Kiipeäminen viiden metrin korkeuteen: jännitystä ja adrenaliinia veressä. Myöhemmin rauhoitutaan hetkeksi leirinuotion lämpöön vesisateella. Näin syntyvät uudet leirimuistot.

Seikkailupedagogiikka kasvattaa lasten itsetuntoa. Kuva Remnikun lastenleiriltä.

Viron lastensuojeluliiton ja Savonia-ammattikorkeakoulun järjestämällä Remnikun lastenleirillä oli tänä vuonna teemana seikkailu. Seikkailupedagogiikka soveltuu lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen edistämiseen ja antaa positiivisia onnistumisen kokemuksia. Lasten itsetunto ja usko omiin kykyihin vahvistuvat positiivisista onnistumisista. Lapset ylittävät rajojaan ja ovat täysillä hetkessä läsnä, oivaltaen itsestään ja maailmasta uutta.

Savonian opiskelijat järjestivät lapsille teeman mukaisesti seikkailu- ja elämystoimintaa. Lapset pääsivät muun muassa paistamaan tikkupullia nuotiolla, osallistumaan ongelmanratkaisurataan ja musisoimaan luovasti. Suunnittelusta ja toteutuksesta tuli merkittävä oppimiskokemus opiskelijoille.

Tämän lisäksi leirille oli hankittu seikkailukeskuksen järjestämää ohjelmaa. Ohjelma sisälsi seikkailuradan ja erilaista kiipeilyä. Opiskelijat pääsivät mukaan seikkailuradalle, ja saivat myös itse kokemuksen, jota voivat myöhemmin hyödyntää eri ryhmien ohjaustilanteissa.
– Paras kokemus leirillä oli lasten spontaanit riemunkiljahdukset jutun onnistuttua. Lapset olivat selkeästi ylpeitä onnistumisistaan, kuvaili opiskelija Satu Kuosmanen. Ilon tuottaminen lapsille oli myös opiskelija Janita Sirviön mielestä leirin parasta antia.

Vaatimuksena rohkeus heittäytyä

Toiminta järjestettiin pienissä ryhmissä, mikä auttaa kaveri- ja yhteistyötaitojen kehittymisessä. Äidinkielenään viroa ja venäjää puhuvat lapset toimivat samoissa ryhmissä. Kielimuurit murtuivat lasten toimiessa yhdessä.

Savonian opiskelijoilla ja leiriläisilläkään ei ollut yhteistä kieltä. Lasten kanssa keskusteltiin elekielellä, näytettiin esimerkkiä ja käytettiin muutamia sanoja englantia. Yhteinen ymmärrys löytyi kielimuurista huolimatta. Tämä toi opiskelijoille onnistumisen kokemuksia, kulttuurista ymmärrystä ja lapsille hyvää mieltä. – Leirillä oli ihana huomata, kuinka lapset pyytävät apua, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Avun pyytäminen lämmitti mieltä, kuvaili opiskelija Beata Ukkola.

Tikkupullien paistaminen oli lapsille uusi elämys. Kuva Remnikun lastenleiriltä.

Leirillä opiskelijat heittäytyivät rohkeasti eri tilanteisiin. Tämä kannusti myös lapsia tunnelmoimaan ja lähtemään rohkeasti mukaan. Lapset suunnittelivat myös itse ohjelmaa illanviettoihin.

Lasten osallistaminen ja osallisuus huomioitiin leirillä erinomaisesti. Lasten esitykset olivat huikean hyviä ja koskettavia. – Parasta leirillä oli huomata, että itse pystyi heittäytymään hetkeen ja luomaan kontaktia lapsiin, opiskelija Tuula Nissinen.

Leiriltä lapset saavat ikimuistoisia kokemuksia. Millaisia muistoja sinulla on lapsuuden leireiltä?

 

Kirjoittajat:
Katrina Hyvönen, hoitotyön lehtori
Johanna Komulainen, sosiaalialan opettaja

– – – – –
Lue lisää seikkailupedagogiikasta:
Seikkaillen elämyksiä – suomalainen seikkailupedagogiikka -kirjasarja (3 osaa)
KARPPINEN, Seppo J. A. ja LATOMAA, Timo (toim.) 2007, 2010 ja 2015. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.

Seikkailupedagogiikasta hyviä tuloksia Viron lastenleirillä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *