Savonia osallistuu Lapsen oikeuksien päivän tapahtumiin

”Jee, täällä on pikkuautoja! Wautsi, katso äiti, kauppaleikitkin! Tule ostamaan, mä oon myyjänä ja sä voisit ostaa vaikka jätskiä!” Tällaisia riemunkiljahduksia kuulimme Lapsen oikeuksien päivänä Kuopion kaupunginkirjastolla 20. marraskuuta 2018.

Ilona-verkosto on järjestänyt yhteistyössä Savonia AMK:n, Sakkyn ja Humakin kanssa useana vuonna jo perinteeksi muodostuneen Lapsen oikeuksien päivän tapahtuman kuopiolaisille lapsille ja lapsiperheille. Tapahtumalla juhlistetaan 20.11.1989 hyväksyttyä Lapsen oikeuksin julistusta ja muistutetaan lasten oikeuksista ja niiden toteutumisesta meillä ja maailmalla.

Viimevuotisen Talvi-teemaisen tapahtuman koordinoimisesta vastasi Kuopion Perheentalo. Mukana olleet yhteistyötahot järjestivät omat toimintapisteensä, joten tarjolla oli monipuolisesti osallistavaa ja toiminnallista tekemistä ja ohjelmaa. Päivän aikana tapahtumassa kävi noin 200 ihmistä ja palaute oli positiivista ja jatkoon kannustavaa.

Päivä alkoi Perheentalon hankkeiden esittelyllä ja kaikille avoimena Lapsen ääni ja oikeudet –seminaarilla. Seminaariin oli kutsuttu mukaan kaupungin päättäjiä.

Toimintapisteitä ja tekemistä

Iltapäivällä avautuivat lapsille suunnatut toimintapisteet ja non-stop tanssi- ja musiikkiesitykset. Musiikkipisteessä lapset saivat säveltää omaa musiikkia asettelemalla seinällä olleelle nuottiviivastolle erilaisia nuotteja, jonka jälkeen sävellys soitettiin soittimilla. Oman musiikin kuuleminen oli jännittävä hetki!

Valokuvauspisteessä lapsia kuvattiin heidän itsensä valitsemia taustoja vasten. Taustoiksi saattoi valita vaikkapa Eiffel-tornin, Frozen-linnan tai jonkin muun itselle mieluisan maiseman. Valokuvauksen jälkeen kuvat lähetettiin vanhempien sähköposteihin, jotta kuva jäi kivaksi muistoksi tapahtumasta.

Tapahtumaan oli järjestetty toimintapisteitä kasvomaalaukseen, askarteluun, talviaiheisten kuvien värittämiseen sekä ulkona heijastinrataseikkailuun ja saippuakuplien puhaltamiseen. Nalleneuvolaan lapset saivat tuoda tarkastettavaksi ja hoidettavaksi omia pehmoeläimiään ja viittomakioskilla opeteltiin erilaisia viittomia.

Lapset kävivät tervehtimässä Sylvi-lukukoiraa ja tutustuivat tämän kirjaston hellyttävän lukukoiran virkaan. Heijastinkeiju oli paikalla tarkastamassa lasten ulkovaatteiden heijastinten toimivuutta tarkoitukseen sopivalla laitteellaan.

Kaiken touhun ja tohinan keskellä oli hyvä käydä välillä lepäilemässä ja rentoutumassa rauhoittumispisteessä tai ihan pienimmille vieraille varatussa loruttelu- ja köllöttelypisteessä.

Lasten toiveita kuunnellen Savonia AMK:n sosionomiopiskelijat olivat valmistelleet vapaan leikin –pisteen, jossa lapset leikkivät omatoimisia auto- ja kauppaleikkejä. Kävijöitä pisteessä riittikin koko toimintapäivän ajan. Lapset kävivät välillä muissa pisteissä ja palasivat takaisin jatkamaan mukavia leikkejään.

Savonian opiskelijat valmistivat tapahtumaan Osallisuuspuun, joka oli esillä kirjaston lastenosastolla viikon ajan. Jokainen lapsi sai askarrella oman puun oksalle ripustettavan toiveen sisältävän talviaiheisen puunlehden.

Osallisuuspuun ideana oli, että jokaisen lapsen ääni ja tuotos tulisi näkyväksi ja lapsi voisi käydä myös tapahtuman jälkeen katsomassa puussa olevaa lehteään. Puun lehdet kuvastivat lapsen ääntä ja osallistumista: jokainen lehti kasvattaa puun kokoa ja sitä myöten lasten osallisuutta.

Vapaan leikin -piste ja osallisuuspuu.

Sosionomiopiskelijat mukana oppimassa ja tapahtumaa toteuttamassa

Savonia-amk:n sosionomiopiskelijat Riikka, Sirpa ja Sari olivat mukana järjestämässä toimintapäivää Moniammatillinen hanketyö -opintojaksoon liittyen. Hankeopintojakson aikana tulivat tutuiksi niin palaverit, verkostoyhteistyö kuin toimintapisteen materiaalien hankkiminen ja valmistaminenkin.

Kestävä kehitys huomioitiin valmisteluissa hyödyntämällä kauppaleikkien myyntiartikkeleina tyhjiä ruokapakkauksia sekä askartelemalla Osallisuuspuu luonnosta löytyneistä tarvikkeista.

Sosionomi (AMK) tutkinto-ohjelmassa työelämäläheinen oppiminen perustuu tiiviiseen ja systemaattiseen koulutus- ja työelämänorganisaatioiden rajat ylittävään yhteistoimintaan, joka tuottaa uudenlaista osaamispääomaa, lisäarvoa ja aitoa kumppanuutta niin työelämälle, oppilaitokselle kuin opiskelijallekin.

Kirjastolla oli koko viikon mittainen kuopiolaisten alakoulujen ja Pelastakaa lapset-kerholaisten Lapsen oikeuksien -teemainen piirustusnäyttely.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Tapahtumassa mukana: Kuopion Perheentalo, Ilona-yhteistyöverkosto, Savonia-amk, Sakky, Humak, Vaalijala, Liikenneturva ja Kuopion kaupunginkirjasto.

 

Kirjoittajat:
Riikka Arola, opiskelija SS16KM
Sirpa Rytkönen ja Sari Nykänen, opiskelijat SS18KM
Anne Waldèn, YTT, sosiaalialan yliopettaja

Asiakkaan osallisuus ja kirjaaminen – mitä tapahtuu, kun ne yhdistetään?

Asiakkaan osallisuudesta on tullut yksi tärkeimmistä tavoitteista sosiaalialalla. Osallistava kirjaaminen on noussut yhdeksi keskeiseksi menetelmäksi tämän vahvistamiseksi.

Kuullessani käsitteen ”osallisuus” ensimmäistä kertaa, tuntui vaikealta hahmottaa, mitä se ihan käytännön asiakastyössä tarkoittaa. Oivaltaessani osallisuuden merkityksen ymmärsin sen olevan yksi tärkeimmistä asioista, jonka äärelle halusin tarkemmin pysähtyä opinnäytetyössäni.

Osallisuuden kokemisen merkitystä ei voi väheksyä, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti ihmisen hallinnantunteeseen ja itsetuntoon. Sillä voi olla lisäksi voimaannuttava ja terapeuttinenkin merkitys. Uskotaan, että osallisuutta edistämällä voidaan tuottaa laadukkaita ja asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja. (Laitila 2018.)

Mitä osallistava kirjaaminen on?

Osallistavaa kirjaamista on jo se, kun kerrot asiakkaalle dokumentoivasi työskentelyä asiakastietojärjestelmään. Sitä on myös se, että näytät asiakkaalle työskentelyn aikana kirjoittamiasi tekstejä. Kaikkein osallistavinta kirjaaminen on kuitenkin silloin, kun teet sen asiakkaan kanssa yhdessä. (ks. Laaksonen ym. 2011.)

Osallistava kirjaaminen tuo esiin niin asiakkaan, kuin työntekijän huomioita työskentelyprosessin aikana. Näiden ollessa ristiriidassa on kirjauksissa tärkeää näkyä kummankin osapuolen näkemys asiasta. Osallistava kirjaaminen on yksinkertaisesti sitä, että tulet kysyneeksi asiakkaalta vaikkapa ”mitä mieltä sinä tästä olet? tai ”mitä sinä toivoisit tästä tapaamisesta kirjattavan”. Sen jälkeen kirjaat nämä asiakkaan näkemykset osaksi kirjaustasi. Kirjaamisen välineinä voivat olla yhtä hyvin kynä ja paperi kuin tietokone.

Kirjauksissa on tärkeää näkyä sekä asiakkaan että työntekijän näkemys.

Miksi osallistava kirjaaminen -menetelmää kannattaa käyttää?

– Menetelmä mahdollisti syvemmän analyysin asiakkaan kanssa, totesi eräs menetelmää kokeillut työntekijä. Kun asiakkaalla on mahdollisuus osallistua häntä koskevien kirjausten tekoon, hän voi hahmottaa paremmin tilannettaan, muutostarpeitaan ja kehittymistään. Lisäksi hän tulee tietoisemmaksi mitä mieltä työntekijä hänen tilanteestaan on, yhdessä siitä keskustellen.

Kirjaamisvälineiksi käyvät niin tietokone, kuin kynä ja paperi. Kuva: PxHere.

Asiakkaan mukana ollessa salamyhkäisyys kirjausten sisällöstä häviää, myös positiiviset asiat tulevat näkyväksi ja kirjatuksi. Dialogi asiakkaan ja työntekijän välillä vahvistuu, ja siitä tulee luonnollinen osa asiakastyötä.

Ja tuli hyviä huomioita asiakkailta itseltään, mitä he eivät olisi välttämättä muuten ehkä sanoneet, kommentoi toinen työntekijä kokemuksiaan menetelmästä.

Osallistavaa kirjaamista voi tehdä erityisesti sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköissä, joissa kirjaaminen on muutenkin merkittävä osa asiakastyötä. Ajattelen sen sopivan erityisesti kuntouttavaan ja muutosta tavoittelevaan työskentelyyn, koska menetelmä antaa hyvän mahdollisuuden asiakkaan tilanteen tarkasteluun yhdessä hänen kanssaan.

– Asiakkaan ajatuksia on saatu kuulumaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, kommentoi menetelmää kokeillut työntekijä.

Miten uudesta menetelmästä tulee osa työyhteisön työskentelyä?

Uusi asia jännittää, aina. Olipa kyse sitten pienestä muutoksesta tai isommasta uudistuksesta. Myös uutta menetelmää kohtaan voi esiintyä epäilyksiä, niin työntekijän kuin asiakkaan puolelta. Sen vuoksi onkin tärkeää pysähtyä uuden asian äärelle ja toteuttaa suunnitellusti menetelmän tai asian vakiinnuttaminen käytäntöön. Kehittäminen osana arjen työtä ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää tavoitteellista toimintaa (Vataja 2012).

Esimerkiksi uuden menetelmän vakiinnuttamista työyhteisön käytännöksi voivat edesauttaa aiemmat hyvät kokemukset menetelmästä muualla ja sen puolesta puhuvat tutkimustulokset, ajankohtaisuus, merkittävyys työntekijän ja asiakkaan kannalta, konkreettisen tekemisen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen seuranta sekä työyhteisön sitouttaminen menetelmän käyttöön, esimerkiksi kirjaamalla menetelmän käyttö palvelukuvaukseen. (ks. Toikko & Rantanen 2009.) Ylipäätään kaikenlaisella työelämään liittyvällä kehittämistyöllä on oltava selkeät suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheet, koska muuten kehittäminen unhoittuu tärkeässä arkityön aherruksessa.

Kokeile rohkeasti erilaisia menetelmiä asiakastyön ja oman työotteen kehittämiseksi – muistaen sen, että aito ja kunnioittava, ihmisten välinen kohtaaminen on kaiken lähtökohta.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Annen blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Anne Pulkkinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Waldén, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
LAAKSONEN, Maarit; KÄÄRIÄINEN, Aino; PENTTILÄ, Marja; TAPOLA-HAAPALA, Maria; SAHALA, Heli;
KÄRKI, Jarmo ja JÄPPINEN, Anu 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 54/2011.
LAITILA, Minna 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Terveystieteiden tiedekunta.
PULKKINEN, Anne 2019. Osallistava kirjaaminen perhekuntoutuksen menetelmäksi. Savonia-ammattikorkeakoulu.
TOIKKO, Timo ja RANTANEN, Teemu 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon.
VATAJA, Katri 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Yhteispelillä eteenpäin kentällä ja työelämässä

Summeri soi. Kentältä poistuu maalivahti, hyökkääjiä, puolustajia ja tuomarit. Kentän laidalla odottavat loput pelaajista, valmentajat ja huoltojoukot. Peli on päättynyt poikani joukkueen voittoon, taas kerran. Kasvoilla hymyjä, lämmin tuulenvire kutkuttelee käsivarsia ja korvissa kaikuvat riemuhuudot. Finaalipeli odottaa.

Seuratessani poikani jalkapallopelien kulkua taannoisina vuosina, oivalsin tiimipelaamisen merkityksen. Jalkapallo on tiimipeliä. Yhtä lailla työelämä on nykyisin täynnä erilaisia tiimejä.

Puhumme verkostotyöstä, yhteistyöstä, tiimityöstä, moniammatillisuudesta, ryhmätyöstä ja uusimpana monitoimijaisuudesta.

Kaikki nämä tiimipelin termit viittaavat yhdessä tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Teoriassa termit ovat hienoja. Ne viestivät meille yhteisymmärryksessä tehtyjä tuloksia. Me-henkeä. Mutta mitä ihmettä? Miksi rivit rakoilevat ja tulosta ei tule?

Yhteistyö haastaa tarkastelemaan omaa tekemistä

Yhdessä saavutetun voiton jälkeen on helppo hymyillä (Hiltunen 2016.)

Palataan hetkeksi takaisin jalkapallon pariin. Kun finaalipelistä irtosi voitto ja kultaiset killuttimet ripustettiin jokaisen joukkueeseen kuuluneen toimijan kaulaan, tiimipelaaminen sai arvoisensa sinetin. Joukkue ei olisi pärjännyt ilman jokaista toimijaa. Joukkue ei olisi ollut kultajoukkue, jos se olisi koostunut pelkistä maalintekijöistä. Mistä voittoisa otteluputki sitten johtui?

Meillä aikuisilla olisi valtavan paljon opittavaa lasten peleistä toteuttaessamme yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Eräs loistava esimerkki yhteistyön tekemisestä on kouluyhteisö ja oppilashuolto, joka koostuu monen eri ammattikunnan edustajista. Tämä pelikenttä on tulevaisuudessa muutosten edessä.

Suomalainen lasten, nuorten ja perheiden palveluverkosto on nimittäin muuttumassa. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on entisen hallituskauden aikaansaannos, jota parhaillaan toteutetaan valtakunnallisesti.

Kärkihankkeen tavoitteena on palvelujen yhteensovittaminen lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi niin, että huomioidaan lapsen etu ja perheiden moninaisuus. Palveluiden yhteensovittaminen ei koske ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, vaan myös koulut ovat merkittävässä roolissa muutosta tehtäessä. LAPE-muutosohjelmassa pyritään asenteelliseen muutokseen ja vahvistamaan sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Tavoitteena on toimijoiden saumaton yhteistyö lapsen ja perheen parhaaksi. (STM 2017.)

LAPE- muutosohjelma ei ole ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä. Se nojaa eri toimijoiden kykyyn tehdä yhteistyötä. Haasteet yhteistyössä tulevat esille ammattien välisissä ristiriidoissa sekä luottamuspulassa. Yhteistyötä haastaa haluttomuus luottaa tai ottaa selvää toisen toimijan työn tavoitteista.

Lokeroitunut, omaan perustehtäväänsä tuijottava toimija sulkee silmänsä onnistumisen mahdollisuuksilta. Kyseessä voivat myös olla niin sanotut dilemmat eri ammattiryhmien välillä, kuten Petrelius ja Aaltio (2017) asiaa kuvailevat. Ei opettaja yksin, eikä oppilashuollon toimija yksin, voi tukea lasta tai nuorta elämän haasteissa. Tarvitaan luottamuksellista yhteispeliä.

Toimiva yhteistyö koostuu monesta eri tekijästä. Onnistuessaan se muodostaa saumattoman kokonaisuuden.

Yhteisen tahtotilan saavuttaminen lasten, nuorten ja perheiden tukemiseksi koululla, on seurausta jokaisen toimijan henkilökohtaisesta reflektoinnista eli kyvystä tarkastella kriittisestikin omaa toimintaa.

Jokaisen lapsen, nuoren tai perheen kanssa työskentelevän on matkalla kohti yhteistä, tunnistettava oman substanssiosaamisensa riittämättömyys ja tunnustettava tarvitsevansa toisten toimijoiden osaamista.

Lopulta kyseessä on aikuisten kyky sietää muutosta ja löytää perille yhteistyön tasolle, jossa ammatti-identiteetti kestää eri toimijoiden kanssa toimimisen. Riippumatta ammattikunnasta, lapsi- ja perhelähtöinen oppilashuolto vaatii kunkin toimijan henkilökohtaisen kasvuprosessin. Voittaakseen pelin on yhdistettävä voimat.

Palataan vielä lopuksi jalkapalloon. Kun joukkue sitten häviää, se häviää joukkueena. Aikuisten tiimipelaamisessa lasten ja nuorten parissa sen sijaan häviäjiä on aina vain yksi, lapsi. Kuinka monta peliä uskallamme hävitä vain sen vuoksi, ettemme kykene pelaamaan tiiminä? Joten riisukaamme taistelevat ammatti-identiteettimme ja pukekaamme päälle yhtenäiset peliliivit. Jokainen lapsi ja nuori koulussa tarvitsee ympärilleen toimivan tiimin.

Toimiva yhteistyö koostuu monesta eri tekijästä. Onnistuessaan se muodostaa saumattoman kokonaisuuden.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Erjan blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Erja Hiltunen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Waldèn, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
PETRELIUS, Päivi ja AALTIO, Elina 2017. Onnistunut integraatio ja monitoimijainen yhteistyö. Edellytyksiä, tuntomerkkejä ja haasteita integraation eri tasoilla [diaesitys]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2019-03-23.]
STM 2017. Näin LAPE-ohjelma uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palvelut. [verkkosivu]. [viitattu 2017-12-10.]

Unkarin kahdet kasvot

Budapestissa, Tonavan rannalla, sijaitsee upeita rakennuksia ja kadut täyttyvät kansainvälisestä puheensorinasta. Unkarin suurimman yliopiston Eötvös Lorándin sosiaalitieteiden tiedekuntaan taittuu matka sympaattisella vanhanaikaisella raitiovaunulla. Myös yliopisto edustaa monella tavalla vanhoja aikoja, mutta suomalainen digiloikkakin kiinnostaa.

Eötvös Loránd (ELTE) on Unkarin vanhin ja arvostetuin yliopisto, jossa opiskelee 25 000 opiskelijaa. Vuodesta 1635 alkaen joka viides korkeakouluun hakeva unkarilainen on valinnut ELTEn. Yliopistolla on kolme eri kampusaluetta ympäri Budapestia.

Sosiaalitieteiden kampus. Kuva Eötvös Lorándin yliopistolta.

Kampusalue sijaitsee vihertävän puistoalueen keskellä, kauniiden rakennusten ympäröimänä. Sosiaalitieteiden laitos on rakennettu henkeäsalpaavan kauniille paikalle Tonavan edustalle. Käytävillä kuuluu sukulaiskielemme sorinaa ja mukaan mahtuu myös 2 000 vaihto-opiskelijaa 80 eri maasta. Tunnelma on huikean kansainvälinen, mutta kuitenkin seesteinen.

Vanhan ja uuden törmäyttämistä

Olimme tutustumassa ELTEssä unkarilaiseen koulutusjärjestelmään ja ammatillisten opettajien pedagogiikkaan. Vuonna 2019 ELTEssä on 13 162 opintojaksoa, joissa pedagogiikka painottuu behaviorismiin ja digipedagogiikassa ollaan vasta ottamassa ensimmäisiä askeleita. Pääsimme jakamaan unkarilaisten kollegojen kanssa ajatuksia koulutuksesta, pedagogiikasta ja digioppimisesta.

Sosiaalityön lehtori Bulcsú Mihály ja KV-koordinaattori Balázs Csukovits ottivat meidät lämpimästi vastaan Eötvös Lorandin yliopistolla Budapestissä. Kuvassa 1. vasemmalla Nina Silvennoinen JAMKista ja 3. vasemmalta Johanna Komulainen Savoniasta.

Paikallisia kollegoja kiinnosti digipedagogiikan lisäksi osallistavat ja toiminnalliset menetelmät, joita sosiaalialan koulutuksessa hyödynnetään. Niin opiskelijoiden kuin lehtoreiden keskuudessa Suomi on kiinnostava ja kiehtova vaihtokohde.

Kauneuden vastapainoksi rumaa politiikkaa

Budapestin yliopiston työntekijöiden puheissa kuului arvostus omaa kotikaupunkia kohtaan, mutta poliittinen järjestelmä herätti kriittisiä ajatuksia. Kaiken tämän kauneuden keskellä meille aukesi Unkarin toiset kasvot. Sosiaalipoliittiset haasteet koskettavat kaikkia ikäryhmiä lapsista ikäihmisiin.

Sosiaaliturvajärjestelmä on ontuva ja jättää heikoimmat eriarvoiseen asemaan. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat Budapestin ulkopuolella asuvat lapset ja asunnottomat. Asunnottomuuteen on kuitenkin puututtu Unkarissa järein asein ja asunnottomuus on kriminalisoitu, kuitenkin ongelma on edelleen todellinen.

Varsinaista pysyvää ratkaisua asunnottomuuteen ei vielä ole. Asunnottomuuteen johtaneita syitä on esimerkiksi asuntojen ja vuokrien kalliit hinnat suhteessa palkkatasoon. Maalla asuvien lapsien köyhyyttä ei ole vielä havaittu sosiaalipoliittisella tasolla, ja tähän lehtori Mr. Bulcsú Mihály toivoi parannusta: – Sosiaalityö on kriisissä. Hallituksen sosiaalipoliittiset linjaukset eivät tue sosiaalialan kehitystä ja koulutusta.

– Unkarissa ei ole pätevyysvaatimuksia sosiaalialan työntekijöille ja systeemi ei kannusta valmistumaan yliopistosta. Tästä johtuen sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvointi- ja työssä jaksaminen ovat vaarantuneet, kuvaili lehtori Mr. Bulcsú Mihály.

Palkkaus on myös epäkohta, johon toivottiin parannusta. Unkarissa suurina haasteina ovat köyhyys ja päihteet. Yli 40 % maalla asuvista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. – Valtio ei vielä näe ongelmaa samoin, totesi Eötvös Lorandin yliopiston sosiaalityön lehtori Mr. Bulcsú Mihály.

Eötvös Lorándin yliopistossa opiskelee vaihto-opiskelijoita 80 eri maasta. Kuva Eötvös Lorándin yliopistolta.

Eötvös Lorand yliopistolla oltiin halukkaita kehittymään ja kehittämään kansainvälistä yhteistyötä. Opettajat olivat kiinnostuneita kehittämään opettajuutta ja pedagogisia menetelmiä. Yliopistolla oli kotoisa tunnelma ja ihmiset olivat lämminhenkisiä, ja tämä oli ehdoton ELTE:n vahvuus! Saimme halaukset kotimatkalle vietäväksi. Tänne on tultava uudelleen! Lähtisitkö sinä mukaan?

 

Kirjoittajat

Johanna Komulainen
sosiaalialan opettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Nina Silvennoinen
vastaava sosiaalityöntekijä
HUS Lasten ja nuorten sairaudet
lastenpsykiatria /ammatillinen opettaja opiskelija JAMK

Tutustu Budapestissä sijaitsevaan Eötvös Lorandin yliopistoon >>

Tehostettu nuorisotyö – tiedottamalla julkiseksi

Suomen palvelujärjestelmää moititaan usein pirstaleiseksi ja viidakkomaiseksi. Moni kansalainen tarvitsee apua palvelujärjestelmässä kahlatessaan. Tietoa ja apua ei välttämättä jaksa etsiä silloin, kun hätä on suurin.

Kuka on kuullut tehostetusta nuorisotyöstä tai nuorisotyön kriisivalmiudesta? Uskallan väittää, että usealle edellä mainitut termit ovat vieraita. Allianssi, Suomen mielenterveysseura sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelevät tehostetun nuorisotyön olevan nuorisotyön järjestämää ammatillisen kriisiavun ohessa toteutettua tukea nuorille, jotka ovat kohdanneet kriisin – järkyttävän äkillisen tapahtuman.

Kriisissä voidaan ajatella olevan kehiä (kuvio 1), jonka ulkokehillä olevat jäävät ammatillisen kriisiavun ulkopuolelle. Tehostettu nuorisotyö on kohdennettu ulkokehillä oleville nuorille.

Kuvio 1. Kriisin kehät (Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Tehostettua nuorisotyötä toteutetaan muun muassa nuorisotalojen pidennetyillä aukioloilla, yhteisöllisillä tilaisuuksilla, jalkautumalla nuorten keskuuteen tai päivystämällä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi läsnäolo, kuuntelu, keskustelut ja apuun ohjaaminen ovat nuorisotyöntekijän tehtäviä tehostetussa nuorisotyössä (Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Kriisi ja kriisituen mystisyys

Tehdessäni aiheeseen liittyvää opinnäytetyötä minulle tuli usein tunne, että kriisissä ja kriisituessa on jotain mystistä. Nuorten kanssa toimijat tiesivät ihmeen vähän paikallisesta kriisituesta: mistä sellaista saa ja kuka sitä tarjoaa.

Opinnäytetyötä tehdessäni havaitsin itsekin useaan otteeseen palvelujärjestelmän pirstaleisuuden; nuorille tarjottu kriisituki oli vaikeasti löydettävissä. Miksi niin tärkeä asia on ikään kuin piilossa? Jos edes ammattilaiset – nuorten kanssa toimijat – eivät ole tietoisia avusta, niin kuinka nuoret saavat tiedon?

Kriisi on arka aihe ja tekee kipeää. Mutta se kuuluu elämään. Kriisiä ja avun pyytämistä ei tarvitse hävetä. Avun tarjoajien ei tarvitse olla hankalasti saavutettavissa ja avusta voi tiedottaa aivan julkisesti.

Kehityksen avainsanoina avoimuus ja tiedottaminen

Nyky-yhteiskunnassa tukea on runsaasti tarjolla. Se yksin ei kuitenkaan riitä vaan tuen tarjoajien olisi tehtävä myös yhteistyötä keskenään. Opinnäytetyöni toiminnallisessa osuudessa laadin Siilinjärven kunnan nuorisotoimelle kriisivalmiussuunnitelman – sähköisen kriisikansion, joka sisältää tehostetun nuorisotyön toimintamallin.

Työn tutkimuksellisessa osuudessa eräs haastateltavista kommentoi: ”Ei ole tullut mieleenkään kysyä nuorisotyötä avuksi”.

Avoimuus ja tiedottaminen ovat avainasemassa kriisituen kehittämisessä.

Ei kukaan voikaan tietää nuorisotyön toteuttamasta tehostetusta nuorisotyöstä, jos siitä ei ole tiedotettu. Tiedottamisen kohteina tulisi olla niin kansalaiset kuin yhteistyötahot. Esimerkiksi kunnan internetsivuilla voisi olla selkeästi kerrottu eri-ikäisille tarjolla olevista kriisituen tarjoajista. Tiedottaminen yhteistyötahoille tapahtuu luontevasti esimerkiksi palavereissa tai sähköpostitse.

Tiedottaminen onnistuu paremmin, kun sen suunnittelee: kuka, kenelle, milloin ja miten tiedottaa. Toimivan yhteistyön ja laadukkaiden palvelujen kehittäminen mahdollistuu, kun nuorten kanssa toimijat tuntevat toistensa toiminnot ja toimintatavat. Laajaa nuorisojoukkoa koskettavassa kriisissä tarvitaan paljon apua, jolloin yhteistyö on toimivan avun perusta.

Suomen mielenterveysseuran, Allianssin ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuorisotyön kriisivalmiuden (2016–2018) hankkeen loppuraportissa pohditaan yhteistyön luomisen haasteita. Hankkeen aikana toteutettiin yhteinen koulutus nuoriso- ja kriisityöntekijöille, minkä tavoitteena oli yhteistyön kehittäminen. Haasteina olivat muun muassa osallistuvien tahojen yksipuolisuus tai avainhenkilöiden (esimiesten) puuttuminen.

Opinnäytetyö prosessina

Opinnäytetyön prosessointi on vaatinut muun muassa paneutumista, kärsivällisyyttä ja armollisuutta itseä kohtaan. Prosessi kesti noin vuoden ja yhdeksän kuukautta. Minulla oli aiheeseen paloa ja mielenkiintoa.

Opinnäytetyöllä tuntui olevan tarkoitus, kun tiesi kehittävänsä käyttöön tulevaa työvälinettä – kriisivalmiussuunnitelmaa. Kuviossa 2 on kuvattu Demingin ympyrää (Six Sigma) mukaillen sähköisen kriisikansion kehittämistyön prosessi.

Kuvio 2. Sähköisen kriisikansion kehittämistyö (mukaillen Six Sigma s.a.)

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Marin blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Mari Pekkarinen
Sosionomi YAMK -opiskelija

Anne Waldèn, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lue lisää:
Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö s.a. Nuorisotyön kriisikansio (verkkojulkaisu)
Pekkarinen Mari 2019. Kriiseissä mukana. Siilinjärven kunnan nuorisotoimen tehostetun nuorisotyön toimintamalli. Saatavilla myöhemmin: Theseus.fi

 

Sosiaalialan ammattilainen, tuotteista osaamisesi!

Kentällä puhutaan aina hiljaisesta tiedosta. Tuotteistaminen on yksi keino tehdä hiljainen tieto näkyväksi. Tuotteistamisen käsite tulee liiketalouden puolelta, ja monet yksityiset hoivayritykset ovat varmasti hyödyntäneet tuotteistamista edistääkseen omaa liiketoimintaansa ja toiminnan laatua.

Miksei tuotteistamista voisi hyödyntää myös abstrakteissa asioissa, kuten osaamisessa? Sosiaalialan pitkän linjan ammattilaisella on vahva ammatti-identiteetti. Eikö olisi hienoa, jos kaikki tietotaito ja osaaminen pystyttäisiin konkretisoimaan? Ammattilainen itse tiedostaisi osaamistasonsa, ja työnantaja hyötyisi oikeanlaisesta osaamisesta.

Tuotteistamisen alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Canvas-liiketoimintamalliin (ks. Osterwalder ja Pigneurs 2010). Liiketoimintamalli koostuu yhdeksästä eri osa-alueesta:

  • asiakassegmentti
  • arvolupaus
  • markkinointi
  • asiakassuhteet
  • kassavirta
  • resurssit
  • tehtävät
  • yhteistyökumppanit ja
  • kustannusrakenne.
Liiketoimintamalli Canvas. Kuva: Stategyzer.com

Ajatellaan osaamista tuotteena. Ammattilainen tunnistaa oman kohderyhmänsä. Sosiaalialalla kohderyhmiä ovat lapset, nuoret, vammaiset, vanhukset. Näillä ryhmillä voi olla erilaisia haasteita selvitä omassa arjessaan. Osaaminen astuu kuvioon jo ensimmäisessä osa-alueessa.

Tunne kohderyhmäsi

Millaista osaamista tarvitaan palveltaessa eri kohderyhmiä? Lasten kanssa työskentelevät tuntevat lastensuojelulain, vastavuoroisen kommunikoinnin erilaiset menetelmät ovat hyödyksi vammaisten kanssa työskenneltäessä. Vanhuspalveluissa vaaditaan vahvaa osaamista toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi, sekä tietotaitoa kohdata muistisairas. Jokaisen ammattilaisen on tunnettava omat asiakkaat ja juuri heidän erityistarpeensa, muuten ei voi hankkia spesifiä osaamista juuri heitä varten.

Arvosta omaa osaamistasi

Arvolupaus on ammattilaisen lupaus omasta toiminnastaan, osaamisestaan ja näiden kehittämisestä. Mitä minä voisin tehdä, jotta oma toimintani ja osaamiseni olisi arvokasta asiakkaalle, itselleni ja työnantajalle? Mitä merkitystä tämän hetkisellä työlläni on asiakkaalle, itselleni ja työnantajalleni? Avoimuus ja itseluottamus ovat ominaisuuksia, mutta onko niistä hyötyä asiakkaalle? Jos hallitsen puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä, ja hyödynnän niitä laatiessani asiakassuunnitelmaa yhdessä autismin kirjoon kuuluvan asiakkaan kanssa, uskon että osaamistani arvostetaan. Asiakas tulee kuulluksi ja on tyytyväinen.

Markkinoi itseäsi

Kerro työpaikalla, kuinka koit kuulemasi, hyödynnä sitä käytännössä. Sovella uutta työhösi sopivaksi ja innostu.

Kuinka sitten omaa osaamista tulisi markkinoida? Sosiaalialan ammattilaisella on vahva peruskoulutus, jota usein täydennetään erilaisilla ja eripituisilla koulutuksilla. Mitä tapahtuu täydennyskoulutuksen jälkeen?

Markkinoi osaamistasi! Tuo näkyväksi uudet oppimasi asiat. Kerro työpaikalla, kuinka koit kuulemasi, hyödynnä sitä käytännössä. Sovella uutta työhösi sopivaksi ja innostu! Omat osaamisalat voi kirjoittaa paperille ja miettiä kuinka tämä osaaminen näkyy työssä. Kerro kaikki ajatuksesi kehityskeskustelussa. Vaadi, että työnantaja kertoo millaista osaamista työn hoitaminen edellyttää nyt ja tulevaisuudessa. Oman osaamisen esittäminen ääneen asiakaspalaverissa ei ole hävettävä asia, silloin kun se palvelee asiakkaan tilannetta. Samalla yhteistyökumppanit voivat huomata, että juuri tuollaista osaamista tarvitaan, jotta palvelukokonaisuus on toimiva.

Hoida asiakassuhteita huolella

Sosiaaliala pohjautuu asiakassuhteille. Niiden hoitaminen vaatii osaamista. Ammattilaisen on pohdittava kuinka asiakassuhteet tulisi hoitaa, ja onko niiden hoitaminen tietyllä tavalla kustannustehokasta. Hoidetaanko asiakassuhteet kasvotusten, vai onnistuisiko sama verkon välityksellä.

Digiosaamisen hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi kotona asuvien ikäihmisten toimintakykyä pystytään tukemaan järjestämällä etäjumppa tabletin välityksellä. Millaista osaamista tarvitaan etäjumpan järjestämiseen? Auttaako asiakkaiden kohtaaminen toimistoissa säilyttämään asiakkuudet? Kuinka osaisin järjestää tapaamiset muuten? Voisiko yhteisökahvila olla vaihtoehto? Kuvaile osaamistarpeet asiakassuhteiden hoitamiseksi liiketoimintamalliin.

Hinnoittele osaamisesi

Työnantajan kannattaa panostaa työntekijöidensä osaamiseen

Jotta ammattilaisen tietotaito tulee hinnoiteltua oikein, on se kirjoitettava näkyväksi. Osaamisen kassavirtaan liittyvät myös arvolupaukset ja asiakkaalle merkityksellinen aika. Ammattilaisella on osaamista X määrä ja hän käyttää sitä Z verran viikossa. Ammattilaisen palkka on X ja kun se jaetaan asiakkaalle merkityksellisellä ajalla Z, saadaan osaamisen hinta. Osaamisen hinta on arvokasta ammattilaiselle, mutta myös työnantajalle. Mitä laadukkaampaa osaaminen on, sitä vähemmän tarvitaan Z kertoja. Vahvalla osaamisella asiakasta on mahdollista tukea niin, että tuen tarve voi jopa keventyä. Voisiko siis sanoa niin, että työnantajan kannattaa panostaa työntekijöidensä osaamiseen? Ammattilaisen kannattaa samalla pohtia mistä oma palkka tulee ja vastaako oma työpanos ja ansaittu palkka toisiaan.

Keskustele osaamisestasi työnantajan kanssa ja palauta perustehtävä mieleesi

Osaamisen tuotteistamisessa painoarvo on resursseilla. Millaista osaamisresurssia on pakko olla, jotta palvelulupaus asiakkaalle toteutuu? Resursseja miettiessä kannattaa kysyä neuvoa työnantajalta. Mikä on tavoitetaso osaamiselle ja kuinka se on mahdollista saavuttaa omassa työssä. Resursseihin kirjataan tavoitteen lisäksi hiljainen osaaminen, joka on jo olemassa palvelua tukevana voimavarana.

Vuosia työtä tehneenä perustehtävä saattaa hautautua kaiken kehittämisen alle. Oman osaamisen tuotteistusprosessissa tulee palauttaa mieleen oman tehtävä ja toimenkuva. On mietittävä, vastaako osaamiseni minulle annettua tehtävää, vaatiiko se päivitystä, vai onko osaamiseni jo ajanut perustehtävän ohi. Perustehtävän kirkastaminen voi olla helpottavaa monien kehittämisprojektien keskellä. Välttämättä ei tarvita paljon uutta osaamista perustehtävän hoitamiseen. Toisaalta, jos tehtävän saamisesta ja osaamisen hankkimisesta on yli 15 vuotta, osaamisen tuotteistaminen auttaa osaamisen päivittämisessä.

Yhteistyökumppaneiden merkitys

Yhteistyöllä on suuri merkitys osaamisen maksimoinnissa. Kuva: Pxhere

Liiketoimintamallissa kuvataan yhteistyökumppanit. Yksittäisenä työntekijänä voi kuvata eri tahot, joiden kanssa tekee yhteistyötä. Samalla voi pohtia, keistä yhteistyötahoista on hyötyä oman tehtävän toteuttamisessa. Onko jollain yhteistyötaholla sellaista osaamista, mitä tarvitsen työni tueksi. Voinko oppia yhteistyötahojeni toimintamalleista tai onko minulla jotain annettavaa heille? Sosiaalialan palveluiden on keskusteltava keskenään, ja niin myös palveluissa työskentelevien ammattilaisten. Toinen toistemme osaamista hyödyntäen yli palvelurajojen voimme varmasti tarjota entistä laadukkaampaa palvelua asiakkaalle.

Pohdi osaamisesi kustannuksia

Mitä kustannuksia omasta osaamisestani tai osaamispuutteista voi syntyä? Kuva: PxHere

Osaamisen kustannusrakenne on vaikeampi asia konkretisoida. Tätäkin on hyvä käydä läpi ensin itse ja sitten yhdessä työnantajan kanssa. Mitä kustannuksia omasta osaamisestani tai osaamispuutteista voi syntyä? Jos osaamiseni ei vastaa tavoitetasoa, kuinka paljon kouluttautumiseni maksaa. Onko työnantaja valmis panostamaan osaamiseni kehittämiseen. Jos en ole valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltani, kuinka käy oman työhyvinvointini? Jaksanko työskennellä pitkään, jos en hallitse työni vaatimia asioita?

Työhyvinvoinnin kannalta osaamiseen satsaaminen on merkittävää. Osaava henkilökunta on innovatiivinen ja jaksaa työssä paremmin, koska työkaluja työn toteuttamiseen on olemassa. Osaava henkilökunta tukee toisiaan ja ammattitaitoinen esimies osaa kohdentaa osaamisen juuri sinne missä sitä milläkin hetkellä tarvitaan. Osaamisen tuotteistaminen kannattaa. Sosiaalialan ammattilainen hyötyy itse oman osaamisensa kuvaamisesta, lisäksi työnantaja saa tuotteistamisprosessista arvokasta tietoa työn kehittämiseen. Jatkossa kaikki tietävät mitä sosiaalialalla osataan ja hiljainen tieto muuttuu eheäksi taholta toiselle siirrettäväksi tiedoksi.

Olen kertonut tässä blogissa osaamisen tuotteistamisesta. Opinnäytetyössäni Avainpalvelun tuotteistaminen Saarikan vammaispalveluissa tuotteistin asiantuntijaryhmän toiminnan yhdeksi palveluksi. Opin tuotteistusprosessista sen, että palvelun toimivuutta tulee arvioida alusta asti. Arviointiin täytyy osallistaa palvelun tuottajat ja asiakkaat. Asiakasnäkökulman huomiointi on tärkeää palvelun toimivuuden kannalta. Palvelu ei voi kehittyä, jos ei tiedä kuinka asiakkaat palvelun kokevat. Saman ajatuksen voi rinnastaa osaamisen tuotteistamiseen: Mitä asiakkaat odottavat ammattilaisen osaavan, millaisen tavoitteen työnantajan asettaa osaamiselle ja kuinka ammattilainen itse arvioi oman osaamisen tasonsa. Osaamisen liiketoimintamallin luominen on hyvä aloittaa avoimella keskustelulla itsensä, työnantajan ja asiakkaiden kanssa ja edetä lokero lokerolta kohti eheää osaamista.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä sosionomi, YAMK-opiskelijan Heidi Tarvaisen kanssa. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Heidin kirjoitus on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Heidi Tarvainen
Sosionomi YAMK -opiskelija (SYS17SY)

Pirjo Turunen
Sosiaalialan lehtori

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta.

Lähteet:
TARVAINEN, Heidi. 2019. Avainpalvelun tuotteistaminen Saarikan vammaispalveluissa. Savonia-ammattikorkeakoulu.
OSTERWALDER, Alexander ja PIGNEURS, Yves. 2010. Business model generation. A Handbook For Visionaries, Game Changers, And Challengers.

#Ruuhkakevät – Opiskelijoiden jaksaminen on koko yhteiskunnan asia!

#Ruuhkakevät-kampanja on käynnissä kahden viikon ajan 15.–26.4.2019! Kampanjan tarkoituksena on herättää keskustelua opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Ruuhkakevät-kampanja on suunnattu korkeakouluissa ja toisella asteella opiskeleville, heidän parissaan toimiville ammattilaisille sekä muille aihepiiristä kiinnostuneille. Eri puolella Suomea erilaiset yhteisöt ja yhdistykset ideoivat ja toteuttavat erilaisia kampanjoita, joissa ohjataan opiskelijoita tunnistamaan stressiä ja pohtimaan keinoja, miten jokainen voi toimia mielen hyvinvoinnin lisäämiseksi omassa arjessaan.

Eri tutkimusten mukaan opiskelijoiden kokema stressi on lisääntynyt ja opiskelijoiden jaksaminen on koetuksella.

Opiskelijoiden stressin taustalla vaikuttavat mm. opintotuen leikkaukset, toimeentulon haasteet ja opintojen suorituskeskeisyys. Opiskelijoiden kokema stressi on paitsi opiskeluyhteisöjen, myös koko yhteiskunnan asia. Mielenterveyden ja opiskelukyvyn vahvistaminen ovat ratkaisuja myös tulevaisuuden työkyvyn takaamiseksi.

”Opiskelu on vaativaa työtä. Palautumisesta pitää huolehtia siinä missä työelämässäkin, on esimerkiksi nuorisopsykiatri ja lääkäri Henna Haravuori HYKSistä todennut (HS 25.3.2019).

Käynnissä olevan kahden viikon aikana on tärkeää pysähtyä miettimään stressiä ilmiönä, ottaa kantaa sekä kannustaa kaikkia löytämään itselle sopivia keinoja käsitellä stressiä ja löytämään tapoja palautumiselle ja rentoutumiselle. Ruuhkakevät- kampanjointiin on mahdollista osallistua eri tavoilla, esimerkiksi erilaisten some-haasteiden kautta.

Kuvakaappaus Kehu-korteista, jotka ovat vapaasti käytettävissä (Nyyti ry).

Viime vuoden materiaaleja on koottu Nyyti ry:n kampanjasivuille, josta löytyy mm. kampanjan hittituotteen Kehukortit, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Kehukorttien avulla voisimme jokainen kehua opiskelukaveria ja antaa hyvää palautetta jokaiselle opiskelijalle. Niitä voi jokainen hyödyntää vapaasti ja kehua opiskelukaveria.

Ruuhkakevät-kampanjaan kuuluu olennaisena osana myös Opiskelijoiden mielenterveyspäivä. Opiskelijoiden mielenterveyspäivä on valtakunnallinen kampanjapäivä, jonka avulla halutaan herättää keskustelua opiskelijoiden mielenterveydestä sekä kutsua kaikki mukaan toimimaan mielen hyvinvoinnin puolesta.

Opiskelijoiden Mielenterveyspäivä järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja tänä vuonna sitä vietetään toista kertaa torstaina 25.4.2019. Tämän kevään kampanjassa Nyyti.ry haluaa nostaa esiin erityisesti stressin tunnistamisen ja siihen vaikuttamisen merkityksen mielenterveydelle. Stressi ei ole vain yksilön oma asia, vaan myös yhteisöllä on suuri rooli.

Osallistu sinäkin! Iisalmen kampuksella tapahtuu 25.4.

Savonia-amk:lla Iisalmen kampuksella on tapahtuma Opiskelijoiden mielenterveyspäivänä torstaina 25.4.2019 klo 10-12. Osallistujilla on mahdollisuus keskustella opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Mitä stressi on? Onko stressi aina pahasta? Mistä stressin tunnistaa? Miten stressiä voi helpottaa? Kuinka opetella rentoutumaan opiskeluarjessa? Tapahtuma-pisteellä on myös tavattavissa muun muassa etsivä nuorisotyö, omat avaimet -projektin voimavaravalmentaja ja kokemusasiantuntija sekä Iisalmen mielenterveystuki ry:n edustaja.

Jos oma tai kaverin tilanne huolestuttaa, niin apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä ja ottaa yhteyttä oman oppilaitoksen terveydenhoitajaan. Myös Mielenterveystalon verkko­sivuilla on erilaisia kyselyjä ja oirenavigaattori, joiden avulla voi arvioida psyykkistä vointiaan. Sivustolla on myös omahoito-ohjeita, jotka voivat auttaa erityisesti lievissä ongelmissa.

Parasta ennaltaehkäisyä on se, että huolehtii omasta mielenterveydestä: riittävästä unesta, liikunnasta, säännöllisestä syömisestä, sosiaalisten suhteiden ylläpidosta, tasapainosta vapaa-ajan ja velvollisuuksien välillä. Opiskeluun ja muuhun ajankäyttöön liittyvän suunnitelman tekemistä kannattaa opetella jo heti opintojen alussa, jotta oppii jakamaan opintojen tehtäviä koko lukukaudelle, jotta kuormitushuippuja saisi tasaantumaan. Jälkikäteen monesti ihmiset kuitenkin ajattelevat, että opiskeluaika oli yksi elämän parhaita aikoja.

Sosiaalisten suhteiden ylläpito on stressin ennaltaehkäisyn kulmakiviä. Tämän kuvan nimi on: Sama tavoite, ja sen on ottanut Mira Polón omasta tiimistään.

Ruuhkakevät-kampanjan taustavoimana toimii valtakunnallinen Opiskelijahyvinvointiverkosto ja koordinoinnista vastaa Nyyti ry. Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä valtakunnallinen vuonna 1984 perustettu yhdistys, jonka toimintaa Sosiaali- ja terveysministeriö tukee Veikkauksen tuotoilla.

 

Kirjoittaja:
Mira Polón
lehtori
Savonia-amk

Lue lisää:
NIEMINEN, Anna-Sofia. Mielen­terveyden ongelmat piinaavat opiskelijoita, näillä keinoilla vältät karikot [digilehti]. Helsingin Sanomat.
Nyyti ry / Kehukortit (pdf)

Tulevaisuusajattelua sosiaalialalla

Tulevaisuusosaamisesta on tullut tärkeä osaamisalue kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Siihen liittyvästä ennakoinnista (foresight) on tullut suorastaan maailmanlaajuinen megatrendi.

Ennakoinnilla tarkoitetaan erilaisten tulevaisuuden mahdollisuuksien kartoittamista. Tarvitsemme käsityksen siitä, miten tulevaisuuden suhteen pitäisi toimia.

Tulevaisuus ei ole ulkoapäin annettua, vaan tulevaisuus on jotain mikä tehdään itse, toteaa mm. Kirsi Saloniemi selvityksessään jo vuodelta 2015.

Myös koulutuksen tulevaisuus on haastettu. Olemme siirtyneet Suomessa jatkuvan oppimisen aikaan. Tähän liittyen järjestimme Oppiminen ja avoimet oppimisympäristöt -opintojaksolla oman tulevaisuustyöpajan SS19KM-ryhmän opiskelijoiden kanssa.

Ennakoimme työpajassa tulevaisuuden koulutustarpeita sosiaalialan työhön vaikuttavien muutosvoimien kautta. Muutosvoimilla tarkoitetaan sellaisia asioita, jotka voivat sysätä sosiaalialan työn tiettyyn kehityssuuntaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Tällaisia ovat esimerkiksi moniarvoisuus, polarisaatio, digitalisaatio, työn arvostuksen muutos, tiedon merkitys, muutokset hyvinvointimallissa sekä asiakkuuden ja ammatillisuuden uudistuminen (kts. Nikander ym. 2017).

Kustakin muutosvoimasta käsin opiskelijat hahmottelivat sosiaalialalle tulevaisuuden toivottavan skenaarion (voimakkaan kasvun ja kukoistuksen skenaario), ei-toivottavan skenaarion (alan taantuman skenaario) ja yllättävän skenaarion (villin ja irrottelevan skenaarion). Skenaariotyöskentelyn pohjalta kokosimme yhteen sosionomien jatkuvan oppimisen tarpeita.

Suomessa vietettiin 1. maaliskuuta ensimmäistä Tulevaisuuspäivää. Tästä syystä Oppiminen ja avoimet ympäristöt -opintojaksolla pelattiin Sitran Megatrendi -korteilla.

Sosiaalialan ammattilaisen tehtävä on tuottaa yhteiskuntaan sosiaalista turvallisuutta ja hyvinvointia elämänkaaren eri vaiheissa. Osaamisalueet painottuvat eettiseen osaamiseen, asiakastyön osaamiseen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaamiseen, kriittiseen ja osallistavaan yhteiskuntaosaamiseen, tutkimukselliseen kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen sekä työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaamiseen (Arene 2017).

Koulutuksen tulee kehittyä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeita ja työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän jatkuvaa uuden oppimista sekä oman osaamisen kokonaisvaltaista uudistamista.

Sosiaalialan tulevaisuusajattelussa keskeisintä on hyvinvointia uhkaavien sosiaalisten riskien ennakointi.

Ei-toivottavassa skenaariossa hyvinvointipolitiikka ei enää kykene turvaamaan kansalaisten sosiaalista turvallisuutta. Yhteisöllinen vastuu ja luottamus ihmisten välillä häviävät maailman muuttuessa turvattomaksi ja epävakaaksi. Eri ryhmien väliset konfliktit lisääntyvät, sillä ihmiset eivät kunnioita erilaisuutta. Syrjäytyneet ihmiset nähdään itse syypäinä omiin ongelmiinsa, eikä palvelujärjestelmä kykene jakamaan heille hyvinvoinnin resursseja. Alueellinen eriarvoisuus lisääntyy hyvinvoinnin keskittyessä tietyille väestöryhmille ja alueille. Ilmastonmuutos heikentää ihmisten elämänolosuhteita ja elämänlaatua kokonaisvaltaisesti.

Sosionomien koulutuksessa pitää varautua myös ilmastonmuutokseen

Ilmastopakolaisuuden mukana syntyy ennalta-arvaamattomia ja hallitsemattomia sosiaalisia ongelmia, joita ei kyetä ratkaisemaan. Teknologian kehittymisestä seuraa ihmisten arkeen enemmän haittoja kuin hyötyä. Yksinäisyys lisääntyy ja tekoäly syrjäyttää ihmisten työpaikat.

Tällaisessa ei-toivottavassa skenaariossa sosiaalityöstä on tullut ”palkkatyön pahin muoto”. Alalla vallitsee pula ammattitaitoisista työntekijöistä. Alan arvostus on huono, mikä näkyy työntekijöiden vaihtuvuutena, koulutusmahdollisuuksien puutteena, huonona palkkatasona ja työpahoinvointina. Sosiaalialan arvopohja on rapautunut pikkuhiljaa, eivätkä työntekijät kykene enää ratkaisemaan työssään eettisiä ongelmia. Työnäky katoaa – sosiaalialalla ei enää tiedetä mitä tehdään ja miksi.

Villeimmissä skenaarioissa heikot signaalit kantautuivat valovuosien päästä

Toivottavassa ja ehkä vähän villissäkin skenaariossa Suomi on entistä parempi hyvinvoinnin mallimaa. Kansalaiset eivät tavoittele materiaalista hyvinvointia, vaan elämänlaatua ja onnellisuutta. Työ sosiaalialalla on arvostettua ja vetovoimaista, mikä johtuu vankasta osaamisesta ja arvopohjasta, johon koko yhteiskunta voi tukeutua. Sosiaali- ja terveydenhuollosta on tullut toimiva kokonaisuus, jossa osataan toimia moniammatillisesti ilman yhteistyötä rajoittavia hierarkkisia rakenteita.

Kansainvälisyys avaa uusia mahdollisuuksia kouluttautumiselle ja verkostoitumiselle. Globaaleja sosiaalisia ongelmia pystytään ratkaisemaan kansainvälisellä tasolla. Kulttuurien moninaisuus näkyy aitona moniarvoisuutena ja erilaisuuden hyväksymisenä. Teknologian kehittyminen vapauttaa työntekijöiden luovuuden uudenlaisten palveluiden ja työmenetelmien kehittämiseen. Digitaliset ratkaisut sujuvoittavat asiakastyötä ja tiedon käsittelyä.

Sosiaalialan vuorovaikutusosaamiselle ja kriittiselle yhteiskuntaosaamiselle riittää kysyntää teknologiapainottuneessa yhteiskunnassamme. Työntekijät voivat hyvin ja heille maksetaan työstä hyvä palkka.

Yhteiskunnan muutos suuntaa osaamisen kehittämistä sosiaalialalla

Miten nykyiset opiskelijat sitten voisivat toteuttaa jatkuvan oppimisen ideaa oman työuransa eri vaiheissa? Määrittelimme yhdessä muutamia osaamisalueita, joilla sosionomit tarvitsevat osaamisensa kehittämistä seuraavien kolmenkymmen vuoden aikana.

Lisääntyvä monikulttuurisuus edellyttää erilaisten kulttuurien tuntemusta ja kielitaidon vahvistamista. Tällaista osaamista tarvitaan erilaisten ryhmien välisen suvaitsevaisuuden edistämiseksi ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi.

Vahva kielitaito on välttämätöntä, kun toimitaan kansainvälisissä verkostoissa. Koulutuksessa tulisi varautua myös ilmastonmuutokseen. Tarvitaan jonkinlaista ”ilmasto-oppia”, ekososiaalisen näkökulman ja globaalin sosiaalityön tuomista osaksi opintoja.

Digitalisaatio on osa toivottavaa tulevaisuuskuvaa myös sosiaalialalla

Toiseksi tärkeimpänä osaamistarpeena nähtiin digi-osaaminen, joka käsittää sisällön luomisen digitaalisiin palveluihin sekä median lukutaidon. Vaikka teknologian kehitykseen liittyykin tulevaisuuden uhkakuvia, halutaan sosiaalialalla pysytellä osaamisen kehityksen kärjessä.

Vuorovaikutustaidot ovat myös tulevaisuudessa sosiaalialan ammattilaisen osaamisen ydinaluetta. Erilaisten asiakasryhmien kohtaamisessa tarvitaan uusia työmenetelmiä ja vuorovaikutuksen välineitä. Kommunikaatiotaitoja tarvitaan myös lisääntyvässä moniammatillisessa tiimityössä.

Digipalvelutkaan eivät vähennä vuorovaikutustaitojen tarvetta, vaan päinvastoin verkkovälitteisessä asiakaspalvelussa täytyy selkeään kommunikaatioon panostaa entistä enemmän. Palveluohjauksen tehtävässä sosionomit tulevat tarvitsemaan palvelujärjestelmä- ja lainsäädäntöosaamisen jatkuvaa päivittämistä. Näin maailma muuttuu ja koulutus sen mukana.

 

Teksti ja kuvat:
Katri Savolainen
Päätoiminen tuntiopettaja
Sosiaaliala, Savonia-amk

Tsekkaa opiskelijoiden tekemä video

Videon tekijät:
Sasu Moilanen, Tatjaana Kuosmanen, Kati Harjunen, Veera Rytkönen ja Krista Lindqvist
Ryhmästä SS19KM

Lähteet:
Arene 2017: Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, Arene ry:n työryhmän selvitys sosiaalialan tilanteesta ja kehityksestä 2017.
Nikander, Jussi & Juntunen, Eeva & Holmberg, Annastiina & Tuomainen-Thuesen, Minna 2017: Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus: Raportit ja selvitykset 2017:13.
Saloniemi, Kirsi 2015: Avoimet oppimisympäristöt tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2015. Lapin ammattikorkeakoulu.

Lisää aiheesta:
Sitran www-sivut
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen www-sivu
Tulevaisuuspyörä keinona ennakoida sosiaalialan osaamistarpeita (TAMKjournal verkkojulkaisu)
Jatkuvan oppimisen Suomi, Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotto (pdf)

Mitä jos tehtäisiin yhdessä elokuva? – kokemuksia yhteisöllisestä elokuvanteosta

Keskittynyttä kuvausta. Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja
nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

On aurinkoinen kesäilta. Soutuveneellinen nuoria liukuu laiturin äärelle retkieväineen. Pian rinnalle rantautuu toinenkin vene. Eväiden sijaan kyydissäolijoilla on kamerat ja äänityslaitteet. ”Se on siinä!” Iloinen ja helpottunut puheensorina täyttää laiturin. Olemme monien yritysten jälkeen saaneet onnistuneesti kuvattua elokuvaamme tulevan venekohtauksen. Sää suosi lopulta ja kaikki sujui hyvin.

Maailmalla on tehty monissa yhteyksissä ja erilaisten kohderyhmien parissa yhteisöllisesti elokuvia. Tällaista ryhmätoimintaa voidaan kutsua elokuvatoiminnaksi. Ideana on tehdä elokuva alusta loppuun ryhmässä, ideoinnista ja tarinan muotoilusta kuvausten kautta jälkituotantoon ja aina ensi-iltaan saakka.

Prosessiin tarvitaan ideoijia ja käsikirjoittajia, näyttelijöitä, ääni- ja valomiehiä, lavastajia ja maskeeraajia sekä catering-vastaavia ja editoijia. Jokaiselle löytyy tehtävää. Tavoitteita voidaan asettaa ryhmän ja vetäjien mukaan niin elokuvanteon prosessille kuin sen tuotoksena syntyvälle elokuvallekin: tavoitellaanko yhteisellä toiminnalla esimerkiksi ryhmäytymistä tai itsetunnon paranemista? Halutaanko valmis elokuva esittää lähipiirille vai kenties laajemmalle katsojakunnalle?

Vaihtoehtoja toteuttamiseen on laidasta laitaan matalan kynnyksen kerho- ja wokshop-toiminnasta pitkäjänteistä sitoutumista vaativiin, yli vuoden mittaisiin elokuvantekoprojekteihin. Sopiva tapa valitaan paitsi tavoitteiden, myös ryhmän, vetäjän ja resurssien mukaan. Aluksi voi olla helpointa lähteä liikkeelle pienimuotoisesti kokeilemalla.

Miksi juuri elokuvatoimintaa?

Osallisuuden tukeminen on puhuttanut sekä omassa sosiaalialan YAMK-opiskelijaryhmässämme että monien eri alojen osaajia kokoavilla opintojaksoilla. Osallisuudella on valtava merkitys, oli kyseessä mikä kohderyhmä tahansa. Onnistumisen kokemukset kuuluvat osallisuuteen.

Osallisuus on sitä, että yksilö voi tasavertaisena osana yhteisöään suunnitella ja toimia, osallistua päätöksentekoon ja arvioida lopputulosta (ks. Mäkisalo-Ropponen 2016).

Kuten nuorten osallisuutta tutkineet Tomi Kiilakoski ja Marika Tervahartiala (2015) asian osuvasti ilmaisevat, osallisuus ei toteudu tyhjiössä. Se vaatii aina ympärilleen yhteisön ja vuorovaikutuksen sekä mahdollisuuden toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla.

Osallisuutta ei voi luonnollisesti väkisin syöttää kenellekään, vaan on edettävä yksilön ehdoilla, askel askeleelta. Vaikka osallisuutta tukevat menetelmät itsessään eivät heti aitoa osallisuuden kokemusta synnytäkään, voi niissä kuitenkin piillä siemen, josta osallisuus lähtee aikanaan itämään (ks. Isola ym. 2017). Koska jokainen yksilö on ainutlaatuinen, tarvitaan monenlaisia menetelmiä tämän siemenen kylvämiseen ja kasvattamiseen aikanaan kukkivaksi ja hedelmää tuottavaksi osallisuuden puuksi. Elokuvatoiminta tarjoaa yhden vetovoimaisen toimintamuodon osallisuuden tukemiseen.

Elokuvanteko vaatii huolellista valmistautumista. Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

Elokuvatoiminta soveltuu periaatteessa kenelle ja minkä ikäisille vain. Se, mitä osallistujilta vaaditaan, on motivaatio ja sitoutuminen yhteiseen elokuvanteon ja oppimisen prosessiin. Vastaavasti ohjaajalta edellytetään rohkeaa asettumista innostajan rooliin – sopivasti hieman taka-alalle, ettei omia ideoita tule tyrkytettyä liikaa, mutta silti täysivaltaiseksi ryhmän jäseneksi ja osaksi ryhmää. Osallistavaa elokuvantekoa käsittelevässä tutkimuksessaan Martin Gruber (2016) kirjoittaakin yhteisen elokuvanteon opettavan heittäytyvää ja leikkisää työotetta. Kaikkeen ei dynaamisessa prosessissa voi vaikuttaa. Just go with the flow!

Kuka niitä elokuvia muka osaa tehdä?

Pälyilen hermostuneena kelloa – jo puoli kahdeksan. Kohta olisi lopeteltava tälle iltaa. Aika menee niin nopeasti ja muuttuvia tekijöitä on paljon. Olisinpa tajunnut ottaa kaikki nämä asiat huomioon ja varata aikaa reilummin. Olisipa tähän ollut jokin aloittelijan käsikirja! Silti kaikesta huolimatta, kuten olen näille nuorillekin useaan otteeseen projektin aikana sanonut: tämä on parasta, mitä olen töissä vuoden aikana tehnyt.

Kaikki eivät ole elokuvanteon asiantuntijoita. Se ei kuitenkaan ole este elokuvatoiminnan aloittamiselle. Valmiissa elokuvassa olennaisinta eivät ole kalliilla kalustolla tuotetut kohtaukset ja erikoistehosteet vaan sisältö eli ryhmän elokuvallaan kertoma tarina. Valmista elokuvaa tärkeämpää ovat turvallinen ryhmä ja ainutkertainen yhdessä koettu matka.

Kuten Anna-Maria Isola ym. (2017) ja Päivi Känkänen (2013) ovat todenneet, moniammatillinen yhteistyö tuo parhaimmillaan yhteisölliseen taiteen tekemiseen syvyyttä ja lisää menetelmällisiä mahdollisuuksia. Elokuvatoiminnan onnistumisen mahdollisuuksia tukee esimerkiksi yhteistyö sosiaali- tai kasvatusalan ja elokuvantekoon vihkiytyneen ammattilaisen, opiskelijan tai harrastajan välillä. Myös osallistujien etu on, että toiminnan vetäjiltä löytyy osaamista niin ryhmätoiminnan ja henkilökohtaisen kehityksen tukemiseen kuin elokuvatekniikkaan ja media-alaankin.

Lisäksi kannattaa hyödyntää ohjeita ja oppaita, joita lukemalla elokuvanteon kokonaisuus hahmottuu ensikertalaiselle. Vuoden 2019 aikana ilmestyy kirjamuotoinen opas nimeltä Tehtäiskö leffa? Opas elokuvanteosta ryhmille. Oppaassa kuvataan elokuvanteon prosessi alusta loppuun ryhmätyön näkökulmasta, mikä erottaa sen monista perinteisistä elokuvanteon käsikirjoista. Oppaan kolme kirjoittajaa (Nina Heide, Miika J. Norvanto ja Kari-Pekka Vehkaoja) ovat elokuva- ja sosiaalialan sekä nuorisotyön asiantuntijoita. Kirja pohjautuu paitsi Versova Puu -elokuvatoimintaa vuosien ajan toteuttaneiden työntekijöiden tietoon ja näkemyksiin myös elokuvatoimintaan osallistuneiden nuorten ja kouluttajien kokemuksiin. Tehtäiskö leffa? -oppaan kirjoitusprosessiin osallistuminen toimi yhden kirjoittajatiimiläisen sosiaalialan YAMK-opinnäytetyönä. Ilmestyttyään opas tulee tilattavaksi Versova Puu -verkkokauppaan.

Äänitys kuntoon, sitten klaffi… Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

Herkuteltuamme emäntien meille valmistamilla eväillä istuudumme jännittyneinä suurelle sohvalle. Kauan odotettu hetki on viimein käsillä: on aika katsoa yhdessä tehty elokuva ensimmäistä kertaa. Valkokankaalla kuvaa, dialogia ja musiikkia, haasteita, naurua ja yhteisiä muistoja, yhdessä kertomaamme ja kokemaamme tarinaa. Elokuvan päätyttyä ilmeet ovat hämmästyneen ilahtuneita – siitähän tuli oikeasti hieno! Välillä näytti jo, ettemme saisi edes kasaan kokonaista elokuvaa. Toisin kuitenkin kävi. Jokaisella on lupa olla ylpeä itsestään ja koko ryhmästä. Onneksi, alun epäilyistä huolimatta, päätimme tehdä yhdessä elokuvan!

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä sosionomi, YAMK-opiskelija Nina Heiden kanssa. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Ninan kirjoitus on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat
Nina Heide
Sosionomi YAMK –opiskelija

Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen
Sosiaalialan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan opinnäytetyö ”Loppujen lopuks siitä hyötyy eniten itse – ne, jotka sitä tekee”: Ryhmämuotoisen elokuvatoiminnan opas sosiaalialalle on julkaistu Theseuksessa.

Lähteet:
KÄNKÄNEN, Päivi 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
MÄKISALO-ROPPONEN, Merja 2016. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. Helsinki: Draamatyö.

Kirje sinulle sosionomiopinnoista haaveileva tai sosionomiopintojasi suorittava

Hei tuleva sosiaalialan osaaja!

 

 

Kirjoitamme sinulle terveisemme Savonian Iisalmen kampukselta huhtikuisena perjantaina 2019. Olemme melkein valmiita sosionomeja ja haluamme antaa sinulle pienen kurkistuksen meidän matkastamme.

Aloitimme opintomme jäisenä ja kylmänä tammikuun päivänä vuonna 2016. Olimme tulleet junalla, pyörällä, kaukaa ja läheltä yksin tai yhdessä aloittamaan jännittävää uutta vaihetta elämässämme. Emme tienneet mikä meitä odotti. Pian meille selvisi, että edessämme on paljon tehtävää, haastetta ja uutta opittavaa.

Yhdessä olemme selättäneet haasteet ja tukeneet toisiamme opintiellä. Yhdessä on jaettu ilot, surut ja kullanmurut. Ammatillinen kasvumme ja henkilökohtainen kehittyminen on ollut antoisaa.

SS16KP:n opiskelijat työstämässä yhdessä positiivisen seläntakana puhumisen harjoitusta 12.4.2019

Opintojen aikana olemme huomanneet, kuinka paljon olemme oppineet sosiaalialasta ja omasta itsestämme. Kokonaisvaltainen ihmisen kohtaaminen ja tukeminen läpi elämänkaaren on tullut tutuksi meille.

Jokaisella on ollut opinnoissaan eri tiensä. Olemme saaneet hakeutua sellaisiin ammatillisiin harjoitteluihin, jotka ovat tukeneet ammatillista kasvuamme. Mutta meitä on ohjattu myös astumaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja kohtaamaan ennakkoluulomme ja se on kannattanut, sillä olemme oppineet itsestämme uusia puolia ja saaneet mahdollisuuden oppia uutta. Näkökulmamme ovat laajentuneet ja syventyneet.

Varhaiskasvatuksen pedagogisina ammattilaisina ja sosiaalialan arvopohjaa toteuttavina tuomme ennaltaehkäisevää ja lapsi- ja perhekeskeistä näkökulmaa varhaiskasvatuksen eri kentille. Meillä on herkkyyttä huomata lapsi- ja perhetyössä erilaisia asioita ja tätä näkökykyä olemme opinnoissamme kehittäneet.

Palveluohjauksen opinnot ovat antaneet meille laaja-alaisen osaamisen nähdä ihmisen hyvinvointi kokonaisvaltaisesti. Osaamme tukea ihmistä ja hänen läheisiään erilaisissa elämän tilanteissa. Olemme huomanneet kuinka monimuotoinen ja muuttuva suomalainen palvelujärjestelmä lainsäädäntöineen on ja kuinka monipuolista palveluohjaukseen perehtyneen sosionomin työ on.

Näiden vuosien jälkeen olemme havainneet, että vaikka opinnot päättyvät, oppiminen ja itsensä kehittäminen jatkuvat edelleen. Muuttuva aika haastaa meitä jatkuvaan kehittymiseen ja ajan hermolla pysymiseen.

Tuhansien kirjoitettujen sanojen ja reflektointien jälkeen olemme vihdoinkin valmistumassa, vaikka joskus epäilys on ollut mielessä. Olemme valmiita siirtymään eteenpäin ja kannustamme teitä tarttumaan tilaisuuteen ja haastamaan itsenne.

Me pystyimme siihen, myös sinä pystyt.

Ps. Opettajat Kristiina ja Pirjo laittavat terveisiä ja kertovat luottavansa meihin sosiaalialan ammattilaisina.

 

Kannustavin terveisin

 

 

SS16KP (sosionomiopiskelijoiden ryhmä)
lehtorit Kristiina Kukkonen ja Pirjo Turunen