Ihminen on sitä mitä syö, sanotaan. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että ihminen on sitä, mitä hän itselleen puhuu. Siksi onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ja millä äänensävyllä puhuu itselleen. Omaa sisäistä puhetta voi opetella hallitsemaan ja kehittämään myönteisemmäksi. Tästä esimerkiksi on kyse, kun puhutaan, että mielenterveystaitoja voi ja pitää opettaa niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Näitä taitoja ei ole koskaan liian vanha oppimaan tai kehittämään.

Sosiaalisen median aikakaudella ihminen kadottaa yhä helpommin yhteyden omaan itseensä ja mieleensä. Kuvien avulla on helppo luoda illuusio ihanasta, helposta, yltiöpositiivisesta elämästä. Se voi toimia myös eräänlaisena pakokeinona. Luonnollisesti on mukavampaa kuvata mukavia asioita kuin ehkä huonossa jamassa olevia asioita.

Helsingin Sanomissa 15.1.2018 julkaistussa kirjoituksessa ”Nuoret kaipaavat mediaan enemmän juttuja tavallisista nuorista – nuoriso esiintyy uutisissa helposti joko super­menestyjinä tai ongelmatapauksina” nuoret kertoivat tunteista, joita uutiset olivat heissä herättäneet. Nuoret oli kuvattu mediassa laudatureita kirjoittavina ylioppilaina tai ongelmatapauksina. Nuoret haluaisivat kuitenkin lukea juttuja tavallisista nuorista ja heidän elämästä. Kirjoituksessa tuli esille myös, että mediassa on viime aikoina pyritty siirtymään pois ongelmakeskeisyyden korostamisesta ja tuomaan esille enemmän positiivisia kirjoituksia nuorten maailmasta.

Kaiken ikäisten ihmisten keskuudessa, myös mediassa, on yhä useammin noussut esille kysymys, mitä muut minusta ajattelevat, jos teen niin tai näin? Kun seuraavan kerran tunnistat tämän ajatuksen itselläsi, niin pysähdy hetkeksi ja mieti vain sitä, mitä sinä itse ajattelet itsestäsi.

Joskus on hyvä pysähtyä peilin eteen ja miettiä, mitä minulle kuuluu ja mitä minä ajattelen. Tutkaile uteliaasti peilikuvaasi ja mieti millaisena itsesi näet. Ajatteletko itsestäsi myönteisesti vai puhutko itsellesi moittivaan sävyyn? Voisit pysähtyä peilin eteen vielä uudelleen ja hymyillä itsellesi hyväksyvästi. Ehkä voisit pysähtyä miettimään elämääsi, haaveitasi ja unelmiasi. Uskallatko unelmoida mistään?

Yleensä ihminen osaa erottaa, mitkä unelmista ovat ”ihan hurjia” ja mitkä toteutettavissa. Ihmisellä olisi hyvä olla monenlaisia unelmia. Toteutettavissa olevat unelmat voi saavuttaa kovalla työllä, mutta mitään ei saa ilmaiseksi. Toisaalta kova pinnisteleminen ja tavoitteiden pilkkominen pienemmiksi osatavoitteiksi auttavat saavuttamaan aluksi suureltakin tuntuvia unelmia.

Olennaista on, että jaksaa uskoa unelmiinsa ja mahdollisuuksiinsa ja on valmis tekemään työtä niiden eteen. Huolestuttavaa on, jos ihmisellä ei ole mitään unelmia tai mikään ei tunnu miltään. Silloin olisikin hyvä keskustella asiasta jonkun kanssa ja miettiä, miten omasta elämästä löytäisi mielekkyyttä. Elämässä pitäisi olla asioita, jotka auttavat jaksamaan ja kokemaan oman elämän elämisen arvoisena.

Mielenterveyden käsite on muuttunut vuosien saatossa niin, että mielenterveys halutaan nähdä positiivisena asiana ja voimavarana. Jopa taitona, jota voidaan oppia ja opettaa. Mielenterveys ja mielen hyvinvointi eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Mielenterveyttä pitää hoitaa ja vaalia. Julkkisten esiintuomat mielenterveyden haasteet ovat jonkin verran vähentäneet ennakkoluuloja mielenterveysongelmia kohtaan.

Siltikin meillä on vielä paljon tehtävää, että mielenterveyden ongelmia ei ajateltaisi epäonnistumisena ja häpeällisenä asiana, johon avun hakeminen on vaikeaa ja leimaavaa. Matalan kynnyksen mobiilipalvelut ovat tuoneet palvelut lähelle ja esimerkiksi mahdollisuus saada keskusteluapua anonyymisti on madaltanut yhteydenottokynnystä. Yksi palvelujen kehittämisen haaste on se, miten palvelujen löytäminen tehtäisiin helpommaksi. Löydettävyyden parantamiseksi tarvitaan oikea-aikaista ja tehokasta palveluohjausta. Tämä palveluohjauksen kehittämishaaste on tunnistettu myös sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa.

Mira Polón
Yhteiskuntatieteellisten aineiden lehtori, sosiaalialan tutkinto-ohjelma
Savonia-ammattikorkeakoulu

– – – –

Sosionomin tutkinto-ohjelmaan kuuluva Mielenterveystyö, psykososiaalinen tuki ja lähisuhdeväkivalta -opintojakso alkaa viikolla 12 avoimen ammattikorkeakoulun opinnoissa Iisalmen kampuksella. Keskeisiä sisältöjä ovat mielenterveyden käsite, ennaltaehkäisevä ja edistävä mielenterveystyö, elämänkulkuun liittyvät kriisit ja niissä auttaminen sekä lähisuhdeväkivallan kehämalli ja psykososiaaliset auttamismenetelmät. Oppitunnit ovat keskiviikkoisin, mutta opintojakson voi suorittaa myös itsenäisesti opiskellen.

Avoimessa ammattikorkeakoulussa voi opiskella kuka tahansa. Keväällä on mahdollista opiskella avoimessa ammattikorkeakoulussa myös sosiaalialan tutkinto-ohjelman opintojaksot ”Moninaistuva kasvatustyö” ja ”Varhainen tunnistaminen ja tukeminen lapsiperhetyössä”. Avoimen ammattikorkeakoulun muuhun tarjontaan voit tutustua tarkemmin täällä ja lisätietoa opinnoista Iisalmen kampuksella saat opinto-ohjaaja Kerttu Rönköltä puh. 044 785 6603.

Puhu kauniisti itsellesi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *