Perhetyö sosiaalipalvelumuotona on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki on. Vuonna 2015 voimaan tullut sosiaalihuoltolaki korostaa perhetyön palvelun saatavuutta osana peruspalveluja, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa niin sanotun huolen herättyä. Myös tänä keväänä valmistunut sosionomi (YAMK) –tutkinnon opinnäytetyöni toi esille perhetyön palvelun olemassaolon tarpeellisuuden ja merkityksellisyyden niin perheille kuin muille ammattilaisille ja toimijoille.

Perhetyöstä käydyssä keskustelussa korostuu näkemys lastensuojelulain mukaisesta tukitoimesta. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, mitä yleislakiin – sosiaalihuoltolaki (2015) – on kirjattu perhetyöstä.

”Perhetyöllä tarkoitetaan hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella ja muulla tarvittavalla avulla tilanteissa, joissa asiakas ja hänen perheensä tai asiakkaan hoidosta vastaava henkilö, tarvitsevat tukea ja ohjausta omien voimavarojen vahvistamiseksi ja keskinäisen vuorovaikutuksen parantamiseksi. Perhetyötä annetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen turvaamiseksi.” (Sosiaalihuoltolaki 2015, 18§)

Perhekeskustoimintamalli – mitä se tarkoittaa?

Perhekeskustoimintamallia (PEKE) on kehitetty vuodesta 2005 alkaen hanketyöskentelyn muodossa. Vuonna 2017 PEKE-toimintamallin kehittäminen otettiin osaksi Sipilän (v. 2015–2019) hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen (LAPE) muutosohjelmaa. Vuosina 2018–2020 kehittämistyötä jatketaan Lastensuojelun keskusliiton Perheet keskiöön -hankkeen koordinoimana (ks. LSKL 2019.)

Perhekeskustoimintamalli tarkoittaa niin kutsuttujen matalan kynnyksen palvelujen verkostoa, ei yksittäistä fyysistä paikkaa. Perhetyö on tässä mallissa yksi lapsiperheiden palvelumuoto monen muun tukimuodon joukossa. Toimintamalliin sisältyvät kolmannen sektorin toimintojen lisäksi kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sivistystoimen palveluja, kuten varhaiskasvatus. Muita palvelumuotoja ovat esimerkiksi vertaisryhmä- ja tukiperhetoiminta sekä sovinnolliseen eroauttamiseen liittyvä neuvonta ja ryhmätoiminta. (THL 2019a.)

Mitä perhekeskus tekee? Perhekeskuksen tehtävät. Kuva: THL 2019b.

Perhekeskustoimintamallissa yhteisölliset kohtaamispaikat – esimerkiksi Perheentalot – voivat tukimuotona olla perheelle riittäviä vertaistuen saamiseen. Ne ovat yleensä kolmannen sektorin tarjoamia toimintoja. Sosiaalihuoltolain (2015) määritelmään viitaten perhetyö kunnallisena palveluna on yksilöityä ja perhekohtaista tukea esimerkiksi vanhemmuuteen, lasten kasvatukseen sekä kodin ja lastenhoitoon. Perheitä tuetaan suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti, yhteistyössä perheen kanssa.

Perhe- ja lapsilähtöisesti yksilöidyssä perhetyössä korostuu suojelun elementti, suhteessa lapsen hyvinvointiin sekä lapsen edun mukaiseen toimintaan perhearjessa. – Yhteiskunnan äiti, nimesi lapsi kotikäynnillä olevan perheohjaajan.

Perhetyön palvelun esite, kansikuva. Kuva: Ylä-Savon SOTE kuntayhtymän intra – sisäinen tiedotuskanava.

Perhetyö sosiaalipalveluna ja monitoimijaisuus

Perheiden tuen tarpeet vaihtelevat suuresti sekä perheiden välillä että eri elämäntilanteissa. Tukea tarvitaan monella eri tasolla: yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla. Yksilöt tarvitsevat tietoa, tukea ja keinoja arjen asioihin. Yhteisötasolla tarvitaan toiminnan ohjausta perheenä, ”joukkueena”, toimimiseen. Yhteiskuntatasolla tehdään monitoimijaista verkostotyötä silloin, kun samanaikaisesti on haasteita useammalla eri elämän osa-alueella.

Yksilöllisesti räätälöidyn perhetyön tuella perheiden palvelutarpeeseen vastaamista voidaan kuvailla ”couching” käsitteellä, joka tarkoittaa lähinnä valmentamista.

Tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää perhetyötä tekeviltä perheohjaajilta laaja-alaista ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta. Perheohjaajalla tulee olla tietoa ja taitoa sekä koulutukseen perustuvaa osaamista ja pätevyyttä. Tietoa tarvitaan muun muassa lapsen kehityksestä, kiintymyssuhteesta, kriisitilanteista sekä päihdeongelmista ja psyykkisistä sairauksista. Perheohjaaja tarvitsee myös taitoa kunnioittavaan kohtaamiseen, yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen, palveluohjauksellista työotetta sekä keinoja ohjata ja tukea.

Perhetyö sosiaalipalveluna on yhtä vahva kuin on sen heikoin lenkki esimerkiksi palveluun ohjautumisessa. Oikea-aikaisen ja tarpeenmukaisen palveluun ohjautumisen vahvistamiseksi tarvitaan kattavaa perhetyön palvelusta tiedottamista esimerkiksi jalkautumalla perheiden toimintaympäristöihin, kuten kohtaamispaikoille, kouluille ja päivähoitoon. Lisäksi tarvitaan luottamusta niin toimijaverkoston ammattitaitoon arvioida palvelutarvetta kuin perheiden subjektiiviseen kokemukseen palvelutarpeesta.

Harmittavan usein kuulee, ettei palvelua ole saatu vaikka tarvetta on sekä havaittu että koettu. Esimerkiksi Iisalmen Sanomien (2019-02-15) lukijan mielipidekirjoituksessa nimimerkki ”Lapsiperheiden puolesta” kirjoittaa, ettei tukea saa vaikka sitä toisaalla viranomaisten toimesta nähdään olevan. Kirjoituksessa todetaan myös, että avun hakeminen on tehty niin vaikeaksi, ettei kaikilla riitä siihen voimavaroja – eikä toisekseen ole olemassa riittävästi palvelua toteuttavia työntekijöitä.

Tiedottamisen, riittävien työntekijäresurssien sekä ammattitaidon lisäksi tarvitaan myös uudenlaista palvelumuotoilua, erityisesti varhaisessa vaiheessa perheiden tuen tarpeeseen vastaamiseksi. Palvelumuotoilussa perhekeskustoimintamallin kehittäminen on merkittävässä roolissa esimerkiksi palvelutarpeen näkökulmasta ja todentuu perus- ja erityispalvelujen välisellä yhdyspinnalla.

Mainoslausetta mukaillen: ”Jokaisessa perheitä kohtaavassa työntekijässä tulee asua pieni perheohjaaja.”

Monitoimijaisessa työskentelyssä tarvitaan perheenjäsenten lisäksi kaikkia lapsiperheitä kohtaavia työntekijöitä. Perheen kokonaisuutena huomioiva näkökulma, palveluohjauksellinen työote ja kollektiivinen ”Koko kylä kasvattaa” -kasvatusajattelu tuottavat parhaan lopputuloksen perhetyön palvelun verkostomaisessa toteuttamisessa perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tässä blogissa olen kertonut opinnäytetyönä tekemästäni kehittämistutkimuksesta. Tutkimusaineiston perusteella määrittelin raamit sosiaalihuoltolain mukaiselle perhetyön palvelun kehittämiselle – osana paikallisen perhekeskustoimintamallin verkostomaista kokonaisuutta. Työskentelyprosessin aikana henkilökohtainen ammatillinen osaaminen syventyi erityisesti tiedonhankinnan ja uuden tiedon käytäntöön soveltamisen myötä. Opin uusia menetelmiä sekä perhekohtaiseen että monitoimijaiseen työskentelyyn liittyen. Menetelmät on esitelty opinnäytetyössä.

Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman opinnäytetyötä. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Merjan blogiartikkeli on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat

Merja Kauppinen
Sosionomi YAMK-opiskelija

Anne Walden, YTT
Sosiaalialan yliopettaja

Lisätietoja sosiaalialan YAMK-tutkinnosta saat Savonian nettisivustolta

Lähteet:
KAUPPINEN, Merja 2019. Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö – osana perhekeskustoimintamallia Ylä-Savossa. Savonia ammattikorkeakoulu. Saatavissa myöhemmin Theseuksessa
IISALMEN SANOMAT 2019. Iisalmen päättäjien olisi aika herätä ja satsata lapsiperheiden ennaltaehkäiseviin tukipalveluihin – ”Jotta tulevissa uusissa hienoissa kouluissa olisi myös oppilaita” [verkkoartikkeli].
LASTENSUOJELULAKI. L 417/2007. Finlex. Lainsäädäntö.
LASTENSUOJELUN KESKUSLIITTO 2019. Perheet keskiöön! -hanke [verkkosivu].
SOSIAALIHUOLTOLAKI. L 1301/2014. Finlex. Lainsäädäntö.
THL 2019a. Perhekeskus. [verkkosivu].
THL 2019b. Mitä perhekeskus tekee? [verkkosivu].

Monitoimijainen perhetyö perhekeskuksissa
Merkitty:                                    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *