Voimaannutaan ikäihmisistä

Kaikilla on ennakkoluuloja. Niitä on usein myös ikäihmisiä kohtaan. Yhtenä Savonia-ammattikorkeakoulun tavoitteena on kantaa oma osansa yhteiskuntavastuusta, ja tähän liittyy myös ennakkoluulojen vähentäminen eri väestöryhmiä kohtaan. Sosionomi-opiskelijat ottavat osaa eri aihealueiden opintojaksoille ja saavat huomata ennakkoluulojensa vähenevän.

Ennakoivan seniori- ja vanhustyön opintojaksolla sosionomi-opiskelijat pääsevät kohtaamaan ikääntyneitä. He järjestävät ryhmämuotoista, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa ryhmätoimintaa iäkkäille. Tänä syksynä osana toimintaa oli myös voiman ja tasapainon harjoittaminen ryhmissä. Näin on tuettu Voimaa vanhuuteen -hanketta.

Kerhoissa on laulettu, pelattu, voimisteltu, kahviteltu, keskusteltu, muisteltu, leivottu ja ulkoiltu, niin Tuulihatussakin. Kuva: Tanja Moilanen

Kerhoissa käyvät ikääntyneet ovat pääasiassa kotona asuvia. Osalla heistä on jo kotiin tulevia palveluja, osalla ei. Kerhopaikkojen valinnassa on tehty yhteistyötä niin Ylä-Savon Soten kuin Kuopion kaupunginkin kanssa.

Tuulihatun kerhossa kävijät ovat olleet tyytyväisiä. Kuva: Tanja Moilanen

Opiskelijat ovat suunnitelleet kerhojen ohjelmaa yhdessä ryhmäläisten kanssa. Heidän tehtävänään on ollut suunnitella toimintaa, joka on vuorovaikutuksellista ja osallisuutta edistävää sekä monipuolisesti hyvinvointia tukeavaa. Tässä on onnistuttu hyvin.

Kerhotoiminnan loppuessa opiskelijat ovat kysyneet ryhmäläisten kokemuksia kerhoista. Palaute on ollut erittäin positiivista. Onpa käynyt niinkin, että opiskelijat ovat saaneet tuettua kanssakäymistä niin, että kerholaiset ovat alkaneet vierailla toistensa luona.

Opiskelijat kertovat saaneensa kohtaamisen ja ohjaamisen taitoja monipuolisesti. He ovat usein yllättyneet kokemastaan. –Vaikka sinne menisi kuinka väsyneenä, huomaa tullessaan olevansa itse voimaantunut, kuvailivat opiskelijat. Eri ikäisten ihmisten kohtaamiset tarinoineen antavat voimaa niin nuorille kuin vanhemmillekin.

 

Kirjoittaja
Kristiina Kukkonen
sosiaalialan opettaja

Sinä olet tärkeä -kerho kaverisuhteiden ja osallisuuden vahvistamiseen

Lapsen kokemus siitä, että hän on saanut olla suunnittelemassa ja vaikuttamassa toimintaan, on merkityksellinen. Tähän ajatukseen pohjautui onnistunut ja hyvää palautetta saanut moniammatillinen hanketyö, jonka tuloksena syntyi kerho Pyörön koulun oppilaille.

Savonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat toteuttivat kuluneen vuoden aikana hanke- ja opinnäytetyön opintojaan Pelastakaa Lapset ry:n toimeksiantamassa hankkeessa, joka pilotoi kerhoa 2.–3. luokkalaisille Pyörön koulun oppilaille. Kerho oli suunnattu lapsille, jotka kaipasivat iltapäiväänsä yhdessäoloa ja mielekästä tekemistä.

Kerhossa saatiin toimia eri tavoilla luovasti. Kuvituskuva: Johanna Komulainen.

Ensimmäinen Sinä olet tärkeä -kerho toteutettiin keväällä 2018 ja lapsilta, heidän huoltajiltaan ja viranomaisilta saatujen näkemysten ja palautteiden perusteella pienryhmätoiminnalle nähtiin todellista tarvetta. Kerho sai jatkoa vielä syksyllä 2018, jolloin kerho kokoontui Pyörön koululla tiistaisin kello 14–15.30, yhteensä seitsemän kertaa.

Leikkiä, liikuntaa ja läsnäoloa

Kerhon maskottina toimi iloinen sammakko. Kuva: Johanna Manne.

– Lasten osallisuus heitä koskevissa palveluissa tulee olla kaiken toiminnan lähtökohta, kuvailee Pelastakaa lapset ry:n ohjaaja Liisa Törn. Tämäkin kerho suunniteltiin ja toteutettiin lapsien toiveita, odotuksia ja tarpeita kuullen, jolloin varmistettiin aito ja todellinen lasten osallisuuden toteutuminen.

Kerhotoiminnan pedagogisessa suunnitelmassa painottuivat ystävyyssuhteiden tukeminen, toiminnallisuus ja osallisuus. Kerhon suunniteltu toiminta pyrki vastaamaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen mahdollisuuksiin.

– Kerhossa liikuttiin, leikittiin ja keskusteltiin tärkeistä, lapsia puhuttelevista ja ajankohtaisista aiheista, kertoivat kerhoa ohjaavat opiskelijat. Lapset esimerkiksi suunnittelivat ja toteuttivat taidetta lasten oikeuksien viikon taidenäyttelyä varten Kuopion Kaupungin kirjastolle viikolla 47 (19.–23.11.2018).

Leikin ja liikunnan ohella kerhossa pyrittiin antamaan lapselle mahdollisuus tulla aikuisen kuulluksi ja näkemäksi. Erilaiset tunteet olivat sallittuja ja ohjaajat tukivat lasta niiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Tällä tavoin lapsia tuettiin vahvistamaan tunnetaitojaan vuorovaikutuksessa turvallisen aikuisen kanssa. Lapsen itseymmärrys lisääntyy, kun lapsen tunteita sanoitetaan ja mietitään yhdessä, mistä ne johtuvat.

Kerhossa vallitsi koko toimintakauden ajan salliva, positiivisesti kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri, jossa jokainen lapsi pyrittiin huomioimaan erityisenä ja arvokkaana yksilönä, riittävänä ja tärkeänä juuri sellaisena kuin on. Kynnys uskaltaa, sekä yrittää uutta ja jännittävääkin, madaltui yhdessä tehden ja kokeillen. Tekemisen riemu ja onnistumisen kokemukset välittyivät ohjaajille ja saadun palautteen perusteella, aina kotiin saakka.

Millä tavalla lasten kaverisuhteita voi vahvistaa?

Kerhotoiminnan tavoitteena oli tuottaa tietoa Kuopion Pelastakaa Lapset ry:lle, millainen toiminta tukee ja vahvistaa lapsen kaverisuhteita ja niiden muodostamista, sekä osallisuuden kokemuksia pienryhmätoiminnassa. Lasten suojelun tärkeimpinä lähtökohtina voidaan pitää lasten ja perheiden aitoa kohtaamista, toiminnan avoimuutta ja luottamuksellisuutta.

Alueelliset vahvuudet ja kolmannen sektorin järjestötoiminnan vahvuudet tulisi voida hyödyntää paremmin perheiden tukemisessa. Perheiden tukemiseen tarvitaan räätälöidympiä ratkaisuja.
– Yhteistyötä osaamme jo tehdä, mutta sujuvaan monitoimijuuteen, resurssien vaikuttavampaan käyttöön ja vastuunjaon selkiinnyttämiseen tarvitaan vielä panoksia, kuvailee Kuopion Pelastakaa lapset ry:n varapuheenjohtaja Eeva Heinonen.

Kerhotoiminnan mallintamisessa on kysymys uuden palvelun tuotteistamisesta. Tuotteistamiseen kuuluu tässä myös palvelun lapsi- ja perhelähtöinen kehittäminen. Palveluntuottajien (kunnat, yritykset ja yhteisöt), oppilaitosten ja asiakkaiden monitoimijaisella kehittämistyöllä päästään lähemmäs asiakaslähtöistä, ennakoivaa ja perheiden lähipalveluja ja alueellisia vahvuuksia hyödyntävää palvelujen tuottamista.

Hyvä palaute kannustaa jatkamaan

Kerhotoiminnasta kerättiin syksyn päätteeksi palautetta lapsilta ja heidän huoltajiltaan kyselylomakkein. Saatujen vastausten perusteella kerhotoiminta vastasi lasten ja huoltajien odotuksiin ja se koettiin tärkeäksi.

Kaikki lapset kokivat saaneen edes yhden uuden kaverin ja tukea kaverisuhteiden ylläpitoon. Myös vanhemmat olivat samaa mieltä ja puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista arvioikin lapsen yksinäisyyden iltapäivisin vähentyneen.

Tuleeko sinusta seuraavan kerhon suunnittelija ja vetäjä?

Kerhotoiminnan suunnitteleminen ja ohjaaminen vahvistivat opiskelijoiden ryhmän- ja yksilönohjaustaitoja, sekä erilaisten osallistavien työmenetelmien omaksumista ja käyttämistä. Toiminnan arviointi ja kehittäminen edistivät opiskelijoiden vuorovaikutus-, ryhmätyö- sekä organisointitaitoja.

Yhteistyö Pelastakaa Lapset ry:n ja Pyörön koulun kanssa oli toimivaa ja hankkeessa toimineet opiskelijat saivat arvokasta kehittämis- ja projektitoiminnan kokemusta.

Niin lapset kuin vanhemmatkin toivoivat palautteessa kerhotoiminnalle jatkoa ja siitä onkin alustavasti keskusteltu yhteistyössä Kuopion Pelastakaa Lapset ry:n ja Pyörön koulun kanssa. Hanke etsiikin alustavasti kiinnostuneita hankeopintojaan suorittavia opiskelijoita.

Kiinnostuitko hankkeessa työskentelystä ja kerhotoiminnan suunnittelusta ja sen kehittämisestä? Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja sosiaalialan yliopettaja Anne Waldènilta tai opettaja Johanna Komulaiselta.

 

Kirjoittajat
Kaikkonen Sara, SS15SPA
Manne Johanna, SS16KM
Meyer-Korhonen Daniela, SS16KM
Glubokova Viktoriya, SS16KM
Anne Waldèn, sosiaalialan yliopettaja
Johanna Komulainen, sosiaalialan opettaja

Pekka Punakuonon retki Nenäpäivän tapahtumiin

Oppimisen oivalluksia osallisuudesta Nenäpäivän toteutuksissa. Sosionomiopiskelijat järjestivät yhdessä eri asiakasryhmien kanssa yhdeksän erilaista Nenäpäivä-tapahtumaa 9.11.2018 maailman heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi. Tapahtumien järjestäminen oli osa sosionomien Moninaisuus- ja monikulttuurisuus sosiaalialalla -opintojaksoa.

Sosionomit työskentelevät hyvin erilaisten ihmisten kanssa globaalissa maailmassa. Ihmisten osallisuuden tukeminen on sosionomien tärkeä tehtävä. Niinpä sosionomit pyrkivät tapahtumissaan tukemaan eri ryhmiä niin, että he voisivat saada kokemuksen voimaantumisesta: tulla objektista subjektiksi, tuettavasta tukijaksi, autettavasta auttajaksi.

Pekka Punakuono lähti opettajien kanssa kiertämään Nenäpäivä-tapahtumat Ylä-Savossa. Pekka oli aina haaveillut kiertämisestä Petteri Punakuonon tapaan ja ilon tuomisesta lapsille. Nyt tuli hänen hetkensä. Kuopioonkin Maljapuron toimintakeskuksen Nenäpäivä-kahvillaan Pekka olisi halunnut, mutta aika ei riittänyt.

Ensimmäiseksi Pekka pääsi Kiuruveden liikuntahallille eskareiden läheisilleen järjestämään tapahtumaan. Opiskelijat saivat isätkin tanssimaan.

Vieremällä opiskelijat ja pienluokan oppilaat olivat tehneet keksejä myyntiin läheisilleen. Kyllä kaurakeksit aina aasillekin maistuvat.

Edvin Laineen koululla oli monenmoista touhua. Toimintapisteet oli suunniteltu yhdessä erilaisten oppilaiden kanssa. Lasten erilaiset tarpeet oli otettu huomioon hienosti. Sumopaini otti niin lujille, että Pekka otti torkut sukulaistensa kanssa.

Citymarketilla yksi ryhmä oli myymässä maahanmuuttajanaisten ja -lasten kanssa yhdessä tekemiään hienoja kasseja. Toinen ryhmä möi arpoja, joiden voitoista osa oli tehty nuorten kanssa. Melkein kaikki arvat oli jo myyty ja niin Pekka halusi jättää muille voittomahdollisuuden.

HalpaHallissa oli myynnissä Päiväkeskus Purjeen asiakkaiden kanssa tehtyjä kortteja. Purjeen väki oli jo tullessamme siirtynyt pukemaan muotinäytösvaatteita. Lopuksi näimme upean muotinäytöksen, jossa malleina olivat kuuden aikuisen lisäksi neljä lasta. Seuraavalla kerralla Pekkakin haluaa olla mallina.

Päivän päätteeksi pääsimme katsomaan Iinan tanssiesitystä Prismaan. Opiskelijat olivat tehneet Jussinpihan toimintakeskuksen asiakkaiden kanssa hienon banderollin. Tekijöistä osa oli tullut Lapinlahdelta asti esittelemään työtään ja kannustamaan tanssijoita. Päivä oli jo niin pitkällä, että Pekka ei enää jaksanut tanssia, vaan heilutti jussinpihalaisten kanssa banderollia.

Opiskelijat kertoivat oppineensa erilaisista asiakkaista ja projektin tekemisestä paljon. Opiskelijat olivat hankkineet paljon sponsoreita niin materiaaleihin, välineisiin kuin tapahtumien järjestämiseen. Aina kaikki ei kuulemma ollut sujunut mallikkaasti, mikä kuuluu projektien tekemiseen sekin.

Kanssatekijöiden löytäminen otti monelta ryhmältä paljon aikaa. Lopulta kaikki ryhmät tuottivat kuitenkin paljon iloa. Pekkakin oli riemuissaan, että tapahtumien kautta opiskelijat keräsivät noin 1 900 euroa maailman lapsien hyväksi. Kerrankin on kerrottavaa jouluna Petteri-serkulle.

 

Kirjoittajat
Sosiaalialan lehtorit
Kristiina Kukkonen ja Hannele Tams

Euroopan syrjäseutujen nuorisotyöntekijöitä – kohtaamisia Pohjois-Karjalassa

Nurmeksen kirjastossa käy positiivinen kuhina, kun kansainvälinen joukko nuorisotyöntekijöitä on saanut mielenkiintoisen tehtävän kirjastonhoitajalta. Tehtävänä on ottaa viiden kirjan otsikoista yksi tai useampi sana, joista luodaan runo.

Toiset tekevät tehtävää keskittyneesti yksin ja hiljaa, kun taas toiset tekevät porukalla ja nauru pulppuaa. Tunnelma on avoin ja lämmin. Runoista tulee mielettömän upeita. Runoilun jälkeen pohdimme, että tehtävän voisi tehdä nuorten kanssa; missä päin maailmaa tahansa. Alla suomalaisen ja slovakialaisen nuorisotyöntekijän tuotos.

Nuorisotyö syrjäseuduilla – meillä ja maailmalla

Kirjastossa vieraileva joukko kokoontui Hyvärilän nuorisokeskukseen Nurmekseen viidestä eri maasta: Slovakiasta, Sloveniasta, Itävallasta, Italiasta ja Suomesta. Osallistujat olivat erilaisissa organisaatioissa nuorisotyöntekijöinä. Mukana olivat myös vapaaehtoispalvelun työharjoittelijat Portugalista ja Venäjältä.

Nurmeksen nuokkarilla. Kuva: Ksenia Demianenko

Lähes viikon mittaisen seminaarin (22.-27.10.2018) järjestäjänä toimi Hyvärilän nuorisokeskus, jossa on runsaasti kansainvälistä toimintaa. Hyvärilä koordinoi muun muassa Euroopan vapaaehtoispalvelua, jonka myötä Hyvärilä sekä vastaanottaa että lähettää nuoria työharjoitteluun ympäri Eurooppaa. Lisäksi Hyvärilän kautta voi toteuttaa ulkomaan nuorisovaihtoja sekä koulutuksia ja seminaareja ammattilaisille. Seminaarin toteutuksen mahdollisti kansainvälinen Erasmus+-ohjelma, josta saatiin rahoitus kyseiselle viikolle.

Teemoina tapaamisessa olivat syrjäseutujen nuorisotyö sekä kansainvälisen yhteistyön rakentaminen. Viikkoon mahtui luentoja, työpajoja, vierailuja, ulkoaktiviteetteja sekä kansainvälisiä iltoja. Ensimmäisenä päivänä Hyvärilän toimitusjohtaja Jason Koukku esitteli Hyvärilän toimintaa sekä Suomen nuorisotyötä. Päivään sisältyi myös osallistujien organisaatioesittelyt sekä vierailu nuorisotalolla, jossa kuuntelimme keskittyneenä nuorisopäällikkö Matti Piirosen sekä etsivän nuorisotyöntekijän Saara Laitisen kerrontaa paikallisesta nuorisotyöstä.

Olympialaiset, Hyvärilän nuorisokeskus. Kuva Ksenia Demianenko.

Toisen päivän luento-osuuden pitivät Xamk:n Juveniasta (nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) Sari Tuuva-Hongisto ja Marita Mattila. Luennoissa käsiteltiin muun muassa Suomen syrjäseutujen nuoria ja heidän liikkuvuuttaan sekä siihen liittyvää projektia ja tutkimusta. Luennon jälkeen kävimme perehtymässä nuorisotyön menetelmiin käytännössä ”olympialaisten” merkeissä. Kisailu sisälsi muun muassa mölkkyä ja frisbeegolfia.

Päivän päätteeksi Sari Tuuva-Hongisto piti työpajan, jonka aiheena oli mahdollisuudet ja menetelmät syrjäseutujen nuorten tukemisessa. Torstaipäivä alkoi alussa mainitulla kirjastovierailulla, jonka yhteydessä Nurmeksen palveluohjaaja Teija Simonen kertoi, kuinka Nurmeksessa tuetaan lapsia, nuoria sekä lapsiperheitä. Iltapäivällä esittelin Suomen edustajana etsivää nuorisotyötä sekä suomalaista sosiaalialan koulutusjärjestelmää, jonka jälkeen pohdimme työpajoissa, kuinka syrjäseutujen nuoria voisi tavoittaa.

Viimeinen ohjelmapäivä sisälsi yhteistyön rakentamista sekä Hyvärilän Nuotta-valmentajan luento-osuuden sosiaalisen nuorisotyön menetelmistä. Pääsimme kokeilemaan työmenetelmiä myös käytännössä, kun yritimme ratkaista paria ongelmanratkaisutehtävää. Toisessa tehtävässä yritimme saada alla olevan kuvan mukaisesti tehtyä palikoista tornia. Emme tällä erää onnistuneet tehtävässä.

Ongelmanratkaisua, Hyvärilän nuorisokeskus. Kuva: Ksenia Demianenko

Kansainvälisyys sosiaalialan opinnoissa ja työelämässä

Sosiaalialan YAMK-tutkinto-ohjelmassa asiantuntijuuden kehittyminen pohjaa integratiivisen pedagogiikan hyödyntämiseen. Ko. pedagogiikan mukaan asiantuntijuus muodostuu teoreettisesta ja käytännöllisestä tiedosta sekä sosiokulttuurisesta että toiminnan säätelyä koskevasta itsesäätelytiedosta. Osaaminen vahvistuu yhteistyössä opiskelijoiden, työntekijöiden, opettajien ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Kansainvälisyys on osa tätä yhteistyötä ja edellyttää aitoa kumppanuutta.

Opiskelijana innostuin Hyvärilän seminaariviikosta, koska huomasin ettei kansainvälistyäkseen tarvitse lähteä kauas. Huomasin myös, että kun sosiaalialan edustajat kokoontuvat, ei tarvitse selitellä kenellekään työnsä luonnetta, vaikka oltaisiinkin eri puolilta maailmaa eikä aina ole sanoja saatavilla kommunikointiin.

Seminaarin aikana tutustuin osallistujien erilaisiin ajatuksiin ammatillisesta nuorisotyöstä. Totesimme useaan kertaan, että yhteistyötä on paljon helpompi ja mukavampi lähteä rakentamaan, kun vastapuoli on tuttu. Jatkossa voimmekin pohtia miten nuoriso- ja työntekijävaihdot, kansainvälinen vapaaehtoistyö sekä tutustuminen toisen työhön (job shadowing) onnistuisi. Miten voisimme kehittää omia työmenetelmiämme ja mahdollistaa nuorille erilaisia kansanvälisiä kokemuksia, elämyksiä ja vuorovaikutusten rikkautta ja torjua näin mahdollista syrjäytymisen kokemusta?

 

Kirjoittajat
Mari Pekkarinen
Sosionomi yamk-opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Anne Walden
Yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen
Lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – – – –

Linkkejä:
https://www.hyvarila.com/
http://www.erasmusprogramme.com/

 

Suomalaisetko hiljaisia ja huonoja puhujia?

Esiintymisjännitys on erään pitkäaikaisen tutkimuksen mukaan kaksi kertaa pelottavampaa kuin kuoleminen (kuitenkin käärmeet ovat vielä näitä molempia pelottavampia!). Kirjailija, puhuja ja yrittäjä André Noël Chaker rikkoi julkisen puhumisen myyttejä Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen päivien pääpuhujana 4.–5.10.2018.

Täydellisyyttä tärkeämpi tavoite kommunikaatiossa on positiivinen ainutlaatuisuus, kommentoi Chaker, eikä tämän sanoessaan pidä esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten aksenttia huonona, päinvastoin. – Jos olet normaali, se ei kiinnosta ketään, etkä ole tarpeeksi kiinnostava, tähdensi Chaker. – Silloin kukaan ei jaa sosiaalisessa mediassa, ei halua sinua.

Puheiden pidossa – samoin kuin puheissa – virheitä ei pidä pelätä. Pitää ottaa rohkeita harppauksia eteenpäin ja oppia uutta, myös virheistään. – Yllätä olemalla aidosti oma itsesi, se toimii, kuvailee Chaker. Tämä pätee hänen mukaansa paitsi talouselämässä, myös kommunikaatiossa.

 

Jos et osaa kommunikoida, et voi päästä Pohjois-Amerikassa asiantuntijatehtäviin, saati pomoksi, kuvailee Chaker eroja suomalaiseen kulttuuriin.

Chaker kehottaa kaikkia esiintymään lähteviä miettimään kysymystä ”Miksi?”. Miksi sinut on pyydetty esiintymään? Vasta sen jälkeen mietitään, kenelle puhut ja viimeisenä asiasisältöä. Puheen osuvuuteen tietylle yleisölle pitäisi panostaa paljon enemmän.

Tekoäly auttaa jatkossa selvittämään yleisön taustoja, mutta paljon on pääteltävissä myös esimerkiksi yleisön ammateista ja kotipaikkakunnista. – Mä olen laskelmoiva, nauratti Chaker kuulijoitaan, siksi mä kerroin teillekin [kieltenopettajayleisölle], että mun vanhemmat on kieltenopettajia ja että mun vaimo on täältä Mikkelistä!

Suomalaisen tulisi muistaa myös puheenkäytön ja rytmin merkitys vaikuttavassa puheessa. Hiljaisuus on aliarvostettua. – Se antaa niin paljon voimaa puheeseen, kuvaili Chaker esimerkein elävästä elämästä.

Epäaitouden ja epäluottamuksen siemenet pitäisi poistaa omasta puheesta. Turvallisuuden tunnetta voi luoda esimerkiksi kertomalla oman elämän ja yleisön yhtymäkohdista, joilla puhuja osoittaa, että hän on osa porukkaa tai ainakin on samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Parhaimmillaan puhuja saa aikaan tunteen, että yleisö ja puhuja vetävät yhtä köyttä ja kaikki hyötyvät.

Hiljaisuuden, rytmityksen ja äänenkäytön sijaan saatetaan mennä tekniikka edellä. Esitetään hieno PPT-esitys, ja puhuja häivytetään sivurooliin. Parhaimmillaan teknologia tehostaa, pahimmillaan tappaa esityksen.

Puhujan pitäisi aina olla pääosassa, ei sivullisena puhujapönttöön lukittuna!

Ihmisten pitäisi aktivoitua tekemään jotain toisin puheesi jälkeen! Silloin olet onnistunut vaikuttamaan puheellasi. Kysytäänpä siis Chakerin puhetta kuunnelleilta, oliko tämä puhe vaikuttava?

Se auttoi katsomaan eri perspektiivistä asioita ja antoi rohkeutta tehdä eri tavalla kuin muut, tuoda omaa persoonaa vielä rohkeammin esille, kommentoi kielten lehtorimme Satu Huusari.

 Oli vaikuttava puhe, tämä puhe vahvisti, että omat esimerkit ja tarinat kannattaa ottaa mukaan puheisiin, kuvaili viestinnän lehtorimme Tarja Hyvärinen.

Tämä puhe korosti puheen valtaa: puhe on teko! Opetuksessammekin olisi hyvä ymmärtää, että hyvällä puhujalla on valtaa, tiivisti viestinnän lehtorimme Anne Karuaho.

Kuulijat eläytyivät voimakkaasti Chakerin puheeseen ja puheen loppumisen jälkeen kaikki kiittelivät vuolaasti esityksen antia. Eipä turhaan ole André Noël Chaker saanut valtakunnallisesti arvostettuja palkintoja puheentaidoistaan!

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – – – –

André Noël Chaker on puoliksi italialainen kanadanranskalainen henkilö, joka on mennyt naimisiin savolaisen naisen kanssa. Vaikka hän puhui neljää kieltä sujuvasti, sukulaisille hänen kielitaitonsa ei riittänyt, vaan hänen oli opeteltava suomen kieli. Nykyään hän on kirjailija ja erittäin pidetty puhuja, joka yhdistää sujuvasti kaikkia osaamiaan kieliä ja myös laulutaitojaan esityksiinsä.

Blogiteksti pohjautuu André Noël Chakerin puheeseen:
Puhu tai kuole – Eläköön sisukas ja retorikas Suomi!
Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen päivät  4.–5.10.2018

Yhteisöllisyyttä tanskalaisittain: ”Social housingilla” elämän peruspalikat kuntoon

Syksyinen aamupäivä Sydbyen asuinalueella Slagelsessa, Tanskassa. Joukko opiskelijoita opettajineen kulkee halki leikkikentän, jossa on mitä moninaisempia kiipeilytelineitä ja muita virikkeitä. Edellä kulkeva paikan työntekijä Jens kertoo, että leikkikenttä on suunniteltu ja toteutettu alueen asukkaiden toiveiden mukaisesti. Puistomaiset kaistaleet yrtti- ja mansikkaviljelmineen halkovat lukuisista kerrostaloista muodostuvaa viihtyisää korttelialuetta, jonka keskiössä on moderni ja kutsuvan näköinen rakennus: Multihuset.

Sydbyenin asuinalueen fyysisenä keskuksena toimii monitoimitalo Multihuset. Kuva: Merja Kauppinen.

Savonia-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK -opiskelijat vierailivat syyskuun viimeisellä viikolla Tanskassa. Opintomatkan aikana he saivat kuulla tanskalaisista sosiaalialan käytänteistä. Yhtenä viikon vierailukohteena oli Slagelsen Sydbyenissä sijaitseva Multihuset, joka toimii fyysisenä keskuksena Danmarks Almene Boligerin (BL) ja Kompetencecenterin tarjoamille ”social housing” -palveluille.

– Vastaavaa käytäntöä ei Suomessa ole. Malli on vähän kuin yhdistelmä kiinteistönvälitystä, asukasyhdistystoimintaa ja hyvinvoinnin tukemista, kuvailee matkalle osallistunut opiskelija Erja Hiltunen.

– Jotakin yhteistä Tanskan mallilla saattaisi olla myös kehitysvammaisten asumispalveluissa toteutetun sosiaalisen isännöinnin kanssa, pohtii puolestaan opiskelija Heidi Tarvainen.

Sosiaalisesti yhteisöllistä asumista

BL tarjoaa voittoa tavoittelemattomia asumispalveluita, joita rahoittavat yhdistyksen oman toiminnan ohella Tanskan valtio ja Slagelsen kunta. Toiminnan tavoitteena on tarjota hakijoille tarkoituksenmukainen ja kohtuuhintainen vuokra-asunto sekä mahdollisuuksia vaikuttaa oman asuinalueen elinolosuhteisiin. BL:n johtaja Flemming Stenhøj Andersen kertoi toiminnan painottuvan turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen, rikollisuuden ennaltaehkäisyyn, kouluttautumisen ja työllistymisen tukemiseen sekä varhaiseen puuttumiseen ja vanhemmuuden tukemiseen.

Danmarks Almene Boligerin johtaja Flemming Stenhøj Andersen kertoo, mistä voittoa tavoittelemattomissa asumispalveluissa on kyse. Kuva: Marjaana Pitkänen-Pääkkönen.

”Social housing” vastaa tanskalaisen yhteiskunnan haasteeseen ennaltaehkäisemällä ihmisryhmien välistä eriarvoistumista. Ongelmina ovat terveyserojen kasvu, koulutuksen puute ja työttömyys sekä vähäinen sosiaalinen liikkuvuus. Usein haasteet kasaantuvat tietyille (asuin)alueille, mikä lisää syrjäytymisriskiä. Esimerkiksi maahanmuuttajia on haastavilla alueilla Andersenin mukaan jopa 56 %, kun heitä muualla Tanskassa on vain 8 % väestöstä. Työllisyys näillä alueilla on 41 % ja Tanskassa yleisesti 72 %. Myös yksinhuoltajaperheiden määrä on yli kaksinkertainen: haastavilla alueilla 14 % ja muualla vain 6 %. Jo pelkästään Slagelsen kunnan alueella on kaksi valtion ghetoksi nimeämää aluetta: Motalavej ja Ringparken.

Sydbyenin asuinalueen yhteisöllisyys houkuttelee ja kantaa

Slagelsen Sydbyenin alueella asuu kaikenikäisiä vauvaperheistä ikäihmisiin. Myös erilaiset etniset ryhmät ovat edustettuina. Kompetencecenterin asuntososiaalikoordinaattori Adam Pedersen kertoo Multihusetin olevan alueen fyysinen keskus, josta yhteisöllistä vapaaehtoisuuteen perustuvaa toimintaa – kuten tapahtumia, retkiä ja erilaisia ryhmiä – koordinoidaan. Esimerkiksi palkattujen työntekijöiden loma-aikoina jotkut vanhemmista ohjaavat lasten ja nuorten toimintaa ollen samalla positiivisena roolimallina. Lisäksi alueen asukkaista vaaleilla valittu edustajisto toimii yhteistyössä BL:n kanssa. Vapaaehtoistoiminta rakentuu yhteisöllisyyden kivijalalle. Haasteena on ajoittain etenkin perheellisen väen sitouttaminen mukaan.

Alueen asukkaiden toiveiden mukaisesti toteutettua leikkipuistoaluetta. Kuva: Nina Heide.

Slagelsen kunnan sosiaalipalveluihin verrattuna Kompetencecenter tarjoaa enemmän neuvontaa ja satsaa yksilön tai yhden perheen sijaan koko yhteisön tukemiseen. Työn ytimenä on alueen asukkaiden voimaannuttaminen. Adam Pedersenin mukaan ajatuksena on auttaa asukkaita ja vapaaehtoisia auttamaan itseään ja toisiaan. Kyse on mahdollistajana ja ”kickstarterina” toimimisesta, mikä liittyy tiiviisti myös suomalaisessa sosiaalialan kehittämisessä käytyyn vuoropuheluun yksilöiden ja yhteisöjen osallisuuden tukemisesta.

Ajatus kuulostaa hienolta, mutta toimiiko se todella? Flemming Stenhøj Andersen kertoo yleisellä tasolla näiden asuinalueiden olevan houkuttelevia, kun asukkaiden yhdistelmä saadaan tasapainoisemmaksi: Parempi maine tuo uusia tulokkaita, ja Sydbyen alueelle tulijoita näyttäisi riittävän. Vaikka Slagelsen alueesta varmoja tuloksia on vielä liian aikaista sanoa, näyttää siltä, että toiminta on vaikuttanut positiivisesti alueen asukkaiden elämänlaatuun ja sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Opiskelijoiden kesken heränneessä keskustelussa tuli esille ajatus, että tämänkaltaiset alueet ovat ikään kuin kuntia kuntien sisällä. Yhteisöllisyys ja vaikuttaminen omassa lähiympäristössä sekä lähellä oleva tuki ja ohjaus luovat varmasti hyvää pohjaa niin yksilöiden kuin koko yhteisönkin elämän rakentamiselle. Elämän peruspalikat saadaan kuntoon. Kääntöpuolena herää tosin kysymys, kuinka paljon tietyn alueen tiivis yhteisöllisyys voi rajoittaa integroitumista ympäröivään yhteiskuntaan. Toisaalta taas rajatunkin alueen yhteisöllisyys on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin eristäytyminen.

 

Kirjoittaja
Nina Heide
sosionomi YAMK -opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – – – –

Lue lisää BL:n sosiaalisesti yhteisöllisen asumisen palveluista http://kefi.dk/

 

Suomen opetusta maahanmuuttajille diginä

Viime lukuvuonna 2017–18 Savonia alkoi tarjota maahanmuuttajien pyynnöstä kokonaan etänä verkossa järjestettäviä opintojaksoja. – Olisi edes puhdas verkkokurssi -palaute, jolla palautteenantaja toivoi uudenlaista ylemmän tason kielikoulutusmahdollisuutta, kannusti osaltaan suomen opettajaa suunnittelemaan etäopetuskokonaisuuden suomen oppimiseen.

Suomi on laaja maa ja välimatkat ovat pitkiä. Maahanmuuttajat asettuvat eri seuduille, eivätkä lähiryhmät muodostu Pohjois-Savossa opetuksen kannalta riittävän suuriksi.

Yhtenä ratkaisuna tähän ovatkin pedagogisesti hyvin suunnitellut ja toteutetut verkkokurssit. – Tämän kurssin erilaiset tavat motivoivat. Täytyy oppia suomea, jos haluat ymmärtää esimerkiksi suomalaisia kirjoja ja lehtiä, kuvaili Savonian kielikurssin opiskelija.

Osassa Savonian kursseista järjestetään tällä hetkellä viikoittaisia etäluentoja, joihin osallistujat voivat halutessaan ja esimerkiksi työtilanteen salliessa osallistua. Ensi kevään Campus Online -tarjonnassa on kolme eri tason suomen kirjallista kurssia, jotka ovat puhtaita verkkokursseja. Niillä ei ole luentoja ollenkaan, vaan toimintaa ohjataan digivälineillä: hyvillä ohje- ja tietoiskuvideoilla sekä erilaisin kirjallisin palauttein, joista osa on automatisoitu yksilöllisen suorituksen mukaan.

Savoniassa on jo kokemusta yhdestä puhtaasta suomen kielen verkkokurssista, joka oli ammattikorkeakoulujen yhteisessä kesätarjonnassa viime kesänä.

Savonian tämän lukuvuoden suomen kielen kurssit järjestetään etäopiskeluna, ja niitä vetää suomen kielen ja viestinnän lehtori Kukka-Maaria Raatikainen.

Miksi suomen kielen opetusta täytyy tarjota ammattikorkeakoulutasolla?

Korkeakoulututkinnon hankittuaan moni kansainvälinen osaaja suuntaa pois Suomesta. Vaikka halua jäädä Suomeen olisi, kieli osoittautuu monissa tapauksissa ongelmaksi. Myös monet Suomeen muuttaneet tai turvapaikanhakijoina / pakolaisina tulleet huomaavat, että he eivät työllisty, pääse opiskelemaan tai pysty käynnistämään yritystoimintaa ilman riittävää kielitaitoa.

Lisäksi on kansainväliseen vaihtoon tulijoita, jotka huomaavat Suomen olevan potentiaalinen maa asua, ja jotka haluaisivat jäädä Suomeen tuomaan omalta osaltaan yrityksille mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Myöskään maahanmuuttajien puolisot eivät aina työllisty Suomeen kielitaidon puuttuessa, mikä niin ikään on ongelma, koska tällöin koko perhe muuttaa helposti muuhun maahan asumaan.

Suomen kielen taidon hankkiminen jää osalla näistä maahanmuuttajataustaisista henkilöistä kansalaisopistojen tai yhdistysten tarjonnan varaan, eivätkä kielikurssien ajat tai tarjonta välttämättä ole sopivia kaikille. Suomen kursseilla ei ole useinkaan fokusoiduttu työ- tai opiskeluelämän vaatiman kielitaidon kohentamiseen. Useimmat suomen kursseista painottuvat arkikieleen.

Maahanmuuttajat kokevat siis vaikeaksi löytää itselle sopivia kielikursseja, ja usein lähiopetusta sisältävät opintojaksot eivät vain sovi heille: maahanmuuttajissakin on luonnollisesti niin osa-aikatyöntekijöitä, kahdeksasta neljään työtä tekeviä kuin vuorotyössäkin olijoita, puhumattakaan erilaisissa koulutusohjelmissa opiskelevista sekä kolmannella sektorilla, vapaaehtoistyössä tai perhevapailla olevista.

Elämäntilanteet vaihtelevat, joten suomen kielen kurssien on oltava joustavia ja opiskelijoiden sinnikkäitä, jotta uutta oppia karttuu. – Oli hyvä, että voi katsoa teoriavideon, jos ei pääse etäluennolle. Voi myös tulostaa materiaalia, ja tehdä tehtäviä / lukea teoriaa myös silloin, kun ei pääse verkkoon. Pitää olla näin hyviä, joustavia tapoja, kertoi kokemuksistaan eräs suomen etäoppija Savoniassa. Uudet verkkoratkaisut voivat siis olla myös opiskelijoiden mieleen.

Oma haasteensa on sopivantasoisen kielikurssin löytämisessä. – Kansalaisopistossa kaikki kurssit ovat usein jopa alle B2-tason, kommentoi eräs Savonian suomen kurssilla opiskeleva. Usein kansalaisuuden saamiseen riittävä B1- eli YKI3-taso ei kuitenkaan riitä työ- tai opiskelupaikan saamiseen, saati yritystoiminnan pyörittämiseen.

Opetushallituksen kielitaidon tasojen kuvausasteikon mukaan B2-tason oppija osaa muun muassa kirjoittaa selkeitä ja yksityiskohtaisia tekstejä monista itseään kiinnostavista aihepiireistä, tutuista abstrakteista aiheista, rutiiniluonteisia asiaviestejä sekä muodollisempia sosiaalisia viestejä. Hän osaa laajan sanaston ja vaativia lauserakenteita sekä kielelliset keinot selkeän, sidosteisen tekstin laatimiseksi. Hallitsee melko hyvin oikeinkirjoituksen, kieliopin ja välimerkkien käytön.

Ammattikorkeakouluilla onkin tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä huolehtiessaan, että muun muassa niihin opiskelemaan hakeutuvat ja opiskelemaan jo päässeet maahanmuuttajataustaiset tutkinto-opiskelijat hallitsevat riittävän kattavan kielitaidon. Useimpiin korkeakouluopintoihin suositellaan kielitaidon tasoksi B2, joka vastaa yleisen kielitestin tasoa YKI4 eli Itsenäisen kielitaidon perustasoa.

Maahanmuuttajan työllistyminen riippuu usein kielitaidosta

Kansainvälisen osaajan on vaikea jäädä Suomeen ilman toimivaa peruskielitaitoa, koska usein lähes kaikkeen elämiseen tarvitaan suomen kieltä: esimerkiksi lapsiperheet asioivat päivähoidossa, kouluissa ja lasten harrastuksissa. Varsinkaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella ei sosiaali- ja terveyspalveluissa ole aina mahdollista asioida englanniksi, saati omalla kielellä.

Jos emme tarjoa potentiaalisille kansainvälisille osaajille välineitä jäädä Suomeen, he helposti ratkaisevat tilanteen hakeutumalla ”helpompaan” maahan töihin. Yhtenä tärkeänä välineenä Suomeen pysyvästi jäämisessä on mahdollisuus oppia suomea laadukkaasti ajasta ja paikasta riippumatta.

Vaikka maahanmuuttajien työllistyminen Suomen työmarkkinoille on työ- ja elinkeinoministeriön mukaan pikkuhiljaa parantunut, maahanmuuttajat ovat työllisinä keskimäärin vain 40 prosenttia maassaoloajastaan. Maahanmuuttajat työmarkkinoilla -tutkimuksen (Eläketurvakeskus 2016) mukaan kielitaidon karttuessa maahanmuuttajat pystyvät integroitumaan nopeammin työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan (ks. esim. Schaafsma & Sweetman 2001). Maahanmuuttajaväestön määrän kasvaessa tällä on suuri merkitys muun muassa suomalaisen yhteiskunnan eläkemenoihin.

Edelleen Eläketurvakeskuksen tutkimuksen (2016) mukaan erityisesti perheellisten maahanmuuttajanaisten tukeminen, esimerkiksi koulutuksen, kielitaidon ja työkokemuksen hankkimiseksi, olisi erityisen tärkeää integroitumisessa työmarkkinoille. – Minulle ei ole ongelma, jos minun mies hoitaa asiat [yhteiskunnassa], mutta se ei vaan tunnu itsenäiseltä. Haluan päättää!, kommentoi eräs suomen opetuksessa mukana oleva.

Koska kielitaidon kartuttaminen eri elämäntilanteissa opiskeleville kansainvälisille osaajille on tutkimustenkin mukaan näin tärkeää, on Savonia lähtenyt tarjoamaan suomen kielen opetusta kielitaidon eri tasoilla verkossa. Silloin opetuksen saavutettavuus kasvaa.

Savonian verkkokielikursseilla on huomattu, että erityisesti perheelliset maahanmuuttajanaiset hakeutuvat opiskelemaan kieltä verkossa. Etäluennolle osallistuminen lasten ollessa itsellä hoidossa on helpompaa kuin esimerkiksi kansalaisopiston lähitunneille iltaisin lähteminen.

– Ennen yritin vain itse opiskella ja se on todella vaikeaa. Savonian suomen kurssilla opiskelimme paljon uusia sanoja ja niiden erilaisiakin merkityksiä, kuvaili suomen oppija verkkokurssin antia.

Savonian B2-tason kesäkurssilla opiskelijat opiskelivat itsenäisesti kahdeksan viikkoa. Ennen kurssia ja pari viimeistä kurssiviikkoa opettaja pyrki aktivoimaan opiskelijoita tehtävien tekoon keskustelualueen viesteillä ja palautteilla, mutta opettaja ja opiskelijat eivät olleet videoyhteydessä keskenään. Palautteet kurssista olivat rohkaisevia, joten Campus Online -tarjontaan on tulossa keväälle kaksi eri tason kurssia lisää. Lisäksi Savonia on aktiivisesti mukana hanketyössä maahanmuuttajien työllistymisen ja opiskelu-urien mahdollistamiseksi.

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – – – –

Lähteitä ja luettavaa:

ELÄKETURVAKESKUS 2016. Maahanmuuttajat työmarkkinoilla – tutkimus eri vuosina Suomeen muuttaneiden työurista. Tekijät: BUSK, Henna, JAUHIAINEN, Signe, KEKÄLÄINEN, Antti, NIVALAINEN, Satu ja TÄHTINEN, Tuuli. Saatavissa: http://www.etk.fi/wp-content/uploads/Maahanmuuttajat_tyomarkkinoilla.pdf

LAPPALAINEN, POIKOLAINEN JA TRAPP:
Tila haltuun! Suositukset virtuaalisen suomen opiskelun toteuttamiseen. Saatavissa:
https://www.utu.fi/fi/yksikot/braheakeskus/esittely/Documents/Tila%20haltuun!%20Suositukset%20virtuaalisen%20suomen%20opiskelun%20toteuttamiseen.pdf

OPH: Kielitaidon tasojen kuvausasteikko. Saatavissa:
http://www.oph.fi/download/111628_KIELITAIDON_TASOJEN_KUVAUSASTEIKKO.pdf

SCHAAFSMA, J. & SWEETMAN, A. 2001. Immigrant earnings: age at immigration matters.
Canadian Journal of Economics/Revue canadienne d’économique 34 (4), 1066–1099.

Seikkailupedagogiikasta hyviä tuloksia Viron lastenleirillä

Kiipeäminen viiden metrin korkeuteen: jännitystä ja adrenaliinia veressä. Myöhemmin rauhoitutaan hetkeksi leirinuotion lämpöön vesisateella. Näin syntyvät uudet leirimuistot.

Seikkailupedagogiikka kasvattaa lasten itsetuntoa. Kuva Remnikun lastenleiriltä.

Viron lastensuojeluliiton ja Savonia-ammattikorkeakoulun järjestämällä Remnikun lastenleirillä oli tänä vuonna teemana seikkailu. Seikkailupedagogiikka soveltuu lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen edistämiseen ja antaa positiivisia onnistumisen kokemuksia. Lasten itsetunto ja usko omiin kykyihin vahvistuvat positiivisista onnistumisista. Lapset ylittävät rajojaan ja ovat täysillä hetkessä läsnä, oivaltaen itsestään ja maailmasta uutta.

Savonian opiskelijat järjestivät lapsille teeman mukaisesti seikkailu- ja elämystoimintaa. Lapset pääsivät muun muassa paistamaan tikkupullia nuotiolla, osallistumaan ongelmanratkaisurataan ja musisoimaan luovasti. Suunnittelusta ja toteutuksesta tuli merkittävä oppimiskokemus opiskelijoille.

Tämän lisäksi leirille oli hankittu seikkailukeskuksen järjestämää ohjelmaa. Ohjelma sisälsi seikkailuradan ja erilaista kiipeilyä. Opiskelijat pääsivät mukaan seikkailuradalle, ja saivat myös itse kokemuksen, jota voivat myöhemmin hyödyntää eri ryhmien ohjaustilanteissa.
– Paras kokemus leirillä oli lasten spontaanit riemunkiljahdukset jutun onnistuttua. Lapset olivat selkeästi ylpeitä onnistumisistaan, kuvaili opiskelija Satu Kuosmanen. Ilon tuottaminen lapsille oli myös opiskelija Janita Sirviön mielestä leirin parasta antia.

Vaatimuksena rohkeus heittäytyä

Toiminta järjestettiin pienissä ryhmissä, mikä auttaa kaveri- ja yhteistyötaitojen kehittymisessä. Äidinkielenään viroa ja venäjää puhuvat lapset toimivat samoissa ryhmissä. Kielimuurit murtuivat lasten toimiessa yhdessä.

Savonian opiskelijoilla ja leiriläisilläkään ei ollut yhteistä kieltä. Lasten kanssa keskusteltiin elekielellä, näytettiin esimerkkiä ja käytettiin muutamia sanoja englantia. Yhteinen ymmärrys löytyi kielimuurista huolimatta. Tämä toi opiskelijoille onnistumisen kokemuksia, kulttuurista ymmärrystä ja lapsille hyvää mieltä. – Leirillä oli ihana huomata, kuinka lapset pyytävät apua, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Avun pyytäminen lämmitti mieltä, kuvaili opiskelija Beata Ukkola.

Tikkupullien paistaminen oli lapsille uusi elämys. Kuva Remnikun lastenleiriltä.

Leirillä opiskelijat heittäytyivät rohkeasti eri tilanteisiin. Tämä kannusti myös lapsia tunnelmoimaan ja lähtemään rohkeasti mukaan. Lapset suunnittelivat myös itse ohjelmaa illanviettoihin.

Lasten osallistaminen ja osallisuus huomioitiin leirillä erinomaisesti. Lasten esitykset olivat huikean hyviä ja koskettavia. – Parasta leirillä oli huomata, että itse pystyi heittäytymään hetkeen ja luomaan kontaktia lapsiin, opiskelija Tuula Nissinen.

Leiriltä lapset saavat ikimuistoisia kokemuksia. Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden leireiltä?

 

Kirjoittajat:
Katrina Hyvönen, hoitotyön lehtori
Johanna Komulainen, sosiaalialan opettaja

– – – – –
Lue lisää seikkailupedagogiikasta:
Seikkaillen elämyksiä – suomalainen seikkailupedagogiikka -kirjasarja (3 osaa)
KARPPINEN, Seppo J. A. ja LATOMAA, Timo (toim.) 2007, 2010 ja 2015. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Tanskassa – DIGIä etsimässä, hyggeä löytyi

Hygge kuvastaa tanskalaisten sielua. Pohjimmiltaan hygge tarkoittaa sitä, että luodaan lämmintä tunnelmaa ja nautitaan hyvästä elämästä hyvien ihmisten kanssa. Kynttilän lämmin hehku kuvaa hyggeä parhaimmillaan. Ehkä hygge selittää, miksi tanskalaiset ovat eräitä maailman onnellisimpia ihmisiä.

Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjä -erikoistumiskoulutuksen opiskelijat ja opettajat tekivät opintomatkan Tanskaan kesän kynnyksellä. Reissun tarkoituksena oli tutustua erityisesti digitaalisiin palveluihin, mutta suurimman vaikutuksen taisi tehdä paikallinen vanhustenhuolto.

Vierailu paikalliseen vanhainkotiin Kööpenhaminassa ihastutti

Kong Fredrik´s IX -vanhainkoti on rakennettu jo vuonna 1972. Vanhainkotia pyörittää OK-fondet (OK-säätiö). Vanhainkodissa asuu yhteensä 68 asukasta, ja useimmilla heistä on dementia. Asukkaat asuvat omissa vuokrakodeissaan.

Kong Fredrik´s iX -vanhainkodissa asiakkaiden viihtyvyys on ykkösasia. Etupihalla hoidetaan eläimiä ja takapihalla puutarhaa.

Ensimmäinen yllätys vanhainkodissa oli se, että asiakkaiden viihtymiseen oli panostettu. Asukas voi itse päättää, mitä palveluita hän haluaa ostaa. Tarjolla on esimerkiksi viihdepaketti, joka sisältää viiniä, huvituksia, elokuvia, kukkia ja lahjoja.

Hoitokodin filosofiana on se, että potilaan ei tarvitse muuttua muuttaessaan vanhainkotiin. Tavoitteena on, että elämä kodissa on hyvin elämälähtöistä. Hyggeä parhaimmillaan!

Opintomatkalla kuultiin Tanskan lakien vaikutuksesta vanhustyön käytänteisiin.

Tanskan uusi itsemääräämislainsäädäntö antaa asiakkaalle paljon vapauksia verrattuna Suomeen. Ovia ei lukita, vaan iäkkään henkilön lähtiessä vapaasti ulos hoitaja tarvittaessa seuraa häntä.

Asukkaiden annetaan siis säilyttää hoitokodissa oma identiteettinsä. Ruoka valmistetaan hoitokodissa alusta saakka ja yhtenä konkreettisena asiana mainittiin, että hoitokodissa panostetaan mm. leivän valmistukseen. Asukkaat eivät voi vastustaa tuoreen leivän tuoksua käytävillä! Hoitokodissa on myös kampaamo, ja siellä järjestetään säännöllisesti jazz-iltoja ja muita juhlia.

Edistyksellisiä sähköisiä palveluja terveydenhuollossa

Toisaalta Tanska on edelläkävijä potilaille suunnatuissa sähköisissä palveluissa. Digitaalisiin ratkaisuihin perehdyttiin Tanskan matkalla sairaalassa, ammattikorkeakoulussa ja yrityksessä.

Esimerkiksi Sundhed.dk on portaali, josta kansalaiset voivat hakea terveydenhuollon palveluja, tarkastella omia terveydenhuollon kontaktejaan, tehdä hoitotahdon, elinluovutustestamentin ja riskitestejä sekä osallistua nettipohjaisiin preventiivisiin ohjelmiin. Sairaaloiden kertomustekstit ovat nähtävissä vuodesta 2010 lähtien, mutta perusterveydenhuollon tiedot eivät näy.

Tanskassakin kertomusjärjestelmien yhteensopimattomuus on tuttu ongelma kuten kotimaassamme. Toisaalta tanskalaiset näkevät lokitiedoista tietojaan katselleen ammattilaisen nimen, meillä näkyy vain tieto organisaatiosta. Erittäin suosittu on mm. ”Patienthåndbogen” (Patient’s Handbook), joka on online-sanakirja potilaille, sukulaisille ja ammattilaisille. Se pitää sisällään artikkeleita, ohjeita hoidoista sekä videoita, kuvia ja animaatioita.

Hygge teki meihin vaikutuksen, joten päätimme varata meille paikat kyseisestä hoitokodista. Digitalisaatio johtaa vielä toisinaan yhteensopivuusongelmiin, mutta sen avulla pyritään tehostamaan ja sitä kautta saavuttamaan parempaa laatua. Onko niin, että hyggeilemällä voisimme saavuttaa sitä samaa ja kenties vielä enemmän?

Kumpaa sinä kaipaisit elämääsi: lisää digiä vai lisää hyggeä?

 

Minna Kaija-Kortelainen
Sosiaalialan lehtori ja tiiminvetäjä
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäjä -erikoistumiskoulutuksen tuutoropettaja

Viron lastenleirillä kesäistä tunnelmaa ja kv-oppia Remnikussa

Kuvittele kesäleiri, jolla on pari sataa lasta. Osa lapsista puhuu äidinkielenään venäjää ja osa viroa. Puolet ohjaajista tulee Savonia-ammattikorkeakoulusta Suomesta, Savon sydämestä ja puhuu suomea. On siis tarvittu rutkasti heittäytymistä sekä luovaa kommunikointia lasten ja leirin ohjaajien kanssa.

Savonia on tehnyt yhteistyötä Viron lastensuojeluliiton leiritoiminnan kanssa jo vuosikymmenen ajan. Opiskelijat ovat päässeet oppimaan kansainvälistä yhteistyötä ja ohjaamisen taitoja noin viikon mittaisille leireille.

Rannalla tunnelma on kuin etelässä. Aallot ja lämpö hellivät meitä leiriläisiä.

Yhteistyössä järjestetylle leirille on osallistunut noin 130–230 lasta. Opiskelijat ovat saaneet huikeita kokemuksia kv-toiminnasta ja eväitä reppuun. Vuosien saatossa mukana on ollut sairaanhoitaja-, sosionomi-, fysioterapia ja kätilöopiskelijoita.

Leirikeskus sijaitsee kauniin Peipsi-järven rannalla, Itä-Vironmaan alueella.

Tallinnan maisemia ja sijaishuoltoprosessi Narva Paju Koolissa

Monikulttuuriseen vaihtoon liittyy tutustuminen paikalliseen kulttuuriin. Opintomatka alkoi tällä kertaa mukavalla kävelyllä Tallinnan vanhaan kaupunkiin. – Kiipesimme Toompean mäelle ihastelemaan näkymää Tallinnan kattojen yli. Tämän jälkeen maistelimme päivällisellä Tallinnan herkkuja, kerrotaan leiriltä. Aamulla matka jatkui Tallinnasta Narvaan, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan kaupunkiin ja sen tunnelmaan.

– Teimme opintokäynnin lastensuojelun sijaishuoltoyksikköön, Narva Paju Kooliin. Meitä odotti yksikön johtaja ja lapset kahvien kera. Pääsimme näkemään yksikön tilat ja kuulimme sijaishuoltoprosessista. Opintokäynti toi ymmärrystä virolaisesta lastensuojelusta ja oli mieleenpainuva oppimiskokemus, kommentoivat opiskelijat.

Remnikussa lämmin vastaanotto

Narvasta Savonian poppoo suuntasi Remnikuun, jossa odottivat leirinjohtaja Alar Tamm ja ohjelmavastaava Annika Silde. Lämpimän vastaanoton ja ohjelman suunnittelun jälkeen päästiin in action yhteistyössä leirin paikallisten ohjaajien kanssa.

Vuoden 2018 leirin suunnittelu alkoi kesäkuussa yhteistyössä leirin johdon kanssa. Opiskelijat ideoivat unelmien leirin, josta he valitsivat parhaimmat ideat leirillä toteutettavaksi. He suunnittelivat ohjelmaa elämys-, musiikki-, kädentaitojen- ja liikuntatiimeissä. Aktiviteetit esiteltiin leirin ohjelmavastaavalle ja lapsille, joiden kanssa päätettiin yhteistyössä leirillä toteutettava ohjelma.

Viron lastensuojeluliitto, Lastekaitse Liit, järjestää kesäisin lastenleirejä 6–16-vuotiaille lapsille yhteistyössä mm. Savonia-amk:n kanssa.

– Leirien päätavoite on tuottaa lapsille uusia kokemuksia, jotka auttavat heitä tulevaisuudessa, kertoo leirin johtaja Alar Tamm. Tamm täydentää, että lapset oppivat tärkeitä tulevaisuudessa tarvittavia yhteistyötaitoja muun muassa leirillä toteutuvan seikkailupedagogiikan kautta.

Kahden leiripäivän jälkeen opiskelijat kuvaavat leiriä antoisaksi oppimiskokemukseksi. – Olemme oppineet muun muassa ohjaamaan uusia ryhmiä, ennakoimaan tilanteita, organisoimaan toimintaa sekä astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kuvailevat opiskelijat.

Tutustu leirikeskukseen >>
Tutustu Viron lastensuojeluliittoon >>

 

Kirjoittajat:
Katrina Hyvönen, hoitotyön lehtori
Johanna Komulainen, sosiaalialan opettaja
Alar Tamm, leirijohtaja