Tietoisen läsnäolon harjoitukset 4–5-vuotiaiden lasten silmin

Yhä pienemmät lapset kokevat arjessaan stressaavia tilanteita tai elämäntapahtumia, jotka jättävät pahimmillaan pysyviä jälkiä pieneen mieleen. Aikuisen tehtävä on luoda lapsille positiivista kuvaa tulevaisuudesta sekä opettaa, kuinka mieltä kuormittavista tilanteista selvitään.

Mindfulness ja muut erilaiset tietoisuusharjoitukset ovat yleistyneet ja tulleet suosituksi rentoutumiskeinoksi ja stressin ehkäisymenetelmäksi. Harjoituksia tehdään nykyään paljon myös kouluissa ja varhaiskasvatuksessa ja siellä niiden on todettu parantavan keskittymistä, tuovan iloa ja rauhoittavan mieltä.

Nainen joogaa.
Tietoisen läsnäolon harjoitukset edistävät lapsen mielenterveyttä. Kuva: Pixabay

Savonia-ammattikorkeakoulussa toteutetussa sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössä tuotettiin tietoa siitä, miten lapset kokevat vuorovaikutteisen Taran tarina -animaation, jossa harjoitellaan tietoista läsnäoloa.

Animaatio on suunnattu päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille ja sen avulla edistetään lasten hyvinvointia ja mielenterveyttä tutustuen mielen ja kehon vahvuuksiin, kehittäen oman kehon tuntemusta ja oivaltaen mielen ja kehon vaikutuksia toisiinsa. Animaation on tuottanut ja julkaissut MIELI Suomen Mielenterveys ry.

 

Varhaiskasvatus lapsen mielenterveyden edistäjänä

Varhaiskasvatus on yhä useamman suomalaisen lapsen yksi tärkeimmistä elinympäristöistä kodin lisäksi, joten sillä on oivalliset mahdollisuudet tukea lapsen hyvinvointia ja mielenterveyttä vaikuttamalla minäkäsitykseen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen.

On tärkeää tietoisesti opettaa lapsille rauhoittumisen ja keskittymisen taitoja sekä tunnetaitoja, jotka ovat edellytyksiä ryhmässä toimimiselle sekä oppimiselle.

 

Taran tarina -animaatio

Taran tarina -animaatiossa Tara joutuu seikkailuun viidakkoon. Viidakossa Tara tapaa eläimiä, joiden innoittamana hän tekee jooga- ja hengitysharjoituksia. Tuokioiden alussa ja niiden aikana lapsille kerrottiin tietoisuustaitojen vaikutuksista, kehon ja mielen rauhoittamisen tärkeydestä, sekä siitä, miltä tietoisen hengityksen ja joogaliikkeiden tulisi tuntua.

MIELI ry on julkaissut myöhemmin oman pedagogisen ohjeistuksen animaation käyttöön sekä tietoa animaation taustalla olevista pohdintaan johdattavista ajatuksista.

 

Kuvakaappaus animaatiosta. Piirroskuvassa pieni tyttö.
Taran tarina -animaatio. Kuva: MIELI Suomen Mielenterveys ry

Laadullinen tutkimus lasten kokemuksista

Opinnäytetyössä tutkittiin lasten kokemuksia sekä sitoutuneisuuden astetta Taran tarina -animaation harjoituksissa, kun sitä tehtiin säännöllisesti kerran viikossa kuuden viikon ajan. Taran tarina -tuokiot toteutettiin päiväkotiryhmässä, jossa oli 28 iältään 4–5-vuotiasta lasta.

Lasten kokemuksia tuokioista kerättiin haastatellen lapsia tuokioiden jälkeen erilaisia leikillisiä ja lasta osallistavia menetelmiä käyttäen. Lasten sitoutuneisuutta animaation harjoituksiin havainnoitiin Ferre Laeversin kehittämän viisiportaisen ”The Leuven Involvement Scale for Young Children” eli LIS-YC-asteikon avulla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena.

 

Lasten kokemukset Taran tarina -animaation harjoituksista

Pääsääntöisesti lapset sitoutuivat tuokioihin hyvin, ja he kuvasivat animaation herättämiä kokemuksiaan positiivisesti. Lapset samastuivat vahvasti animaation eläimiin, minkä avulla pääsimme keskustelemaan kehon rauhoittamisen menetelmistä ja sen tärkeydestä.

Useat lapset samastuivat vahvasti myös Tara-tytön kokemiin tunteisiin, mikä johdatti meidät keskustelemaan monenlaisista tunteista ja sitä kautta mielen rauhoittamisen keinoista. Käsittelimme tuokioiden aikana lasten kokemia tunteita ja mietimme yhdessä, miten haastavista tunteista voi selvitä ja mieltä rauhoittaa tietoisesti esimerkiksi ikävän vallatessa mielen.

LIC-YC-asteikolla mitattuna lasten sitoutuminen tuokioihin oli korkeaa etenkin ensimmäisillä tuokioilla, ja suurella osalla lapsista sitoutumisen taso pysyi korkeana kaikilla tuokioilla. Ohjaajana tehtävänäni oli lasten motivoiminen ja huomasin, että useat lapset tarvitsivat aikuisen tukea harjoitusten tekemiseen erilaisin menetelmin kuten kannustaen, positiivisin elein ja esimerkein, hyväksyvillä viesteillä ja mukaan houkutellen.

Lasten kanssa tulisi harjoitella monenlaisia erilaisia rauhoittumis- ja rentoutumiskeinoja, jotta jokainen löytäisi itselleen ominaisen tavan toimia mieltä kuormittavissa tilanteissa.

Opinnäytetyö osoittaa, että Taran tarina -animaatio on helppo ja vaikuttava työväline varhaiskasvatukseen niin tietoisuustaitojen kuin tunnetaitojenkin harjoitteluun. Lapset motivoituivat ja innostuivat helposti toimimaan vuorovaikutteisen animaation ohjeiden mukana.

Tuokiot opettivat lapsille mielen ja kehon rauhoittamisen taitoja ja saivat aikaan vahvoja tunnekokemuksia, joiden avulla harjoiteltiin tunnetaitoja. Ohjatessa erilaisia tietoisuusharjoituksia oleellista on, että ohjaava aikuinen tuntee tietoisuusharjoitusten periaatteet ja hänellä on omakohtaista kokemusta siitä, mitkä ovat niiden hyvää tekevät vaikutukset keholle ja mielelle.

 

Katso lisää:

MIELI ry: Taran tarina -animaatio


Kirjoittajat:

Marja Hartikainen
sosionomi (YAMK) -opiskelija

Anne-Leena Juntunen
sosiaalialan lehtori

Savonia ammattikorkeakoulu


Lähteet:

HARTIKAINEN, M. 2019. ”Mulle tuli tällainen, nukkumatuntuinen olo.” 4–5-vuotiaiden lasten kokemuksia tietoisen läsnäolon harjoituksista Taran tarina -animaation avulla. Löytyy myöhemmin Theseuksesta.

 

Suositukset korkeakoulujen maahanmuuttajille suunnattuihin koulutuksiin ja palveluihin julkaistiin

Metropolia amk:n päärakennus
SIMHE-seminaari pidettiin Metropolia-amk:n upeassa päärakennuksen Helsingin Myllypurolla.

Joulukuisessa – mutta ei järin jouluisessa – Helsingissä pidettiin SIMHE-seminaari, jonka teemat liittyivät maahanmuuttajien elämään. Seminaarissa annettiin kansalliset suositukset ammattikorkeakoululaissa mainittujen valmentavien koulutusten suunnitteluun ja toteutukseen sekä valotettiin SIMHE-ohjauspalvelun tarvetta ja merkitystä.

Suositukset ovat puuttuneet, jonka vuoksi eri amkien järjestämät koulutukset eivät ole olleet yhteismitallisia. Koulutusten tavoite on myös päässyt hämärtymään.

– Maahanmuuttajien valmentavan koulutuksen rekisteridata osoittaa, että koulutukseen tullaan hakemaan valmiuksia myös työelämään tai Suomessa elämiseen yleensä – ei pelkästään korkeakouluopintoihin valmentautumiseen, totesi Kaisu Piiroinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Valmentavan koulutuksen tarkoituksena pitäisi kuitenkin olla nimenomaan tarjota mahdollisuus päästä opiskelemaan tutkintoa korkeakouluun tai täydentämään omia, lähtömaassa suoritettua opintoja. Myös Savoniassa monet opiskelijat ovat hakeneet koulutuksesta eri syistä nostetta elämälleen, ei vain hakeutuakseen korkeakouluopintoihin. Savonian koulutuksen nimi on Mavasuomi, ja sitä on pyöritetty lukuvuodesta 2014–15 saakka.

Tavoitteet ovat nyt selkeät

Korkeakoulujen saavutettavuutta pyritään parantamaan myös maahanmuuttajille. – Kuilua kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä pyritään kuromaan kapeammaksi, kuvaili Piiroinen. Tällä hetkellä kantasuomalaisista 47 % ja maahanmuuttajista 27 % suorittaa korkeakoulututkinnon, mutta tavoitteena on, että vuonna 2030 puolet maahanmuuttajataustaisista saa korkeakoulututkinnon.

Niin ikään suomen kielen koulutukseen pääsemistä tulee helpottaa. Kun henkilö on saanut oleskeluluvan Suomeen, hänen pitäisi saada kolmen kuukauden kuluessa pääsy kotimaisen kielen koulutukseen. Tämä ei kaikkialla toteudu, mutta siihen pyritään nyt aiempaa topakammin.

– Kotoutumiskoulutusta tulee myös kehittää niin, että korkeakoulutettujen markkinoille mielivät pääsevät nopeasti eteenpäin, kertaa Piiroinen muutostarpeita.

Kaisu Piiroinen näki tilanteen kaikesta huolimatta valoisena. – Tähän kysymykseen on havahduttu ja nyt ollaan jo enemmän hereillä. Suomalainen yhteiskunta on yhä valmiimpi ottamaan maahanmuuttajat mukaan – on huomattu, että ilman heitä yhteiskunta ei tulevaisuudessa toimi.

Valmentavasta valmiiksi -hankkeen tulokset julki

Seminaarissa julkistettiin valtakunnallisen Valmentavasta valmiiksi -hankkeen tuloksina kansalliset suositukset maahanmuuttajille suunnattujen valmentavien koulutusten pitämiseen ja erillisvalintojen toteuttamiseen.
Nämä molemmat suositukset ovat merkittäviä edistysaskelia, ja ne tulivat tarpeeseen.

Uuden, syksyllä käyttöön otetun digitaalisen valintakokeen aiheuttamia muutoksia emme osaa vielä täysin arvioida, mutta on tärkeää, että pystymme jatkossakin varmistamaan maahanmuuttajataustaisten mahdollisuudet päästä opiskelemaan tutkintoja korkeakouluissa.

Miten kansalliset suositukset muuttavat Mavasuomi-koulutusta?

Savonia-ammattikorkeakoulussa perehdytään seuraavaksi huolellisesti kansallisiin suosituksiin. Valmentavan koulutuksen laajuutta suositellaan pidennettäväksi Mavasuomen nykyisestä 20 opintopisteestä 30 opintopisteeseen. Suositusten mukaan nykyistä opetussuunnitelmaa tarkennetaan. Opetettavien aineiden listalle kehotetaan lisäämään englanti ja matematiikka.

Monet Mavasuomessa hyväksi havaitut käytännöt kuten tiivis yhteistyö korkeakoulussamme jo opiskelevien opiskelijoiden sekä työelämän kanssa säilyvät. Arviointi suositellaan kuitenkin muutettavaksi numeeriseksi entisen Hyväksytty / Hylätty -arviointikriteeristön sijaan. Numeerisen arvioinnin ajatellaan motivoivan opiskelijaa parempaan suoritukseen sekä antavan tarkempaa palautetta.

Suomen kielen taito pysyy keskeisessä roolissa valmentavassa koulutuksessa. Pelkästään kieliopin hinkkaamista se ei jatkossakaan ole.

– Alojen erilaisissa kielenkäyttötilanteiden omaleimainen käsikirjoitus täytyy hallita – esimerkiksi myyjän ja palvelutalon työntekijöiden arjessa asiakastilanteet ovat täysin erilaisia, painottivat suomen kielen opettajat Riikka Sandberg ja Marjaan Valo-Vuorela Valmentavasta valmiiksi -hankkeesta.

Ensi syksynä 2020 nähdään, millaista Mavasuomea Savonia tarjoaa. Nyt on saatu hyvä pohja kehittämistyölle. Tammikuussa alkaa vielä entisenkaltainen Mavasuomi, johon hakuaika on käynnissä parhaillaan Koulutuskalenterissamme.

Valmentavasta valmiiksi -hankkeeseen osallistui yhdeksän ammattikorkeakoulua, jotka valmistelivat, suunnittelivat ja testasivat kansalliset suositukset. Metropolia-ammattikorkeakoulu koordinoi hanketta, jonka loppuseminaari pidettiin 12.12.2019 Helsingissä Metropolian Myllypuron kampuksella.

SIMHE-ohjaus on maksuton maahanmuuttajien ohjaamisen palvelu

Seminaarissa käsiteltiin myös valtakunnallista SIMHE-ohjausta, jota myös Savonia-amk on nyt vakiinnuttamassa Pohjois-Savoon yhdessä Karelia-amk:n kanssa hankkeessa nimeltä SIMHEmalli. Siinä missä edellä mainittu Mavasuomi on koulutusta ryhmille, SIMHE-ohjaus on henkilökohtaista ura- ja opiskelupolun hahmottamisessa auttamista.

Käytännön esteitä ohjauksen täysimääräiselle onnistumiselle on valtakunnassamme vielä monia, lähtien siitä, ettei viesti maksuttomasta ohjauspalvelusta ole vieläkään kovin hyvin saavuttanut kohderyhmää. SIMHE-ohjauksen kohderyhmään kuuluvat korkeakoulututkinnon jo hankkineet tai korkeakouluun opiskelemaan haluavat maahanmuuttajataustaiset henkilöt.

Yhtenä suurimmista ongelmista Hanna Väätäinen Kansallisesta koulutuken arviointikeskus Karvista näki sen, että ulkomaalaistaustaisten ryhmää ei vieläkään täysin tunnisteta. Heidän statustaan tai taustaansa ei tiedetä, joten heille on vaikea kohdentaa viestintää, ohjausta ja tukea.

Joka tapauksessa SIMHE-ohjausta voi saada henkilökohtaisesti, infoissa tai tilaisuuksissa eri puolilla Suomea. Pohjois-Savossa ohjaukseen pääsee livenä Iisalmessa, Varkaudessa tai Kuopiossa sekä verkossa (videoneuvottelussa).

 

Lue lisää:

Valmentavasta valmiiksi -hankkeen aikana tehdyt kansalliset suositukset

Kokemuksia SIMHE-ohjauksesta (videot Maamot.fi-sivustolla)

Savonian palvelut maahanmuuttajille

Karvi: Taustalla on väliä – ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla, julkaisut 22:2019

Katso myös Yle Areenasta ohjelma:
Dok: Maahanmuuttajanuoret
jossa nuoret maahanmuuttajat kertovat elämästään ja haaveistaan korkeakoulutukseen.

 

Teksti ja kuvat:
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori ja koordinaattori
Savonia-amk

Työkalupakki maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille on pilottivaiheessa

Savonia on mukana kansainvälisessä hankkeessa LEARNING to Live, L2L. Hankkeen tavoitteena on tarjota uusilla digitaalisilla tavoilla tukea ja apua yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa opiskeleville maahanmuuttajille. – Työkalupakki englannin kielestä ja digitaalisesta lukutaidosta on nyt saatu pilotointivaiheeseen, kuvaili Lourdes Rubio Rovira i Virgilin yliopistosta Taragonasta, Espanjasta syyskuun projektikokouksessa.

Hankkeen tavoitteena on suunnitella digitaalisia apuvälineitä kansainvälisten opiskelijoiden opintojen alkuvaiheeseen. Sen aikana luodaan ja pilotoidaan yhdessä opiskelijoiden kanssa web-portaali ja mobiilisovellus, joiden osaksi nyt pilotoitava työkalupakki tulee.

 

Opiskelijoita opiskelemassa yhdessä
Kuvateksti: Kansainväliset opiskelijat tarvitsevat paljon tietoa opintojensa alkuvaiheessa. Nursing-koulutusohjelman opiskelijat pilotoivat L2L-hankkeen työkalupakkia, josta toivotaan apuvälinettä opintojen aloitusvaiheeseen. Kuva: Katri Huuskola

Työkalupakki on oikeastaan aktivoiva verkkokurssi, jossa on 10 osiota. Kussakin osiossa käsitellään jotakin opinnoissa tarvittavaa tärkeää taitoa. Osiot tähtäävät opiskelijoiden tietojen ja taitojen parantamiseen näillä osa-alueilla:

  • Akateeminen kieli ja kirjoittamistaidot
  • Pitkien tekstien lukutaito
  • Lähdekritiikki ja digitaalinen tutkimustyö
  • Tehokas oppiminen luennoilla, mm. muistiinpanotekniikat
  • Digitaalinen lukutaito sekä yhteistyötaidot, luovuus ja sisällön koostaminen

Kansainvälisessä hankkeessa työskennellään yhdessä

Hankkeessa on mukana viisi korkeakoulua: Savonia-amk Suomesta, Corkin yliopisto Irlannista, Bradfordin yliopisto Iso-Britanniasta, Rovira i Virgilin yliopisto Espanjasta sekä Mariborin yliopisto Sloveniasta.

Espanjalainen Taragonan tiimi on tehnyt ensimmäisen version työkalupakista: English Language and Digital Literacy Toolkit. Nyt kaikkien mukana olevien maiden opiskelijat pääsevät pilotoimaan työkalupakkia eli verkkokurssia. Savoniassa mukana pilotissa on kaksi Nursing-koulutusohjelman ryhmää.

 

Tutkimusta hyödynnytetään suunnittelussa

Työkalupakki pohjautuu Shrumin ja Glisanin (2005) luomaan viitekehykseen Jisc Digital Capability Framework, joka on luotu maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden digikyvykkyyden lisäämiseen. Viitekehys tarjoaa mallin, jolla pyritään vaikuttamaan äidinkielen säilymiseen, englannin kielen oppimiseen sekä tutkimusten käsittelykykyyn. Lisäksi olennaista on tarjota relevantteja yleisiä ja alakohtaisia lähteitä.

On huomattu (Jacobson 2012), että digitaalisen lukutaidon puute voi johtaa eristyneisyyden tunteisiin ja estää uuteen yhteisöön osallistumisen. Digitaalinen lukutaito on elinikäisen oppimisen keskeinen elementti.

‘Digital literacy is widely recognised as an integral element of learning, scholarship and research, and has been recognised as a key priority for lifelong learning by the UK government ‘(House of Lords Select Committee on Digital Skills 2015).

Työkalupakista tuli käytännönläheinen

Sairaanhoitajaopiskelijat olivat innoissaan päästessään testaamaan työkalupakkia. Tässä reaktioita vapaasti englannista käännettynä syys- ja lokakuun pilotointipäiviltä:

  • Täällähän on tosi hyödyllistä tietoa!
  • Voi, kun meillä olisi ollut tämä jo viime vuonna, kun aloitimme opinnot!
  • Hei, tämähän on tosi kiinnostava video!
Lehtorit työskentelevät kansainvälisessä hankkeessa.
Kuvateksti: Projektipäällikkö Katri Huuskola (vas.) ja Kukka-Maaria Raatikainen ovat mukana hankkeessa Savonian edustajina. Yhteistyö Kuopion ja Iisalmen kampusten sekä eurooppalaisten yliopistojen välillä sujuu hankkeen teemaan sopivasti etänä. Välillä kuitenkin nähdään livenäkin. Kuva: Kukka-Maaria Raatikainen

 

Koko kansainvälinen projektiryhmä kokoontuu seuraavan kerran Kuopiossa, Savonia-amk:n tiloissa kansainvälisellä viikolla 19.–20.2.2020.

– – – –

Shortly in English

The aim of the LEARNING to Live, L2L project, is to improve the quality of life for vulnerable migrant students through integrated digital technology enhanced support and transformative action in higher education. The first intellectual output, language and digital literacy toolkit for the migrant students, is now ready for piloting.

The toolkit aims to improve students’ language proficiency skills for higher education studies:

  • Academic language/ writing skills
  • Reading skills to access longer texts
  • Evaluating on-line resources/Digital Research skills
  • Speaking and listening-note-taking for seminars/ presentations/ lectures
  • Digital Literacy

This toolkit uses the Jisc Digital Capability Framework, a developmental tool, which provides a model for supporting vulnerable migrant students in extending their digital capabilities; this, in turn, helps to maintain home language proficiency, support English language learning, enable students to conduct research and offers authentic, current resources, both general and discipline specific (Shrum & Glisan, 2005). In contrast, a lack of digital literacy may result in feelings of isolation and prevent participation in many aspects of life in the new community (Jacobson, 2012).

The importance of digital literacy has been recognised by the UK Parliament,

 ‘Digital literacy is widely recognised as an integral element of learning, scholarship and research, and has been recognised as a key priority for lifelong learning by the UK government ‘(House of Lords Select Committee on Digital Skills, 2015).

 

Kirjoittajat:

Katri Huuskola
Kukka-Maaria Raatikainen
Lehtorit
Savonia-amk

Teknologiahype näkyy myös sosiaalialalla – jo opintojen aikana!

Jo nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa teknologia ja erilaiset digitaaliset ratkaisut auttavat ja tukevat myös sosiaalialan asiantuntijan työssä. Esimerkiksi robottikissat ja -hylkeet rauhoittavat asiakkaita ikään katsomatta: ne tuovat myös piristystä päivään esimerkiksi palveluasunnoissa tai päiväkodeissa.

 

Robottikissa opiskelijatuutorin sylissä.
Robottikissan silittäminen koukuttaa, koska se myös kehrää tyytyväisyyttään. Kuva: Minna Kaija-Kortelainen

Uusi työkaluja esitellään tapahtumissa

Robottikissa, liikuntalaatat ja Taikofon-äänituntumasoitin olivat esillä Savonian Sinun tulevaisuutesi -tapahtumassa Iisalmen kampuksella maanantaina 25.11.2019. Niihin tutustumaan tulleiden reaktiot olivat tänäänkin varsin positiivisia.

Näitä uusia sosiaalialankin työkaluja on esitelty eri tapahtumissa, joissa on ollut mukana Weltech-hanke. – Ihmiset vauvasta vaariin ovat olleet innostuneita. Esimerkiksi liikuntalaatta-peli koukuttaa jatkamaan liikuntaa, kuvailee Weltech-hankkeen projektityöntekijä ja sosiaalialan lehtori Minna Kaija-Kortelainen.

Pelilliset ratkaisut puolestaan auttavat sosiaalialan työntekijää aktivoimaan asiakkaita myös tapaamisten väleillä. Esimerkiksi tupakoinnin lopettamiseen suunnattu appsi eli sovellus voi antaa sopivasti buustia myös silloin, kun ihmisen tukea ei ole lähettyvillä.

Äänituntumasoittimella voi esimerkiksi rauhoittaa ylivilkkaudesta kärsiviä, koska se tuottaa musiikin lisäksi tuntoaistimuksia.

 

Peleistä hyötyä asiakkaille ja työntekijöille

– Hyötypelejä on kehitetty esimerkiksi motoriikan harjoittamiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä kunnon kohottamiseen, kertoo Kaija-Kortelainen. Pelejä voidaan käyttää viriketoiminnassa tai vaikkapa lievittämään asiakkaiden ahdistusta, miksei myös motivoimaan päihteiden käytön lopettamiseen.

Opiskelijatuutori käyttää Taikofon-äänituntumasoitinta.
Taikofon-äänituntumasoitin värähtelee musiikin tahdissa rentouttaen ja rauhoittaen. Kuva: Minna Kaija-Kortelai

Peli tuottaa palkinnon, joka motivoi pelaamaan lisää. Palkinto voi olla näissä hyötypeleissä motivoiva lause: ”Hienoa, olet ollut tänään tupakoimatta 20 päivää” tai endorfiinin eli hyvänolon hormonin erittyminen kehossa.

 

Miten teknologiahype näkyy sosionomin opinnoissa?

Weltech-hankkeen esittelytunnit eivät ole ainoa sosionomiopiskelijoiden kosketus digitaalisiin ratkaisuihin. Omasta mielenkiinnostakin etsitään tietoa, mutta myös opintojen sisällöissä uusi suuntaus on näkyvissä.

– Meillä on ollut yksi sosiaali- ja terveysalan teknologiaseminaari Kuopiosta striimattuna tänä syksynä, ja kiinnostavaa on, miten paljon ihmisten kanssa pystyy teknologiaa hyödyntämään. Esimerkiksi robotin kanssa voi hoitaa käytännön asioita: kotikäynninkin voi jo korvata robotilla, kertoo Kristiina Puranen, 2. vuoden sosionomiopiskelija ja opiskelijatuutori.

Opiskelijatuutori pelaa liikuntalaatoilla.
Liikuntalaatat houkuttelevat jatkamaan liikkumista. Hiki virtaa ja toimintakyky paranee! Kuva: Minna Kaija-Kortelainen

– Minä kävin kesäopintoina hyvinvointiteknologian kurssin, jossa kerrottiin, miten näitä digitaalisia ratkaisuja voi hyödyntää ikäihmisten kanssa, kertoo opinnoistaan Nina Kastarinen 2. vuoden sosionomiopiskelija ja opiskelijatuutori.

– Ensimmäinen oma reaktio oli, että Wau, onko meillä oikesti tällaisia välineitä olemassa! kuvailee opiskelijatuutori Nina Kastarinen.

 

Uutta oppia tai työhön perehdytystä virtuaalilaseilla

Hyötypeleihin kuuluvat myös oppimispelit. Virtuaalilaseilla voi esimerkiksi tutustua etukäteen omaan uuteen työpaikkaan tai sen toimipisteisiin tai – tai vaikkapa asiakkaan asumisyksikköön. Tämä uusi väline on jo käytössä Savon vammaisasuntosäätiöllä (SAVAS).

Asiakkaille voisi jossakin sosiaalialan yksikössä olla myös tarjolla Memoride-peli, jossa poljetaan polkupyörällä entiseen kotimaisemaan tai kävellään vaikkapa Roomassa: se soveltuu esimerkiksi ikäihmisille, jotka eivät pääse itse enää matkustamaan. Memoride tuo iloa ja virkeyttä päivään – ja kukapa meistä ei haluaisi pysyä loppuun saakka hyvinvoivana?

 

Teksti:

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
sosiaalialan tiimin jäsen
Savonia-amk

 

Lue lisää Weltech-hankkeen blogista.

Lapset mukana töissä, iloiten ja riemuiten!

Auditoriossa esitetty elokuva noidasta ja sen luudalle mahtuvista ystävistä oli vetonaula Savonia-ammattikorkeakoulun Iisalmen kampuksella Lapsi mukaan töihin -päivässä. Koulun henkilökunta oli suunnitellut päivän ohjelmaa, mutta lapset kehittelivät itse lisää ja muun muassa nauhoittivat videolle omia lyhytelokuvia.

Lapsi mukaan töihin -päivässä nautittiin yhdessä aamupala Fazerin ravintolassa, jossa oli myös varattu lapsille pieniä yllätyksiä päivän varrelle. Askartelutuokiossa valmistui useampi joulukortti kampuksen luovassa luokassa, jossa voi harjoitella erilaisia kädentaitoja. Luova luokka on käytössä erityisesti sosionomien opinnoissa, kun he opiskelevat erilaisia toiminnallisia menetelmiä.

Yhteistyöllä tämäkin päivä järjestyi

Elokuvahetki audiotoriossa. Kuva: Heli Walhroos

Pieni lepohetki auditoriossa oli tarpeen, ja yhdessä katsotun elokuvan pääsanomana oli Savonian arvojen mukaisesti yhteisöllisyys, se, että vedetään yhtä köyttä ja onnistutaan missä tahansa. Yhteisöllisyys näkyi myös tässä päivässä useiden työntekijöiden osallistuttua suunnitteluun ja järjestelyihin – ja myös ravintolan henkilökunta oli ihanasti mukana!

Kampuskierroksella tutustuttiin lasten kanssa Savonian koulutusaloihin ja vierailtiin esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijoiden opiskeluympäristössä, Vauvalassa.

Vauvalassa hoidettiin simulaationukkeja. Kuva: Kukka-Maaria Raatikainen

Kyllä mä voisin kuvitella, että opiskelen sairaanhoitajaksi tai kätilöksi, kertoi aidontuntuisia simulaationukkeja Vauvalassa hoitanut Veera Raatikainen, 6 v.

 

Työhön kiinni hartiavoimin

Iltapäiväksi oli suunniteltu yhteisvalmistelua maanantaina pidettävää Avointen ovien tapahtumaa varten. Liikuntasali piti saada edustuskuntoon.

On ollut kiva puhaltaa ilmapalloja, kommentoikin Elias Turunen, 8 v. päivän ohjelmasta.

Uutta oppia on tullut monenlaista, ja olemme myös oppineet huomaamaan toistemme hyviä puolia. Joihinkin uusiin, hyviin työvälineisiin törmäsimme myös.

Mä oon tosi hyvä matikassa, kuvaili Lauri Mönkkönen, 9 v., pidettyään pienemmille osallistujille ex tempore -matikantuntia valkotaululla. Valkotaulu insipiroi kaikkia joko piirtämään, kirjoittamaan tai laskemaan.

Matikantunnin antia. Kuva: Heli Walhroos

Lapsia oli yhteensä tusinan verran ja he olivat iältään 4 kuukaudesta 10 vuoteen. Vanhin lapsista seurasi muita tiiviimmin vanhempansa työpäivää osallistuen jopa labratöihin.

Yhteisen hyvän eteen

Kampukselta löytyi kiinnostavaa kuvattavaa. Kuva: Lauri Mönkkönen

Lapsi mukana töissä -päivään osallistuminen on päivän järjestäjien mielestä tärkeää tässä tehokkuuteen ja kiireeseen uppoutuneessa maailmassa. Liian usein lapsi unohtuu, eikä hänelle tule avattua maailmaa näyttämällä esimerkiksi oman työpaikan hyviä puolia.

Luulen, että he muistavat tämän ikuisesti – tämä on myös kotimaisen ruuantuotannon ja Savonian ennakkomarkkinointia, kommentoi yksi päivän aikuisista, luonnonvara-alan yliopettaja Heli Wahlroos.

Aikuisetkin pääsivät pelaamaan. Kuvassa Inka ja Kukka-Maaria. Kuva: Lauri Mönkkönen

Ja meille tämä oli virkistävää vaihtelua normiduunipäivään, mutta mielellään vaan kerran vuodessa, nauroi Heli.

Äitiyslomalta päivään osallistumaan tullut TKI-asiantuntija Inka Nykänen piti myös merkittävänä sitä, että päivässä on mahdollisuus näyttää todellisuudessa, mitä äiti tekee päivän aikana.

Lapset sitä aina kyselevät, ja onhan tämä myös tilaisuus saada nähdä työkavereita, Nykänen totesi.

 

 

Kirjoittajat:

Lauri Mönkkönen
3. luokan oppilas
Partalan koulu

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori

 

Lue lisää valtakunnallisesta Lapsi mukaan töihin -päivästä.

Taide auttaa hoidossa, toipumisessa ja kuntoutumisessa

Olen mukana Parasta Pohjois-Savoon hankkeessa. Hanke on kaksivuotinen. Siinä annetaan valmiuksia taiteen ja kulttuurin käyttämiseen sote-alalla. Rahoitus hankkeelle on tullut Euroopan sosiaalirahastolta Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta.

Kesken hankkeen jouduin itse potilaaksi, toipujaksi ja kuntoutujaksi. Tämä on ollut hedelmällinen tilanne tarkastella taiteen ja kulttuurin merkitystä omassa elämässä sairauden kohdatessa.

Tiesin keväällä joutuvani / pääseväni sydänleikkaukseen. Kesällä osallistuin Sukset ristiin susirajalla-taideleirin nykytanssin ja kirjoittamisen kursseille. Nykytanssin tunneilla havaitsin viisaan kehoni käsittelevän sairaan sydämeni problematiikkaa. Kirjoittamisen tunneilla kirjoitin tekstin Elämää kohti. Se alkaa näin:

Me kaikki taivallamme kohti kuolemaa.

Ihan jokainen.

Jokaikinen.

Mutta minä tahdon elää.

Niin, mutta kohti kuolemaa sinäkin olet menossa.

Kohti elämäähän.

En minä muuten leikkauspöydälle menisi.

 

Taide auttaa käsittelemään tunteita. Se luo uutta ymmärrystä asioihin.  Mm. kaunokirjallisuuden lukeminen ja elokuvat laajentavat ymmärrystä ihmiselämästä, myös sairaudesta ja elämän muista nurjista puolista.

Taide voi auttaa myös kivussa. Pari päivää leikkauksen jälkeen minulle tuli kova päänsärky. Lääkitystä ei voitu lisätä (itseasiassa kipu tuli yhden kipulääkkeen sivuvaikutuksena). Olin ottanut kuulokkeet mukaan ja laitoin toipumismusiikkini (Benny Andersson: Piano) soimaan ja kuinka ollakaan vähitellen kipu hellitti. Rauhallinen musiikki hoiti minua.

Toipumiseni ei mennyt suoraviivaisesti. Jouduin palaamaan sairaalaan neurologian poliklinikan ja tietokonetomografian kautta. Päivä oli odotuksineen pitkä ja vaikea. Epätietoisuus vaivasi mieltä. Olin tosi kiitollinen kuvista, jotka sijaitsevat noiden tilojen katossa hoitosänkyjen päällä. Ajatukset saivat vaeltaa muuallakin kuin ikävissä asioissa.

Sisäkatto, johon on kiinnitetty mustavalkoisia valokuvia.
KYS:n neurologian päivystyksen kattoa. Kuva: Kristiina Kukkonen

Sairauslomallani olen tietoisesti halunnut lisätä ymmärrystä kuvista ja kuvan tekemisestä. Menin kansalaisopiston taidemaalauksen tunneille. Vaatimattomat taitoni ovat karttuneet vähän mutta silmäni ovat auenneet. Katson niin ympäristöä kuin vaikka taidenäyttelyjen töitä eri silmin. Taide todella laajentaa ymmärrystä. Maalatessani en ole lainkaan ajatellut sairauttani. Aika on vain hurahtanut. Tekeminen on vahvistanut tervettä minussa. Näin myös silloin, kun olen antanut musiikin viedä fyysiset rajoitteet huomioiden.

Sairaus on osa ihmisen elämää. Joskus se voi olla isokin osa. Silti meissä kaikissa on paljon tervettä. Siitä tulee pitää huolta. Taide moninaisuudessaan auttaa tässä. Lisäksi se voi auttaa myös sairauden emotiaalisessa käsittelyssä.

 

Kirjoittaja:

Kristiina Kukkonen
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lastensuojelun työtä oppimassa Krakovassa

Upeita historiallisia rakennuksia. Lämpimiä sosiaalialan työntekijöiden kohtaamisia. Kulttuurisia elämyksiä ja yhteisöllisyyttä. Niistä oli sosionomiopiskelijoiden opintomatka Krakovaan tehty.

Lastensuojelutyö edellyttää tänä päivänä yhä enemmän ymmärrystä eri kulttuureissa kasvaneiden lasten ja perheiden taustoista. Siksi Savonia-ammattikorkeakoulun lastensuojelun opintojaksolla annettiin mahdollisuus suorittaa osa opintojaksosta kansainvälisessä ympäristössä. Aktiiviset sosionomi –opiskelijat tarttuivat tilaisuuteen valiten kohteeksi Krakovan ja suunnittelivat yhteistoiminnallisesti viikon mittaisen opintomatkan.

 

Krakova – monien mahdollisuuksien kaupunki

Krakova antoi mahdollisuuden oppia lastensuojelun opintojaksolle asetettuja tavoitteita, kuten sosiaalialan työmenetelmiä, ymmärrystä perheiden moninaisista haasteista vanhemmuudessa sekä lastensuojelun järjestelmästä. Tavoitteiden edistämiseksi vierailtiin Krakovan sosiaalipalveluita koordinoivassa yksikössä sekä lastensuojeluyksikössä, jossa oli sijoitettuja lapsia sekä nuoria äitejä vauvojen kanssa. Lisäksi opiskelimme päivän Jagiellonian yliopistolla ja kävimme Auschwitzissa.

Vierailemassamme lastensuojeluyksikössä työ pohjautuu äitien tukemiseen vanhemmuudessaan. Heitä aktivoidaan kouluttautumaan ja luomaan vahvan vuorovaikutussuhteen lapsiinsa.  Työ on tiivistä yhteistyötä eri ammattilaisten kanssa. Työryhmässä työskentelee psykologeja, sosiaalialan ammattilaisia, toiminta- ja puheterapeutteja sekä lääkäreitä. Äitiyden takana olevat haasteet kuvautuivat samanlaisiksi kuin Suomessa, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat sekä kiintymyssuhteiden vaikeudet.

Sosionomiopiskelija Riku Pulkkinen kuvailee, että lastensuojeluyksikkö oli viihtyisä ja rakennettu lapsen tarpeita ajatellen. Tunnelma oli avoin, vastaanottavainen ja lämmin. Työntekijät suhtautuivat lapsiin ja äiteihin välittävästi.

Krakovassa on kehitetty lähivuosien aikana lapsi- ja perhepalveluita. Palveluissa korostuu muun muassa lähiöissä toteutettava projektityö, jolla aktivoidaan asukkaita kehittämään omaa asuinyhteisöään. Lapsiperheiden taloudellinen tukeminen on kohentunut viimeisten vuosien aikana ja kaikki lapset saavat kuukausittain maksettavan lapsilisän. Lapsilisä on merkittävä rahasumma perheille suhteutettuna paikalliseen palkkatasoon.

Opiskelijoita ulkona.
Sosiaalialan opiskelijoiden kohtaamista ja tiedon jakamista yliopistolla. Kuva Jagiellonian yliopistolta. Kuva: kirjoittajat

 

Kuvassa opiskelijoita Collegium Maius museon pihalla.
Jagiellonian yliopisto on Puolan vanhin (perustettu 1364) ja toiseksi suurin, noin 50 000 opiskelijaa. Kuva Collegium Maius museolta. Kuva: kirjoittajat

Lämmin vastaanotto Jagiellonian yliopistolla

Opiskelimme päivän Puolan vanhimmassa ja toiseksi isoimmassa yliopistossa (Jagiellonian University), jossa saimme kuulla heidän tutkimuksen- ja opetuksen painopistealueita. Sosionomi -opiskelijamme esittelivät pakallisille opiskelijoille ja opettajille Savonia-ammattikorkeakoulun omaa tutkinto-ohjelmaa sekä kansainvälisiä opintoja. Vastaanotto oli vilpittömän kiinnostunut ja innostunut. Saimme iloksemme myös vierailla 1300-luvulla perustetun yliopiston museossa, joka oli vaikuttava kokemus. Opiskelijamme saivat positiivista palautetta rohkeudestaan ja aktiivisuudestaan. Jagiellonian yliopiston henkilökunta toivotti opiskelijat ja opettajat jatkossa yhteistyöhön.

Sosionomiopiskelija Elisa Puranen kertoo paikallisten opiskelijoiden kohtaamisen olleen mielenkiintoista. Yliopistovierailun herätti Elisan mielenkiintoa ulkomailla opiskeluun ja opintojen jatkamiseen.

 

Tätä päivää ei ole ilman historiaa

Pienet, vanhat kengät ja takki.
Pienet kengät ilman käyttäjää. Opintomatka Auschwitziin. Kuva: kirjoittajat

Perehdyimme lastensuojelun historiaan usean tunnin kestävällä opastetulla kierroksella Auschwitzissa.  Vierailu muistutti ihmisoikeuksista ja historian tuntemisen tärkeydestä myös lapsen oikeuksien näkökulmasta. Pienet vaatteet ja kengät kertoivat surullista tarinaa lasten ja perheiden kohtaloista. Opastettua kierrosta voi suositella kaikille, sillä se varmasti herättää monenlaisia ajatuksia.

Krakova on upea, historiallinen kaupunki, jossa voi kokea mahtavia kulttuurisia ja kulinaristisia elämäyksiä. Kansainvälisyys ja erilaiset oppimisympäristöt rikastuttavat opintojaksoja ja syventävät ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä. Viikon jälkeen kotiin palasi tyytyväinen sosionomien porukka. Matkaa varten yhteisöllisesti tehty valmistelutyö kantoi hedelmää!

 

Kirjoittajat:

Auli Pohjolainen
sosiaalialan lehtori

Johanna Komulainen
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lue lisää:

Apua hädän hetkellä – sosiaalipäivystyksen rooli suuronnettomuus-tilanteissa ja poikkeusoloissa

Koululaisia kuljettava bussi karkaa metsään, tykkilumi vie sähköt sadoilta, suurtulipalo tuhoaa kodin kymmeniltä perheiltä… Palokunnan ja poliisin lisäksi tarvitaan myös muita viranomaisia hädän keskelle. Valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä syyskuussa pohdittiin sosiaalipäivystyksen roolia muun muassa suuronnettomuustilanteissa ja muissa valtakunnallisissa poikkeusoloissa.

Millaista psykososiaalista tukea on tarjolla, kuinka luodaan tilannekuvaa, ja mikä on moniammatillisen työn rooli? Ennen ryhmätöihin siirtymistä saimme tärkeää tietoa poikkeusoloista ja suuronnettomuuksista Sirpa Pinomäeltä, joka toimii Virve-päällikkönä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Suuronnettomuuksia ja poikkeuksellisia tilanteita ovat tilanteet, joissa yhden toimijan resurssit eivät riitä. Yhteistyötä tarvitaan ja joku koordinoimaan sitä, Pinomäki kertoi.

Erilaiset tilanteet vaativat erilaisia toimintamalleja. Kriisitilanteiden toimintamalleja on kehitetty ja joissakin sosiaalipäivystyksissä on jo tehty toimintakortteja eri tilanteisiin. Toimintakorttien avulla jokainen sosiaalipäivystäjä tietää, miten missäkin tilanteessa edetään. Näitä toimintakortteja olisi hyvä tehdä kaikille alueille.

työpajan asiantuntijat
Sami Haapamäki ja Sirpa Pinomäki toimivat asiantuntijoina työpajassa. Kuva: Erja Manninen.

Ryhmätyöskentelyä työpajoissa yli kuntarajojen

Suuronnettomuudet ja poikkeusolot -työpajan aluksi katsottiin lyhyt kuvaesitys aiheesta. Sen jälkeen listattiin brainstorm-menetelmällä erilaisia poikkeus- ja suuronnettomuustilanteita. Ulkoisina uhkina mainittiin esimerkiksi hallitsematon maahanmuutto, ydinonnettomuus, terroriuhka, epidemiat ja kyberhyökkäys. Muina kategorioina olivat luonnonkatastrofit, väkivaltarikokset ja muut poikkeusolot. Uusina ilmiöinä tuli esille radikalisoituminen, laaja henkilöstöpoistuma tai lääkkeiden saatavuusongelma.

Naapurivaltioissa ja kauempanakin tapahtuneet onnettomuudet ja konfliktit kuten maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorenpurkaukset voivat heijastua myös Suomeen. Esille nousi myös talouteen sekä raha- ja tietoliikenteeseen liittyviä häiriöitä.  Kategoriat sekoittuvat ja limittyivät monin paikoin, esimerkiksi juomaveden saastuminen voi johtua kemikaalivahingoista, ulkoisista uhista tai luonnonkatastrofien aiheuttamista ongelmista.

 

Sosiaalipäivystyksen rooli ja tehtävät sekä tämänhetkiset toimintaohjeet

 Learning Cafe -menetelmällä syvennyttiin pohtimaan sosiaalipäivystyksen roolia ja tehtäviä sekä tämänhetkisiä toimintaohjeita ja tehtäviä, moniviranomaisyhteistyötä, psykososiaalisen tuen johtamista, erilaisia skenaarioita sekä koulutustarvetta liittyen suuronnettomuuksiin ja muihin poikkeusoloihin.

Sosiaalipäivystyksen rooli on toimia ensisijaisena toimijana tilannekeskuksessa ja tehdä yhteistyötä kuntien kanssa. Sosiaalipäivystys luo tilannekuvaa suuronnettomuudesta tai poikkeusolosta. Sosiaalipäivystyksellä on aktiivinen rooli myös viranomaisviestinnässä. Sosiaalipäivystys vastaa psykososiaalisen työn organisoinnista ja johtamisesta sekä vapaaehtoisten johtamisesta ja koordinoinnista.  Tärkeinä tehtävinä ovat evakuointi sekä tilapäismajoituksen ja ruokahuollon järjestäminen. Myös suuronnettomuuden tai poikkeusoloon liittyvän työn dokumentointi ja rekisteröinti kuuluu sosiaalipäivystykselle.

Erva-portaali on sähköinen järjestelmä, joka on käytössä Suomessa kaikkialla muualla paitsi HUS:n alueella. Sieltä löytyy muun muassa suunnitelmat perustyön turvaamiseen sekä akuutit ja välittömät toimenpiteet kuten varautumis- ja valmiussuunnitelma, hälytysjärjestelmä, toimintakortit ja -suunnitelmat.

 

Moniviranomaisyhteistyö HÄKE-rajapinnassa

Moniviranomaistyö näyttäytyy keskeisenä tekijänä suuronnettomuuksissa ja poikkeusoloissa. Sosiaalipäivystys nähtiin tasapuolisena viranomaisena muiden joukossa. Kaikilla toimijoilla on omat lakisääteiset tehtävänsä, jonka vuoksi kommunikointi toisten kanssa on tärkeää. Tähän ehdotettiin keinoiksi etukäteisverkostoitumista, kuten viikoittaisia kenttäviranomaispalavereja, ja Virven hyödyntämistä viestinnässä, esimerkiksi yhteys pelastuslaitoksen kenttäjohtoon.

Sosiaalipäivystyksen tehtävä on tilannekuvan luominen ja päivittäminen, lisätietojen hankinta sekä psykososiaalisen tuen käynnistäminen. Tämän vuoksi osallisuus johtotiimiin on tärkeää. Kehittämistä nähtiin työn ja roolien jaossa sekä työyksikön sisällä että muiden viranomaisten kanssa. Työnkuvien tulisi olla moniviranomaistyössä selkeät.

 

Psykososiaalisen tuen johtaminen

Psykososiaalisen tuen johtamiseen on tehty tänä vuonna Sosiaali- ja terveysministeriön suositus, jonka mukaan ensivaiheen johtovastuu tulisi olla aina sosiaali- ja kriisipäivystyksissä. Suomessa on kuitenkin edelleen käytössä erilaisia malleja ja aluerajat voivat olla epäselvät.

Työpajassa pohdittiin, miten psykososiaalisen tuen johtaminen toteutuu kunnissa ja kuka vastaa johtamisesta ja todettiin, että välitön tuki hoituu, mutta jatkotuki vaihtelee alueittain. Pitkittyneen tilanteen ja jatkotuen koordinointi nähtiinkin työpajassa keskeisenä kehittämisalueena. Hälytyskaaviot tulisi laittaa kuntoon sekä pohtia järjestöjen ja vapaaehtoisten roolia. Keskusteluissa nousi huoli siitä, ovatko sosiaali- ja kriisipäivystykset oikeasti valmiita, onko heillä riittävästi tietoa ja mistä saadaan lisätyövoimaa esimerkiksi juhlapyhinä.

 

Erilaiset skenaariot

Työpajassa pohdittiin myös erilaisia skenaarioita eli esimerkiksi, miten ampumistilanne eroaa sähkökatkosta. Jokaisen suuronnettomuuden tai poikkeusolon kohdalla tulisikin pohtia, mitä ne tarkoittavat psykososiaalisen tuen näkökulmasta.

Fläppitaulun kuva.
Materiaalisen ja henkisen vahingon sattuessa tilanteeseen tarjottava tuki on muodoltaan ja kestoltaan hyvin erilaista. Kuva: Erja Manninen.

 

Suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin liittyen kaivataan lisäohjeita ja osaamista

Suurimmaksi kysymykseksi nousi se, kenellä on vastuu kriisitilanteissa. Organisaatiokaavio tulisi olla selvillä ja hälytysohjeet yhdenmukaisia. Jokaiselle alueelle tulisi laatia selkeät toimintaohjeet esimerkiksi toimintakortit. Osaamista kaivattiin myös käytännössä kriisi- ja evakuointikeskuksen perustamista ja johtamista varten.

Tässä yhteydessä nousi esille rooli- ja työnjako viranomaisten ja vapaaehtoisten kesken. Säännöllisten harjoitusten ja purkutilanteiden lisäksi kaivattiin yhteistä tietojärjestelmää moniviranomaistyössä. Erva-portaalin osalta kehittämistä nähtiin valmiussuunnitelmassa ja sen määrittämisessä, kuka tekee, mitä ja missä. Erva-alueittain toiminnassa suuronnettomuustilanteissa tulisi huomioida myös maantieteelliset eroavaisuudet.

Älä pelkää hälyttää apua!

Työpaja päättyi Sami Haapamäen yhteenvetoon työpajan sisällöstä. Haapamäki toimii UNA-hankepäällikkönä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, mutta hänellä on vuosikausien kokemus Virve-päällikön työstä, ja hän on ollut mukana useissa suuronnettomuustilanteissa ja poikkeusoloissa eri puolilla Suomea.

Haapamäki painotti, että yhteistyö eri sosiaalipäivystysten sekä eri viranomaisten kanssa on tärkeää ja järkevää. Toimintakortit eri tilanteisiin helpottavat työskentelyä. Siksi kannattaakin hyödyntää toisten tekemiä toimintakortteja ja muokata niitä oman alueen sosiaalipäivystyksen toimijoille sopiviksi.

On hyvä muistaa, että kaikkeen ei voi milloinkaan varautua etukäteen. Suuonnettomuuksien ja poikkeusolojen kohdalla on opittu vuosien varrella paljon. Yhteiset harjoitukset ovat tärkeitä ja niitä kannattaa tehdä säännöllisesti. Haapamäki totesi, ettei sosiaalipäivystäjä välttämättä heti tiedä, milloin tilanne on suuronnettomuuden kaltainen.

Jos mietit, painanko nappia ja teen hälytyksen, niin paina nappia. Jos tilanne ei kehitykään suuronnettomuudeksi, todetaan, että saimme hyvää harjoitusta oikeaa tilannetta varten, Haapamäki sanoi.

Jokainen viranomaistaho on tärkeä, mutta usein unohdetaan, että sosiaalipäivystyksellä on yhtä tärkeä rooli kuin muillakin. Joskus myös unohdetaan kokonaan sosiaalipäivystyksen merkitys ja muistetaan se vasta, kun akuutti tilanne on jo ohi. Muiden viranomaisten tehtävät suuronnettomuuksissa tai poikkeusoloissa ovat usein kestoltaan lyhyempiä kuin sosiaalipäivystyksen tehtävät, sillä esimerkiksi psykososiaalisen tuen tarve voi jatkua vuosikymmeniä, Haapamäki muistutti.

Lämmin kiitos Sirpalle ja Samille asiantuntijana toimimisesta työpajassamme sekä kiitokset kaikille työpajaan osallistuneille!

______________________________

Valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät järjestettiin nyt yhdeksännen kerran ja tänä vuonna päiviä vietettiin syyskuussa Kuopiossa. Teemaksi oli valikoitunut “Ruohonjuuritasolla”. Päivien luennot ja työpajat tukivat käytännön työtä. Tämä on viimeinen blogipostaus noilta päiviltä tässä blogisarjassa. Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä -opintojaksoa.

 

Kirjoittajat

Mirva Korhonen
Erja Manninen
Sari Mustonen
Milla Porkka
Sosionomi (YAMK) -opiskelijat

Anne Walden
Sosiaalialan yliopettaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Radikalisoituminen ei enää niin kaukaista olekaan

Radikalisoituminen  tarkoittaa yksilön äärimmäisen voimakkaita ajatuksia ja mielipiteitä, jotka vastustavat yhteisön normeja ja johtavat niiden mukaisiin, jopa väkivaltaisiin, tekoihin. Syyt radikalisoitumiseen voivat olla moninaiset.

Altistavia tekijöitä ovat ainakin syrjäytyminen, sosiaaliset ongelmat ja erilaiset kriisitilanteet yksilön elämässä. Tällöin yksilö saattaa nähdä jonkin alakulttuurin tai uskonnollisen/poliittisen ideologian ratkaisuna ongelmiinsa ja toisaalta ryhmänä, joka hyväksyy mukaan.

Työtä väkivallasta pois pyrkivien tukemiseksi

Radikalisoitumiseen keskittyneessä työpajassa  Sosiaalipäivystyspäivillä alusti vastaava väkivaltatyön asiantuntija Arja Airaksinen Aggredi Kuopion toiminnasta. Aggredin tavoitteena on tukea radikalisoitunutta 18–49-vuotiasta asiakasta irtautumaan väkivallasta ja väkivaltaisista ryhmistä. Työtä tehdään terapeuttisesti orientoituneella työtavalla.

Toimintaa järjestetään Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa ja sen odotetaan laajenevan tulevaisuudessa myös muualle.  Aggredin toiminnassa, kuten muussakin sosiaalityössä, olennaista on asiakkaan kohtaaminen, kunnioitus ja arvostaminen.

–Radikalisoituminen ei tapahdu hetkessä eikä siihen ole yhtä ainoaa kaavaa, kuvaili  Arja Airaksinen.

Työpajaan  osallistui n. 20 ammattilaista eri puolelta Suomea. Työpajan aikana päästiinkin monipuolisesti keskustelemaan radikalisoitumisesta ilmiönä ja sen haasteista eri toimijoiden näkökulmasta ja myös alueellisista eroista. Keskusteluissa painottui sosiaalipäivystyksen näkökulma; radikalisoitumisen näyttäytyminen sosiaalipäivystäjien työssä ja heidän työssään kohtaamat tilanteet.

Radikalisoitumisen työpajan osallistujia
Työpajakeskustelut käynnissä. Kuva: Tuija Pakarinen

Sosiaalipäivystyksen valmiudet tunnistaa radikalisoituminen ovat vähäiset

Työpajassa ammattilaiset pääsivät itse ääneen ja pohtimaan radikalisoitumisen näkyvyyttä työssään, miten sitä voisi tunnistaa ja mikä on sosiaalipäivystyksen rooli. Keskusteluissa nousivat esiin sosiaalipäivystyksen työn luonne ”tulipalojen  sammuttamisessa” ja lyhytkestoisessa asiakaskohtaamisessa. Radikalisoitumisen tunnistaminen  on haasteellista, ja se vaatii jokaiselta herkkää silmää.

Sosiaalipäivystäjät  kokevat, että heidän roolinsa tulee olla lähinnä tiedon välittäjänä radikalisoitumiseen viittaavista asioista. Moni kommentoikin, ettei heillä ole valmiutta toimia ilman moniviranomaisyhteistyötä ja poliisin kanssa tehtävä yhteistyö korostui. Lisäkoulutusta aiheeseen toivottiin.

#somenvoima

Sosiaalinen media nousi keskusteluissa esille eri tavoin. Esimerkiksi poliisi on aktiivinen somessa ja seuraa siellä eri kanavia. Toisaalta esiin nousi somen merkitys, myöskin epäilyttävän toiminnan ilmiantajana. Somessa on voimaa niin hyvässä kuin pahassakin, ja somen vaikutuksen ymmärtäminen ja siellä oleminen on viranomaisille ja eri toimijoille jatkossakin tärkeää.

Kuvakaappaus screeniltä eli ruudulta.
Työpajan loppuyhteenvetoa ja tärkeimpiä esille nousseita teemoja aiheen ympärillä. Kuva: Laura  Ahonen.

Päällimmäisenä useammassa keskustelussa nousi esille poliisin kanssa tehtävä yhteistyö ja tästä yhteistyöstä olikin paljon erilaisia kokemuksia eri puolilta Suomea. Radikalisoituminen ilmiönä, ja esimerkiksi Lähi-Idän taistelualueilta palaavat henkilöt ovat tutumpi asia pääkaupunkiseudun sosiaalipäivystyksessä kuin vaikkapa Seinäjoen seudulla. Jossain päin oli tehty ohjeistuksia ja keskusteltu enemmänkin radikalisoituneiden ihmisten kohtaamiseen liittyen. Toisaalla taas asiaa ei ollut pohdittu lainkaan.

– Ei meillä kyllä ole minkäänlaista erillistä toimenpideohjetta tällaisiin tilanteisiin  tai ei siitä ole edes juurikaan keskusteltu työyhteisössä, kommentoi työpajaan osallistuja.

 

1.10.2019 Kuopiossa Kauppakeskus Hermannin tiloissa sijaitsevan, Savon ammattiopiston oppilaisiin ja henkilökuntaan kohdistunut väkivaltainen isku, josta YLE uutisoi, nostaa radikalisoitumisen ja siihen puuttumisen eri keinoin edelleen uudelle tasolle. Viranomaisilla on hyvät valmiudet reagoida päällä olevaan tilanteeseen nopeasti, mutta Kuopion tapahtumiin liittyen viranomaisilla ei ollut ennakkotietoja tekijästä.

Vastaavien iskujen ennaltaehkäisy tulevaisuudessa vaatii tietoa, osaamista ja resursseja. Missä vaiheessa asioihin tulisi puuttua ja mitä on ne merkit, joita kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulisi osata havainnoida työssään? Tietoa ja koulutusta tarvitaan asian tiimoilta, eikä ilmiöltä voida enää sulkea silmiä.

Vuoden 2019 valtakunnalliset Sosiaalipäivystyspäivät kokosivat sosiaalialan ammattilaiset Kuopion  kaupunginteatteriin. Meillä sosiaalialan opiskelijoilla oli ainutlaatuinen tilaisuus osallistua päiviin sekä järjestäjän että osallistujan rooleissa.

Tämä blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä opintojaksoa.

 

Kirjoittanut:
Laura Ahonen
Sini Hakulinen
Anu Kamau
Veli Leskelä
Sosionomi (YAMK)- opiskelijat

Sosiaalialan yliopettaja
Anne Waldèn
Savonia-ammattikorkeakoulu

Vaikeinta oli jäädä surun ja ahdistuksen kanssa yksin – leskivanhempien kokemuksia tuesta puolison kuoleman jälkeen

Kuvittele tilanne, että kesken ruuhkavuosien puolisosi menehtyisi ja jäisit perheesi yksinhuoltajaksi. Mitä tunteita se sinussa herättäisi? Mihin asioihin toivoisit saavasi tukea? Mistä saisit tukea?

Suomessa kuolee noin 8 000 työikäistä (16–64-vuotiasta) henkilöä vuosittain. Menehtyneiden henkilöiden perheiden tukemiseen ohjataan resursseja vaihtelevasti. Riittävän tuen saaminen riippuu siitä, missä leski asuu ja jopa siitä, kenen kanssa hän asioi. Lisäksi lainsäädäntö kohtelee avio- ja avoliitosta leskeytyneitä eriarvoisesti.

Sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössäni tutkin leskivanhempien kokemuksia saamastaan lähipiirin ulkopuolisesta tuesta. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat leskivanhemmat, joiden puolisoiden kuolemasta oli kulunut vuonna 2019 vähintään kaksi vuotta ja joiden perheeseen kuului alaikäisiä lapsia menetyksen aikaan. Tutkimukseen vastasi 97 kohderyhmään kuulunutta henkilöä.

Mies ja lapsi kävelee synkässä metsässä, jossa näkyy myös valoa..
Yksinhuoltajaksi jäänyt leski tarvitsee tukea itselleen ja perheelleen. Kuva: Pixabay

Kuolema on suuri kriisi perheessä

Puolison ja vanhemman menehtyminen on aina kriisi perheessä. Läheisen mukana kuolee myös perheen yhteinen elämä ja tulevaisuus. Leskiperheen jäsenet tarvitsevat tukea selvitäkseen menetyksestä ja löytääkseen uuden yhteisen suunnan elämälle.

Joidenkin surevien läheisistä koostuva tukiverkosto on niin vahva, ettei verkoston ulkopuoliselle tuelle ole tarvetta. On kuitenkin myös perheitä, joiden läheisverkosto ei ole niin vahva joko välimatkasta tai muista syistä johtuen. Erityisesti heikon tukiverkoston omaavat perheet tarvitsevat ammattilaisten tarjoamaa tukea selvitäkseen kriisistä.

Yksilöllistä tukea pitkäkestoisesti

Tutkimukseen vastanneista vain 4 % (n=4) koki saaneensa tarpeeksi tukea lähipiirinsä ulkopuolelta. Tutkimuksesta ilmeni, että suurin tuen tarve leskiperheissä oli arjen pyörittämisessä. Lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö tekevät toivotunlaista työtä perheiden parissa. Moni vastaaja oli kiitollinen lähipiirilleen, jonka tukemana perheessä oli ruokaa pöydässä ja perheenjäsenille oli puhtaita vaatteita.

– Pienten lasten kanssa leskeksi jäävä on isossa kriisissä ja tarvitsee paljon konkreettista tukea, koska elämä pitää rakentaa käytännössä uudelleen, kiteytti tutkimukseen osallistunut nuori leski.

Kotiin saatavaa apua koettiin hankalaksi saada jo siitä syystä, että sitä avun saanti edellytti voimavaroja palvelujen etsimiseen ja hakemiseen. Ammattilaiselta toiselle ohjaaminen koettiin turhauttavaksi ja joskus vastaajien voimat tuen hakemiseen ehtyivät. Lapsiperheiden kotipalvelua tai perhetyötä saaneiden kokemus oli, että tuki oli liian lyhytkestoista.

Menetyksestä puhuminen on osa surun käsittelyä. Arkisen tuen lisäksi leskivanhemmat toivoivat empaattista, läsnäolevaa keskustelu- ja kuunteluapua itselleen ja lapsilleen. Terveydenhuollon ja mielenterveyden palveluiden tukea olisi tarvittu enemmän. Suru ei kuulu virallisiin sairausluokituksiin, mikä vaikeuttaa surusta johtuvan työkyvyttömyyden toteamista. Leskivanhemmat kokivat yksilöllisen tuen saamisen lapsille olleen haastavaa ja sen kuormittaneen myös itseään. Perheen yksilölliset tuen tarpeet tulisi arvioida ja arvion mukainen palveluohjaus tukisi leskiperheen jäsenten surun käsittelyä.

Kriisikoordinaattori lesken tukena

Useat vastaajat toivoivat tukipalvelujen kehittyvän niin, että tukea tarjottaisi perheelle automaattisesti, mahdollisimman paljon ja toistuvasti.

Tutkimustulosten perusteella sain ajatuksen alueellisten kriisikoordinaattori-toimien perustamisesta.

Kriisikoordinaattori saisi tiedon perheen kriisistä joko toiselta viranomaiselta tai muulta viralliselta taholta (kuten poliisi), perheen lähipiiriltä tai perheeltä itseltään. Kriisikoordinaattorin tehtävä olisi tehdä tuen tarpeen arviointi jokaiselle perheenjäsenelle ja ohjata heidät tarvittaviin palveluihin sekä palveluita heidän luokseen. Lisäksi kriisikoordinaattori avustaisi tarvittaessa lesken velvollisuuksissa, kuten hautajaisten järjestämisessä ja perunkirjoituksessa. Kriisikoordinaattoreina toimisivat sosionomit (AMK) ja muut sosiaalialan laillistetut ammattihenkilöt. Ihanne olisi, että asiakas eli leski perheineen voisi asioida enimmäkseen tämän yhden ammattilaisen kanssa tai tämän tukemana.

 

Katso lisää

Suomen nuoret lesket ry 
Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen -hoitosuositus

 

Kirjoittajat

Jenni V. Kärkkäinen
sosionomi (YAMK)-opiskelija

Anne-Leena Juntunen,
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

KÄRKKÄINEN, Jenni V. 2019. Leskivanhempien kokemuksia saadusta tuesta puolison kuoleman jälkeen. Saatavilla myöhemmin: Theseus.fi