Mitä jos tehtäisiin yhdessä elokuva? – kokemuksia yhteisöllisestä elokuvanteosta

Keskittynyttä kuvausta. Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja
nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

On aurinkoinen kesäilta. Soutuveneellinen nuoria liukuu laiturin äärelle retkieväineen. Pian rinnalle rantautuu toinenkin vene. Eväiden sijaan kyydissäolijoilla on kamerat ja äänityslaitteet. ”Se on siinä!” Iloinen ja helpottunut puheensorina täyttää laiturin. Olemme monien yritysten jälkeen saaneet onnistuneesti kuvattua elokuvaamme tulevan venekohtauksen. Sää suosi lopulta ja kaikki sujui hyvin.

Maailmalla on tehty monissa yhteyksissä ja erilaisten kohderyhmien parissa yhteisöllisesti elokuvia. Tällaista ryhmätoimintaa voidaan kutsua elokuvatoiminnaksi. Ideana on tehdä elokuva alusta loppuun ryhmässä, ideoinnista ja tarinan muotoilusta kuvausten kautta jälkituotantoon ja aina ensi-iltaan saakka.

Prosessiin tarvitaan ideoijia ja käsikirjoittajia, näyttelijöitä, ääni- ja valomiehiä, lavastajia ja maskeeraajia sekä catering-vastaavia ja editoijia. Jokaiselle löytyy tehtävää. Tavoitteita voidaan asettaa ryhmän ja vetäjien mukaan niin elokuvanteon prosessille kuin sen tuotoksena syntyvälle elokuvallekin: tavoitellaanko yhteisellä toiminnalla esimerkiksi ryhmäytymistä tai itsetunnon paranemista? Halutaanko valmis elokuva esittää lähipiirille vai kenties laajemmalle katsojakunnalle?

Vaihtoehtoja toteuttamiseen on laidasta laitaan matalan kynnyksen kerho- ja wokshop-toiminnasta pitkäjänteistä sitoutumista vaativiin, yli vuoden mittaisiin elokuvantekoprojekteihin. Sopiva tapa valitaan paitsi tavoitteiden, myös ryhmän, vetäjän ja resurssien mukaan. Aluksi voi olla helpointa lähteä liikkeelle pienimuotoisesti kokeilemalla.

Miksi juuri elokuvatoimintaa?

Osallisuuden tukeminen on puhuttanut sekä omassa sosiaalialan YAMK-opiskelijaryhmässämme että monien eri alojen osaajia kokoavilla opintojaksoilla. Osallisuudella on valtava merkitys, oli kyseessä mikä kohderyhmä tahansa. Onnistumisen kokemukset kuuluvat osallisuuteen.

Osallisuus on sitä, että yksilö voi tasavertaisena osana yhteisöään suunnitella ja toimia, osallistua päätöksentekoon ja arvioida lopputulosta (ks. Mäkisalo-Ropponen 2016).

Kuten nuorten osallisuutta tutkineet Tomi Kiilakoski ja Marika Tervahartiala (2015) asian osuvasti ilmaisevat, osallisuus ei toteudu tyhjiössä. Se vaatii aina ympärilleen yhteisön ja vuorovaikutuksen sekä mahdollisuuden toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla.

Osallisuutta ei voi luonnollisesti väkisin syöttää kenellekään, vaan on edettävä yksilön ehdoilla, askel askeleelta. Vaikka osallisuutta tukevat menetelmät itsessään eivät heti aitoa osallisuuden kokemusta synnytäkään, voi niissä kuitenkin piillä siemen, josta osallisuus lähtee aikanaan itämään (ks. Isola ym. 2017). Koska jokainen yksilö on ainutlaatuinen, tarvitaan monenlaisia menetelmiä tämän siemenen kylvämiseen ja kasvattamiseen aikanaan kukkivaksi ja hedelmää tuottavaksi osallisuuden puuksi. Elokuvatoiminta tarjoaa yhden vetovoimaisen toimintamuodon osallisuuden tukemiseen.

Elokuvanteko vaatii huolellista valmistautumista. Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

Elokuvatoiminta soveltuu periaatteessa kenelle ja minkä ikäisille vain. Se, mitä osallistujilta vaaditaan, on motivaatio ja sitoutuminen yhteiseen elokuvanteon ja oppimisen prosessiin. Vastaavasti ohjaajalta edellytetään rohkeaa asettumista innostajan rooliin – sopivasti hieman taka-alalle, ettei omia ideoita tule tyrkytettyä liikaa, mutta silti täysivaltaiseksi ryhmän jäseneksi ja osaksi ryhmää. Osallistavaa elokuvantekoa käsittelevässä tutkimuksessaan Martin Gruber (2016) kirjoittaakin yhteisen elokuvanteon opettavan heittäytyvää ja leikkisää työotetta. Kaikkeen ei dynaamisessa prosessissa voi vaikuttaa. Just go with the flow!

Kuka niitä elokuvia muka osaa tehdä?

Pälyilen hermostuneena kelloa – jo puoli kahdeksan. Kohta olisi lopeteltava tälle iltaa. Aika menee niin nopeasti ja muuttuvia tekijöitä on paljon. Olisinpa tajunnut ottaa kaikki nämä asiat huomioon ja varata aikaa reilummin. Olisipa tähän ollut jokin aloittelijan käsikirja! Silti kaikesta huolimatta, kuten olen näille nuorillekin useaan otteeseen projektin aikana sanonut: tämä on parasta, mitä olen töissä vuoden aikana tehnyt.

Kaikki eivät ole elokuvanteon asiantuntijoita. Se ei kuitenkaan ole este elokuvatoiminnan aloittamiselle. Valmiissa elokuvassa olennaisinta eivät ole kalliilla kalustolla tuotetut kohtaukset ja erikoistehosteet vaan sisältö eli ryhmän elokuvallaan kertoma tarina. Valmista elokuvaa tärkeämpää ovat turvallinen ryhmä ja ainutkertainen yhdessä koettu matka.

Kuten Anna-Maria Isola ym. (2017) ja Päivi Känkänen (2013) ovat todenneet, moniammatillinen yhteistyö tuo parhaimmillaan yhteisölliseen taiteen tekemiseen syvyyttä ja lisää menetelmällisiä mahdollisuuksia. Elokuvatoiminnan onnistumisen mahdollisuuksia tukee esimerkiksi yhteistyö sosiaali- tai kasvatusalan ja elokuvantekoon vihkiytyneen ammattilaisen, opiskelijan tai harrastajan välillä. Myös osallistujien etu on, että toiminnan vetäjiltä löytyy osaamista niin ryhmätoiminnan ja henkilökohtaisen kehityksen tukemiseen kuin elokuvatekniikkaan ja media-alaankin.

Lisäksi kannattaa hyödyntää ohjeita ja oppaita, joita lukemalla elokuvanteon kokonaisuus hahmottuu ensikertalaiselle. Vuoden 2019 aikana ilmestyy kirjamuotoinen opas nimeltä Tehtäiskö leffa? Opas elokuvanteosta ryhmille. Oppaassa kuvataan elokuvanteon prosessi alusta loppuun ryhmätyön näkökulmasta, mikä erottaa sen monista perinteisistä elokuvanteon käsikirjoista. Oppaan kolme kirjoittajaa (Nina Heide, Miika J. Norvanto ja Kari-Pekka Vehkaoja) ovat elokuva- ja sosiaalialan sekä nuorisotyön asiantuntijoita. Kirja pohjautuu paitsi Versova Puu -elokuvatoimintaa vuosien ajan toteuttaneiden työntekijöiden tietoon ja näkemyksiin myös elokuvatoimintaan osallistuneiden nuorten ja kouluttajien kokemuksiin. Tehtäiskö leffa? -oppaan kirjoitusprosessiin osallistuminen toimi yhden kirjoittajatiimiläisen sosiaalialan YAMK-opinnäytetyönä. Ilmestyttyään opas tulee tilattavaksi Versova Puu -verkkokauppaan.

Äänitys kuntoon, sitten klaffi… Kuva: Lapinlahden seurakunnan nuorisotyön ja nuorten elokuvaryhmä Lenda Productionsin yhteistyöprojekti 2017–2018.

Herkuteltuamme emäntien meille valmistamilla eväillä istuudumme jännittyneinä suurelle sohvalle. Kauan odotettu hetki on viimein käsillä: on aika katsoa yhdessä tehty elokuva ensimmäistä kertaa. Valkokankaalla kuvaa, dialogia ja musiikkia, haasteita, naurua ja yhteisiä muistoja, yhdessä kertomaamme ja kokemaamme tarinaa. Elokuvan päätyttyä ilmeet ovat hämmästyneen ilahtuneita – siitähän tuli oikeasti hieno! Välillä näytti jo, ettemme saisi edes kasaan kokonaista elokuvaa. Toisin kuitenkin kävi. Jokaisella on lupa olla ylpeä itsestään ja koko ryhmästä. Onneksi, alun epäilyistä huolimatta, päätimme tehdä yhdessä elokuvan!

Lukemasi blogiteksti on tehty yhdessä sosionomi, YAMK-opiskelija Nina Heiden kanssa. Opinnäytetyön laajuus ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa Savoniassa on 30 op. Kypsyysnäytteen sijasta opiskelijat kirjoittavat ammatillisen blogitekstin, josta Ninan kirjoitus on hyvä esimerkki.

 

Kirjoittajat
Nina Heide
Sosionomi YAMK –opiskelija

Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Pirjo Turunen
Sosiaalialan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan opinnäytetyö ”Loppujen lopuks siitä hyötyy eniten itse – ne, jotka sitä tekee”: Ryhmämuotoisen elokuvatoiminnan opas sosiaalialalle on julkaistu Theseuksessa.

Lähteet:
KÄNKÄNEN, Päivi 2013. Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
MÄKISALO-ROPPONEN, Merja 2016. Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. Helsinki: Draamatyö.

Kirje sinulle sosionomiopinnoista haaveileva tai sosionomiopintojasi suorittava

Hei tuleva sosiaalialan osaaja!

 

 

Kirjoitamme sinulle terveisemme Savonian Iisalmen kampukselta huhtikuisena perjantaina 2019. Olemme melkein valmiita sosionomeja ja haluamme antaa sinulle pienen kurkistuksen meidän matkastamme.

Aloitimme opintomme jäisenä ja kylmänä tammikuun päivänä vuonna 2016. Olimme tulleet junalla, pyörällä, kaukaa ja läheltä yksin tai yhdessä aloittamaan jännittävää uutta vaihetta elämässämme. Emme tienneet mikä meitä odotti. Pian meille selvisi, että edessämme on paljon tehtävää, haastetta ja uutta opittavaa.

Yhdessä olemme selättäneet haasteet ja tukeneet toisiamme opintiellä. Yhdessä on jaettu ilot, surut ja kullanmurut. Ammatillinen kasvumme ja henkilökohtainen kehittyminen on ollut antoisaa.

SS16KP:n opiskelijat työstämässä yhdessä positiivisen seläntakana puhumisen harjoitusta 12.4.2019

Opintojen aikana olemme huomanneet, kuinka paljon olemme oppineet sosiaalialasta ja omasta itsestämme. Kokonaisvaltainen ihmisen kohtaaminen ja tukeminen läpi elämänkaaren on tullut tutuksi meille.

Jokaisella on ollut opinnoissaan eri tiensä. Olemme saaneet hakeutua sellaisiin ammatillisiin harjoitteluihin, jotka ovat tukeneet ammatillista kasvuamme. Mutta meitä on ohjattu myös astumaan oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja kohtaamaan ennakkoluulomme ja se on kannattanut, sillä olemme oppineet itsestämme uusia puolia ja saaneet mahdollisuuden oppia uutta. Näkökulmamme ovat laajentuneet ja syventyneet.

Varhaiskasvatuksen pedagogisina ammattilaisina ja sosiaalialan arvopohjaa toteuttavina tuomme ennaltaehkäisevää ja lapsi- ja perhekeskeistä näkökulmaa varhaiskasvatuksen eri kentille. Meillä on herkkyyttä huomata lapsi- ja perhetyössä erilaisia asioita ja tätä näkökykyä olemme opinnoissamme kehittäneet.

Palveluohjauksen opinnot ovat antaneet meille laaja-alaisen osaamisen nähdä ihmisen hyvinvointi kokonaisvaltaisesti. Osaamme tukea ihmistä ja hänen läheisiään erilaisissa elämän tilanteissa. Olemme huomanneet kuinka monimuotoinen ja muuttuva suomalainen palvelujärjestelmä lainsäädäntöineen on ja kuinka monipuolista palveluohjaukseen perehtyneen sosionomin työ on.

Näiden vuosien jälkeen olemme havainneet, että vaikka opinnot päättyvät, oppiminen ja itsensä kehittäminen jatkuvat edelleen. Muuttuva aika haastaa meitä jatkuvaan kehittymiseen ja ajan hermolla pysymiseen.

Tuhansien kirjoitettujen sanojen ja reflektointien jälkeen olemme vihdoinkin valmistumassa, vaikka joskus epäilys on ollut mielessä. Olemme valmiita siirtymään eteenpäin ja kannustamme teitä tarttumaan tilaisuuteen ja haastamaan itsenne.

Me pystyimme siihen, myös sinä pystyt.

Ps. Opettajat Kristiina ja Pirjo laittavat terveisiä ja kertovat luottavansa meihin sosiaalialan ammattilaisina.

 

Kannustavin terveisin

 

 

SS16KP (sosionomiopiskelijoiden ryhmä)
lehtorit Kristiina Kukkonen ja Pirjo Turunen

Huomaisinko huomenna hyvän?

”Aurinkoista päivää” on helppo tervehdys vain kaksi sanaa – mutta se antaa ihmiselle paljon. Sen huomasimme konkreettisesti Kohtio-konferenssin aloitussessiossa Hämeenlinnassa. Kaisa Vuorinen Positiviinen CV -yrityksestä kehotti osallistujia poimimaan yhden tämän kaltaisista tervehdyksistä taululta ja sanomaan sen vierustoverille. Suuri sali täyttyi riemukkaista äänistä ja naurusta.

Vaikka Vuorinen puhui lähinnä peruskoulusta, kaikilla koulutusasteilla on tärkeää satsata myönteisyyteen ja jokaisessa meissä piilevän hyvän huomaamiseen. – Sosiaalisten taitojen eli todellisen sydämen sivistyksen opiskelu ei mene koskaan hukkaan, totesi hän.

Kaisa Vuorinen painotti, että Suomessa keskitytään usein liikaa tiedolliseen oppimiseen. Sen sijaan luokkiin pitäisi saada lisää iloa, intoa ja tunteiden huomioimista. Vuorovaikutus luokassa on keskeisintä oppimisen mahdollistamisessa, ja tämä unohtuu tällä hetkellä liian usein, koska menemme usein asia edellä eteenpäin.

Vie positiivisuutta mukanasi, minne menetkin – kuinka yksinkertainen vinkki yhdistettäväksi omaan opetustyöhön! Vuorista kompaten huomauttaisin, että lasten lisäksi meidän olisi hyvä osoittaa jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle, että ilahdumme hänen tapaamisestaan. Se ei maksa mitään, mutta voi parantaa ilmapiiriä kaikkialla, missä olemme. Hyvä ilmapiiri on edellytys oppimiselle, kehittymiselle ja myös kehittämiselle.

Hyvän huomaaminen kantaa tulevaisuuteen

– Vahvuuksien esiin nostaminen kasvattaa jokaisen henkistä reppua, painotti Vuorinen. – Mikään ei ole niin ratkaisevaa meidän jokaisen hyvinvoinnin kannalta kuin se, että me pääsemme osaksi toisten joukkoa. Eli sen lisäksi, että me huomaamme toisissamme, opiskelijoissamme ja työyhteisöissämme hyvän, meidän pitäisi ylipäänsä huomata toisemme. Tervehtiä ja olla läsnä toisillemme.

Digimentorina Vuorisen ajatukseen tekee mieli vielä lisätä, että tämä olisi hyvä muistaa myös, kun tapaamme toisiamme verkossa. Liian usein jätämme huomiotta linjan päässä olevat tai unohdamme kysyä heidän näkemyksensä – vaikka videoneuvottelutyökalut mahdollistavat kohtaamisen hyvin.

Meidät erottaa roboteista moni asia. Kaisa Vuorinen kannusti huomaamaan ja muistamaan nämä inhimilliset ominaisuutemme.

Meille ihmisinä on myös tärkeää uskoa, että jokainen meistä voi kehittyä joka päivä. – Kun minuun on uskottu, uskon myös itse siihen, että voin ponnistella korkeampiin tavoitteisiin, kuvaili Vuorinen. Myös tämän ajatuksen voi soveltaa aikuisopiskelijaan. Tänä jatkuvaan oppimiseen kannustamisen aikana tämä on hyvä muistutus.

Ilo itsestä ja omasta toiminnasta, kyky katsoa kohti toisia ja ymmärtää, että ihmiset ovat hyviä eri asioissa – näistä syntyy Vuorisen mukaan tulosta. Puutekeskeisyys sen sijaan ei lisää sitä. Lasten ja nuorten tarpeet ovat universaaleja: jokainen haluaa onnistua ja olla kyvykäs, olla osa isompaa joukkoa sekä vaikuttaa omaan toimintaan. Samaa toivomme myös me aikuiset.

Vuorisen vinkit, jotka on helppo allekirjoittaa:

  1. Älä edistä vertailua ja kilpailua vaan huomaa hyvä jokaisessa!
  2. Anna jokaiselle mahdollisuus kukoistaa ja löytää oma potentiaalinsa.
  3. Yhdessä tekeminen on olennaista.
  4. Rakenna positiivista kulttuuria työpaikallesi.
  5. Muista kehuvetoisuus ja ole mielensähyvittäjä.

 

Kirjoittaja
Kukka-Maaria Raatikainen
Suomen kielen ja viestinnän lehtori ja digimentori
Savonia-amk

The Favourite Place in the Nature

Have you ever settling down looking at photos? How often do you use photos in your job? In Finland Miina Savolainen has developed the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course exploring the empowerment of the favourite place.

The nature is our favorite place. The silence, beautiful landscape, nature sounds and the fresh air gives you strength and relax.

Salla-tunturi (photo by Horst Reiter)

We would like to keep the pictures natural as possible. But it is hard to get the same feeling just out of a picture if you haven´t been there. I can just show you the picture and describe what I was feeling and how does it feel if you would be there. However a good picture is worth a thousand words.

There is always a connection with the photographer and the model. Chemistry between these two people is crucial to capture the message of the photo.

When we graduate, we will be working in different fields. The teachers could use this method to motivate the students. In psychotherapy it is very hard to start a productive conversation especially with group therapy. It is a lot easier to use picture material as a starting point of a conversation. In foster care you could use the method as it was created, to empower the clients.

This type of green care is new for every one of us. We think this could be a nice technique opposed to other methods. We will keep practicing on that and try it out in future as much as possible.

Everyone has a different view of beauty and how they see their presence in a photo. It also shows that each of us has a different relationship with nature.

When we were walking in the nature and felt good and relaxed in the fresh air and snowy landscape it was really hard to show the magic on the photo and all the emotions we were experiencing at the moment.

A water experiment (photo by Horst Reiter)

Finding that special place. Nature has a lot to offer when it comes to scenery and it was very hard to find only one special place. After finding the place the problem was finding the right time, the right lighting and sun position.

Some of us love the summer time more than winter and the personal mood was also very important.

You cannot just go somewhere and say this is the place I want to take the picture, you must find this place. You have to feel good in your own skin and relaxed at the same time. Only then you can say that you found one of these places.

Rudolph in Salla (photo by Horst Reiter)

Empowering photographing has a lot of maneuvering and its use has a lot of possibilities for all kind of people. It is important to do this without pressure or in a hurry. Just like most thing in life you have to practice to get better and better. The prize of that is a perfect picture.

 

Writers:

Nina Jovanovic,
School of Advanced Social Studies in Nova Gorica, Slovenia

Horst Reiter, Klaudia Harler & Theresa Heidl,
Hochschule für Agrar- & Umweltpädagogik, Austria

Riikka Rissanen,
Savonia University of Applied Sciences, Bachelor of Social Services degree, Finland

Anne-Leena Juntunen, Senior Lecturer,
Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland

A picture says more than thousand words!

Photos and pictures can be used in many ways. Nowadays they are important tools in different areas of working life. In Finland Miina Savolainen has developed the method of ”Empowering photography”. At Savonia in the international and multidisciplinary studies MultiPro2019 students carried out the process of photographing in Green Care course. The main topic was, the favourite place in the nature.

If you are really enjoying something, you often make a picture of the moment. This enables you to remember your feelings and emotions. Also for other people who look at the pictures that can be contagious.

Mostly they are memories of unforgettable moments such as holiday memories, events, weddings, birthdays, meetings with friends, natural spectacles, animals and plant observations, childhood memories as well as visual material of the last reconstruction in the house, yard or stable.

Salla, enjoy the sunset (made by Horst Reiter)

Of course, not everybody likes to be a photomodel, but also pictures of the nature can capture some good feelings, at a sunset for example. Nature gives us a lot of strength with its variety of plants, animals, waters, landscape and not to forget its varied seasons. It gives us energy and a fantastic place of recreation for old and young for mind and body.

Iisalmi (made by Alexandra Muhr)

A photo without nature is like bread without flour. In general, one can say that nature makes a good picture.

A photo expresses many different feelings (contentment, happiness, fear, joy, well-being, . . .). You don’t need words to describe a picture. Therefore, for example, images are often used in marketing, because you can quickly and easily impress people with them. Images are also sometimes to be enjoyed with caution, unwanted emotions can be exchanged. Images can also highlight illusions. If you work with pictures, you should be careful and always have the goal in mind, what do you actually want to say with the picture, reveal?

How is the feeling when you will be a photographer?

When you take pictures of people, it’s often that you skip a certain charisma on them. The emotions that the model radiates are infectious. It makes people happy to be a help to others. It’s a give and take. Usually many common experiences are made together – it brings the feeling of connection! Often you have realized that the model and the photographer have a lot in common for example that both like to be in nature.

In your job you can explain things a lot better with pictures e.g. modelling the work processes or you can explore the history, feelings and situations of the clients. By photos you can get more power, self-confidence and more self-esteem about yourself and the clients.

Pictures say more than 1000 words, this saying says a lot about photos.

 

Writers:

Alexandra Muhr & Juliana Kacher,
Hochschule für Agrar- und Umweltpädagogik, Austria

Emmi Hämäläinen & Krista Korhonen,
Savonia University of Applied Sciences, Iisalmi, Finland

Anne-Leena Juntunen, Senior Lecturer,
Savonia University of Applied Sciences, Social Services, Finland

Vertaistoiminnasta virtaa

Vertaistoiminnan merkitys korostuu erityisesti vaikeissa elämänvaiheissa tai elämäntilanteissa. Riittävästi samankaltainen elämäntilanne vahvistaa ymmärretyksi ja kuulluksi tulemista ja antaa parhaimmillaan iloa vertaistoimintaan osallistuvien elämään. 

Reumaliitto toteuttaa vuosittain valtakunnallisen Iloa Elämään –tapahtuman lastenreumaa sairastaville lapsille ja heidän perheilleen. Loppuvuodesta tapahtuma järjestettiin Kuopiossa yhteistyössä Savonia-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa. Moniammatillisina hankeopintoinaan tulevat sosionomit, suuhygienistit, röntgenhoitajat ja terveydenhoitajat toteuttivat toiminnallisen, innostavan, vertaistuellisen – ja hauskan – päivän lapsille ja perheille.

Suomessa lastenreumaan sairastuu vuodessa noin 200 lasta (Reumaliitto). Lapsen sairastuminen pitkäaikaissairauteen vaikuttaa kaikkiin perheenjäseniin ja aiheuttaa huolta ja haasteita perheen arkeen. Vertaisten kohtaaminen ja kokemusten jakaminen vertaisten kesken parhaimmillaan lievittää huolta ja pelkoa.

Iloa Elämään –tapahtuma Kuopiossa koostui erilaisista aikuisille ja lapsille suunnatuista toimintapajoista, esityksistä ja asiantuntijaosuudesta. Tarjolla oli muun muassa kädentaitoja, tanssia, temppurata, taikuri-esitys, palosammutusharjoittelua, alpakan silittelyä ja nukketeatterin tekemistä. Opiskelijat vastasivat päivän ja toimintapajojen suunnittelusta sekä toteutuksesta. Apua haettiin ja saatiin opiskelijakavereilta, sukulaisilta, Kuopion reumayhdistykseltä sekä lukuisilta muilta paikallisilta toimijoilta tai yhdistyksiltä.

Perhepotrettia varten tarjolla oli monenlaista rekvisiittaa ja liikuntasaliin rakennettu temppurata oli aikuistenkin suosiossa.

Iloa elämään –tapahtuman järjestäminen tarjosi opiskelijoille kokemuksen valtakunnallisen tapahtumapäivän suunnittelusta ja toteuttamisesta kaikkine sopimuksineen, suunnitelmineen, suunnitelmien muuttumisineen ja päivän yksityiskohtaisine järjestelyineen. Johdonmukaisella suunnittelulla ja toimivalla yhteistyöllä opiskelijat toteuttivat kaikkien yhteistyökumppaneiden avulla onnistuneen vertaistoimintatapahtuman.

Yhdessä tekemisen ja onnistumisen riemu oli luettavissa päivän kuluessa niin osallistuvien lasten kuin opiskelijoidenkin kasvoilta. Lukuisat yhteistyökumppanit ja vapaaehtoiset mahdollistivat päivän onnistuneen toteutuksen.

Vertaisuus, hyväksyntä, osallistuminen ja pystyminen olivat päivän suunnittelua ja toteutusta ohjaavia teemoja. Tapahtuma vahvisti opiskelijoiden ymmärrystä vertaistoiminnan merkityksestä:

– Olimme aitiopaikalla seuraamassa reumaa ja muita tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastavien lasten ja heidän perheidensä iloa, yhdessä tekemisen riemua ja hyvinvointia. Lapsi on lapsi sairaudestaan huolimatta ja sekä lapselle että hänen perheelleen merkityksellisiä asioita ovat tekeminen ja kokeileminen, leikkiminen ja liikkuminen, totesivat opiskelijat Henna, Janika, Jenni, Kaisa, Neija, Sari ja Terhi.

Lisätietoa reumasairauksista ja Reumaliiton toiminnasta: www.reumaliitto.fi

Kirjoittaja
Tuija Pakarinen
sosiaali- ja terveysalan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Estetään tietotsunami selkeällä viestinnällä!

Tietoa on valtavat määrät. Aikaa on vähän. Arjen ongelma monella on se, että ei ymmärretä, mitä sanotaan. Tämä on kaikkien yhteinen ongelma, ei vain niiden, joilla on erityisiä kielellisiä ongelmia. Jos tietotsunami lyö heikon kielenkäyttäjän yli, hän on vaikeuksissa – mutta ei se ole helppoa muillekaan.

KV-kohtaamossa Kuopion ELY-keskuksella opittiin tänään, että tietotsunamin voi estää selkeällä viestinnällä. Uusia viestinnän tapoja tarvitaan, koska maailman tietomäärä tulvii. Jokaisella alalla on terminsä ja tapansa kertoa asioista. – Meitä rasittaa se, että saamme tiedon yhä enemmän järjestelmien ja laitteiden kautta, kuvaili selkeän viestinnän kouluttaja Soilimaria Korhonen Savonia-ammattikorkeakoulusta.

Tiedosta ei ole hyötyä, jos vastaanottaja ei sitä ymmärrä

Oppilaitoksen X sivulla lukee: Opiskelijaksi ei kuitenkaan voida ottaa sitä, joka ei ole terveydentilaltaan tai toimintakyvyltään kykenevä koulutukseen liittyviin käytännön tehtäviin oppilaitoksessa, työpaikalla tai muussa oppimisympäristössä. Opiskelija pohtii: ”voinkohan minä hakea?”. Vastaanottaja ei ymmärrä viestiä ja pahimmillaan jättää hakematta. Sama ongelma toistuu hiukan erilaisena muissa asiakaspalvelutilanteissa.

– Voimme aika paljon muuttaa viestinnän tapojamme, jos vain haluamme, kannustaa Soilimaria Korhonen.

Esimerkin asiantuntijakieli toimii, jos viestitään asiantuntijoiden kesken. Muiden sen sijaan on vaikea ymmärtää ammattikieltä. Organisaatioiden sisälle onkin muodostunut ongelma: meillä on sellaisia kielellisiä käsitteitä ja tapoja viestiä, että niitä on vaikea muuttaa noin vain selkeiksi.

Emme voi räjäyttää kaikkien organisaatioiden kielenkäyttöä, mutta voimme jokainen selkiyttää omaa työviestintäämme. Työviestintä on arkeamme ja se on se areena, jolla voimme muuttaa näitä asioita. – Meidän on viestien tuottajina tultava vastaan suurta yleisöä, painotti Korhonen. Suuri yleisö ymmärtää yleiskieltä ja meidän pitäisi pystyä puhumaan ja viestimään niin, että suuri osa yleisöstä ymmärtäisi meitä.

Meillä on kaikilla liian vähän aikaa ja liian paljon töitä, mutta voimme tehostaa ajankäyttöämme viestimällä selkeämmin.

On myös hyvä huomata, että selkeästä viestinnästä on hyötyä paitsi vastaanottajalle, myös meille lähettäjille. Toimintamme tehostuu, kun aikaa säästyy muuhun työhön. Jos joudumme vastaamaan lisäkyselyihin, hukkaamme aikaamme.

Kun viestimme selkeästi, teemme työtä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja saavutettavuuden eteen. Paikoissa, joissa jonkinlaista palvelua tarjotaan, hyvä ja selkeä viestintä merkitsee myös palvelun laatua.

Millaiselle kohderyhmälle käyttäisit samasta käsitteestä sanaa seuraamus, entä rangaistus tai sakko?

– Asiantuntijakieli on työkieltämme ja se on täynnä kippuraisia käsitteitä ja vaikeaselkoisuutta, kuvaili Korhonen. Esimerkiksi rikosalan asiantuntijat puhuvat ”seuraamuksista”. ”Seuraamus”-sana olisi yleiskielellä ”rangaistus.” Yleiskieli on kieltä, jota puhutaan tai ainakin pitäisi puhua uutisissa. Selkokieli puolestaan on apukeino erilaisille erityisryhmille: siitä on turhat rönsyt otettu pois ja se on todella konkreettista. ”Seuraamus” olisi selkokielellä ”sakko”. Selkokielessä rajataan turhaa pois: mitä kohderyhmän tarvitsee tietää kussakin hetkessä?

Asiantuntijan ammattitaitoon kuuluu viestiminen eri kohderyhmien mukaan. Spesialistien kanssa palaverissa puhutaan asiantuntijakieltä, yleiskieltä tarvitaan suuren yleisön kanssa ja selkokieltä erityisryhmien kanssa. – Se on todella vaativaa, kun pitäisi tietää, mitä uskaltaa jättää sanomatta tietyllä hetkellä, pohti tilaisuudessa mukana ollut Te-toimiston kotoutumisen asiantuntija Paula Rapaport. Rajaamisesta puhui myös Soilimaria: pitää rohkeasti rajata ja pohtia, mitä henkilön tarvitsee tietää juuri nyt. Millaiset tietorakenteet hänellä on ja mihin hän voi uutta tietoa liittää?

Hyötyykö kohderyhmäsi yleis- vai selkokielestä?

Yleiskielessä sanasto on yleisesti tunnettua ja lauserakenteet ovat selkeitä. Selkokielen perusteet ovat yleiskielessä, mutta sanasto ja rakenteet ovat vielä ymmärrettävämpiä. Kieltä on muokattu yksinkertaisempaan suuntaan: puhutaan ”helposta suomesta”. Selkokieli on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia ymmärtää yleiskielistä viestintää. Yhteiskuntaan osallistuminen on heille vaikeaa.

Selkokielen varsinaisia kohderyhmiä ovat mm. vähäisen koulutustaustan hankkineet ihmiset, neurobiologisesta kehitysvammasta tai kielitaidon heikentymisestä (esimerkiksi muistisairauden vuoksi) kärsivät sekä vain vähän kieltä puhuvat eli käytännössä maahanmuuttajat.

Mutta tässä tulee hyvä uutinen: selkokielestä hyötyvät kaikki! Esimerkiksi selkokieliset potilasohjeet, palveluoppaat ja infokirjeet olisivat tervetulleita minkä tahansa yhteisön asiakasviestintään. – Harvoin meille tullaan sanomaan, että ”Hei, tämä on liian selkeää!”, Korhonen nauraa.

Selkokeskuksen päivitetyn tarvearvion mukaan 750 000 ihmisistä eli Helsingin asukasluvun verran tarvitsee selkokieltä, siis simppeleintä kieltä. Neljässä vuodessa tämä luku on suurentunut 100 000 ihmisellä. Toisaalta joissakin tilanteissa selkokieltä tarvitsee jokainen meistä. (Selkokielen tarvearvio 2019.) Tällaisia tilanteita voi olla ihmisen elämänkaaren varrella monia: joutuminen onnettomuuteen, yrityksen perustaminen, synnytyksen hetki. Ne ovat tilanteita, joissa koko oma aivokapasiteetti on jo käytössä ja lisätiedon vastaanottaminen on haastavaa.

Laki viestinnän saavutettavuuteen ja selkeyteen tulossa

Lainsäätäjät ovat tarttuneet tähän haasteeseen. Saavutettavuus-direktiiviin pohjautuva laki saavutettavuudesta on tulossa voimaan jo tänä vuonna. Tulevaan lakiin tulee maininta kielen selkeydestä. Laissa tarkoitetaan, että digitaaliset palvelut on suunniteltava kaikille, ei vain osalle meistä. Lakiesitys on annettu eduskunnalle 3.5.2018. Lain käyttöönotto alkaa 23.9.2019.

Viranomaisten on tehtävä digitaaliset palvelut teknisesti ja kielellisesti sellaisiksi, että kuka tahansa voi käyttää niitä. Jotakuinkin näin ehkä sanotaan laissa saavutettavuudesta, joka on tulossa 2019.

 

Soilimarian pikavinkit selkeään viestintään:
  1. MITÄ? Ajattele selkeästi: mitä haluan, että vastaanottaja muistaa, oppii, omaksuu tai miten haluan hänen toimivan?
  2. KENELLE? Mieti, mitä vastaanottaja ehkä tietää jo. Älä oleta, että hän tietää kaiken. Rajaa: mikä on tarpeellista tietää? Älä viesti asioita organisaation näkökulmasta!
  3. MITEN? Suunnittele ja paloittele. Etene asia kerrallaan. Konkretian pitää olla ymmärrettävää. Rakasta aktiivista kieltä.
    Siivoa passiivit pois! Lomake allekirjoitetaan > allekirjoita lomake
    Suosi lyhyitä ilmaisuja. Neuvontapalveluyksikkö neuvoo > neuvonta auttaa
    Jos abstrakti käsite on pakollinen, anna esimerkki. Koliikki > vauvojen vatsakipu
    Taivuta tavallisesti! rekisteröidyttyänne > kun olet rekisteröitynyt

 

Voit hyödyntää näitä selkokielen perusteita työviestinnässä, vaikka vastaanottaja ei kuuluisi erityisryhmiin. Kohderyhmän pohtiminen on tärkeätä. Millaisia erilaisia tyyppejä kohderyhmään kuuluu?

Jos haluat selkiyttää viestintääsi, mieti mitkä ovat ne kohdat, joissa organisaatiosi asiantuntija kohtaa asiakkaan. Miten tässä kohdassa viestitään? Onko siinä kehittämisen kohta? Ymmärtääkö asiakas tätä kieltä vai joutuuko hän pinnistelemään tyhjien sanojen kanssa? Tyhjät sanan tarkoittavat, että niillä ei ole vastaanottajalle merkityssisältöä eli hän ei ymmärrä niitä.

Lopuksi viimeinen vinkki. Älä kirjoita tähän tyyliin: Lähidemokratiajaoston tehtävänä on huolehtia lähidemokratian kaupunkitasoisesta kehittämisestä ja sitä edistävän toiminnan ohjaamisesta. Tämä viesti on kirjoitettu organisaatiosta käsin. Jos vastaanottaja olisi ollut mielessä, tämäkin tekstiesimerkki voisi olla ihan toisenlainen ja toisessa kohdassa tätä kirjoitusta.

 

Teksti ja kuvat:
Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän lehtori ja koordinaattori, Savonia-amk

Kansainvälisyyttä opintokäynnein ja blogin muodossa

Sosionomitutkinnon oppimisympäristönä hyödynnetään ulkopuolisia oppimisympäristöjä, kuten esimerkiksi kulttuurilaitoksia, työpaikkoja, yhteistyökouluja, muita yhteisöjä jne. Opintokäynnit tarjoavat tutkinnon suorittajille enemmän, mikäli vierailua ennen tai sen jälkeen voi vaihtaa ajatuksia tai kysyä lisätietoja opittuun.

Sosiaalinen media, tässä tapauksessa blogi, toimii sillanrakentajana ammattikorkeakoulun ja muiden oppimisympäristöjen välillä. Iisalmen sosionomiksi opiskelevat työstivät yhdessä syyskuussa 2018 tehdyltä opintomatkaltaan matkaraportin blogimuotoon. Yhteisen blogin työstäminen kannusti opiskelijoita tuomaan esiin omaa osaamistaan ja pohtimaan muiden opiskelijoiden kanssa sosiaalialan ammatillisia haasteita.

Opiskelijoiden blogiin >>

Pirjo Turunen
lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Voimaannutaan ikäihmisistä

Kaikilla on ennakkoluuloja. Niitä on usein myös ikäihmisiä kohtaan. Yhtenä Savonia-ammattikorkeakoulun tavoitteena on kantaa oma osansa yhteiskuntavastuusta, ja tähän liittyy myös ennakkoluulojen vähentäminen eri väestöryhmiä kohtaan. Sosionomi-opiskelijat ottavat osaa eri aihealueiden opintojaksoille ja saavat huomata ennakkoluulojensa vähenevän.

Ennakoivan seniori- ja vanhustyön opintojaksolla sosionomi-opiskelijat pääsevät kohtaamaan ikääntyneitä. He järjestävät ryhmämuotoista, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukevaa ryhmätoimintaa iäkkäille. Tänä syksynä osana toimintaa oli myös voiman ja tasapainon harjoittaminen ryhmissä. Näin on tuettu Voimaa vanhuuteen -hanketta.

Kerhoissa on laulettu, pelattu, voimisteltu, kahviteltu, keskusteltu, muisteltu, leivottu ja ulkoiltu, niin Tuulihatussakin. Kuva: Tanja Moilanen

Kerhoissa käyvät ikääntyneet ovat pääasiassa kotona asuvia. Osalla heistä on jo kotiin tulevia palveluja, osalla ei. Kerhopaikkojen valinnassa on tehty yhteistyötä niin Ylä-Savon Soten kuin Kuopion kaupunginkin kanssa.

Tuulihatun kerhossa kävijät ovat olleet tyytyväisiä. Kuva: Tanja Moilanen

Opiskelijat ovat suunnitelleet kerhojen ohjelmaa yhdessä ryhmäläisten kanssa. Heidän tehtävänään on ollut suunnitella toimintaa, joka on vuorovaikutuksellista ja osallisuutta edistävää sekä monipuolisesti hyvinvointia tukeavaa. Tässä on onnistuttu hyvin.

Kerhotoiminnan loppuessa opiskelijat ovat kysyneet ryhmäläisten kokemuksia kerhoista. Palaute on ollut erittäin positiivista. Onpa käynyt niinkin, että opiskelijat ovat saaneet tuettua kanssakäymistä niin, että kerholaiset ovat alkaneet vierailla toistensa luona.

Opiskelijat kertovat saaneensa kohtaamisen ja ohjaamisen taitoja monipuolisesti. He ovat usein yllättyneet kokemastaan. –Vaikka sinne menisi kuinka väsyneenä, huomaa tullessaan olevansa itse voimaantunut, kuvailivat opiskelijat. Eri ikäisten ihmisten kohtaamiset tarinoineen antavat voimaa niin nuorille kuin vanhemmillekin.

 

Kirjoittaja
Kristiina Kukkonen
sosiaalialan opettaja

Sinä olet tärkeä -kerho kaverisuhteiden ja osallisuuden vahvistamiseen

Lapsen kokemus siitä, että hän on saanut olla suunnittelemassa ja vaikuttamassa toimintaan, on merkityksellinen. Tähän ajatukseen pohjautui onnistunut ja hyvää palautetta saanut moniammatillinen hanketyö, jonka tuloksena syntyi kerho Pyörön koulun oppilaille.

Savonia-ammattikorkeakoulun sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat toteuttivat kuluneen vuoden aikana hanke- ja opinnäytetyön opintojaan Pelastakaa Lapset ry:n toimeksiantamassa hankkeessa, joka pilotoi kerhoa 2.–3. luokkalaisille Pyörön koulun oppilaille. Kerho oli suunnattu lapsille, jotka kaipasivat iltapäiväänsä yhdessäoloa ja mielekästä tekemistä.

Kerhossa saatiin toimia eri tavoilla luovasti. Kuvituskuva: Johanna Komulainen.

Ensimmäinen Sinä olet tärkeä -kerho toteutettiin keväällä 2018 ja lapsilta, heidän huoltajiltaan ja viranomaisilta saatujen näkemysten ja palautteiden perusteella pienryhmätoiminnalle nähtiin todellista tarvetta. Kerho sai jatkoa vielä syksyllä 2018, jolloin kerho kokoontui Pyörön koululla tiistaisin kello 14–15.30, yhteensä seitsemän kertaa.

Leikkiä, liikuntaa ja läsnäoloa

Kerhon maskottina toimi iloinen sammakko. Kuva: Johanna Manne.

– Lasten osallisuus heitä koskevissa palveluissa tulee olla kaiken toiminnan lähtökohta, kuvailee Pelastakaa lapset ry:n ohjaaja Liisa Törn. Tämäkin kerho suunniteltiin ja toteutettiin lapsien toiveita, odotuksia ja tarpeita kuullen, jolloin varmistettiin aito ja todellinen lasten osallisuuden toteutuminen.

Kerhotoiminnan pedagogisessa suunnitelmassa painottuivat ystävyyssuhteiden tukeminen, toiminnallisuus ja osallisuus. Kerhon suunniteltu toiminta pyrki vastaamaan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen mahdollisuuksiin.

– Kerhossa liikuttiin, leikittiin ja keskusteltiin tärkeistä, lapsia puhuttelevista ja ajankohtaisista aiheista, kertoivat kerhoa ohjaavat opiskelijat. Lapset esimerkiksi suunnittelivat ja toteuttivat taidetta lasten oikeuksien viikon taidenäyttelyä varten Kuopion Kaupungin kirjastolle viikolla 47 (19.–23.11.2018).

Leikin ja liikunnan ohella kerhossa pyrittiin antamaan lapselle mahdollisuus tulla aikuisen kuulluksi ja näkemäksi. Erilaiset tunteet olivat sallittuja ja ohjaajat tukivat lasta niiden tunnistamisessa ja käsittelyssä. Tällä tavoin lapsia tuettiin vahvistamaan tunnetaitojaan vuorovaikutuksessa turvallisen aikuisen kanssa. Lapsen itseymmärrys lisääntyy, kun lapsen tunteita sanoitetaan ja mietitään yhdessä, mistä ne johtuvat.

Kerhossa vallitsi koko toimintakauden ajan salliva, positiivisesti kannustava ja rohkaiseva ilmapiiri, jossa jokainen lapsi pyrittiin huomioimaan erityisenä ja arvokkaana yksilönä, riittävänä ja tärkeänä juuri sellaisena kuin on. Kynnys uskaltaa, sekä yrittää uutta ja jännittävääkin, madaltui yhdessä tehden ja kokeillen. Tekemisen riemu ja onnistumisen kokemukset välittyivät ohjaajille ja saadun palautteen perusteella, aina kotiin saakka.

Millä tavalla lasten kaverisuhteita voi vahvistaa?

Kerhotoiminnan tavoitteena oli tuottaa tietoa Kuopion Pelastakaa Lapset ry:lle, millainen toiminta tukee ja vahvistaa lapsen kaverisuhteita ja niiden muodostamista, sekä osallisuuden kokemuksia pienryhmätoiminnassa. Lasten suojelun tärkeimpinä lähtökohtina voidaan pitää lasten ja perheiden aitoa kohtaamista, toiminnan avoimuutta ja luottamuksellisuutta.

Alueelliset vahvuudet ja kolmannen sektorin järjestötoiminnan vahvuudet tulisi voida hyödyntää paremmin perheiden tukemisessa. Perheiden tukemiseen tarvitaan räätälöidympiä ratkaisuja.
– Yhteistyötä osaamme jo tehdä, mutta sujuvaan monitoimijuuteen, resurssien vaikuttavampaan käyttöön ja vastuunjaon selkiinnyttämiseen tarvitaan vielä panoksia, kuvailee Kuopion Pelastakaa lapset ry:n varapuheenjohtaja Eeva Heinonen.

Kerhotoiminnan mallintamisessa on kysymys uuden palvelun tuotteistamisesta. Tuotteistamiseen kuuluu tässä myös palvelun lapsi- ja perhelähtöinen kehittäminen. Palveluntuottajien (kunnat, yritykset ja yhteisöt), oppilaitosten ja asiakkaiden monitoimijaisella kehittämistyöllä päästään lähemmäs asiakaslähtöistä, ennakoivaa ja perheiden lähipalveluja ja alueellisia vahvuuksia hyödyntävää palvelujen tuottamista.

Hyvä palaute kannustaa jatkamaan

Kerhotoiminnasta kerättiin syksyn päätteeksi palautetta lapsilta ja heidän huoltajiltaan kyselylomakkein. Saatujen vastausten perusteella kerhotoiminta vastasi lasten ja huoltajien odotuksiin ja se koettiin tärkeäksi.

Kaikki lapset kokivat saaneen edes yhden uuden kaverin ja tukea kaverisuhteiden ylläpitoon. Myös vanhemmat olivat samaa mieltä ja puolet kyselyyn vastanneista vanhemmista arvioikin lapsen yksinäisyyden iltapäivisin vähentyneen.

Tuleeko sinusta seuraavan kerhon suunnittelija ja vetäjä?

Kerhotoiminnan suunnitteleminen ja ohjaaminen vahvistivat opiskelijoiden ryhmän- ja yksilönohjaustaitoja, sekä erilaisten osallistavien työmenetelmien omaksumista ja käyttämistä. Toiminnan arviointi ja kehittäminen edistivät opiskelijoiden vuorovaikutus-, ryhmätyö- sekä organisointitaitoja.

Yhteistyö Pelastakaa Lapset ry:n ja Pyörön koulun kanssa oli toimivaa ja hankkeessa toimineet opiskelijat saivat arvokasta kehittämis- ja projektitoiminnan kokemusta.

Niin lapset kuin vanhemmatkin toivoivat palautteessa kerhotoiminnalle jatkoa ja siitä onkin alustavasti keskusteltu yhteistyössä Kuopion Pelastakaa Lapset ry:n ja Pyörön koulun kanssa. Hanke etsiikin alustavasti kiinnostuneita hankeopintojaan suorittavia opiskelijoita.

Kiinnostuitko hankkeessa työskentelystä ja kerhotoiminnan suunnittelusta ja sen kehittämisestä? Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja sosiaalialan yliopettaja Anne Waldènilta tai opettaja Johanna Komulaiselta.

 

Kirjoittajat
Kaikkonen Sara, SS15SPA
Manne Johanna, SS16KM
Meyer-Korhonen Daniela, SS16KM
Glubokova Viktoriya, SS16KM
Anne Waldèn, sosiaalialan yliopettaja
Johanna Komulainen, sosiaalialan opettaja