Liikkuva moniammatillinen työote mahdollisuutena asunnottomuuden vähentämisessä

Suomella on vientituote, joka herättää huomiota ympäri maailman. Mikä ihme se on? Vastaus on yllättävä sosiaalialan näkökulmasta. The Guardian lehden (3.6.2019) mukaan se on Suomen Asunto Ensin –periaate. Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus on saatu laskemaan. Tästä saammekin olla Suomessa ylpeitä. Työtä tämän eteen on tehty paljon monilla eri tahoilla. Henkseleitä ei kannata silti jäädä paukuttelemaan vaan työ jatkuu uuden hallitusohjelman myötä. Suomella on suurena tavoitteena poistaa asunnottomuus vuoteen 2027 mennessä.

Miten Asunto ensin periaate toimii? Sen tavoitteena on hankkia asunnottomalle ensimmäisenä asunto, jotta hänellä on paremmat lähtökohdat muiden sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien ratkaisuun. Asunnon järjestämisen jälkeen tuetaan asumisessa onnistumista ja autetaan muiden ongelmien ratkaisemisessa. Eli voidaan sanoa, että muiden ongelmien ratkaiseminen ei ole edellytyksenä asumisen järjestämiselle, kuten se on aikaisemmin ollut. Asunto Ensin –periaate on lanseerattu Suomeen vuonna 2008 alkaneiden kansallisten asunnottomuusohjelmien myötä. Yli 10 vuotta siis on tehty systemaattista työtä asian eteen ja kiitos seisoo asunnottomuuden vähentymisenä. Tärkeintä periaatteessa on sen inhimillisyys. Ihmiset tarvitsevat asunnon suojakseen ja erityisesti Suomessa se on melkein elinehto talven pakkasilla.

Médicos Do Mundon toimipisteen ovelta Porton kaupungista Portugalista. Kuvaaja Virpi Kilpeläinen

Yksi asunnottomuustyön keino tukea ihmistä asunnon saamisessa tai asunnon säilyttämisessä on moniammatillinen liikkuva tuki. Tuen tulisi olla helposti saatavaa ja tarpeisiin vastaavaa. Virpi Kilpeläinen kävi tutustumassa keväällä 2019 Portugalissa Porton kaupungissa toimivaan Médicos Do Mundon moniammatilliseen tiimiin. Kyseinen tiimi tekee moniammatillista liikkuvaa työtä asunnottomien ja seksityöläisten parissa. Tiimiin kuuluu sosiaalityöntekijä, ohjaaja, sairaanhoitaja ja tarvittaessa lääkäri. Heillä on myös mahdollisuus ottaa työskentelyyn mukaan kokemusasiantuntija.

Tiimiläiset menevät paikkoihin, joissa he tietävät asunnottomien oleskelevan. He tukevat ihmisiä matalalla kynnyksellä asunnon etsimisessä sekä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien vähentämisessä. Asunnottomia henkilöitä ei välttämättä oteta vastaan tai he eivät kykene menemään julkisen terveydenhuollon palveluihin tai heillä ei ole rahaa tarvitsemiinsa lääkkeisiin. Médicos Do Mundolla on tämän vuoksi myös kiinteä toimipiste, jossa heillä on mahdollisuus mm. antaa asiakkaille heidän tarvitsemiaan lääkkeitä, vaihtaa huumeiden käyttövälineitä ja tehdä hiv-testejä.

Médicos Do Mundon toimipisteen vaihtamien huumeiden käyttövälineiden pakkauksen sisältöä mm. naisille suunnattu kondomi. Kuvaaja Virpi Kilpeläinen.

Vaikka The Guardian –lehti hehkuttikin Suomea asunnottomuusasioiden hoidossa, voisimme Suomessa panostaa yhä enemmän moniammatilliseen liikkuvaan tukeen. Muutamia kokeiluja on tehty, mutta pysyväksi toiminnaksi se ei ole juurtunut. Sosiaalialan ammattilaiset kuvaavat moniammatillista yhteistyötä toimivan asiakaslähtöisyyden edellytyksenä. Moniammatillisuuden hyötyinä nähdään mm. asiantuntijuuden jakaminen, päällekkäisen työn väheneminen, työhyvinvoinnin lisääntyminen ja mikä on keskeisintä myös asiakas hyötyy; luukulta luukulle juokseminen todennäköisesti vähenee. Toki moniammatillisessa työssä on haasteensakin: tiedon kulkuun ja viestintään liittyvät ongelmat, muutosvastarinta ja se, ettei toisten ammattilaisten osaamista tunnisteta ja / tai arvosteta.

Liikkuva moniammatillinen yhteistyö edellyttää tekijältään kiinnostusta muuttaa omia työtapojaan, kiinnostusta jakaa omaa asiantuntijuuttaan ja kiinnostusta muiden asiantuntijuuden hyödyntämiseen. Mitä sen laajempi hyödyntäminen toisi tullessaan sosiaalialan ammattilaiselle, alalle ja asunnottomuudesta kärsiville? Olisiko se kiintoisa The Guardian lehden seuraava nosto Suomesta ja Suomen hyvistä sosiaalialan käytänteistä?

 

Kirjoittajat

Virpi Kilpeläinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Pirjo Turunen
Sosiaalialan lehtori

Lähteet:
The Guardian 3.6.2019: ’It’s a miracle’: Helsinki’s radical solution to homelessness
Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta.
Asunto ensin -verkkosivu
Fredrikson Peter (toim.) 2018. Yömajasta omaan asuntoon. Suomalaisen asunnottomuuspolitiikan murros. Into Kustannus Oy.

Monitoimijainen perhetyö perhekeskuksissa

Perhetyö sosiaalipalvelumuotona on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki on. Vuonna 2015 voimaan tullut sosiaalihuoltolaki korostaa perhetyön palvelun saatavuutta osana peruspalveluja, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa niin sanotun huolen herättyä. Myös tänä keväänä valmistunut sosionomi (YAMK) –tutkinnon opinnäytetyöni toi esille perhetyön palvelun olemassaolon tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden niin perheille kuin muille ammattilaisille ja toimijoille.

Perhetyöstä käydyssä keskustelussa korostuu näkemys lastensuojelulain mukaisesta tukitoimesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä yleislakiin – sosiaalihuoltolaki (2015) – on kirjattu perhetyöstä.

”Perhetyöllä tarkoitetaan hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella ja muulla tarvittavalla avulla tilanteissa, joissa asiakas ja hänen perheensä tai asiakkaan hoidosta vastaava henkilö, tarvitsevat tukea ja ohjausta omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi.” (Sosiaalihuoltolaki 2015, 18§)

Perhekeskustoimintamalli – mitä se tarkoittaa?

Perhekeskustoimintamallia (PEKE) on kehitetty vuodesta 2005 alkaen hanketyöskentelyn muodossa. Vuonna 2017 PEKE-toimintamallin kehittäminen otettiin osaksi Sipilän (v. 2015–2019) hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelmaa. Vuosina 2018–2020 kehittämistyötä jatketaan Lastensuojelun keskusliiton Perheet keskiöön -hankkeen koordinoimana (ks. LSKL 2019.)

Perhekeskustoimintamalli tarkoittaa niin kutsuttujen matalan kynnyksen palvelujen verkostoa, ei yksittäistä fyysistä paikkaa. Perhetyö on tässä mallissa yksi lapsiperheiden palvelumuoto monen muun tukimuodon joukossa. Toimintamalliin sisältyvät kolmannen sektorin toimintojen lisäksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen palveluja, kuten varhaiskasvatus. Muita palvelumuotoja ovat esimerkiksi vertaisryhmä- ja tukiperhetoiminta sekä sovinnolliseen eroauttamiseen liittyvä neuvonta ja ryhmätoiminta. (THL 2019a.)

Mitä perhekeskus tekee? Perhekeskuksen tehtävät. Kuva: THL 2019b.

Perhekeskustoimintamallissa yhteisölliset kohtaamispaikat – esimerkiksi Perheentalot – voivat tukimuotona olla perheelle riittäviä vertaistuen saamiseen. Ne ovat yleensä kolmannen sektorin tarjoamia toimintoja. Sosiaalihuoltolain (2015) määritelmään viitaten perhetyö kunnallisena palveluna on yksilöityä ja perhekohtaista tukea esimerkiksi vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen sekä kodin ja lastenhoitoon. Perheitä tuetaan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti, yhteistyössä perheen kanssa.

Perhe- ja lapsilähtöisesti yksilöidyssä perhetyössä korostuu suojelun elementti, suhteessa lapsen hyvinvointiin sekä lapsen edun mukaiseen toimintaan perhearjessa. – Yhteiskunnan äiti, nimesi lapsi kotikäynnillä olevan perheohjaajan.

Perhetyön palvelun esite, kansikuva. Kuva: Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän intra – sisäinen tiedotuskanava.

Perhetyö sosiaalipalveluna ja monitoimijaisuus

Perheiden tuen tarpeet vaihtelevat suuresti sekä perheiden välillä että eri elämäntilanteissa. Tukea tarvitaan monella eri tasolla: yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla. Yksilöt tarvitsevat tietoa, tukea ja keinoja arjen asioihin. Yhteisötasolla tarvitaan toiminnan ohjausta perheenä, ”joukkueena”, toimimiseen. Yhteiskuntatasolla tehdään monitoimijaista verkostotyötä silloin, kun samanaikaisesti on haasteita useammalla eri elämän osa-alueella.

Yksilöllisesti räätälöidyn perhetyön tuella perheiden palvelutarpeeseen vastaamista voidaan kuvailla ”couching” käsitteellä, joka tarkoittaa lähinnä valmentamista.

Tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää perhetyötä tekeviltä perheohjaajilta laaja-alaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta. Perheohjaajalla tulee olla tietoa ja taitoa sekä koulutukseen perustuvaa osaamista ja pätevyyttä. Tietoa tarvitaan muun muassa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteesta, kriisitilanteista sekä päihdeongelmista ja psyykkisistä sairauksista. Perheohjaaja tarvitsee myös taitoa kunnioittavaan kohtaamiseen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, palveluohjauksellista työotetta sekä keinoja ohjata ja tukea.

Perhetyö sosiaalipalveluna on yhtä vahva kuin on sen heikoin lenkki esimerkiksi palveluun ohjautumisessa. Oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen palveluun ohjautumisen vahvistamiseksi tarvitaan kattavaa perhetyön palvelusta tiedottamista esimerkiksi jalkautumalla perheiden toimintaympäristöihin, kuten kohtaamispaikoille, kouluille ja päivähoitoon. Lisäksi tarvitaan luottamusta niin toimijaverkoston ammattitaitoon arvioida palvelutarvetta kuin perheiden subjektiiviseen kokemukseen palvelutarpeesta.

Harmittavan usein kuulee, ettei palvelua ole saatu vaikka tarvetta on sekä havaittu että koettu. Esimerkiksi Iisalmen Sanomien (2019-02-15) lukijan mielipidekirjoituksessa nimimerkki ”Lapsiperheiden puolesta” kirjoittaa, ettei tukea saa vaikka sitä toisaalla viranomaisten toimesta nähdään olevan. Kirjoituksessa todetaan myös, että avun hakeminen on tehty niin vaikeaksi, ettei kaikilla riitä siihen voimavaroja – eikä toisekseen ole olemassa riittävästi palvelua toteuttavia työntekijöitä.

Tiedottamisen, riittävien työntekijäresurssien sekä ammattitaidon lisäksi tarvitaan myös uudenlaista palvelumuotoilua, erityisesti varhaisessa vaiheessa perheiden tuen tarpeeseen vastaamiseksi. Palvelumuotoilussa perhekeskustoimintamallin kehittäminen on merkittävässä roolissa esimerkiksi palvelutarpeen näkökulmasta ja todentuu perus- ja erityispalvelujen välisellä yhdyspinnalla.

Mainoslausetta mukaillen: ”Jokaisessa perheitä kohtaavassa työntekijässä tulee asua pieni perheohjaaja.”

Monitoimijaisessa työskentelyssä tarvitaan perheenjäsenten lisäksi kaikkia lapsiperheitä kohtaavia työntekijöitä. Perheen kokonaisuutena huomioiva näkökulma, palveluohjauksellinen työote ja kollektiivinen ”Koko kylä kasvattaa” -kasvatusajattelu tuottavat parhaan lopputuloksen perhetyön palvelun verkostomaisessa toteuttamisessa perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tässä blogissa olen kertonut opinnäytetyönä tekemästäni kehittämistutkimuksesta. Tutkimusaineiston perusteella määrittelin raamit sosiaalihuoltolain mukaiselle perhetyön palvelun kehittämiselle – osana paikallisen perhekeskustoimintamallin verkostomaista kokonaisuutta. Työskentelyprosessin aikana henkilökohtainen ammatillinen osaaminen syventyi erityisesti tiedonhankinnan ja uuden tiedon käytäntöön soveltamisen myötä. Opin uusia menetelmiä sekä perhekohtaiseen että monitoimijaiseen työskentelyyn liittyen. Menetelmät on esitelty opinnäytetyössä.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Merjan blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Merja Kauppinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Walden, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
KAUPPINEN, Merja 2019. Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö – osana perhekeskustoimintamallia Ylä-Savossa. Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavissa myöhemmin Theseuksessa
IISALMEN SANOMAT 2019. Iisalmen päättäjien olisi aika herätä ja satsata lapsiperheiden ennaltaehkäiseviin tukipalveluihin – ”Jotta tulevissa uusissa hienoissa kouluissa olisi myös oppilaita” [verkkoartikkeli].
LASTENSUOJELULAKI. L 417/2007. Finlex. Lainsäädäntö.
LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO 2019. Perheet keskiöön! -hanke [verkkosivu].
SOSIAALIHUOLTOLAKI. L 1301/2014. Finlex. Lainsäädäntö.
THL 2019a. Perhekeskus. [verkkosivu].
THL 2019b. Mitä perhekeskus tekee? [verkkosivu].

Varhaiskasvatusopas tukee päiväkodin ja huoltajien välistä kasvatusyhteistyötä

Varhaiskasvatussuunnitelmat, pedagogiikka, laaja-alainen osaaminen, monilukutaito… Varhaiskasvatuksen termistö on moninainen ja sisältää laajoja käsitteitä, jotka usein jäävät lasten huoltajille etäisiksi. Päiväkodin ja kodin välinen, hyvin toimiva kasvatusyhteistyö on lapsen etu. Varhaiskasvatushenkilöstön tehtäviin kuuluu huolehtia siitä, että perheillä on riittävät tiedot, jotta he voivat osallistua toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Tätä työtä tukemaan kehitettiin YAMK opinnäytetyönä varhaiskasvatusopas.

Onnistunut kasvatusyhteistyö vaatii kaikkien osapuolten sitoutumista.

Siilinjärven kuntaan kehitetty tuote on uudenlainen työväline sekä henkilöstön oman työn kehittämiseen että huoltajien kanssa tehtävän kasvatusyhteistyön tukemiseen. Varhaiskasvatusopas sisältää valtakunnallisen sekä paikallisen varhaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt tiivistetyssä, visuaalisessa ja konkreettisessa muodossa. Henkilöstö voi hyödyntää opasta toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa, opiskelijoiden perehdyttämisessä sekä toiminnan esittelemisessä lasten huoltajille.

Varhaiskasvatusoppaassa seikkailee suloinen siilinpoikanen ystävineen. Kuvituksen on tehnyt Silja Ruokokoski.

Suomalainen varhaiskasvatus on kokenut laajamittaisia uudistuksia viime vuosina: ensin voimaan tulivat Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, joiden pohjalta varhaiskasvatuksen järjestäjien tuli laatia ja ottaa käyttöön vuonna 2017 paikalliset toimintasuunnitelmat ja päivähoitolaista siirryttiin Varhaiskasvatuslakiin 540/2018.

Muutosten tavoitteena on taata laadukas ja tasapuolinen varhaiskasvatus kaikille suomalaisille lapsille. Lisäksi ne velvoittavat henkilöstöä luomaan edellytykset lasten ja heidän huoltajiensa osallisuudelle.

Suuret rakenteelliset ja sisällölliset muutokset eivät siirry arjessa tehtävään työhön yhdessä yössä. Varhaiskasvatuksen uudistukset tapahtuivat verrattain lyhyellä aikavälillä ja niiden jalkautuminen käytännön työelämään on vielä monin paikoin kesken. Varhaiskasvatushenkilöstö tarvitsee koulutuksen lisäksi työvälineitä laadukkaan varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toiminnan arviointiin ja kehittämiseen.

Kyseessä on kehittämistutkimus, jonka kehittämisprosessi kulki Kanasen (2015) mallia mukaillen:

Arviointikyselyn tulosten perusteella varhaiskasvatuksen henkilöstö suhtautui positiivisesti tuotteen hyödynnettävyyteen työvälineenä. Erityisesti varhaiskasvatusopas koettiin hyödynnettäväksi opiskelijoiden perehdyttämisessä sekä toiminnan esittelemisessä huoltajille. Lisäksi Siilinjärven kunta voi mainostaa tuotteen avulla tarjoamaansa palvelua, eli paikallista varhaiskasvatusta.

Suomalainen varhaiskasvatus on kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus, jossa painottuu pedagogiikka. Ammattilaisten suunnittelemalla ja toteuttamalla laadukkaalla varhaiskasvatuksella on todettu olevan sekä lyhyt- että pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämään ja panostaminen lapsiin voidaan nähdä investointina tulevaisuuteen.

Laadukas varhaiskasvatus pyrkii tarjoamaan lapsille sellaisia tietoja, taitoja ja valmiuksia, jotka edistävät heidän koulumenestystään sekä kykyään kasvaa osallistuvaksi yhteisön jäseneksi.

Osallisuus on yksi uudistuneen varhaiskasvatuksen keskeisistä osa-alueista. Seuraavaksi olisi hyvä selvittää myös huoltajien näkemyksiä varhaiskasvatusoppaasta sekä lasten mielipiteitä siitä, kuinka tuotteessa esille tuodut asiat näkyvät heidän arjessaan. Jonkin ajan kuluttua varhaiskasvatuksen henkilöstölle voitaisiin laatia uusi kysely selvittämään, millä tavoin he ovat hyödyntäneet tuotetta työssään.

Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on todennut: ”Yksi suurimmista investoinneista, joita voimme tehdä lapsen elämässä, on korkealaatuinen varhaiskasvatus.” Toivottavasti hänen ajatuksensa kannustaa meitä kaikkia panostamaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen myös tulevaisuudessa.

Linkin varhaiskasvatusoppaaseen löydät sivun alalaidasta osoitteessa: https://www.siilinjarvi.fi/kasvatus-ja-opetus/varhaiskasvatus/

 

Kirjoittaja
Karoliina Pöksyläinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Opinnäytetyön ohjaaja
lehtori Anne-Leena Juntunen
Savonia-ammattikorkeakoulu

Savonia osallistuu Lapsen oikeuksien päivän tapahtumiin

”Jee, täällä on pikkuautoja! Wautsi, katso äiti, kauppaleikitkin! Tule ostamaan, mä oon myyjänä ja sä voisit ostaa vaikka jätskiä!” Tällaisia riemunkiljahduksia kuulimme Lapsen oikeuksien päivänä Kuopion kaupunginkirjastolla 20. marraskuuta 2018.

Ilona-verkosto on järjestänyt yhteistyössä Savonia AMK:n, Sakkyn ja Humakin kanssa useana vuonna jo perinteeksi muodostuneen Lapsen oikeuksien päivän tapahtuman kuopiolaisille lapsille ja lapsiperheille. Tapahtumalla juhlistetaan 20.11.1989 hyväksyttyä Lapsen oikeuksin julistusta ja muistutetaan lasten oikeuksista ja niiden toteutumisesta meillä ja maailmalla.

Viimevuotisen Talvi-teemaisen tapahtuman koordinoimisesta vastasi Kuopion Perheentalo. Mukana olleet yhteistyötahot järjestivät omat toimintapisteensä, joten tarjolla oli monipuolisesti osallistavaa ja toiminnallista tekemistä ja ohjelmaa. Päivän aikana tapahtumassa kävi noin 200 ihmistä ja palaute oli positiivista ja jatkoon kannustavaa.

Päivä alkoi Perheentalon hankkeiden esittelyllä ja kaikille avoimena Lapsen ääni ja oikeudet –seminaarilla. Seminaariin oli kutsuttu mukaan kaupungin päättäjiä.

Toimintapisteitä ja tekemistä

Iltapäivällä avautuivat lapsille suunnatut toimintapisteet ja non-stop tanssi- ja musiikkiesitykset. Musiikkipisteessä lapset saivat säveltää omaa musiikkia asettelemalla seinällä olleelle nuottiviivastolle erilaisia nuotteja, jonka jälkeen sävellys soitettiin soittimilla. Oman musiikin kuuleminen oli jännittävä hetki!

Valokuvauspisteessä lapsia kuvattiin heidän itsensä valitsemia taustoja vasten. Taustoiksi saattoi valita vaikkapa Eiffel-tornin, Frozen-linnan tai jonkin muun itselle mieluisan maiseman. Valokuvauksen jälkeen kuvat lähetettiin vanhempien sähköposteihin, jotta kuva jäi kivaksi muistoksi tapahtumasta.

Tapahtumaan oli järjestetty toimintapisteitä kasvomaalaukseen, askarteluun, talviaiheisten kuvien värittämiseen sekä ulkona heijastinrataseikkailuun ja saippuakuplien puhaltamiseen. Nalleneuvolaan lapset saivat tuoda tarkastettavaksi ja hoidettavaksi omia pehmoeläimiään ja viittomakioskilla opeteltiin erilaisia viittomia.

Lapset kävivät tervehtimässä Sylvi-lukukoiraa ja tutustuivat tämän kirjaston hellyttävän lukukoiran virkaan. Heijastinkeiju oli paikalla tarkastamassa lasten ulkovaatteiden heijastinten toimivuutta tarkoitukseen sopivalla laitteellaan.

Kaiken touhun ja tohinan keskellä oli hyvä käydä välillä lepäilemässä ja rentoutumassa rauhoittumispisteessä tai ihan pienimmille vieraille varatussa loruttelu- ja köllöttelypisteessä.

Lasten toiveita kuunnellen Savonia AMK:n sosionomiopiskelijat olivat valmistelleet vapaan leikin –pisteen, jossa lapset leikkivät omatoimisia auto- ja kauppaleikkejä. Kävijöitä pisteessä riittikin koko toimintapäivän ajan. Lapset kävivät välillä muissa pisteissä ja palasivat takaisin jatkamaan mukavia leikkejään.

Savonian opiskelijat valmistivat tapahtumaan Osallisuuspuun, joka oli esillä kirjaston lastenosastolla viikon ajan. Jokainen lapsi sai askarrella oman puun oksalle ripustettavan toiveen sisältävän talviaiheisen puunlehden.

Osallisuuspuun ideana oli, että jokaisen lapsen ääni ja tuotos tulisi näkyväksi ja lapsi voisi käydä myös tapahtuman jälkeen katsomassa puussa olevaa lehteään. Puun lehdet kuvastivat lapsen ääntä ja osallistumista: jokainen lehti kasvattaa puun kokoa ja sitä myöten lasten osallisuutta.

Vapaan leikin -piste ja osallisuuspuu.

Sosionomiopiskelijat mukana oppimassa ja tapahtumaa toteuttamassa

Savonia-amk:n sosionomiopiskelijat Riikka, Sirpa ja Sari olivat mukana järjestämässä toimintapäivää Moniammatillinen hanketyö -opintojaksoon liittyen. Hankeopintojakson aikana tulivat tutuiksi niin palaverit, verkostoyhteistyö kuin toimintapisteen materiaalien hankkiminen ja valmistaminenkin.

Kestävä kehitys huomioitiin valmisteluissa hyödyntämällä kauppaleikkien myyntiartikkeleina tyhjiä ruokapakkauksia sekä askartelemalla Osallisuuspuu luonnosta löytyneistä tarvikkeista.

Sosionomi (AMK) tutkinto-ohjelmassa työelämäläheinen oppiminen perustuu tiiviiseen ja systemaattiseen koulutus- ja työelämänorganisaatioiden rajat ylittävään yhteistoimintaan, joka tuottaa uudenlaista osaamispääomaa, lisäarvoa ja aitoa kumppanuutta niin työelämälle, oppilaitokselle kuin opiskelijallekin.

Kirjastolla oli koko viikon mittainen kuopiolaisten alakoulujen ja Pelastakaa lapset-kerholaisten Lapsen oikeuksien -teemainen piirustusnäyttely.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Tapahtumassa mukana: Kuopion Perheentalo, Ilona-yhteistyöverkosto, Savonia-amk, Sakky, Humak, Vaalijala, Liikenneturva ja Kuopion kaupunginkirjasto.

 

Kirjoittajat:
Riikka Arola, opiskelija SS16KM
Sirpa Rytkönen ja Sari Nykänen, opiskelijat SS18KM
Anne Waldèn, YTT, sosiaalialan yliopettaja

Asiakkaan osallisuus ja kirjaaminen – mitä tapahtuu, kun ne yhdistetään?

Asiakkaan osallisuudesta on tullut yksi tärkeimmistä tavoitteista sosiaalialalla. Osallistava kirjaaminen on noussut yhdeksi keskeiseksi menetelmäksi tämän vahvistamiseksi.

Kuullessani käsitteen ”osallisuus” ensimmäistä kertaa, tuntui vaikealta hahmottaa, mitä se ihan käytännön asiakastyössä tarkoittaa. Oivaltaessani osallisuuden merkityksen ymmärsin sen olevan yksi tärkeimmistä asioista, jonka äärelle halusin tarkemmin pysähtyä opinnäytetyössäni.

Osallisuuden kokemisen merkitystä ei voi väheksyä, sillä se voi vaikuttaa positiivisesti ihmisen hallinnantunteeseen ja itsetuntoon. Sillä voi olla lisäksi voimaannuttava ja terapeuttinenkin merkitys. Uskotaan, että osallisuutta edistämällä voidaan tuottaa laadukkaita ja asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja. (Laitila 2018.)

Mitä osallistava kirjaaminen on?

Osallistavaa kirjaamista on jo se, kun kerrot asiakkaalle dokumentoivasi työskentelyä asiakastietojärjestelmään. Sitä on myös se, että näytät asiakkaalle työskentelyn aikana kirjoittamiasi tekstejä. Kaikkein osallistavinta kirjaaminen on kuitenkin silloin, kun teet sen asiakkaan kanssa yhdessä. (ks. Laaksonen ym. 2011.)

Osallistava kirjaaminen tuo esiin niin asiakkaan, kuin työntekijän huomioita työskentelyprosessin aikana. Näiden ollessa ristiriidassa on kirjauksissa tärkeää näkyä kummankin osapuolen näkemys asiasta. Osallistava kirjaaminen on yksinkertaisesti sitä, että tulet kysyneeksi asiakkaalta vaikkapa ”mitä mieltä sinä tästä olet? tai ”mitä sinä toivoisit tästä tapaamisesta kirjattavan”. Sen jälkeen kirjaat nämä asiakkaan näkemykset osaksi kirjaustasi. Kirjaamisen välineinä voivat olla yhtä hyvin kynä ja paperi kuin tietokone.

Kirjauksissa on tärkeää näkyä sekä asiakkaan että työntekijän näkemys.

Miksi osallistava kirjaaminen -menetelmää kannattaa käyttää?

– Menetelmä mahdollisti syvemmän analyysin asiakkaan kanssa, totesi eräs menetelmää kokeillut työntekijä. Kun asiakkaalla on mahdollisuus osallistua häntä koskevien kirjausten tekoon, hän voi hahmottaa paremmin tilannettaan, muutostarpeitaan ja kehittymistään. Lisäksi hän tulee tietoisemmaksi mitä mieltä työntekijä hänen tilanteestaan on, yhdessä siitä keskustellen.

Kirjaamisvälineiksi käyvät niin tietokone, kuin kynä ja paperi. Kuva: PxHere.

Asiakkaan mukana ollessa salamyhkäisyys kirjausten sisällöstä häviää, myös positiiviset asiat tulevat näkyväksi ja kirjatuksi. Dialogi asiakkaan ja työntekijän välillä vahvistuu, ja siitä tulee luonnollinen osa asiakastyötä.

Ja tuli hyviä huomioita asiakkailta itseltään, mitä he eivät olisi välttämättä muuten ehkä sanoneet, kommentoi toinen työntekijä kokemuksiaan menetelmästä.

Osallistavaa kirjaamista voi tehdä erityisesti sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköissä, joissa kirjaaminen on muutenkin merkittävä osa asiakastyötä. Ajattelen sen sopivan erityisesti kuntouttavaan ja muutosta tavoittelevaan työskentelyyn, koska menetelmä antaa hyvän mahdollisuuden asiakkaan tilanteen tarkasteluun yhdessä hänen kanssaan.

– Asiakkaan ajatuksia on saatu kuulumaan aivan eri tavalla kuin aikaisemmin, kommentoi menetelmää kokeillut työntekijä.

Miten uudesta menetelmästä tulee osa työyhteisön työskentelyä?

Uusi asia jännittää, aina. Olipa kyse sitten pienestä muutoksesta tai isommasta uudistuksesta. Myös uutta menetelmää kohtaan voi esiintyä epäilyksiä, niin työntekijän kuin asiakkaan puolelta. Sen vuoksi onkin tärkeää pysähtyä uuden asian äärelle ja toteuttaa suunnitellusti menetelmän tai asian vakiinnuttaminen käytäntöön. Kehittäminen osana arjen työtä ei tapahdu itsestään, vaan edellyttää tavoitteellista toimintaa (Vataja 2012).

Esimerkiksi uuden menetelmän vakiinnuttamista työyhteisön käytännöksi voivat edesauttaa aiemmat hyvät kokemukset menetelmästä muualla ja sen puolesta puhuvat tutkimustulokset, ajankohtaisuus, merkittävyys työntekijän ja asiakkaan kannalta, konkreettisen tekemisen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen seuranta sekä työyhteisön sitouttaminen menetelmän käyttöön, esimerkiksi kirjaamalla menetelmän käyttö palvelukuvaukseen. (ks. Toikko & Rantanen 2009.) Ylipäätään kaikenlaisella työelämään liittyvällä kehittämistyöllä on oltava selkeät suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaiheet, koska muuten kehittäminen unhoittuu tärkeässä arkityön aherruksessa.

Kokeile rohkeasti erilaisia menetelmiä asiakastyön ja oman työotteen kehittämiseksi – muistaen sen, että aito ja kunnioittava, ihmisten välinen kohtaaminen on kaiken lähtökohta.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Annen blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Anne Pulkkinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Waldén, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
LAAKSONEN, Maarit; KÄÄRIÄINEN, Aino; PENTTILÄ, Marja; TAPOLA-HAAPALA, Maria; SAHALA, Heli;
KÄRKI, Jarmo ja JÄPPINEN, Anu 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 54/2011.
LAITILA, Minna 2010. Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Terveystieteiden tiedekunta.
PULKKINEN, Anne 2019. Osallistava kirjaaminen perhekuntoutuksen menetelmäksi. Savonia-ammattikorkeakoulu.
TOIKKO, Timo ja RANTANEN, Teemu 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon.
VATAJA, Katri 2012. Kehittyvä työyhteisö. Itsearvioinnin hyödyntäminen työyhteisön kehittämisessä kunnallisessa sosiaalitoimessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Yhteispelillä eteenpäin kentällä ja työelämässä

Summeri soi. Kentältä poistuu maalivahti, hyökkääjiä, puolustajia ja tuomarit. Kentän laidalla odottavat loput pelaajista, valmentajat ja huoltojoukot. Peli on päättynyt poikani joukkueen voittoon, taas kerran. Kasvoilla hymyjä, lämmin tuulenvire kutkuttelee käsivarsia ja korvissa kaikuvat riemuhuudot. Finaalipeli odottaa.

Seuratessani poikani jalkapallopelien kulkua taannoisina vuosina, oivalsin tiimipelaamisen merkityksen. Jalkapallo on tiimipeliä. Yhtä lailla työelämä on nykyisin täynnä erilaisia tiimejä.

Puhumme verkostotyöstä, yhteistyöstä, tiimityöstä, moniammatillisuudesta, ryhmätyöstä ja uusimpana monitoimijaisuudesta.

Kaikki nämä tiimipelin termit viittaavat yhdessä tekemiseen ja yhdessä olemiseen. Teoriassa termit ovat hienoja. Ne viestivät meille yhteisymmärryksessä tehtyjä tuloksia. Me-henkeä. Mutta mitä ihmettä? Miksi rivit rakoilevat ja tulosta ei tule?

Yhteistyö haastaa tarkastelemaan omaa tekemistä

Yhdessä saavutetun voiton jälkeen on helppo hymyillä (Hiltunen 2016.)

Palataan hetkeksi takaisin jalkapallon pariin. Kun finaalipelistä irtosi voitto ja kultaiset killuttimet ripustettiin jokaisen joukkueeseen kuuluneen toimijan kaulaan, tiimipelaaminen sai arvoisensa sinetin. Joukkue ei olisi pärjännyt ilman jokaista toimijaa. Joukkue ei olisi ollut kultajoukkue, jos se olisi koostunut pelkistä maalintekijöistä. Mistä voittoisa otteluputki sitten johtui?

Meillä aikuisilla olisi valtavan paljon opittavaa lasten peleistä toteuttaessamme yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Eräs loistava esimerkki yhteistyön tekemisestä on kouluyhteisö ja oppilashuolto, joka koostuu monen eri ammattikunnan edustajista. Tämä pelikenttä on tulevaisuudessa muutosten edessä.

Suomalainen lasten, nuorten ja perheiden palveluverkosto on nimittäin muuttumassa. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE on entisen hallituskauden aikaansaannos, jota parhaillaan toteutetaan valtakunnallisesti.

Kärkihankkeen tavoitteena on palvelujen yhteensovittaminen lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi niin, että huomioidaan lapsen etu ja perheiden moninaisuus. Palveluiden yhteensovittaminen ei koske ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, vaan myös koulut ovat merkittävässä roolissa muutosta tehtäessä. LAPE-muutosohjelmassa pyritään asenteelliseen muutokseen ja vahvistamaan sektorirajat ylittävää yhteistyötä. Tavoitteena on toimijoiden saumaton yhteistyö lapsen ja perheen parhaaksi. (STM 2017.)

LAPE- muutosohjelma ei ole ydinfysiikkaa tai rakettitiedettä. Se nojaa eri toimijoiden kykyyn tehdä yhteistyötä. Haasteet yhteistyössä tulevat esille ammattien välisissä ristiriidoissa sekä luottamuspulassa. Yhteistyötä haastaa haluttomuus luottaa tai ottaa selvää toisen toimijan työn tavoitteista.

Lokeroitunut, omaan perustehtäväänsä tuijottava toimija sulkee silmänsä onnistumisen mahdollisuuksilta. Kyseessä voivat myös olla niin sanotut dilemmat eri ammattiryhmien välillä, kuten Petrelius ja Aaltio (2017) asiaa kuvailevat. Ei opettaja yksin, eikä oppilashuollon toimija yksin, voi tukea lasta tai nuorta elämän haasteissa. Tarvitaan luottamuksellista yhteispeliä.

Toimiva yhteistyö koostuu monesta eri tekijästä. Onnistuessaan se muodostaa saumattoman kokonaisuuden.

Yhteisen tahtotilan saavuttaminen lasten, nuorten ja perheiden tukemiseksi koululla, on seurausta jokaisen toimijan henkilökohtaisesta reflektoinnista eli kyvystä tarkastella kriittisestikin omaa toimintaa.

Jokaisen lapsen, nuoren tai perheen kanssa työskentelevän on matkalla kohti yhteistä, tunnistettava oman substanssiosaamisensa riittämättömyys ja tunnustettava tarvitsevansa toisten toimijoiden osaamista.

Lopulta kyseessä on aikuisten kyky sietää muutosta ja löytää perille yhteistyön tasolle, jossa ammatti-identiteetti kestää eri toimijoiden kanssa toimimisen. Riippumatta ammattikunnasta, lapsi- ja perhelähtöinen oppilashuolto vaatii kunkin toimijan henkilökohtaisen kasvuprosessin. Voittaakseen pelin on yhdistettävä voimat.

Palataan vielä lopuksi jalkapalloon. Kun joukkue sitten häviää, se häviää joukkueena. Aikuisten tiimipelaamisessa lasten ja nuorten parissa sen sijaan häviäjiä on aina vain yksi, lapsi. Kuinka monta peliä uskallamme hävitä vain sen vuoksi, ettemme kykene pelaamaan tiiminä? Joten riisukaamme taistelevat ammatti-identiteettimme ja pukekaamme päälle yhtenäiset peliliivit. Jokainen lapsi ja nuori koulussa tarvitsee ympärilleen toimivan tiimin.

Toimiva yhteistyö koostuu monesta eri tekijästä. Onnistuessaan se muodostaa saumattoman kokonaisuuden.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Erjan blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Erja Hiltunen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Waldèn, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
PETRELIUS, Päivi ja AALTIO, Elina 2017. Onnistunut integraatio ja monitoimijainen yhteistyö. Edellytyksiä, tuntomerkkejä ja haasteita integraation eri tasoilla [diaesitys]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2019-03-23.]
STM 2017. Näin LAPE-ohjelma uudistaa lasten, nuorten ja perheiden palvelut. [verkkosivu]. [viitattu 2017-12-10.]

Unkarin kahdet kasvot

Budapestissa, Tonavan rannalla, sijaitsee upeita rakennuksia ja kadut täyttyvät kansainvälisestä puheensorinasta. Unkarin suurimman yliopiston Eötvös Lorándin sosiaalitieteiden tiedekuntaan taittuu matka sympaattisella vanhanaikaisella raitiovaunulla. Myös yliopisto edustaa monella tavalla vanhoja aikoja, mutta suomalainen digiloikkakin kiinnostaa.

Eötvös Loránd (ELTE) on Unkarin vanhin ja arvostetuin yliopisto, jossa opiskelee 25 000 opiskelijaa. Vuodesta 1635 alkaen joka viides korkeakouluun hakeva unkarilainen on valinnut ELTEn. Yliopistolla on kolme eri kampusaluetta ympäri Budapestia.

Sosiaalitieteiden kampus. Kuva Eötvös Lorándin yliopistolta.

Kampusalue sijaitsee vihertävän puistoalueen keskellä, kauniiden rakennusten ympäröimänä. Sosiaalitieteiden laitos on rakennettu henkeäsalpaavan kauniille paikalle Tonavan edustalle. Käytävillä kuuluu sukulaiskielemme sorinaa ja mukaan mahtuu myös 2 000 vaihto-opiskelijaa 80 eri maasta. Tunnelma on huikean kansainvälinen, mutta kuitenkin seesteinen.

Vanhan ja uuden törmäyttämistä

Olimme tutustumassa ELTEssä unkarilaiseen koulutusjärjestelmään ja ammatillisten opettajien pedagogiikkaan. Vuonna 2019 ELTEssä on 13 162 opintojaksoa, joissa pedagogiikka painottuu behaviorismiin ja digipedagogiikassa ollaan vasta ottamassa ensimmäisiä askeleita. Pääsimme jakamaan unkarilaisten kollegojen kanssa ajatuksia koulutuksesta, pedagogiikasta ja digioppimisesta.

Sosiaalityön lehtori Bulcsú Mihály ja KV-koordinaattori Balázs Csukovits ottivat meidät lämpimästi vastaan Eötvös Lorandin yliopistolla Budapestissä. Kuvassa 1. vasemmalla Nina Silvennoinen JAMKista ja 3. vasemmalta Johanna Komulainen Savoniasta.

Paikallisia kollegoja kiinnosti digipedagogiikan lisäksi osallistavat ja toiminnalliset menetelmät, joita sosiaalialan koulutuksessa hyödynnetään. Niin opiskelijoiden kuin lehtoreiden keskuudessa Suomi on kiinnostava ja kiehtova vaihtokohde.

Kauneuden vastapainoksi rumaa politiikkaa

Budapestin yliopiston työntekijöiden puheissa kuului arvostus omaa kotikaupunkia kohtaan, mutta poliittinen järjestelmä herätti kriittisiä ajatuksia. Kaiken tämän kauneuden keskellä meille aukesi Unkarin toiset kasvot. Sosiaalipoliittiset haasteet koskettavat kaikkia ikäryhmiä lapsista ikäihmisiin.

Sosiaaliturvajärjestelmä on ontuva ja jättää heikoimmat eriarvoiseen asemaan. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat Budapestin ulkopuolella asuvat lapset ja asunnottomat. Asunnottomuuteen on kuitenkin puututtu Unkarissa järein asein ja asunnottomuus on kriminalisoitu, kuitenkin ongelma on edelleen todellinen.

Varsinaista pysyvää ratkaisua asunnottomuuteen ei vielä ole. Asunnottomuuteen johtaneita syitä on esimerkiksi asuntojen ja vuokrien kalliit hinnat suhteessa palkkatasoon. Maalla asuvien lapsien köyhyyttä ei ole vielä havaittu sosiaalipoliittisella tasolla, ja tähän lehtori Mr. Bulcsú Mihály toivoi parannusta: – Sosiaalityö on kriisissä. Hallituksen sosiaalipoliittiset linjaukset eivät tue sosiaalialan kehitystä ja koulutusta.

– Unkarissa ei ole pätevyysvaatimuksia sosiaalialan työntekijöille ja systeemi ei kannusta valmistumaan yliopistosta. Tästä johtuen sosiaalialan työntekijöiden työhyvinvointi- ja työssä jaksaminen ovat vaarantuneet, kuvaili lehtori Mr. Bulcsú Mihály.

Palkkaus on myös epäkohta, johon toivottiin parannusta. Unkarissa suurina haasteina ovat köyhyys ja päihteet. Yli 40 % maalla asuvista lapsista elää köyhyysrajan alapuolella. – Valtio ei vielä näe ongelmaa samoin, totesi Eötvös Lorandin yliopiston sosiaalityön lehtori Mr. Bulcsú Mihály.

Eötvös Lorándin yliopistossa opiskelee vaihto-opiskelijoita 80 eri maasta. Kuva Eötvös Lorándin yliopistolta.

Eötvös Lorand yliopistolla oltiin halukkaita kehittymään ja kehittämään kansainvälistä yhteistyötä. Opettajat olivat kiinnostuneita kehittämään opettajuutta ja pedagogisia menetelmiä. Yliopistolla oli kotoisa tunnelma ja ihmiset olivat lämminhenkisiä, ja tämä oli ehdoton ELTE:n vahvuus! Saimme halaukset kotimatkalle vietäväksi. Tänne on tultava uudelleen! Lähtisitkö sinä mukaan?

 

Kirjoittajat

Johanna Komulainen
sosiaalialan opettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Nina Silvennoinen
vastaava sosiaalityöntekijä
HUS Lasten ja nuorten sairaudet
lastenpsykiatria /ammatillinen opettaja opiskelija JAMK

Tutustu Budapestissä sijaitsevaan Eötvös Lorandin yliopistoon >>

Tehostettu nuorisotyö – tiedottamalla julkiseksi

Suomen palvelujärjestelmää moititaan usein pirstaleiseksi ja viidakkomaiseksi. Moni kansalainen tarvitsee apua palvelujärjestelmässä kahlatessaan. Tietoa ja apua ei välttämättä jaksa etsiä silloin, kun hätä on suurin.

Kuka on kuullut tehostetusta nuorisotyöstä tai nuorisotyön kriisivalmiudesta? Uskallan väittää, että usealle edellä mainitut termit ovat vieraita. Allianssi, Suomen mielenterveysseura sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö määrittelevät tehostetun nuorisotyön olevan nuorisotyön järjestämää ammatillisen kriisiavun ohessa toteutettua tukea nuorille, jotka ovat kohdanneet kriisin – järkyttävän äkillisen tapahtuman.

Kriisissä voidaan ajatella olevan kehiä (kuvio 1), jonka ulkokehillä olevat jäävät ammatillisen kriisiavun ulkopuolelle. Tehostettu nuorisotyö on kohdennettu ulkokehillä oleville nuorille.

Kuvio 1. Kriisin kehät (Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Tehostettua nuorisotyötä toteutetaan muun muassa nuorisotalojen pidennetyillä aukioloilla, yhteisöllisillä tilaisuuksilla, jalkautumalla nuorten keskuuteen tai päivystämällä sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi läsnäolo, kuuntelu, keskustelut ja apuun ohjaaminen ovat nuorisotyöntekijän tehtäviä tehostetussa nuorisotyössä (Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö).

Kriisi ja kriisituen mystisyys

Tehdessäni aiheeseen liittyvää opinnäytetyötä minulle tuli usein tunne, että kriisissä ja kriisituessa on jotain mystistä. Nuorten kanssa toimijat tiesivät ihmeen vähän paikallisesta kriisituesta: mistä sellaista saa ja kuka sitä tarjoaa.

Opinnäytetyötä tehdessäni havaitsin itsekin useaan otteeseen palvelujärjestelmän pirstaleisuuden; nuorille tarjottu kriisituki oli vaikeasti löydettävissä. Miksi niin tärkeä asia on ikään kuin piilossa? Jos edes ammattilaiset – nuorten kanssa toimijat – eivät ole tietoisia avusta, niin kuinka nuoret saavat tiedon?

Kriisi on arka aihe ja tekee kipeää. Mutta se kuuluu elämään. Kriisiä ja avun pyytämistä ei tarvitse hävetä. Avun tarjoajien ei tarvitse olla hankalasti saavutettavissa ja avusta voi tiedottaa aivan julkisesti.

Kehityksen avainsanoina avoimuus ja tiedottaminen

Nyky-yhteiskunnassa tukea on runsaasti tarjolla. Se yksin ei kuitenkaan riitä vaan tuen tarjoajien olisi tehtävä myös yhteistyötä keskenään. Opinnäytetyöni toiminnallisessa osuudessa laadin Siilinjärven kunnan nuorisotoimelle kriisivalmiussuunnitelman – sähköisen kriisikansion, joka sisältää tehostetun nuorisotyön toimintamallin.

Työn tutkimuksellisessa osuudessa eräs haastateltavista kommentoi: ”Ei ole tullut mieleenkään kysyä nuorisotyötä avuksi”.

Avoimuus ja tiedottaminen ovat avainasemassa kriisituen kehittämisessä.

Ei kukaan voikaan tietää nuorisotyön toteuttamasta tehostetusta nuorisotyöstä, jos siitä ei ole tiedotettu. Tiedottamisen kohteina tulisi olla niin kansalaiset kuin yhteistyötahot. Esimerkiksi kunnan internetsivuilla voisi olla selkeästi kerrottu eri-ikäisille tarjolla olevista kriisituen tarjoajista. Tiedottaminen yhteistyötahoille tapahtuu luontevasti esimerkiksi palavereissa tai sähköpostitse.

Tiedottaminen onnistuu paremmin, kun sen suunnittelee: kuka, kenelle, milloin ja miten tiedottaa. Toimivan yhteistyön ja laadukkaiden palvelujen kehittäminen mahdollistuu, kun nuorten kanssa toimijat tuntevat toistensa toiminnot ja toimintatavat. Laajaa nuorisojoukkoa koskettavassa kriisissä tarvitaan paljon apua, jolloin yhteistyö on toimivan avun perusta.

Suomen mielenterveysseuran, Allianssin ja Opetus- ja kulttuuriministeriön Nuorisotyön kriisivalmiuden (2016–2018) hankkeen loppuraportissa pohditaan yhteistyön luomisen haasteita. Hankkeen aikana toteutettiin yhteinen koulutus nuoriso- ja kriisityöntekijöille, minkä tavoitteena oli yhteistyön kehittäminen. Haasteina olivat muun muassa osallistuvien tahojen yksipuolisuus tai avainhenkilöiden (esimiesten) puuttuminen.

Opinnäytetyö prosessina

Opinnäytetyön prosessointi on vaatinut muun muassa paneutumista, kärsivällisyyttä ja armollisuutta itseä kohtaan. Prosessi kesti noin vuoden ja yhdeksän kuukautta. Minulla oli aiheeseen paloa ja mielenkiintoa.

Opinnäytetyöllä tuntui olevan tarkoitus, kun tiesi kehittävänsä käyttöön tulevaa työvälinettä – kriisivalmiussuunnitelmaa. Kuviossa 2 on kuvattu Demingin ympyrää (Six Sigma) mukaillen sähköisen kriisikansion kehittämistyön prosessi.

Kuvio 2. Sähköisen kriisikansion kehittämistyö (mukaillen Six Sigma s.a.)

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Marin blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Mari Pekkarinen
Sosionomi YAMK -opiskelija

Anne Waldèn, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lue lisää:
Allianssi, Suomen mielenterveysseura ja Opetus- ja kulttuuriministeriö s.a. Nuorisotyön kriisikansio (verkkojulkaisu)
Pekkarinen Mari 2019. Kriiseissä mukana. Siilinjärven kunnan nuorisotoimen tehostetun nuorisotyön toimintamalli. Saatavilla myöhemmin: Theseus.fi

 

Sosiaalialan ammattilainen, tuotteista osaamisesi!

Kentällä puhutaan aina hiljaisesta tiedosta. Tuotteistaminen on yksi keino tehdä hiljainen tieto näkyväksi. Tuotteistamisen käsite tulee liiketalouden puolelta, ja monet yksityiset hoivayritykset ovat varmasti hyödyntäneet tuotteistamista edistääkseen omaa liiketoimintaansa ja toiminnan laatua.

Miksei tuotteistamista voisi hyödyntää myös abstrakteissa asioissa, kuten osaamisessa? Sosiaalialan pitkän linjan ammattilaisella on vahva ammatti-identiteetti. Eikö olisi hienoa, jos kaikki tietotaito ja osaaminen pystyttäisiin konkretisoimaan? Ammattilainen itse tiedostaisi osaamistasonsa, ja työnantaja hyötyisi oikeanlaisesta osaamisesta.

Tuotteistamisen alkuun pääset esimerkiksi tutustumalla Canvas-liiketoimintamalliin (ks. Osterwalder ja Pigneurs 2010). Liiketoimintamalli koostuu yhdeksästä eri osa-alueesta:

  • asiakassegmentti
  • arvolupaus
  • markkinointi
  • asiakassuhteet
  • kassavirta
  • resurssit
  • tehtävät
  • yhteistyökumppanit ja
  • kustannusrakenne.
Liiketoimintamalli Canvas. Kuva: Stategyzer.com

Ajatellaan osaamista tuotteena. Ammattilainen tunnistaa oman kohderyhmänsä. Sosiaalialalla kohderyhmiä ovat lapset, nuoret, vammaiset, vanhukset. Näillä ryhmillä voi olla erilaisia haasteita selvitä omassa arjessaan. Osaaminen astuu kuvioon jo ensimmäisessä osa-alueessa.

Tunne kohderyhmäsi

Millaista osaamista tarvitaan palveltaessa eri kohderyhmiä? Lasten kanssa työskentelevät tuntevat lastensuojelulain, vastavuoroisen kommunikoinnin erilaiset menetelmät ovat hyödyksi vammaisten kanssa työskenneltäessä. Vanhuspalveluissa vaaditaan vahvaa osaamista toimintakyvyn edistämiseksi ja ylläpitämiseksi, sekä tietotaitoa kohdata muistisairas. Jokaisen ammattilaisen on tunnettava omat asiakkaat ja juuri heidän erityistarpeensa, muuten ei voi hankkia spesifiä osaamista juuri heitä varten.

Arvosta omaa osaamistasi

Arvolupaus on ammattilaisen lupaus omasta toiminnastaan, osaamisestaan ja näiden kehittämisestä. Mitä minä voisin tehdä, jotta oma toimintani ja osaamiseni olisi arvokasta asiakkaalle, itselleni ja työnantajalle? Mitä merkitystä tämän hetkisellä työlläni on asiakkaalle, itselleni ja työnantajalleni? Avoimuus ja itseluottamus ovat ominaisuuksia, mutta onko niistä hyötyä asiakkaalle? Jos hallitsen puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointimenetelmiä, ja hyödynnän niitä laatiessani asiakassuunnitelmaa yhdessä autismin kirjoon kuuluvan asiakkaan kanssa, uskon että osaamistani arvostetaan. Asiakas tulee kuulluksi ja on tyytyväinen.

Markkinoi itseäsi

Kerro työpaikalla, kuinka koit kuulemasi, hyödynnä sitä käytännössä. Sovella uutta työhösi sopivaksi ja innostu.

Kuinka sitten omaa osaamista tulisi markkinoida? Sosiaalialan ammattilaisella on vahva peruskoulutus, jota usein täydennetään erilaisilla ja eripituisilla koulutuksilla. Mitä tapahtuu täydennyskoulutuksen jälkeen?

Markkinoi osaamistasi! Tuo näkyväksi uudet oppimasi asiat. Kerro työpaikalla, kuinka koit kuulemasi, hyödynnä sitä käytännössä. Sovella uutta työhösi sopivaksi ja innostu! Omat osaamisalat voi kirjoittaa paperille ja miettiä kuinka tämä osaaminen näkyy työssä. Kerro kaikki ajatuksesi kehityskeskustelussa. Vaadi, että työnantaja kertoo millaista osaamista työn hoitaminen edellyttää nyt ja tulevaisuudessa. Oman osaamisen esittäminen ääneen asiakaspalaverissa ei ole hävettävä asia, silloin kun se palvelee asiakkaan tilannetta. Samalla yhteistyökumppanit voivat huomata, että juuri tuollaista osaamista tarvitaan, jotta palvelukokonaisuus on toimiva.

Hoida asiakassuhteita huolella

Sosiaaliala pohjautuu asiakassuhteille. Niiden hoitaminen vaatii osaamista. Ammattilaisen on pohdittava kuinka asiakassuhteet tulisi hoitaa, ja onko niiden hoitaminen tietyllä tavalla kustannustehokasta. Hoidetaanko asiakassuhteet kasvotusten, vai onnistuisiko sama verkon välityksellä.

Digiosaamisen hallinta on ensiarvoisen tärkeää. Esimerkiksi kotona asuvien ikäihmisten toimintakykyä pystytään tukemaan järjestämällä etäjumppa tabletin välityksellä. Millaista osaamista tarvitaan etäjumpan järjestämiseen? Auttaako asiakkaiden kohtaaminen toimistoissa säilyttämään asiakkuudet? Kuinka osaisin järjestää tapaamiset muuten? Voisiko yhteisökahvila olla vaihtoehto? Kuvaile osaamistarpeet asiakassuhteiden hoitamiseksi liiketoimintamalliin.

Hinnoittele osaamisesi

Työnantajan kannattaa panostaa työntekijöidensä osaamiseen

Jotta ammattilaisen tietotaito tulee hinnoiteltua oikein, on se kirjoitettava näkyväksi. Osaamisen kassavirtaan liittyvät myös arvolupaukset ja asiakkaalle merkityksellinen aika. Ammattilaisella on osaamista X määrä ja hän käyttää sitä Z verran viikossa. Ammattilaisen palkka on X ja kun se jaetaan asiakkaalle merkityksellisellä ajalla Z, saadaan osaamisen hinta. Osaamisen hinta on arvokasta ammattilaiselle, mutta myös työnantajalle. Mitä laadukkaampaa osaaminen on, sitä vähemmän tarvitaan Z kertoja. Vahvalla osaamisella asiakasta on mahdollista tukea niin, että tuen tarve voi jopa keventyä. Voisiko siis sanoa niin, että työnantajan kannattaa panostaa työntekijöidensä osaamiseen? Ammattilaisen kannattaa samalla pohtia mistä oma palkka tulee ja vastaako oma työpanos ja ansaittu palkka toisiaan.

Keskustele osaamisestasi työnantajan kanssa ja palauta perustehtävä mieleesi

Osaamisen tuotteistamisessa painoarvo on resursseilla. Millaista osaamisresurssia on pakko olla, jotta palvelulupaus asiakkaalle toteutuu? Resursseja miettiessä kannattaa kysyä neuvoa työnantajalta. Mikä on tavoitetaso osaamiselle ja kuinka se on mahdollista saavuttaa omassa työssä. Resursseihin kirjataan tavoitteen lisäksi hiljainen osaaminen, joka on jo olemassa palvelua tukevana voimavarana.

Vuosia työtä tehneenä perustehtävä saattaa hautautua kaiken kehittämisen alle. Oman osaamisen tuotteistusprosessissa tulee palauttaa mieleen oman tehtävä ja toimenkuva. On mietittävä, vastaako osaamiseni minulle annettua tehtävää, vaatiiko se päivitystä, vai onko osaamiseni jo ajanut perustehtävän ohi. Perustehtävän kirkastaminen voi olla helpottavaa monien kehittämisprojektien keskellä. Välttämättä ei tarvita paljon uutta osaamista perustehtävän hoitamiseen. Toisaalta, jos tehtävän saamisesta ja osaamisen hankkimisesta on yli 15 vuotta, osaamisen tuotteistaminen auttaa osaamisen päivittämisessä.

Yhteistyökumppaneiden merkitys

Yhteistyöllä on suuri merkitys osaamisen maksimoinnissa. Kuva: Pxhere

Liiketoimintamallissa kuvataan yhteistyökumppanit. Yksittäisenä työntekijänä voi kuvata eri tahot, joiden kanssa tekee yhteistyötä. Samalla voi pohtia, keistä yhteistyötahoista on hyötyä oman tehtävän toteuttamisessa. Onko jollain yhteistyötaholla sellaista osaamista, mitä tarvitsen työni tueksi. Voinko oppia yhteistyötahojeni toimintamalleista tai onko minulla jotain annettavaa heille? Sosiaalialan palveluiden on keskusteltava keskenään, ja niin myös palveluissa työskentelevien ammattilaisten. Toinen toistemme osaamista hyödyntäen yli palvelurajojen voimme varmasti tarjota entistä laadukkaampaa palvelua asiakkaalle.

Pohdi osaamisesi kustannuksia

Mitä kustannuksia omasta osaamisestani tai osaamispuutteista voi syntyä? Kuva: PxHere

Osaamisen kustannusrakenne on vaikeampi asia konkretisoida. Tätäkin on hyvä käydä läpi ensin itse ja sitten yhdessä työnantajan kanssa. Mitä kustannuksia omasta osaamisestani tai osaamispuutteista voi syntyä? Jos osaamiseni ei vastaa tavoitetasoa, kuinka paljon kouluttautumiseni maksaa. Onko työnantaja valmis panostamaan osaamiseni kehittämiseen. Jos en ole valmis poistumaan omalta mukavuusalueeltani, kuinka käy oman työhyvinvointini? Jaksanko työskennellä pitkään, jos en hallitse työni vaatimia asioita?

Työhyvinvoinnin kannalta osaamiseen satsaaminen on merkittävää. Osaava henkilökunta on innovatiivinen ja jaksaa työssä paremmin, koska työkaluja työn toteuttamiseen on olemassa. Osaava henkilökunta tukee toisiaan ja ammattitaitoinen esimies osaa kohdentaa osaamisen juuri sinne missä sitä milläkin hetkellä tarvitaan. Osaamisen tuotteistaminen kannattaa. Sosiaalialan ammattilainen hyötyy itse oman osaamisensa kuvaamisesta, lisäksi työnantaja saa tuotteistamisprosessista arvokasta tietoa työn kehittämiseen. Jatkossa kaikki tietävät mitä sosiaalialalla osataan ja hiljainen tieto muuttuu eheäksi taholta toiselle siirrettäväksi tiedoksi.

Olen kertonut tässä blogissa osaamisen tuotteistamisesta. Opinnäytetyössäni Avainpalvelun tuotteistaminen Saarikan vammaispalveluissa tuotteistin asiantuntijaryhmän toiminnan yhdeksi palveluksi. Opin tuotteistusprosessista sen, että palvelun toimivuutta tulee arvioida alusta asti. Arviointiin täytyy osallistaa palvelun tuottajat ja asiakkaat. Asiakasnäkökulman huomiointi on tärkeää palvelun toimivuuden kannalta. Palvelu ei voi kehittyä, jos ei tiedä kuinka asiakkaat palvelun kokevat. Saman ajatuksen voi rinnastaa osaamisen tuotteistamiseen: Mitä asiakkaat odottavat ammattilaisen osaavan, millaisen tavoitteen työnantajan asettaa osaamiselle ja kuinka ammattilainen itse arvioi oman osaamisen tasonsa. Osaamisen liiketoimintamallin luominen on hyvä aloittaa avoimella keskustelulla itsensä, työnantajan ja asiakkaiden kanssa ja edetä lokero lokerolta kohti eheää osaamista.

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä sosionomi, YAMK-opiskelijan Heidi Tarvaisen kanssa. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Heidin kirjoitus on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Heidi Tarvainen
Sosionomi YAMK -opiskelija (SYS17SY)

Pirjo Turunen
Sosiaalialan lehtori

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta.

Lähteet:
TARVAINEN, Heidi. 2019. Avainpalvelun tuotteistaminen Saarikan vammaispalveluissa. Savonia-ammattikorkeakoulu.
OSTERWALDER, Alexander ja PIGNEURS, Yves. 2010. Business model generation. A Handbook For Visionaries, Game Changers, And Challengers.

#Ruuhkakevät – Opiskelijoiden jaksaminen on koko yhteiskunnan asia!

#Ruuhkakevät-kampanja on käynnissä kahden viikon ajan 15.–26.4.2019! Kampanjan tarkoituksena on herättää keskustelua opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Ruuhkakevät-kampanja on suunnattu korkeakouluissa ja toisella asteella opiskeleville, heidän parissaan toimiville ammattilaisille sekä muille aihepiiristä kiinnostuneille. Eri puolella Suomea erilaiset yhteisöt ja yhdistykset ideoivat ja toteuttavat erilaisia kampanjoita, joissa ohjataan opiskelijoita tunnistamaan stressiä ja pohtimaan keinoja, miten jokainen voi toimia mielen hyvinvoinnin lisäämiseksi omassa arjessaan.

Eri tutkimusten mukaan opiskelijoiden kokema stressi on lisääntynyt ja opiskelijoiden jaksaminen on koetuksella.

Opiskelijoiden stressin taustalla vaikuttavat mm. opintotuen leikkaukset, toimeentulon haasteet ja opintojen suorituskeskeisyys. Opiskelijoiden kokema stressi on paitsi opiskeluyhteisöjen, myös koko yhteiskunnan asia. Mielenterveyden ja opiskelukyvyn vahvistaminen ovat ratkaisuja myös tulevaisuuden työkyvyn takaamiseksi.

”Opiskelu on vaativaa työtä. Palautumisesta pitää huolehtia siinä missä työelämässäkin, on esimerkiksi nuorisopsykiatri ja lääkäri Henna Haravuori HYKSistä todennut (HS 25.3.2019).

Käynnissä olevan kahden viikon aikana on tärkeää pysähtyä miettimään stressiä ilmiönä, ottaa kantaa sekä kannustaa kaikkia löytämään itselle sopivia keinoja käsitellä stressiä ja löytämään tapoja palautumiselle ja rentoutumiselle. Ruuhkakevät- kampanjointiin on mahdollista osallistua eri tavoilla, esimerkiksi erilaisten some-haasteiden kautta.

Kuvakaappaus Kehu-korteista, jotka ovat vapaasti käytettävissä (Nyyti ry).

Viime vuoden materiaaleja on koottu Nyyti ry:n kampanjasivuille, josta löytyy mm. kampanjan hittituotteen Kehukortit, jotka ovat vapaasti käytettävissä. Kehukorttien avulla voisimme jokainen kehua opiskelukaveria ja antaa hyvää palautetta jokaiselle opiskelijalle. Niitä voi jokainen hyödyntää vapaasti ja kehua opiskelukaveria.

Ruuhkakevät-kampanjaan kuuluu olennaisena osana myös Opiskelijoiden mielenterveyspäivä. Opiskelijoiden mielenterveyspäivä on valtakunnallinen kampanjapäivä, jonka avulla halutaan herättää keskustelua opiskelijoiden mielenterveydestä sekä kutsua kaikki mukaan toimimaan mielen hyvinvoinnin puolesta.

Opiskelijoiden Mielenterveyspäivä järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2018 ja tänä vuonna sitä vietetään toista kertaa torstaina 25.4.2019. Tämän kevään kampanjassa Nyyti.ry haluaa nostaa esiin erityisesti stressin tunnistamisen ja siihen vaikuttamisen merkityksen mielenterveydelle. Stressi ei ole vain yksilön oma asia, vaan myös yhteisöllä on suuri rooli.

Osallistu sinäkin! Iisalmen kampuksella tapahtuu 25.4.

Savonia-amk:lla Iisalmen kampuksella on tapahtuma Opiskelijoiden mielenterveyspäivänä torstaina 25.4.2019 klo 10-12. Osallistujilla on mahdollisuus keskustella opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttavista asioista. Mitä stressi on? Onko stressi aina pahasta? Mistä stressin tunnistaa? Miten stressiä voi helpottaa? Kuinka opetella rentoutumaan opiskeluarjessa? Tapahtuma-pisteellä on myös tavattavissa muun muassa etsivä nuorisotyö, omat avaimet -projektin voimavaravalmentaja ja kokemusasiantuntija sekä Iisalmen mielenterveystuki ry:n edustaja.

Jos oma tai kaverin tilanne huolestuttaa, niin apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä ja ottaa yhteyttä oman oppilaitoksen terveydenhoitajaan. Myös Mielenterveystalon verkko­sivuilla on erilaisia kyselyjä ja oirenavigaattori, joiden avulla voi arvioida psyykkistä vointiaan. Sivustolla on myös omahoito-ohjeita, jotka voivat auttaa erityisesti lievissä ongelmissa.

Parasta ennaltaehkäisyä on se, että huolehtii omasta mielenterveydestä: riittävästä unesta, liikunnasta, säännöllisestä syömisestä, sosiaalisten suhteiden ylläpidosta, tasapainosta vapaa-ajan ja velvollisuuksien välillä. Opiskeluun ja muuhun ajankäyttöön liittyvän suunnitelman tekemistä kannattaa opetella jo heti opintojen alussa, jotta oppii jakamaan opintojen tehtäviä koko lukukaudelle, jotta kuormitushuippuja saisi tasaantumaan. Jälkikäteen monesti ihmiset kuitenkin ajattelevat, että opiskeluaika oli yksi elämän parhaita aikoja.

Sosiaalisten suhteiden ylläpito on stressin ennaltaehkäisyn kulmakiviä. Tämän kuvan nimi on: Sama tavoite, ja sen on ottanut Mira Polón omasta tiimistään.

Ruuhkakevät-kampanjan taustavoimana toimii valtakunnallinen Opiskelijahyvinvointiverkosto ja koordinoinnista vastaa Nyyti ry. Nyyti ry on opiskelijoiden mielenterveyttä edistävä valtakunnallinen vuonna 1984 perustettu yhdistys, jonka toimintaa Sosiaali- ja terveysministeriö tukee Veikkauksen tuotoilla.

 

Kirjoittaja:
Mira Polón
lehtori
Savonia-amk

Lue lisää:
NIEMINEN, Anna-Sofia. Mielen­terveyden ongelmat piinaavat opiskelijoita, näillä keinoilla vältät karikot [digilehti]. Helsingin Sanomat.
Nyyti ry / Kehukortit (pdf)