Mikä ihmeen RAI?

Tämä kysymys on viimeisen vuoden ollut usein Vaalijalan kuntayhtymän avopalveluiden palvelukotien ohjaajien mielessä. Vaalijalan kuntayhtymän avopalvelut ovat ottamassa asteittain vuoden 2021 aikana RAI-toimintakyvyn arviointivälinettä käyttöön asumispalveluissa RAI (Resident Assessment Instrumen, interRAI)

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelmat ja päätökset perustuvat tietoon toimintakyvystä. Mittaamalla toimintakykyä, saadaan asiakkaan omat vahvuudet ja mielenkiinnon kohteet sekä voimavarat esille. Myös avun ja tuen tarve näkyy mittaamisen tuloksena.

Savonia-ammattikorkeakoulun Heli Malkin sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössä kehitettiin RAI-arviointia Vaalijalaan kehitysvammatyöhön. Opinnäytetyönä koostettiin toimintamalli substanssiteoriaan peilaten organisaation johdon ja työntekijöiden käyttöön. Kehittämistyössä haastavinta oli RAI-arvioinnista oleva vähäinen tutkimuslähteistö, maailmanlaajuisen Covid-19-pandemian aiheuttamat käytännön toteuttamiseen liittyvät asiat sekä aikataululliset haasteet.

Opinnäytetyö eteni vaiheittain. Aluksi Vaalijalan kuntayhtymän kahdessa palvelukodissa lähdettiin suunnitelmallisesti kouluttautumaan ja keräämään tietoa sekä kokemusta arviointiprosessista itse menetelmän käyttöönottoa varten. Arviointi suoritettiin 30 asiakkaalle ja mukana arvioinnissa oli heidän omaohjaajat. Tavoitteena oli saada selkeä prosessikuvaus arvioinnista ja helpottaa arvioinnin tekemistä. Työryhmä laati ennalta lomakkeita tukemaan arvioinnintekijää ja suunnitteli arvioinnin toteutusta sekä info tilaisuutta, jonka tarkoitus oli tukea prosessin haltuun ottamista palvelukodeissa.

RAI toimintakyvyn arviointimenetelmällä saadaan asiakkaan palveluntarve, avun- ja tuen tarve mitattuna esille. Arviointi itsessään nostaa herätteitä, jotka kiinnittävät erityistä huomiota asiakkaan sen hetkiseen tuen tarpeeseen tarkemmin. Herätteet kohdentavat tuen ja avun tarvetta, joiden pohjalta yhdessä asiakkaan ja hänen läheisen kanssa suunnitellaan asiakkaan tukemiseen toimenpiteet tavoitteen saavuttamiseksi.

RAI toimintakyky arviointi on myös oppimisen ja kehittämisen prosessi henkilöstöllä, jotka työskentelevät vammaisalalla.

Asumisyksikön esihenkilöiden on tärkeää johtaa ja sisäistää arviointiprosessin eri vaiheet ja olla osallisena arvioinnin teossa. Uuden arviointimenetelmän käyttöönottamisen johtaminen on läpi organisaation tapahtuvaa ja avointa kehittävää toimintaa. Arvioinnin kokonaisvaltainen hyödyntäminen vaatii sen, että arviointia on tehtävä systemaattisesti ja tuloksia tarkasteltava yhdessä oppien. Uusi arviointimenetelmä on muutos palvelukodin asiakkaalle ja työntekijöille. Muutosvaihe vaatii prosessin säännöllistä käsittelyä ja aikaa ymmärtää syyt sekä seuraukset.

Tutkimus toimintakyvyn arviointimenetelmästä tukena kehityksen tiellä

Osana opinnäytettä kehittämishankkeeseen osallistuneille palvelukodin työntekijöille toteutettiin Webropol kysely. Kysymyksiin haluttiin tarkoituksella jättää suljettujen vastausten lisäksi avoin vastausvaihtoehto, jolla toivottiin saatavan tarpeellista lisätietoa täydentämään arvokasta tietoa. Kyselyn tulokset osoittivat, että alku infosta, tehdyistä lomakkeista sekä RAI-arviointijärjestelmän koulutuksesta oli merkittävä hyöty. Erityisesti alku infon merkitys korostui tutkimustuloksissa.

Tuloksiin ja tehtyihin toimenpiteisiin nojaten alku infoa suositellaan jokaiselle RAI-arviointia tekevälle henkilölle. Opinnäytetyön tuloksena voidaan kuitenkin todeta, että RAI-toimintakyvyn kehittäminen on alussa ja matka jatkuu Vaalijalan avopalveluissa. Arvioinnin alkuvaiheet ovat lähteneet hyvin käyntiin ja Vaalijalassa voidaankin RAI-arviointia syventää käytännössä asiakkaiden tueksi. Seuraavaksi tarkoitus on nimetä asumisyksiköihin RAI-vastaavat ja jatkaa matkaa yhdessä kehittämisen tiellä.

Tilastojen mukaan RAI-arviointien teossa on valtakunnallisesti tarkasteluna kirjavuutta. Vuonna 2018 tehtiin THL:n mukaan RAI-arviointeja noin 40 prosentille kaikista ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista ja noin 35 prosentille säännöllisen kotihoidon asiakkaista.

RAI-järjestelmän systemaattinen käyttöönotto vaatii siis vielä laajalti kehittämisistä ja perehtymistä. Sosiaalialan työntekijöiden RAI- osaamista tulee vahvistaa lähivuosina. Vaalijalassa kehittäminen on jo vauhdissa. Heli Malkin opinnäytetyöhön voi tarkemmin tutustua Theseuksesta.

Kirjoittajat:
Heli Malkki, sosionomiopiskelija (YAMK)
Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja

Lähteet:

Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301, § 39, 17§ & 36§).
Seppälä, Heikki & Sundin, Markus. 2011. TOIMI – Menetelmä psykososiaalisen toimintakyvyn kuvaamiseen. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Viitattu 1.2.2021
Lauri, Sirkka ja Kyngäs, Helvi 2005. Hoitotieteen teorian kehittäminen. Sanoma Pro Oy. Viitattu 10.6.2021

Kevät on peruttu!

Sosiaaliala vaatii jatkuvasti uudenlaisia välineitä ihmisten tavoittamiseen, innostamiseen ja osallistamiseen. Digitaalinen ohjaus on paljon muutakin, kuin chat-palveluita ja sosiaalialan muuttuvat tarpeet haastaa miettimään digitaalista ohjausta uudella tavalla. ”Kevät on peruttu”- kehittämisprojektilla lähdimme rohkeasti kokeilemaan ohjausta ennennäkemättömällä ja näin syntyi uusi työmenetelmä, jonka soveltuvuutta erilaisille asiakasryhmille ja eri aiheiden käsittelyyn suosittelemme kokeilemaan.

Kevät on Peruttu- videosarjassa oli yhteensä viisi videota, markkinointivideo, neljä jaksoa ja lukudraama. Kuva: Topi Lindh.

Koronapandemia sulki yhteiskunnalliset palvelut keväällä 2020, mikä pakotti eri palvelujen tarjoajia kehittämään toimintaansa uudella tavalla. Liikkumista ja kokoontumista koskevat rajoitukset estivät kasvokkain tehtävän työskentelyn ja pelko siitä, että jo tavoitetut asiakkaat putoavat palveluiden piiristä, oli suuri. Rajoitusten seurauksena suljettiin koulut ja harrastustilat, nuorisotyön ryhmät ja nuorisotalotoiminta loppuivat. Kajaanin Kaupunginteatterin esitykset peruttiin ja lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen järjestämät erilaiset ryhmä- ja luentotoiminnat keskeytyivät. Työskentelyn muuttuessa mahdottomaksi työn toteuttamiseksi tarvittiin uudenlaisia innovaatioita.

Kajaanissa tähän tilanteeseen lähdettiin reagoimaan nopeasti Kajaanin kaupungin nuorisopalveluiden ja Kajaanin kaupunginteatterin osalta. Digitaalisten palvelujen kehittämistarve oli välttämätöntä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi akuutissa tilanteessa. Koottiin taide- ja sosiaalialan monialainen kehittämistiimi, joka lähti ideoimaan digitaalisia työtapoja nuorten tavoittamiseksi. Syntyi idea vuorovaikutteisesta nuorille suunnatusta videosarjasta, jonka toteutettaisiin taide- ja sosiaalialan osaajien monialaisena yhteistyöprojektina Kajaanin nuorisotyön sosiaalisen median kanavilla, sekä projektin omilla nettisivuilla.

Kehittämisprojekti oli kaikille toimijoille uudenlainen lähestymistapa ohjaustyöhön, koska kohderyhmän kanssa ei tulisi minkäänlaista reaaliaikaista kohtaamista. Digitaalisen nuorisotyön kehittämistavoitteena oli saada pidettyä kontaktia nuoriin ja osallistaa nuoria vuoropuheluun pandemian aiheuttamista tunnekokemuksista; peloista, epätietoisuudesta ja yksinäisyydestä. Syntyi idea vuorovaikutteisesta kulttuuriteoksesta, jonka sisällön tuottajiksi haluttiin osallistaa monialaisen kehittämistiimin lisäksi nuoret itse. Videosarja sai nimekseen “Kevät on peruttu”, koska siltä elämä sen hetkisten lehtiotsikoiden valossa näytti.

“Kevät on peruttu” -videosarjan jaksojen sisältö rakennettiin nuorilta saaduista viesteistä, joissa lähdettiin kysymään nuorilta yksinkertaisuudessaan: “Mitä sinulle juuri nyt kuuluu?”. Tavoitteena oli saada kuuluviin nuorten ajatuksia, tuntemuksia ja kysymyksiä rajoitusten varjostamasta koronakeväästä ja siitä, miten se on vaikuttanut nuorten arkeen.

Nuoria pyydettiin lähettämään viestejä anonyymisti tekstiviestinä, nettilomakkeella tai somekanavissa. Viestien sisältöjä tarkasteltiin nuorisotyön ammattilaisten kanssa ja saaduista viesteistä etsittiin pääteema ja mahdolliset kysymykset, joihin videon sisällön avulla lähdettiin vastaamaan. Aiheesta tehtiin puhutteleva, mutta viihteellinen videosarja, joka sisälsi viisi jaksoa. Viimeinen päätäntäjakso työstettiin lukudraamaksi Kajaanin kaupunginteatterin, Kajaanin harrastajateatterin sekä paikallisen ammattilaistaiteilijaryhmän Vaara-kollektiivin voimin.

https://www.kevatonperuttu.com/
Viimeisenä jaksona toteutettiin Vaara-kollektiivin, Kajaannin kaupunginteatterin ja Kajaanin harrastajateatterin aiheesta tekemä Lukudraama. Kuva: Topi Lindh

Vaikka aihe olikin monelta kannalta vakava ja saaduissa viesteissä tuli vahvasti ilmi nuorten huoli tulevaisuudesta ja ärsytys vallitsevaa tilannetta kohtaan, video-ohjauksen tavoitteena oli kertoa asioista kuitenkin kevyellä asenteella ja käyttää huumoria välineenä. Tuotteen olisi oltava asiakaslähtöinen ja mediasisällön oli oltava nuoria puhutteleva. Sen tuli antaa informaatiota epävarmassa ja epäselvässä tilanteessa ja voimavaraistaa nuoria.

Olemme tuotteistaneet sosionomi(AMK) opinnäytetyönä “Kevät on peruttu”- digitaalisen mediaohjauksen mallin. Opinnäytetyön kautta toivomme mahdollisimman monen pääsevän tutustumaan tähän työmenetelmään ja soveltamaan sitä omien asiakasryhmien tarpeiden mukaisiksi. Osallistava ohjaus käsitetään usein pelkästään reaaliajassa kasvokkain tehtäväksi työksi, digitaalinen ohjausmalli haastaa tämän ajattelun ja saa pohtimaan ohjausta uudella tavalla. Digitaalisen ohjausmallin vahvuuksia on katsojan mahdollisuus päättää osallistumistapansa ja päästä osallistumaan anonyymisti. Katsoja voi osallistua pelkästään katsojana, jolloin hän saa itselleen uutta tietoa ja kuulee muiden mielipiteitä ja ajatuksia. Tällöin ohjausmalli toimii palveluohjauksena ja vertaistuen kanavana.

Osallistuminen on helppoa, sillä viestejä voidaan lähettää eri kanavien kautta. Digitaalisessa ohjausmallissa nuoria kannustetaan lähettämään omia ajatuksia myös taiteellisesti vapailla tyylillä: kuvina, tarinoina, runoina, tai miten nuori haluaa viestinsä esille tuodakaan. Sosiokulttuurillisen innostamisen keinoin nuorten on mahdollista rakentaa käsitystä omasta elinympäristöstä, omasta asemasta yhteisössä sekä tarjotaan vertaistukea. Ohjauksessa huomioidaan vaihtoehtoiset kommunikaatiotavat, esteettömyys ja kestävä kehitys.

Vaikka “Kevät on peruttu” -video-ohjausmalli kehitettiin digitaalisen nuorisotyön työmenetelmäksi, sitä voidaan soveltaa myös muille asiakasryhmille. Osallistava ohjaus toteutuu parhaiten silloin, kun kohderyhmä osallistuu aktiivisena osana kehittäjätiiminä. Tavoitteena on saada passiivisen katsojan rooli muutettua aktiiviseksi toimijaksi, joka lähettää ajatuksiaan ja mietteitään kehittäjätiimille työstettäväksi aineistoksi. Teoreettisesti tässä toteutuu sosiokulttuurisen innostamisen periaatteet innostamisesta osallisuuteen ja kulttuurilliseen vaikuttamiseen.

Kirjoittajat:

Petja Korkkonen, sosionomiopiskelija (AMK)

Heini Juntunen, sosionomiopiskelija (AMK)

Marjaana Tuovinen, sosiaalialan lehtori

Kiitokset: Kajaanin nuorisopalvelut, Kajaanin Kaupunginteatteri, Vaara-Kollektiivi, Kulttura, Topi Lindh ja Matias Nieminen.

Lue lisää:

Juntunen, Heini ja Korkkonen, Petja 2021. Kevät on peruttu! Osallistava mediaohjauksen malli Kajaanin kaupungin nuorisopalveluille. Savonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, sosionomi (ylempi AMK).

Kevät on Peruttu 2020.

Krogerus, Milka 2020. Kevät on peruttu! Kajaanin nuorisotyö ja taiteilijat tuovat nuorten koronakevään tunnelmat esiin. Verkkojulkaisu. YLE uutiset. Julkaistu 20.5.2020. Viitattu 8.6.2021

Verke 2019. Kunnallisen nuorisotyön digitalisaatio 2019. Pdf-tiedosto. Viitattu 9.6.2021.

Jokainen kohtaaminen on aina mahdollisuus – Vahvuuspedagogiikka osaksi varhaiskasvatusta

Jokainen on ollut joskus lapsi. Lapsi, joka on katsellut maailmaa avoimin ja ihmettelevin silmin oppien samalla kaikkea uutta ja ihmeellistä. Lapsi, joka on alkanut rakentaa pohjaa omalle identiteetilleen ja itsetunnolleen elämässä ympärillä olevien ihmisten palautteen perusteella.

Kuvituskuva. Lapsi seisoo selkä kameran päin reppu selässään ja katsoo metsän siimekseen.

Lasta kasvattavat aikuiset tekevät valinnat siitä, mitä tuo lapsi muistaa myöhemmin, ja millaisena ihmisenä hän näkee itsensä aikuisena. Sen takia on tärkeää alkaa tukea lapsen vahvuuksia ja taitoja jo varhaislapsuudessa. Moni lapsi viettää suurimman osan arkipäivästään päiväkodissa, joten varhaiskasvattajilla on suuri vastuu ja velvollisuus tukea lapsen kasvua ja kehitystä mahdollisimman monipuolisesti. Mitä enemmän lasta kannustetaan ja kehutaan, sitä parempi itsetunto ja positiivisempi minä-kuva hänelle kehittyy.

Sen takia on tärkeää, että vahvuuspedagogiikka on osa varhaiskasvatustoimintaa. Vahvuuksien kautta lapsi oppii huomaamaan itse, missä hän on hyvä. Hän oppii myös huomaamaan hyvää muissa ja kertomaan sen ääneen toisille. Hyvä ruokkii hyvää.

Lapsi tarvitsee aina ihmisen, joka jaksaa uskoa hänen taitoihinsa ja kykyihinsä. Aikuisen uskoa, hän hakee silloinkin kun kiukuttaa, ärsyttää ja suututtaa. Yleensä lapsen negatiivinen käytöksen syynä on pohjimmillaan tarve saada yhteys aikuiseen. Samalla saaden tämän hyväksyntä kaikille tunteille. Kasvattajan sensitiivinen, kannustava ja kehuva ja vahvuuksiin keskittyvä työote auttavat lasta selviytymään näistä hetkistä. Samalla aikuinen saa luotua lapselle turvallisuuden tunteen siitä, että minä riitän, vaikka välillä suututtaisi.

Savonia-ammattikorkeakoulussa blogimuotoisena toteutetussa sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössä kehitettiin Hyvää huomioiden- musiikillinen satutuokiokokonaisuus. Opinnäytetyön tavoitteena on tukea positiivisen pedagogiikan ja vahvuuspedagogiikan käyttöönottoa varhaiskasvatuksessa.Vahvuuspedagogiikka tarkoittaa tietoista keskittymistä siihen, mikä kussakin oppijassa on toimivaa ja hyvää (Uusitalo-Malmivaara 2018).

Hyvää huomioiden -oppimistuokiot

Hyvää huomioiden -oppimistuokiot on suunniteltu 4-5-vuotiaille, ja niiden kautta tutustutaan 16 eri luonteenvahvuuteen. Oppimistuokioissa yhdistyy musiikkikasvatus ja satujen maailma luonteenvahvuuksiin tutustumiseen. Luonteenvahvuudet ovat ihmisen ominaisuuksia, joita voi kehittää ja vahvistaa. Ne myös näkyvät lähes kaikessa ihmisen toiminnassa kuten tunteissa, käytöksessä ja ajatuksissa. Tuokioiden saduissa on mukana perinnesatuja sekä aivan uusia satuja. Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Musiikkipäiväkoti Priimi.

Oppimistuokioiden kautta lapsi oppii huomaamaan hyvää itsessä ja muissa. Samalla satujen kautta vahvistetaan myös lapsen musiikillisia valmiuksia ja osallisuuden tunnetta osana omaa oppimistaan.

Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Sadut ja musiikkikasvatuksen työtavat tukivat lasten mielikuvitusta pitäen heidän mielenkiintoaan yllä tuokioilla. Ne myös innostivat osallistumaan ja lasten kanssa pystyttiin käymään aika syvällisiäkin keskusteluja luonteenvahvuuksiin liittyen. Lapset nauttivat tuokioiden toiminnallisuudesta ja siitä, että pääsivät itse vaikuttamaan moniin asioihin. Lapset myös pitivät kaikista eniten niistä osioista, joihin he olivat itse saaneet eniten vaikuttaa.

Opinnäytetyö tarjoaa valmista oppimateriaalia lasten kanssa yhdessä löytää taitoja ja vahvuuksia niin itsestä kuin muista. Se millaisia kasvattajia olemme lapselle silloin kun hän on vielä pieni, vaikuttaa samalla hänen tulevaisuuteensa. Lapsi tarvitsee aina rinnalleen kulkemaan aikuisen, joka jaksaa uskoa, kehua ja kannustaa. Tärkeintä on muistaa: ”jokainen kohtaaminen on aina mahdollisuus” (Vuorinen 2021.)

Kuvituskuva. Äiti ja lapsi seisovat metsätiellä ja pitävät toisiaan kädestä katsoen samalla toisiaan. Metsän latvuksista lankeaa kaunis valo heidän ylleen.

Tämä blogipostaus on tehty osana sosionomi (YAMK) -tutkinnon opinnäytetyöprosessia.

Kirjoittajat:

Enni Nuora, sosionomi, YAMK-opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Anne-Leena Juntunen, Sosiaali- ja terveysalan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Nuora, Enni.2021. Hyvää huomioiden- vahvuuspedagogiikkaa 4-5-vuotialle lapsille musiikillisten satutuokioiden kautta varhaiskasvatuksessa. Teksti löytyy myöhemmin myös Theseuksesta

Uusitalo-Malmivaara, Lotta 2018. Huomaa hyvä, sano se ääneen ja tallenna-kannustus vahvuuspedagogiikan keinoin.verkkojulkaisu. Julkaistu 15.10.2018.

Vuorinen, Kaisa.2021. Verkkosivut; https://kaisavuorinen.com

Vahvista varhaisen tuen asiantuntijuuttasi uudella sosiaalialan YAMK-koulutuksella

Varhainen tukeminen kuuluu varhaiskasvatukseen ja lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Pian sitä on mahdollisuus opiskella Savonia-ammattikorkeakoulun ylemmässä korkeakoulututkinnossa nimeltä Varhaisen tuen asiantuntija (YAMK). Varhaisen tuen tavoitteena on sekä lapsen varhaisvuosien tukeminen että mahdollisimman varhain aloitetut tukitoimet.

Varhaisen tuen antamisen keskeinen tavoite on edistää lapsen suotuisaa kasvua ja kehitystä sekä ehkäistä suurempien pulmien syntymistä. Varhaisen tuen avulla kavennetaan terveys- ja hyvinvointieroja ja lisätään lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Kuvituskuvassa viisi lasta hyppää ilmaan ja hymyilee katsoen kameraan. Kaikilla on yllään värikkäät vaatteet.
Lapset tarvitsevat varhaisvuosiinsa monenlaista tukea aikuisilta. Kuva: Flikcr CC BY-NC 2.0

Mihin varhaisen tuen asiantuntijaa tarvitaan?

Lapsi voi tarvita tukea kehitykselleen ja oppimiselleen monista eri syistä. Tuen tarvetta voi ilmetä esimerkiksi sosiaalisten taitojen ja käyttäytymisen alueella, tunne-elämän, kielellisten ja matemaattisten taitojen alueella, keskittymisen ja tarkkaavaisuuden, kädentaitojen ja liikunnallisten taitojen alueella.

Vanhemmuus on nyky-yhteiskunnassa haasteellista. Tutkimustulosten mukaan ennaltaehkäisevä perhetyö ja varhainen tuki tukevat varhaiskasvatusikäisten lasten vanhemmuutta. Matalan kynnyksen palvelujen merkitys vanhemmuuden tukemiselle on suuri. Palvelujen oikea-aikaisuus ja palveluohjauksen/sosiaaliohjauksen merkitys vanhemmuuden tueksi korostuvat. Sote-uudistus ja lapsistrategia korostavat kokonaisvaltaista työotetta varhaisen tuen työskentelyssä.

Varhaisen tuen tutkimukset osoittavat myös, että nykyisiä ennaltaehkäiseviä perhetyön palveluja ja varhaista tukea tulisi kehittää ja palveluja monimuotoistaa tukemaan perheiden yksilöllisiä tarpeita. Erityisesti vaikeuksia on ollut saada tukea perheiden kriisitilanteissa etenkin, jos perheen tukiverkot ovat ohuet. Korona-aika on tuonut työhön myös lisähaasteita.

Uusi koulutus täydentää aiempaa osaamista

Savonia-ammattikorkeakoulu tarjoaa uutta sosiaalialan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa, joka painottuu varhaisen tuen kehittämiseen ja asiantuntijuuden vahvistamiseen. Ensimmäinen toteutus on Kuopion Microkadun kampuksella keväällä 2022. Haku koulutukseen on syksyllä 2021. Koulutuksen aikana pyritään lisäämään varhaisen tuen parissa työskentelevien alan ammattilaisten varhaisen tuen osaamista, kehittämään varhaisen tuen palveluja ja mahdollistamaan verkostoituminen alan toimijoiden kanssa.

Lisätietoja koulutuksesta löydät klikkaamalla tästä. Koulutukseen haku on osoitteessa opintopolku.fi syksyllä 2021!

Kirjoittaja:
Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja

Iisalmelaisten lapsuusmuistot digitarinoiksi

Savonia-ammattikorkeakoulussa sosiaalialaa opiskelevat keräävät iisalmelaisilta lapsilta ja nuorilta sekä heidän perheiltään ja läheisiltään lapsuusmuistoja ja tarinoita ja tallentavat muistot digitarinoiksi. Tarinat ovat osa Iisalmen kaupungin 130-vuotisjuhlavuoden tapahtumia.

Mila Simonen ja Terhi Lappalainen, sosionomi (YAMK) -tutkinnon suorittajat, ovat luoneet ensimmäisen digitarinan, jonka voit katsoa tästä.

Lapsuusmuistoja ovat keräämässä sosionomi (AMK) -, sosionomi (YAMK) – ja hyvinvointikoordinaattori (YAMK) -opiskelijoita. He keräävät tietoja lapsuusajan mieluisista tekemisistä ja leikeistä sekä leikki-, uinti- ja retkipaikoista Iisalmessa. Uskaliaimmat paljastavat leikkiensä piilopaikat ja parhaat, salaiset uimapaikkansa.

Kaksi lasta kyykistyy lammikon äärelle kesällä, pojilla on värikkäät vaatteet sekä hatut päässä. Molemmat katsovat ihmetellen veteen.
Vesi kiinnostaa useimpia lapsia
– joko se kuuluu elementtinä leikkeihin tai sitten siinä uidaan! Kuva: Pxhere CCO

Yhteistyökumppaneina digitaalisten tarinoiden keruuprosessissa ovat Paloisten päiväkodin esikouluryhmä sekä Juhani Ahon ja Kangaslammen koulut. Lisäksi kerätään tietoja vanhemmalta polvelta aina Iisalmen kaupungin alkuajoilta saakka.

Digitaalisessa tarinankerronnassa yhdistetään kulttuuriperinne – tarinankerrontataito –tieto- ja viestintäteknologiaan. Nyt luotavat digitarinat jäävät elämään; niitä voidaan esittää Iisalmessa nyt asuville tai aiemmin asuneille, tänne juuri muuttaneille ja muuttaville – ja niitä voivat katsoa kaikki halukkaat halutessaan vuosien päästäkin.

Ensimmäinen digitarina on valmistunut ja ensiesitetty Savonian Osallisuuswebinaarissa vappuaattona 2021. Siinä esitellään iisalmelaista lapsuutta valokuvin ja tarinoin 1900-luvun alkupuolelta. Kaikki digitarinat julkaistaan syksyllä 2021 yhteistyössä Iisalmen kaupungin kanssa. Lisäksi aiheesta laaditaan työnantajan edustajien, opettajien ja opiskelijoiden yhteistyön tuloksena julkaisu, jossa avataan myös teoreettisia lähtökohtia lapsuuskokemuksille ja digitarinamenetelmän käytölle.

Mustavalkoinen kuva. Kaksi lasta keinuu auton renkaasta tehdyssä keinussa, molemmat hymyilevät.
Keinuminen tai kiikkuminen esiintyy lapsuusmuistoissa läpi vuosikymmenten. Kuva: Wikimedia Commons | Klaus27neu | CC BY-SA 3.0

Kirjoittajat
Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja
Kukka-Maaria Raatikainen, viestinnän lehtori

Lähteet ja lue lisää:
Iisalmen kaupunki. Iisalmen kaupungin 130-vuotisjuhlavuosi. Viitattu 8.6.2021
Rauhankasvatusinstituutti. Maailmankoulu.fi. Digitaalinen tarinankerronta. Viitattu 8.6.2021

Lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen -kysymistä, kuuntelemista ja kohtaamista

Lähisuhdeväkivalta on edelleen yleistä. Se jää usein piiloon kotien seinien sisäpuolelle ja harvoin loppuu itsestään. Lähisuhdeväkivalta on vahingollista ja vaurioittavaa kaikille osapuolille sekä väkivaltaa käyttäneille ja kokeneille että sille altistuneille, esimerkiksi lapsille.

Tämä kaikki on usein tuttua sosiaali- ja terveysalan työntekijöille. Usein ymmärretään myös, että lähisuhdeväkivallan kartoittaminen ja tuen tarjoaminen on tärkeää. Kuinka usein sinulta on kysytty lähisuhdeväkivallasta esimerkiksi terveystarkastuksessa tai sosiaalipalveluissa?

Kartoitin sosionomi yamk –opintoihin liittyvässä opinnäytetyössäni kokemuksia lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta ja ohjaamisesta (Röntynen 2021). Kokemukset lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta olivat vähäisiä. Kaikki kuitenkin toivoivat, että eri palveluissa kartoitettaisiin kaikilta säännönmukaisesti ja työntekijän aloitteesta lähisuhdeväkivaltaa. Jo pelkästään se hälventäisi häpeää.

— Puheeksi ottaminen voi avata omaa tilannetta, jolle on voinut sokeutua, pohtii lähisuhdeväkivaltaa kokenut.

Usein lähisuhdeväkivaltaan liittyy syyllisyyttä ja häpeää. Työntekijän kysymykset ja kohtaaminen ovat merkittäviä tekijöitä väkivallan loppumisen ja selviytymisen prosessissa. Ja prosessi se usein onkin. Voi olla, että useassa paikassa kysytään lähisuhdeväkivallasta ennen kuin siitä lopulta kertoo. Työntekijältä toivotaan kartoittamisen ja kysymisen lisäksi kuuntelemista.

Lähisuhdeväkivaltakokemuksista kertominen voi lähteä liikkeelle pienillä viitteillä, esimerkiksi väsymyksestä, riidoista tai mustasukkaisuudesta kertomisella. Toivotaan, että työntekijä kysyy lisäkysymyksiä, kuulee ja ottaa kuulemansa todesta.

— Kokijalla on syyllisyyttä omista valinnoista, kyvyistä puolustaa itseään ja jos työntekijältä tulee pieni viesti tästä, häpeää niin paljon, ettei toinen pysty auttamaan. Kokijat usein erityisherkkiä ja tuntosarvet pitkinä, mikä vaatii työntekijältä hienotunteista asennetta, kuvailee lähisuhdeväkivaltaa kokenut.

Lähisuhdeväkivalta on monimuotoista. Fyysinen väkivalta usein tunnistetaan helpommin kuin vaikka henkinen tai taloudellinen väkivalta. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneet toivovat, että työntekijät saisivat koulutusta väkivallasta ja osaisivat sanoittaa esimerkiksi sen eri muotoja. Omalle tilanteelle on voinut sokeutua ja kokee ihan tavalliseksi sen, ettei saa tavata ystäviään, läheinen tarkistaa puhelimen sisällön tai liikkuminen on rajoitettua. Työntekijän sanoittaminen voi auttaa ymmärtämään omaa tilannetta. Mikä sinun mielestäsi on väkivaltaa? Miten oma käsityksesi ohjaa toimintaasi?

Väkivalta läheisessä suhteessa on väärin. Tilanteeseen on mahdollista saada apua ja tukea. Nämä asiat väkivaltaa kokenut haluaa kuulla.
Työntekijän toivotaan ottavan kantaa, ettei väkivalta ole oikein ja tarjoavan tukea kaikille perheenjäsenille. Huoli läheisistä tai pelko väkivallasta voivat estää siitä puhumisen. Tällöin on tärkeää kuulla, että palveluja on saatavilla. Esimerkiksi tieto turvakodista voi tulla uutena ja olla merkittävä alku lähisuhdeväkivallan loppumisen prosessissa.

Työskentelen Kuopion ensikotiyhdistyksen Pelotta väkivaltatyön avopalvelussa. Monitoimijaisessa yhteistyössä olen kuullut työntekijöiden pohtivan, mikä vaikuttaa siihen, etteivät asiakkaat kerro lähisuhdeväkivallasta, vaikka työntekijä kysyisi sitä. Luottamuksellinen suhde, turvallisuuden tunne ja rauhallinen tilanne toistuvat väkivaltaa kokeneiden toiveissa. He pohtivat, että työntekijöiden vaihtuvuus on riski näiden asioiden toteutumiselle. Väkivallan uhkan kartoittaminen on tärkeää, voiko asiakas palata kotiin ja ovatko muut perheenjäsenet turvassa? Joskus työntekijä hätääntyy ja saattaa ohjeistaa asiakasta omasta turvattomuuden tunteestaan käsin.

Kuvituskuvassa ihmisen kämmen, jonka päällä kasvin verso. Kuvan tausta on vihreä.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneen kohtaaminen vaatii herkkyyttä kuulla. Kuva: Pixabay

Miten työntekijänä uskallan kysyä lähisuhdeväkivallasta? Entä jos kysyn väärin? Entä jos joku kertookin väkivallasta? Mitä sitten teen ja sanon tai minne ohjaan? Toivottavasti yhä harvemmin yksittäisen työntekijän tarvitsee miettiä tällaisia kysymyksiä. Työpaikkojen rakenteet ja toimintaohjeet sekä työntekijöiden lisäkoulutus rakentavat pohjaa työntekemiselle. Pohjan puuttuessa on sattumanvaraista, millaisia työkäytäntöjä työntekijällä on ja miten ne vaikuttavat lähisuhdeväkivallan kartoittamiseen.

Perhekeskusten yksi tehtävistä on ennaltaehkäistä lähisuhdeväkivaltaa. Työntekijöitä kouluttamalla ja toimintamalleja määrittelemällä luodaan uudenlaista, monitoimijaista ja yhdenmukaista työkulttuuria. Perhekeskusten rinnalla laajassa keskustelussa on traumainformoitu työote, joka avaa turvallisen kohtaamisen elementtejä. Olisiko näistä keinoja lähisuhdeväkivallan vähentämiseen?
Jos kaipaat lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamiseen ja ohjaamiseen lisäkeinoja työntekijänä, käy ottamassa haltuun Ehkäise lähisuhdeväkivaltaa – materiaali. Perehdytysvideo materiaalin käyttöön ottamisen tueksi on tekeillä, seuraa Kuopion ensikotiyhdistyksen nettisivuja ja somea.

Röntynen, Saara 2021. Lähisuhdeväkivallan puheeksi ottaminen ja ohjaaminen –asiakkaan kokemuksia palvelujärjestelmässä. Savonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, sosionomi (ylempi AMK).

Kirjoittaja Saara Röntynen, sosionomi YAMK-opiskelija, projektityöntekijä (Kuopion ensikotiyhdistys ry)
Savonia-ammattikorkeakoulu

Sukupuolistuneen väkivallan vastainen työ pakolaiskontekstissa – moniammatillista verkostoyhteistyötä ja sensitiivistä kohtaamista

Eurooppaan suuntautui vuosina 2015–2016 siirtolaisvirta: turvapaikkahakemuksia tehtiin yli miljoona. Luku on lähes kolminkertainen esimerkiksi viime vuoteen verrattuna. Turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevissä kansalaisjärjestöissä huomattiin naisilla olevan kokemuksia sukupuolistuneesta väkivallasta. Väkivallan yleisyyden ja eri muotojen tutkimiseksi ja auttamiskeinojen kehittämiseksi käynnistettiin Co-creating a Counselling Method for Refugee Women GBV Victims (CCM-GBV) -hanke kuuden EU-jäsenvaltion yhteistyöhankkeena. Hanke toteutui vuosina 2017-2019.

Sukupuolistunut väkivalta eroaa muista väkivallan muodoista siten, että väkivaltaisten tekojen ensisijaisena motiivina on uhrin sukupuoli. Naisiin kohdistuvan sukupuolistuneen väkivallan syy ja seuraus on naisten ja miesten välinen epätasa-arvo. Sukupuolistuneelle väkivallalle voivat altistaa erilaiset yksilöön itseensä, hänen perheeseensä ja lähisuhteisiinsa tai yhteisöihinsä liittyvät tekijät. Pakolaisuus itsessään voi altistaa epäasialliselle kohtelulle. Väkivallalle altistuminen on usein jatkumo, joka ei pääty kohdemaassakaan.

Sukupuolistuneella väkivallalla on pitkäaikaisia ja kokonaisvaltaisia seurauksia väkivaltaa kokeneen elämässä. Pakolaisnaiselle kuormittavuutta lisää pakolaisuus kuormittavana ja traumaattisena kokemuksena. Väkivallalle altistavien riskitekijöiden tunnistaminen ja sanoittaminen on tärkeää, jotta väkivaltaa kokenut voi saada tietoa ja ymmärrystä sille, että väkivalta ei johdu hänestä itsestään.

Suomi oli mukana CCM-GBV (Gender-Based Violence) -hankkeen yhteiskehittämisessä Saksan, Kreikan, Kyproksen, Kroatian ja Italian ohella. Suomessa hankkeen käytännön toteutuksesta vastasi Setlementti Puijola ja tutkimuksellisesta osuudesta Euroopan Kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI. Hankkeen tarkoituksena oli kehittää psykososiaalinen ohjausmenetelmä sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden pakolaisnaisten auttamiseksi ja ohjaamiseksi.

Hankkeessa moniammatillinen työryhmä keräsi laadullista aineistoa asiakaskohtaamisista, joita pakolaistaustaisille naisille tarjottiin. Kohtaamisissa naisille annettiin tietoa sukupuolistuneesta väkivallasta ja heidän oikeuksistaan sekä kerättiin tietoa heidän kohtaamasta väkivallasta. Osana hanketta luotiin käsikirja sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden pakolais- ja turvapaikanhakijanaisten ohjaukseen.

Sukupuolistunutta väkivaltaa kokenut tarvitsee monialaista tukea

Moninaisten prosessien sekä elämäntilanteiden vuoksi sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneet pakolaisnaiset tarvitsevat usein niin psykososiaalista tukea ja ohjausta, oikeudellista ohjausta ja neuvontaa kuin apua ja tukea päivittäisiin toimiinkin. Usein naisilla voi olla useampia, pitkäaikaisia prosesseja käynnissä samaan aikaan, kuten turvapaikka-, rikos- ja perheoikeudellisissa asioissa. Naisia tulee siksi tukea ja ohjata kokonaisvaltaisesti heidän sen hetkisessä elämäntilanteessaan väkivaltakokemukset huomioiden. Parhaiten siihen vastaa moniammatillinen työskentely ja laaja verkostoyhteistyö.

Turvapaikanhakija- ja pakolaisnaisten kohtaamalla sukupuolistuneella väkivallalla on monia muotoja. (HEUNI 2019)

Yhteistyökumppaneita voivat olla esimerkiksi vastaanottokeskukset, turvakodit, rikosuhripäivystys, oikeusaputoimisto, tulkkipalvelu, sosiaaliviranomaiset, Kela, terveydenhuolto, rajaviranomaiset, suurlähetystöt, varhaiskasvatuspalvelut, koulut, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä sekä järjestötoimijat. Kaikilla työskentelyyn osallistuvilla tulee olla tietoa sukupuolistuneesta väkivallasta, sen muodoista ja seurauksista. Muussa tapauksessa väkivaltaa kokeneen kokemukset voivat jäädä kuulematta tai ne voivat tulla väärinymmärretyiksi tai täysin huomioimatta. Työskentelyssä on merkityksellistä sensitiivisyys sekä naisten oman tahdon ja työskentelyyn suostumuksen kunnioittaminen.

Sukupuolistuneen väkivallan vastainen työ jatkuu

CCM-GBV-hanke päättyi loppuvuodesta 2019, mutta työ sukupuolistuneen väkivallan teemojen parissa jatkuu GBV-Sarah- ja GBV-Tuva-hankkeissa. Kansainvälisessä GBV-Sarah-hankkeessa lisätään tietoutta sukupuolistuneesta väkivallasta ja väkivaltaa kokeneiden oikeuksista muun muassa eri kielillä toteutettavilla aihetta käsittelevillä podcasteilla. Lisäksi hankkeessa koulutetaan ammattilaisia ja kehitetään uudenlaista ohjausmenetelmää. Hankkeessa jatketaan myös maahan muuttaneiden naisten yksilöllistä tukemista ja ohjaamista. GBV-Sarah-hanketta rahoittaa Euroopan komission REC-ohjelma. Hankekumppanit ovat Saksassa, Kreikassa ja Italiassa.

GBV-Tuva-hankkeessa työskennellään turvapaikanahakijanaisten ja -tyttöjen kanssa. Hankkeessa tuotetaan intensiivikoulutusta ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneita turvapaikanhakijanaisia ja -tyttöjä. Hankkeessa myös jatkokehitetään ja juurrutetaan ohjaamisen menetelmiä ja luodaan materiaalipankki ammattilaisten käyttöön.

Kirjoittajat:

Henriikka Tiihonen

sosionomi (AMK) -opiskelija

Tuija Pakarinen

sosiaalialan lehtori

Henriikka Tiihonen työskentelee Setlementti Puijolassa GBV (Gender-Based Violence) -hankkeiden hankeohjaajana. Henriikka valmistuu sosionomiksi (AMK) pian tämän blogitekstin julkaisemisen jälkeen.

Lue lisää:

GBV-TUVA – Materiaalipankki 2021

Euroopan Parlamentti, 2021. Pakolaiset ja muuttoliike Euroopassa: tietoja ja tilastoja.

HEUNI, 2019. Turvapaikanhakijanaisten kohtaaman sukupuolistuneen väkivallan tunnistamiseen tarvitaan lisää resursseja.

HEUNI, 2019. Käsikirja sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden pakolais- ja turvapaikanhakijanaisten ohjaukseen.

Setlementti Puijola – Työmme maahan muuttaneiden kanssa

”Elämä on mennyt parempaan suuntaan” – Nuorten kokemuksia neuropsykiatrisen valmennuksen vaikuttavuudesta

”Hahmotushäiriö vaikutti ajanhallintaan niin voimakkaasti, että aamut ei ollut rutinoituneet. Minä vaan poukkoilin eessun taassun, ei ollut selkeitä rutiineja. Ja mitä minun pitää tehhä että kerkeen ite töihin ajoissa? Se kuulostaa hauskalta normaali ihmisen korvissa mutta itselle se oli tosi iso haaste.”

Näin kuvasi neuropsykiatrisesti oireileva nuori omaa arkeaan ja siinä esiintyviä haasteita. Sujuva arki ei ole itsestäänselvyys neuropsykiatrisesti oireilevalle nuorelle.

Neuropsykiatriset oireet vaikuttavat laaja-alaisesti nuoren toimintakykyyn ja vaikeuttavat tavallista elämää. Nuoret kokevat haasteita arjessaan esimerkiksi kotitöiden tekemisessä, opiskelussa, virastoissa asioimisessa sekä aikatauluista kiinni pitämisessä. Neuropsykiatrisia häiriöitä diagnosoidaan yhä enemmän ja tämä selittyy osittain aiempaa paremmalla tunnettavuudella. Yleisimpiä neuropsykiatrisista häiriöistä ovat aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö (ADHD), autisminkirjon häiriö (ASD) ja Touretten oireyhtymä. Neuropsykiatristen häiriöiden oireet ilmenevät muun muassa keskittymisvaikeutena, impulsiivisuutena, oppimisvaikeutena ja vuorovaikutustaitojen haasteina. (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2017; Virta & Koponen, 2020.)

Neuropsykiatrinen valmennus on kuntoutusmenetelmä, joka on suunnattu neuropsykiatrisesti oireileville henkilöille ja valmennus soveltuu tukemaan erityisesti itsenäistymisvaiheessa olevia nuoria.

Neuropsykiatrinen valmennus arjen tukena

Nuorilla neuropsykiatrisen oireilun aiheuttamat haasteet toimintakyvyssä korostuvat erityisesti nivelvaiheessa, siirryttäessä toisen asteen opintoihin ja itsenäisempään elämään. Nuori tarvitsee tukea ja kuntoutusta arjen sujuvuuden ja itsenäistymisen tueksi. Neuropsykiatrinen valmennus on kuntoutusmenetelmä, joka on suunnattu neuropsykiatrisesti oireileville henkilöille ja valmennus soveltuu tukemaan erityisesti itsenäistymisvaiheessa olevia nuoria.

Valmennus pohjautuu ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajattelutapaan ja tavoitteena on tukea nuoren arjenhallintaa ja minäkuvan kehittymistä, hyödyntää valmennettavan voimavaroja ja vahvuuksia ja löytää uusia toimintamalleja arjen haasteellisiin tilanteisiin. (Huotari & Tamski, 2019.)

Kuvituskuvassa visuaalisen valmennukssen työkaluja eli tarralappuja sekä muita värikkäitä papereita.
Visuaalisilla menetelmiä hyödynnetään valmennuksessa esimerkiksi arjenhallinnan tukemiseen.

Nuorten kokemukset vaikuttavuuden arvioinnin mittarina

Sosionomiopiskelija (YAMK) Anne Riikonen tutki opinnäyteyössään neuropsykiatrisen valmennuksen vaikutusta nuorten toimintakykyyn. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten valmennus tuki nuorten toimintakykyä ja arjenhallintaa sekä mikä oli nuorten mielestä valmennuksessa vaikuttavaa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja vaikuttavuuden arviointi pohjautui nuorten kokemuksiin valmennuksesta.

Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyönä Iisalmen Nuorison Tuki Ry:n Kapasiteetti käyttöön – nuorten neuropsykiatrinen valmennus arjen toimintaympäristössä –hankkeen kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta hankkeeseen osallistunutta nuorta.

Tutkimuksen tulosten mukaan neuropsykiatrinen valmennus vahvisti nuorten toimintakykyä ja arjenhallinnan taitoja. Nuoret kokivat valmennuksen vahvistaneen heidän sosiaalisia taitojaan, mielialaa, itsetuntoa, arjenhallinnan taitoja sekä opiskelu- ja työkykyä. Nuorten mielestä valmennuksen vaikuttuvia tekijöitä toimintakyvyn vahvistumiseen olivat luottamuksellisen valmennussuhteen syntyminen, uusien toimintamallien oppiminen, valmennuksen toteuttaminen omassa kodissa ja toimintaympäristössä sekä itsetunnon ja motivaation koheneminen.

Kuvituskuvassa suomenhevonen ja ratsastaja.
Valmennuksessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, jotka valitaan asiakkaan tavoitteiden mukaan.

Hyvä valmennussuhde pohjautuu luottamukseen

Neuropsykiatrisessa valmennuksessa valmentaja ohjaa ja kannustaa asiakasta löytämään voimavaransa ja vahvuutensa sekä löytämään ratkaisuja ongelmiinsa. Valmentajan työskentelyä ohjaa ajatus siitä, että asiakas on oman elämänsä asiantuntija. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2008.) Tutkimuksen vaikuttavuuden kokemuksissa korostui luottamuksellisen valmennussuhteen syntyminen.

Nuoret kokivat tulleensa kohdatuksi yksilöllisesti ja kokivat valmentajan tuntemuksen neuropsykiatrisista häiriöistä ja oireiluista tärkeänä. Luottamuksellinen valmennussuhde rohkaisi nuoria ottamaan saamaansa tukea vastaan ja hyödyntämään sitä omassa arjessaan.

”Se ei ollut semmosta negatiivistä, se oli enemmän semmosta kannustavaa, positiivista, siitä oli mulle hyötyä. Tulin kuulluksi ja yksilöllisesti kohdatuksi. ”

–utkimuksen haastatteluun osallistunut nuori.

Tutkimuksen tulosten mukaan neuropsykiatrinen valmennus soveltuu menetelmänä tukemaan nuorten toimintakyvyn ja arjenhallinnan vahvistumista. Neuropsykiatrisesti oireileva nuori tarvitsee toimintakyvyn ylläpitämiseksi hoitoa sekä kuntoutusta, jolloin sosiaali- ja terveydenhuollon tekemä toimiva yhteistyö nuoren kuntoutumisen tueksi on tärkeää. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten nimeämät vaikuttavuuden tekijät tulisi huomioida kuntoutusta ja palveluita kehitettäessä. Palveluiden oikea-aikaisuus ja räätälöitävyys nuoren tarpeiden mukaisesti tukevat nuoren kasvua kohti itsenäisempää elämää.

Tämä blogipostaus on tehty osana sosionomi (YAMK) kulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Kirjoittaja
Anne Riikonen, sosionomiopiskelija (YAMK)

Appelqvist-Schmidlechner, Katja, Lämsä Riikka ja Tuulio-Henriksson, Annamari 2017. Oman väylän kulkijat Kelan neuropsykiatrisen kuntoutuksen aloittaneiden nuorten aikuisten psykososiaalinen hyvinvointi. Verkkojulkaisu. Kela. Viitattu 31.5.2021

Mannström-Mäkelä, Leena & Saukkola, Kirsi 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press / Paimenia

Huotari, Anitta & Tamski, Eeva-Liisa 2019. Tammenterhon tarinoita. Kirja valmennuksesta. Uusittu painos. Mikkeli: Mikkelin kopiopiste ky.
Virta, Maarit & Koponen, Veera 2020. Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt. Julkaisussa: Kliininen neuropsykologia. Verkkokirja. Helsinki: Duodecim.
Viitattu 31.5.2021

Perhekeskuspalvelujen ja päiväkotien välinen monialainen yhteistyö Kajaanissa

MONIALAISUUS – SILLÄ MEITÄ ON MONEKSI JA MEISTÄ ON MONEKSI

Suomalaisten hyvinvointierot ovat merkittävästi kasvaneet. Pirstaleiset ja siiloutuneet palvelut ja palveluja tarvitsevat moniongelmaiset asiakkaat eivät kohtaa. Voidaanko palvelupolkua eheyttää ja rakentaa sellaiseksi, että lapset ja lapsiperheet saisivat tarvitsemansa tuen riittävästi ja riittävän varhain?

Varhaiskasvatuspalvelun piirissä on lapsia ja perheitä, joilla on yhtä aikaa asiakkuuksia myös sosiaali- ja terveysalan palveluissa, he ovat niin kutsuttaja moniasiakkaita. Lapsi voi olla yhtä aikaa edistävien ja ehkäisevien -kuten päivähoito- palvelujen sekä erityispalvelun -kuten lastensuojelu- asiakkaana. Monialaisen tieteenalat ja organisaatiorajat ylittävän monialaisen yhteistyön keinoin palveluja sovitetaan yhteen yhtenäistäen käytäntöjä paremmin tarpeita vastaaviksi. Palvelujen yhteensovittaminen vaatii johtamista, jolla voidaan tukea yhteistoimintaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa on kehitetty johtamismalli, joka tarkastelee yhtenä kokonaisuutena lasten ja perheiden palveluja. Tämän palveluja yhteensovittavan johtamisen mallin tarkoituksena on edistää lasten ja perheiden palvelujen ja tuen saamista ajallaan. Sosiaali- ja terveysalaa sekä sivistystoimialaa johdetaan itsenäisesti. Palvelujen yhteensovittamisen haastaa johtamistyötä.

Lainsäädäntö velvoittaa lapsi- ja perhepalveluita yhteistyöhön. Helmisen (2017) mukaan lapsille ja perheille suunnatuissa palveluissa tarvitaan yhteensovittamista. Monialainen yhteistoiminta sekä eri palvelujen tarjoajien toimintakäytäntöjen yhtenäistäminen ovat edellytyksenä käytettyjen toimenpiteiden vaikuttavuudelle lasten ja perheiden pulmien varhaisessa tunnistamisessa ja tuen oikea-aikaisessa ajoittamisessa (Helminen 2017, 17-18). Monitieteistä osaamista tarvitaan asiakkaiden monialaisten ongelmien kohtaamisessa (Mönkkönen ym. 2019, 84).

Yhteistyötä tehdään yhteiseksi ja yksilön hyväksi

Monialainen yhteistyö ja yhteensovittava johtaminen on ajankohtainen aihe myös Kajaanissa, missä perhekeskuspalvelujen ja päiväkotien välistä yhteistyötä kehitetään. Sosionomi (YAMK) -opiskelija Päivi Kela tutki opinnäytetyönään perhekeskuspalvelujen ja päiväkotien välistä monialaista yhteistyötä Kajaanissa johtamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa olivat mukana Kajaanin kunnalliset ja yksityiset päiväkodit, sekä perhekeskuspalveluista perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, lastensuojelu ja perheneuvola. Opinnäytetyö pohjautui tutkimustietoon monialaisen yhteistyön lähtökohdista, monialaista yhteistyötä tukevista, edistävistä ja estävistä tekijöistä, sekä alojen johtamisesta. Tutkimus oli kvantitatiivinen kyselytutkimus.

Piirroskuva, kädet yhdessä.
Tuetaan yhdessä. Kuva: WordPress.com

Millaisia monialaista yhteistyötä edistäviä tekijöitä Kajaanissa on? Mikä haastaa monialaista yhteisyötä? Mitä kehitettävää monialaisessa yhteistyössä on?

Tässä tutkimuksessa yhteistyötä edistävinä tekijöinä nähtiin yhteistyön toimivat rakenteet ja muodot, organisaation rakenteilla tuetaan yhteistyötä. Johtaja voi edistää yhteistyötä omalla aktiivisuudella, motivaatiolla, resursoinnilla, tiedottamisella sekä tukemalla ja kannustamalla alaisiaan. Niin ikään kehittämistarpeet nousevat yhteistyön rakenteista ja resursoinnista. Tiedon lisääminen yhteistyötoimijoiden työn sisällöistä, työn mahdollisuuksia, vastuista, tavoitteista ja menettelytavoista sopiminen sekä tiedonkulun parantaminen nähdään monialaisen yhteistyön kehittämisen kohteina.

Tämän tutkimuksen myötä monialaisen yhteistyön merkitys ennaltaehkäisevänä ja varhaisen tukemisen keinona korostuvat varhaiskasvatuksessa. Tiedon ja asiantuntijuuden jakaminen lasten ja perheiden auttamisessa on ensisijaisen tärkeää, työtä ei voi tehdä yksin vaan sitoutuen yhteisteen tekemiseen yksilöllisten tilanteiden tukemiseksi. Yhteinen vastuu on yhteinen etu.

Kirjoittaja:

Päivi Kela
sosionomi (YAMK) -opiskelija

Anne-Leena Juntunen
Sosiaalialan lehtori, KT
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Helminen, Jari 2017. Yhdessä tekeminen monialaisuuden ja moniammatillisuuden syventäjänä. Teoksessa Helminen, Jari (toim.) Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveydenhuollossa. Keuruu: Otava, 14-31.

Mönkkönen, Kaarina, Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini (toim.) 2019. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus, 7-14.



Pedagogisen prosessin johtaminen varhaiskasvatuksen muutoksessa – kokemuksia hajautetuista organisaatioista

Yhteiskunnan ja erilaisten organisaatioiden muutokset varhaiskasvatuksessa vaativat johtajalta vahvaa otetta muutosjohtamiseen. Miten muutoksista selvitään ja varhaiskasvatuksen kehittämistyötä voidaan toteuttaa?

Varhaiskasvatuksessa on yhä enenevissä määrin siirrytty hajautettuihin organisaatioihin, joissa yhdellä johtajalla voi olla useampia päiväkotiryhmiä tai -yksikköjä johdettavanaan. Jokaisen työntekijän varhaiskasvatustyötä ohjaa erilainen ammatillinen koulutus, työhistoria ja persoonallisuus. Erilaisista taustoistaan tulevat varhaiskasvatuksen ammattilaiset muodostavat tiimin. Tiimin on toimittava yhteisten tavoitteiden, pelisääntöjen sekä toimintatapojen mukaisesti, jossa lapset ovat laadukkaan varhaiskasvatustyön keskiössä.

Varhaiskasvatuksen johtajuudessa lähtökohtana on lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistäminen ja johtajan merkitys korostuukin varhaiskasvatuksen sisällön sekä laadun arvioinnissa ja kehittämisessä.

Nuolet kahteen suuntaan.
On monta suuntaa. Kuva: Pixabay

Jalkanen (2020) määrittääkin muutosjohtamisen, strategisen johtamisen ja pedagogisen johtamisen yhteen ja määrittää uutta luovan pedagogisen johtamisen muutoksessa johtamiseksi. Muutokset lähtevät aina yhteisestä näkemyksestä tulevaisuudesta ja muutosprosessi alkaakin luopumalla vanhasta.

Miten päiväkodinjohtaja pystyy johtamaan ja vastaamaan pedagogisen prosessin toteutumisesta sekä kehittämisestä yhdessä kasvatushenkilöstön kanssa kohti laadukkaampaa varhaiskasvatusta?

Pedagogisen prosessin johtaminen alkaa aina varhaiskasvatustyön perustan kirkastamisena. Kaikilla varhaiskasvatustyötä tekevillä tulee olla vahva näkemys varhaiskasvatustyön ydintarkoituksesta, eli mihin varhaiskasvatustyöllä pyritään ja minkälainen arvopohja työn perustana on. Työyhteisössä selkeä visio ohjaa varhaiskasvatusta haluttuun suuntaan. Pedagogisen prosessin johtaminen rakentuu sisällöllisesti varhaiskasvatuslakiin (540/2018) ja normiohjaavaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) -asiakirjaan.

Johtajan on oltava muutoksessa mukana. Ei riitä, että seuraa perässä.

Johtajien vahva substanssiosaaminen ja muutosprosessien läpivieminen punnitaan hajautetuissa organisaatioissa muutoksien eri vaiheissa, työntekijöiden johtamisessa, tiimien johtamisessa sekä organisatoristen luonteiden ymmärryksessä. Pelkät taidot johtajalla eivät riitä muutoksen johtamisessa ja onnistumisessa, vaan tarvitaan aitoa halua toteuttaa muutosta sekä oppia toimimaan muutosprosessien eri vaiheiden vaatimissa rooleissa.

Värikäs piirroshahmo johtaa joukkoa.
Eteenpäin! Kuva: Pixabay

Sosionomi (YAMK) opiskelija Niina Taskinen kiinnostui tutkimaan muutosjohtamista pedagogisen prosessin johtamisen näkökulmasta. Opinnäytetyössä tutkittiin Kuopion kaupungin kolmen maaseutualueen päiväkotiryhmiä ja -yksikköjä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja tutkimuksen teoriataustaksi rajautui pedagoginen johtaminen ja muutosjohtajuus varhaiskasvatuksen kontekstissa.

Miten Kuopion kaupungin paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman käyttöönotto on onnistunut Opetushallituksen määräysten mukaisesti? Millaisia muutosjohtamista edistäviä ja estäviä tekijöitä paikallinen varhaiskasvatuksen pedagoginen prosessi sisälsi?

Tutkimuksessa Kuopion varhaiskasvatussuunnitelma nähtiin ohjaavan varhaiskasvatustyötä ja lapset ovat selvästi toiminnan keskipisteenä. Varhaiskasvatuksen laatuun ja muutosten onnistumisiin vaikuttavina tekijöinä nähtiin kasvatushenkilöstön ammatillinen pätevyys ja osaaminen.

Pedagogisen prosessin strategisena menetelmänä varhaiskasvatussuunnitelman jalkautumisessa nähtiin jaettu johtajuus, jossa vastuu yhteisestä oppimisesta ja toiminnan laadun kehittämisestä on koko työyhteisön jäsenillä. Tutkimuksessa oli nähtävissä jaetun pedagogisen johtajuuden korostuminen tiimien ja pedagogisen toiminnan suunnittelussa, arvioinnissa ja kehittämisessä varhaiskasvatuksen opettajan johdolla.

Tutkimus osoitti varhaiskasvatuksen yksiköissä muutosprosessien runsauden ja yhtäaikaisuuden. Tutkimuksessa nähtiin vielä kehittämisen kohteita ja pohdintaa, miten pedagogista yhteistä keskustelua ja pedagogisten linjojen luomista voidaan yksiköissä toteuttaa päiväkodinjohtajan johdolla paremmin? Ajan puute ja mahdollinen kiire saattoivat osin estää johtajia toimimasta pedagogisena johtajana ydintehtävässään. Tutkimuksessa nähtiin päiväkodinjohtajien haaste läsnäololle ja dialogisuudelle suhteessa työntekijän riittävään kohtaamiseen, mikä näyttäytyi osin myös palautteen saamisen puutteena, joko yksittäiselle työntekijälle tai ryhmäpalautteena tiimille.

Tämä tutkimusmatka on avannut päiväkodinjohtajana työskennelleelle Niina Taskiselle käsitettä muutosjohtajuudesta varhaiskasvatuksessa. Muutoksessa johtaminen on sitä, kun esimies johtamistyössään oivaltaa ja oppii ymmärtämään, että muutosta viedään eteenpäin yhteisessä ymmärryksessä kasvatushenkilöstön ja huoltajien kanssa. Näin löydetään yhdessä ratkaisuja tai uusia toimintatapoja, joita voidaan kehittää vielä eteenpäin. Muutosjohtamisen voima onkin yhteinen tekeminen ja päämäärä, jossa esimies johtamistaidoillaan saa tuotua henkilöstön osaamisen osaksi muutosprosessin läpivientiä.

Tämä blogikirjoitus on tehty osana sosionomi (YAMK) koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Kirjoittajat

Niina Taskinen
sosionomi (YAMK) -opiskelija

Anne-Leena Juntunen
sosiaalialan lehtori, KT

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Fonsén, Elina ja Parrila, Sanna 2017. Varhaiskasvatuksen johtajuus muutoksessa. Teoksessa: Parrila Sanna ja Fonsén, Elina (toim.) Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Juva: PS-Kustannus, 1721.

Jalkanen, Juha 2020. Pedagogisen johtajan kirja. Keuruu: PS-Kustannus

Pirinen, Helka 2014. Esimies muutoksen johtajana. Helsinki: Talentum