Taide auttaa hoidossa, toipumisessa ja kuntoutumisessa

Olen mukana Parasta Pohjois-Savoon hankkeessa. Hanke on kaksivuotinen. Siinä annetaan valmiuksia taiteen ja kulttuurin käyttämiseen sote-alalla. Rahoitus hankkeelle on tullut Euroopan sosiaalirahastolta Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta.

Kesken hankkeen jouduin itse potilaaksi, toipujaksi ja kuntoutujaksi. Tämä on ollut hedelmällinen tilanne tarkastella taiteen ja kulttuurin merkitystä omassa elämässä sairauden kohdatessa.

Tiesin keväällä joutuvani / pääseväni sydänleikkaukseen. Kesällä osallistuin Sukset ristiin susirajalla-taideleirin nykytanssin ja kirjoittamisen kursseille. Nykytanssin tunneilla havaitsin viisaan kehoni käsittelevän sairaan sydämeni problematiikkaa. Kirjoittamisen tunneilla kirjoitin tekstin Elämää kohti. Se alkaa näin:

Me kaikki taivallamme kohti kuolemaa.

Ihan jokainen.

Jokaikinen.

Mutta minä tahdon elää.

Niin, mutta kohti kuolemaa sinäkin olet menossa.

Kohti elämäähän.

En minä muuten leikkauspöydälle menisi.

 

Taide auttaa käsittelemään tunteita. Se luo uutta ymmärrystä asioihin.  Mm. kaunokirjallisuuden lukeminen ja elokuvat laajentavat ymmärrystä ihmiselämästä, myös sairaudesta ja elämän muista nurjista puolista.

Taide voi auttaa myös kivussa. Pari päivää leikkauksen jälkeen minulle tuli kova päänsärky. Lääkitystä ei voitu lisätä (itseasiassa kipu tuli yhden kipulääkkeen sivuvaikutuksena). Olin ottanut kuulokkeet mukaan ja laitoin toipumismusiikkini (Benny Andersson: Piano) soimaan ja kuinka ollakaan vähitellen kipu hellitti. Rauhallinen musiikki hoiti minua.

Toipumiseni ei mennyt suoraviivaisesti. Jouduin palaamaan sairaalaan neurologian poliklinikan ja tietokonetomografian kautta. Päivä oli odotuksineen pitkä ja vaikea. Epätietoisuus vaivasi mieltä. Olin tosi kiitollinen kuvista, jotka sijaitsevat noiden tilojen katossa hoitosänkyjen päällä. Ajatukset saivat vaeltaa muuallakin kuin ikävissä asioissa.

Sisäkatto, johon on kiinnitetty mustavalkoisia valokuvia.
KYS:n neurologian päivystyksen kattoa. Kuva: Kristiina Kukkonen

Sairauslomallani olen tietoisesti halunnut lisätä ymmärrystä kuvista ja kuvan tekemisestä. Menin kansalaisopiston taidemaalauksen tunneille. Vaatimattomat taitoni ovat karttuneet vähän mutta silmäni ovat auenneet. Katson niin ympäristöä kuin vaikka taidenäyttelyjen töitä eri silmin. Taide todella laajentaa ymmärrystä. Maalatessani en ole lainkaan ajatellut sairauttani. Aika on vain hurahtanut. Tekeminen on vahvistanut tervettä minussa. Näin myös silloin, kun olen antanut musiikin viedä fyysiset rajoitteet huomioiden.

Sairaus on osa ihmisen elämää. Joskus se voi olla isokin osa. Silti meissä kaikissa on paljon tervettä. Siitä tulee pitää huolta. Taide moninaisuudessaan auttaa tässä. Lisäksi se voi auttaa myös sairauden emotiaalisessa käsittelyssä.

 

Kirjoittaja:

Kristiina Kukkonen
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lastensuojelun työtä oppimassa Krakovassa

Upeita historiallisia rakennuksia. Lämpimiä sosiaalialan työntekijöiden kohtaamisia. Kulttuurisia elämyksiä ja yhteisöllisyyttä. Niistä oli sosionomiopiskelijoiden opintomatka Krakovaan tehty.

Lastensuojelutyö edellyttää tänä päivänä yhä enemmän ymmärrystä eri kulttuureissa kasvaneiden lasten ja perheiden taustoista. Siksi Savonia-ammattikorkeakoulun lastensuojelun opintojaksolla annettiin mahdollisuus suorittaa osa opintojaksosta kansainvälisessä ympäristössä. Aktiiviset sosionomi –opiskelijat tarttuivat tilaisuuteen valiten kohteeksi Krakovan ja suunnittelivat yhteistoiminnallisesti viikon mittaisen opintomatkan.

 

Krakova – monien mahdollisuuksien kaupunki

Krakova antoi mahdollisuuden oppia lastensuojelun opintojaksolle asetettuja tavoitteita, kuten sosiaalialan työmenetelmiä, ymmärrystä perheiden moninaisista haasteista vanhemmuudessa sekä lastensuojelun järjestelmästä. Tavoitteiden edistämiseksi vierailtiin Krakovan sosiaalipalveluita koordinoivassa yksikössä sekä lastensuojeluyksikössä, jossa oli sijoitettuja lapsia sekä nuoria äitejä vauvojen kanssa. Lisäksi opiskelimme päivän Jagiellonian yliopistolla ja kävimme Auschwitzissa.

Vierailemassamme lastensuojeluyksikössä työ pohjautuu äitien tukemiseen vanhemmuudessaan. Heitä aktivoidaan kouluttautumaan ja luomaan vahvan vuorovaikutussuhteen lapsiinsa.  Työ on tiivistä yhteistyötä eri ammattilaisten kanssa. Työryhmässä työskentelee psykologeja, sosiaalialan ammattilaisia, toiminta- ja puheterapeutteja sekä lääkäreitä. Äitiyden takana olevat haasteet kuvautuivat samanlaisiksi kuin Suomessa, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat sekä kiintymyssuhteiden vaikeudet.

Sosionomiopiskelija Riku Pulkkinen kuvailee, että lastensuojeluyksikkö oli viihtyisä ja rakennettu lapsen tarpeita ajatellen. Tunnelma oli avoin, vastaanottavainen ja lämmin. Työntekijät suhtautuivat lapsiin ja äiteihin välittävästi.

Krakovassa on kehitetty lähivuosien aikana lapsi- ja perhepalveluita. Palveluissa korostuu muun muassa lähiöissä toteutettava projektityö, jolla aktivoidaan asukkaita kehittämään omaa asuinyhteisöään. Lapsiperheiden taloudellinen tukeminen on kohentunut viimeisten vuosien aikana ja kaikki lapset saavat kuukausittain maksettavan lapsilisän. Lapsilisä on merkittävä rahasumma perheille suhteutettuna paikalliseen palkkatasoon.

Opiskelijoita ulkona.
Sosiaalialan opiskelijoiden kohtaamista ja tiedon jakamista yliopistolla. Kuva Jagiellonian yliopistolta. Kuva: kirjoittajat

 

Kuvassa opiskelijoita Collegium Maius museon pihalla.
Jagiellonian yliopisto on Puolan vanhin (perustettu 1364) ja toiseksi suurin, noin 50 000 opiskelijaa. Kuva Collegium Maius museolta. Kuva: kirjoittajat

Lämmin vastaanotto Jagiellonian yliopistolla

Opiskelimme päivän Puolan vanhimmassa ja toiseksi isoimmassa yliopistossa (Jagiellonian University), jossa saimme kuulla heidän tutkimuksen- ja opetuksen painopistealueita. Sosionomi -opiskelijamme esittelivät pakallisille opiskelijoille ja opettajille Savonia-ammattikorkeakoulun omaa tutkinto-ohjelmaa sekä kansainvälisiä opintoja. Vastaanotto oli vilpittömän kiinnostunut ja innostunut. Saimme iloksemme myös vierailla 1300-luvulla perustetun yliopiston museossa, joka oli vaikuttava kokemus. Opiskelijamme saivat positiivista palautetta rohkeudestaan ja aktiivisuudestaan. Jagiellonian yliopiston henkilökunta toivotti opiskelijat ja opettajat jatkossa yhteistyöhön.

Sosionomiopiskelija Elisa Puranen kertoo paikallisten opiskelijoiden kohtaamisen olleen mielenkiintoista. Yliopistovierailun herätti Elisan mielenkiintoa ulkomailla opiskeluun ja opintojen jatkamiseen.

 

Tätä päivää ei ole ilman historiaa

Pienet, vanhat kengät ja takki.
Pienet kengät ilman käyttäjää. Opintomatka Auschwitziin. Kuva: kirjoittajat

Perehdyimme lastensuojelun historiaan usean tunnin kestävällä opastetulla kierroksella Auschwitzissa.  Vierailu muistutti ihmisoikeuksista ja historian tuntemisen tärkeydestä myös lapsen oikeuksien näkökulmasta. Pienet vaatteet ja kengät kertoivat surullista tarinaa lasten ja perheiden kohtaloista. Opastettua kierrosta voi suositella kaikille, sillä se varmasti herättää monenlaisia ajatuksia.

Krakova on upea, historiallinen kaupunki, jossa voi kokea mahtavia kulttuurisia ja kulinaristisia elämäyksiä. Kansainvälisyys ja erilaiset oppimisympäristöt rikastuttavat opintojaksoja ja syventävät ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä. Viikon jälkeen kotiin palasi tyytyväinen sosionomien porukka. Matkaa varten yhteisöllisesti tehty valmistelutyö kantoi hedelmää!

 

Kirjoittajat:

Auli Pohjolainen
sosiaalialan lehtori

Johanna Komulainen
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lue lisää:

Apua hädän hetkellä – sosiaalipäivystyksen rooli suuronnettomuus-tilanteissa ja poikkeusoloissa

Koululaisia kuljettava bussi karkaa metsään, tykkilumi vie sähköt sadoilta, suurtulipalo tuhoaa kodin kymmeniltä perheiltä… Palokunnan ja poliisin lisäksi tarvitaan myös muita viranomaisia hädän keskelle. Valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä syyskuussa pohdittiin sosiaalipäivystyksen roolia muun muassa suuronnettomuustilanteissa ja muissa valtakunnallisissa poikkeusoloissa.

Millaista psykososiaalista tukea on tarjolla, kuinka luodaan tilannekuvaa, ja mikä on moniammatillisen työn rooli? Ennen ryhmätöihin siirtymistä saimme tärkeää tietoa poikkeusoloista ja suuronnettomuuksista Sirpa Pinomäeltä, joka toimii Virve-päällikkönä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Suuronnettomuuksia ja poikkeuksellisia tilanteita ovat tilanteet, joissa yhden toimijan resurssit eivät riitä. Yhteistyötä tarvitaan ja joku koordinoimaan sitä, Pinomäki kertoi.

Erilaiset tilanteet vaativat erilaisia toimintamalleja. Kriisitilanteiden toimintamalleja on kehitetty ja joissakin sosiaalipäivystyksissä on jo tehty toimintakortteja eri tilanteisiin. Toimintakorttien avulla jokainen sosiaalipäivystäjä tietää, miten missäkin tilanteessa edetään. Näitä toimintakortteja olisi hyvä tehdä kaikille alueille.

työpajan asiantuntijat
Sami Haapamäki ja Sirpa Pinomäki toimivat asiantuntijoina työpajassa. Kuva: Erja Manninen.

Ryhmätyöskentelyä työpajoissa yli kuntarajojen

Suuronnettomuudet ja poikkeusolot -työpajan aluksi katsottiin lyhyt kuvaesitys aiheesta. Sen jälkeen listattiin brainstorm-menetelmällä erilaisia poikkeus- ja suuronnettomuustilanteita. Ulkoisina uhkina mainittiin esimerkiksi hallitsematon maahanmuutto, ydinonnettomuus, terroriuhka, epidemiat ja kyberhyökkäys. Muina kategorioina olivat luonnonkatastrofit, väkivaltarikokset ja muut poikkeusolot. Uusina ilmiöinä tuli esille radikalisoituminen, laaja henkilöstöpoistuma tai lääkkeiden saatavuusongelma.

Naapurivaltioissa ja kauempanakin tapahtuneet onnettomuudet ja konfliktit kuten maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorenpurkaukset voivat heijastua myös Suomeen. Esille nousi myös talouteen sekä raha- ja tietoliikenteeseen liittyviä häiriöitä.  Kategoriat sekoittuvat ja limittyivät monin paikoin, esimerkiksi juomaveden saastuminen voi johtua kemikaalivahingoista, ulkoisista uhista tai luonnonkatastrofien aiheuttamista ongelmista.

 

Sosiaalipäivystyksen rooli ja tehtävät sekä tämänhetkiset toimintaohjeet

 Learning Cafe -menetelmällä syvennyttiin pohtimaan sosiaalipäivystyksen roolia ja tehtäviä sekä tämänhetkisiä toimintaohjeita ja tehtäviä, moniviranomaisyhteistyötä, psykososiaalisen tuen johtamista, erilaisia skenaarioita sekä koulutustarvetta liittyen suuronnettomuuksiin ja muihin poikkeusoloihin.

Sosiaalipäivystyksen rooli on toimia ensisijaisena toimijana tilannekeskuksessa ja tehdä yhteistyötä kuntien kanssa. Sosiaalipäivystys luo tilannekuvaa suuronnettomuudesta tai poikkeusolosta. Sosiaalipäivystyksellä on aktiivinen rooli myös viranomaisviestinnässä. Sosiaalipäivystys vastaa psykososiaalisen työn organisoinnista ja johtamisesta sekä vapaaehtoisten johtamisesta ja koordinoinnista.  Tärkeinä tehtävinä ovat evakuointi sekä tilapäismajoituksen ja ruokahuollon järjestäminen. Myös suuronnettomuuden tai poikkeusoloon liittyvän työn dokumentointi ja rekisteröinti kuuluu sosiaalipäivystykselle.

Erva-portaali on sähköinen järjestelmä, joka on käytössä Suomessa kaikkialla muualla paitsi HUS:n alueella. Sieltä löytyy muun muassa suunnitelmat perustyön turvaamiseen sekä akuutit ja välittömät toimenpiteet kuten varautumis- ja valmiussuunnitelma, hälytysjärjestelmä, toimintakortit ja -suunnitelmat.

 

Moniviranomaisyhteistyö HÄKE-rajapinnassa

Moniviranomaistyö näyttäytyy keskeisenä tekijänä suuronnettomuuksissa ja poikkeusoloissa. Sosiaalipäivystys nähtiin tasapuolisena viranomaisena muiden joukossa. Kaikilla toimijoilla on omat lakisääteiset tehtävänsä, jonka vuoksi kommunikointi toisten kanssa on tärkeää. Tähän ehdotettiin keinoiksi etukäteisverkostoitumista, kuten viikoittaisia kenttäviranomaispalavereja, ja Virven hyödyntämistä viestinnässä, esimerkiksi yhteys pelastuslaitoksen kenttäjohtoon.

Sosiaalipäivystyksen tehtävä on tilannekuvan luominen ja päivittäminen, lisätietojen hankinta sekä psykososiaalisen tuen käynnistäminen. Tämän vuoksi osallisuus johtotiimiin on tärkeää. Kehittämistä nähtiin työn ja roolien jaossa sekä työyksikön sisällä että muiden viranomaisten kanssa. Työnkuvien tulisi olla moniviranomaistyössä selkeät.

 

Psykososiaalisen tuen johtaminen

Psykososiaalisen tuen johtamiseen on tehty tänä vuonna Sosiaali- ja terveysministeriön suositus, jonka mukaan ensivaiheen johtovastuu tulisi olla aina sosiaali- ja kriisipäivystyksissä. Suomessa on kuitenkin edelleen käytössä erilaisia malleja ja aluerajat voivat olla epäselvät.

Työpajassa pohdittiin, miten psykososiaalisen tuen johtaminen toteutuu kunnissa ja kuka vastaa johtamisesta ja todettiin, että välitön tuki hoituu, mutta jatkotuki vaihtelee alueittain. Pitkittyneen tilanteen ja jatkotuen koordinointi nähtiinkin työpajassa keskeisenä kehittämisalueena. Hälytyskaaviot tulisi laittaa kuntoon sekä pohtia järjestöjen ja vapaaehtoisten roolia. Keskusteluissa nousi huoli siitä, ovatko sosiaali- ja kriisipäivystykset oikeasti valmiita, onko heillä riittävästi tietoa ja mistä saadaan lisätyövoimaa esimerkiksi juhlapyhinä.

 

Erilaiset skenaariot

Työpajassa pohdittiin myös erilaisia skenaarioita eli esimerkiksi, miten ampumistilanne eroaa sähkökatkosta. Jokaisen suuronnettomuuden tai poikkeusolon kohdalla tulisikin pohtia, mitä ne tarkoittavat psykososiaalisen tuen näkökulmasta.

Fläppitaulun kuva.
Materiaalisen ja henkisen vahingon sattuessa tilanteeseen tarjottava tuki on muodoltaan ja kestoltaan hyvin erilaista. Kuva: Erja Manninen.

 

Suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin liittyen kaivataan lisäohjeita ja osaamista

Suurimmaksi kysymykseksi nousi se, kenellä on vastuu kriisitilanteissa. Organisaatiokaavio tulisi olla selvillä ja hälytysohjeet yhdenmukaisia. Jokaiselle alueelle tulisi laatia selkeät toimintaohjeet esimerkiksi toimintakortit. Osaamista kaivattiin myös käytännössä kriisi- ja evakuointikeskuksen perustamista ja johtamista varten.

Tässä yhteydessä nousi esille rooli- ja työnjako viranomaisten ja vapaaehtoisten kesken. Säännöllisten harjoitusten ja purkutilanteiden lisäksi kaivattiin yhteistä tietojärjestelmää moniviranomaistyössä. Erva-portaalin osalta kehittämistä nähtiin valmiussuunnitelmassa ja sen määrittämisessä, kuka tekee, mitä ja missä. Erva-alueittain toiminnassa suuronnettomuustilanteissa tulisi huomioida myös maantieteelliset eroavaisuudet.

Älä pelkää hälyttää apua!

Työpaja päättyi Sami Haapamäen yhteenvetoon työpajan sisällöstä. Haapamäki toimii UNA-hankepäällikkönä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, mutta hänellä on vuosikausien kokemus Virve-päällikön työstä, ja hän on ollut mukana useissa suuronnettomuustilanteissa ja poikkeusoloissa eri puolilla Suomea.

Haapamäki painotti, että yhteistyö eri sosiaalipäivystysten sekä eri viranomaisten kanssa on tärkeää ja järkevää. Toimintakortit eri tilanteisiin helpottavat työskentelyä. Siksi kannattaakin hyödyntää toisten tekemiä toimintakortteja ja muokata niitä oman alueen sosiaalipäivystyksen toimijoille sopiviksi.

On hyvä muistaa, että kaikkeen ei voi milloinkaan varautua etukäteen. Suuonnettomuuksien ja poikkeusolojen kohdalla on opittu vuosien varrella paljon. Yhteiset harjoitukset ovat tärkeitä ja niitä kannattaa tehdä säännöllisesti. Haapamäki totesi, ettei sosiaalipäivystäjä välttämättä heti tiedä, milloin tilanne on suuronnettomuuden kaltainen.

Jos mietit, painanko nappia ja teen hälytyksen, niin paina nappia. Jos tilanne ei kehitykään suuronnettomuudeksi, todetaan, että saimme hyvää harjoitusta oikeaa tilannetta varten, Haapamäki sanoi.

Jokainen viranomaistaho on tärkeä, mutta usein unohdetaan, että sosiaalipäivystyksellä on yhtä tärkeä rooli kuin muillakin. Joskus myös unohdetaan kokonaan sosiaalipäivystyksen merkitys ja muistetaan se vasta, kun akuutti tilanne on jo ohi. Muiden viranomaisten tehtävät suuronnettomuuksissa tai poikkeusoloissa ovat usein kestoltaan lyhyempiä kuin sosiaalipäivystyksen tehtävät, sillä esimerkiksi psykososiaalisen tuen tarve voi jatkua vuosikymmeniä, Haapamäki muistutti.

Lämmin kiitos Sirpalle ja Samille asiantuntijana toimimisesta työpajassamme sekä kiitokset kaikille työpajaan osallistuneille!

______________________________

Valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät järjestettiin nyt yhdeksännen kerran ja tänä vuonna päiviä vietettiin syyskuussa Kuopiossa. Teemaksi oli valikoitunut “Ruohonjuuritasolla”. Päivien luennot ja työpajat tukivat käytännön työtä. Tämä on viimeinen blogipostaus noilta päiviltä tässä blogisarjassa. Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä -opintojaksoa.

 

Kirjoittajat

Mirva Korhonen
Erja Manninen
Sari Mustonen
Milla Porkka
Sosionomi (YAMK) -opiskelijat

Anne Walden
Sosiaalialan yliopettaja

Savonia-ammattikorkeakoulu

Radikalisoituminen ei enää niin kaukaista olekaan

Radikalisoituminen  tarkoittaa yksilön äärimmäisen voimakkaita ajatuksia ja mielipiteitä, jotka vastustavat yhteisön normeja ja johtavat niiden mukaisiin, jopa väkivaltaisiin, tekoihin. Syyt radikalisoitumiseen voivat olla moninaiset.

Altistavia tekijöitä ovat ainakin syrjäytyminen, sosiaaliset ongelmat ja erilaiset kriisitilanteet yksilön elämässä. Tällöin yksilö saattaa nähdä jonkin alakulttuurin tai uskonnollisen/poliittisen ideologian ratkaisuna ongelmiinsa ja toisaalta ryhmänä, joka hyväksyy mukaan.

Työtä väkivallasta pois pyrkivien tukemiseksi

Radikalisoitumiseen keskittyneessä työpajassa  Sosiaalipäivystyspäivillä alusti vastaava väkivaltatyön asiantuntija Arja Airaksinen Aggredi Kuopion toiminnasta. Aggredin tavoitteena on tukea radikalisoitunutta 18–49-vuotiasta asiakasta irtautumaan väkivallasta ja väkivaltaisista ryhmistä. Työtä tehdään terapeuttisesti orientoituneella työtavalla.

Toimintaa järjestetään Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa ja sen odotetaan laajenevan tulevaisuudessa myös muualle.  Aggredin toiminnassa, kuten muussakin sosiaalityössä, olennaista on asiakkaan kohtaaminen, kunnioitus ja arvostaminen.

–Radikalisoituminen ei tapahdu hetkessä eikä siihen ole yhtä ainoaa kaavaa, kuvaili  Arja Airaksinen.

Työpajaan  osallistui n. 20 ammattilaista eri puolelta Suomea. Työpajan aikana päästiinkin monipuolisesti keskustelemaan radikalisoitumisesta ilmiönä ja sen haasteista eri toimijoiden näkökulmasta ja myös alueellisista eroista. Keskusteluissa painottui sosiaalipäivystyksen näkökulma; radikalisoitumisen näyttäytyminen sosiaalipäivystäjien työssä ja heidän työssään kohtaamat tilanteet.

Radikalisoitumisen työpajan osallistujia
Työpajakeskustelut käynnissä. Kuva: Tuija Pakarinen

Sosiaalipäivystyksen valmiudet tunnistaa radikalisoituminen ovat vähäiset

Työpajassa ammattilaiset pääsivät itse ääneen ja pohtimaan radikalisoitumisen näkyvyyttä työssään, miten sitä voisi tunnistaa ja mikä on sosiaalipäivystyksen rooli. Keskusteluissa nousivat esiin sosiaalipäivystyksen työn luonne ”tulipalojen  sammuttamisessa” ja lyhytkestoisessa asiakaskohtaamisessa. Radikalisoitumisen tunnistaminen  on haasteellista, ja se vaatii jokaiselta herkkää silmää.

Sosiaalipäivystäjät  kokevat, että heidän roolinsa tulee olla lähinnä tiedon välittäjänä radikalisoitumiseen viittaavista asioista. Moni kommentoikin, ettei heillä ole valmiutta toimia ilman moniviranomaisyhteistyötä ja poliisin kanssa tehtävä yhteistyö korostui. Lisäkoulutusta aiheeseen toivottiin.

#somenvoima

Sosiaalinen media nousi keskusteluissa esille eri tavoin. Esimerkiksi poliisi on aktiivinen somessa ja seuraa siellä eri kanavia. Toisaalta esiin nousi somen merkitys, myöskin epäilyttävän toiminnan ilmiantajana. Somessa on voimaa niin hyvässä kuin pahassakin, ja somen vaikutuksen ymmärtäminen ja siellä oleminen on viranomaisille ja eri toimijoille jatkossakin tärkeää.

Kuvakaappaus screeniltä eli ruudulta.
Työpajan loppuyhteenvetoa ja tärkeimpiä esille nousseita teemoja aiheen ympärillä. Kuva: Laura  Ahonen.

Päällimmäisenä useammassa keskustelussa nousi esille poliisin kanssa tehtävä yhteistyö ja tästä yhteistyöstä olikin paljon erilaisia kokemuksia eri puolilta Suomea. Radikalisoituminen ilmiönä, ja esimerkiksi Lähi-Idän taistelualueilta palaavat henkilöt ovat tutumpi asia pääkaupunkiseudun sosiaalipäivystyksessä kuin vaikkapa Seinäjoen seudulla. Jossain päin oli tehty ohjeistuksia ja keskusteltu enemmänkin radikalisoituneiden ihmisten kohtaamiseen liittyen. Toisaalla taas asiaa ei ollut pohdittu lainkaan.

– Ei meillä kyllä ole minkäänlaista erillistä toimenpideohjetta tällaisiin tilanteisiin  tai ei siitä ole edes juurikaan keskusteltu työyhteisössä, kommentoi työpajaan osallistuja.

 

1.10.2019 Kuopiossa Kauppakeskus Hermannin tiloissa sijaitsevan, Savon ammattiopiston oppilaisiin ja henkilökuntaan kohdistunut väkivaltainen isku, josta YLE uutisoi, nostaa radikalisoitumisen ja siihen puuttumisen eri keinoin edelleen uudelle tasolle. Viranomaisilla on hyvät valmiudet reagoida päällä olevaan tilanteeseen nopeasti, mutta Kuopion tapahtumiin liittyen viranomaisilla ei ollut ennakkotietoja tekijästä.

Vastaavien iskujen ennaltaehkäisy tulevaisuudessa vaatii tietoa, osaamista ja resursseja. Missä vaiheessa asioihin tulisi puuttua ja mitä on ne merkit, joita kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tulisi osata havainnoida työssään? Tietoa ja koulutusta tarvitaan asian tiimoilta, eikä ilmiöltä voida enää sulkea silmiä.

Vuoden 2019 valtakunnalliset Sosiaalipäivystyspäivät kokosivat sosiaalialan ammattilaiset Kuopion  kaupunginteatteriin. Meillä sosiaalialan opiskelijoilla oli ainutlaatuinen tilaisuus osallistua päiviin sekä järjestäjän että osallistujan rooleissa.

Tämä blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä opintojaksoa.

 

Kirjoittanut:
Laura Ahonen
Sini Hakulinen
Anu Kamau
Veli Leskelä
Sosionomi (YAMK)- opiskelijat

Sosiaalialan yliopettaja
Anne Waldèn
Savonia-ammattikorkeakoulu

Vaikeinta oli jäädä surun ja ahdistuksen kanssa yksin – leskivanhempien kokemuksia tuesta puolison kuoleman jälkeen

Kuvittele tilanne, että kesken ruuhkavuosien puolisosi menehtyisi ja jäisit perheesi yksinhuoltajaksi. Mitä tunteita se sinussa herättäisi? Mihin asioihin toivoisit saavasi tukea? Mistä saisit tukea?

Suomessa kuolee noin 8 000 työikäistä (16–64-vuotiasta) henkilöä vuosittain. Menehtyneiden henkilöiden perheiden tukemiseen ohjataan resursseja vaihtelevasti. Riittävän tuen saaminen riippuu siitä, missä leski asuu ja jopa siitä, kenen kanssa hän asioi. Lisäksi lainsäädäntö kohtelee avio- ja avoliitosta leskeytyneitä eriarvoisesti.

Sosionomi (YAMK) -opinnäytetyössäni tutkin leskivanhempien kokemuksia saamastaan lähipiirin ulkopuolisesta tuesta. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluivat leskivanhemmat, joiden puolisoiden kuolemasta oli kulunut vuonna 2019 vähintään kaksi vuotta ja joiden perheeseen kuului alaikäisiä lapsia menetyksen aikaan. Tutkimukseen vastasi 97 kohderyhmään kuulunutta henkilöä.

Mies ja lapsi kävelee synkässä metsässä, jossa näkyy myös valoa..
Yksinhuoltajaksi jäänyt leski tarvitsee tukea itselleen ja perheelleen. Kuva: Pixabay

Kuolema on suuri kriisi perheessä

Puolison ja vanhemman menehtyminen on aina kriisi perheessä. Läheisen mukana kuolee myös perheen yhteinen elämä ja tulevaisuus. Leskiperheen jäsenet tarvitsevat tukea selvitäkseen menetyksestä ja löytääkseen uuden yhteisen suunnan elämälle.

Joidenkin surevien läheisistä koostuva tukiverkosto on niin vahva, ettei verkoston ulkopuoliselle tuelle ole tarvetta. On kuitenkin myös perheitä, joiden läheisverkosto ei ole niin vahva joko välimatkasta tai muista syistä johtuen. Erityisesti heikon tukiverkoston omaavat perheet tarvitsevat ammattilaisten tarjoamaa tukea selvitäkseen kriisistä.

Yksilöllistä tukea pitkäkestoisesti

Tutkimukseen vastanneista vain 4 % (n=4) koki saaneensa tarpeeksi tukea lähipiirinsä ulkopuolelta. Tutkimuksesta ilmeni, että suurin tuen tarve leskiperheissä oli arjen pyörittämisessä. Lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö tekevät toivotunlaista työtä perheiden parissa. Moni vastaaja oli kiitollinen lähipiirilleen, jonka tukemana perheessä oli ruokaa pöydässä ja perheenjäsenille oli puhtaita vaatteita.

– Pienten lasten kanssa leskeksi jäävä on isossa kriisissä ja tarvitsee paljon konkreettista tukea, koska elämä pitää rakentaa käytännössä uudelleen, kiteytti tutkimukseen osallistunut nuori leski.

Kotiin saatavaa apua koettiin hankalaksi saada jo siitä syystä, että sitä avun saanti edellytti voimavaroja palvelujen etsimiseen ja hakemiseen. Ammattilaiselta toiselle ohjaaminen koettiin turhauttavaksi ja joskus vastaajien voimat tuen hakemiseen ehtyivät. Lapsiperheiden kotipalvelua tai perhetyötä saaneiden kokemus oli, että tuki oli liian lyhytkestoista.

Menetyksestä puhuminen on osa surun käsittelyä. Arkisen tuen lisäksi leskivanhemmat toivoivat empaattista, läsnäolevaa keskustelu- ja kuunteluapua itselleen ja lapsilleen. Terveydenhuollon ja mielenterveyden palveluiden tukea olisi tarvittu enemmän. Suru ei kuulu virallisiin sairausluokituksiin, mikä vaikeuttaa surusta johtuvan työkyvyttömyyden toteamista. Leskivanhemmat kokivat yksilöllisen tuen saamisen lapsille olleen haastavaa ja sen kuormittaneen myös itseään. Perheen yksilölliset tuen tarpeet tulisi arvioida ja arvion mukainen palveluohjaus tukisi leskiperheen jäsenten surun käsittelyä.

Kriisikoordinaattori lesken tukena

Useat vastaajat toivoivat tukipalvelujen kehittyvän niin, että tukea tarjottaisi perheelle automaattisesti, mahdollisimman paljon ja toistuvasti.

Tutkimustulosten perusteella sain ajatuksen alueellisten kriisikoordinaattori-toimien perustamisesta.

Kriisikoordinaattori saisi tiedon perheen kriisistä joko toiselta viranomaiselta tai muulta viralliselta taholta (kuten poliisi), perheen lähipiiriltä tai perheeltä itseltään. Kriisikoordinaattorin tehtävä olisi tehdä tuen tarpeen arviointi jokaiselle perheenjäsenelle ja ohjata heidät tarvittaviin palveluihin sekä palveluita heidän luokseen. Lisäksi kriisikoordinaattori avustaisi tarvittaessa lesken velvollisuuksissa, kuten hautajaisten järjestämisessä ja perunkirjoituksessa. Kriisikoordinaattoreina toimisivat sosionomit (AMK) ja muut sosiaalialan laillistetut ammattihenkilöt. Ihanne olisi, että asiakas eli leski perheineen voisi asioida enimmäkseen tämän yhden ammattilaisen kanssa tai tämän tukemana.

 

Katso lisää

Suomen nuoret lesket ry 
Äkillisesti kuolleen henkilön läheisten tukeminen -hoitosuositus

 

Kirjoittajat

Jenni V. Kärkkäinen
sosionomi (YAMK)-opiskelija

Anne-Leena Juntunen,
sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

KÄRKKÄINEN, Jenni V. 2019. Leskivanhempien kokemuksia saadusta tuesta puolison kuoleman jälkeen. Saatavilla myöhemmin: Theseus.fi

 

Lähisuhdeväkivallan monimuotoisuus näkyy sosiaalipäivystystyössä

Tämä blogi jatkaa Sosiaalipäivystyspäivistä kirjoitettujen blogipostausten sarjaa. Työpajamme aiheina Valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä Kuopiossa syyskuussa oli lähisuhdeväkivalta. Halusimme nostaa esille työpajassa lähisuhdeväkivallan eri muodot ja tällä hetkellä eniten sosiaalipäivystyksessä esille tulevat ilmiöt.

Sosiaalipäivystys toimii akuuteissa perheväkivaltatilanteessa. Tehtävä voi silloin liittyä uhrin saattamiseen tai ohjaamiseen turvakodille tai lääkäripäivystykseen sekä kriisiavun antamiseen ja palveluihin ohjaamiseen.

Työpajan järjestäjät esiintymässä
Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen on kaikkien ammattilaisten yhteinen asia, tuotiin esille Kuopion sosiaalipäivystyspäivillä. Kuva: Kirjoittajat.

Työpajamme alkoi Pelotta-hankkeen työntekijöiden puheenvuorolla. Hanna Ravi ja Saara Röntynen kertoivat perhe- ja lähisuhdeväkivallan käsitteestä, esiintyvyydestä ja tilanteeseen puuttumisen tarpeesta. Lopuksi he haastoivat kaikkia suorittamaan verkossa Luo luottamusta ja puutu väkivaltaan -koulutuksen sekä testaamaan omia valmiuksia käsitellä lähisuhdeväkivaltaa asiakkaiden kanssa.

Pelotta-hankkeen työntekijät kehottivat pohtimaan etukäteen valmiuksia kohdata lähisuhdeväkivaltaa kohdanneen henkilön. Miten sinä kysyisit perhe- ja lähisuhdeväkivallasta asiakkaaltasi?

Pajatyöskentely jatkui keskustelualustukseksi työstämiemme videoiden esittämisellä. Videot olimme käsikirjoittaneet ja toteuttaneet opinnäytetyönämme oppimateriaaliksi oppilaitoksellemme. Keskusteluissa pohdittiin lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä ja ilmentymänä sekä sosiaalipäivystystyön työkäytänteitä lähisuhdeväkivaltatilanteissa.

Lähisuhdeväkivalta on monimuotoistunut

Lähisuhdeväkivalta voi olla muodoltaan fyysistä, psyykkistä tai seksuaalista ja siihen voi liittyä myös taloudellista kontrollia, kiristämistä tai laiminlyöntiä. Työpajan keskustelussa nousi esille erityisesti ikäihmisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta tai sen uhka ja sen näkyvyys sosiaalipäivystystyössä.

Miesten kokema lähisuhdeväkivalta tulee aikaisempaa näkyvämmin esille myös sosiaalipäivystystyössä. Työpajassa pohdittiin, voiko se johtua rohkeudesta puhua asiasta, rohkeudesta kysyä asiasta vaiko ilmiön yleistymisestä.

Kunniaväkivalta lähisuhdeväkivallan muotona koettiin haastavaksi. Samoin muu maahanmuuttajanaisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Haastavuutta lisää yhteisen kielen puuttuminen ja tulkin kanssa asiointi.

Lähisuhdeväkivaltaa kokenut voi tarvita turvakodin, poliisin, terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja yhdistysten tarjoamaa apua ja palveluja.

Lähisuhdeväkivalta on yleinen ilmiö

Lähisuhdeväkivalta on yksi sosiaalipäivystystyössä kohdattava ilmiö, eikä sille ole tällä hetkellä luotu erillistä toiminta- tai interventio-mallia. Hoitopolku ja toimijat ovat yhtenäiset koko maassa. Yhteistyöverkostoon kuuluvat tyypillisesti turvakodit, poliisi, terveydenhuolto ja Rikosuhripäivystys. Maantieteellinen sijainti aiheuttaa eroja toiminnalle mm. etäisyyksien, väestöpohjan ja resurssien osalta.

Keskustelu työtavoista, käytännön ilmiöistä ja alueellisista eroista mahdollistaa yhtenäisten käytäntöjen luomiseen. Siksi pajatyöskentelykin koettiin tärkeäksi.

Kiitos työpajaan osallistuneille vilkkaasta keskustelusta!

_______________________________________

Tämä blogiteksti on tehty osana sosionomi AMK tutkinto-ohjelman Moniammatillinen hanketyö -opintojaksoa sekä YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä -opintojaksoa. Kuopion kaupungin teatterilla järjestettiin ”Ruohonjuuritasolla” -valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät 18.–19.9.2019. Päiviin osallistui parisen sataa alan ammattilaista ympäri Suomea. Lue myös muut kirjoitukset päiviltä tästä samasta blogista.

 

Kirjoittajat:

Tomi Helmensalo,
Niina Pennanen ja
Riikka Arola
Sosionomi (AMK) -opiskelijat

Virpi Kilpeläinen
Maiju Kauppinen
Sosionomi (YAMK) -opiskelijat

Tuija Pakarinen
Sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Turvapalveluvideo Kuopioon tulossa – sosionomiopiskelijat ovat mukana hankkeessa

Turvapalvelu on Kuopion kaupungin kotihoidon tukipalvelu. Turvapalvelun tarkoituksena on tukea ja omalta osaltaan mahdollistaa ikääntyneen oman elämän näköisen arjen elämistä turvallisesti kotona. Toteutimme Moniammatillisen hanketyön opintojaksolla videon käsikirjoituksen Kuopion kaupungin turvapalveluille erilaisten turvapalveluiden käytön opastuksesta.

Pitkään kotona asuminen on tavallisesti ikäihmisten oma toive. Turvapalvelu tarkoittaa erilaisia kotiin asennettavia laitteita, kuten turvapuhelin, hälytysnappi, ovihälytin, palohälytin ja vuodeanturi. Lisäksi on tulossa GPS-ranneke, joka näyttää asiakkaan sijainnin tämän poistuttua hänelle rajatun alueen ulkopuolelle. Turvapalveluun kuuluu myös hoitajien saapuminen turva-auttajakäynnille hälytyksen tekemisen jälkeen.

– Ikäihmiselle voidaan tarjota monenlaisia kotona asumisen mahdollistamista tukevia palveluja. Kotona voidaan tarvita myös erilaisia apuvälineitä ja asunnonmuutostöitä, jotta asuminen olisi turvallista.

Turvapalvelu käynnistyy kaupungin vanhusten palveluohjaajan kanssa tehtävällä palvelutarpeen arvioinnilla. Palvelusta annetaan asiakkaalle kirjallinen päätös.

turvalaitteita
Esimerkkejä Kuopion kaupungin turvapalvelujen laitevalikoimasta, joiden käyttöä esitellään opiskelijoiden käsikirjoittamassa videossa. Kuva: 9Solutions

Hanketyö edellyttää luovuutta, oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta

Moniammatillinen hanketyö on valinnainen, työelämäläheinen opintojakso. Me työstimme hankkeen kesäopintoina. Hanketyömme käynnistyi yhteistyöpalaverissa Kuopion kaupungin edustajan, projektipäällikkö Pauliina Kämäräisen sekä turvalaitteita toimittavan 9Solutions-yrityksen kanssa.

Aloituspalaverissa kävimme läpi, mitä kaupunki ja laitetoimittaja videon käsikirjoituksella halusivat tuoda esille. Sovimme, että videolla esitetään, miten asiakas saa turvapalvelun käyttöönsä sekä millaisia laitteita turvapalvelu pitää sisällään. Laadimme lisäksi yhteiset aikataulut projektin etenemiselle.

 – Moniammatillinen hanketyö -opintojaksolla opiskelija pääsee perehtymään hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen työskentelemällä yhteistyössä ja verkottumalla hankkeen toimeksiantajan ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Uudessa sosionomin tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmassa opintojakso on mahdollisuus valita yhdeksi vapaaehtoisista opintojaksoista.

Huolellinen käsikirjoitus on tärkeä osa prosessia

Käsikirjoituksen ensimmäisen ja toisen vaiheen kirjoitimme kesän aikana, jolloin myös tapasimme kaikkia projektin osapuolia säännöllisesti. Tapaamiset järjestyivät usein skype-palavereina. Viimeisessä tapaamisessa paikan päällä esittelimme videon lopullisen käsikirjoituksen.

Käsikirjoitus sisältää neljä kohtausta, joissa esitetään laitteiden käyttöön ottamista, niiden käyttöä sekä hälytyksen antamista ja vastaanottamista. Kuopion kaupunki toteuttaa käsikirjoituksen videoksi myöhemmin omana toimintanaan. Valmistuttuaan se on katsottavissa Kuopion kaupungin internetsivuilla.

kuva käsikirjoituksesta
Ote videon käsikirjoituksesta, jonka Kuopion kaupunki tuottaa myöhemmin videoksi. Video julkaistaan kaupungin internetsivulla. Kuva: kirjoittajat

 

Moniammatillinen hanketyö oli mielestämme mukavan erilainen vaihtoehto valinnaiseksi opintojaksoksi. Opimme, että projektityö ei ole suoraviivaista ja nopeaa, vaan monien eri tekijöiden aikataulut ja näkemykset voivat pitkittää työskentelyä. Opintojakso tarjosi hyödyllistä oppia yhteistyötaidoista sekä verkostoitumista.

 

Kirjoittajat

Sasu Moilanen
Krista Lindqvist

Ensimmäisen vuoden sosionomi (AMK) -opiskelijat

Tuija Pakarinen
Sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Psykososiaalinen tuki ja kriisityö ovat keskeisiä sosiaalipäivystyksen työssä

Tämä blogi jatkaa Sosiaalipäivystyspäivistä kirjoitettujen blogipostausten sarjaa. Työpajamme aiheina Valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä Kuopiossa syyskuussa olivat psykososiaalinen tuki ja kriisityö.

Sosiaalipäivystystyössä työntekijä kohtaa asiakkaansa lähes aina hänelle traumaattisessa, eli psyykkisesti järkyttävässä tilanteessa. Ihmisen kyky kestää kriisitilannetta vaihtelee. Kriisityöllä ja alkuvaiheen psykososiaalisella tuella voidaan ennaltaehkäistä vakavampien psyykkisten häiriöiden kehittymistä.

Työpajassamme teemaa käsiteltiin case-kuvauksen kautta. Pajatyöskentelyn tarkoituksena oli jakaa osaamistaan, kokemuksiaan ja ammattitaitoaan osallistujien kesken ja saada ideoita, toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä sosiaalipäivystystyöhön.

Kokemusten ja hyvin käytäntöjen vaihtoa sosiaalipäivystystyön psykososiaalisen tuen ja kriisityön teemassa. Kuva: kirjoittajat.

Parityöskentely yhteisenä työkäytäntönä kriisityössä

Työn tekeminen parityöskentelynä on yhtenäinen työkäytäntö sosiaalipäivystysten tekemässä kriisityössä. Kutsu kriisityöhön tulee joko suoraan poliisilta tai hälytyskeskuksesta. Toisinaan viestintä voi olla haasteellista. Epävarmuutta pajaan osallistuvat kokivat siinä, onko kaikilla tilanteeseen osallistuvilla sama tieto asiasta.

Kriisityöntekijät työskentelevät perheen tai asiakkaan kanssa yhteistyössä. Kriisityötä ei siis tarjota vastoin asiakkaan toivetta. Kriisityö on läsnäolemista, kuuntelemista ja auttamista – varmistamista, että ihminen ei jää hädän hetkellä yksin.

Huomionarvoista on se, kuinka erilaisia ammatillisia toimintaympäristöjä sosiaalipäivystykset ovat riippuen jo pelkästään niiden alueellisesta sijainnista. Haasteena ovat pitkät etäisyydet erityisesti Pohjos-Suomessa ja maasto esimerkiksi saaristoalueella.

 

Matkaan voi mennä useitakin tunteja, totesivat kainuulaiset sosiaalipäivystyksen työntekijät. Kriisityö ei siksi välttämättä ehdi paikalle niin nopeasti kuin työntekijät ja asiakkaat toivoisivat.

 

Kriistyöntekijäkin tarvitsee psykososiaalista tukea

Traumaattiselle tapahtumalle altistuneita voivat olla myös työnsä puolesta tilanteeseen joutuneet henkilöt. Työhön liittyvien järkyttävien kokemusten osalta työntekijää suojaa mm. koulutus, kokemus, ammattirooli ja työyhteisön tuki. Pajaan osallistuvien kokemuksen mukaan sosiaalipäivystysten työntekijöiden työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on alettu kiinnittää vuosien varrella enemmän huomiota.

Myös työntekijöiden oman aktiivisuus työhyvinvointinsa ja työturvallisuutensa kohenemiseksi oli koettu tarpeelliseksi. Työkaveristaan välittäminen ja työkaverin arvostaminen osoitetaan esimerkiksi työvuoroaan päättävän ”kotiinlähtökunnon” tarkistamisella. Useat työpajaan osallistuvat kokivat kriisityönkoulutuksen tarpeelliseksi sosiaalipäivystystyössä.

Työpajan suunnittelumateriaalia. Kuva: kirjoittajat.

Vaikka on kiire, ei saa olla kiire, todettiin työpajassa kriisityön ja psykososiaalisen tuen tekemisessä ja tarjoamisessa.

Keskustelu työpajassa oli aktiivista ja informatiivista. Kiitos kaikille pajassamme mukana olleille ammattilaisille!

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi (AMK) -tutkinnon Moniammatillinen hanketyö -opintojaksoa sekä sosionomi (YAMK) -tutkinnon Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä opintojaksoa. Kuopion kaupungin teatterilla järjestettiin ”Ruohonjuuritasolla” -valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät 1819.9.2019. Päiviin osallistui parisen sataa alan ammattilaista ympäri Suomea. Lue myös muut kirjoitukset päiviltä tästä samasta blogista.

 

Kirjoittajat

Sari Suvenkari
Sosionomi (AMK) -opiskelija

Kirsi Launonen ja Timo Mykkänen
Sosionomi (YAMK) -opiskelijat

Tuija Pakarinen
Sosiaalialan lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

Lue myös muut sosiaalipäivystystä koskevat Savonian sosionomiopiskelijoiden blogipostaukset.

Brysselin matkan loppuhuipennus – näkökulmia kansainväliseen sosiaalipoltiikkaan

Brysselin opintomatkamme viimeisenä matkapäivänä syyskuussa 2019 tutustuimme Itä- ja Pohjois-Suomen aluetoimistoon ja paikalliseen sosiaalialan oppilaitokseen. Ryhmämme koostui sosionomi- ja hyvinvointikoordinaattori (YAMK) -opiskelijoista. Opintomatka liittyi opintoihin kuuluvaan opintojaksoomme Working and Studying in International Environment. Blogipostaus  on kirjoitettu osana opintojaksoa.

 

Näkymä Avenue Palmerstonilta, Itä- ja Pohjois-Suomen EU-aluetoimiston edestä. Kuva: Erja Manninen

Itä- ja Pohjois-Suomen EU- aluetoimisto valvoo Brysselissä Etelä-Savon, Kainuun, Keski-Pohjanmaan, Lapin, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon toimijoiden etuja. Aluetoimiston toimintaa esitteli johtaja Kari Aalto.

Johtaja Kari Aalto. Kuva: Erja Manninen.

Aallon mukaan aluetoimiston tehtävänä on edustamiensa alueiden edunvalvonta, alueiden tunnetuksi tekeminen, keskeisistä toimijoista ja rahoitusvaihtoehdoista tiedottaminen sekä aluerakennepolitiikka.

Aluetoimiston toiminnan tavoitteet löytyvät maakuntasuunnitelmista ja -ohjelmista, strategioista ja toimintasuunnitelmista. EU:n yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on alueellisten kehityserojen tasaaminen.

 

– Brysselissä on oltava paikan päällä, jos mielii vaikuttaa EU:n lainsäädäntöön, poliittisiin linjauksiin ja rahoituksiin”, Aalto kertoi.

Suomen asema EU:ssa ja tulevaisuuden näkymiä

Kari Aalto toi esille Suomen pohjoisen sijainnin tuomia haasteita. Suomi on erityisasemassa muun muassa harvaan asutuksen, kylmän ilmaston, pienen väkiluvun, lyhyen maatalouden kasvukauden ja pitkien etäisyyksien vuoksi. Suomen erityisasemaa on hyvä ylläpitää koko ajan keskustelussa, jotta komissio huomioi ne budjeteissaan ja muissa päätöksissään.

Aallon esitystä oli mielenkiiintoista kuunnella kansainvälisen sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Sosiaalipolitiikallahan yleisesti kuvattuna pyritään jakamaan talouden tuottamaa hyvinvointia koko väestön toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Eu:n toiminnassa keskitytään paitsi Suomen myös koko Euroopan hyvinvoinnin rakentamiseen ja taloudelliseen menestymiseen kansainvälisessä temmellyskentässä.

Suomi on saanut koheesiobudjetista enemmän rahaa BKT-verrokkimaihin verrattuna, koska vuosina 20152017 Suomen talouskehitys oli jäljessä, maahanmuuttoa oli paljon ja ilmastomuutostavoitteet korkealla ja osittain toteutuneet. Erillisrahastolla pyritään oppimisen lisäämiseen verkostoja hyödyntämällä.

– Yksinään Suomi on pieni vaikuttaja ja siksi yhteiskumppanuudet ja verkostot ovat erittäin tärkeitä, Kari Aalto painotti.

Aluetoimisto teettää ulkopuolisilla tutkimuksia muutaman vuoden välein, jotta sillä olisi tutkittua ja ajantasaista tietoa siitä, miten alue on kehittynyt ja mihin ollaan menossa. Ennakointi ja tulevaisuuden visiot ovat tärkeitä työkaluja toiminnan suunnittelussa. Yhteistyötä on tehtävä muiden erityiskorvauksia saavien alueiden kanssa.

Yksi EU-parlamentin rakennuksista. Kuva: Erja Manninen.

Tällä hetkellä EU:ssa on meneillään henkilöiden valinta tärkeimpiin virkoihin ja seuraavan 7-vuotiskauden budjetin laatiminen. Varsinkin budjetin laatiminen on haastavaa Iso-Britannian mahdollisen Brexitin vuoksi, sillä Iso-Britannia on nettomaksajana tuonut EU:n budjettiin suuren määrän rahaa, joka pitäisi korvata jostain muualta. Toteutuessaan Brexit aiheuttaisi epävakautta muun muassa työllisyyteen, talouteen, poliittiseen ilmapiiriin sekä mahdollisesti myös yleiseen turvallisuuteen.

Vierailu Ku Leuvenissa

Iltapäivän vierailukohteemme oli sosiaalialan oppilaitos Leuvenissa. Meitä oli vastassa opettaja ja kolme koulusta valmistunutta alumnia, jotka jakoivat omaa asiantuntemustaan. Asiantuntijoiden johdolla saimme kattavan koonnin Belgian sosiaaliturvajärjestelmästä ihmisen elämänkaaren alusta loppuun.

Lapsiperheen etuudet Belgiassa

Belgiassa jokainen laillisesti oleskeleva lapsi saa syntyessään kiinteän syntymäpalkkion, joka maksetaan lapsen vanhemmille. Äidin äitiysloma kestää 15 viikkoa, jonka aikana hän saa korvauksen, joka on tietty prosenttiosuus hänen palkastaan. Äitiysloma voi olla pidempi, kun perheeseen syntyy enemmän kuin yksi lapsi. Isät saavat isyyslomaa vain 10 työpäivää. Sairausvakuutusten luontaisetuina vanhemmat saavat muun muassa vaippoja, lastenvaunut ja vaatteita.

Äidille maksetaan kuukausittain lapsilisää, joka on suuruudeltaan 163 euroa. Lapsilisää maksetaan jokaisesta lapsesta, joka asuu laillisesti Belgiassa. Lapsilisää maksetaan 18 vuoden ikään asti tai lapsen opiskellessa 25 vuoteen asti. Äitiysloman jälkeen alkaa vanhempainloma, jolloin molemmille vanhemmille maksetaan kiinteä kuukausikorvaus enintään neljän kuukauden ajalta.

Belgiassa vanhemmilla on mahdollisuus saada korvausta, kun lasta ja kotitaloutta hoitaa tehtävään koulutettu ja siihen luvan omaava hoitaja.

Kun lapsi menee hoitoon tai kouluun, lapsella on jotain sairauksia tai lapsi elää pienituloisessa perheessä, on perheen mahdollista saada lisäkorvausta. Lasten hoidon eli varhaiskasvatuksen järjestävät kunnat tai yksityiset palveluntuottajat. Suurin osa hoitoajasta on tuloperusteista ja hoitomaksu vaihtelee 529 euroa päivässä lasta kohti, mutta joissakin tietyissä luokissa maksusta voi saada vapautuksen.

Ku Leuven. Kuvat: Erja Manninen.

Oppilaitosvierailuluennoilla saimme varsin seikkaperäisen ja kattavan selonteon Belgian ja Suomen sosiaaliturvan eroihin. Osa luennosta sisälsi varsin seikkaperäistä tietoa Belgian sosiaaliturvan tasosta. Yhteneväisyyksiä Suomen ja Belgian välillä oli kuitenkin oli löydettävissä, mutta lyhyen vierailun aikana ei kaikkea ennättänyt saamaan selville.

 

 

 

_____________________________

Blogiteksti on kirjoitettu osana Sosionomi YAMK- tutkinto-ohjelman Working and Studying in International Environment -opintojaksoa.

Aiheista lisää:

Itä- ja Pohjois-Suomen EU:n aluetoimisto
Ku Leuven
Belgian sosiaaliturvajärjestelmä

 

Kirjoittajat:

Heikkinen Jaana
Manninen Erja
Mustonen Sari ja
Väisänen Heli
sosionomi (YAMK) -opiskelijat
SYS18SY

Turunen Pirjo
Lehtori

Savonia-amk

Terveisiä EU:sta – salutations de l`Union Eoropeenne – greetings from EU

Suuntasimme opintomatkallamme Ghentin lisäksi myös Brysseliin syyskuussa 2019. Matkamme kesti kolme päivää ja ensimmäisenä päivänä tutustuimme EU-kuplaan. Kohteina olivat Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä Euroopan parlamentti. Ryhmämme koostui sosionomi- ja hyvinvointikoordinaattori (YAMK) -opiskelijoista.

sosionomiopiskelijat Brysselissä
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea. Kuvassa sosionomi (YAMK) -opiskelijoita. Kuva: Marja Granlund

EU:n ajankohtaisia kuulumisia

EU-vaalit olivat keväällä 2019 ja uudet mepit ovat aloittaneet tehtävissään.  Alkavan viisivuotiskauden tärkeimpinä asioina tulevat olemaan ilmastokysymykset. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan, sopimalla keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, on ehdottomasti kuumin ja ajankohtaisin aihe Euroopan parlamentissa.

Myös Brexit on kuuma puheenaihe ja Britannian EU-eron käänteitä seurataan tiiviisti.  Suomelle Brexit tietäisi lisäpaikkaa Euroopan parlamenttiin, jolloin meppiemme määrä olisi 14. Suomalaisia pidetään EU:ssa pragmaattisina ja järjestelmällisinä ja Suomi onkin hoitanut EU-puheenjohtajakauttaan mallikkaasti.

– Talous- ja sosiaalikomitean suomalaiset jäsenet ajavat itsekkäästi vain ja ainoastaan Suomen edunmukaisia päätöksiä, totesi Pasi Moisio.

 

esitys
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean Pasi Moision esitys. Kuva: Marja Granlund

Europarlamentin jäsenet eivät istu parlamentissa kansallisuuksiensa mukaan vaan järjestäytyvät poliittisen ryhmänsä mukaan.  Eri kansallisuuksien ja poliittisten ryhmien lisäksi parlamentin jäsenistöä rikastuttaa myös heidän moninaisuutensa. Esimerkiksi parlamentin nuorin meppi on 21 vuotias, tanskalainen Kira Peter-Hansen ja parlamentin vanhin ja seuratuin meppi on bisnesmies ja Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi, 82.  Keski-ikä mepeillä on 49,5. Naisia on 41% ja miehiä 59%.

Kielitaidottomuus ei ole este meppien toimimiselle, koska puhe käännetään 24 eri kielelle. Esimerkiksi meppi Teuvo Hakkarainen ei käytä englanninkieltä työskentelyssään, joka on haaste verkostoitumiselle, mutta on samalla osoitus demokratian toteutumisesta. Parlamentissa huomion tärkeään asiaan voi saada myös laulamalla, kuten suomalainen meppi Merja Kyllönen on tehnyt.

 

täysistuntosali
Euroopan parlamentin täysistuntosali. Kuva: Marja Granlund

 

Verkostoituminen on elinehto

EU-maailmassa verkostoituminen on elintärkeää, jotta päätöksentekoon pystyy vaikuttamaan. Tarvitaan kumppaneita ja aktiivista yhteistyötä. Verkostoitumisessa yhteisten tavoitteiden ja näkemysten etsiminen aktiivisesti korostuu. On tärkeää löytää samalla tavoin ajattelevia kumppaneita omien päämäärien eteenpäin viemisen tueksi. Parlamentti ja komissio ovat perustaneet yhteisen avoimuusrekisterin eli ns. Lobbausrekisterin.

Koska lopulliset päätökset ja EU:n lainsäädäntötyö edellyttävät vahvaa kannatusta, on jäsenvaltioiden usein luovuttava omista ehdottomista tavoitteistaan yhteisen hyvän nimissä. Parlamentissa tehtävän työn ehdoton ykkössana onkin kompromissi.

Parlamentin aulassa oleva Oliver Strebellen luoma upea taideteos kuvaa Euroopan unionin yhteisöä – miten kaikki ovat yhteydessä toisiinsa.

Sääntöjen mukaan taideteokseen koskeminen on kielletty. Kuitenkin aina joskus joku haluaa koskettaa teosta, jolloin sen osaset lähtevät liikkumaan. Liike ja ääni kulkevat läpi koko teoksen. Tämä on aivan kuten EU:n jäsenmaiden yhteys toisiinsa, jokaisella päätöksellä on vaikutusta jokaiseen jäsenmaahan.

– Pienikin päätös vaikuttaa isoihin kokonaisuuksiin, kuvaili parlamentin tiedottaja Maria Tuomela.

____________________________

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Working and Studying in International Environment -opintojaksoa.

 

Kirjoittajat:

Marja Granlund
Sini Hakulinen
Tiina Hyvönen ja
Anne Riikonen
Sosionomi (YAMK) -opiskelijoita

Pirjo Turunen
Lehtori

Savonia-ammattikorkeakoulu

 

Lue lisää: