Laajennettu oppivelvollisuuslaki ja koulutukseen hakeutumisvelvoite tuli voimaan 1.1.2021. Laajennus koskee kaikkia 2005 syntyneitä nuoria, jotka päättävät peruskoulunsa tänä keväänä. Laajentumisen myötä koulutus on maksutonta kohderyhmälle, mikä on merkittävä tekijä vähävaraisille nuorille ja heidän perheilleen. Maksuttomuus mahdollistaa nuorille paremmat mahdollisuudet toteuttaa haaveitaan. Kolikon kääntöpuoli on, miten kunnat mahdollistavat tämän maksuttomuuden nykyisessä tiukassa taloudellisessa tilanteessa.
Laajennetun oppivelvollisuuden myötä OPH antoi Suomen kansanopistoille, joilla on vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämislupa, mahdollisuuden järjestää vapaan sivistystyön puitteissa laajennettua oppivelvollisuuskoulutusta 1.8.2021 alkaen. Suomessa on kaiken kaikkiaan 91 kansanopistoa ja ylläpitämisluvalla he voivat nyt siis halutessaan tarjota tätä uutta koulutusmuotoa.
Tällä hetkellä lukemattomissa kansanopistoissa laaditaan kiivaasti opistokohtaisia opetussuunnitelmia valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Valtakunnallinen ops antaa raamit suunnittelutyölle, ja jokainen koulutuksen järjestäjä heittää suunnitelmiin omat paikalliset mausteensa. Lähtökohtana valtakunnallisessa opsissa on edistää koulutukseen tulevan nuoren omaehtoista oppimista ja samalla parantaa hänen valmiuksiaan löytää itselleen sopiva jatko-opiskelupaikka opistovuoden aikana tai heti sen jälkeen. Koulutuksen tarkoituksena on tarjota nuorelle turvallisessa ympäristössä mahdollisuutta kehittää omia taitojaan, olipa kyseessä sitten ongelmia elämänhallinnassa tai liian monta koulutusvaihtoehtoa mistä valita se oma juttu.
Kansanopistot voivat olla nuorelle se ensimmäinen paikka jossa hän opettelee itsenäistä asumista turvallisessa ympäristössä. Internaattiasuminen tarjoaa hyvät puitteet itsenäistyä. Samalla nuori opettelee elämänhallintataitoja sekä harjoittaa sosiaalisia taitoja. Opintoihin kuuluu myös yksilökohtaista opinto-ohjausta, ja nuori on oikeutettu saamaan saman laajuiset opiskeluhuollon palvelut kuin tutkintotavoitteiset toisenasteen koulutuksessa olevat ikätoverinsa. Tarkoituksena on, että nuori löytää oman polkunsa ja kykenee tulevaisuudessa suoriutumaan toisen asteen koulutuksesta.
Kenelle laajennettu opistovuosi on tarkoitettu?
Nykymuotoisen telma ja valma -koulutusten muuttuessa oppivelvollisuuden pidentymisen myötä ja vuoden mittaisen kansanopistovuoden oppivelvollisille alkaessa voidaan varmaankin todeta, että toimintamalliltaan nämä ovat aika lailla samansuuntaisia koulutusmuotoja, jossa tarjotaan nuorelle mahdollisuutta etsiä itseään ja vahvistaa omaa käsitystään omasta jatkokoulutuspolusta.
Yksi lähtökohta on tarjota nuorelle paikka, jossa parantaa perustaitoja ja opiskeluvalmiuksia tai auttaa valintatilanteessa nuorta, jolla on useampi koulutusvaihtoehto. Opistovuosi oppivelvollisille tarjoaa myös mahdollisuuden niille nuorille, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen opintonsa tai ovat keskeyttämisuhan alla. Nuoren tulee olla alle 18-vuotias, jotta hänet voidaan hyväksyä opiskelijaksi tähän oppivelvollisuuskoulutukseen. Toisaalta yhteistyötä voidaan tehdä myös sellaisten nuorten kanssa, joilla on jo toisen asteen koulutuspaikka, mutta opinnoista selviytyäkseen hänelle olisi hyvä hieman miettiä, kuinka opinnoissa päästäisiin eteen päin. Oma arvioni on, että koulutukseen tulijoissa vahvimmin edustettuna ovat sellaiset nuoret, jotka hyötyvät yhteisöllisestä oppimisympäristöstä sekä strukturoidummasta henkilökohtaisesta tuesta.
Kansanopistovuosi oppivelvollisille vapaan sivistystyön -koulutus ei ole tutkintotavoitteista koulutusta. Koulutuksen aikana opiskelijalla on kuitenkin mahdollisuus parantaa peruskoulun päättöarvosanoja. Koulutuskokeilujen myötä hänellä on myös mahdollisuus suorittaa yhteisten aineiden opintoja toisella asteella. Varsinaisia ammatillisia opintokokonaisuuksia heillä ei ole mahdollista suorittaa, koska opintojen arvioinnit muodostuvat ammattiosaamisen näytöistä.
Mielestäni tasa-arvon kannalta mielenkiintoinen kysymys – liittyen vapaan sivistystyön opetukseen osallistumiseen, kahdeksaantoista ikävuoteen ja koulutuksen maksuttomuuteen – on, että uudistettu oppivelvollisuuslaki ja maksuton opiskelu koskee 2005 syntyneitä nuoria. Valtakunnallisessa vapaan sivistystyön opetussuunnitelmassa sanotaan, että kaikki alle kahdeksantoista vuotiaat voivat osallistua ko. koulutukseen. Ymmärtääkseni heille sen pitäisi olla maksullista, toisin kuin toisen asteen koulutus yleensä, mutta sitä ei olla mielestäni tuotu missään julkisilla foorumeilla esille. Tällä hetkellä lain mukaan vapaan sivistystyön koulutus on yleissivistävää ja pääsääntöisesti maksullista. Opiskelijalla on oikeus opintoseteliin, jolla voi korvata osan kuluista. Tasa-arvon kannalta olisi oleellista, että kaikille alle kahdeksantoista vuotiaille nuorille voitaisiin yhteiskunnan puolesta osoittaa ilmainen paikka, jossa voisi tutustua eri koulutusvaihtoehtoihin. Tällainen tilanne voi tulla eteen, jos nuori keskeyttää ammatillisen- tai lukiokoulutuksen ja on alle kahdeksantoista.
Huomioni on kiinnittynyt myös toiseen mieltä huolestuttavaan epäkohtaan, kun verrataan tutkintotavoitteisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön eroavaisuutta opiskelijan tasa-arvon ja oikeusturvan kannalta. Vapaan sivistystyön laki ei tunne erityisen tuen prosessia opiskelijalle, joka tarvitsee syystä tai toisesta enemmän tukea suoriutuakseen opinnoistaan. Erityisen tuen päätös, joka mahdollistaa tutkintotavoitteiselle erityisoppijalle mahdollisuuden saada lisätukea omaan oppimiseensa on myös koulutuksen järjestäjälle lisäresurssi tuoden mahdollisuutta tukea erityisopiskelijaa paremmin saavuttamaan tavoitteensa. Opistovuosi oppivelvollisille -koulutuksessa erityisen tuen päätöstä ei siis kuitenkaan tunneta. Olen kysynyt asiasta OPH:n edustajilta, mutta en ole saanut heiltä yksiselitteistä kommenttia epäkohtaan. Lisäksi huolta aiheuttaa myös se, että nuori, joka on tottunut saamaan tietynlaista tukea yläkoulussa erityisen tuen puitteissa, joutuukin tilanteeseen, missä samanlaista tukea ei voida resurssien puuttuessa tarjota siinä mittakaavassa, johon hän on tottunut.
Oppimiskäsitys
Opistovuosi oppivelvollisille -opetussuunnitelmaa tehtäessä yhtenä visiona voisi olla yllä oleva kuva, joka kuvaa mielestäni hyvin niitä erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja, joita nuori joutuu käymään läpi. Opistovuosi oppivelvollisille voisikin olla sekoitus humaanisuutta ja sosiaalipedagogiikkaa, jotka tukisivat nuoren kehittymistä aikuisuuteen
Monet kansanopistot ovat perinteisesti tukeutuneet opetuksessaan humanistiseen ajattelu- ja ohjaustapaan. Humanismin ydin on sivistyksen edistämisessä ja ihmisen kunnioituksessa sellaisena kuin hän on. Jokainen ihminen on arvokas itsessään ja jokaisella on ehdoton ihmisarvo. Suvaitsevaisuus on olennaista humanismissa, mikä tarkoittaa, että ehdoton vastuullisuus omista valinnoista on nuorella itsellään. Opistovuosi oppivelvollisille tarjoaa nuorelle mahdollisuuden kehittyä omaksi itsekseen ja sallia ja suvaita myös muiden ihmisten erilaisuutta.
Sosiaalipedagogiikka on ajattelutapa, joka toimii pedagogisessa viitekehyksessä sosiaalisten ongelmien erittelijänä ja samalla kehittelee myös pedagogisia strategioita sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Ongelmiin pyritään etsimään vastauksia pedagogisella kysymystenasettelulla, jossa huomio kiinnittyy yksilön inhimilliseen kasvuun ja oppimisen mahdollisuuksiin.
Sosiaalipedagogiikka on osallistavaa pedagogiikkaa, jonka tarkoituksena on herättää opiskelija huomaamaan itsestään osallistuvan oppijan, joka omalla aktiivisuudellaan ja toiminnallaan osallistuu omaan oppimisprosessinsa läpiviemiseen ja luo näin itse itselleen sopivan oppimisympäristön. Oman oppimisprosessin edetessä opiskelijat oppivat huomaamaan omat tarpeensa ja ongelmansa, ja kuinka he osaavat kehittää itse ratkaisumallit ongelmien ratkaisemiseksi.
Opintojen ohjaus ja opiskelijahuolto
Miten saavuttaa edellä mainitut kokonaisuudet nuorta kokonaisvaltaisesti tukien? Koulutuksen on tarkoitettu kestävän yhden vuoden. Käytännössä opetuksen kokonaiskesto on 34 opiskelijaviikkoa tai 53 opintopistettä. Yksi opintopiste tarkoittaa opiskelijalle 27 viikkotuntia. Valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti opintojen osaamiskokonaisuudet pitävät sisällään seuraavat kokonaisuudet:
- Arjen taidot ja elämänhallinta
- Opiskelu-, itsetuntemus- ja työelämätaidot
- Vuorovaikutus- ja viestintätaidot
- Matemaattiset perustaidot ja ongelmanratkaisutaidot
- Aktiivinen kansalaisuus
- Opiskelu- ja urasuunnittelutaidot
- Valinnaiset suuntautumisopinnot
Lisäksi jokaisella kansanopistolla on mahdollisuus tarjota valinnaisia opintoja omasta koulutustarjonnasta.
Tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaus on kokonaisvaltaista nuoren hyvinvoinnista huolehtimista. Ohjauksen tarkoituksena on tukea nuoren oppimaan oppimista, kehittää opiskelutaitoja, tukea nuoren itsearviointitaitojen kehittymistä, vahvistaa nuoren itsetuntoa ja parantaa hänen ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojaan. Opetuksessa ja ohjauksessa huomioidaan opiskelijan yksilölliset lähtökohdat, tarpeet, tavoitteet, osaaminen ja elämäntilanne.
Nuoren opiskelua tuetaan yhteistyössä opiskelijan, huoltajien ja opiskelijahuoltohenkilöstön kanssa. Tarkoituksena on hyödyntää nuoren omaa potentiaalia jatko-opinnoissa, työelämässä ja laajemmin elämässä samalla ohjaten opiskelijaa soveltamaan oppimiaan taitoja ongelmien ratkaisemiseksi ja kokeilemaan erilaisia luovia menetelmiä. Tavoitteena on myös opettaa nuoria hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja saamaan rohkeutta olla oma itsensä sekä toimimaan kestävällä tavalla yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.
Kansanopistojen opistovuosi oppivelvollisille koulutuksessa nuoret ovat oikeutettuja saamaan yhtenevät opiskelijahuoltopalvelut muiden toisen asteen opiskelijoiden kanssa. Opiskeluhuollon tavoitteena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtia oppilaitosyhteisön hyvinvoinnista sekä opiskeluympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Opiskeluhuoltoa toteutetaan sekä yhteisöllisenä että yksilökohtaisena opiskeluhuoltona.
Yhteisöllinen opiskeluhuolto perustuu varhaiseen välittämiseen, jonka tavoitteena on turvallisen opiskelu- ja kasvuympäristön luominen, koko oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu kaikille oppilaitosyhteisössä työskenteleville ja se toteutetaan hyvässä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa.
Yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön kuuluu koko oppilaitoksen, yksittäisten ryhmien ja asuntolan hyvinvoinnin kehittäminen, seuraaminen ja arviointi. Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tunnistamme ja ennakoimme hyvinvointiin liittyvät riskit sekä ennaltaehkäisemme vaikeuksien ja ongelmien syntymistä. Opiskeluhuolto on kaikkien oppilaitoksessa työskentelevien ja opiskeluhuollon palveluista vastaavien työntekijöiden tehtävä. Ensisijainen vastuu opiskeluyhteisön hyvinvoinnista on oppilaitoksen henkilökunnalla.
Yksilökohtaisen opiskeluhuollon tavoitteena on opiskelijan opintoihin liittyvien ongelmien tunnistaminen, lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain. Yksilökohtainen opiskeluhuolto tukee monialaisesti opiskelijan hyvinvointia, terveyttä ja opintojen etenemistä.
Opiskelijahuoltoon kuuluu myös varmistaa nuoren hakeutuminen jatko-opintoihin. Jokaisella opistovuosi oppivelvollisille -koulutuksen järjestäjällä on nuoren ohjausvelvollisuus opintojen aikana. Nuoren kehittyminen kirjataan hänen henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaansa. Lisäksi nuoren opiskelu ja hakeutumistiedot kirjautuvat säännöllisesti valtakunnalliseen Valpas-järjestelmään. Valpas-järjestelmä on oppivelvollisuuden seuranta- ja valvontapalvelu, joka kerää tietoa oppivelvollisen opintojen sujumisesta ja opiskeluoikeuden oikeellisuudesta. Opistovuosi oppivelvollisille opintojen jälkeen koulutuksen järjestäjän täytyy varmistaa minne nuori on sijoittunut oppivelvollisuus opintojen jälkeen.
Kansanopistojen opistovuosi koulutuksen kehittäminen on vielä alkuvaiheessa ja suunnitelmia varmasti kehitetään käytännön kokemusten myötä.Tuleekin olemaan erittäin mielenkiintoista seurata aitiopaikalta tavoitteiden saavuttamista ja koulutuksen kehittymistä ja toivottavasti opistovuosi oppivelvollisille koulutus saa jatkoa myös kokeiluvuoden jälkeenkin. Uuden koulutuksen järjestäminen saattaa olla monen pienen kansanopiston pelastus koulutuksen tarjoajien kentällä.
Tässä blogipostauksessani esittelen laajennetun oppivelvollisuuden myötä kansanopistoille tarjotun mahdollisuuden järjestää vapaan sivistystyön koulutusta yhdeksännen luokan päättäville nuorille, jotka mahdollisesti etsivät koulutuksellista suuntaansa. Kyseessä on kokeilu, jonka tarkoituksena on laajentua 1.8. 2022 koskemaan myös kaikkia toisenasteen koulutuksenjärjestäjiä.
Lähteet:
Haapaveden Opisto 2021. IMS Haapaveden opisto strategia 2020-2023 ja toimintasuunnitelma. Viitattu 25.4.2021.
Haapaveden Opisto 2021. Haapaveden opiston opiskeluhuoltosuunnitelma 2017. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021
Haapaveden Opisto 2021. Haapaveden opiston opistovuosi oppivelvollisille opetussuunnitelma 2021. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021.
Opetushallitus 2021. Kansanopistojen oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2021. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021.
Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632. Viitattu 25.4.2021.