Oppimisen oivalluksia osallisuudesta Nenäpäivän toteutuksissa. Sosionomiopiskelijat järjestivät yhdessä eri asiakasryhmien kanssa yhdeksän erilaista Nenäpäivä-tapahtumaa 9.11.2018 maailman heikoimmassa asemassa olevien lasten hyväksi. Tapahtumien järjestäminen oli osa sosionomien Moninaisuus- ja monikulttuurisuus sosiaalialalla -opintojaksoa.
Sosionomit työskentelevät hyvin erilaisten ihmisten kanssa globaalissa maailmassa. Ihmisten osallisuuden tukeminen on sosionomien tärkeä tehtävä. Niinpä sosionomit pyrkivät tapahtumissaan tukemaan eri ryhmiä niin, että he voisivat saada kokemuksen voimaantumisesta: tulla objektista subjektiksi, tuettavasta tukijaksi, autettavasta auttajaksi.
Pekka Punakuono lähti opettajien kanssa kiertämään Nenäpäivä-tapahtumat Ylä-Savossa. Pekka oli aina haaveillut kiertämisestä Petteri Punakuonon tapaan ja ilon tuomisesta lapsille. Nyt tuli hänen hetkensä. Kuopioonkin Maljapuron toimintakeskuksen Nenäpäivä-kahvillaan Pekka olisi halunnut, mutta aika ei riittänyt.
Ensimmäiseksi Pekka pääsi Kiuruveden liikuntahallille eskareiden läheisilleen järjestämään tapahtumaan. Opiskelijat saivat isätkin tanssimaan.
Vieremällä opiskelijat ja pienluokan oppilaat olivat tehneet keksejä myyntiin läheisilleen. Kyllä kaurakeksit aina aasillekin maistuvat.
Edvin Laineen koululla oli monenmoista touhua. Toimintapisteet oli suunniteltu yhdessä erilaisten oppilaiden kanssa. Lasten erilaiset tarpeet oli otettu huomioon hienosti. Sumopaini otti niin lujille, että Pekka otti torkut sukulaistensa kanssa.
Citymarketilla yksi ryhmä oli myymässä maahanmuuttajanaisten ja -lasten kanssa yhdessä tekemiään hienoja kasseja. Toinen ryhmä möi arpoja, joiden voitoista osa oli tehty nuorten kanssa. Melkein kaikki arvat oli jo myyty ja niin Pekka halusi jättää muille voittomahdollisuuden.
HalpaHallissa oli myynnissä Päiväkeskus Purjeen asiakkaiden kanssa tehtyjä kortteja. Purjeen väki oli jo tullessamme siirtynyt pukemaan muotinäytösvaatteita. Lopuksi näimme upean muotinäytöksen, jossa malleina olivat kuuden aikuisen lisäksi neljä lasta. Seuraavalla kerralla Pekkakin haluaa olla mallina.
Päivän päätteeksi pääsimme katsomaan Iinan tanssiesitystä Prismaan. Opiskelijat olivat tehneet Jussinpihan toimintakeskuksen asiakkaiden kanssa hienon banderollin. Tekijöistä osa oli tullut Lapinlahdelta asti esittelemään työtään ja kannustamaan tanssijoita. Päivä oli jo niin pitkällä, että Pekka ei enää jaksanut tanssia, vaan heilutti jussinpihalaisten kanssa banderollia.
Opiskelijat kertoivat oppineensa erilaisista asiakkaista ja projektin tekemisestä paljon. Opiskelijat olivat hankkineet paljon sponsoreita niin materiaaleihin, välineisiin kuin tapahtumien järjestämiseen. Aina kaikki ei kuulemma ollut sujunut mallikkaasti, mikä kuuluu projektien tekemiseen sekin.
Kanssatekijöiden löytäminen otti monelta ryhmältä paljon aikaa. Lopulta kaikki ryhmät tuottivat kuitenkin paljon iloa. Pekkakin oli riemuissaan, että tapahtumien kautta opiskelijat keräsivät noin 1 900 euroa maailman lapsien hyväksi. Kerrankin on kerrottavaa jouluna Petteri-serkulle.
Kirjoittajat
Sosiaalialan lehtorit
Kristiina Kukkonen ja Hannele Tams