Tulevaisuusosaamisesta on tullut tärkeä osaamisalue kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Siihen liittyvästä ennakoinnista (foresight) on tullut suorastaan maailmanlaajuinen megatrendi.
Ennakoinnilla tarkoitetaan erilaisten tulevaisuuden mahdollisuuksien kartoittamista. Tarvitsemme käsityksen siitä, miten tulevaisuuden suhteen pitäisi toimia.
Tulevaisuus ei ole ulkoapäin annettua, vaan tulevaisuus on jotain mikä tehdään itse, toteaa mm. Kirsi Saloniemi selvityksessään jo vuodelta 2015.
Myös koulutuksen tulevaisuus on haastettu. Olemme siirtyneet Suomessa jatkuvan oppimisen aikaan. Tähän liittyen järjestimme Oppiminen ja avoimet oppimisympäristöt -opintojaksolla oman tulevaisuustyöpajan SS19KM-ryhmän opiskelijoiden kanssa.
Ennakoimme työpajassa tulevaisuuden koulutustarpeita sosiaalialan työhön vaikuttavien muutosvoimien kautta. Muutosvoimilla tarkoitetaan sellaisia asioita, jotka voivat sysätä sosiaalialan työn tiettyyn kehityssuuntaan seuraavien vuosikymmenten aikana. Tällaisia ovat esimerkiksi moniarvoisuus, polarisaatio, digitalisaatio, työn arvostuksen muutos, tiedon merkitys, muutokset hyvinvointimallissa sekä asiakkuuden ja ammatillisuuden uudistuminen (kts. Nikander ym. 2017).
Kustakin muutosvoimasta käsin opiskelijat hahmottelivat sosiaalialalle tulevaisuuden toivottavan skenaarion (voimakkaan kasvun ja kukoistuksen skenaario), ei-toivottavan skenaarion (alan taantuman skenaario) ja yllättävän skenaarion (villin ja irrottelevan skenaarion). Skenaariotyöskentelyn pohjalta kokosimme yhteen sosionomien jatkuvan oppimisen tarpeita.
Sosiaalialan ammattilaisen tehtävä on tuottaa yhteiskuntaan sosiaalista turvallisuutta ja hyvinvointia elämänkaaren eri vaiheissa. Osaamisalueet painottuvat eettiseen osaamiseen, asiakastyön osaamiseen, sosiaalialan palvelujärjestelmäosaamiseen, kriittiseen ja osallistavaan yhteiskuntaosaamiseen, tutkimukselliseen kehittämis- ja innovaatio-osaamiseen sekä työyhteisö-, johtamis- ja yrittäjyysosaamiseen (Arene 2017).
Koulutuksen tulee kehittyä vastaamaan jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeita ja työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän jatkuvaa uuden oppimista sekä oman osaamisen kokonaisvaltaista uudistamista.
Sosiaalialan tulevaisuusajattelussa keskeisintä on hyvinvointia uhkaavien sosiaalisten riskien ennakointi.
Ei-toivottavassa skenaariossa hyvinvointipolitiikka ei enää kykene turvaamaan kansalaisten sosiaalista turvallisuutta. Yhteisöllinen vastuu ja luottamus ihmisten välillä häviävät maailman muuttuessa turvattomaksi ja epävakaaksi. Eri ryhmien väliset konfliktit lisääntyvät, sillä ihmiset eivät kunnioita erilaisuutta. Syrjäytyneet ihmiset nähdään itse syypäinä omiin ongelmiinsa, eikä palvelujärjestelmä kykene jakamaan heille hyvinvoinnin resursseja. Alueellinen eriarvoisuus lisääntyy hyvinvoinnin keskittyessä tietyille väestöryhmille ja alueille. Ilmastonmuutos heikentää ihmisten elämänolosuhteita ja elämänlaatua kokonaisvaltaisesti.
Ilmastopakolaisuuden mukana syntyy ennalta-arvaamattomia ja hallitsemattomia sosiaalisia ongelmia, joita ei kyetä ratkaisemaan. Teknologian kehittymisestä seuraa ihmisten arkeen enemmän haittoja kuin hyötyä. Yksinäisyys lisääntyy ja tekoäly syrjäyttää ihmisten työpaikat.
Tällaisessa ei-toivottavassa skenaariossa sosiaalityöstä on tullut ”palkkatyön pahin muoto”. Alalla vallitsee pula ammattitaitoisista työntekijöistä. Alan arvostus on huono, mikä näkyy työntekijöiden vaihtuvuutena, koulutusmahdollisuuksien puutteena, huonona palkkatasona ja työpahoinvointina. Sosiaalialan arvopohja on rapautunut pikkuhiljaa, eivätkä työntekijät kykene enää ratkaisemaan työssään eettisiä ongelmia. Työnäky katoaa – sosiaalialalla ei enää tiedetä mitä tehdään ja miksi.
Toivottavassa ja ehkä vähän villissäkin skenaariossa Suomi on entistä parempi hyvinvoinnin mallimaa. Kansalaiset eivät tavoittele materiaalista hyvinvointia, vaan elämänlaatua ja onnellisuutta. Työ sosiaalialalla on arvostettua ja vetovoimaista, mikä johtuu vankasta osaamisesta ja arvopohjasta, johon koko yhteiskunta voi tukeutua. Sosiaali- ja terveydenhuollosta on tullut toimiva kokonaisuus, jossa osataan toimia moniammatillisesti ilman yhteistyötä rajoittavia hierarkkisia rakenteita.
Kansainvälisyys avaa uusia mahdollisuuksia kouluttautumiselle ja verkostoitumiselle. Globaaleja sosiaalisia ongelmia pystytään ratkaisemaan kansainvälisellä tasolla. Kulttuurien moninaisuus näkyy aitona moniarvoisuutena ja erilaisuuden hyväksymisenä. Teknologian kehittyminen vapauttaa työntekijöiden luovuuden uudenlaisten palveluiden ja työmenetelmien kehittämiseen. Digitaliset ratkaisut sujuvoittavat asiakastyötä ja tiedon käsittelyä.
Sosiaalialan vuorovaikutusosaamiselle ja kriittiselle yhteiskuntaosaamiselle riittää kysyntää teknologiapainottuneessa yhteiskunnassamme. Työntekijät voivat hyvin ja heille maksetaan työstä hyvä palkka.
Yhteiskunnan muutos suuntaa osaamisen kehittämistä sosiaalialalla
Miten nykyiset opiskelijat sitten voisivat toteuttaa jatkuvan oppimisen ideaa oman työuransa eri vaiheissa? Määrittelimme yhdessä muutamia osaamisalueita, joilla sosionomit tarvitsevat osaamisensa kehittämistä seuraavien kolmenkymmen vuoden aikana.
Lisääntyvä monikulttuurisuus edellyttää erilaisten kulttuurien tuntemusta ja kielitaidon vahvistamista. Tällaista osaamista tarvitaan erilaisten ryhmien välisen suvaitsevaisuuden edistämiseksi ja yhteiskuntarauhan turvaamiseksi.
Vahva kielitaito on välttämätöntä, kun toimitaan kansainvälisissä verkostoissa. Koulutuksessa tulisi varautua myös ilmastonmuutokseen. Tarvitaan jonkinlaista ”ilmasto-oppia”, ekososiaalisen näkökulman ja globaalin sosiaalityön tuomista osaksi opintoja.
Toiseksi tärkeimpänä osaamistarpeena nähtiin digi-osaaminen, joka käsittää sisällön luomisen digitaalisiin palveluihin sekä median lukutaidon. Vaikka teknologian kehitykseen liittyykin tulevaisuuden uhkakuvia, halutaan sosiaalialalla pysytellä osaamisen kehityksen kärjessä.
Vuorovaikutustaidot ovat myös tulevaisuudessa sosiaalialan ammattilaisen osaamisen ydinaluetta. Erilaisten asiakasryhmien kohtaamisessa tarvitaan uusia työmenetelmiä ja vuorovaikutuksen välineitä. Kommunikaatiotaitoja tarvitaan myös lisääntyvässä moniammatillisessa tiimityössä.
Digipalvelutkaan eivät vähennä vuorovaikutustaitojen tarvetta, vaan päinvastoin verkkovälitteisessä asiakaspalvelussa täytyy selkeään kommunikaatioon panostaa entistä enemmän. Palveluohjauksen tehtävässä sosionomit tulevat tarvitsemaan palvelujärjestelmä- ja lainsäädäntöosaamisen jatkuvaa päivittämistä. Näin maailma muuttuu ja koulutus sen mukana.
Teksti ja kuvat:
Katri Savolainen
Päätoiminen tuntiopettaja
Sosiaaliala, Savonia-amk
Tsekkaa opiskelijoiden tekemä video
Videon tekijät:
Sasu Moilanen, Tatjaana Kuosmanen, Kati Harjunen, Veera Rytkönen ja Krista Lindqvist
Ryhmästä SS19KM
Lähteet:
Arene 2017: Ammattikorkeakoulutus sosiaalialan muutoksen edistäjänä. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto, Arene ry:n työryhmän selvitys sosiaalialan tilanteesta ja kehityksestä 2017.
Nikander, Jussi & Juntunen, Eeva & Holmberg, Annastiina & Tuomainen-Thuesen, Minna 2017: Aikuisten parissa tehtävän sosiaalialan työn osaamistarpeet. Opetushallitus: Raportit ja selvitykset 2017:13.
Saloniemi, Kirsi 2015: Avoimet oppimisympäristöt tulevaisuuden suunnannäyttäjinä. Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2015. Lapin ammattikorkeakoulu.
Lisää aiheesta:
Sitran www-sivut
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen www-sivu
Tulevaisuuspyörä keinona ennakoida sosiaalialan osaamistarpeita (TAMKjournal verkkojulkaisu)
Jatkuvan oppimisen Suomi, Osaamisen tulevaisuuspaneelin kannanotto (pdf)