Perhekeskuspalveluissa tuetaan ennaltaehkäisevän työskentelyn avulla lapsiperheitä heidän arjessaan. Lapsiperheiden kotipalvelun tehtävänä on tukea vanhempia löytämään ja ottamaan käyttöön omia voimavarojaan elämänhallinnan parantamiseksi ja muutoksen mahdollistamiseksi. Tuen ajoituksella on vaikuttavuuden ja ennaltaehkäisevän työskentelyn kannalta suuri merkitys perheen arjessa.
Sosiaalihuoltolaki määrittelee lapsiperheiden kotipalvelun asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitämiseen, kasvatukseen, asiointiin sekä muuhun päivittäiseen arkeen kuuluvien tehtävien ja toimintojen tukemiseksi.
Lain mukaan lapsiperheiden kotipalvelua voidaan myöntää jonkin erityisen perhetilanteen perusteella, joita voi olla muun muassa raskauteen tai synnytykseen liittyvät erityistilanne, perheen kriisi, sairaus tai vamma, vanhemman uupumus tai masennus, asioimiskäynnit, monilapsisen perheen tuen tarve.
Julkisuus tuo lapsiperheille suunnatut palvelut usein mustavalkoisesti esille, joko hyvänä tai pahana. Vaikka lapsiperheiden palveluissa on haasteita ja kehittämisenkin tarpeita, on sen perimmäinen pyrkimys työskennellä perheiden hyväksi. Olemme monien palveluiden asiantuntijoina avainasemassa, kun palvelujärjestelmää pyritään kehittämään korjaavien palvelujen sijasta ennaltaehkäisevään ja varhaisen tuen suuntaan. Tavoitteena on tuottaa asiakaslähtöistä hyvää palvelua lapsiperheille.
Tulevatko perheet autetuiksi pirstaleisessa palvelujärjestelmässä?
Lapsiperhepalvelujen kokonaisuuden on todettu olevan pirstaleinen ja vastuunjaon eri toimijoiden kesken epäselvä. Palvelujärjestelmän hajanaisuus heikentää perheiden pääsyä avun piiriin. Perheiden varhaisen puuttumisen ja tuen oikea-aikaisuuden kannalta tavoiteltavaa on saada palvelukokonaisuus eheäksi ja toimintakäytännöt yhtenäisiksi.
Granlundin opinnäytetyössä vanhempien kokemus toimivasta yhteistyöstä oli parhaimmillaan toimivaa verkostotyötä. Monitoimijainen kokonaisuus yhdessä perheen ympärillä, jossa kaikki täydensivät toinen toistaan. Merkitys korostui etenkin silloin kun perhettä ohjatiin oikeaan palveluun oikea-aikaisesti.
Väkisin tulee mieleen olisiko neuvolassa pitänyt huomata minun väsymykseni aiemmin, ja ohjata minua eteenpäin. Joskus ajattelin neuvolassa, että kun ei puhu ongelmista, ei niitä ole olemassa.
Palvelua hakiessa perheen ei tarvinnut asioida useamman viranomaisen kanssa sekä perheen tarvitsema apu voitiin järjestää mahdollisimman varhain ja jouhevasti. Jos verkostomainen yhteistyö ei toiminut, se näyttäytyi siten, ettei perhe saanut tarvitsemaansa palvelua ajoissa tai perhe koki turhautuneisuutta etsiessään tukea eri paikosta löytämättä sitä. Perheen tarvitsema palvelu sekoittui muihin palveluihin eikä perheen tuen tarvetta kohdattu.
Kotipalvelusta on ollut paljon tukea, en osaa kuvitella, että olisi löytynyt muuta apua, meille nappi palvelu.
Onko lapsiperheiden kotipalvelu yhdenvertainen kaikille sitä tarvitseville?
Palveluja käyttävien vanhempien kokemusten kautta saadaan tietoa palvelun toimivuudesta sekä siitä, miten sosiaalihuoltolain mukaista lapsiperheiden kotipalvelua tulisi jatkossa järjestää, kun ollaan kehittämässä ja uudistamassa lapsiperheiden palvelujärjestelmää peruspalveluissa.
Rajaako lapsiperheiden kotipalvelun maksullisuus pienten tulojen kanssa elävien perheiden mahdollisuutta hakea apua? Perheen taloudellinen tilanne voi vaikuttaa palvelun vastaanottamiseen. Lapsiperheiden tilapäistä kotipalvelua voisi kokeilla määräaikaisesti, esimerkiksi kahden viikon ajan tai 10 tuntia perhettä kohden.
Kotipalvelun myöntämisen kriteerit sekä kotipalvelun asiakasmaksut säilyisivät muutoin ennallaan kokeiluajan jälkeen. Palvelun maksuttomuus mahdollistaisi perheiden tasavertaisen kohtelun taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Lisäksi tämä veisi palvelua entistä enemmän ennaltaehkäisevään suuntaan.
Tieto lisää luottamusta
Liian suuret murheet murtavat helposti vanhemman jaksamisen. Asiat saattavat jäädä hoitamatta tai huonolle hoidolle. Kaikilla vanhemmilla ei ole tarvittavia voimia hoitaa lasten ja perheen asioita riittävän hyvin. Palveluun hakeutumisessa on esteenä pelko siitä, että avunpyyntö johtaa lastensuojeluilmoitukseen.
Vanhemmalla voi olla pelkoa siitä, että lapsi huostaanotetaan, jos vanhempi kertoo olevansa väsynyt ja uupunut. Avun hakemisen kynnystä tulee madaltaa korjaamalla vääriä käsityksiä lastensuojelusta ja sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista.
Granlundin opinnäytetyössä vaikeutena palveluun hakeutumisessa oli tiedonpuute sekä palvelusta että palvelun sisällöstä. Tiedottamista olisi tärkeä lisätä entisestään, jotta perheet tietävät millaisia varhaisentuen palveluja on tarjolla ja mihin palveluihin vanhemmat ovat oikeutettuja. Palveluista tiedottaminen olisi tärkeää kaikille lapsiperheille, myös niille, jolla ei tällä hetkellä ole palvelutarvetta.
Sosiaalihuoltolaki (2014/1301, 4 §) korostaa osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuutta omissa asioissa.
Palvelua perheen tukena
Yhteenvetona tuleekin huomioida asiakkaan ja perheen kokonaistilanne ja toimia asiakkaan kanssa yhteistyössä niin, että hänen hyvinvointiaan vahvistetaan. Palvelujen ja tuen tulee vastata asiakkaan tarpeita kohdistamalla tuki asiakkaan omia olosuhteita ja voimavarjoja tukevaksi. Lapsiperheiden kotipalvelua lisäämällä on mahdollista tukea perheitä heidän omassa ympäristössään, jolloin annettu tuki muotoutuu perheen omia voimavaroja ja olosuhteita vastaavaksi.
Ylä- Savon SOTE kuntayhtymän perhekeskuspalveluissa työskentelevä lapsiperheiden palveluohjaaja Marja Granlund toteutti laadullisella menetelmällä toteutetun tutkimuksen lapsiperheiden kotipalvelusta Sosionomi (YAMK) -opinnäytetyöllään. Tutkimuksessa kerättiin tietoa lapsiperheiden kotipalvelun nykytilasta ja kehittämistarpeista. Vanhempien kokemuksista saamastaan tuesta ja sen merkityksestä perheiden arjessa. Tutkimusaineisto koostui yhdeksän vanhemman haastattelusta. Kohderyhmästä rajattiin pois sosiaalityön sekä lastensuojelun perheet.
Tämä blogipostaus on tehty sosionomi (YAMK) -tutkinnon kypsyysnäytteeksi.
Kirjoittajat:
Marja Granlund
sosionomi (YAMK) -opiskelija
Anne Waldén
sosiaalialan yliopettaja
Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Granlund, Marja. 2020. Lapsiperheiden kotipalvelu osana varhaisen tuen palvelua – kokemuksia perhekeskuspalveluja käyttäviltä vanhemmilta. Savonia ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan ylempi (AMK) – koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Sijainti myöhemmin: Theseus.fi
LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [Verkkoaineisto.] Helsinki [Viitattu 20- 05-15.]
PELKONEN, Marjaana ja HASTRUP, Arja. 2013. Matalan kynnyksen palvelujen verkostoiminen – Perhekeskustoimintamalli. Suunnitelma kansallisen ja maakunnallisentoimeenpanon tueksi (Projektisuunnitelma) [verkkoaineisto.] [Viitattu 2020-05-15.]
PERÄLÄ, Marja-Leena. HALME, Nina. & KANSTE, Outi. 2014. Lapsiperheiden kokemus palvelujen saatavuudesta ja tuen riittävyydestä. Teoksessa: Johanna Lammila-Taskula & Sakari Karvonen (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos.
PERÄLÄ, Marja-Leena. SALONEN, Anne. HALME, Nina & NYKÄNEN, Sirpa. 2011. Miten lasten ja perheiden palvelut vastaavat tarpeita? Vanhempien näkökulma. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Raportti 36/2011.
PÖLKKI, Pirjo. 2016. Ehkäisevä lastensuojelu ja varhainen tuki lapsiperheille. Teoksessa: Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara & Minna Veistilä. (toim.) Vastavuoroinen sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus.
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Lapsiperheiden kotipalvelu. [Viitattu 2020 -05 -05.]
YLÄ-SAVON SOTE KUNTAYHTYMÄ, 2018. Perhe- ja sosiaalipalvelut. [Verkkoaineisto.] Ylä-Savon SOTE [Viitattu 2019-10-10.]