (Aalto 2000.)

Voimasiskot -ryhmässä voi lähteä tarkastelemaan omaa historiaa ja monenlaisia elämänasioita yhdessä, samoin kuin oppimaan tunnetaitoja. Se voi auttaa etsijäänsä löytämään myös omaa ainutlaatuisuutta. Lisäksi ryhmästä voi saada tukea naisena olemisen kysymyksiin sekä oman kutsumuksen kuulemiseen. Ohjaajalle Voimasiskot-vertaistoiminta tarjoaa myös merkityksellisen ryhmänohjaamiseen liittyvän kokemuksen. Ohjaajana voi olla edistämässä ryhmäläisten voimavarojen vahvistumista sekä samalla kasvaa ja oppia myös itse jotakin uutta. Voimasiskot-vertaistoiminnan pyrkimyksenä on tukea naisten itsetuntemuksen kasvua sekä opettaa näkemään menneisyys voimavarana. Toiminta tukee niin yksilöiden kuin yhteisöjen hyvinvointia hoitaen, vahvistaen ja voimistaen naisia.

– Vapauttava. Koen saaneeni tulla kokonaisemmaksi ja näkyvämmäksi. Omanarvon tuntoni on saanut vahvistua. (Voimasiskot -ryhmään osallistunut nainen, 34 v., kuvaa ryhmän vaikutuksia)

Jokainen Voimasiskot ryhmäprosessi on ainutkertainen kokemus ja matka. Sillä on alkunsa ja loppunsa. Vertaistoiminnan vaikutukset voivat olla lyhyet tai kauaskantoiset. Voimasiskot -ryhmään mukaan tulo ja siihen sitoutuminen ovat aina tärkeitä viestejä toiminnan tarpeellisuudesta. Vertaisryhmät ovat vapaaehtoistoimintaa, mutta niiden suosio kertoo jotakin sellaista, mikä kantaa tässä ajassa. Turvallisena koettu ryhmä luo turvaa myös ihmisen arkeen ja sisimpään sekä tapaan katsoa tulevaan. Merkitykselliset kokemukset muistuvat mieleen vielä vuosien päästä.

 

Piirroskuva, jossa on erilaisten naisten kasvoja ja kukkia.
Naisten yhteydessä on voimaa. Kuva: freepik

Elämän pisin ihmissuhde


Olisiko jokin toisin jos liikkuisit mielesi maisemassa vapain sydämin
muistojesi kellareissa kulkisit pelotta
huomisesi horisontissa tunnistaisit toivon
tämän päivän tuokioissa kohtaisit itsesi

Näin kysyy piispa emerita ja Voimasiskot -hankkeen suojelija Irja Askola runossaan.

Elämän pisin ihmissuhde on suhde oman itsensä kanssa. Monien vuosisatojen saatteessa itsetuntemuksen merkitys ei ole lakannut olemasta, vaan se on edelleen yksi elämän, ihmissuhteiden ja mielen hyvinvoinnin merkittävimmistä tekijöistä. Suhde itseen on pohjana myös muiden ihmissuhteiden luomiselle. Itsensä tuntemisessa ei kuitenkaan tule koskaan valmiiksi tässä ajassa. Eri ikävuosina, elämäntilanteissa ja rooleissa syntyy jatkuvasti uutta tietoa, uusia puolia ja sävyjä itsensä ymmärtämiseen. Itsensä tunteminen on juurikin tuntemista nimensä mukaisesti: tunteita monin sävyin ja voimakkuuksin. (Kallio 2019.)

Omia tunteita ja tarpeita niiden takana voi oppia ymmärtämään vielä vanhemmitenkin. Ihminen tarvitsee yhteyttä, hyväksytyksi tulemista ja turvallisuuden tunnetta läpi elämän eri vaiheiden. Tunteet myös ilmentävät kokemuksia ja saavat elämän maistumaan. Tunnetaidot auttavat kohti omannäköistä, hyvältä tuntuvaa elämää. Sillä olethan sinä ainutlaatuinen ja tunteva.

Tämä blogikirjoitus on tehty osana sosionomi (YAMK) koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

 

Kirjoittajat

Suvi Leppäpuisto
sosionomi YAMK -opiskelija

Anne Waldén
sosiaalialan yliopettaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

AALTO, Mikko 2000. Ryppäästä ryhmäksi. Turvallisen ryhmän rakentaminen. Ryttylä: My Generation Oy. 17.

KALLIO, Maaret 2019. Lujasti lempeä. Helsinki: WSOY. 44-45.

LEPPÄPUISTO, Suvi 2020. AINUTLAATUINEN JA TUNTEVA. Kokemuksia Voimasiskot-vertaistoiminnasta. Savonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan yamk-koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Sijainti: Theseus.fi

Suomen NNKY-liitto s.a. Voimasiskot. [Viitattu 2020-05-20.]

Monialainen yhteistyö asiakaslähtöiseksi toimintatavaksi varhaisen tuen palveluissa

Perhekeskuspalveluissa tuetaan ennaltaehkäisevän työskentelyn avulla lapsiperheitä heidän arjessaan. Lapsiperheiden kotipalvelun tehtävänä on tukea vanhempia löytämään ja ottamaan käyttöön omia voimavarojaan elämänhallinnan parantamiseksi ja muutoksen mahdollistamiseksi. Tuen ajoituksella on vaikuttavuuden ja ennaltaehkäisevän työskentelyn kannalta suuri merkitys perheen arjessa.

Sosiaalihuoltolaki määrittelee lapsiperheiden kotipalvelun asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitämiseen, kasvatukseen, asiointiin sekä muuhun päivittäiseen arkeen kuuluvien tehtävien ja toimintojen tukemiseksi.

Lain mukaan lapsiperheiden kotipalvelua voidaan myöntää jonkin erityisen perhetilanteen perusteella, joita voi olla muun muassa raskauteen tai synnytykseen liittyvät erityistilanne, perheen kriisi, sairaus tai vamma, vanhemman uupumus tai masennus, asioimiskäynnit, monilapsisen perheen tuen tarve.

Julkisuus tuo lapsiperheille suunnatut palvelut usein mustavalkoisesti esille, joko hyvänä tai pahana. Vaikka lapsiperheiden palveluissa on haasteita ja kehittämisenkin tarpeita, on sen perimmäinen pyrkimys työskennellä perheiden hyväksi. Olemme monien palveluiden asiantuntijoina avainasemassa, kun palvelujärjestelmää pyritään kehittämään korjaavien palvelujen sijasta ennaltaehkäisevään ja varhaisen tuen suuntaan. Tavoitteena on tuottaa asiakaslähtöistä hyvää palvelua lapsiperheille.

Tulevatko perheet autetuiksi pirstaleisessa palvelujärjestelmässä?

Lapsiperhepalvelujen kokonaisuuden on todettu olevan pirstaleinen ja vastuunjaon eri toimijoiden kesken epäselvä. Palvelujärjestelmän hajanaisuus heikentää perheiden pääsyä avun piiriin.  Perheiden varhaisen puuttumisen ja tuen oikea-aikaisuuden kannalta tavoiteltavaa on saada palvelukokonaisuus eheäksi ja toimintakäytännöt yhtenäisiksi.

Granlundin opinnäytetyössä vanhempien kokemus toimivasta yhteistyöstä oli parhaimmillaan toimivaa verkostotyötä.  Monitoimijainen kokonaisuus yhdessä perheen ympärillä, jossa kaikki täydensivät toinen toistaan.  Merkitys korostui etenkin silloin kun perhettä ohjatiin oikeaan palveluun oikea-aikaisesti.

Väkisin tulee mieleen olisiko neuvolassa pitänyt huomata minun väsymykseni aiemmin, ja ohjata minua eteenpäin. Joskus ajattelin neuvolassa, että kun ei puhu ongelmista, ei niitä ole olemassa.

Palvelua hakiessa perheen ei tarvinnut asioida useamman viranomaisen kanssa sekä perheen tarvitsema apu voitiin järjestää mahdollisimman varhain ja jouhevasti. Jos verkostomainen yhteistyö ei toiminut, se näyttäytyi siten, ettei perhe saanut tarvitsemaansa palvelua ajoissa tai perhe koki turhautuneisuutta etsiessään tukea eri paikosta löytämättä sitä. Perheen tarvitsema palvelu sekoittui muihin palveluihin eikä perheen tuen tarvetta kohdattu.  

Kotipalvelusta on ollut paljon tukea, en osaa kuvitella, että olisi löytynyt muuta apua, meille nappi palvelu.

Onko lapsiperheiden kotipalvelu yhdenvertainen kaikille sitä tarvitseville?

Palveluja käyttävien vanhempien kokemusten kautta saadaan tietoa palvelun toimivuudesta sekä siitä, miten sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheiden kotipalvelua tulisi jatkossa järjestää, kun ollaan kehittämässä ja uudistamassa lapsiperheiden palvelujärjestelmää peruspalveluissa.

Rajaako lapsiperheiden kotipalvelun maksullisuus pienten tulojen kanssa elävien perheiden mahdollisuutta hakea apua? Perheen taloudellinen tilanne voi vaikuttaa palvelun vastaanottamiseen. Lapsiperheiden tilapäistä kotipalvelua voisi kokeilla määräaikaisesti, esimerkiksi kahden viikon ajan tai 10 tuntia perhettä kohden.

Kotipalvelun myöntämisen kriteerit sekä kotipalvelun asiakasmaksut säilyisivät muutoin ennallaan kokeiluajan jälkeen. Palvelun maksuttomuus mahdollistaisi perheiden tasavertaisen kohtelun taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Lisäksi tämä veisi palvelua entistä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.

Tieto lisää luottamusta

Aikuinen ja lapsi rakentavat linnunpönttöä.
Näihin haasteisiin tulee olla valmistautunut tänään – ei vasta huomenna. Yhteistyö on voimaa. Kuva: Marja Granlund.

Liian suuret murheet murtavat helposti vanhemman jaksamisen. Asiat saattavat jäädä hoitamatta tai huonolle hoidolle. Kaikilla vanhemmilla ei ole tarvittavia voimia hoitaa lasten ja perheen asioita riittävän hyvin.  Palveluun hakeutumisessa on esteenä pelko siitä, että avunpyyntö johtaa lastensuojeluilmoitukseen.

Vanhemmalla voi olla pelkoa siitä, että lapsi huostaanotetaan, jos vanhempi kertoo olevansa väsynyt ja uupunut. Avun hakemisen kynnystä tulee madaltaa korjaamalla vääriä käsityksiä lastensuojelusta ja sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista.

Granlundin opinnäytetyössä vaikeutena palveluun hakeutumisessa oli tiedonpuute sekä palvelusta että palvelun sisällöstä. Tiedottamista olisi tärkeä lisätä entisestään, jotta perheet tietävät millaisia varhaisentuen palveluja on tarjolla ja mihin palveluihin vanhemmat ovat oikeutettuja. Palveluista tiedottaminen olisi tärkeää kaikille lapsiperheille, myös niille, jolla ei tällä hetkellä ole palvelutarvetta.

Sosiaalihuoltolaki (2014/1301, 4 §) korostaa osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta omissa asioissa.

Palvelua perheen tukena

Yhteenvetona tuleekin huomioida asiakkaan ja perheen kokonaistilanne ja toimia asiakkaan kanssa yhteistyössä niin, että hänen hyvinvointiaan vahvistetaan. Palvelujen ja tuen tulee vastata asiakkaan tarpeita kohdistamalla tuki asiakkaan omia olosuhteita ja voimavarjoja tukevaksi.  Lapsiperheiden kotipalvelua lisäämällä on mahdollista tukea perheitä heidän omassa ympäristössään, jolloin annettu tuki muotoutuu perheen omia voimavaroja ja olosuhteita vastaavaksi.

Ylä- Savon SOTE kuntayhtymän perhekeskuspalveluissa työskentelevä lapsiperheiden palveluohjaaja Marja Granlund toteutti laadullisella menetelmällä toteutetun tutkimuksen lapsiperheiden kotipalvelusta Sosionomi (YAMK) -opinnäytetyöllään.  Tutkimuksessa kerättiin tietoa lapsiperheiden kotipalvelun nykytilasta ja kehittämistarpeista. Vanhempien kokemuksista saamastaan tuesta ja sen merkityksestä perheiden arjessa.  Tutkimusaineisto koostui yhdeksän vanhemman haastattelusta. Kohderyhmästä rajattiin pois sosiaalityön sekä lastensuojelun perheet.

Tämä blogipostaus on tehty sosionomi (YAMK) -tutkinnon kypsyysnäytteeksi.

 

Kirjoittajat:

Marja Granlund
sosionomi (YAMK) -opiskelija

Anne Waldén
sosiaalialan yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Granlund, Marja. 2020. Lapsiperheiden kotipalvelu osana varhaisen tuen palvelua – kokemuksia perhekeskuspalveluja käyttäviltä vanhemmilta. Savonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan ylempi (AMK) – koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Sijainti myöhemmin: Theseus.fi

LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [Verkkoaineisto.] Helsinki [Viitattu 20- 05-15.]

PELKONEN, Marjaana ja HASTRUP, Arja. 2013. Matalan kynnyksen palvelujen verkostoiminen – Perhekeskustoimintamalli. Suunnitelma kansallisen ja maakunnallisentoimeenpanon tueksi (Projektisuunnitelma) [verkkoaineisto.] [Viitattu 2020-05-15.]

PERÄLÄ, Marja-Leena. HALME, Nina. & KANSTE, Outi. 2014. Lapsiperheiden kokemus palvelujen saatavuudesta ja tuen riittävyydestä. Teoksessa: Johanna Lammila-Taskula & Sakari Karvonen (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.

PERÄLÄ, Marja-Leena. SALONEN, Anne. HALME, Nina & NYKÄNEN, Sirpa. 2011. Miten lasten ja perheiden palvelut vastaavat tarpeita? Vanhempien näkökulma. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 36/2011.

PÖLKKI, Pirjo. 2016. Ehkäisevä lastensuojelu ja varhainen tuki lapsiperheille. Teoksessa: Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara & Minna Veistilä. (toim.) Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Lapsiperheiden kotipalvelu. [Viitattu 2020 -05 -05.]

YLÄ-SAVON SOTE KUNTAYHTYMÄ, 2018. Perhe- ja sosiaalipalvelut. [Verkkoaineisto.] Ylä-Savon SOTE [Viitattu 2019-10-10.]

Tarinat luopumisen tukena

Savonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat järjestivät helmi-maaliskuun aikana kolme omaisten iltaa Pielavedellä sijaitsevassa Pielakodissa. Illat olivat avoimia kaikille Pielakodin omaisille. Osallistujissa oli asukkaiden puolisoita, lapsia ja sisaruksia.  Illat olivat teemoitettuja ja niissä hyödynnettiin narratiivista, eli tarinallista lähestymistapaa.

 

Pielakoti.
Pielakoti tuottaa tehostetun palveluasumisen palveluja kuudellekymmenelle vanhukselle. Kuva: Sasu Moilanen

Narratiivisuuden käsite tulee latinasta. Narratio on substantiivi ja tarkoittaa kertomusta. Narrare on verbi ja tarkoittaa kertomista. Narratiivisuuden synonyymeja ovat kerronnallisuus ja tarinnallisuus (Mäkisalo-Ropponen 2007, 11.) Käytämme tässä käsitettä tarinallisuus, koska koemme sen olevan konkreettisempi ja helpommin ymmärrettävä.

Tarina on osa ihmisen kokemusta. Tarina ei ole koko totuus ihmisen elämästä. Tarina kertoo henkilöistä, tapahtumista, ajankohdasta ja paikasta. Tarinasta välittyvät henkilökohtaiset tunnelmat, tunteet ja muistot.

Ihmisen tarina muodostuu kokonaisuudeksi sen mukaan, missä ja kenelle se kerrotaan. Jokaisella meillä on tarve kertoa tarinamme ja tulla kuuluksi (Mäkisalo-Ropponen 2007, 11.).

Tarinallisen lähestymistavan tavoitteena on yhdessä löytää tarkoituksia tarinoiden sävyille ja tätä kautta ymmärtää elämää ja sen tuomia koettelemuksia. Yhteisen ymmärryksen pohjalta pyritään rakentamaan tulevaisuuden toivoa (Nousiainen 2004.)

 

Elämänmuutokset

Hännisen (2000) tutkimuksen “sisäinen tarina, elämä ja muutos” mukaan ihmisten sopeutuminen elämänmuutoksiin on hyvin henkilökohtaista. Osalle ihmisistä muutokset uhkaavat psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Osalle elämänmuutokset tuovat mahdollisuuden positiiviseen elämän uudelleen suuntaamiseen.

Elämänmuutoksille on tyypillistä, että vanhat rutiinit väistyvät ja elämä saa uudenlaisia merkityksiä. Muutosten kautta voidaan tarkastella elämää uusista näkökulmista ja luoda elämälle uusia merkityksiä.  Uudet merkitykset pohjautuvat aina ihmisen elämänhistoriaan, kokemuksiin sekä kulttuuriin. Kaikkien merkityksellisempää on, millaista sisäistä tarinaa ihminen kertoo itselleen.

Tarinoiden avulla voimme muokata käsitystämme itsestämme ja elämästämme. Tarinoilla voimme muuttaa sisäisen tarinamme sävyjä positiivisempaan suuntaan. Tarinat auttavat näkemään asiat uudessa valossa ja löytämään niihin myönteisyyttä ja toivoa. Ihmiset selviävät haastavistakin elämänmuutoksista hyväksymällä kokemuksena elämänhistoriaansa kuuluvan osana ja antamalla kokemuksilleen uusia myönteisiä merkityksiä.

 

Omaistenilta-dia heijastuu kauniin kuvan päälle.
Ensimmäinen kokoontuminen. Kuva: Sasu Moilanen

Omaisten iltojen tavoite ja teemat

Omaisten illoissa käyttämämme tarinallisen lähestymistavan tavoitteena oli jakaa omaisten kokemuksia ja tuntemuksia läheistensä Pielakotiin muutosta ja siellä asumisesta. Usein läheisen ikääntyminen, sairastuminen tai omasta kodista pois muuttaminen koetaan luopumisena, joka aiheuttaa monenlaisia mietteitä ja tuntemuksia. Osalle kokemus voi olla raskas ja aiheuttaa muun muassa syyllisyyden tunteita.

Osa voi kokea tilanteen helpottavana, koska läheisen kotona asuminen ei ole ollut enää turvallista. Pyrimme luomaan iltoihin luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin, jossa jokainen osallistuja saattoi halutessaan kertoa tarinaansa samassa tilanteessa olevien vertaisten seurassa. Iltoihin saattoi osallistua myös kuuntelemalla toisten tarinoita. Iltojen aikana korostui samantyyppisen elämäntilanteen jakaminen, toisten tukeminen ja arvokas kuunteleminen.

 

Henkilöt ovat lähekkäin.
Vertaistuen voimaa. Kuva: Sasu Moilanen

Vertaistuen voima ja kuulluksi tulemisen tärkeys

Vertaistoiminnan taustalla on ihmisen tarve olla sosiaalisessa kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa. Vertaistoiminta perustuu siihen, että ihminen saa tukea toiselta ihmiseltä, joka on kokenut tai sairastanut samaa asiaa. Vertaistuella voidaan vaikuttaa hyvinvoinnin lisääntymiseen, osallisuuteen ja lisäksi sillä voidaan luoda toivoa vaikeisiin tilanteisiin. Vertaistuki eroaa ammattilaisten toiminnasta, mutta se voi myös tukea sitä ja olla myös keino saada ihminen ammattiavun piiriin. (Laatikainen 2010, 9–11)

Tunnistimme jo ensimmäisen kokoontumisen aikana tunteiden vahvan läsnäolon. Ryhmässä keskusteltiin henkilökohtaisista kokemuksista, joita ei välttämättä ollut ennen sanottu ääneen. Ryhmälle annettiin lupa tuoda keskusteluun haluamiaan asioita ja niiden käsittelyyn oli tilaa ja aikaa.

Esille nousi puhumisen tarve. Osa ryhmäläisistä kertoi, että he eivät halua puhua asioistaan läheisilleen, koska kokevat, että puheet kertaavat tapahtumia ja kuormittavat läheisiä.  Tuntemuksistaan oli myös haasteellista puhua henkilöille, jolla ei ole ollut samantyyppisiä elämänkokemuksia.

Tarinoista välittyi koettujen tunteiden kirjo. Useat omaiset olivat tunteneet syyllisyyttä, ikävää ja luopumisen tuskaa.  Mietittiin, oliko kaikki voitava tehty ja olisiko läheisen kotoa pois muuttamista voitu vielä keinolla tai toisella pitkittää. Tarinoista välittyi myös huojennusta ja positiivia tunteita, koska läheisen kotona asumista ei enää koettu turvallisena. Elämänmuutos oli myös auttanut löytämään iloa ja huumoria pienissä jokapäiväisissä asioissa ja sattumuksissa.

Illoissa keskustelimme myös omaisten itsensä hyvinvoinnista. Omaiset pitivät hyvinvointinsa kannalta tärkeinä asioina läheisiä, riittävää unta ja harrastuksia.  Esille nousi, kuinka hankalaa heillä on ollut saada esimerkiksi riittävää yöunta silloin, kun läheinen asui vielä kotona. Tärkeäksi voimavaraksi omaiset kokivat vertaistuen, ja sen, että asioita pystyi jonkun kanssa jakamaan.

Jotkin teemoistamme herättivät syviä tunteita. Halutessaan sai vain kuunnella osallistumatta keskusteluun. Jokaisen kokoontumisen päätteeksi tarjosimme mahdollisuutta jäädä keskustelemaan kaksin ohjaajan kanssa. Osa ryhmäläisistä hyödynsikin tämän mahdollisuuden.

Omien tunteiden ja kokemusten lisäksi tutustuimme omaisten läheisiin valokuvien kautta. Pääsimme tutustumaan ryhmäläisten elämän merkityksellisiin tapahtumiin. Kuvien kautta eletty elämä tuli lähemmäksi.

 

Iltojen anti

Koimme, että omaisten ryhmälle on selkeä tarve. Hoitohenkilökunta kertoi ehtivänsä aivan liian harvoin pysähtyä kuuntelemaan omaista. Moni ryhmäläisistä koki, etteivät kuuluneet enää virallisen omaishoitajuuden loppumisen jälkeen omaishoitajille tarkoitettuihin ryhmiin. Näin ollen he kokivat jääneensä vertaistuen ulkopuolelle. Ryhmämme koettiin tärkeäksi, jopa niin, että osa luopui päällekkäisyyksien vuoksi harrastuksistaan päästäkseen kokoontumisiin mukaan.

Pullia ja henkilö, joka katselee valokuvia.
Valokuvat muistuttavat ajasta ennen läheisten Pielakodille muuttoa. Kuva: Sasu Moilanen

Tuotimme ryhmätoiminnallamme selkeän konseptin, jonka toteuttamista olisi helppo jatkaa sellaisenaan. Kaikkien harmiksi, korona- epidemian vuoksi, toimintamme keskeytyi ja emme ehtineet pitää viimeistä kokoontumista, johon olimme kutsuneet myös vieraaksi hoitoalan ammattilaisen luennoimaan muistisairaudesta.

Illat antoivat meille paljon tärkeää asiakaskokemusta tulevaa sosiaalialan ammatillisuutta varten. Illoissa saimme toteuttaa tarinallista lähestymistapaa, joka on tärkeässä osassa monissa sosionomin työtehtävissä. Uskommekin, että näistä kokemuksista on paljon hyötyä meille vielä tulevaisuudessakin.

Kirjoittajat:

 

Kaisa Marila
Sasu Moilanen
Tuula Rytkönen

Kirjoittavat ovat loppuvaiheen sosionomiopiskelijoita Savonia-ammattikorkeakoulusta.

 

Lähteet:

HÄNNINEN Vilma 2000. Sisäinen tarina, elämä ja muutos. [Väitöskirja.] ​Tampereen yliopisto, sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos.  ​[Viitattu 2020-04-26.]

LAATIKAINEN, Tanja 2010. Vertaistoiminta kannattaa [verkkokirja]. Helsinki: Asumispalvelusäätiö ASPA. [Viitattu 2020-04-27.]

NOUSIAINEN, K 2004. Tutkimus sosiaalityön menetelmänä. Esimerkkinä narratiivisuus tutkimus ja kertomusten käyttö sosiaalityön välineenä [Verkkojulkaisu.] Socca, pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus. [Viitattu 2020-04-26.]

ROPPONEN-MÄKISALO M, 2007. Tarinat työn tukena. Jyväskylä: Tammi