Vauhti! -hankkeen Perheily tarjoaa erityislapsiperheille iloista yhdessäoloa ja tekemistä

Erityislapsen vanhemmuus aiheuttaa ristiriitaisia tunteita, selviää järjestöistä koostuvan Pähkinänsärkijät-verkoston kyselyssä vuodelta 2018. Vanhemmat kokeva iloa ja ylpeyttä lapsestaan ja pärjäämisestään, mutta samalla arki on jopa uuvuttava.

Oman lapsen erityisen tuen tarve aiheuttaa pelkoa muun muassa siitä, miten muut kohtelevat omaa lasta tai millainen tulevaisuus lasta odottaa. Oma lapsi on vanhemmilleen rakas, mutta arki erityislapsen kanssa koettiin kyselyn mukaan raskaaksi. Perheiden tukiverkostot voivat olla rajalliset ja sosiaaliset suhteet olivat kapeutuneet arjen haasteiden keskellä. Vanhemmat toivoivat ymmärrystä, vertaistukea, konkreettista apua ja vapaa-ajan toimintaa sekä koko perheen huomioimista.

Näihin haasteisiin ja toiveisiin tarttuu TATU ry:n (Tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä valtakunnallisen tukiyhdistys) Vauhti! -hanke.

Vauhti! -hanke toimii Pohjois-Savossa Kuopion, Varkauden, Siilinjärven ja Iisalmen alueilla. Hanke tukee erityistä tukea tarvitsevien lasten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta sekä mahdollisuutta elää omannäköistä hyvää elämää. 

Kaksi lasta leikkii lumessa.
Sairaus tai vamma voi vaikeuttaa lapsen suuntautumista ympäristöön. Perheilyissä järjestetään osallistujien toiveiden mukaista tekemistä lasten yhteisleikit mahdollistaen. Kuva: Hanna Heikkinen.

Hanke järjestää lapsille ja heidän perheilleen erilaista toimintaa viikoittain. Kerran kuukaudessa toteutetaan Perheily-tapahtuma, joiden suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut mukana sosionomiopiskelijoita. Iisalmessa Perheily-tapahtumia on toteutettu kuluvan kevään ajan yhteistyössä Perheentalon kanssa. Perheilyt ovat koko perheelle suunnattua, perheiden esittämien toiveiden mukaista yhdessäoloa ja vapaa-ajan viettoa.

Perheet toivoivat tapahtumapäiviin yhdessä olemista ja liikkumista. Iisalmessa Perheily-päiviin suunniteltiin toimintaa, joka olisi helposti toteutettavissa myös kotona. Toiminnalla tuettiin myös eri perheiden tutustumista toisiinsa ja lasten yhteisleikkejä. Kevään aikana toteutuneisiin tapahtumiin kuului aarrejahtia, lumilinnan rakentamista, leikkipuistossa leikkimistä, metsäleikkejä ja makkaranpaistoa.

Vertaistuki ei korvaa ammattilaisten tarjoamaa tukea ja apua, mutta voi täydentää sitä merkityksellisesti. Kokemusten jakaminen samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa mahdollistaa tunteen yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta. Vertaisilta saadut neuvot ja vinkit voivat sujuvoittaa arkea. Vauhti! -hankkeen toiminnan kautta lisätään myös tietoisuutta ja suvaitsevaisuutta erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohtaamisessa.

Lapsia nuotiolla, myös makkarat.
Nuotiolla paistetut makkarat maistuivat leikkien jälkeen. Iisalmessa kevään Perheily-päivissä muun muassa leikittiin metsässä ja leikkipuistossa ja rakennettiin lumilinnoja. Kuva: Hanna Heikkinen

Kirjoittajat:
Hanna Heikkinen
sosionomiopiskelija

Tuija Pakarinen
sosiaalialan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lue lisää:

Pähkinänsärkijät 2018. Parisuhde, vanhemmuus ja ero erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheissä. Raportti erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhemmille suunnatusta kyselystä.

TATU ry 2021. Vauhti! -hanke.

Monialainen yhteistyö lastensuojelun ja erityishuollon rajapinnassa

Lastensuojelun ja erityishuollon rajapinnalla tehtävä asiakastyö vaatii monialaista ammatillista yhteistyötä. Tämä blogikirjoitus perustuu YAMK-opinnäytetyöhön (Göös R. 2021), jossa selvitettiin kuinka kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten sijaishuolto järjestetään.

Kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten palvelut sijoittuvat lastensuojelun ja vammaistyön palvelujen rajapinnalle. Lapsella on samanaikaisesti asiakkuus molempiin palvelualoihin, jolloin yhteistyön merkitys korostuu.

Lastensuojelun ja vammaistyön työntekijöiden yhteistyöllä on etuja sekä ammattilaisille että asiakkaalle. Vammaistyön työntekijöiden osaamista tarvitaan kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevan lasten tuen tarpeiden ymmärtämisessä ja kokonaistilanteen hahmottamisessa. Heillä on myös laajaa osaamista vaihtoehtoisten kommunikaatiokeinojen hyödyntämisessä erityislapsen mielipiteen selvittämiseksi, jota tarvitaan lapsen kuulemisen ja osallisuuden turvaamiseksi. Lastensuojelun työntekijöiden osaaminen ammatillisessa yhteistyössä kohdentuu lasten oikeuksien toteutumiseen ja lastensuojelulain monipuoliseen soveltamiseen.

Sopivien palveluiden pohtiminen yhdessä auttaa ammattilaisia saamaan laajemman käsityksen, jonka avulla lapselle ja perheelle tarjotut palvelut vastaavat paremmin heidän tarpeisiinsa. Jokainen lapsi on yksilö, jonka tarpeita arvioidaan monialaisen tiimiin kanssa. Lapsilla on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa ja päätöksenteossa, eikä kehitysvammaisuus saa olla esteenä. Tuen tarpeiden arviointiin käytettävä aika tulee moninkertaisesti takaisin, kun lapsi saadaan kerralla sijoitettua paikkaan, joka vastaa hänen tarpeitaan.

Käytännön yhteistyötä voivat olla yhteiset suunnittelupalaverit, molemminpuoliset konsultaatiot ja palvelutarpeen arviointi. Päällekkäiseltä työltä vältytään, kun vammaispalveluiden palvelusuunnitelma ja lastensuojelun palvelutarpeen arviointi laaditaan yhtenä yhdistettynä suunnitelmana. Tämä toimintatapa näyttäytyy myös asiakkaalle päin hyvänä viranomaistyönä. Yhteistyötä voidaan laajentaa koskemaan myös palveluiden järjestämiskulujen sopimiseen vammaistyön ja lastensuojelun välillä.        

Yhteistyökäytännöissä on Suomessa kuntakohtaisia eroja. Yhteistyön eduista sekä asiakkaille että työntekijöille on kuitenkin vahvaa näyttöä myös kansainvälisissä tutkimuksissa. Lasten ja perheiden tilanteet ja ovat kuitenkin aina hyvin yksilölisiä, eikä yhteistyön tekemiseen siksi ole olemassa valmista mallia tai kaavaa. Lasten kasvun ja hyvän elämän turvaamiseksi erityisalojen välinen yhteistyö on kuitenkin ehdotonta.

Kirjoittajat:
Riina Göös
sosionomi, palveluyksikön johtaja Tukena Kultasiipi
YAMK-opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Päivi Tikkanen,
TtT, erityisasiantuntija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
Göös R. 2021. Lastensuojelun ja erityishuollon rajapinnalla – kehitysvammainen ja erityistä tukea tarvitseva lapsi sijaishuollossa. YAMK-opinnäytetyö, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Kelan asiakkuusvastaavapalvelun käyttökokemuksia

Kelan visiona luoda hyvinvointia ja oman elämän hallintakykyä palveluiden edelläkävijänä

Kansaneläkelaitoksen keskeisenä tavoitteena on panostaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden palveluihin. Kelassa toiminnan ytimenä on panostaa erityis- ja muutostilanteissa olevien asiakkaiden palveluiden tuottamiseen henkilökohtaisen neuvonnan ja tarkoituksen mukaisen palvelutarjonnan kautta. Kela palvelee asiakkaita verkossa, puhelimessa ja palvelupisteissä. Asiakkaalla on mahdollisuus valita hänelle sopiva asiointitapa, joka sopii hänen elämäntilanteeseensa.

Kelan visiona on toimia palveluiden tuottajana asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa asiakaskokemusta kehittäen, luottamusta ja yhteistyötä vaalien sekä tiedon liikkuvuutta ja hyödyntämistä mahdollistaen. Kelan strategiatyön perustana on yhdessä tekeminen ja kehittäminen. Kelan strategian määrittelyssä ja arkeen kuljettamisessa hyödynnetään palvelumuotoilun menetelmiä. Strategiaperusta on luotu tiiviissä yhteistyössä koko Kelan ja keskeisten sidosryhmien kanssa.

Kelan toimisto ja ihmisiä menossa sisään.
Kelassa asioi paljon ihmisiä. Kuva: Kela

Laadukkaan palvelukokemuksen jäljillä

Hyvän palvelun periaatteita ovat palvelun toimivuus käyttäjille niillä keinoin, joilla palvelu on parhaiten saavutettavissa. Toimiva palvelu palvelee myös palvelua tuottavaa organisaatiota tarkoituksenmukaisuudellaan ja tuottavuudellaan. Hyvä palvelu palvelee yhteiskuntaa kokonaisuudessaan. Palvelua tulee voida käyttää tasavertaisesti eikä käytettävyydessä tule esiintyä syrjintää. Jotta tiedetään, miten palvelua tulee tarjota, tulee olla ymmärrys asiakkaiden odotuksista. Asiakasodotukset on huomioitava, olivat ne sitten millaisia odotuksia tahansa. (Downe 2020.) Tänä päivänä puhutaan myös palveluiden ihmisläheisestä kehittämisestä (ts. palvelumuotoilu), johon osallistetaan asiakkaita aktiivisesti mukaan. Palveluiden räätälöinnillä voidaan tähdätä yksilöllisempään palveluun ja vastata erilaisten asiakkaiden palvelutarpeisiin.

Kelassa on huomattu tarvetta erilaisille palvelutarpeille laajan asiakaskunnan keskuudessa. Asiakaspalvelun kehittäminen on Kelassa strategisessa keskiössä, jotta voidaan tarjota kestävällä tavalla asiakkaille oikea-aikaisesti ja oikeakanavaisesti tarkoituksenmukaisia palveluja.

Pitkospuut keskellä suota.
Polku. Kuva: Saila Lahti

Sosionomi (YAMK) -opiskelijana ja kelalaisena tekemäni opinnäytetyö otsikolla Kelan asiakkuusvastaavapalvelun käyttökokemuksia kertoo tarkemmin yhdestä uudesta palvelukokemusten pohjalta työstetystä palvelumallista.

Kelassa käynnistettiin talvella 2018 erityisesti nuorille työttömille asiakkaille suunnattu kohdennettu yksilöllinen palvelu, nimeltään asiakkuusvastaavapalvelu. Asiakkuusvastaavapalvelulla tarkoitetaan erityistä tukea Kela-asioinnissaan tarvitseville asiakkaille suunnattua neuvontapalvelua, jossa asiakasta palvellaan ja neuvotaan haastavan tilanteen yli. Palvelu toteutettiin Kelassa kokeiluna, jossa yksilöllistä palvelua tarjottiin rajatun alueen tukea tarvitsevalle asiakaskohderyhmälle sovittuna ajanjaksona. Tutkimuksen tarkoitus oli kerätä tietoa asiakkuusvastaavapalvelukokeilusta saaduista kokemuksista ja palvelun toteuttamisesta kokeilun aikana 1.2.-30.6.2018. Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake asiakkuusvastaavapalvelua toteuttaneille palveluasiantuntijoille sekä heidän esimiehillensä kokeilujakson lopussa. Keskeistä oli saada tietoa myös asiakkaiden kokemuksista Kelan uudesta palvelutavasta.

Tutkimukseni on toteutettu laadullisella menetelmällä. Työn aineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Tutkimustulokset osoittivat asiakkuuvastaavapalvelun vastanneen hyvin asetettuihin odotuksiin ja palvelusta saadut kokemukset olivat pääosin myönteisiä. Asiakkuusvastaavapalvelusta hyötyi suurin osa palveluun ohjautuneista asiakkaista. Tulosten mukaan myös palveluasiantuntijoiden asiakaspalveluosaaminen oli asiantuntevaa ja he kokivat palvelun toteuttamisen antoisana ja ammatillista osaamista vahvistavana.

Asiakaskokemus keskiössä

Kelan arvoina ovat ihmistä arvostava, osaava, yhteistyökykyinen ja uudistuva. Kelan strategisina tavoitteina on tähdätä erinomaiseen asiakaspalveluun ja löytää asiakkaille toimivia palveluratkaisuja. Opinnäytetyöni Kelan asiakkuusvastaavapalvelun käyttökokemuksista osoittaa, kuinka keskeistä Kelassa on tarjota myös yksilöityä ja henkilökohtaista asiakaspalvelua asiakkaan elämäntilanne huomioiden. Asiakkailta saatu palaute asiakkuusvastaavapalvelusta osoitti palvelulle ilmeisen jatkotarpeen.

Kirjoittaja:
Saila Lahti
Sosionomi (YAMK) -opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

DOWNE, Lou 2020. Good Services. How to design services that work. 2. painos. Amsterdam: BIS Publishers.

Kela-asioinnin tavat

Kelan strategia

Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreiden kokemuksia työnsä merkityksellisyydestä

Tee työtä, jolla on tarkoitus

Työn merkityksellisyys ja sen tutkiminen on noussut viime vuosina työelämän murroksen myötä suosituksi aiheeksi. Työn merkityksellisyyden kokeminen vaikuttaa työn tekemiseen ja kokemukseen työyhteisöstä , se koostuu niin sisäisistä kuin ulkoisistakin tekijöistä. Parhaimmillaan merkityksellisyyden kokemus innostaa, motivoi ja lisää sitoutumista työtä kohtaan, kun taas pahimmillaan merkityksettömyys lannistaa.

Sosionomi (YAMK) -opiskelija Kaisa Kajo tutki opinnäytetyönään Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreja ja heidän kokemuksiaan työn merkityksellisyydestä. Kimmokkeen aiheen tutkimiseen Kajolle antoi oma henkilökohtainen ammatillinen pohdinta ja kokemus työskentelemisestä kahden eri työalan, maanpuolustuksen ja sosiaalialan, rajapinnassa. Kajo on työskennellyt Puolustusvoimissa sosiaalikuraattorina viimeiset 15 vuotta.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimuksen teoriapohjana toimi itseohjautuvuusteoria ja psykologiset perustarpeet. Tutkimus pohjautui aiempaan teoriatietoon ja Puolustusvoimien sosiaalikuraattoreille tehtyyn kyselyyn.

Ensimmäinen sosiaalikuraattori aloitti vuonna 1976

Puolustusvoimissa palvelee tällä hetkellä 22 sosiaalikuraattoria, ensimmäinen sosiaalikuraattori aloitti Dragsvikin varuskunnassa vuonna 1976. Työn historialliset juuret ulottuvat toiseen maailmansotaan ja vuoteen 1942, jolloin perustettiin Asemiesten Siviiliasian Neuvontatoimisto. Tänä päivänä sosiaalikuraattorin tehtävänä on tukea palkatun henkilöstön ja asevelvollisten psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä siten, että he suoriutuvat heille annetuista tehtävistä ja palveluksesta.

Sotilas ja lentokone.
Sosiaalikuraattorit tukevat niin asevelvollisten kuin palkatun henkilökunnan toimintakykyä. Kuva: Puolustusvoimat.

Psykologiset perustarpeet täyttyessään tuottaa hyvinvointia

Tutkimuksen viitekehyksenä toimi itseohjautuvuusteoria, jonka mukaan ihmisellä on fysiologisten perustarpeitten lisäksi myös psykologisia perustarpeita, jotka tyydyttyessään tuottaa hyvinvointia ja kokemuksen merkityksellisyydestä. Tutkijat Ryan ja Deci (2019) ovat tulleet siihen tulokseen, että näitä psykologisia perustarpeita on kolme: vapaaehtoisuuden tarve, kyvykkyyden tarve ja läheisyyden tarve.

Filosofi Martela (2015) on lisännyt listaan kuuluvaksi yhden psykologisen perustarpeen, hyväntekemisen tarpeen. Työhyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna peruskysymykseksi nousee se, että mahdollistaako työ, jota teemme näitten perustarpeitten täyttymisen, tarjoaako työ meille kokemuksia autonomisuudesta, kyvykkyydestä, yhteenkuuluvuudesta ja hyväntekemisestä.

”Yksikään päivä ei ole samanlainen”

Tutkimuksen mukaan sosiaalikuraattorit kokevat tekemänsä työn merkitykselliseksi, pääsääntöisesti voidaan todeta, että työssä psykologiset perustarpeet täyttyvät. Vankka sosiaalialan osaaminen ja ammattitaito ohjaavat sosiaalikuraattorin työtä Puolustusvoimien ydintehtävän toteutumisen tukemisessa. Työ koetaan monipuoliseksi ja itsenäiseksi hierarkisesta työympäristöstään huolimatta, lisäksi työ antaa mahdollisuuden työntekijälle käyttää omaa persoonallisuuttaan työn hoitamisessa. Toisaalta itsenäisyys ja työympäristön pääfokus aiheuttavat osin sen, että sosiaalikuraattori saattaa kokea toiseuden tunnetta, ulkopuolisuutta omassa työyhteisössään.

Puolustusvoimien mainos.
Puolustusvoimat auttaa eteenpäin! Kuva: Puolustusvoimat

Tutkimuksessa ilmeni myös asioita, joita sosiaalikuraattorit haluaisivat työssään kehittää tai joita he jo tällä hetkellä kehittävät. Näitä olivat muun muassa terapeuttisen osaaminen lisääminen, sosiaalikuraattorityön kohdentamisen ja oikea-aikaisuuden kehittäminen työn vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Kirjoittaja:
Kaisa Kajo
sosionomi (YAMK) -opiskelija
Savonia ammattikorkeakoulu

Lähteet:

RYAN, Richard M. ja DECI, Edward L. 2019. Brick by Brick: The Origins, Development, and Future of Self-Determination Theory. [verkkojulkaisu] Brick by Brick: The Origins, Development, and Future of Self-Determination Theory – ScienceDirect [Viitattu: 2021-05-05.]

MARTELA, Frank 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki: Gummerus Kustannus Oy.


”Asiakas on se ykkönen” – Hyvä asiakaskokemus johtamistyön tavoitteena vanhuspalveluissa

Vanhuspalveluissamme paine työn tehokkuudelle on kova suuren työmäärän ja niukkojen resurssien vuoksi. Asiakaslähtöisyys ja laatu ovat vaarassa jäädä taka-alalle, ja ne ovat saaneetkin monia ”kolauksia” viime vuosina. Laadukasta vanhuspalvelutyötä tavoiteltaessa huomio kiinnittyy arvoihin, osaamiseen ja yhteistyöhön, mutta myös johtamistyön merkitys on keskeinen. Juuri hyvän esimiestyön avulla voidaan rakentaa edellytyksiä työyhteisöille onnistua työssään ja saavuttaa laatutavoitteita. Tutkimus hyvän asiakaskokemuksen johtamisesta vanhuspalveluissa nostaa esiin johtamistyötä laadun kehittämisen tukena. Positiivinen lähestymistapa, sekä tahto ja teot hyvään asiakaskokemukseen panostamiseen ja aiheen esille nostamiseen lisäävät myös vanhustyön tarvitsemaa vetovoimaisuutta!

Vanhuksen kädet ja syli.
Hyvän asiakaskokemuksen tavoittelu vanhuspalveluissa on tärkeää, se on ajankohtaista ja inhimillistä. Kuva: Pixabay.

Vanhuspalvelut ja niiden henkilöstö voivat olla elämän viimeisten vuosien kannalta tärkeimpiä vanhusten hyvän, omannäköisen elämän ja mielekkään arjen mahdollistajia. Laatuvaatimukset ovat myös vahvasti kirjattuina lainsäädännössä ja suosituksissa, jotka ohjaavat laadun arviointiin ja kehittämiseen. Tämän vuoksi laadukkaaseen hoivaan, parempien asiakaskokemusten saavuttamiseen ja johtamistyöhön vanhuspalveluissa kannattaa panostaa. Kuopion kaupungin vanhuspalveluissa vuosittain toteutetut asiakaskyselyt ovat olleet keskiössä vanhusten hoivan laadun ja asiakaskokemusten seurannassa ja kehittämisessä. Koska asiakaskokemuksen ja hoivan laadun kehittäminen on tärkeimpiä kirjattuja tavoitteita vanhuspalveluissa tuleville vuosille (Kuopion kaupunginvaltuusto 2018), on aihetta käsittelevän tutkimuksen tekeminen perusteltua ja tarpeellista.

Tutkimus hyvän asiakaskokemuksen johtamisesta

YAMK-opinnäytetyönä tekemäni tutkimus tarkastelee hoivan laadun kehittämistä, Kuopion kaupungin Vanhusten asumispalveluissa uudesta näkökulmasta, asiakaskokemuksen johtamisesta katsottuna. Tutkimus lähti liikkeelle organisaation toiveesta ja tarpeesta tuottaa tietoa vanhuspalvelujen laadun kehittämiseen sekä omasta kiinnostuksestani tarkastella esimiestyön merkitystä laatutyön taustalla. Näiden näkökulmien yhdistäminen tuotti tutkimuskysymykset: millaiseksi esimiehet arvioivat johtamisen merkityksen asiakaskokemuksen laadulle, sekä millaista johtamista työyhteisö tarvitsee hyvän asiakaskokemuksen ja hoivan laadun saavuttamisessa vanhusten asumispalveluissa? Tutkimuksen tavoitteena on siis kuvata hyvän asiakaskokemuksen johtamista ja ymmärtää sitä, jotta päästäisiin jatkossa entistä paremmin kehittämään hoivan laatua ja sisältöä.  

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kaikki 10 asumisyksiköissä tutkimushetkellä työskentelevää lähiesimiestä. Toteutetun teemahaastattelun teemat olivat: henkilöstön osaamisen taso; työyhteisön vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja toimintakulttuuri; vuorovaikutus asumispalveluiden arjessa sekä asukkaiden ja omaisten kohtaaminen; sekä esimiesten keskinäinen yhteistyö. Haastatteluaineistot analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, jolloin aineistosta vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin hyvin aineistolähtöisesti ja analyysin loppuvaiheessa löydettyä tietoa tarkasteltiin suhteessa taustateorioihin.

Tekemäni tutkimus pyrkii siis osaltaan vastaamaan lainsäädännön vanhusten hoivalle asettamiin laatutavoitteisiin kokoamalla näkemyksiä hoivan laadun edelleen kehittämisen tueksi ja taustaksi. Se tukee kohdeorganisaation kiinnostusta ja tarvetta panostaa laatuun ja hyvään asiakaskokemukseen asumispalveluissaan. Myös tutkimuksen positiivinen lähestymistapa, hyvän asiakaskokemuksen johtamisen kuvaaminen vanhusten hoivamaailmasta, on tarpeellinen. Sekä vanhuspalvelujen asiakkaat, omaiset ja henkilökunta, että myös koko yhteiskuntamme tarvitsevat uskoa ja luottamusta vanhuspalveluja kohtaan.

Tutkimustuloksia asiakaskokemuksen johtamiseen

Tutkimuksen tulosten perusteella ammatillisen osaamisen vahvistaminen on tärkeä johtamistyön tavoite. Ymmärrys perustehtävästä, vuorovaikutusosaaminen ja asiakaslähtöisyys työskentelyn ytimenä, ovat keskeisiä ammatillisen osaamisen sisältöjä, joihin johtamistyön tulee kohdentua. Kiteyttämällä ja kirkastamalla työn tarkoitusta luodaan perustaa asiakaslähtöiselle toimintakulttuurille. Ammatillisen osaamisen vahvistaminen tarkoittaa esimerkiksi työntekijöiden tukemista, kannustamista ja jatkuvan ammatillisen keskustelun ylläpitämistä työn tarkoituksesta. Järvisen (2014) mukaan esimiehen ymmärrys omasta roolistaan työpaikan toimintakulttuurin rakentajana onkin tärkeä, jotta hän pystyy toimillaan luomaan asiakaslähtöisyyttä työyhteisön toimintaan ja asenteisiin.    

”Minun tehtävä on mahdollistaa, että minun työntekijä onnistuu siinä perustyössä. Sitä mä oon tullu tänne mahdollistamaan ” – Tutkimuksen teemahaastatteluun osallistunut esimies[HS3] .

Toinen tärkeä johtamisen kohde on myönteisen tunneilmaston luominen. Myönteinen tunneilmasto on työntekijöille turvallinen ja arvostava, jokainen hyväksytään omana itsenään. Siihen esimies voi kuitenkin vaikuttaa vain läsnä olemalla työyhteisölle. Läsnä ollessa esimiehen tulee ylläpitää avointa ja luottamuksellista keskustelukulttuuria. Esimerkillään hän pystyy luomaan myönteistä tunneilmapiiriä työyhteisöönsä. Tunneilmaston johtaminen mahdollistaa työyhteisölle ja sen jäsenille antaa työlle paras mahdollinen työpanoksensa (Rantanen, Leppänen, & Kankaanpää 2020).                                                                                              

Kädet pitävät kiinni toisistaan.
Yhteistoiminta työyhteisössä on yhteistä keskustelua ja yhteisöllisiä työkäytäntöjä. Kuva: Pixabay

Keskeistä toimintakulttuurin johtamisessa on myös yhteistoiminnan rakentaminen. Jatkuvan ammatillisen keskustelun ja työyhteisön jäsenten välisen vahvan vuorovaikutuksen synnyttäminen ja ylläpitäminen on merkityksellistä. Myös yhteisöllisten työkäytäntöjen avulla esimies voi edistää yhteistoimintaa, tukea työssäjaksamista ja rakentaa me-henkeä. Koiviston ja Rannan (2019) mukaan yhteistoimintaa luomalla kyetään saavuttamaan yhteistyötä ja yhteistä innostusta eli flow´ ta.

Tutkimuksen johtopäätöksiä ja ajatuksia tulevaan

Kirkkaimpana johtamistyön tehtävänä tutkimuksessa haastateltujen esimiesten kokemuksia ja ajatuksia tarkasteltaessa, nousee kuitenkin asiakaslähtöisen toimintakulttuurin luominen työyhteisöihin. Esimiehet haluavat toimia asiakaslähtöisten arvojen mukaan ja esimerkkeinä. He korostavat kohtaamisen merkitystä asiakastyössä. Työntekijöiden ja työyhteisöjen voimaantumista tukeva toimintakulttuuri edistää asiakaslähtöistä työskentelyä ja parempaa työn laatua. Asiakaskokemusta johdettaessa onkin tarpeellista ymmärtää teoriaa voimaantumisen merkityksestä yksilön hyvinvoinnille ja kyvylle tuottaa hyvää toisille (Siitonen 1999).

Tutkimukseni johtopäätöksenä on siis, että johtamistyöllä tuettaessa työyhteisöjen ammatillista osaamista, luoden myönteistä tunneilmastoa sekä rakentaen hyvää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta, mahdollistetaan työntekijöiden voimaantuminen. Voimaantuneet työntekijät ja työyhteisöt taas voivat saavuttaa entistä parempaa työn laatua asiakkaiden parhaaksi. He onnistuvat tuottamaan parempia asiakaskokemuksia – tyytyväisyyttä ja hyvää elämää vanhusasiakkaille!

Esimiesten läsnäolon merkitystä ei voi liikaa korostaa asiakaskokemuksen johtamiseen liittyen ja kehittämiskohteita suunniteltaessa vanhusten asumispalveluissa. Näen erittäin suositeltavana ja arvokkaana varmistaa esimiesten mahdollisuuden olla aidosti läsnä johtamissaan työyhteisöissä. Vain siten he voivat kehittää työyhteisöjensä toimintakulttuureja työntekijöitä tukeviksi ja koko vanhusten hoivapalveluja edelleen asiakaslähtöisemmiksi.

”Kyllä se, että olet paikalla, näyt ja myös kuulut ja myös kuulet, niin on kyllä ykkösasioita. — Kyllähän sitä teknisesti voit tehä vaikka mitä etänä, mutta esimiehen pitäis olla läsnä.” – Tutkimuksen teemahaastatteluun osallistunut esimies.

Tämä blogipostaus on tehty osana sosionomi (YAMK) -tutkinnon opinnäytetyöprosessia. Opinnäytetyö Hyvän asiakaskokemuksen johtaminen Kuopion kaupungin Vanhusten asumispalveluissa – Teemahaastattelu ympärivuorokautisen hoivan lähijohdolle on julkaistu Theseuksessa.

Kirjoittajat                                                                                                                                                                         
Sini Hakulinen                                                                                            
Sosionomi YAMK -opiskelija

Marjaana Tuovinen                                                                                 
Sosiaalialan lehtori                                                                                                                                                        
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:                                                                                                                                                                              

Järvinen, Pekka T. 2014. Organisaatiokulttuurin hyödyntäminen suorituksen johtamisessa. Teoksessa Pekka T. Järvinen, Jukka Rantala & Petri Ruotsalainen. Johda suoritusta. Viro: Talentum, 193-211.

Koivisto, Satu & Ranta, Ritva 2019. Näin motivoin yhteistyöhön – ryhmän johtamisen käsikirja. Viro: Kauppakamari.

Kuopion kaupunginvaltuusto 2018. Ikäystävällinen Kuopio -ohjelma 2009-2030. Verkkojulkaisu. Kuopion kaupunki. Viitattu 6.5.2021.

Rantanen, Jarkko, Leppänen, Ira & Kankaanpää, Heikki 2020. Johda tunneilmastoa. Vapauta työyhteisösi todellinen potentiaali. Liettua: Alma Talent.

Siitonen, Juha 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun opettajankoulutuslaitos. Oulun yliopisto. Viitattu 5.5.2021.


Opistovuosi oppivelvollisille: mahdollisuus vai hukattua aikaa nuoren elämässä?

Laajennettu oppivelvollisuuslaki ja koulutukseen hakeutumisvelvoite  tuli voimaan 1.1.2021. Laajennus koskee kaikkia 2005 syntyneitä nuoria, jotka päättävät peruskoulunsa tänä keväänä. Laajentumisen myötä koulutus on maksutonta kohderyhmälle, mikä on merkittävä tekijä vähävaraisille nuorille ja heidän perheilleen. Maksuttomuus mahdollistaa nuorille paremmat mahdollisuudet toteuttaa haaveitaan. Kolikon kääntöpuoli on, miten kunnat mahdollistavat tämän maksuttomuuden nykyisessä tiukassa taloudellisessa tilanteessa.

Laajennetun oppivelvollisuuden myötä OPH antoi Suomen kansanopistoille, joilla on vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämislupa, mahdollisuuden järjestää vapaan sivistystyön puitteissa laajennettua oppivelvollisuuskoulutusta 1.8.2021 alkaen. Suomessa on kaiken kaikkiaan 91 kansanopistoa ja ylläpitämisluvalla he voivat nyt siis halutessaan tarjota tätä uutta koulutusmuotoa.

Tällä hetkellä lukemattomissa kansanopistoissa laaditaan kiivaasti opistokohtaisia opetussuunnitelmia valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta. Valtakunnallinen ops antaa raamit suunnittelutyölle, ja jokainen koulutuksen järjestäjä heittää suunnitelmiin omat paikalliset mausteensa. Lähtökohtana valtakunnallisessa opsissa on edistää koulutukseen tulevan nuoren omaehtoista oppimista ja samalla parantaa hänen valmiuksiaan löytää itselleen sopiva jatko-opiskelupaikka opistovuoden aikana tai heti sen jälkeen. Koulutuksen tarkoituksena on tarjota nuorelle turvallisessa ympäristössä mahdollisuutta kehittää omia taitojaan, olipa kyseessä sitten ongelmia elämänhallinnassa tai liian monta koulutusvaihtoehtoa mistä valita se oma juttu.

Kansanopistot voivat olla nuorelle se ensimmäinen paikka jossa hän opettelee itsenäistä asumista turvallisessa ympäristössä. Internaattiasuminen tarjoaa hyvät puitteet itsenäistyä. Samalla nuori opettelee elämänhallintataitoja sekä harjoittaa sosiaalisia taitoja.  Opintoihin kuuluu myös yksilökohtaista opinto-ohjausta, ja nuori on oikeutettu saamaan saman laajuiset opiskeluhuollon palvelut kuin tutkintotavoitteiset toisenasteen koulutuksessa olevat ikätoverinsa. Tarkoituksena on, että nuori löytää oman polkunsa ja kykenee tulevaisuudessa suoriutumaan toisen asteen koulutuksesta.

Kenelle laajennettu opistovuosi on tarkoitettu?

Nykymuotoisen telma ja valma -koulutusten muuttuessa oppivelvollisuuden pidentymisen myötä ja vuoden mittaisen kansanopistovuoden oppivelvollisille alkaessa voidaan varmaankin todeta, että toimintamalliltaan nämä ovat aika lailla samansuuntaisia koulutusmuotoja, jossa tarjotaan nuorelle mahdollisuutta etsiä itseään ja vahvistaa omaa käsitystään omasta jatkokoulutuspolusta.

Yksi lähtökohta on tarjota nuorelle paikka, jossa parantaa perustaitoja ja opiskeluvalmiuksia tai auttaa valintatilanteessa nuorta, jolla on useampi koulutusvaihtoehto. Opistovuosi oppivelvollisille tarjoaa myös mahdollisuuden niille nuorille, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen opintonsa tai ovat keskeyttämisuhan alla. Nuoren tulee olla alle 18-vuotias, jotta hänet voidaan hyväksyä opiskelijaksi tähän oppivelvollisuuskoulutukseen. Toisaalta yhteistyötä voidaan tehdä myös sellaisten nuorten kanssa, joilla on jo toisen asteen koulutuspaikka, mutta opinnoista selviytyäkseen hänelle olisi hyvä hieman miettiä, kuinka opinnoissa päästäisiin eteen päin. Oma arvioni on, että koulutukseen tulijoissa vahvimmin edustettuna ovat sellaiset nuoret, jotka hyötyvät yhteisöllisestä oppimisympäristöstä sekä strukturoidummasta henkilökohtaisesta tuesta.

Kansanopistovuosi oppivelvollisille vapaan sivistystyön -koulutus ei ole tutkintotavoitteista koulutusta. Koulutuksen aikana opiskelijalla on kuitenkin mahdollisuus parantaa peruskoulun päättöarvosanoja. Koulutuskokeilujen myötä hänellä on myös mahdollisuus suorittaa yhteisten aineiden opintoja toisella asteella. Varsinaisia ammatillisia opintokokonaisuuksia heillä ei ole mahdollista suorittaa, koska opintojen arvioinnit muodostuvat ammattiosaamisen näytöistä.

Mielestäni tasa-arvon kannalta mielenkiintoinen kysymys – liittyen vapaan sivistystyön opetukseen osallistumiseen, kahdeksaantoista ikävuoteen ja koulutuksen maksuttomuuteen – on, että  uudistettu oppivelvollisuuslaki ja maksuton opiskelu koskee 2005 syntyneitä nuoria. Valtakunnallisessa vapaan sivistystyön opetussuunnitelmassa sanotaan, että kaikki alle kahdeksantoista vuotiaat voivat osallistua ko. koulutukseen. Ymmärtääkseni heille sen pitäisi olla maksullista, toisin kuin toisen asteen koulutus yleensä, mutta sitä ei olla mielestäni tuotu missään julkisilla foorumeilla esille.  Tällä hetkellä lain mukaan vapaan sivistystyön koulutus on yleissivistävää ja pääsääntöisesti maksullista. Opiskelijalla on oikeus opintoseteliin, jolla voi korvata osan kuluista. Tasa-arvon kannalta olisi oleellista, että kaikille alle kahdeksantoista vuotiaille nuorille voitaisiin yhteiskunnan puolesta osoittaa ilmainen paikka, jossa voisi tutustua eri koulutusvaihtoehtoihin. Tällainen tilanne voi tulla eteen, jos nuori keskeyttää ammatillisen- tai lukiokoulutuksen ja on alle kahdeksantoista.

Huomioni on kiinnittynyt myös toiseen mieltä huolestuttavaan epäkohtaan, kun verrataan tutkintotavoitteisen koulutuksen ja vapaan sivistystyön eroavaisuutta opiskelijan tasa-arvon ja oikeusturvan kannalta. Vapaan sivistystyön laki ei tunne erityisen tuen prosessia opiskelijalle, joka tarvitsee syystä tai toisesta enemmän tukea suoriutuakseen opinnoistaan. Erityisen tuen päätös, joka mahdollistaa tutkintotavoitteiselle erityisoppijalle mahdollisuuden saada lisätukea omaan oppimiseensa on myös koulutuksen järjestäjälle lisäresurssi tuoden mahdollisuutta tukea erityisopiskelijaa paremmin saavuttamaan tavoitteensa. Opistovuosi oppivelvollisille -koulutuksessa erityisen tuen päätöstä ei siis kuitenkaan tunneta. Olen kysynyt asiasta OPH:n edustajilta, mutta en ole saanut heiltä yksiselitteistä kommenttia epäkohtaan. Lisäksi huolta aiheuttaa myös se, että nuori, joka on tottunut saamaan tietynlaista tukea yläkoulussa erityisen tuen puitteissa, joutuukin tilanteeseen, missä samanlaista tukea ei voida resurssien puuttuessa tarjota siinä mittakaavassa, johon hän on tottunut.

Oppimiskäsitys

Kyltti, jossa on tievaihtoehtoja oppimiseen.
Oppimisen polut ovat erilaiset.

Opistovuosi oppivelvollisille -opetussuunnitelmaa tehtäessä yhtenä visiona voisi olla yllä oleva kuva, joka kuvaa mielestäni hyvin niitä erilaisia vaihtoehtoja ja valintoja, joita nuori joutuu käymään läpi. Opistovuosi oppivelvollisille voisikin olla sekoitus humaanisuutta ja sosiaalipedagogiikkaa, jotka tukisivat nuoren kehittymistä aikuisuuteen

Monet kansanopistot ovat perinteisesti tukeutuneet opetuksessaan humanistiseen ajattelu- ja ohjaustapaan. Humanismin ydin on sivistyksen edistämisessä ja ihmisen kunnioituksessa sellaisena kuin hän on. Jokainen ihminen on arvokas itsessään ja jokaisella on ehdoton ihmisarvo. Suvaitsevaisuus on olennaista humanismissa, mikä tarkoittaa, että ehdoton vastuullisuus omista valinnoista on nuorella itsellään. Opistovuosi oppivelvollisille tarjoaa nuorelle mahdollisuuden kehittyä omaksi itsekseen ja sallia ja suvaita myös muiden ihmisten erilaisuutta.

Sosiaalipedagogiikka on ajattelutapa, joka toimii pedagogisessa viitekehyksessä sosiaalisten ongelmien erittelijänä ja samalla kehittelee myös pedagogisia strategioita sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi. Ongelmiin pyritään etsimään vastauksia pedagogisella kysymystenasettelulla, jossa huomio kiinnittyy yksilön inhimilliseen kasvuun ja oppimisen mahdollisuuksiin.

Sosiaalipedagogiikka on osallistavaa pedagogiikkaa, jonka tarkoituksena on herättää opiskelija huomaamaan itsestään osallistuvan oppijan, joka omalla aktiivisuudellaan ja toiminnallaan osallistuu omaan oppimisprosessinsa läpiviemiseen ja luo näin itse itselleen sopivan oppimisympäristön. Oman oppimisprosessin edetessä opiskelijat oppivat huomaamaan omat tarpeensa ja ongelmansa, ja kuinka he osaavat kehittää itse ratkaisumallit ongelmien ratkaisemiseksi.

Opintojen ohjaus ja opiskelijahuolto

Miten saavuttaa edellä mainitut kokonaisuudet nuorta kokonaisvaltaisesti tukien? Koulutuksen on tarkoitettu kestävän yhden vuoden. Käytännössä opetuksen kokonaiskesto on 34 opiskelijaviikkoa tai 53 opintopistettä. Yksi opintopiste tarkoittaa opiskelijalle 27 viikkotuntia. Valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaisesti opintojen osaamiskokonaisuudet pitävät sisällään seuraavat kokonaisuudet:

  • Arjen taidot ja elämänhallinta
  • Opiskelu-, itsetuntemus- ja työelämätaidot
  • Vuorovaikutus- ja viestintätaidot
  • Matemaattiset perustaidot ja ongelmanratkaisutaidot
  • Aktiivinen kansalaisuus
  • Opiskelu- ja urasuunnittelutaidot
  • Valinnaiset suuntautumisopinnot

Lisäksi jokaisella kansanopistolla on mahdollisuus tarjota valinnaisia opintoja omasta koulutustarjonnasta.

Tukea tarvitsevien opiskelijoiden ohjaus on kokonaisvaltaista nuoren hyvinvoinnista huolehtimista. Ohjauksen tarkoituksena on tukea nuoren oppimaan oppimista, kehittää opiskelutaitoja, tukea nuoren itsearviointitaitojen kehittymistä, vahvistaa nuoren itsetuntoa ja parantaa hänen ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojaan. Opetuksessa ja ohjauksessa huomioidaan opiskelijan yksilölliset lähtökohdat, tarpeet, tavoitteet, osaaminen ja elämäntilanne.

Nuoren opiskelua tuetaan yhteistyössä opiskelijan, huoltajien ja opiskelijahuoltohenkilöstön kanssa. Tarkoituksena on hyödyntää nuoren omaa potentiaalia jatko-opinnoissa, työelämässä ja laajemmin elämässä samalla ohjaten opiskelijaa soveltamaan oppimiaan taitoja ongelmien ratkaisemiseksi ja kokeilemaan erilaisia luovia menetelmiä. Tavoitteena on myös opettaa nuoria hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja saamaan rohkeutta olla oma itsensä sekä toimimaan kestävällä tavalla yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä.

Kansanopistojen opistovuosi oppivelvollisille koulutuksessa nuoret ovat oikeutettuja saamaan yhtenevät opiskelijahuoltopalvelut muiden toisen asteen opiskelijoiden kanssa. Opiskeluhuollon tavoitteena on edistää opiskelijoiden oppimista, terveyttä ja hyvinvointia ja huolehtia oppilaitosyhteisön hyvinvoinnista sekä opiskeluympäristön terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Opiskeluhuoltoa toteutetaan sekä yhteisöllisenä että yksilökohtaisena opiskeluhuoltona.

Yhteisöllinen opiskeluhuolto perustuu varhaiseen välittämiseen, jonka tavoitteena on turvallisen opiskelu- ja kasvuympäristön luominen, koko oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Yhteisöllinen opiskeluhuolto kuuluu kaikille oppilaitosyhteisössä työskenteleville ja se toteutetaan hyvässä yhteistyössä opiskelijoiden kanssa.

Yhteisölliseen opiskeluhuoltotyöhön kuuluu koko oppilaitoksen, yksittäisten ryhmien ja asuntolan hyvinvoinnin kehittäminen, seuraaminen ja arviointi. Yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tunnistamme ja ennakoimme hyvinvointiin liittyvät riskit sekä ennaltaehkäisemme vaikeuksien ja ongelmien syntymistä. Opiskeluhuolto on kaikkien oppilaitoksessa työskentelevien ja opiskeluhuollon palveluista vastaavien työntekijöiden tehtävä. Ensisijainen vastuu opiskeluyhteisön hyvinvoinnista on oppilaitoksen henkilökunnalla.

Yksilökohtaisen opiskeluhuollon tavoitteena on opiskelijan opintoihin liittyvien ongelmien tunnistaminen, lieventäminen ja poistaminen mahdollisimman varhain. Yksilökohtainen opiskeluhuolto tukee monialaisesti opiskelijan hyvinvointia, terveyttä ja opintojen etenemistä.

Opiskelijahuoltoon kuuluu myös varmistaa nuoren hakeutuminen jatko-opintoihin. Jokaisella opistovuosi oppivelvollisille -koulutuksen järjestäjällä on nuoren ohjausvelvollisuus opintojen aikana. Nuoren kehittyminen kirjataan hänen henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaansa. Lisäksi nuoren opiskelu ja hakeutumistiedot kirjautuvat  säännöllisesti valtakunnalliseen Valpas-järjestelmään. Valpas-järjestelmä on oppivelvollisuuden seuranta- ja valvontapalvelu, joka kerää tietoa oppivelvollisen opintojen sujumisesta ja opiskeluoikeuden oikeellisuudesta. Opistovuosi oppivelvollisille opintojen jälkeen koulutuksen järjestäjän täytyy   varmistaa minne nuori on sijoittunut oppivelvollisuus opintojen jälkeen.

Kansanopistojen opistovuosi koulutuksen kehittäminen on vielä alkuvaiheessa ja suunnitelmia varmasti kehitetään käytännön kokemusten myötä.Tuleekin olemaan erittäin mielenkiintoista seurata aitiopaikalta tavoitteiden saavuttamista ja koulutuksen kehittymistä ja toivottavasti opistovuosi oppivelvollisille koulutus saa jatkoa myös kokeiluvuoden jälkeenkin. Uuden koulutuksen järjestäminen saattaa olla monen pienen kansanopiston pelastus koulutuksen tarjoajien kentällä.

Haapaveden opiston opintovuoden sanapilvi.
Kasvatus ja ohjausalan opiskelijoiden mietteitä tulevasta opistovuodesta oppivelvollisille. Kuva: Haapaveden opisto

Tässä blogipostauksessani esittelen laajennetun oppivelvollisuuden myötä kansanopistoille tarjotun mahdollisuuden järjestää vapaan sivistystyön koulutusta yhdeksännen luokan päättäville nuorille, jotka mahdollisesti etsivät koulutuksellista suuntaansa. Kyseessä on kokeilu, jonka tarkoituksena on laajentua 1.8. 2022 koskemaan myös kaikkia toisenasteen koulutuksenjärjestäjiä.

Lähteet:

Haapaveden Opisto 2021. IMS Haapaveden opisto strategia 2020-2023 ja toimintasuunnitelma. Viitattu 25.4.2021.

Haapaveden Opisto 2021. Haapaveden opiston opiskeluhuoltosuunnitelma 2017. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021

Haapaveden Opisto 2021. Haapaveden opiston opistovuosi oppivelvollisille opetussuunnitelma 2021. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021.

Opetushallitus 2021. Kansanopistojen oppivelvollisille suunnatun vapaan sivistystyön koulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2021. Verkkojulkaisu. Viitattu 25.4.2021.

Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632. Viitattu 25.4.2021.

Mallia toiselta asteelta suomen kielen opetukseen ja kielitietoiseen opetusotteeseen

Savonia-ammattikorkeakoulu ja Savon ammattiopisto tekevät monenlaista tiivistä yhteistyötä. Myös maahanmuuttotyössä osallistutaan samoihin verkostotapaamisiin ja kehitetään asioita yhdessä. Sain mahdollisuuden olla työelämäjaksolla näkemässä läheltä, miten SAKKYllä koulutetaan eri alojen ammattilaisia toimimaan ja tekemään töitä suomen kielellä ja mitä AMOS (Ammattiosaajat maailmalta) -hanke tekee.

Kaksi opiskelijaa istuu pulpeteissa maskit päässä.
Maria Zhykauskene ja Myung Kyi hakevat Valmasta valmiuksia opiskella toisen asteen tutkinto. Opiskeluaika on ilmeisen mukavaa, koska Maria ja Myung nauravat paljon.

Ensimmäisenä tutustuin Valma-opintoihin, jotka koostuvat monista aiheista. Vuorossa oli suomen kielen opiskelua ja terveydenhuollon sanaston läpikäymistä. Tekstinymmärryksen aiheena oli autenttinen ajanvarausilmoitus KYSiltä. Opettaja kysyi, mitä KYS tarkoittaa. –Se tarkoittaa pelissä, että ”Kill YourSelf”, vastaa yksi opiskelijoista ja nauraa päälle. Tämä on S2-opettajan työn ydintä. Sekä opettaja että opiskelijat oppivat koko ajan uutta – useimmiten myös varsin hyödyllistä tietoa!

Naiset desinfioivat käsiä.
Taitaja-finalisti ja lähihoitajaopiskelija Erika Ukkonen opettaa Valmalaisille käsihygieniaa. Myös S2-opettaja Reija Aarikka tarkistaa käsiensä puhtauden laitteella, jonka Erika on tuonut paikalle (kuvassa etualalla).

Hyötynäkökulma korostui myös lounaan jälkeen, kun taitaja-finalisti Erika Ukkonen tuli pitämään Valmalaisille tietoiskun käsihygieniasta. Tässä win-win-tilanteessa lähihoitajaksi opiskeleva Erika sai kokemuksen opastamisesta selkeällä suomella ja maahanmuuttaneet ja opettajat kuulivat, mitä kannattaa huomioida käsien pesussa ja desinfioinnissa. Savonia-ammattikorkeakoulussakin sairaanhoitaja- ja sosionomiopiskelijat kohtaavat simulaatioissa maahanmuuttaneita harjoitellakseen selkokieltä ja selkeää viestintää osana pakollisia opintoja. Malli on varsin käyttökelpoinen – näin on todettu näissä molemmissa opinahjoissa.

Opettaja opettaa.
S2-opettaja Reija Aarikka antaa ohjeita pakopeliin, jossa yhtenä pelaajista on taustalla istuva Myung Kyi.

Pakopeli oppimisen tukena

Idea pakopelin rakentamiseen Savon ammattiopiston Presidentinkadun kampukselle Kuopioon tuli Valma-ryhmästä, jossa yksi opiskelija oli ollut työssä pakopelifirmassa. Pakopelin tavoitteena on harjoitella yhteistyötä, vahvistaa yhteisöllisyyttä ja oppia puhumaan ja ymmärtämään suomea.

Jatkossa pakopeliä aiotaan käyttää uusien ryhmien ryhmäyttämiseen. – Pääasiassa opiskelijat ovat tehneet tämän ja vetävät sen myös itse, pienryhmänä tai parina tai jopa yksin, jos kielitaito riittää, kuvailee S2-opettaja Reija Aarikka.

Pakopelin jälkeen kuuluu naurua, kun jännitys purkautuu. – Onko takki tyhjä?, kysyy opettaja Reija Aarikka opiskelijoilta ja selittää sanonnan merkityksen. Todetaan, että näin on. Peliin osallistuneet kokivat onnistumisen iloa, samoin pelin järjestäneet opiskelijat, jotka kuulevat suoraan erittäin hyvää palautetta kanssaopiskelijoiltaan.

Pakopelin tarvikkeita.
Pakopelissä etsitään tietystä tilasta vihjeitä, jotta saadaan auki lukkoja laatikoista, joissa on uusia vihjeitä.

– Mummo aina sanoi aina, että kaksi kättä on parempi kuin yksi, toteaa opiskelija, joka nauraa herakasti päälle. Hän on tavoittanut pakopelin käytön ytimen oppimismenetelmänä.

Rästipajassa edistetään opintoja


Savon ammattioppilaitoksen Toivalan kampuksella ilmeet ovat keskittyneitä, kun pintakäsittelyä ja talotekniikkaa opiskelevat YTO-aineita eli yhteisiä tutkinnon osia: suomea, matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, englantia, taidetta ja luovaa ilmaisua sekä kestävää kehitystä. Suurin osa suorittaa rästejä, ja jotkut haluavat tehdä opinnot loppuun etuajassa ja kiihdyttelevät.

Tutustun opiskelijaan, jolla on jo työpaikka Rautalammilla odottamassa heti, kun pintakäsittelijän paperit ovat kourassa. Kaikki, joiden kanssa juttelen, haluavat töihin heti valmistuttuaan tai mieluummin jo aiemmin, kesäksi. Monet ovat tulleet opiskelemaan kauempaa, ja tapaan vain pari, jotka asuvat lähellä kampusta Kuopiossa tai Siilinjärvellä. Määrätietoisuus heijastuu paitsi ilmeistä ja asennoista, myös elämänvalinnoista: tutkinto voidaan käydä opiskelemassa kauempana, koska opiskeluaika on lyhyt ja työelämä pitkä.

Rästipaja on uusi kokeilu, joka on aloitettu tänä vuonna. Tarve on ilmeinen: seitsemän opiskelijaa tulee paikalle tasan kello 9, ja lisää tulee tuntien edetessä. Läppärien näppäimistöt laulavat ja välillä raikuu nauru. Useimmiten ilmeet ovat kuitenkin keskittyneitä ja tuntuu, että uutta painetaan mieleen todella tehokkaasti.

Luokkahuoneessa vuorovaikutus on erilaista, huokoista, ilmavampaa kuin verkossa. Mietin, miten voisin lisätä tätä samanlaista fiilistä myös suomen kielen verkko-opetukseen.

Välillä luokassa puhutaan daria ja muita kieliä, mutta eniten kuulen silti suomea – ja hyvää suomea sittenkin! Jään pohtimaan, millaisen rästipajan voisin itse ottaa käyttöön Savonian omassa, verkossa toteutettavassa Korkeakouluopintoihin valmentavassa koulutuksessa maahanmuuttajille (ks. Opintopolku.fi), jossa edetään hurjaa tahtia ja jossa hankalahkot tehtävät seuraavat toisiaan.

Maahanmuuttajaohjaaja Miia Maaninen SAKKYltä kertoo, että toisella asteella opiskelevien opiskelutaidot voivat olla vielä sillä tavalla hakusessa, että ei pystytä itsenäiseen opiskeluun. Itseohjautuvuttahan esimerkiksi verkko-opiskelu avoimen ammattikorkeakoulun verkkokursseilla vaatii. Yhtenä työelämäjakson tavoitteena onkin löytää väylät, joita pitkin markkinoida avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa. Pyrimme tekemään suomen kielen Moodle-kursseistamme mahdollisimman intuitiivisia käyttää sekä luomme niille malliaikataulut. On silti totuus, että osa opiskelijoista pitää enemmän opettajajohtoisesta lähiopetuksesta, jota alueellamme tarjoaa esimerkiksi Kuopion kansalaisopisto.

Yhteiset tutkinnon osat: kielitietoinen opetus tuo tuloksia

Savon ammattiopiston äidinkielen lehtori Minna Miettinen piti yhteisiin tutkinnonosiin liittyvää äidinkielen viimeistä kurssia tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon opiskelijoille, jota pääsin seuraamaan. Monikulttuurinen ryhmä oli hiljainen ja keskittynyt. Oppitunnilla aloitettiin 18 lähituntia käsittävä kurssikokonaisuus Tekstien tuottaminen / S2-tekstien tuottaminen, josta muodostuu 1 osaamispiste.

Opettaja johdatteli opiskelijoita osaamisen osoittamisen suunnitelman kirjoittamisessa: asiakirjastandardi muistutellaan mieliin. Ensimmäiset sanat eli asiakirjatyyppi, tekijän perustiedot ja otsikko kirjoitetaan konkreettisesti yhdessä. Tämä palvelee hyvin myös ryhmän maahanmuuttaneita, koska opettaja puhuu ja kirjoittaa saman asian yhtä aikaa valkotaululle. Tämä on yksi kielitietoisen opettamisen konkreettisista keinoista: tuoda asia esiin eri tavoilla. Opettaja antaa vinkit myös dokumentin tallentamiseen ja muihin käytännön asioihin.

Tästä osaamisen osoittamisen suunnitelman kirjoittamisesta on teille käytännön hyötyä, jos ohjelmointi-tutkinnonosassa keskitytte tähän teemaan, jonka nyt valitsette, motivoi opettaja Minna Miettinen opiskelijoita tehtävän tekemiseen.

Opettajan kanssa tutkitaan myös työn alla olevan tutkinnon osan, ohjelmoinnin, vaatimuksia ePerusteet-sivustolta. Näin saadaan selville, mitä asiakirjaan pitäisi oikeasti kirjoittaa.

Miettinen kiittelee AMOS (Ammattiosaajat maailmalta) -hankkeen järjestämää kielitietoituustyöpajaa, jossa on päässyt katsomaan omaa työtä eri näkökulmasta kuin normaalisti. Kaikkien AMOS-hankkeeseen osallistuvien oppilaitosten eli Savon ammattiopiston, Ylä-Savon ammattiopiston ja Ingmanedu kulttuurialan opiston henkilökunnat koulutetaan hankkeen aikana.

Kielitietoisuus- ja selkokieli tai selkeän viestinnän koulutuksia järjestetäänkin enenevissä määrin, mikä on hyvä, koska yhteiskuntamme monimuotoistuu vinhaa vauhtia. On ennustettu, että vuoteen 2035 mennessä pääkaupunkiseudulla joka neljäs on vieraskielinen (Lähde: Helsinki.fi). Trendi ei ole Pohjois-Savossa yhtä voimakas, mutta vieraskielisten määrä on nousussa yhtä kaikki. Tärkeintä maahanmuuttotyössä on verkostoituminen ja konkreettisten asioiden tekeminen yhdessä. Sitä tämä työelämäjaksokin lisäsi.

Kiitän kaikkia työelämäjakson mahdollistaneita SAKKYn ja AMOS-hankkeen yhteistyökumppaneita, erityisesti Kirsi-Maria Niemistä. Yhdessä on hyvä viedä asioita eteenpäin!

Kuvat ja teksti:

Kukka-Maaria Raatikainen
suomen kielen ja viestinnän koordinaattori ja lehtori
sosiaalialan tiimi
Savonia-amk

Lue lisää:

Valma-koulutus / Savon ammattiopisto

AMOS-blogi ja -podcas

Mielen hyvinvoinnin opetus on tärkeä osa koko koulupolkua

Arviolta noin 20–25 prosenttia nuorista sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai käytöshäiriötä (THL 2019). Hyvinvointitaitojen opetus tulee olla osa koko kasvatuspolkua varhaiskasvatuksesta jatko-opintoihin asti, erityisesti mielen hyvinvointia tulee opettaa nuorille. Hankeopintoina suunnittelimme Kiuruveden 8-luokkalaisille nuorille neljän oppitunnin kokonaisuuden mielen hyvinvoinnista ja sen tukemisesta.

Nuoruus on herkkä ikävaihe, jolloin moni nuori kokee epävarmuutta. Yleisesti nuorten hyvinvointi on Suomessa kohentunut 2000-luvulla. Kuitenkin mielenterveyden häiriöt ovat tavallisimpia nuorten terveysongelmia. Mielenterveyshäiriöt vaikuttavat nuoren toimintakykyyn ja koulumenestykseen. Ne voivat aiheuttaa myös itsetuhoista käyttäytymistä kuten viiltelyä tai pahimmillaan itsemurhan. Nuorista noin 3–5 prosenttia on yrittänyt itsemurhaa ja se on yksi yleisimpiä nuorten kuolinsyitä Suomessa (THL 2019).

Kouluissa mielenterveystaitojen opettaminen on osa terveystiedon oppiainetta, mutta hyvinvointitaitoja ja niiden opettelua voi liittää osaksi kaikkea koulutyöskentelyä. Nuoret tarvitsevat aikuisia tuekseen nuoruuteen liittyvistä tunnekuohuista, hämmennyksistä ja epävarmuuden tuntemuksista selviytymiseen. Nuori ei vielä ole itseohjautuva.

Mielen hyvinvoinnin oppitunteja Kiuruveden 8-luokkalaisille

Laadimme sosionomiopintoihimme kuuluvalla hanketyön opintojaksolla Kiuruveden Varapäreelle neljän oppitunnin (4 x 45 min) kokonaisuuden käytettäväksi 8-luokkalaisten opinto-ohjauksen tunneilla. Kiuruveden Varapäre ry on Kiuruvedellä toimiva, ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä sekä mielen hyvinvointia tukevaa työtä tekevä yhdistys. Osa yhdistyksen toimintaa on yhteistyö alueen varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa.

Suunnittelemamme opintokokonaisuus käsitteli mielen hyvinvointia ja sen tukemista eri näkökulmista. Tavoitteena oli suunnitella mielenkiintoinen ja nuoria osallistava kokonaisuus. Se jaettiin neljään eri osa-alueeseen: mitä mielen hyvinvointi on, mistä saa apua arkeen, tunteet ja tunnetaidot sekä yksinäisyys ja kiusaaminen. Keskityimme erityisesti materiaalin visuaalisuuteen ja teorian täydentämiseen toiminnallisilla harjoituksilla, joissa nuoret pääsevät itse pohtimaan aiheita. Hyödynsimme Padlet ja Kahoot! -sovelluksia, joiden kautta nuoret voivat osallistua omilla laitteillaan ja anonyymisti pohdintoihin.

Opetuskokonaisuus kuvina.
Mielen hyvinvoinnin opetuskokonaisuus 8-luokkalaisille muodostui neljästä aihealueesta: (1) Mitä mielen hyvinvointi on?, (2) Mistä saa apua arkeen?, (3) Tunteet ja tunnetaidot sekä (4) Yksinäisyys ja kiusaaminen. Materiaalissa keskityttiin visualisuuteen ja toiminnallisuuteen. Kuva: Kirjoittajat

Nuoren hyvinvointia tukee vahvuuksiin ja onnistumisiin keskittyminen

Kodin ja perheen ohella koulu on merkityksellinen nuoren kasvuympäristö, missä hyvinvointitaitoja voi harjoitella. Mielen hyvinvointi on ihmisen kokemus hyvinvoinnistaan ja tasapainoisesta elämästä. Se ei tarkoita pelkkiä positiivisia tunteita, mutta kohentaa resilienssiä ja auttaa siten selviytymään elämän vastoinkäymisistä. Nuoren mielen hyvinvointia voidaan tukea vahvistamalla itsetuntoa, harjoittelemalla tunnetaitoja sekä kykyä sietää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Nuoren kanssa voi opetella ristiriitojen ratkaisemista ja haastavista tilanteista selviytymistä.

Mielen hyvinvointia tukee vahvuuksiin ja onnistumisiin keskittyminen. Osaamista ja edistymistä voi seurata onnistumisen ja osaamisen hyödyntämisen kautta sen sijaan, että todetaan, mitä nuori ei osaa. Nuoret toivovat opettajilta hyväksyntää ja läsnäoloa, lisäksi empaattinen ja ystävällinen opettaja lisää nuorten koulumotivaatiota. Nuoren hyvinvointi vaikuttaa suoraan hänen koulumenestykseensä ja opiskelumotivaatioonsa sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Tätä kirjoittaessamme olemme saaneet palautetta vasta ensimmäisistä pidetyistä oppitunneista.  Palautteessa nousi esiin, että herkässä ikävaiheessa olevat 14-15-vuotiaat eivät välttämättä lähde kovin avoimesti keskustelemaan mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Erityisesti puhelimella tehtävä työskentely oli ollut ikäryhmälle mieluista ja toiminnalliset osuudet olivat auttaneet nuoria keskittymään. Yleisesti ottaen mielen hyvinvointi voi olla nuorille arka aihe, joten se vaatii opettajalta sensitiivistä otetta. Tuntien sisältöjä suunniteltaessa ja harjoitteita valittaessa etuna on, jos ryhmä on ennestään tuttu ja pystytään ottamaan ryhmän koheesio huomioon.

Mielen hyvinvoinnin tukemista ja opetusta voisi mielestämme lisätä kaikkeen opetukseen, jolloin siitä muodostuisi luonnollinen, nuoren kehitystä ja kasvua tukeva kokonaisuus. Yksilöllisiin opintopolkuihin siirtyminen toisen asteen koulutuksessa ei välttämättä tue nuorten hyvinvointia. Nuori tarvitsee tukea toiminnanohjaukseensa aikuisilta sekä pysyviä sosiaalisia suhteita vertaistensa kanssa. Sosionomeilla on paljon osaamista mielen hyvinvoinnin tukemiseen, ja erilaisia yhteistyön muotoja perusopetuksen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa voisi tulevaisuudessa lisätä.

Kirjoittajat:

Lotta Hulkkonen
Nina Launonen
sosionomi (AMK) -opiskelijat

Tuija Pakarinen
sosiaalialan lehtori
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lue lisää:

Erkko, Anna & Hannukkala, Marjo 2013. Mielenterveys voimaksi. Käsikirja nuorisotyön ammattilaisille. Helsinki: Suomen mielenterveysseura.

Leskisenoja, Eliisa & Sandberg, Erja 2019. Positiivinen pedagogiikka ja nuorten hyvinvointi. Jyväskylä: PS-Kustannus.

Pesonen, Anniina, Hannukkala, Marjo & Nurmi, Reetta 2018. Hyvän mielen koulu. Helsinki: Suomen mielenterveysseura.

THL 2019. Nuorten mielenterveyshäiriöt. Verkkojulkaisu.

Mielekäs työ vaatii vuorovaikutteista johtamista

Työn mielekkyys on teema, josta puhutaan yhä enemmän. Sillä on suuri merkitys työssä jaksamisellemme ja työhyvinvoinnillemme. Millaista johtamista mielekäs työ vaatii?

Työn mielekkyys on henkilökohtainen tunne, joka meille työn tekemisestä tai sen ajattelemisesta tulee. Se pitää sisällään niin motivaatioon, työn sisältöön, työyhteisöön kuin johtamiseenkin liittyviä tekijöitä. Opinnäytetyössäni tutkin, miten esimies voi omalla toiminnallaan lisätä työntekijöiden kokemusta työn mielekkyydestä sekä millaista johtamista se vaatii. Tutkimuksen mukaan työn mielekkyyden johtaminen on sekä yksittäisen työntekijän että koko työyhteisön johtamista. Se vaatii työntekijöiden kuuntelemista ja jatkuvaa vuoropuhelua. Se vaatii myös perinteisen ylhäältä alaspäin johtamisen ja suorittamisen kulttuurin muuttamista yhdessä tekemisen kulttuuriin, jolloin työntekijät pääsevät itse rakentamaan omaa työtään ja työyhteisöään.

Nainen osoittaa tekstejä kuten Yes I will.
Kannustava ja kuunteleva esimies on työyhteisön voimavara. Kuva: Pixabay.

Esimies työn mielekkyyden lisääjänä

Esimies voi omalla toiminnallaan vaikuttaa työntekijöidensä työn mielekkyyden kokemukseen. Opinnäytetyössäni esimiehen tärkeimpinä ominaisuuksina pidettiin luottamusta, työntekijöiden tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua sekä aitoa kuuntelemista. Hyvä ja luottamuksellinen vuorovaikutus esimiehen ja työntekijöiden välillä koettiin tärkeäksi. Esimiehen tulisi olla helposti lähestyttävä, aito ja rehellinen. Työntekijöiden arvostaminen ja kunnioittaminen olivat myös tärkeitä, ja niiden tulisi näkyä esimiehen toiminnassa koko ajan. Työntekijöistään kiinnostunut sekä heistä huolta kantava ja kannustava esimies voi nauttia työntekijöidensä luottamusta ja auttaa työntekijöitä saavuttamaan oman potentiaalinsa. Esimiehen toivottiin antavan työntekijöille myös vastuuta ja vapautta tehdä työssään itsenäisiä päätöksiä ja siten mahdollistaa heille onnistumisen kokemuksia

Esimiehen tulee olla helposti lähestyttävä ja kiinnostunut työntekijöidensä hyvinvoinnista.

Työyhteisö työn mielekkyyden mahdollistajana

Myös työyhteisöllä on suuri merkitys työn mielekkyyden kokemukseemme. Esimiehen tehtävänä onkin luoda ympäristö, jossa työntekijät voivat hyödyntää omia vahvuuksiaan ja motivaatiotaan organisaation arvoja ja päämäärää unohtamatta. Positiivinen, kannustava ja luottamuksellinen työilmapiiri innostaa ja rohkaisee työn tekemiseen ja työn kehittämiseen. Opinnäytetyössäni työn mielekkyyden lähteiksi nostettiin yhdessä tekeminen, onnistumisen kokemukset, toisen arvostaminen ja oikeudenmukaisuus. Työyhteisössä tärkeiksi koettiin myös työyhteisön hyvä henki, avoin ja välittävä työilmapiiri, yhteistyö ja huumorintaju. Samoin yhteinen päämäärä, positiivinen palaute, joustavuus sekä toisen arvostus ja kunnioittaminen olivat tärkeitä työn mielekkyyttä lisääviä tekijöitä.

Positiivinen ja kannustava työilmapiiri innostaa ja rohkaisee myös työn kehittämiseen.

Mielekkään työyhteisön luominen ja sen ylläpitäminen on varsinkin tiimityöskentelyä vaativassa työyhteisössä erittäin tärkeää, jotta työntekijät voivat kokea työssään onnistumisia, arvostusta ja hyväksyntää. Esimiehen toivottiinkin panostavan positiivisen, kannustavan ja innostavan ilmapiirin syntymiseen omalla toiminnallaan. Selkeiden toimintatapojen ja hyvän työn organisoinnin nähtiin auttavan mielekkään työyhteisön luomisessa ja ylläpitämisessä.

Palveleva johtajuus työn mielekkyyden lisääjänä

Kuusamon kaupungin kehitysvammaisten asumisyksikössä sosiaaliohjaajana työskentelevän Erja Mannisen sosionomi YAMK- opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Tutkimus koostui kehittämistehtävistä, jotka toteutettiin osallisuustyöpajoina. Osallisuustyöpajoissa etsittiin työntekijöiden vahvuuksia sekä työn mielekkyyttä lisääviä tekijöitä. Kehittämistehtävistä saatuja tuloksia hyödynnettiin delfoi- tutkimuksessa, jolla selvitettiin myös palvelevan johtajan ominaisuuksien merkitystä työn mielekkyyden kokemukseen.

Tutkimuksen mukaan palvelevan johtajan ominaisuuksista työntekijöiden voimaannuttaminen ja kehittäminen koettiin tärkeäksi. Palautetta ja vastuuta antamalla työntekijät tietävät, miten he työssään onnistuvat. Esimiehen tulisi myös olla aito ja rehellinen. Hänellä tulisi olla empatiakykyä ja hänen tulisi kuunnella työntekijöitä niin pienissä kuin suuremmissakin asioissa. Tärkeäksi koettiin myös se, että esimies luo luottamuksellista ja turvallista ilmapiiriä työyhteisöön, jossa olisi tilaa niin virheille kuin epäonnistumisillekin. Esimiehen toivottiin olevan myös jämäkkä johtaja, joka kantaa vastuuta työntekijöistään ja on kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan.

Tämä blogikirjoitus on tehty osana sosionomi (YAMK) koulutuksen opinnäytetyöprosessia.

Erja Manninen
Sosionomi (YAMK)- opiskelija
Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:
MANNINEN, Erja 2021. Palveleva johtajuus työn mielekkyyden lisääjänä. Savonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan YAMK- koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Sijainti: Theseus.fi.

Voimavarat näkyväksi – sosiaalinen kuntoutuminen kuntouttavassa työtoiminnassa

Savonia-ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijat järjestivät maaliskuun aikana opintoihin liittyvän ohjausprojektin Iisalmen kaupungin kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä. Ohjausprojekti kokosi kaikki ryhmämuotoisen kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat yhteen kaikkiaan kolmena kertana. Ohjausta toteutettiin sosiaalisen kuntoutumisen lähtökohdista, hyödyntäen voimavarakeskeisiä menetelmiä.

Kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus

Kuntouttava työtoiminta on sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalipalvelu, jonka keskeisin tavoite on tukea asiakkaan toiminta- ja työkyvyn, sekä elämän- ja arjenhallinnan vahvistumista (STM julkaisuaika tuntematon). On huomioitavaa, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuva ei ole työsuhteessa jolla olisi työsuhteeseen liittyviä vastuita, vaan hän on itse asiakas, jolla on erilaisia oikeuksia ja velvollisuuksia itse toimintaan liittyen (THL 2019).

Sosiaalinen kuntoutus lisättiin Sosiaalihuoltolain mukaisiin sosiaalipalveluihin vuonna 2014 ja sillä tarkoitetaan asiakkaalle annettavaa tehostettua tukea, jotta hänen sosiaalinen toimintakykynsä vahvistuisi, osallisuus lisääntyisi ja vältettäisiin asiakkaan syrjäytymistä yhteiskunnasta ja yhteisöistä (Sosiaalihuoltolaki 2014/1301, 17 §). Sosiaalista kuntoutusta voidaan tarjota esimerkiksi sosiaalialan ammattilaisen tarjoamana tehostettuna tukena ja ohjauksena, ryhmätoimintana ja sosiaalisen vuorovaikutuksen edistämisenä sekä elämän- ja arjenhallinnan tukemisena. Kuntouttava työtoiminta on useissa kunnissa nähty keinona tarjota sosiaalista kuntoutusta sitä tarvitseville asiakkaille. (THL 2017.) Pitkä työttömyys edesauttaa etääntymistä monista palveluista ja lisää syrjäytymisen riskiä. Sosiaalinen kuntoutus on keino sosiaalisen toimintakyvyn parantamiseen ja oman osallisuuden rakentamiseen ja löytämiseen. Tie kohti varsinaista työnhakua voi olla pitkä ja oman elämän hallinnan kohentaminen on osa tätä prosessia. (Böckerman 2018, 240.)

Kuntouttava työtoiminta ei ole ainut keino tarjota sosiaalista kuntoutusta, mutta näiden kahden palvelun tavoitteet nivoutuvat hyvin keskeisiltä osin toisiinsa. Voiko työ- ja toimintakykyä tukea tukematta samalla sosiaalista toimintakykyä? Antaako parempi elämän- ja arjenhallinta eväitä osallisuuteen, voimia yhteisöissä toimimiseen ja oman elämän asiantuntijuuteen? Kuinka sosiaalista kuntoutusta käytännössä toteutetaan ja tulisiko se aina ottaa huomioon kuntouttavaa työtoimintaa suunniteltaessa? Näiden pohdintojen johdattamana lähdimme suunnittelemaan yhteistoiminnallista projektia kuntouttavan työtoiminnan ryhmään, jonka keskeisiksi teemoiksi nostimme sosiaalisen vuorovaikutuksen, voimaantumisen sekä motivoitumisen oman elämän hallintaan.

Voimaantuminen ja voimavaraistuminen

Yksilön voimaantumisen katsotaan olevan yksilöllinen prosessi, jonka myötä ihmisen sisäinen voimantunne kasvaa ja kehittyy, itsetunnon, rohkeuden sekä aktiivisuuden lisääntyessä. Voimaantuessaan yksilö kykenee kokemaan olevansa tasapainossa ympäristönsä ja mikä tärkeintä, itsensä kanssa. Myös päämäärien ja tavoitteiden asettaminen sekä saavuttaminen alkaa mahdollistua ja tulevaisuuteen kykenee katsomaan toiveikkaana, kun tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä. Voimaantumista ei kukaan voi toiselle mahdollistaa, vaan jokaisen on käytävä tuo prosessi läpi itsenäisesti. Tukevalla vuorovaikutuksella, sekä kannustavalla palautteella voidaan kuitenkin tukea yksilön uskomuksia itsestään. Myös itsensä arvokkaaksi kokemisen tunteen vahvistamisella on hyvin suuri merkitys. (Siitonen 1999, 117–119.)

Kuntouttavan työtoiminnan tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta asiakkaan voimaantuminen on hyvin merkityksellistä. Jotta yksilön on mahdollista saada parannettua elämän- ja arjenhallintaansa, on hänen kyettävä asettamaan itselleen tavoitteita joihin hän pyrkii. Näiden tavoitteiden asettamista on turha yrittää tehdä ulkopuolelta, vaan asiakkaan tulee asettaa ne tuettuna itse. Usein kuntouttavan työtoiminnan asiakkailla on pitkittynyttä työttömyyttä sekä erilaisia sosiaalisia haasteita.

Jotta asiakas voisi tuntea osallisuutta työelämään, tarvitaan monien tekijöiden vahvistamista. Kuntouttavassa työtoiminnassa on mahdollisuus kerätä uutta tietoa ja oppia uusia taitoja sekä saada vertaistukea muilta osallistujilta. Voimavaraistumisen kannalta on tärkeää, että asiakas voi kokea kuuluvansa johonkin ja olla vertainen. On tärkeää huomata, että omalla aktiivisuudellaan on pystynyt edistämään omaa tilannettaan. Oman arvokkuuden sekä tarpeellisuuden ymmärtäminen kasvattaa myös vastuuntuntoa ja helpottaa tavoitteiden asettamista. (Böckerman 2018, 240.)

Ohjaustoiminta kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä

Kuvakortteja.
Kuvakortit tutustumisen tukena.
Kuva: Anniina Martikainen

Yhteistoiminnallinen projekti järjestettiin Iisalmen kaupungin ylläpitämässä kuntouttavan työtoiminnan ryhmässä. Ryhmän toiminta sisältää erilaisia julkisten alueiden rakentamiseen ja huoltoon liittyviä työtehtäviä kaupungin Teknisen toimialan alaisuudessa. Ohjauskertojen kautta halusimme antaa ryhmäläisille mahdollisuuden kokoontua yhdeksi kokonaiseksi ryhmäksi ja henkilökohtaisten tehtävien rinnalla nähdä ja kokea osallisuutta kaikkien toimintaan osallistujien kanssa.

Ensimmäisellä ohjauskerralla ilmasta pystyi aistimaan jännityksen tunnun. Uusia ihmisiä, uusia asioita, sama jännitys. Osallistujat arpoivat mitä tuleman pitää ja me opiskelijat pohdimme, kuinka meidät tullaan ottamaan vastaan. Ensimmäisen kohtaamisen tarkoitus olikin rikkoa jää, tutustua toisiimme ja pitää hauskaa yhdessä. Tätä lähdettiin toteuttamaan kertomalla omasta elämästä kuvien avulla ja kisailemalla pienissä joukkueissa leikkimielisillä Kahoot! -visailuilla.

Mukavaa vaihtelua porukalla olo ja mukavaa tekemistä, tutustumista.

– asiakas

Koimme ohjauskertojen toteutuksessa tärkeäksi, että myös ryhmän omat ohjaajat osallistuisivat harjoituksiin. Ajattelimme, että vertaisuuden kokeminen ohjaajien kanssa voisi auttaa kehittämään luottamuksellista suhdetta, kun kaikki lähtevät toteuttamaan harjoituksia samalta viivalta unohtaen tavanomaiset roolit. Yhdessä tekemisen ajatus kulki läpi koko projektin.

Ajatukset ja tuntemukset omista voimavaroista siirtyneenä paperille.
Kuva: Sanna Losoi-Korolainen

Omien voimavarojen ja vahvuuksien hahmottaminen oli aihealue, johon keskityimme ohjausprojektin toisella kerralla. Tarkoituksenamme oli vahvistaa jokaisen omien voimavarojen tuntemusta ja tukea heitä tuomaan niitä näkyväksi, sekä pyrkiä mahdollistamaan voimaantumista ja pystyvyyden tunnetta jokaisessa yksilössä. Voimavaroja kartoitettiin Voimatammi -harjoituksen avulla, jossa jokainen rakensi oman tammensa nimeten omia perusvoimiaan, asioita, joissa on hyvä ja joita osaa, tekemisiä, joista nauttii, sekä haaveitaan ja unelmiaan. Harjoitus toteutettiin mahdollistaen jokaiselle yksilöllinen matka itseensä, sekä omien mieltymysten mukaisen tuotoksen valmistaminen erilaisia menetelmiä hyödyntäen. Harjoituksen tuotosten läpikäymisen yhteydessä oli havaittavissa selkeää ylpeyttä omista taidoista, sen jälkeen, kun ne oli alun haastavuuden jälkeen onnistuttu saamaan kirjattua. Myös voimavarojen havainnointi ja yksilöinti tuotti toivotusti kokemuksia siitä, että vaikka ne olivat hyvin yksilöllisiä, jokaisella niitä oli useita.

Harjoituksen avulla tehtyjä havaintoja hyödynnettiin opeteltaessa ansioluettelon tekoa Canva CV pohjan avulla. Pyrimme vahvistamaan jokaisen kokemusta siitä, että omat vahvuudet ja taidot ovat merkityksellisiä työnhaussa, ja niiden esiin tuominen on koulutus- ja työhistorian ohella hyvin tärkeää. Pyrimme myös tietoteknisten taitojen kehittämiseen, sekä rohkaisemaan niiden käyttöön. Jokainen sai ohjaustoiminnan aikana luotua itselleen CV pohjan, jonka jatkojalostaminen ja hyödyntäminen mahdollistettiin tallentamalla pohjat työtoiminta ryhmän ohjaajan avustuksella.

Ohjaustoiminnan anti

Ohjaustoimintamme vahvisti käsitystämme siitä, kuinka merkityksellistä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden näkökulmasta heidän voimaantumisensa ja taitojensa kehittyminen on. Kyse voi olla pienestäkin asiasta, tai taidosta, joka kehittyessään saa aikaan onnistumisen tunteita ja näin lisää yksilön minäpystyvyyden tunnetta. Samalla kokemus tukee motivaation kasvua ja vie asiakasta pienin askelin lähemmäksi hänen itselleen asettamiensa tavoitteiden saavuttamista. Se, että näitä asioita voidaan kokea yhdessä ja toteuttaa yhdessä muiden osallistujien kanssa, vahvistaa myös yhteisöön kuulumisen tunnetta. Yhdessä onnistumiset tuovat rohkeutta myös sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Vaikka yhteistoiminnallinen projektimme sisälsi ainoastaan kolme tapaamiskertaa, oli ilahduttavaa ja rohkaisevaa meille opiskelijoille huomata, että ohjauskertojen aikana osallistujat pääsivät kokemaan useita onnistumisen hetkiä. Ensimmäinen onnistuminen saattoi muodostua jo siitä, että jännittämisestä huolimatta, oli päättänyt osallistua toimintaan.

Kun omat vahvuudet, voimavarat ja taidot havainnollistuvat ja yksilöityvät, sekä parhaimmassa tapauksessa lisääntyvät ja kehittyvät, tukee se toivotusti asiakkaan motivaatiota ja voimaantumista. Pyysimme kaikkia osallistujia täyttämään jokaisen kerran alussa tunnelmia ennen päivän alkua sekä tunnelmia ja palautetta päivän jälkeen. Oli hienoa kuulla, että ohjaustoimintamme herätti ryhmän ohjaajissa ajatuksia vastaavantyyppisen toiminnan jatkamisesta, ryhmän yhteisiä sekä sen jäsenten yksilöllisiä tarpeita ja toiveita huomioiden.

Mukavia kertoja ollut nämä 3 krt. Hyvin autoitte kaiken kanssa. Kiitokset siitä teille molemmille, oli kivaa!

– Asiakas

Koimme tulevina sosiaalialan ammattilaisina ohjausprojektin aikana useita onnistumisen hetkiä. Saimme arvokasta kokemusta asiakasryhmien ohjaamisesta, josta uskomme olevan hyötyä tulevaisuuden työtehtävissä. Haluamme esittää kiitoksemme Iisalmen kaupungille, joka mahdollisti ohjausprojektimme toteutuksen. Erityiskiitoksen esitämme kuntouttavan työtoiminnan ohjaajille sekä asiakkaille, jotka ottivat meidät niin avoimesti ja lämpimästi vastaan, jakaen tarinaansa kanssamme.

Kirjoittajat:

Sanna Losoi-Korolainen
Anniina Martikainen
sosionomiopiskelijat
Savonia-ammattikorkeakoulu, Iisalmi

Lähteet:

Böckerman, Heidi 2018. Sosiaalinen kuntoutus työelämäosallisuutta edistämässä. Teoksessa Kostilainen Harri & Nieminen Ari (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Helsinki: DIAK, 231–244. Viitattu 12.3.2021.

Siitonen, Juha 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja. Oulun opettajakoulutuslaitos. Oulun yliopisto. Viitattu 12.3.2021.

Sosiaalihuoltolaki 2014/1301. Viitattu 12.3.2021.

STM julkaisuaika tuntematon. Kuntouttava työtoiminta. Verkkojulkaisu. Viitattu 12.3.2021

THL 2017. Sosiaalinen kuntoutus käytännössä. Verkkojulkaisu. Viitattu 12.3.2021

THL 2019. Oikeudet ja velvollisuudet. Verkkojulkaisu. Viitattu 12.3.2021.