Koululaisia kuljettava bussi karkaa metsään, tykkilumi vie sähköt sadoilta, suurtulipalo tuhoaa kodin kymmeniltä perheiltä… Palokunnan ja poliisin lisäksi tarvitaan myös muita viranomaisia hädän keskelle. Valtakunnallisilla sosiaalipäivystyspäivillä syyskuussa pohdittiin sosiaalipäivystyksen roolia muun muassa suuronnettomuustilanteissa ja muissa valtakunnallisissa poikkeusoloissa.
Millaista psykososiaalista tukea on tarjolla, kuinka luodaan tilannekuvaa, ja mikä on moniammatillisen työn rooli? Ennen ryhmätöihin siirtymistä saimme tärkeää tietoa poikkeusoloista ja suuronnettomuuksista Sirpa Pinomäeltä, joka toimii Virve-päällikkönä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.
– Suuronnettomuuksia ja poikkeuksellisia tilanteita ovat tilanteet, joissa yhden toimijan resurssit eivät riitä. Yhteistyötä tarvitaan ja joku koordinoimaan sitä, Pinomäki kertoi.
Erilaiset tilanteet vaativat erilaisia toimintamalleja. Kriisitilanteiden toimintamalleja on kehitetty ja joissakin sosiaalipäivystyksissä on jo tehty toimintakortteja eri tilanteisiin. Toimintakorttien avulla jokainen sosiaalipäivystäjä tietää, miten missäkin tilanteessa edetään. Näitä toimintakortteja olisi hyvä tehdä kaikille alueille.
Ryhmätyöskentelyä työpajoissa yli kuntarajojen
Suuronnettomuudet ja poikkeusolot -työpajan aluksi katsottiin lyhyt kuvaesitys aiheesta. Sen jälkeen listattiin brainstorm-menetelmällä erilaisia poikkeus- ja suuronnettomuustilanteita. Ulkoisina uhkina mainittiin esimerkiksi hallitsematon maahanmuutto, ydinonnettomuus, terroriuhka, epidemiat ja kyberhyökkäys. Muina kategorioina olivat luonnonkatastrofit, väkivaltarikokset ja muut poikkeusolot. Uusina ilmiöinä tuli esille radikalisoituminen, laaja henkilöstöpoistuma tai lääkkeiden saatavuusongelma.
Naapurivaltioissa ja kauempanakin tapahtuneet onnettomuudet ja konfliktit kuten maanjäristykset, tsunamit ja tulivuorenpurkaukset voivat heijastua myös Suomeen. Esille nousi myös talouteen sekä raha- ja tietoliikenteeseen liittyviä häiriöitä. Kategoriat sekoittuvat ja limittyivät monin paikoin, esimerkiksi juomaveden saastuminen voi johtua kemikaalivahingoista, ulkoisista uhista tai luonnonkatastrofien aiheuttamista ongelmista.
Sosiaalipäivystyksen rooli ja tehtävät sekä tämänhetkiset toimintaohjeet
Learning Cafe -menetelmällä syvennyttiin pohtimaan sosiaalipäivystyksen roolia ja tehtäviä sekä tämänhetkisiä toimintaohjeita ja tehtäviä, moniviranomaisyhteistyötä, psykososiaalisen tuen johtamista, erilaisia skenaarioita sekä koulutustarvetta liittyen suuronnettomuuksiin ja muihin poikkeusoloihin.
Sosiaalipäivystyksen rooli on toimia ensisijaisena toimijana tilannekeskuksessa ja tehdä yhteistyötä kuntien kanssa. Sosiaalipäivystys luo tilannekuvaa suuronnettomuudesta tai poikkeusolosta. Sosiaalipäivystyksellä on aktiivinen rooli myös viranomaisviestinnässä. Sosiaalipäivystys vastaa psykososiaalisen työn organisoinnista ja johtamisesta sekä vapaaehtoisten johtamisesta ja koordinoinnista. Tärkeinä tehtävinä ovat evakuointi sekä tilapäismajoituksen ja ruokahuollon järjestäminen. Myös suuronnettomuuden tai poikkeusoloon liittyvän työn dokumentointi ja rekisteröinti kuuluu sosiaalipäivystykselle.
Erva-portaali on sähköinen järjestelmä, joka on käytössä Suomessa kaikkialla muualla paitsi HUS:n alueella. Sieltä löytyy muun muassa suunnitelmat perustyön turvaamiseen sekä akuutit ja välittömät toimenpiteet kuten varautumis- ja valmiussuunnitelma, hälytysjärjestelmä, toimintakortit ja -suunnitelmat.
Moniviranomaisyhteistyö HÄKE-rajapinnassa
Moniviranomaistyö näyttäytyy keskeisenä tekijänä suuronnettomuuksissa ja poikkeusoloissa. Sosiaalipäivystys nähtiin tasapuolisena viranomaisena muiden joukossa. Kaikilla toimijoilla on omat lakisääteiset tehtävänsä, jonka vuoksi kommunikointi toisten kanssa on tärkeää. Tähän ehdotettiin keinoiksi etukäteisverkostoitumista, kuten viikoittaisia kenttäviranomaispalavereja, ja Virven hyödyntämistä viestinnässä, esimerkiksi yhteys pelastuslaitoksen kenttäjohtoon.
Sosiaalipäivystyksen tehtävä on tilannekuvan luominen ja päivittäminen, lisätietojen hankinta sekä psykososiaalisen tuen käynnistäminen. Tämän vuoksi osallisuus johtotiimiin on tärkeää. Kehittämistä nähtiin työn ja roolien jaossa sekä työyksikön sisällä että muiden viranomaisten kanssa. Työnkuvien tulisi olla moniviranomaistyössä selkeät.
Psykososiaalisen tuen johtaminen
Psykososiaalisen tuen johtamiseen on tehty tänä vuonna Sosiaali- ja terveysministeriön suositus, jonka mukaan ensivaiheen johtovastuu tulisi olla aina sosiaali- ja kriisipäivystyksissä. Suomessa on kuitenkin edelleen käytössä erilaisia malleja ja aluerajat voivat olla epäselvät.
Työpajassa pohdittiin, miten psykososiaalisen tuen johtaminen toteutuu kunnissa ja kuka vastaa johtamisesta ja todettiin, että välitön tuki hoituu, mutta jatkotuki vaihtelee alueittain. Pitkittyneen tilanteen ja jatkotuen koordinointi nähtiinkin työpajassa keskeisenä kehittämisalueena. Hälytyskaaviot tulisi laittaa kuntoon sekä pohtia järjestöjen ja vapaaehtoisten roolia. Keskusteluissa nousi huoli siitä, ovatko sosiaali- ja kriisipäivystykset oikeasti valmiita, onko heillä riittävästi tietoa ja mistä saadaan lisätyövoimaa esimerkiksi juhlapyhinä.
Erilaiset skenaariot
Työpajassa pohdittiin myös erilaisia skenaarioita eli esimerkiksi, miten ampumistilanne eroaa sähkökatkosta. Jokaisen suuronnettomuuden tai poikkeusolon kohdalla tulisikin pohtia, mitä ne tarkoittavat psykososiaalisen tuen näkökulmasta.
Suuronnettomuuksiin ja poikkeusoloihin liittyen kaivataan lisäohjeita ja osaamista
Suurimmaksi kysymykseksi nousi se, kenellä on vastuu kriisitilanteissa. Organisaatiokaavio tulisi olla selvillä ja hälytysohjeet yhdenmukaisia. Jokaiselle alueelle tulisi laatia selkeät toimintaohjeet esimerkiksi toimintakortit. Osaamista kaivattiin myös käytännössä kriisi- ja evakuointikeskuksen perustamista ja johtamista varten.
Tässä yhteydessä nousi esille rooli- ja työnjako viranomaisten ja vapaaehtoisten kesken. Säännöllisten harjoitusten ja purkutilanteiden lisäksi kaivattiin yhteistä tietojärjestelmää moniviranomaistyössä. Erva-portaalin osalta kehittämistä nähtiin valmiussuunnitelmassa ja sen määrittämisessä, kuka tekee, mitä ja missä. Erva-alueittain toiminnassa suuronnettomuustilanteissa tulisi huomioida myös maantieteelliset eroavaisuudet.
Älä pelkää hälyttää apua!
Työpaja päättyi Sami Haapamäen yhteenvetoon työpajan sisällöstä. Haapamäki toimii UNA-hankepäällikkönä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä, mutta hänellä on vuosikausien kokemus Virve-päällikön työstä, ja hän on ollut mukana useissa suuronnettomuustilanteissa ja poikkeusoloissa eri puolilla Suomea.
Haapamäki painotti, että yhteistyö eri sosiaalipäivystysten sekä eri viranomaisten kanssa on tärkeää ja järkevää. Toimintakortit eri tilanteisiin helpottavat työskentelyä. Siksi kannattaakin hyödyntää toisten tekemiä toimintakortteja ja muokata niitä oman alueen sosiaalipäivystyksen toimijoille sopiviksi.
On hyvä muistaa, että kaikkeen ei voi milloinkaan varautua etukäteen. Suuonnettomuuksien ja poikkeusolojen kohdalla on opittu vuosien varrella paljon. Yhteiset harjoitukset ovat tärkeitä ja niitä kannattaa tehdä säännöllisesti. Haapamäki totesi, ettei sosiaalipäivystäjä välttämättä heti tiedä, milloin tilanne on suuronnettomuuden kaltainen.
– Jos mietit, painanko nappia ja teen hälytyksen, niin paina nappia. Jos tilanne ei kehitykään suuronnettomuudeksi, todetaan, että saimme hyvää harjoitusta oikeaa tilannetta varten, Haapamäki sanoi.
Jokainen viranomaistaho on tärkeä, mutta usein unohdetaan, että sosiaalipäivystyksellä on yhtä tärkeä rooli kuin muillakin. Joskus myös unohdetaan kokonaan sosiaalipäivystyksen merkitys ja muistetaan se vasta, kun akuutti tilanne on jo ohi. Muiden viranomaisten tehtävät suuronnettomuuksissa tai poikkeusoloissa ovat usein kestoltaan lyhyempiä kuin sosiaalipäivystyksen tehtävät, sillä esimerkiksi psykososiaalisen tuen tarve voi jatkua vuosikymmeniä, Haapamäki muistutti.
Lämmin kiitos Sirpalle ja Samille asiantuntijana toimimisesta työpajassamme sekä kiitokset kaikille työpajaan osallistuneille!
______________________________
Valtakunnalliset sosiaalipäivystyspäivät järjestettiin nyt yhdeksännen kerran ja tänä vuonna päiviä vietettiin syyskuussa Kuopiossa. Teemaksi oli valikoitunut “Ruohonjuuritasolla”. Päivien luennot ja työpajat tukivat käytännön työtä. Tämä on viimeinen blogipostaus noilta päiviltä tässä blogisarjassa. Lukemasi blogiteksti on tehty osana sosionomi YAMK tutkinto-ohjelman Uudistava johtaminen sosiaalialan työssä -opintojaksoa.
Kirjoittajat
Mirva Korhonen
Erja Manninen
Sari Mustonen
Milla Porkka
Sosionomi (YAMK) -opiskelijat
Anne Walden
Sosiaalialan yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu