Tee työtä, jolla on tarkoitus
Työn merkityksellisyys ja sen tutkiminen on noussut viime vuosina työelämän murroksen myötä suosituksi aiheeksi. Työn merkityksellisyyden kokeminen vaikuttaa työn tekemiseen ja kokemukseen työyhteisöstä , se koostuu niin sisäisistä kuin ulkoisistakin tekijöistä. Parhaimmillaan merkityksellisyyden kokemus innostaa, motivoi ja lisää sitoutumista työtä kohtaan, kun taas pahimmillaan merkityksettömyys lannistaa.
Sosionomi (YAMK) -opiskelija Kaisa Kajo tutki opinnäytetyönään Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreja ja heidän kokemuksiaan työn merkityksellisyydestä. Kimmokkeen aiheen tutkimiseen Kajolle antoi oma henkilökohtainen ammatillinen pohdinta ja kokemus työskentelemisestä kahden eri työalan, maanpuolustuksen ja sosiaalialan, rajapinnassa. Kajo on työskennellyt Puolustusvoimissa sosiaalikuraattorina viimeiset 15 vuotta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen teoriapohjana toimi itseohjautuvuusteoria ja psykologiset perustarpeet. Tutkimus pohjautui aiempaan teoriatietoon ja Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreille tehtyyn kyselyyn.
Ensimmäinen sosiaalikuraattori aloitti vuonna 1976
Puolustusvoimissa palvelee tällä hetkellä 22 sosiaalikuraattoria, ensimmäinen sosiaalikuraattori aloitti Dragsvikin varuskunnassa vuonna 1976. Työn historialliset juuret ulottuvat toiseen maailmansotaan ja vuoteen 1942, jolloin perustettiin Asemiesten Siviiliasian Neuvontatoimisto. Tänä päivänä sosiaalikuraattorin tehtävänä on tukea palkatun henkilöstön ja asevelvollisten psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä siten, että he suoriutuvat heille annetuista tehtävistä ja palveluksesta.
Psykologiset perustarpeet täyttyessään tuottaa hyvinvointia
Tutkimuksen viitekehyksenä toimi itseohjautuvuusteoria, jonka mukaan ihmisellä on fysiologisten perustarpeitten lisäksi myös psykologisia perustarpeita, jotka tyydyttyessään tuottaa hyvinvointia ja kokemuksen merkityksellisyydestä. Tutkijat Ryan ja Deci (2019) ovat tulleet siihen tulokseen, että näitä psykologisia perustarpeita on kolme: vapaaehtoisuuden tarve, kyvykkyyden tarve ja läheisyyden tarve.
Filosofi Martela (2015) on lisännyt listaan kuuluvaksi yhden psykologisen perustarpeen, hyväntekemisen tarpeen. Työhyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna peruskysymykseksi nousee se, että mahdollistaako työ, jota teemme näitten perustarpeitten täyttymisen, tarjoaako työ meille kokemuksia autonomisuudesta, kyvykkyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja hyväntekemisestä.
”Yksikään päivä ei ole samanlainen”
Tutkimuksen mukaan sosiaalikuraattorit kokevat tekemänsä työn merkitykselliseksi, pääsääntöisesti voidaan todeta, että työssä psykologiset perustarpeet täyttyvät. Vankka sosiaalialan osaaminen ja ammattitaito ohjaavat sosiaalikuraattorin työtä Puolustusvoimien ydintehtävän toteutumisen tukemisessa. Työ koetaan monipuoliseksi ja itsenäiseksi hierarkisesta työympäristöstään huolimatta, lisäksi työ antaa mahdollisuuden työntekijälle käyttää omaa persoonallisuuttaan työn hoitamisessa. Toisaalta itsenäisyys ja työympäristön pääfokus aiheuttavat osin sen, että sosiaalikuraattori saattaa kokea toiseuden tunnetta, ulkopuolisuutta omassa työyhteisössään.
Tutkimuksessa ilmeni myös asioita, joita sosiaalikuraattorit haluaisivat työssään kehittää tai joita he jo tällä hetkellä kehittävät. Näitä olivat muun muassa terapeuttisen osaaminen lisääminen, sosiaalikuraattorityön kohdentamisen ja oikea-aikaisuuden kehittäminen työn vaikuttavuuden lisäämiseksi.
Kirjoittaja:
Kaisa Kajo
sosionomi (YAMK) -opiskelija
Savonia ammattikorkeakoulu
Lähteet:
RYAN, Richard M. ja DECI, Edward L. 2019. Brick by Brick: The Origins, Development, and Future of Self-Determination Theory. [verkkojulkaisu] Brick by Brick: The Origins, Development, and Future of Self-Determination Theory – ScienceDirect [Viitattu: 2021-05-05.]
MARTELA, Frank 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.